Muutama viikko sitten sain lahjaksi Elma B:n Hymypoika-hunajaa. Kun ensimmäiset syysflunssa päivitykset ilmaantuivat someen, muistin jostain lapsuusvuosiltani hunajaisten valkosipulikynsien maun. Mielikuva oli että ne herkulliset kynnet oli käytetty uunissa hunajan kanssa. En kuitenkaan halunnut tuhota hunajan hyviä entsyymejä tai valkosipulin tehoaineita kuumentamisella. Joten hetken tuumailu ja loogisen ajattelun päätelmänä syntyvä ajatus testauksesta miten nuo toimisivat ilman kuumennusta johti reseptiin joka toimii maultaan ja teholtaan.

Flunssan karkoitus hunajaisella valkosipulilla

Ensimmäinen koe-eräni oli pieni. Kuorin yhden pienen luomuvalkosipulin. Leikkasin kynsien päästä kovan kantaosan pois, ja litistin kynttä hieman veitsen lappeella leikkuulautaa vasten. Kun valkosipulin rakennetta rikkoo näin, alkaa siitä vapautua allisiinia. Lykin valkosipulin kynnet pieneen lasipurkkiin ja lorottelin päälle juoksevaa Hymypoika Vaahteralinna-hunajaa ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes kynnet olivat peitossa. Huomasin tosin kynsien nousevan hunajan yläreunaan, joten suhteessa hunajaa tuli enemmän kuin tarpeeksi. Kansi päälle ja purkki jääkaappiin.

Maistoin muutaman tunnin kuluttua ensimmäisen kynnen. Ja huh-huh.. Maku ei ollut sinnepäinkään kuin mitä lapsuuden muistikuva pehmeästä hunajaisesta valkosipulista. Itseasiassa tuntui että rintakehää korvensi ja sydän taisi jättää muutaman lyönnin väliin pelkästä järkytyksestä. No ainakin valkosipulissa tuntui olevan kunnolla potkua. Näin saattoi todeta myös illalla miehen kotiuduttua töistä, huusholli kun kuulemma löyhkäsi valkosipulilta niin että meinasi ovelle pyörtyä.

No testikeittiö jatkoi koe-erän maistelua kynsi kerrallaan. Päivä päivältä maku pehmeni ja lusikan kärjellinen kerrallaan maisteltu hunajakin imi itseensä valkosipulin makua ja tehoaineita. Yhdestä valkosipulista ei kovin monta päivää riittänyt maistiaisia, mutta vajaassa viikossa maku oli pehmentynyt muistuttaen jo sitä mielikuvissa ollutta makua. Useamman päivän testieräni tuntui siirtävän kytiksellä ollutta flunssaakin. Ja auttoi pitämään itsensä toimintakuntoisena aina pari tuntia eteenpäin jokaisen nautitun kynnen jälkeen. Sitten kun erä loppui, iski se flunssakin. No nyt on valkosipulivarasto täydennetty ja uusi (suurempi) erä tulossa.

Allisiini

Mainitsin aikaisemmin valkosipulista vapautuvan allisiinin. Valkosipuli sisältää alliinia(C6H11NO3S), jota siinä on noin prosentin verran. Kun valkosipuli leikataan tai murskataan, alkaa alliini allinaasi-entsyymin vaikutuksesta muuttua allisiiniksi. Allisiinilla puolestaan on kyky estää bakteereiden, hiivojen, sienten kasvua ja myös virusten lisääntymistä. Joidenkin tutkimusten mukaan sen on todettu estävän myös kasvainten kasvua estäessään kasvaimen mitoosin[1].

Olen antanut kertoa itselleni että alliinin muuttuminen allisiiniksi vaatii hapen vaikutuksen. Tästä syystä jos haluaa valkosipulista sen antibioottisen vaikutuksen, sitä ei kannata murskata ja heittää välittömästi kypsentyvän ruuan joukkoon, vaan mielummin litistää veitsen lappeella niin että rakenne rikkoutuu, antaa sen sitten seistä 5-10 minuuttia jonka aikana entsymaattinen reaktio tapahtuu. Valkosipuli kannattaa lisätä ruokaan vasta valmistuksen loppuvaiheessa, siis mikäli haluaa terveyshyödyt. Allisiini ei kestä kuumennusta. Allisiini on lisäksi ns epävakaa aine. Joidenkin tutkimusten mukaan se hajoaa huoneenlämmössä noin 16 tunnin kuluessa murskauksesta, eli tehoa voi yrittää säilyttää kauemmin jääkaapissa.

Allisiinin antibioottisesta vaikutuksesta on useita tutkimuksia. Sekä ihmiskokeita joissa sen vaikutusta esim flunssan torjunnassa tai paranemisen nopeutumisesta ja myös esim MRSA-bakteerin, eli ns sairaalabakteerin torjunnassa, kuin sitten eristetyn allisiinin testausta suoraan eri patogeeneihin. Näitä tutkimuksia löytyy NCBIn tietokannasta ja tässä yksi varsin mielenkiintoinen esimerkki.

Allisiini siis:

  • Tuhoaa bakteereja ja sieniä
  • Ennaltaehkäisee flunssaa ja siitä toipumista
  • Vähentää ateroskleroosia (valtimoiden kovettuminen)
  • Normalisoi lipoproteiinitasapainoa
  • Alentaa korkeaa verenpainetta
  • Pienentää veritulpan riskiä
  • Vähentää tulehduksia
  • Toimii antioksidanttina

Yksi pieni varoituksen sana kuitenkin. Valkosipuli ja sen sisältämä allisiini vaikuttaa myös esimerkiksi hiivatulehdukseen. Silloin jos ja kun kyseessä on sukuelimissä esiintyvä hiivatulehdus, ei valkosipuli oletettavasti aiheuta haittareaktioita. Jos kyseessä onkin suolistossa oleva hiivatulehdus, kannattaa valkosipulin nauttiminen aloittaa hyvin varovasti, sillä hiivat ovat siinä mielessä ilkeitä tyyppejä, että ne voivat aloittaa vastataistelun, jolloin elimistö reagoi ns candida die off-reaktiolla, eli oireina voi olla pahoinvointia, iho-oireita, vatsan turvottelua yms. Nämä oireet saa vältettyä sillä että aloittaa pienellä annostuksella ja vähitellen kasvattaa annosta. Kypsennetty valkosipuli ei yleensä näitä oireita aiheuta, joten sen suhteen ei tarvitse olla samalla tavalla varovainen. Jos epäilet itselläsi hiivasyndromaa suolistossa, on se hyvä syy tulla ravintoneuvontaan tilanteen korjaamiseksi.

Hunajan

Hunaja on kautta aikojen tiedetty antibakteeriseksi ja antibioottiseksi aineeksi. Kautta maailman tunnettu manuka-hunaja on tunnetuin lääkehunaja. Se on jopa niin tunnettu, että siitä on liikkeellä eniten väärennöksiä. Aidossa manuka-hunajassa tulisi olla vähintään 70% sen sisältämästä siitepölystä manuka-kukan siitepölyä. Tämä on siis se ainesosa joka tekee siitä lääkinnällisesti arvokkaan. Kaikki aidot hunajat ovat kuitenkin hyviä terveyden ylläpitämiseen ja esimerkiksi haavojen paranemisen tehostamiseen. Sanon aidot siksi, että markkinoilla on paljon myös ”hunajaa” joka on käytännössä pelkkää sokerivettä. Halutessasi taatusti hyvää hunajaa, valitse paikallisten tuottajien hunajaa. Lähikaupasta löytyy yleensä aina Suomalaista hunajaa, jonka päällä lukee keneltä mehiläisfarmarilta kyseinen hunaja on tullut. Oma suosikkini on Huhtasrinteen kotihunaja. Heidän mehiläisensä kerää hunajan parin kilometrin säteellä kotoani, joten siinä on parhaat suojaravinteet niitä uhkatekijöitä vastaan jotka tällä alueella elimistöä ärsyttävät. Toki herkullista hunajaa voi käyttää ihan pelkän maunkin vuoksi, ja maantieteellisesti Huhtasrinteen hunaja kattaa ilmastollisena vyöhykkeenä puoli suomea. Eli jos haluat maistaa näitä, voit tehdä tilauksen heidän hunajakaupastaan tai katso löytyykö lähikaupan hyllystä jo purkkeja. Tiedän että Huhtasrinteen hunajaa myydään jopa Tukholmassa, joten uskoisin sitä löytyvän eri puolilta Suomeakin.

Hunajan entsyymit

Hunajassa on yli 200 ainetta. Hunaja sisältää mm. aminohappoja, vitamiineja, aromiaineita, happoja, entsyymejä, mineraaleja ja hivenaineita. Vaikka entsyymien määrä hunajassa on alle prosentin, niin ne ovat tärkeitä tekijöitä hunajan terveellisyydelle. Entsyymit syntyvät mehiläisten rauhasissa. Mehiläiset esimerkiksi erittävät glukoosioksidaasi-entsyymiä, joka on tärkeää hunajan säilymisen kannalta.

Yleensä sanotaan entsyymien tuhoutuvan yli 40 asteen lämpötilassa. Hunajan kasvialkuperällä näyttää olevan merkitystä sen tehojen säilymiseen, toteaa dosentti, tutkimusjohtaja Carina Tikkanen-Kaukanen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista. Tikkanen-Kaukasen tutkimusryhmä selvitti yksikukkahunajien antimikrobisista vaikutuksista.
”Lämpökäsittely 68 asteessa 15 minuutin ajan laski joidenkin hunajien aktiivisuutta, mutta ei kaikkien. Erityisen aktiivisten horsma-, tattari- ja kanervahunajien aktiivisuus säilyi myös kuumentamisen jälkeen”, Tikkanen-Kaukanen kertoo.
”Hunajan perinteinen käyttö teessä tai muussa kuumassa juomassa ei näyttäisi vähentävän ainakaan näiden hunajien vaikutusta.”

Vaikka kuumentaminen ei tuhoa hunajan kaikkia hyviä ominaisuuksia, on se esimerkiksi yskänlääkkeenä paras nauttia ”raakana”. Hunajan tehosta lasten yskään on tietoa esimerkiksi tässä tutkimus-yhteenvedossa. Siinä suositellaan imeskelemään teelusikallinen hunajaa noin 30 minuuttia ennen nukkumaan menoa, jotta hunaja ehkäisee yskän ärsytystä. Jos haluaa tehostaa kurkkua/nielua desinfioivaa vaikutusta, kannattaa sekoittaa hunajan joukkoon kanelia.

Jo muinaiset egyptiläiset..

Hunaja ja valkosipuli ovat ikiaikaisia lääkkeitä, suoranaisia elämän eliksiirejä. Arkeologisissa kaivauksissa on eri puolilta maailmaa löytynyt saviruukkuja johon on säilötty tätä elämän eliksiiriä, hunajan ja valkosipulin yhdistelmää. Eri puolilla siihen lisätyt muut tehoaineet ovat sitten vaihdelleet, mutta nämä kaksi ovat aina olleet hyväksi havaittuja erilaisten pöpöjen häätämiseen. Ainakaan näiden lisääminen säännölliseen ruokavalioon ei tee elämästäsi yhtään huonompaa ja saatat jopa yllättyä positiivisista muutoksista.

Hunajainen valkosipuli – resepti

Ota käsille sopivan kokoinen puhdas lasipurkki. Esimerkiksi lastenruokapurkki tai pieni hillopurkki. Älä tee seosta muovi- tai metalliastiaan, sillä näistä saattaa liueta erilaisia kemikaaleja.

Ainekset:

  • Valkosipulin kynsiä (mieluiten luomu)
  • Hunajaa (mieluiten kotimainen, juokseva koostumus)

Valmistus:

Kuori valkosipulit, leikkaa kova kantapala pois ja litistä kynnet veitsen lappeella leikkuulautaa vasten. Anna käsiteltyjen kynsien olla ilmavasti 5-10 min. Voit pudotella liiskatut kynnet suoraan purkkiin jos ilma pääsee sielä kiertämään kynsien ympärillä. Kun viimeisten kynsien liiskauksesta on kulunut vähintään 5 min valuta purkkiin hunajaa niin että kaikki kynnet ovat peitossa. Sulje kansi ja siirrä purkki valolta suojattuun tilaan (esim kaappi). Anna olla huoneenlämmössä muutama tunti ja painele välillä tänä aikana kynsiä niin että ne pysyvät hunajan alla. Siirrä muutaman tunnin kuluttua purkki jääkaappiin ja anna tekeytyä muutama päivä. Voit tarpeen mukaan käyttää kynsiä/hunajaa jo samana päivänä, mutta varaudu siihen että makuelämys voi olla voimakas (maku riippuu toki myös siitä kuinka voimakkaita valkosipuleita käytät). Suosittelen vähintään viikon kuuria jolloin otat aamulla tyhjään mahaan yhden kynnen ja hieman hunajaa.

No niin, pyhäinmiestenpäivä, halloween ja kekri on ohitettu, joten heti kun ensi viikonlopun isänpäivä on ohitettu täyttyvät kaupat jouluherkuista. No rehellisesti sanottuna johan monet kaupat näyttävät notkuvan konvehtirasioita ja kaikkea muuta jouluun kuuluvaa, mutta ensi viikolla sen tietää että viimeisetkin vastarannan kiiskit yhtyvät joulurintamaan. Jouluun kuuluvat perinteisesti monet makeat herkut, joten ajattelin nyt kirjoittaa muutaman rivin ketogeeniseenkin ruokavalioon sopivasta jouluherkusta:

Tummaa suklaata

Muistan kuinka lapsuudessa en voinut sietää tumman suklaan makua. Maitosuklaa oli omassa suussani se ainoa oikea suklaa. Ja siinäkin makuni oli enemmän siniseen kuin kelta-punaiseen kallellaan. Varmaan niitä suklaata myyviä merkkejä oli silloin jo muitakin, mutta nämä kaksi olivat ne mitkä siltä ajalta muistan. Tai muistan sen kolmannen, se oli se taloussuklaa, tummaa, kitkerää ja pakattuna läpinäkyvään muoviin. Sitä ei tehnyt mieli syödä sellaisenaan. Leipomusten osana nuo tummat kirpakat suklaahiput maistuivat toki hyvältä, mutta ei sellaisenaan, kuin korkeintaan jäätelön päälle ripoteltuna ”raasteena”.

Tumman suklaan hyödyt

Nykyään ostan pääsääntöisesti vain tummaa suklaata. Yleensä sellaista jossa on vähintään 80% kaakaota ja vain hipaus sitä makeutta. Tummasta suklaasta on huomannut sen että se tyydyttää suklaan himon jo yhdellä – kahdella palalla, kun maitosuklaata meni, silloin kun sitä söin, helposti koko levy samalla istumalla.

Tumma suklaa on täyttä tavaraa myös ravinteiden osalta. Suklaan on sanottu parantavan mielialaa samalla tavoin kuin seksi. Ei sinänsä ihme, kumpikin kun stimuloi kehon serotoniinin tuotantoa. Eli kummallakin on lopulta rentouttava ja rauhoittava vaikutus.

Tummassa suklaassa on rautaa, ja muodossa jossa elimistö voi sitä imeyttää hyvin, lisäksi siinä on paljon magnesiumia, joten se rentouttaa kehoa siltäkin osin, samalla kun se tukee sydämen hyvinvointia ja solujen uudistumista. Lisäksi se sisältää kalsiumia joka auttaa kehoa puskuroimaan happoja, ja ravinnosta saatuna kalsium tukee sitä ettei elimistön tarvitse kuluttaa luustoon varastoituja kalsiumvarantojaan, eli voidaan sanoa suklaan suojelevan osteoporoosiltakin. Se sisältää sinkkiä, joka tukee ihon, hiusten ja kynsien hyvinvointia, samalla kun se vahvistaa immuunipuolustusta ja toimii ”lemmenlääkkeenä”. Tummassa suklaassa on paljon hyvälaatuisia rasvoja, jotka suojaavat sydäntä ja verisuonia, auttavat tasaamaan sekä verensokeria että veren rasva-arvoja. Lisäksi tumman suklaan sisältämä teobromiini auttaa yskän ärsytykseenkin. Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, suklaa sisältää myös kofeiinia, joka piristää ja tehostaa aivotoimintaa.

Tumma suklaa, samoin kuin kaakaonibsit sisältävät runsaasti antioksidantteja, eli kehon suojaajia happiradikaaleja vastaan. Suklaan flavonoidit auttavat soluja jakautumaan terveempinä ja ylläpitävät näin elimistön nuorekkuutta.

Tumman suklaan ravintoarvo

Tarkka ravintoarvo vaihtelee merkistä riippuen, joten kannattaa aina tarkastella mitä sielä paketin takana sanotaan. Mutta otetaan esimerkiksi 70% tumma suklaa. Tämä on rasvainen tuote, 20g annoksessa on 8g rasvaa josta 5g on tyydyttynyttä. Siinä on suhteellisen runsaasti sokeria, 6g 20 g annoksessa, mutta se on silti hyvä lähde kuiduille ja proteiinille jota on noin 2 g per 20g annos.

Vertailuna 85% tumma suklaa on rasvaisempaa, liki 10g per 20g annos, josta 6g on tyydyttyeitä. Siinä on kuitenkin vähemmän sokeria, vain 3g per 20g. Proteiinia ja kuitua on myös hieman enemmän, noin 2.5g kumpaakin per 20g serving.

No mitä näyttävät vertailukohtana perinteisen maitosuklaan arvot? Maitosuklaan annokseksi ilmoitetaan valmistajan sivuilla 25 g, mutta jotta saamme reilun vertailun, lasken arvot tuon 20g mukaisesti kuten tummassakin. Eli rasvaa on 6,6g, josta 4,2 tyydyttyneitä. Sokeria 9,6g, kuituja 0g ja proteiinia 2g. Eli tästä näemme sokerin määrän annosta kohden olevan jopa kolminkertainen maitosuklaassa kuin tummassa suklaassa.

Maku ratkaisee

Tummassa suklaassa löytyy runsaasti eri makueroja. Se kuinka kitkerää tai pehmeää tumma suklaa on, riippuu kyseisen kaakaopavun fermentointiprosessista. Oma suosikkini on Lidlin valikoimista löytyvät J.D Grossin 81% ja sitä tummemmat. Nämä suklaat ovat melko pehmeän makuisia, reilun kaupan tuotteita, joten tiedän niiden olevan myös viljelijän näkökannalta hyvä valinta. Ja se mikä itselleni suklaassa on oleellista, ettei sitä ole pilattu palmuöljyllä, nämä ovat palmuöljyvapaita.

Jos et ole tähän mennessä rakastanut tummia suklaita, kannattaa maistaa eri valmistajien valikoimiin kuuluvia. Maut vaihtelevat todella paljon osan ollessa niin ”kuivakoita” että tuntuu kuin suun limakalvot imeytyisivät suklaan mukana sisuksiin ja osa taas niin makeita että juotavaa kaipaa suklaapalan jälkeen huuhtomaan makeuden pois. Älä siis automaattisesti tyrmää suklaata vain koska et ole tottunut sen makuun.

Raakasuklaa

Jos haluat viedä suklaan nautinnon vielä astetta pidemmälle, vielä vähän terveellisemmäksi, kokeile raakasuklaata. Kaupoista toki löytyy useamman valmistajan raakasuklaita. Raakasuklaan etu on siinä, että sen valmistuksen aikana kaakaota ei missään vaiheessa kuumenneta yli 42 asteen, eli sen sisältämät entsymit ovat kaikki hengissä ja valmiit auttamaan suolistosi bakteereita voimaan hyvin.

Joulun herkuksi sopii loistavasti myös itsetehty raakasuklaa. Se on myös mitä parhain lahjaidea aikuiseen makuun, sen perinteisen konvehtirasian sijaan. Raakasuklaan valmistaminen on helppoa. Markkinoilta löytyy useita valmiita suklaa-pakkauksia joiden sisältämillä raaka-aineilla ja ohjeilla onnistut varmasti, mutta suklaan luomisen upeus on mahdollisuudessa tehdä siitä oman näköistä ja makuista. Tässä yksi oma suosikkiohjeeni:


Helpot raakasuklaa-konvehdit

Annoksesta tulee noin 20 konvehtia.

  • 125g kaakaovoita
  • 4 rkl kookospalmusokeria (tai 2 rkl kotimaista hunajaa)
  • 5 rkl raakakaakaojauhetta
  • 3 rkl lucuma-jauhetta
  • 2 rkl maca-jauhetta
  • Ripaus laadukasta suolaa (raffinoimaton merisuola tmv.)
  • Mausteita maun mukaan (vanilja, kaneli, chili, murskatut pähkinät, kuivatut marjat jne.)

Valmistusohje

Pilko kaakaovoi pieneksi ja lisää se lasiseen tai metalliseen kulhoon. Nosta kulho hellalle kuumaan vesihauteeseen (kattilaan vettä kiehumaan hiljalleen ja kulho kattilan päälle niin, ettei se kosketa kiehuvaa vettä). Sulata kaakaovoi juoksevaksi, ja lisää loput raaka-aineet sekoittaen massa tasaiseksi lusikkaa tai vispilää hyödyntäen. (Jos haluat, voit tässä vaiheessa temperoida suklaan*). Kaada massa sopiviin suklaamuotteihin tai lautaselle ja pakasta 15–60 min. Säilytä temperoimaton suklaa jääkaapissa.

*Raakasuklaan temperointi: Laita 42-asteinen suklaamassa isoon metalli- tai lasikulhoon ja levitä suklaamassaa nuolijalla kulhon reunoille kunnes massa on jäähtynyt 27-asteiseksi. Tässä menee noin 10-20 minuuttia, mutta prosessia voi nopeuttaa laittamalla kulhon tiskialtaaseen, jossa on pohjalla hiukan kylmää vettä. Lämmitä suklaamassa uudelleen vesihauteessa 31-asteiseksi.


Avokaado-suklaamousse

Toinen ihana suklaaherkku on myöskin täysin raakaruokaa ja soveltuu loistavasti suklaiseksi jälkiruuaksi.

  • 2 kpl isoa kypsää avokadoa
  • 1 kpl kypsä banaani
  • 3/4 dl raakakaakaojauhetta
  • 1 rkl hunajaa
  • 1/2 sitruunan mehu

Valmistusohje

Puolita avokaadot ja poista kivet. Lusikoi hedelmäliha kulhoon (tai suoraan monitoimikoneeseen)
Lisää loput ainekset ja surauta sauvasekoittimella (tai monitoimikoneella) pehmeäksi vaahdoksi. Annostele avokadon kuoriin (tai tarjoiluastioihin) ja anna jäähtyä kylmässä puolisen tuntia ja herkuttele.

Tänään, perjantaina 1.11.2019 pääsen pitämään Askolan hyvinvointimessujen yhteydessä ravintoluennon. Mahdollisten kuuntelijoiden ikähaitari on koululaisista ikäihmisiin ja kaikkea siltä väliltä. Mietin hyvän tovin mistä puhuisin, jotta mahdollisimman moni saisi hyötyä siitä että avaan sanaisen arkkuni. Päätin sitten ottaa puheenvuoroni johtotähdeksi aiheen joka saa pikkulapset hihittelemään ja josta varttuneemmat tuntuviksi keskustelevat varsin avoimesti, eli:

Kakkajuttuja

Jokainen muistaa, jos ei omasta lapsuudestaan, niin lasten kanssa aikaa viettäneenä, kuinka hauskoja lasten mielestä on kakkajutut. Se on huumorin laatu joka kirvoittaa takuuvarmasti lapsosista hervottoman hihityksen. Läheskään aina kakkajutut eivät siltikään ole naurun asia, vaan niihin voi liittyä myös. itkua ja hammasten kiristelyä. Ravintoneuvonnassa kakkajutut ovat kuitenkin yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin mittareista, sillä se millainen prosessi ulostaminen on, ja millainen tuotos sinne pottaan tai pönttöön päätyy, se kertoo paljon siitä tilasta mikä suolistossa on.

Ummetus

Yksi yleisimmistä pienten lasten toiminnallisista suolistohäiriöistä on ummetus. 2-3 vuotiaana lapsi oppii kertomaan, että hänellä on hätä ja pyytämään potalle tai pöntölle. Ummetus alkaa tavallisimmin 2-4 vuotiaana. Yli 90%:lla se on toiminnallista eikä johdu sairaudesta. Ummetus on yleisempää pojilla kuin tytöillä. Lapset muuttuvat silloin ärtyisiksi ja ruokahaluttomiksi. He nousevat helposti varpailleen, jännittävät pakaroita ja pitävät jalkojaan yhdessä. Vatsa on pullea ja kipeä. Keskimääräinen ulostamistaajuus harvenee muutaman viikon ikäisen lapsen neljästä kerrasta vuorokaudessa 1–2 kertaan vuorokaudessa neljään ikävuoteen mennessä. Ummetuksesta puhutaan silloin, kun ulostaminen on harvaa (yli 3 päivän välein) tai kivuliasta. Ummetuksesta kärsivä lapsi joutuu helposti kierteeseen, jossa ummetus aiheuttaa kivuliasta ulostamista ja kivulias ulostaminen pahentaa ummetusta. Lisäksi ummetus on usein toistuvien vatsakipujen syynä, ilman että lapsi tai vanhemmat asiaa oivaltavat. (terveyskirjasto)

Olen työssäni kohdannut aikuisia jotka pitävät aivan normaalina ulostusvälinä 1-2 kertaa viikossa. Siis sekä itsellään että lapsellaan. Tosiasia kuitenkin on se, että ihmisen suoliston tulisi toimia niin, että se tyhjenee yhtä monta kertaa vuorokaudessa kuin sitä täytetäänkin. Jos siis syö 1-2 ateriaa päivässä on normaalia kerran päivässä ulostaminen, jos syö kolme ateriaa päivässä ja ulostaa vain kerran päivässä (tai harvemmin) on kyse jo heikentyneestä suolen toiminnasta, ja jos pöntölle ei ole asiaa päivittäin, on kyseessä jo jonkin asteinen ummetus.

Se jos suoli satunnaisesti kieltäytyy yhteistyöstä ei ole katastrofaalista. Monella on ns ujo kakka, eli esimerkiksi reissussa, kyläpaikassa tms ei tohdi käydä isolla hädällä, jolloin elimistö pidättelee kyllä sen parin kolmen päivän satsin siihen asti että pääsee kotiin, omalle tutulle pöntölleen. ”Kaikki on kotiinpäin” muistan oman isänikin aikanaan todenneen kun itse kiiruhdin partioleiriltä tullessa suoraan vessaan tarpeilleni. Varhaisteini-ikäinen kun ei tohtinut isolla tarpeella käydä riu’ulla. Ja edelleen, nyt aikuisenakin tiedostan sen että vieraassa paikassa vatsani herkästi jumittaa, joten nykyään pakkaan matkalaukkuun aina suolihuuhtelupussin mukaan. Suoleni toimii siis avustettuna reissatessa. Tätä kikkaa suosittelen monelle muullekin matkaajalle, jos tietää jo valmiiksi että parin päivän jälkeen olo alkaa reissussa käydä tukalaksi kun suoli ei toimi omatoimisesti.

Ripuli

”Lentää kuin varpusparvi.” Tämän sanonnan tunnistaa jokainen joskus ripulin kokenut. Ummetuksessa kun saa pinnistellä otsasuonet pinkeinä jotta saa pienen kikkareen puserrettua pihalle, on ripulissa sitten suurin tehtävä puristaa se sulkijalihas piukaksi siihen asti kunnes istuu turvallisesti vessanpöntöllä. Jokainen on joskus varmasti kokenut jonkin vatsataudin tai syönyt esim vahvasti maustettua ruokaa, joka on sitten saanut suoliston tyhjentämään itsensä pikavauhtia ja railakkana varpusparvena. Nämä ovat normaaleja elimistön suojamekanismeja, eikä taaskaan ole syytä huolestumiselle jos suolisto reagoi näin satunnaisesti ja/tai ripulille on selkeä syy miksi.

Kun ripuli alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, on syytä kiinnittää asiaan huomiota. Jo siinä vaiheessa jos ripuli jatkuu yhtäjaksoisesti yli kolme päivää on hyvä tarkastella tarkemmin syytä miksi näin on. Kyseessä voi olla lääkehoitoa vaativa bakteeritartunta, esim salmonella. Jos muutaman päivän ripulijaksoja on toistuvasti, voi syynä olla ruoka-aineyliherkkyys, stressi tai suoliston bakteerikannan epätasapaino esimerkiksi antibioottikuurin seurauksena. Jos lääkäri toteaa ettei varsinaista syyllistä toistuvalle ripulille löydy, on aiheellista suunnata ravintoneuvojan tai -terapeutin vastaanotolle selvittämään toiminnallista syytä. Pitkittyneenä ripuli aiheuttaa aina ravintoaineiden imeytymiseen häiriöitä ja sitä kautta seurauksena voi olla erilaiset puutostaudit joiden ennaltaehkäisy on huomattavasti helpompaa kuin ilmentyneiden tautien hoito.

Älä tule paha kakka, tule hyvä kakka!

Ulosteen ulkonäöstä, väristä, koostumuksesta ja hajusta voi päätellä paljon elimistön tilasta. Millainen olisi sitten se hyvä kakka? Oheinen Bristolin ulosteskaala, eli kakka-kartta kertoo eri ulostemuodot ja näistä ihanteellisin, suoliston hyvästä tasapainotilasta kertova uloste olisi numeroiden 3 ja 4 tyyppistä. Sellaista ”suklaapatukkaa”. 
Se mitä on pistänyt suusta sisään, näkyy siinä mitä pönttöön päätyy. Jos esimerkiksi juominen on minimalistista ja elää lähinnä leivällä ja lenkkimakkaralla, voi uloste olla hyvinkin tyyppiä 1-2. Jos taas ruokavaliosta puuttuu kuidut kokonaan voi uloste olla hyvinkin vaahtomaista, eli noudattaa tyyppiä 5-6.

Sinne pönttöön kannattaa oikeasti kurkata ja katsoa miltä se tuotos näyttää. Havaintoja kannattaa tehdä ulosteen koostumuksen lisäksi myös esim sen väristä ja mahdollisesta hajusta. Jos olet edellisenä iltana syönyt vahvan texmex aterian, on luontevaa että tuotos tuoksahtaa voimakkaammin ja koostumus voi hyvinkin olla vaahtomaisempaa, mutta jos ruokailusi on ollut normaalia suomalaista kotiruokaa ja osa ruuasta tulee sulamattomana läpi, on taas jo aihetta ottaa yhteyttä ravintoneuvontaan ja tarkastellaan missä kohdassa prosessia on korjaamisen varaa. Jos ruokalistalla on ollut lindströmin pihvit, ei tarvitse olla huolissaan ulosteen voimakkaasta punerruksesta, mutta jos olet syönyt kaalilaatikkoa ja tuotos pöntössä näyttää nyljetyltä hylkeenpoikaselta, on taas aihetta miettiä mikä sen värin aiheuttaa.

Ravintoluento Askola-Areenalla Askolan hyvinvointipäivässä 1.11.2019 klo 17.

Tässä pintaraapaisu siitä mistä iltapäivän ravintoluento lähtee liikkeelle. Halutessasi kuulla mihin juttu tästä jatkuu, saavu paikalle kuuntelemaan. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Olen klo 12 lähtien messuosastoni kanssa paikalla, ja voit tulla keskustelemaan ravintoneuvontaan ja hyvinvointiin liittyvistä asioista, maistamaan miltä edustamani FitLinen ravintolisät maistuvat ja osallistumaan arvontaan jonka palkintona on 3 kk ravintoneuvonta-paketti. Nähdään Askola-Areenalla!

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomion ympärilläni oleviin nepsy-lapsiin. On autismin kirjoa, add:tä adhd:tä jne. omasta tuttavapiiristä voin sanoa näiden diagnoosien olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, eli lähituttavista ei tule mieleen yhtäkään lasta jolla ei vähintään epäiltäisi jotain näistä. En ole tutkinut tilastoja, enkä tutki tätä kirjoitusta vartenkaan, siitä kuinka paljon yleisempää oireilut ovat kuin esim vuosituhannen vaihteessa. Epäilen että olen saattanut ”vetää puoleeni” näitä ja siksi tuntemukseni siitä että määrä on kasvanut räjähdysmäisesti voi kasvaa suhteessa tilastoihin. Kirjoitan nyt kuitenkin mutu-pohjalta ja yleisemmällä tasolla, ei suoranaisesti diagnosoidun tilan hoitamisessa, vaikkei näistä ohjeista ole mitään haittaa silloinkaan.

Kuinka suolistobakteerit vaikuttavat aivoihin?

Paula Heinonen on kertonut useampaan otteeseen kuinka lääkäripiireissä hänelle naurettiin päin naamaa, kun hän toi esille aivo-suoli-yhteyttä. Paula on ollut pioneeri, edelläkävijä suoliston ja aivojen linkin ymmärtämisessä suomessa. Nykypäivänä tätä ajatusta ei enää pidetä ”funkkareiden hömpötyksenä” vaan koululääketiede ja lukuisat tutkimukset todistavat kuinka suuri merkitys suoliston kunnolla on aivojen ja mielenterveyden näkökannalta. Valitettavan usein kuitenkin yhä kuulee lääkärin määräävän vain masennuslääkkeet sen sijaan että kehoittaisi tarkistamaan ruokavalion ja ohjaisi psykoterapiaan. Pahimmillaan olen kuullut, ihan omin korvin, lääkärin sanovan ettei ruokavaliolla ole mitään merkitystä masennuksen hoidossa. Että oleellisinta on että saisi syötyä jotain ja että se levy fazerin sinistä on oikein hyvä vaihtoehto, että suklaallahan on tutkimusten mukaan mielenterveyteen positiivisesti vaikuttavia ominaisuuksia.. heh heh..

Jäljet johtaa sylttytehtaaseen

Näihin lisääntyneisiin oireiluihin voi löytyä monia syitä. Geneettinen perimä, kun vanhemmat (tai toinen heistä) on johonkin edellä mainituista kuluva, on suurempi todennäköisyys että lapsellekin moisia oireita ilmaantuu. Ympäristö vaikuttaa. Jos ajatellaan isovanhempiemme ja iso-isovanhempiemme aikaa, oli päivän ärsykkeistö noin 400 per vuorokausi. Siinä oli ohikulkevan naapurin tervehtiminen, postin ja lehden luku, radiosta tulevat signaalit jne. nykypäivänä tuo 400 signaalia täyttyy jo yleensä ensimmäise hereillä olo tunnin aikana, varsinkin jos erehdyt avaamaan tv:n tai jonkun somekanavan. Tämä sama ärsyketulva vyöryy myös lasten elämään. Sähkölaitteiden sinisenä välkkyvät ruudut vaikuttavat sinne lapsen aivoihin, vaikkei häntä suoranaisesti edes istutettaisi sen laiteen eteen sitä tuijottamaan.

Toinen tekijä jolla on vaikutusta, ja joka luontaisesti kiinnostaa itseäni enemmän, on se ruoka. Teollisesti prosessoitu ruoka ei anna lapsia suunnitteleville vanhemmille välttämättä parhaita rakennusaineita ajatellen munasolujen ja siittiöiden tuottamista. Kun se ”ei ihan priima” munasolu tai siittiö sitten kohtaa vastakappaleensa ja munasolu hedelmöittyy, on lähtökohtana tuottaa paras mahdollinen lopputulos niistä rakennusaineista mitä käsillä on. Jos sitten odottavan äidin  ravitsemus raskausaikana ei ole ihan sitä kaikkein optimaalisinta, vaan kaiken kiireen ja stressin keskellä syö vähän mitä sattuu, niin taas pikkasen heikkenee ne mahdollisuudet kaikin puolin tasapainoisen ja täydellisen jälkeläisen tuottamiseen. Jos sitten vielä sattuu huono mäihä ja lapsi otetaankin kohdusta ulos sektiolla eikä luonnollista synnytyskanavaa pitkin, on suuri riski että osa niistä viimeistelyyn vaadittavista bakteereista jää vauvalta saamatta. Jos sitten sattuu vielä huono tuuri, ja vauva on altis erilaisille tulehduksille, tapetaan siinä samalla kun antibootilla lääkitään pöpöjä hengiltä myös ne hyvät bakteerit. Ja muutenkin vastustuskyvyttömän suoliston valtaa sitten se bakteeri joka sattuu oleman vahvin. Yleensä se ei ole se hyvis tyyppi, vaan  sieltä löytyy useampia niistä ”pahoista pojista” jotka eivät ole niitä jotka suolistossa tuottaisivat näitä hermovälittäjäaineita.

Ihan oma lukunsa on sitten vielä ne lapsukaiset jotka saavat ensimmäisestä elinvuodestaan lähtien prosessoituja ruokia, sokeria ja kaikkea sitä mikä antaa huonoille suolistobakteereille aihetta juhlaan. Jokainen äiti ja isi joka on joskus järjestänyt (tai edes käyttänyt lapsensa) lasten synttäreillä jossa tarjolla on vain herkkupöytä pullollaan sipsiä, karkkia, limua jne on nähnyt sen kuinka oma suloinen liisapetteri muuttuu verhoissa roikkuvaksi, huutavaksi ja häiriköiväksi sokerihumalaiseksi apinaksi. Puhutaan sokerihumalasta, sillä se on elimistössä oikeasti humalaa vastaava tila. Sokeri joka on nautittu nopeassa tahdissa, muuttuu pienen ihmisen maksassa sokerialkoholiksi, eli käytännössä jos noilta lapsosilta joku ottaisi verikokeen ja mittaisi alkoholipitoisuuden veressä, saattaisi se tulos järkyttää. Tämä osaltaan myös selittää sitä, miksi jopa alle kouluikäisiltä lapsilta löytyy rasvamaksaa, oireilua joka omassa lapsuudessani liitettiin vain alkoholisteihin jotka olivat juoneet maksansa pilalle. Nykyään suurempi osuus rasvamaksa-tapauksista on henkilöillä jotka eivät nauti alkoholia, tai nauttivat sitä hyvin kohtuudella, mutta jonka ruokavalio rasittaa maksaa suunnattomasti.

Hyvät suolistobakteerit

Valtaosa tietää ja tunnistaa nimeltä suoliston hyviä tyyppejä, lactophillius asidophillius ja bifido bakteerit. Näitähän on esim apteekin hyllyt pullollaan ja kaupasta saa ostettua niitä vaikka AB-jugurtissa ja vastaavissa tuotteissa. Kaiken kaikkiaan suolistossa elää ja vaikuttaa yli sata erilaista mikrobikantaa. Tai pitäisi elää. Jos ruokavalio on kovin suppea, eikä sisällä tuoreita kasviksia, on varsin todennäköistä että osa suoliston mikrobeista on kohdannut nälkäkuoleman. Prosessoidut ruuat, runsas sokerin ja makeutusaineiden käyttö ruokkivat niitä huonoja bakteereita ja näännyttävät hyvät. Jos olet esimerkiksi ihminen jolle kaaliruokien tai papujen syöminen aiheuttaa suunnattomat ilmavaivat ja vatsakouristelut, kyse ei suurella todennäköisyydellä ole siitä, etteikö kyseinen aine sinulle sopisi, vaan siitä että näiden pilkkomiseen käsittelyyn suolistossa osallistuvat bakteerit ovat suolistostasi kadonneet.

Kuinka sitten palauttaa hyvät tyypit suolistoon? Akuuteissa oireiluissa on toki aiheellista lisätä maitohappobakteerit kapseleina. Esimerkiksi vatsaflunssan yhteydessä, antibioottikuurien kanssa ja turistiripulissa. Oleellista on kuitenkin huolehtia siitä että ruokavalio tukee hyvien bakteerien olemassaoloa. Omaan säännölliseen rutiiniin kuuluu FitLinen itse tehtävä maitohappobakteerijugurtti Feel Good jugurttijuoma. Tämä sisältää 4 kantaa maitohappobakteereita:(Bifidobacterium species, Lactobacillus acidophilus, Lactobacillus delbrueckii subsp. bulgaricus, Streptococcus thermophilus) Lisäksi päivittäin aamuni aloittavat joko Basics tai Powercoctail, joissa kummassakin on Lactobacillus acidophilius ja Lactobacillus reuteri kannat. Näiden ohessa kumpikin sisältää 32 erilaista kasviperäistä entsyymiä jotka toimivat sekä syömääni ruokaa pilkkovina (ruuansulatusentsyymit) että hyvien bakteerien ruokana.

Muita hyviä keinoja ravintolisien rinnalla on maitohappobakteeripitoisen ruuan nauttiminen. Hapanmaitotuotteet sisältävät joitakin kantoja, mutta halutessasi parhaan mahdollisen kattauksen, kannattaa suosia muitakin hapatettuja tuotteita: hapankaali, kimchi, kombucha, vesi- ja maitokefiiri, hapanjuureen leivottu leipä jne. Yksittäisistä ruoka-aineista hyvät suolistobakteerit rakastavat purjoa, siksi salaatin joukkoon kannattaakin leikata aina muutama purjorengas ja suolistosi kiittää.

HUOM!! Aloita varovasti!! Jos suolistossa on huonot bakteerit vallalla, voi puhdistumisreaktio olla ärhäkkä. Pahoinvointi, ripuli, oksentaminen. Aloita siis pienellä määrällä ja lisää vähitellen. Kuuntele kehoasi! Pahoinvointi ei siis tarkoita sitä etteikö vaikka hapankaali sopisi sinulle, se ei vain sovi suolistosi pahiksille. Varsinkin ärtyneen suolen oireiluista kärsivien on aiheellista aloittaa todella pienillä määrillä, ja mielellään konsultoiden ensin ravintoneuvojan tai -terapeutin kanssa.

Kuinka suolistobakteerit vaikuttavat aivoihin?

Palataanpa alkuperäiseen otsikkoon. Suoliston bakteerit tuottavat esimerkiksi B-vitamiineja ja valtaosan (n. 90%)elimistömme tuottamasta serotoniinista. B-vtamiineilla on merkittävä rooli jaksamisessa ja hermoston toimimisessa. Serotoniini puolestaan on hermovälittäjäaine joka vapautuu aivoissa hermosynapsien edetessä hermopäätteiden väliseen tilaan. Masennuksessa ja vastaavissa ahdistushäiriöissä käytetään yleensä lääkkeenä selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI) jotka pyrkivät pitämään serotoniinin välitilassa, estäen sen imeytymisen takaisin hermopäätteeseen odottamaan seuraavaa impulssia. Tämän, että serotoniini on valmiina välitilassa on todettu helpottavan oireita kun elimistön ei tarvitse käyttää energiaa serotoniinin vapauttamiseen välitilaan. Ongelma oireen taustalla on kuitenkin elimistön liian vähäinen serotoniinin määrä. Useimmissa tapauksissa tämä on selkeästi ravitsemukseen liittyvä ongelma, ei niinkään geneettinen häiriö etteikö serotoniini kykenisi vapautumaan, jos sitä vain olisi sielä hermopäätteissä.

Eli kun haluat muuttaa omassa elimistöss todeksi mainoslauseenakin tutun: Hyvä ruoka, parempi mieli! Noudata seuraavaa viittä askelta:

  1. Huolehdi suoliston bakteerikannan monimuotoisuudesta. (syö vaihtelevasti raakoja ja kypsennettyjä kasviksia)
  2. Huolehdi että ruokavaliosi sisältää kuituja, pro- ja prebiotteeja (hapatetut kasvikset)
  3. Syö tryptofaanipitoisia ruokia (Tryptofaani on serotoniinin esiaste)
  4. Huolehdi riittävästä D-vitamiinin saannista (D-vitamiini on oleellinen tryptofaanin muuttuessa serotoniiniksi)
  5. Huolehdi riittävästä B6-vitamiinin saannista (B6-vitamiini tarvitaan trypofaanin muuttamiseen serotoniiniksi)

Viime viikkoina olen istunut taas aktiivisesti koulun penkillä ja loppusuora ravintoterapeutti-opinnoissa alkaa häämöttää. Parin viimeisimmän lähijakson aiheena on ollut enemmän tai vähemmän se

Kuinka aineenvaihdunta toimii?

Näiden viikkojen aikana on pureuduttu siihen onko kalori aina kalori, vai onko sielä mahdollisesti jotain eroa tuleeko kalori hiilihydraatista, rasvasta vai proteiinista? On tutkailtu elimistön toimintaa ja kulutusta anabolisessa ja katabolisessa tilassa, eli miten elimistö toimii ruokailun jälkeen ja paastotilassa. On perehdytty apoptoosiin ja kehon itsekorjausmenetelmiin. Aliravitsemukseen, ravinteiden hyödyntämiseen ja krebsin sykliin (eli sitruunahappokiertoon) ja mitokondrioiden toimintaan ja solujen varauksiin.

Termodynamiikan lait

Aineenvaihdunta, kuten nimikin sanoo, on aineen vaihtamista toiseksi. Kaikki aineenvaihdunta pyörii termodynamiikan lakien mukaan. Ja termodynamiikan ensimmäinen sääntö on, että energiaa ei voida luoda eikä hävittää, ainoastaan muuttaa muodosta toiseen.

Tämä sääntö on koko painonhallinnan peruste. Ja tämä on myös se, jossa ihmisillä tuntuu olevan eniten haasteita ymmärtää. Ihmisen keho kuluttaa määrän x energiaa ihan vain sillä että on olemassa. Niin kutsuttu perusaineenvaihdunta on siis se joka meidän kehossamme tapahtuu silloin kun makaamme vuoteessa ja hengitämme. Tämä vaihtelee henkilön koosta, iästä ja terveydentilasta riippuen noin 1200-2500 kcal välillä. Oma perusaineenvaihdunta on helppo laskea netistä löytyvillä laskureilla, mutta perus sääntö on että pienen aineenvaihdunta on pienempi, suuren suurempi ja lihas kuluttaa energiaa enemmän kuin rasva. Se miltä osin perusaineenvaihdunnan kulutus on oleellinen, jos kehosi saa ravintoa vähemmän kuin perusaineenvaihdunnan edellyttämä määrä, kiskaisee se käsijarrun päälle ja hidastaa aineenvaihduntaa taatakseen hengissä pysymisen. Ja kun aineenvaihdunta hidastuu, vähenee kulutus. Ja kun kulutus vähenee, varastoi kroppa kaiken mahdollisen sitten kun sitä taas saa. Tässä on se yksinkertainen syy, miksi niin monet ovat jojo-diettaajia. Dietillä paino putoaa ja aineenvaihdunta hidastuu (loogista), kun dietin jälkeen palataan normaaliin ruokailuun, ei aineenvaihdunta kiihdykään samalla tavoin, jolloin kroppa varastoi taas kaiken.

Moni tekee myös sen virheen, että halutessaan pudottaa painoa lisää liikuntaa ja samalla vähentää syömistä. Tämä toimintamalli nostaa kyllä hetkellisesti kulutusta, mutta perusaineenvaihdunta hidastuu koska tarve saatavaan ravintomäärään nähden on vajaa. Tässä yhteydessä korostuu myös ruuan ravintotiheys, eli se saadaanko ruuasta energia-arvon lisäksi myös kaikki tarvittavat palikat aineenvaihdunnan pyörittämiseen.

Aineenvaihdunnan aktivointi

Edellisen perusteella voidaan jo vetää yksinkertainen johtopäätös siihen kuinka aineenvaihdunnan saa aktivoitua: Syö riittävästi! Eli huolehdi siitä, että kehosi saa perusaineenvaihdunnan vaatiman määrän energiaa. Ja jos treenaat, huolehdi myös sen vaatimasta energiatankkauksesta.  Toinen oleellinen asia on ruuan laatu. Jos elää ”sipsikaljavegaanina” (eli prosessoiduilla elintarvikkeilla), voi olla varma ettei keho saa kaikkia tarvitsemiaan ravinteita ruuasta. Tämä sama pätee myös siihen jos pääsääntöinen ruoka on voileivät.

Ruuan laadun varmistamisessa ensimmäinen vaihe on ostaa raaka-aineet prosesoimattomina. Kasvikset kokonaisina, tuoreina kasviksina, kalat kokonaisena (tai korkeintaan perattuna), liha kokolihana tai jos haluat jauhelihana, valitse silloin luomua ja mielummin hanki se rekosta tai vastaavasta jossa tiedät saavasi kyseisen tuottajan oman karjan lihaa eikä jotain prosessoituja teurasteollisuuden jämäpaloja jauhettuna. Tähän väliin pieni muisto entisen lähikauppamme palvelusta: Asuessamme Sipoon Myyraksessa, oli lähikauppamme Nikinmäessä, vanhan porvoontien varressa sijainnut Palmén. Tuolla kun osti jauhelihaa, näytti kauppias mielestään sopivaa lihapalaa ja kysyi, jauhetaanko tästä? Ja jauhelihan sai siis pakettiin vasta jauhettuna eikä tuntikausia annosteluastiassa seisseestä tai suojakaasuun pakattuna.

Aktivoiko lisäravinteet aineenvaihduntaa?

Omassa asiakastyössäni törmään usein kysymykseen, että no mikä hyöty niistä ravintolisistä sitten on? Yksi hyöty jonka omassa työssä olen havainnut, on aineenvaihdunnan aktivoituminen. Vaikka esimerkiksi aminohappoja elimistö voi käyttää uudestaan hyödyksi, samoin se kierrättää jossain määrin kivennäis- ja hivenaineita mm sappisuolojen muodossa, ovat vitamiinit ja varsinkin antioksidantit niitä joita elimistö tarvitsee ulkoa päin. Esimerkiksi useilla B-vitamiineilla on oleellinen tehtävä aineenvaihdunnassa. Jos vitamiinit puuttuvat, ei pyöri pyörä, eikä muunnu aineet toiseksi. Vaikka ruokavirasto muistuttaa siitä ettei ravintovalmisteiden osalta saa käyttää terveysväittämiä markkinoinnissa, niin totean nyt yksiselitteisesti, että kyllä niillä ravinteilla on erittäin oleellinen merkitys terveyden ylläpitämisen, kuin myös sairauksien hoidon saralla. Se ettei yksittäisellä vitamiinilla (tai edes vitamiinicoktaililla) ole välttämättä petrimaljassa havaittu todistettavia vaikutuksia, ei tarkoita sitä etteikö sen saanti olisi elintärkeä silloin kun puhutaan näin monimutkaisesta koneistosta kuin ihmiskeho. Paljon on tosiaan sitä mitä keho kykenee valmistamaan itse, paljon on sellaista jonka puuttuminen aiheuttaa elimistössä ”uudelleen järjestäytymistä” ja keho löytää keinon korvata tarpeen toisella toimintamekanismilla, mutta paljon on sellaista joiden osalta se ravinne on vain pakko saada ulkopuolelta tai muuten saa heittää lusikan kokonaan nurkkaan.

Sen selvittämiseen, onko omalla kohdalla aineenvaihdunnan aktivoitumisessa kyse ravinteiden puutteesta, saa selvitettyä varsin helposti. Joko testaamalla kehon ravinnepitoisuudet tai vielä helpommin, ottamalla ravintolisän käyttöön ja seuraamalla huomaako olossa mitään vaikutusta. Ihan päivässä parissa ei kannata ihmeitä odottaa, varsinkin jos kropassa on kremppaa (usein se kremppa kun kertoo juuri siitä että sielä on jo hyvän aikaa ollut joku vajaus joka aiheuttaa toimintahäiriön), mutta niitäkin on jotka huomaavat jo parissa päivässä olossa muutoksen parempaan. Kokeilemalla (tai mittaamalla) tietää mikä on oma tilanne. Yksi jonka mittauttaminen todellakin kannattaa, on D-vitamiini. Se kun ei näy/tunnu välttämättä päälle mitenkään vaikka pitoisuus olisi alhaalla. Alhainen pitoisuus kuitenkin heikentää vastustuskykyä, altistaa osteoporoosille ja rintasyövälle, ja vaikuttaa myös esim masennuksen synnyssä. Puhti-palvelussa saat mittautettua arvot helposti ilman lääkärin lähetettä. Ja tällä hetkellä sielä näyttää olevan tarjouksessa D-vitamiini+ferritiini. Saat Puhdin testeistä vielä -5% alennuksen kun lisäät kassalla koodin hosw_puhti.

Lisäravinteissa löytyy sitten toki vielä erityisesti aineenvaihdunnan aktivointiin tarkoitettuja valmisteita. Näiden toiminta perustuu termogeneesiin, eli ne lisäävät kehon lämmön tuottoa, mikä osaltaan lisää sitten kehon kulutusta. Yksinkertainen keino lisätä samaa lämpötuotantoa on lisätä ruokaan sopivasti tulisia mausteita, esim cayennepippuria, chiliä jne jotka aiheuttavat ruuansulatuksessa lisääntyvää aktiviteettiä. Palelu lisää myös energian kulutusta, sekä siltä osin että keho joutuu työstämään enemmän saadakseen säilytettyä lämmön, että sillä, että palelu aktivoi ruskean rasvan muodostumista, eli käytännössä rasvakudos alkaa kylmässä tehdä töitä lämmön tuotannon eteen ja muuttuu energiaa kuluttavaksi. Pienillä vauvoilla on syntyessään tätä ruskeaa rasvakudosta, siksi pienet lapset yleensä ovatkin varsin lämpimiä. Viisas luonto kun rakentaa elimistön suojamekanismit sellaisiksi että pienokaisen elintärkeät elimet eivät jäähdy liikaa vaikka kehon kokonaiskapasiteetti on suhteellisen pieni.

Dietti vs paasto?

Ketogeeninen ruokavalio on tällä hetkellä päivän sana. Mikä siitä tekee niin autuaaksi tekevän? Kaikille on jollain tasolla tuttu hormoni insuliini. Siitä puhutaan sokeriaineenvaihdunnan yhteydessä. Jos elimistö ei tuota insuliinia, on riskinä vaarallisen korkealle nouseva veren insuliinipitoisuus. Tästä on kyse puhuttaessa niinsanotusta ykköstyypin diabeteksesta. Metabolinen oireyhtymä voi puolestaan tuottaa insuliiniresistenssin tilan, jolloin solujen insuliinireseptorit eivät toimi kuten kuuluu, ja sokerin kulkureitit soluihin eivät näinollen aktivoidu oikein ja solut sokeroituvat ulkoapäin. Se miksi ketogeeninen on niin loistava vaihtoehto on se, että ketogeenisellä tarve insuliinille on minimalistinen. Koska ruokavaliossa elimistöön sisään otettavan sokerin määrä on vähäinen, ei tarvita insuliinia sen siirtämiseksi verestä soluihin. Elimistö kykenee käyttämään polttoaineena ja energian lähteenä ketoaineita. Ketoaineiden muodostaminen vaatii keholta enemmän energiaa, sillä se joutuu prosessoimaan proteiinia ja rasvoja saattaakseen ne lopulta energiantuottoon käytettävään muotoon. Näinollen aineenvaihdunta joutuu siis tekemään enemmän töitä sen eteen että se saa samasta syödystä ruokamäärästä saman energian. Ketogeenisen toinen hyvä puoli on se, että proteiini ja rasva täyttävät paremmin ja pitävät yllä kylläistä oloa kauemmin kuin hiilarit. Eli nälän tunne tulee vasta siinä vaiheessa kun elimistö tarvitsee lisää polttoainetta, ei siinä vaiheessa kun verensokeri laskee insuliinin vaikutuksesta. Tästä syystä ketogeenisellä ruokavaliolla olevalle ei ole mikään ongelma syödä 2-3 ateriaa päivässä, kun hiilihydraattipainotteisesti syövä voi tarvita 5-6 ateriaa.

Kun energiansaanti putoaa, siirtyy keho automaattisesti ketoosiin, eli alkaa muuttaa rasvoja ketoaineiksi. Elimistö valmistaa myös hiilihydraatteja proteiinista, eli missään vaiheessa keho ei ole täysin ilman hiilihydraatteja. Paastotilassa elimistö alkaa automaattisesti siis puhdistaa elimistön kuona-varantoja ja vie huonokuntoisia soluja ohjelmoituun solukuolemaan, saadakseen niiden rakennusaineita uusiokäyttöön. Paaston aikanakin aineenvaihdunta toki hidastuu. Mutta jos verrataan paastoa ja alikaloreilla tehtävää näännytystä, on ero usein siinä, että tarpeeseen nähden liian vähän syövä antaa elimistölle kuitenkin ruokaa joka aktivoi insuliinin tuotantoa, eli sisältää hiilihydraatteja, tällöin apoptoosi (ohjelmoitu solukuolema) ei aktivoidu samalla tavoin. Paastoon kuuluu aina paastoon laskeutuminen ja siitä rauhassa palautuminen. Paastosta palautumisen oleellinen merkitys on siinä, että vaiheittain aineenvaihdunta taas käynnistyy. Idea on vähän sama kuin isoilla voimalaitoksilla tehtävässä huoltoseisakissa (paasto). Kun koneita lähdetään seisauksen jälkeen ajamaan ylös, ei sielä suinkaan paineta vain start nappulaa ja päräytetä koneita täysille, vaan käynnistys tehdään vaiheittain, ensin pienemmät kuljettimet, polttimot jne ja sitten vasta viimeisenä napsautetaan iso pyörä käyntiin joka määrittää sitten koko voimalan toimintatehon. Näin se menee elimistössäkin. Paaston jälkeen herätellään pikkuhiljaa koko ruuansulatuselimistö niin että sielä aktivoituvat niin kuljettimet, kuin ruuan prosessointiin tarvittavat ruuansulatusnesteiden tuotantolinjat. Näin toimittaessa elimistössä ei jää säästöliekki päälle, vaan uudet solut jotka syntyvät apoptoosin jälkeen lähtevät toimimaan täydellä teholla, eikä elimistö ole pullollaan vajaatehoisia soluja joiden solutason aiheenvaihdunta on jumissa säästöliekissä.

Aineenvaihduntaan apua ravintoneuvonnasta

Olen työskennellyt FitLinen ravintolisien ja CellRESET valmennuksen kautta aineenvaihdunnan parissa jo 6 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta tiesin vain että ohjelma toimi ja uskalsin suositella sitä sillä perusteella. Nyt ravintoneuvojan ja -terapeutin opintojen myötä ymmärrykseni siitä mitä ihmiskehossa oikeasti tapahtuu on syventynyt huimasti. Edelleen nämä kuusi vuotta mukana olleet työvälineet ovat merkittävä osa työkalupakkiani, mutta mukaan on tullut iso liuta muitakin välineitä. Nykyään pystyn suosittelemaan laajasta ruokavaliokirjosta kullekin sopivan vaihtoehdon ja ottamaan huomioon erilaisten sairauksien (esim kilpirauhasen vajaatoiminta) ja hormonaalisten epätasapainotilojen vaatimat erityispiirteet ruokavalioille.

Jos koet että painon hallinta on kohdallasi haasteellista, voi ravintoneuvonta tuoda siihen apua. Sopivan ruokavalion löytämiseen, mentorointina ja sopivan mindsetin rakentamisen tukena, sekä avuksi ratkomaan elimistön mahdollisten puutostilojen tarpeiden täyttämistä. Ravintoneuvojana olen perehtynyt kaikkiin näihin asioihin, jotta sinun ei tarvitse ottaa kaikesta selvää ja yrittää löytää suuntaa ruokavalioviidakossa. Ota siis yhteys ja varaa oma ravintoneuvontapakettisi ja muutosmatkasi voi alkaa. Hyvinvoinnin Alkemia on tiennäyttäjäsi tasapainoiseen oloon.

Kuuntelin viikonloppuna muutaman mielenkiintoisen Ted-talk esityksen joiden aiheena oli itseparanemisen erilaiset mekanismit. Jokainen on varmasti kuullut muodossa jos toisessa viittauksia plasebo-efektiin.  Mitä sitten on

Plasebo ja nosebo

Kyse on saman asian kääntöpuolista. Yksinkertaisuudessaan plasebo tarkoittaa että jos uskot jonkun asian toimivan, se toimii ja paraneminen etenee. Nosebo puolestaan on negatiivinen vaikutus, jos uskot että jokin ei toimi, se ei myöskään toimi.

Harvardin yliopiston tutkimus

Harvardin yliopisto toteutti joitakin vuosia sitten tutkimuksen siitä kuinka suuri vaikutus mielellä on lääkeen tehoon. Erään leikkausoperaation jälkeen potilaat jaettiin kahteen ryhmään josta ensimmäinen osa sai normaalisti morfiinipohjaisen kipulääkkeen niin että hoitohenkilökunta kävi annostelemassa sen tippaan ja toinen puoli joukosta sai vastaavan annoksen niin että se oli valmiiksi annosteltu liuoksen joukkoon ja automaatti annosteli lääkeen potilaan tietämättä. Kun sitten selvitettiin kuinka hyvin he kokivat saaneensa helpotusta kipuun, oli näiden joille hoitaja kävi annostelemassa annoksen kokemus lääkkeen kivunlievityksestä huomattavasti suurempi (eli lääkkeen teho paljon parempi) kuin näillä, joille annostelu tuli heidän tietämättään. Lääke ei siis ollut ainoa tekijä joka vaikutti kivun lievitykseen.

Itsekorjausmekanismi

Tiedämme kaikki kuinka sisilisko kasvattaa uuden hännän, jos se on pudottanut edellisen voidakseen pelastua saalistajan kynsistä. Siinä on paras esimerkki itsekorjausjärjestelmästä. Meidän jokaisen soluihin ja geneettiseen karttaan on rakennettu vastaavat korjausjärjestelmät. Ihminen ei kasvata uudestaan puuttuvaa raajaa tai sisäelintä, mutta pienemmässä mittakaavassa elimistö uudistuu jatkuvasti. Suoliston pintasolukko uudistuu viikossa, maksa korjaa solunsa kuukausien kuluessa ja jopa aivot, joiden aikanaan luultiin olevan uudistumattomat, kykenevät palautumaan ennalleen kun rappeuman syy on jokin muu kuin fyysinen trauma. Iän myötä uudistumiskyky luonnollisesti hidastuu, mutta niin kauan kuin soluissa on toimintaa, niin kauan uudistumista tapahtuu.

Plasebon merkitys

Yksi varsin yleisesti käytetty hoitomenetelmä joka monasti luokitellaan plaseboksi on homeopatia. Omakohtaisesti käytän sitä ja koen saavani siitä apua. Akuuteissa tilanteissa, esim erottaessani tappelevat koirat ja saadessani suht pahat puremat omiin käsiini, en käyttänyt muuta särkylääkettä kuin Arnica Montana pillereitä. Ne riittivät antamaan hermopäätteille signaalin että kipuaistimusta ei tarvinnut välittää aivoille. Samoin olen huomannut kyseisen aineen toimivan välittömästi koirilla erilaisissa kipua aiheuttavissa tilanteissa. Samalla tavalla pienellä pillerillä on korkeanpaikan kammoisen paniikki tila saatu rauhoittumaan, lentopelkoisen lennosta suht miellyttävä kokemus ja stressitila laantumaan. Oleellista näissä ei ole ollut se, mitä ainetta kulloinkin on käytetty, vaan se että elimistölle on annettu hoitosignaali jolloin ns vikatila laukeaa.

Nosebon merkitys

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, noseboon olen törmännyt lähinnä länsimaisen lääketieteen puolella. Lääkärit, ainakin suomalaiset lääkärit, on koulutettu siihen ettei potilaalle saa antaa turhaa toivoa. Omassa lähipiirissäni on muutamakin esimerkki tilanteista jossa lääkäri, sen sijaan että valaisi uskoa että tästä voi selvitä, sanoo suoraan ettei hän saa antaa turhaa toivoa, että kannattaa tässä varautua pahimpaan. Ensimmäisellä kerralla tähän törmätessäni potilas oli (onneksi) tiedottomassa tilassa, ja läsnä olevien omaisten tahtotila sellainen että tähän ei tämä matka pääty. Joten valoimme potilaaseen uskoa selviämisestä puhuen siitä itsestäänselvyytenä sairaalavuoteen äärellä ollessamme. Ja ihme tapahtui, potilas toipui. Reilu vuosikymmen myöhemmin sama ihminen kohtasi uuden hengenvaarallisen tilanteen kun elimistöstä löytyi syöpä. Mitä sanoo lääkäri? Ei tätä enää kannata lähteä hoitamaan, mitään ei ole tehtävissä.. Jälleen lähipiiri päätti että periksi ei anneta, otettiin tehokäyttöön vitamiinit ja tsempattiin että tästä voi vielä nousta. Vointi kääntyi pikkuhiljaa parempaan. No parin viikon päästä lääkäri totesikin että kokeillaan nyt sit kuitenkin solumyrkkyjä, jos vaikka saataisiin sittenkin syöpä kuriin tai pidennettyä elinaikaa. Lääkkeiden kanssa ei sitten missään tapauksessa saanut käyttää ravintolisiä, sillä ne voisivat estää lääkkeen vaikutuksen. Vointi romahti uudestaan, ja kerta toisensa jälkeen lääkityksestä huolimatta syöpä kasvoi kasvamistaan. Joka kerta muisti lääkäri kertoa kuinka hän ei usko tästä enää selvittävän.. Yhdeksän kuukauden kuluttua vietettiin hautajaiset.

Sanoilla on merkitys

Varsinkin silloin kun meille puhuu auktoriteetti johon luotamme, on sanoilla ja oletuksilla suuri merkitys. Jos lääkäri antaa suoraan ”kuolemantuomion” vaatii ihmiseltä itseltään suurta henkistä kapasiteettiä ja halua elää, että hän lähtee väittämään lääkärin olevan väärässä ja etsimään muita mahdollisia vaihtoehtoja selviämiselle. Jos lääkäri puolestaan sanoo että hoitopolku ei ole helppo, mutta tässä tehdään kaikki mahdollinen ja mahdotonkin sen eteen että potilas toipuu, on ennuste huomattavasti parempi kuin kuolemantuomion saaneella, vaikka lähtökohtainen tila ja sairauden agressiivisuus olisi kummassakin tapauksessa täysin sama.

Samoin jos vaihtoehtona on valita lääke jonka tehosta ei ole todellista näyttöä, mutta jonka kohdalla on tiedossa suuret haittavaikutukset jotka voivat heikentää potilaan vointia ylipäätään tai ravintolisät tai homeopatinen aine joiden kohdalla mahdollisesta tehosta ei myöskään ole täyttä varmuutta, mutta ainakin on tieto ettei haittavaikutuksia ole odotettavissa, niin miksi ei silloin kallistuta niiden keinojen puoleen jotka voisivat tukea kehon omaa korjausprosessia sen sijaan että varmasti heikentävät niitä esim tuhoamalla suoliston limakalvon aiheutten heikotuksen ja pahoinvoinnin jne?

Plasebo toimii vaikka tietäisi sen olevan plaseboa

Harvardissa on tutkittu myös tapauksia jossa potilas on tiennyt ”lääkkeen” olevan plaseboa, ja saaneen silti vastaavat hoitotulokset kuin varsinaista lääkettä saaneilla. Tämä ei toimi kaikissa sairauksissa, mutta varsin monessa kuitenkin. Samaan tapaan kuin urheilijan lihaksista voidaan mitata sähköimpulssit, jotka kertovat lihasaktivaatiosta vaikka varsinaista liikettä ei tapahdu, silloin kuin urheilija tekee mielikuvaharjoittelua, samalla tavoin plasebo-lääke voi aktivoida puolustusjärjestelmää ja korjausmekanismeja ilman haittavaikutuksia.

Hoidon tärkeys

Kun mennään muutama vuosisata taaksepäin, ei ollut lääkäreitä. Oli parantajia, shamaneja ja noitatohtoreita. Heidän käytössään oli perimätietona kulkenut tieto lääkekasveista joilla saatettiin aktivoida kehon paranemisprosesseja. Kaikkein oleellisin asia heidän hoidossaan oli kuitenkin se henkilökohtainen apu jota he potilaalle antoivat. Joko he kertoivat potilaalle yksityiskohtaisesti mitä kasveja tämän tuli kerätä ja syödä (ravintoneuvonta) korjatakseen pitkittyneen ongelman. Tai he olivat keränneet tarvittavat ainekset ja keittivät potilaalle sopivan mikstuuran jota tämän tuli sitten nauttia ohjeen mukaan. Läsnä oli kiinnostus toiseen ihmiseen ja halu auttaa. Potilas koki tulleensa autetuksi ja saattoi luottaa siihen että saamansa ohjeet olivat parhaan mahdollisen tietotaidon mukaisia ja niillä paranisi. Ja jos ei paranisi olisi luonto tarkoittanut että oli aika mennä..

Nykypäivänä lääkärillä on aikaa se vartti. Ei siinä ehditä kovin syvällisesti selvitellä taustoja miksi apua tarvitaan ja harvoin asiakkaalle tulee tunne että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Silloin kun käteni jäi koirien hampaisiin, kävin hakemassa antibioottikuurin kun haavat tulehtuivat. Siinä tilanteessa ei ollut paljoa taustoissa selvittelemistä, vaan kävelin huoneesta ulos reilussa viidessä minuutissa resepti kädessäni. Tiesin jo mennessäni että nyt tarvitaan antibootit ja aika kului vain siihen että lääkäri tarkasteli mikä lääkeaine oli fiksuin vaihtoehto tähän yhteyteen. Tilanne olisi ollut toinen jos kyseessä olisi ollut sairaus jossa oireita on ollut jo kauan ja niiden syistä ja seurauksista pitäisi saada selko. Olen elänyt sen kokemuksenkin oman pitkittyneen vatsakatarrin kanssa, kun neljä vuotta ravasin lääkärissä enkä kokenut tulevani kuulluksi tai ymmärretyksi kun vastauksena oli vain seuraillaan, syö näitä lääkkeitä ja tule takaisin jos ei mene ohi…

Tuosta omasta vatsakatarri kokemuksesta on parikymmentä vuotta aikaa. Nykypäivänä tahti on entistä kiireisempi ja sama liukuhihnamalli on levinnyt myös sairaaloihin ja vanhusten asumisyksiköihin yms. Ne paikat jossa ihmiset tarvitsisivat eniten sitä hoidon kokemusta, ei lääkkeitä, vaan sitä että joku hoivaa. Sielä siihen on vähiten aikaa nykypäivänä. Ehkä meidän olisi aina panostaa enemmän plaseboon ja läsnäoloon niin yleinen hyvinvointi paranisi merkittäväsi.

Sain ihanan ryhdin asiantuntijan, Eveliina Rusin, vierailevaksi kynäilijäksi blogiin. Eveliina on yksi yhteistyökumppaneistani kenen hoiviin asiakkaitani voin ohjata silloin kun tarvitaan muutakin apua kuin vain ravitsemuksellista. Tässä muutama täsmäisku siihen, miten ryhdillä voi vaikuttaa mieleen ja sitä kautta puolestaan taas kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

 Hyvä ryhti, parempi mieli

Kireys niskassa, päänsärkyä, miten se vaikuttaa olotilaasi ja asentoosi. Mitä tuntemuksia ja vaikutuksia päivääsi on, jos kipupiste on lapaluiden välissä tai rintalihaksia kiristää. Alaselkää jomottaa tai reisissä tuntuu jumitusta, miten se vaikuttaa liikkumiseesi. Huomaat, että edellä mainituilla on yllättävän isoja seurauksia ja sen takia ne vaikuttavat salakavalasti tai jopa suoraan mielialaasi.

Pomppu ylöspäin

Aivot käskyttävät lihaksia, lihakset liikuttavat meitä. Voit miettiä tilannetta, jossa käsky hyppiä kulkee aivoihisi, mieli on maassa eikä sinua voisi vähempää kiinnostaa hyppiä. Miten siis hypit, veltosti, mahdollisimman pienesti. Kun taas mieli lentää korkealla, hypyissä tuntuu kuin pää hipoisi pilviä.

Tämä on itse asiassa mielenkiintoinen testattava – pomppiminen. Olkoon olosi nyt minkälainen tahansa hypi ylös, tee 10 reipasta hyppyä, kunnolla, nyt ei mamoilla. Miltä tuntuu? Innostusta ilmassa? Saitko kiinni fiiliksen muuttamisen tunteesta.

Miksi ryhdillä on merkitystä

Edelliseen viitaten, jos tavalla liikkua on vaikutus mielialaasi, asennollakin on. Miksi siis haluaisimme antaa olkapäiden kääntyä eteenpäin, yläselän pyöristyä ja pään työntyä eteenpäin, niin, että huomaamme emännänkyhmyn niskassamme -someniska!  Onko se hyvinvoivan ihmisen asento.

Kun kannat itseäsi optimaalisessa asennossa jalkapohjista päälakeen saakka, tunnet liikkumisen helppouden. Tavoitteena on tila, jossa lihaksesi, rankasi, sinä kokonaisuutena liikut optimaalisesti. Tunnet neutraalin asennon keveyden.

Lihasten ei kuulu olla kiristyneesssä ja venyneessä tilassa, kuten tapahtuu vaikka silloin, kun olkapääsi kohoavat huomaamattasi kohti korvia. Lihasten ei myöskään kuulu olla passiivisessa tilassa, jos teet sen ottamalla voiman vääriltä lihaksilta. Mieti vaikka pakaralihaksia kävellessäsi, voit testata laittamalla käden pakaran päälle, aktivoituuko pakara, lähteekö voima sieltä työnnössä.

Miten vaikutat ryhtiisi

Ryhtisi koostuu kolmesta palikasta. Ne ovat kuin kolme lumipalloa päällekkäin. Voit kuvitella, jos keskimmäinen pallo on vinossa, miten se vaikuttaa päällimmäiseen. Kolme ryhdin palikkaa ovat lantio, hartiarengas ja pää.

Jokaisella palikalla on oma neutraali paikkansa. Jokainen palikka vaikuttaa toisiin palikoihin. Jos lantio on työntynyt hieman sivulle, hartiarengas korjaa liikettä niin kuin pääkin. Tai jos pää on työntyneenä eteenpäin, miten se vaikuttaa kehon tasapainoon alaspäin tullessa.

Optimaalinen asento – siihen pyrimme

Mikä on optimaalinen ja neutraali asento. Ei turhia jännityksiä. Kehosi on linjassa, jossa mikään lihas ei ole venytyksessä tai kiristy turhaan. Lihasryhmät aktivoituvat juuri niinkuin pitääkin, et korvaa jonkin lihasryhmän toimintaa väärillä lihaksilla.

Kun hahmotat neutraalin asentosi, osaat korjata sen koska vain oikeaan.

Miten hyvä ryhti voi saada aikaan hyvän olon

Mieti aamuasi, jolloin olet noussut kankeasti sängystä ja laahautunut kylpyhuoneeseen, mikä on fiilis? Minkälaista oloa viestii asento, jossa istut kumarassa yläselkä pyöristyneenä ja pää kallellaan kohti kännykkää (someniska).

Toisin kuin edellisissä esimerkeissä, sinä osaat, tiedostat, hahmotat ja pystyt tekemään pieniä ihmeitä asentosi ja ryhtisi kanssa – huomaat, että ne vaikuttavat myös mielialaasi.

Tässä on sinulle kaksi hyvän mielen ja ryhdin vinkkiä

Nämä vinkit auttavat kahteen ylimmäiseen palikkaan, pää ja hartiarengas.

Vinkki 1:

Tee testi. Seiso peilin edessä. Sulje ensin silmäsi. Tee mielikuvaharjoitus. Miellä rankasi aina häntäluun kärjestä ylimpiin nikamiin asti. Luonnolliset kaaret. Paina etu- ja keskisormella pään korkeimpaan kohtaan piste. Kuvittele, että ylimmistä nikamista lähtee lanka, joka tulee ulos päälaelta (painamastasi kohdasta). Joku vetää langasta suoraan ylöspäin. Niskanikamiesi väleihin tulee tilaa. Rankasi pitenee. Avaa silmät – peilissä näkyy kaunis ja ryhdikäs ihminen.

Vinkki 2:

Olen tehnyt videon, joka auttaa sinua lihaskireyksistä hartialinjalla ja niskassa. Tilaa se itsellesi linkistä, jotta saat rentouden tunteen korjata ryhtiäsi.

Syksy on saapunut ja olkapäät kohoavat helposti kohti korvia, annetaan niille lupa laskea alas. Olet hississä. Mietit lankaa, joka lähtee päälaeltasi ja ajatusta miten rankasi kasvaa pituutta. Hissi menee alaspäin, mutta sinun suupielesi nousevat ryhdin kanssa samaa tahtia ylöspäin. Hymyilet ja vilkaiset vieressä seisovia. Kunpa muut tietäisivät miten helppoa tämä on.

vieraskynäilijä

Eveliina Rusi

Ryhtiä! valmentaja

koulutettu hieroja

asahi-ohjaaja

www.eveliinarusi.fi

Ravintoterapeutti-koulutukseen kuuluu 2 opintoviikon verran psykologian opiskelua. Omalta osaltani mennyt viikonloppu oli tämän intensiivikoulutuksen lähiopiskelua ja aiheen ollessa pinnalla omassa mielessä, haluan jakaa ajatukseni

Mielen vaikutuksesta kehon terveyteen

Kaikille lienee tuttu käsite psykosomaattinen oire tai sairaus. Eli se, kuinka kehomme voi reagoida psyykkisiin katastrofeihin fyysisillä oireilla. Yksi yleisimmin tunnistetuista psykosomaattisista sairauksista on astma, joka reagoi hyvin voimallisesti mielen reaktioihin. Psykosomaattisuus ei tarkoita sitä etteikö kyseessä olisi oikea sairaus, oikeine oireineen. Psykosomaattisissa sairauksissa muun kuin psykologisen syyn löytäminen voi vain olla vaikeaa ellei jopa mahdotonta.

Henkiset voimavarat

Opiskeluihin liittyvä psykologian opetus keskittyi tulevien asiakkaiden reaktioiden ja defenssien tunnistamisen lisäksi omaan jaksamiseen ja omien käyttäytymismallien ja defenssien tunnistamiseen. Mitä parempi itsetuntemus auttajalla on, sitä paremmin hän kykenee tunnistamaan omat voimavaransa ja suojelemaan itseään. Samalla tavoin kuin lentokoneen turvaohjeissa kehoitetaan laittamaan happinaamari ensin omille kasvoille, ja vasta sitten auttamaan naamari vieruskaverille, samalla tavoin meidän hoitohenkilöiden tulee muistaa asettaa oma jaksaminen etusijalle jotta kykenemme auttamaan muita. Hapenpuutteesta tajuton ei kykene auttamaan muita vaan muuttuu muille taakaksi, samoin voi käydä terapeutille jos yrittää pelastaa koko maailman ja sivuuttaa samalla omat rajat ja kuluttaa omat voimavarat loppuun.

Tämä oli itselleni äärimmäisen tärkeä oppiläksy tästä viikonlopusta. Vaikka olen tiedostanut jo kaikkina näinä vuosina mitä olen yrittäjänä ja asiakastyössä toiminut, että esimerkin voima on asiakkaille paras mahdollinen keino, niin jotenkin tässä henkisten voimavarojen kohdalla sen sisäistäminen on ollut haastavaa. En ole ongelman kanssa yksin, vaan samaa viestiä tuli muilta kurssilla ja kuulemma tämä on ”ammattitauti”. Kun näen ympärilläni ihmisiä jotka tarvitsevat apua ja tukea, autan aina kun vaan mahdollista. Silti on myönnettävä että omat voimat eivät aina riitä, eivät edes itsestä huolehtimiseen, saati sitten muiden pelastamiseen.

Minun vai muiden tarpeet ensin?

Olen elämässäni kyntänyt useamman kerran syvissä vesissä. Saanut aikanani jopa masennusdiagnoosin ja useampaan otteeseen sen jälkeen saanut ystäviltä ja terveydenhoitajalta kommenttia että kaikki viittaa kohtuullisen vakavaankin masennukseen. Silti olen halunnut pinnistellä omin voimin eteenpäin. En ole halunnut lääkitystä (sen ensimmäisen kerran jälkeen), sillä haluan kokea tunteet enkä turruttaa oloa siihen  tasaiseen turtumukseen. Nykypäivänä lääkitys olisi varmaan kovin erilainen kuin silloin 25 vuotta sitten jolloin lääkkeitä tovin söin, mutta olen silti kokenut selviäväni ilmankin.

Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja tunnistan varoitusmerkit siitä että voimat ovat loppumassa. Tiedostan sen että tarvitsen silloin omaa aikaa, rauhaa ja stressittömyyttä. Vaikka nautin suunnattomasti niistä elämänvaiheista jossa tapahtuu paljon ja olen runsaasti esillä ja ihmisten kanssa tekemisissä, niin silloin kun voimavarat piiputtavat punaisella, silloin tarvitsen erakkoaikaa. Se ei tarkoita sitä etten haluaisi nähdä ketään tai tehdä mitään, vaan sitä että minun on keskityttävä niihin asioihin ja ihmisiin jotka tuovat itselleni lisää voimavaroja ja tuottavat iloa.

Viimeisimmät tällaiset tilanteet jossa olen todennut voimien loppuvan kesken, ovat olleet tilanteita jossa olen huomannut muiden vaativat minulta usein enemmän kuin mitä kykenen antamaan. Minulle on suututtu siitä että sanon ettei voimani nyt riitä muiden huomioimiseen ja tietyt ihmissuhteet ovat heittäytyneet suorastaan lapsellisen huomionkerjääjiksi ihan vain koska olen sanonut etten nyt jaksa. Käytetyt viestikanavat täyttyvät pommittavista viesteistä kuinka häiritsevää on kun en vastaa viesteihin (tai enää edes lue viestejä), kuinka minun TÄYTYY ja PITÄÄ, huomioida hänen tarpeensa enkä saa tai voi itsekkäästi keskittyä vain omiin tarpeisiini. Olen kokenut tämän hyvin kuormittavaksi ja nyt koulutuksen yhteydessä tajusin, ettei minulla ole ainoastaan oikeus huolehtia omasta jaksamisestani ottamalla aikalisää aina kun sitä tarvitsen, vaan minun todellakin PITÄÄ tehdä niin. En ole vastuussa kenenkään muun mielenterveydestä tai onnellisuudesta, vain ja ainoastaan omastani.

Antaako vai ottaako ihmissuhde energiaa?

On olemassa ihmissuhteita jotka kuormittavat meitä. Sellaisia voivat olla esimerkiksi erittäin negatiiviset ihmiset jotka esittävät asiansa aina negatiivisen kautta. Osa heistä vetoaa sarkasmiin ja pitävät omaa tapaansa ilmaista asioita hyvin humoristisena. Osa sitten puolestaan löytää valittamisen aihetta kaikesta tai kaatavat kaikki fyysiset vikansa, sairautensa ja oireensa toisen niskaan, määrittäen itsensä kipujensa kautta. Tämäkin on hyvin kuormittavaa niille ihmisille jotka joutuvat olemaan tekemisissä näiden henkilöiden kanssa.

Toiset ihmiset puolestaan ovat voimaannuttavia. He jaksavat nähdä kaikessa positiivisen, he ovat innostavia ja kannustavia ja heiltä riittää rakkautta antaa jokaisen olla juuri sellainen kuin on, ilman että tarvitsee yrittää olla muuta kuin on heidän seurassaan. Näissäkin ihmisissä on niitä jotka ovat sairaita ja kärsivät kivuista, mutta he eivät määrittele itseään sairauksiensa kautta eivätkä julkituo omia tuskiaan ellei niitä varta vasten heiltä kysytä, ja silloinkin he jaksavat olla kiinnostuneempia toisen ihmisen hyvinvoinnista kuin siitä miten itse jaksavat. Heidän seuransa antaa aina energiaa, eikä koskaan kuluta sitä.

Ja valtaosa ihmisistä on sitten näiden kahden sekoitusta. Hyvänä päivänä energiaa antavia, huonoina sitä vieviä. Omalla kohdallani olen jo melko pitkälle karsinut ne energiasyöpöt ankeuttajat pois, niin että pysyttelen kaukana heidän vaikutuspiiristään. Samaa suosittelen muille. Yksi syy siihen miksi itse vetäydyn ”erakoksi” silloin kun tunnen voimieni loppuvan, on se että tiedostan muuttuvani silloin herkästi ankeuttajaksi niitä kohtaan jotka olisivat niitä minua voimaannuttavia, tai varsinkin niitä kohtaan jotka ovat näitä sekä-että-ihmisiä ja joiden tiedän omaavan heikomman kyvyn suojata itseään. Riittävän vahva ihminen osaa omasta puolestaan suojata itsensä minun ankeuttavuudeltani, joten tarvittaessa saan ja voin hakea apua ja voimavaroja heidän suunnastaan ja tiedän myös sen että he tietävät minun ymmärtävän jos omasta puolestaan tarvitsevat sen ”lataushetken” ilman että kykenevät antamaan minulle mitään.

Hyvin monet ihmissuhteet ovat (onneksi) näitä kahteen suuntaan pelaavia, eli toisinaan ne antavat energiaa ja toisinaan ovat energiasyöppöjä. Se on normaalia että meillä jokaisella on omat hyvät ja huonot päivämme ja energiat vaihtelevat sen mukaan. Jonkun ihmisen seura voi jonakin päivänä olla erittäin voimaannuttavaa, ja toisena päivänä tuota ihmistä ei millään jaksa, ei millään tasolla. Ja mielestäni tämä on suotava meille jokaiselle, vapaus valita onko tänään voimavaroja tuolle ihmiselle vai ei.

Henkisten voimavarojen lataaminen

Meillä on monia keinoja ladata henkisiä voimavaroja ja jokaiselle on ne asiat jotka juuri hänelle toimivat. Minulle parhaita keinoja latautumiselle ovat hetket luonnossa, koirien kanssa metsässä kävely, sienestäminen, marjastaminen. Istuminen nuotion tai takkatulen äärellä antaen ajatusten vaeltaa kaukaisiin aikoihin ja paikkoihin. Myös puulämmitteinen sauna jossa on läsnä samalla tavalla tuo elävän tulen hypnoottinen vaikutus toimii latauksena. Musiikki voimaannuttaa (klassinen ja ambient). Jooga, pilates, venyttely on myös hyvin voimaannuttavaa. Samoin matkaaminen jonnekin kauas pois. Tämän matkaamisen ei tarvitse olla fyysisesti matkaamista, vaan sen voi tehdä yhtä hyvin kirjan tai elokuvan välityksellä. Kun vie ajatukset jonnekin kauas oman arkipäivän huolista ja murheista, saa elimistö lepohetken ja latautuu.

Henkisten latauskeinojen lisäksi on yhtä tärkeää myös fyysisestä kehosta huolehtiminen, eli sen ravitseminen oikein. 90% elimistömme tuottamasta serotoniinista, eli onnellisuushormonista, syntyy suolistobakteerien vaikutuksesta suolistossamme. Masennusta lääkitessä käytetään yleisimmin SSRI-lääkkeitä (selective serotonin reuptake inhibitors) jotka estävät hermovälitilaan vapautuneen serotoniinin takaisinottoa ja tällä pyritään lisäämään serotoniinin määrää, jotta aistimukset kulkevat oikein. Valtaosassa masennuksia löytyy ruokavaliosta vajauksia jotka puolestaan aiheuttavat serotoniinin heikon muodostumisen elimistössä. Atrian käyttämä mainoslause: ”Hyvä ruoka – parempi mieli” pitää todellakin paikkansa. Kun ruokavalio ehkäisee elimistössä hiljaista tulehdusta, tukee suolistobakteerien toimintaa ja sisältää riittävästi rakennuspalikoita josta tarvittavat hermovälittäjäaineet voivat rakentua, voi mielikin paremmin.

Tärkein tekijä henkisten voimavarojen kannalta on kuitenkin stressi. Stressi kuluttaa energiaa mielettömän paljon. Stressi lamaa tiettyjä toimintoja kehossamme ja kiihdyttää toisia. Stressi aiheuttaa herkästi myös sen että voimavarat eivät riitä siihen että vahtii mitä suuhunsa laittaa (vaikka juuri silloin se kannattaisi tehdä) jolloin herkästi napataan energiaksi nopeita hiilihydraatteja ja lähetetään elimistö kohti syöksykierrettä.

Mielen vaikutus fyysiseen terveyteen

Jos joudumme käyttämään henkisen jaksamisen voimavarat äärirajoilleen (tai yli), puolustautuu elimistö lopulta purkamalla tilanteen johonkin oireiluun tai sairauden puhkeamiseen. Se ei tarkoita sitä että päässä naksahtaa ja sekopäisesti lahtaa kaikki lähistöllä olevat. Vaikka toki näitäkin on tapahtunut. Useimmiten psyykkinen väsymys ilmenee selkäkipuna, vatsakipuna, polvikipuna tai päänsärkynä. Käytännössä kipuilu ja oireet voi ilmetä ihan missä päin kehoa tahansa ja missä muodossa tahansa, mutta yhdistävä tekijä kaikissa näissä on se, että elimistö yrittää näin tehdä näkyväksi (ja kuuluvaksi) tarpeensa. Ja hyvin usein tällaisten sairauksien kohdalla todellinen paranemisprosessi saadaan vauhtiin vasta kun myös henkiset voimavarat saadaan tasapainoon ja stressi (aiheuttajineen) kuriin.

Holistinen lähestymiseni ravintoterapiaan hahmottaa ihmisen psykofyysisenä kokonaisuutena. Etsiessämme syytä mahdolliseen oireiluun ja miettiessäni ravitsemuksellisia hoitotoimenpiteitä käyn yhtenä osa-alueena asiakkaan kanssa läpi myös henkiset voimavarat, psyykkisen kunnon ja stressin. Varsin usein niitä huomiota vaativia seikkoja löytyy myös näiden saralta, ja tällöin ohjaan sitten tilanteen ja tarpeen mukaan jatkohoitoon yhteistyökumppanille jolta löytyy tarvittavan osa-alueen erikoisosaamista. Tästä syystä voit hakeutua ravintoneuvontakonsultaatioon myös silloin jos et ole ihan varma siitä onko ravintoneuvonta / -terapia juuri se mitä siihen hetkeen tarvitset. Autan sinua hahmottamaan sopivan hoitopolun ja tarjoan ammattilaisverkostoni käyttöösi. Ota siis yhteys ja varaa aika konsultaatioon.

Edellisessä blogipostauksessa käsiteltiin yliaktiivisen suolen toimintaa ja se on herättänyt jonkun verran kysymyksiä siitä, mitä haittaa yliaktiivisesti toimivasta suolesta sitten oikeasti on? Oleellisin kysymys yliaktiivisen suolen kohdalla on

Saatko ruuasta tarvittavat ravinteet?

Koska ravinteiden imeytyminen liittyy muuhunkin kuin vain suolen yliaktiivisuuteen, käyn sitä nyt laajemminkin läpi.

Ruuansulatus alkaa suussa

Ensimmäinen ja hyvin oleellinen asia ruuansulatuksessa on se miten ruoka hienonnetaan. Pureskellessa ei pelkästään hienonneta mekaanisesti ruuan kappaleet, vaan samalla erittyy sylkeä, joka sisältää mm amylaasia, joka on hiilihydraatteja pilkkova entsyymi. Näin ruoka alkaa hajota kemiallisen prosessin seurauksena jo ennen vatsalaukkuun päätymistä.

Pienille lapsille, siis aivan sylivauvoille, annetaan ruoka valmiiksi soseutettuna. Jos koskaan olet miettinyt miksi näin, niin juuri siksi että pienen vauvan elimistö ei tuota vielä riittävästi kaikkia tarvittavia ruuansulatusentsyymejä, joten soseutuksella helpotetaan sekä puuttuvan purukaluston että varsinkin herkän suoliston toimintaa.

Hyvin moni tuntee jonkun sellaisen ihmisen jonka ruokailu on kiireistä hotkimista. Ruisleipä haukataan neljällä viidellä puraisulla, eikä paloja juurikaan hienonneta hampaissa, vaan ne nielaistaan vauhdissa juoman avulla. Ja lautasellinen ruokaa voi olla imuroitu sisuksiin reilusti alle kymmenessä minuutissa. Siinä voi miettiä montako puruliikettä koko aterialle on ehditty tekemään? Hyvin usein nämä pikasyömärit, hotkijat ja kiirehtijät ovat myös niitä jotka valittavat eri vatsaoireita. Tai jos eivät valita, niin sen näkee naamasta ja tuntee hajusta. Eli hyvin usein näiden seurauksena on kaasuvaivoja ja vatsanväänteitä jotka saavat naaman nurinpäin…

Eli halutessasi varmistaa sen että ruoka on vatsalaukkuun päätyessä siinä muodossa, että ravinteiden on edes jollain tasolla mahdollista imeytyä ruuasta, muista pureskella jokainen suupala vähintään 32 kertaa. Saatat oikeasti hämmästyä kuinka vähän pureskeluja olet tottunut tekemään ennenkuin nielaiset suun tyhjäksi. Haastan jokaisen testaamaan moneenko pureskeluun pääset normaali syöntityylilläsi.

Liikahappoa vai liian vähän vatsahappoa?

Seuraavaksi hienonnettu ruokamassa päätyy vatsalaukkuun, jossa sitä odottaa suolahappokylpy. Vatsalaukun toiminta vaikuttaa mielestäni hieman pesukoneelta, sillä vatsalaukku sekoittelee sisältöään liikkumalla ja pyrkien uittamaan kaiken tasaisesti tuossa mahanestekylvyssä. Mahaneste sisältää suolahappoa ja pepsiiniä jotka puolestaan käynnistää proteiinien hajoamisen.

Tv:ssä pyörii lähes jokaisella mainoskatkolla jonkinlainen närästykseen ja liikahappoisuuteen avun tuovan lääkkeen mainos. En sano etteikö oikeasti ole näitäkin joilla todellakin on liikaa vatsahappoja, mutta useimmissa tapauksissa kyse onkin siitä että vatsahappoja on liian vähän silloin kun niitä tarvittaisiin. Jos koet närästyksen proteiinipitoisen aterian jälkeen, tai tuntuu että vatsalaukkusi silloin turpoaa ”ilmapalloksi”, on kyseessä hapottomuus. Eli sen sijaan että vatsahapot sulattaisivat proteiinit siistiksi ruokasulaksi, josta elimistö voi suolistossa aloittaa aminohappojen ja muiden ravinteiden imeyttämisen, käynnistyykin vatsalaukussa hapottomuuden seurauksena liian emäksisessä ympäristössä ruuan käyminen ja mätäneminen joka puolestaan tuottaa ylimääräistä kaasua joka purkautuu happamina röyhtäyksinä.

Jos kyseessä on hapoton maha, lievittävät närästyslääkkeet kyllä hetkellisesti epämiellyttävää tunnetta ruokatorvessa, mutta valitettavasti ne samalla vain pahentavat hapottomuuskierrettä, estämällä vatsalaukkua erittämästä suolahappoa silloin kun sitä tarvitaan. Vatsan hapottomuudessa on myös omat riskinsä. Vatsahappojen yksi tehtävä on tuhota ruuansulatuselimistöön päätyvät pöpö, eli se toimii osaltaan myös osana immuunipuolustusta. Samoin vatsahapoilla on tärkeä merkitys kivennäis- ja hivenaineiden imeytymisessä. Eli esimerkiksi kalsiumin imeytyminen luuston tueksi on täysin riippuvainen siitä kykeneekö elimistö irroittamaan sitä ravinnosta (tai onko ravintolisä siinä muodossa että se kykenee imeytymään jos vatsahapot puuttuvat).

Ongelmia ohutsuolessa?

Vatsalaukusta ruokasulan kuuluisi annostautua pienin erin ohutsuoleen. Jos ruokamassa on hyvin hienonnettu ja sopivasti kylvetetty, alkaa tässä vaiheessa ravinteiden pääsääntöinen imeytyminen verenkiertoon. Sisäelimet, haima, maksa ja sappi vapauttavat omia entsymaattisia ja suoloja sisältäviä ruuansulatusnesteitään ja ruokamassa jatkaa niiden voimin pilkkoutumista yhä pienemmiksi molekyylirakenteiksi ja imeytyen suolen seinämän kautta verenkiertoon ja sieltä joko jatkokäsittelyyn maksaan tai suoraan polttoaineeksi soluihin.

Näin olisi siis ideaalitilanteessa. Jos ruokamassa onkin se neljällä haukkauksella nielaistu, nesteen voimin alas huuhdeltu ruisleipä jonka päällä vielä tuhdisti voita ja hyvä siivu kinkkumakkaraa, niin miten sujuvasti veikkaat että se on tähän mennessä hajonnut, varsinkin jos kyseessä on vielä se vatsalaukku joka on kuorrutettu päivittäin happosalpaajilla..? Tai jos kyseessä on höttöhiilarinen einesateria, yhtä vauhdikkaasti einehdittynä, niin massa on ehkä vapauttanut verenkiertoon jotain: nopeita hiilareita, jotka puolestaan antavat muutaman mutkan kautta haimaan tiedon, että verenkierrossa on paljon sokeria, joten tarvitaan insuliinia jotta se saadaan varastoitua.. Samalla kun sokeri siirtyisi soluihin, pitäisi sokerin mukana siirtyä myös ravinteita. Vaan entä jos prosessoitu einesateria ei niitä juurikaan sisällä? Seuraus on vähän sama kuin naapurin kakaroiden leikki käydä soittamassa naapurin mummun ovikelloa ja juosta piiloon. Aikansa mummu viitsii vaivautua ovelle, mutta koska kerta toisensa jälkeen sielä on vastassa pelkkää tyhjää, jää oven avaaminen jatkossa tekemättä. Tämä on siis karrikoidusti insuliiniresistenssi tila soluissa.

Jos ohutsuolessa matkaava ruokasula ei ole muodossa jossa se voisi luovuttaa elimistölle ravinteita, muuttuu se ongelmajätteeksi, jolloin suolisto pyrkii herkästi hankkiutumaan eroon ylimääräisestä taakasta (ripuli) tai vaihtoehtoisesti ruuansulatus hidastuu odottamaan prosessointiin tarvittavia ravinteita (ummetus).

Paksusuolen bakteerit

Moni vatsan väänteistä kärsinyt on saanut ohjeeksi testata FODMAP-ruokavaliota, jossa vältetään pitkäketjuisia hiilihydraatteja. Ongelma sinänsä ei ole niissä hiilihydraateissa vaan suoliston virheellisessä bakteerikannassa, tai oikeammin bakteerikannan epätasapainossa jolloin ruuansulatuskanavan alkupäässä ei ruoka pilkkoudu oikein ja nämä pitkäketjuiset hiilihydraatit päätyvät pilkkoutumatta paksusuoleen asti ja aiheuttavat sielä sitten paksusuolen bakteerien vaikutuksesta kaasun muodostumista (taas käyminen ja mätäneminen). Ja jälleen päästään yhteen syyhyn yliaktiivisen suolen toiminnassa, eli kun keho saa signaalin että kaikki ei ole suolistossa kunnossa, pyrkii se tyhjentämään koko putken mahdollisimman rivakasti häiriköistä ja seuraus on siis ripuli.

Suoliston bakteerikannan tasapainotukseen tärkein tekijä on ruokavalio. Jos syöt pääsääntöisesti niitä ruoka-aineita jotka ruokkivat huonoja bakteereita, saat suoliston täyteen näitä ”väärin” toimivia bakteereita. Ja kun syöt ruoka-aineita jotka ruokkivat sitä hyvää bakteerikantaa, ottavat hyvät tyypit vallan suolistossasi ja sitä kautta paranee niin ravinteiden imeytyminen kuin elimistön immuunipuolustus.

Helpot korjausliikkeet

Muutama perusasia auttaa jo helposti korjaamaan ruuansulatuksen toimintaa. Voit lähteä näistä liikkeelle ja hakeutua sitten tarpeen mukaan ravintoneuvontaan jolloin paneudutaan niihin yksilöllisempiin täsmäohjeisiin. Jos suolistosi on kiukutellut viikkoja, kuukausia tai vuosia, ymmärräthän ettei sen palautuminenkaan tapahdu ihan päivässä parissa ja sormia napsauttamalla. Korjaaminen vaatii useamman kuukauden (joissakin tapauksissa jopa vuoden tai vuosien) säännönmukaisen linjauksen valintoja paremman terveyden puolesta.

  1. Rauhoita ruokailu ja pureskele ruoka huolellisesti.
  2. Vältä pitkälle prosessoituja ruokia, valkoinen sokeri, valkoviljat ja einekset ovat huonojen bakteerien ruokaa.
  3. Valitse lautaselle tuoreita kasviksia. Aloita varovasti, suolistobakteerit voivat ”innostua” jos yhtäkkiä annat lautasen täydeltä tuoretta, jos tähän asti olet elänyt einesruualla tai pelkillä perunoilla ja läskisoosilla. Suoliston mahdollinen oireilu tuoreeseen ei tarkoita etteikö se olisi sinulle hyväksi, vaan se on vain merkki siitä ettei suolistossasi vielä ole tarpeeksi tarvittavaa bakteeristoa. Aloita pienestä ja kasvata tuore annosta vähitellen.
  4. Tue ruuansulatusta tarvittaessa ravintolisillä jotka varmistavat ravinteiden imeytymisen, hyvien bakteerien ruokkimisen ja hillitsevät mahdollista tulehdustilaa suolistossa.

Arvonta Hyvinvoinnin alkemian facebookissa ja instagramissa

Syyskuun kunniaksi käynnistyi Hyvinvoinnin alkemian facebooksivuilla ja instagramissa arvonta jossa voit voittaa 3 kk ravintoneuvontapaketin (arvo 450€). Osallistut arvontaan tykkäämällä sivusta, postauksesta ja kommentoimalla kuka paketin mielestäsi tarvitsisi. Arvonta on käynnissä syyskuun loppuun asti.

Jos et halua jättää onneasi vain onnettaren käsiin, voit varata oman konsultaation tai ravintoneuvontapaketin zaida@hyvinvoinninalkemia.fi tai 0445309323. Kaikki palveluvaihtoehdot löydät hinnastosta.

Stressivatsaa käsittelevässä artikkelissa sivusin jo hieman yliaktiivisen suolen toimintaa, mutta pureudutaan nyt tähän ongelmaan tarkemmin. Artikkeli sisältää myös tuote-esittelyä sekä tarjouslinkin.

Kuinka rauhoittaa yliaktiivinen suoli?

Mennään ensin taas perusasioihin, eli mikä on yliaktiivinen suoli? Jokainen meistä on joskus kokenut tilanteen jolloin on syönyt jotain sopimatonta ja suolisto on ilmoittanut hetken päästä haluttomuudesta yhteistyöhön ja on tullut kiire vessaan. Tällöin suolisto pyrkii tyhjentämään sisältönsä käsittelemättä sitä sen kummemmin ja ruoka päätyy pönttöön lähes samassa muodossa, kuin missä se on nielaistu.

Tämä on elimistön täysin normaali puolustusreaktio ja sinänsä hyvä ominaisuus, että suolisto voi näin tehdä. Toinen keino jolla elimistö pyrkii poistamaan haitallisia tekijöitä on oksentaminen. En nyt lähde paneutumaan siihen milloin, miten ja miksi elimistö valitsee toisinaan poistamisen ylä- ja toisinaan alakautta, mutta ymmärrät, että kyse on tavallaan saman asian eri variaatioista.

Stressivatsa-artikkelissa mainitsin tosiaan siitä, että jännittäminen ja sitä kautta aktivoituvat hormonaaliset toiminnot aiheuttavat vastaavan reaktion. Silloin kyse ei ole sinänsä haitallisesta aineesta elimistössä, vaan enemmän elimistön ”taistele tai pakene”-reaktiosta johon liittyy suoliston tyhjentyminen, jotta kaikki veri voidaan hyödyntää hengissä säilymiseen (aivot ja lihaksisto), eikä sitä tarvita ruuansulatuksen toimintaan.

On kuitenkin olemassa suuri joukko ihmisiä, jolla syystä tai toisesta suolisto toimii näin joka päivä, useita kertoja päivässä. Tällöin puhutaan yliaktiivisesta suolesta.

Yliaktiivisen suolen syyt

Mikä sitten aiheuttaa yliaktiivisen suolen? Yleisimmin suolen yliaktiivisen toiminnan taustalta löytyy ruoka-aine yliherkkyyksiä, jolloin suolisto toimii edellä mainitun haitallisen tekijän poistorituaalin mukaan. Ruoka-aine yliherkkyydet pitävät yllä myös elimistön tulehdustilaa, joten pitkittyneenä nämä altistavat elimistöä myös kroonisille sairauksille, esim colitis ulcerosalle tai ärtyneen suolen oireyhtymälle (IBS).

Toinen suuri, ellei ehkä jopa suurin tekijä on stressi, varsinkin pitkittynyt stressi, joka ylläpitää jatkuvasti elimistön korkeaa kortisolitasoa ja aiheuttaa jatkuvan taistele tai pakene reagoinnin suolistossa. Myös tämä pitää yllä tulehdustilaa ja altistaa sairauksille.

Kolmas tekijä liippaa läheltä ruoka-aine yliherkkyyksiä, mutta tässä on kyse elimistön omasta toiminnasta joka kääntyy sitä itseään vastaan, eli histamiiniyliherkkyys. Tietyt ruoka-aineet sisältävät histamiinia, tietyt vapauttavat elimistön omaa histamiinia enemmän kuin muut, ja tämä histamiinin liikamäärä aiheuttaa taas sen että suolisto pyrkii tyhjenemään ja samalla elimistö altistuu tulehdukselle.

Neljäs yleinen syy on osittain taas kytköksissä histamiiniin, sillä histamiini on monoamiini, eli hermovälittäjäaine, ja yksi sen oleellinen tehtävä on vatsalaukun suolahapon muodostus. Eli neljäs syy liittyy vatsahappojen vähäisyyteen, ja sen aiheuttamaan elimistön epätasapainotilaan jota keho pyrkii kompensoimaan hankkiutumalla eroon ruokamassasta jota se ei kykene käsittelemään.

Viides, ja viimeinen tässä yhteydessä eriteltävä syy on suoliston mikrobiston epätasapaino. Tämä tila on saattanut muodostua suht nopeasti, esimerkiksi toistuvien antibioottikuurien seurauksena, tai pitkällä aikavälillä huonon ruokavalion seurauksena. Samalla tavoin kuin kaikki edellä mainitut, myös tämä syy altistaa elimistön pitkittyneelle tulehdustilalle ja voi hoitamattomana aiheuttaa kroonisen sairauden.

Muitakin syitä saattaa olla, erilaiset virus ja bakteritulehdukset voivat myös olla taustasyynä. Samoin rakenteellisia häiriöitä tai solujen erilaisten muutosten aiheuttamia.  Nämä ovat kuitenkin suhteessa harvinaisempia ja vaativat lääkärin konsultaatiota, joten en käsittele niitä tässä yhteydessä tämän enempää. Ravintoneuvontaan tullessa nämä vaihtoehdot otetaan myös huomioon ja tarvittaessa asiakas ohjataan konsultoimaan asiasta lääkärin kanssa.

Yliaktiivisen suolen rauhoittaminen

Jos suoli toimii yliaktiivisesti 1-2 päivän ajan, ei siitä tarvitse olla sen suuremmin huolissaan. Todennäköisesti syynä on stressipiikki, lääkekuuri tai epäsopiva ruoka. Stressiin, usein tämä on esiintymisjännitystä tai vastaavaa, auttaa vain vagus hermon rauhoittelu, eli hengitä syvään, meditoi, testaa EFT-naputtelua tai akupunktiota jotka kaikki voivat auttaa jännitystilan rauhoittamiseen. Jos epäilet syyksi epäsopivaa ruokaa, kannattaa elimistöä tukea niin hiilitableteilla (imevät mahdolliset myrkyt itseensä), ruuansulatusentsyymeillä ja kuituvalmisteilla. Turistiripuli on hyvä esimerkki tällaisesta akuutista yliaktiivisesta suolesta. Siihen kannattaa varautua jo matkalle lähtiessä ja varata mukaan esim precosan jonka sisältämä Saccharomyces boulardii, hiivapohjainen probiootti, auttaa suoliston mikrobikantaa tasapainottumaan ja puolustautumaan elimistöön livahtanutta virus- tai bakteeri vihollista vastaan. Precosan toimii myös antibioottikuurin aiheuttamaan suoliston epätasapainoon, tosin silloin kannattaa sitten tukea muutenkin suoliston hyvän bakteerikannan palautumista lääkekuurin jälkeen.

Jos oireilu jatkuu pidempään kuin muutaman päivän, on aihetta kiinnittää syihin jo suuremmin huomiota. Helpoiten tämä toteutuu ruoka- ja oirepäiväkirjalla. Seuraa siis mitä syöt ja milloin elimistö kiukuttelee. Onko läsnä stressitekijöitä? Onko elimistö ehtinyt palautua edellisen päivän rasituksista jne jne. Löydät varsin todennäköisesti syyn mikä nämä toistuvat reaktiot aiheuttavat.

Mikäli oirepäiväkirja kertoo että vatsasi tyhjenee ärhäkästi aamukahvin jälkeen, kannattaa harkita että testaat jättää kahvin muutamaksi päiväksi pois ja katsot mitä tapahtuu. Jos vatsa rauhoittuu voit muutaman päivän jälkeen vuorostaan testata miten elimistö reagoi kun palautat kahvin aamurutiiniin jne. Jos tuntuu ettet itse löydä syytä reagoinnille tai yksittäiset ruoka-aineet eivät osoittaudu syyllisiksi, eli selkeä kaava puuttuu kokonaisuudesta, voit varata ajan ravintoneuvontaan ja katsotaan yhdessä mistä se syyllinen löytyy.

Voit myös testata auttaako ruuansulatusentsyymien ja kuitujen lisääminen rauhoittamaan vatsaa. Oman ongelmavatsani pelasti aikanaan FitLinen Optimaalisetti, ja siitä oleellisempana tekijänä Basics, suoliston hyvinvointijuoma joka sopii hyvin herkkävatsaiselle. Basics sisältää siis 32 erilaista kasviperäistä ruuansulatusentsyymiä, liukenevia ja liukenemattomia kuituja, sekä kahta kantaa maitohappobakteereita. Nykyään käytän päivittäin suolistoni hyvinvoinnin turvaajana sen ”luksus versiota” eli Powercoctailia joka antaa myös energiaa B-vitamiinien muodossa ja sisältää monipuolisemman yrttikattauksen kuin hellävarainen Basics.

Yliaktiivisen suolen hoitopolku ravintoneuvonnassa

Aina omat voimavarat ja tietotaito eivät riitä ratkaisun löytämiseen. Silloin suosittelen kääntymään ravintoneuvojan tai -terapeutin puoleen. Pitkittyneitä suolisto-oireita korjatessa kannattaa asennoitua siihen että korjautuminen ei valitettavasti tapahdu sormia napsauttamalla, vaan se vaatii aikaa. Tästä syystä suolisto-oireiden korjaamiseen kannattaa varata joko 3 kk tai 6 kk hoito-ohjelma. Näissä ensimmäisellä kerralla kartoitetaan tilanne ja tehdään hoitosuunnitelma jossa mietitään tarvitaanko mahdollisesti yliherkkyys- tai suolistotestejä. Mikäli tarvitaan, otetaan ne ja hoitoprotokolla rakennetaan tarkemmin sitten niiden päälle.

Hoito-ohjelma etenee askel kerrallaan, edeten aina sen mukaan miten keho on reagoinut edellisiin muutoksiin. Karkeasti sanottuna ensin poistetaan haitalliset tekijät, sitten tuetaan suoliston kuntoa ja autetaan kehoa taltuttamaan mahdollinen tulehdus, sen jälkeen istutetaan suolistoon terve bakteerikanta ja luodaan monipuolinen ja ravitseva ruokavalio joka ylläpitää hyvän bakteerikannan kasvua.

Jos taustalla on stressitekijät, ravintoneuvonnan yhteydessä kartoitetaan myös keinoja jolla stressitasot saadaan laskettua ja elimistölle mahdollistetaan hyvä uni ja palautuminen. Tarvittaessa ravintoneuvonnasta ohjataan sitten jatkohoitoon rentoutusterapiaan, akupunktioon, elämänhallinnan valmentajalle tai työnohjaajalle. Usein stressin laskemisen kotihoidoksi riittää ”reseptillä” määrätty kävely metsässä tai joogan aloittaminen.

Mitä aikaisemmassa vaiheessa oireiluun puuttuu, sitä nopeammin oireet saa korjattua. Tämä pätee varsinkin lapsiin ja nuoriin. Eli jos perheen nuoriso-osasto on valittanut vatsaansa viikon pari, ja ramppaa vessassa tiuhaan tahtiin, ei kannata jäädä pitkäksi aikaa oireita seuraamaan, vaan mielummin varata ennemmin, kuin myöhemmin konsultaatioaika jossa tilanne saadaan kartoitettua ja tarvittavat suolistoa tukevat toimet aloitettua, niin vaiva ei pääse kroonistumaan. Tällöin ei yleensä tarvita myöskään pitkiä hoito-ohjelmia, vaan 1-2 tapaamista riittää ongelman ratkaisuun.

Alussa lupailin tarjouslinkin, saat itse asiassa käyttöösi kolme linkkiä josta voit valita mieluisamman. Jos koet suolesi olevan yliaktiivinen, ja kaipaat siihen ravintoneuvojan apuja, voit nyt elokuun ajan tilata alkukartoituksen, 3 kk tai 6 kk paketin ravintoneuvontaa -10% alennuksella käyttämällä kassalla koodia BLOGI10. Pääset näkemään tarkemmat kuvaukset siitä, mitä alkukartoitus ja paketit pitävät sisällään hinnasto-sivulta. Toimi nopeasti, kalenterini täyttyy syksyn osalta varsin hyvää vauhtia.