Olen aina pohtinut sitä mikä vaikutus ihmisen ajatuksilla on häneen ja ympäristöönsä. Olin haltioissani 90-luvun lopun hittielokuvasta Matrix. Sillä mielsin sen kertovan, ei niinkään siitä mitä todellisuutemme voisi joskus olla, vaan juuri siitä, mitä kaikkea mielemme tekee todellisuuden ulkopuolella. 2000 luvun alkupuolella törmäsin ensin elokuvaan The Secret ja hieman sen jälkeen elokuvaan What the bleep do we know. Kumpikin muistutti varsin vahvasti siitä, että oli tärkeää olla tietoinen omista ajatuksistaan ja tunteistaan, eli

Ajattele mitä ajattelet

Me ihmiset ajattelemme keskimäärin 60-70 000 ajatusta vuorokaudessa. Hyvin suuri osa näistä ajatuksista on havaintoja arjen elämästä (nälkä, jano, kylmä, kuuma, kiire, rauha jne) mutta yhtä suuri osa, ellei vielä suurempi liittyy menneisyyden kokemuksiin ja tulevaisuuden pelkoihin ja valtaosa näistä ajatuksista on samoja päivästä toiseen.

Mikä vaikutus ajatuksilla oikeasti on elämäämme?

Usein puhutaan positiivisesta ajattelusta. Kuinka asioihin tulisi suhtautua positiivisemmin jotta elämä sujuisi mukavasti. Menneet viisaat ovat sanoneet:

Kylvä ajatus; korjaa teko.
Kylvä teko; korjaa tapa.
Kylvä tapa; korjaa luonne.
Kylvä luonne; korjaa kohtalo

Eli ajatuksemme luovat sen, kuinka toimimme. Toiminnastamme syntyy toistuvasti tehtynä tapa. Tapa määrittää sen millainen luonteemme on ja luonteemme puolestaan sen, millaiseksi kohtalomme muodostuu. Yksinkertaista, eikö vain?

Omalla kohdallani opettelin aikanaan ajattelemaan positiivisesti. Luotin siihen että kun riittävästi uskon ja luotan hyviin asioihin, muuttuu elämä paremmaksi ja terveys, yltäkylläisyys ja viisaus täyttää elämäni. Tiedostin sen, että ihan pelkkä usko ei riittänyt. Vaan vaaditaan myös toimia jotka vievät asioita siihen suuntaan kuin haluan. Terveys oli ensimmäinen jonka kohdalla otin tietoisesti vastuun siitä mitä ajattelin. Tiedostin että vain ja ainoastaan minä olen vastuussa siitä, korjautuuko suolistoni ja poistuvatko selkäkipuni ja migreenini. En tarkoita sitä, että minun olisi pitänyt kieltäytyä kaikesta lääkäriavusta tai luopua hierojan tai osteopaatin palveluista, vaan tarkoitan sitä, että minun oli itse vahdittava mitä syön ja huolehdittava rankaa tukevien lihasten vahvistamisesta jotta osteopaatti saattoi tehdä omia ”ihmeitään”. Se lottovoitto ei kuitenkaan ilmaantunut korjaamaan taloudellista tilaa, vaikka kuinka positiivisesti sen suhteen ajattelin. Toki lottovoiton saamiseen olisi voinut parantaa todennäköisyyksiä jos sen lottokupongin olisi täyttänyt ja palauttanut (edes virtuaalisena muotona) useammin kuin kerran vuodessa.

Miten ankkuroit tunteita?

Vuosi 2012 oli merkittävä elämässäni. Elämässä oli ollut monia vastoinkäymisiä, mutta sen vuoden aikana opin yhden erittäin merkittävän asian. Mikä merkitys tunteilla oli. Olen aina ollut voimakkaasti tunneihminen ja antanut itseni kokea tunteita. Elin tunteiden vuoristoradassa ja selitin itselleni, siinä kuin muillekin, että oli oikein tuntea voimakkaita tunteita. Kun meni hyvin, nautin tunteiden tuomasta hyvästä olosta, ja kun meni huonosti, sukelsin sinne pohjamutiin täysiä rähmälleni ja löysin aina syyn epäonnistumisiin jostain itseni ulkopuolelta.

Pari vuotta aikaisemmin olin löytänyt henkisen menttorini joka muistutti, että tunteet ovat hyvästä, mutta sen sijaan että annan niiden riepotella itseäni miten sattuu, olisi aiheellista opetella itse hallitsemaan tunteita. Asia ei avautunut minulle kunnolla vielä siinä vaiheessa. Vasta kun kesällä 2012 koirani kisasi vinttikoirien maastokisoissa euroopanmestaruudesta Unkarissa opin mitä se tunteiden hallinta tarkoitti.

Oman rotumme palkintojen jako tapahtui lähellä puolta yötä. Muistan kuinka pilkkopimeää kaikkialla oli, vain se valo joka taskulampuista ja lyhdyistä valaisi podiumia. Taivaanrannassa välkkyi lähestyvä ukonilma, ja jännitimme sen lisäksi miten tuloksissa on käynyt, sitä saadaanko palkinnot jaettua ja pääsemmekö takaisin leiriin kuivana vai saammeko ukkosmyrskyn niskaan. Sijoitukset lueteltiin kuudennesta voittajaan. Kolmannen sijan kohdalla tajusin, ettei koirani nimeä ole vieläkään sanottu. Tunsin kuinka rintakehässäni alkoi nousta ukkosmyrskyäkin voimallisempi tunne. Toisena julistettiin toisen koiran nimi. Kuulin kuinka huuto purkautui huuliltani, Alfa oli voittanut Euroopanmestaruuden. Halasin koiraa (joka tietysti järkyttyi tunteenpurkauksestani) ja kyynelten valuessa pitkin poskiani juoksin koiran kanssa vastaanottamaan ensimmäisen palkinnon. Tunsin sen tunteen täyttävän koko kehoni.

Olin kuullut aikaisemmin tunteiden ankkuroinnista, mutta en ollut oikein koskaan onnistunut siinä. Nyt minulla oli hallussani voimallinen tunne joka vaikutti koko kehossa. Niinpä syksyllä 2012 kun asetin itselleni uratavoitteen joka vaati määrätietoista etenemistä ja jonkin ”viisastenkiven” johon tunteet saattoi ankkuroida, saatoin käyttää sitä tunnetta jonka olin kokenut sinä hetkenä kun koirani julistettiin euroopanmestariksi. Visualisoin päivittäin miltä minusta tuntuu siinä vaiheessa kun saavutan tavoitteen. Mikä tunne valtaa kehoni kun odotettu puhelu pääkonttorilta tulee. Ja täsmälleen siltä minusta tuntui sen puhelun lopulta saapuessa.

Missä energiassa elät?

Puhun ravintoneuvonta-asiakkailleni paljon mindsetistä. Mikä merkitys sillä on miten asioista ajattelemme ja miten itsellemme puhumme. Varsinkin silloin kun elämässä on jotakin johon haluamme muutosta, on oleellista tietoisesti kääntää huomio siitä mikä on ollut, siihen mitä haluamme sen olevan.

Ajatuksemme ovat mitattavissa olevaa sähkömagneettista energiaa. Elektroenkefalografiassa (EEG) eli aivosähkökäyrätutkimuksessa mitataan tätä aivojen sähköistä toimintaa. Ajatuksemme kulkevat sähköisinä hermoimpulsseina neuronista toiseen. Ja kun palaamme tuohon vanhaan lausahdukseen kylvä ajatus – korjaa teko, kylvä teko – korjaa tapa. Pääsemme siihen ytimeen, että ajatukset muuttuvat teoiksi ja teot tavaksi josta muodostuu luonne ja kohtalo. Eli kun haluamme muuttaa jotakin elämässä, meidän täytyy ensin muuttaa ajatuksemme ja vasta sitten voimme muuttaa tapamme ja kohtalomme.

Ajatukset eivät ole pelkkää sähkövirtaa. Jokainen ajatus lähettää elimistölle myös alitajuisen impulssin kemiallisesta viestistä. Tämä kemiallinen viesti on usein hormonaalinen. Esimerkiksi stressitilanteessa, vaaran uhatessa, hermosto vapauttaa kortisolia, stressihormonia, joka lähettää puolestaan impulssin lisätä insuliinin tuotantoa, jotta lihakset ovat valmiit pakenemaan tai taistelemaan.

Aina kun ajatukseen liittyy tunne, on se sitten ihana tai inhottava, välittyy elimistöön hormoneja jotka puolestaan säätelevät sitä millainen energia tunteeseen ja ajatukseen liittyy. Pysähdy nyt hetkeksi ja mieti millaisia tuntemuksia omaan päivittäiseen arkeesi kuuluu? Iloa, onnellisuutta, rakkautta, intohimoa, tyytyväisyyttä, mielenrauhaa? Vai koostuuko arkesi tunnetila enemmän stressistä, kiireestä, ahdistuksesta, pelosta, kivusta, ärtymyksestä?

Tunteiden turrutus

Edellisen blogitekstin aiheena oli masennus ja varsinkin masennuslääkitys. Masennuslääkityksen yksi oleellinen tekijä on on tunteiden poistaminen/hillitseminen. Lääkkeillä poistetaan se ahdistuksen tunne, jolloin keho ei lähetä enää hälytystilaviestiä ja toipuminen mahdollistuu. Valitettavan usein hoidon aikana ei puututa kuitenkaan siihen syyhyn miksi se ahdistus vyöryy päälle. Tätä puolta kun ei käsittele lääke, eikä usein lääkärikään, vaan terapeutti jolla on aikaa keskustella henkilön kanssa ja käydä läpi psykoterapiasessioita.

Psykoterapiassa käsitellään tunteita. Kaivetaan syitä miksi joku tietty tapahtuma tai asia herättää tietyn tunteen ja mitä ne tunteet kertovat, miten niihin suhtaudumme jne. Kun löydetään selkeä syy-seuraus-jatkumo, on omia tunteita huomattavasti helpompi hallita, kun tiedostaa miksi tietty tunne nousee, ja voi jättää reagoimatta sen tunteen aiheuttamaan kemialliseen vasteeseen.

Kuten alussa sanoin, ajattelemme päivittäin 60-70 000 ajatusta. Näistä 90% on samoja ajatuksia kuin edellisinä päivinä. Kun tietty ajatus toistuu riittävän usein, muodostuu aivoihin sen kohdalle ”kiinteä yhteys”, eli neuronit valitsevat aina sen saman reitin saman impulssin saadessa. Jos katsotaan EEG kuvia, nähdään että ajatukset välkkyvät neuroneissa kuin jouluvalot. Jenkkiläiset aivotutkijat sanovatkin että neuronit jotka fire up together (eli syttyvät yhdessä) wire up together (eli yhdistyvät). Jokainen meistä muistaa esimerkiksi kouluaikaisen kertotaulun opettelun. Kun niitä lukuja tankattiin kerta toisensa jälkeen ja aina vain tuntui että osa niistä oli niin vaikeita ettei niitä opi koskaan, mutta veikkaan vahvasti että joka ikinen omaan ikäluokkaani kuuluva osaa vaikka unissaan 1-10 kertotaulut, koska ne muistijäljet on aikanaan hinkattu niin vahvaksi. Sama pätee päivittäisiin rutiineihin. Ei vaadi erillistä ajattelua että löydät kotona tiesi aamulla vuoteesta vessaan ja kahvin- tai vedenkeittimelle. Ei vaadi erillistä ajattelua ja keskittymistä pukea vaatteita ylle ja lähteä töihin. Nämä on niin monta kertaa toistettuja asioita, että kehomme osaa hoitaa ne omatoimisesti ilman että tarvitaan ajattelun apua. (No joo, ehkä siihen vaatekerran valintaan joutuu hieman uhraamaan ajatuksia).

Ne asiat johon liittyy voimakas tunne, niistä jää helpoiten voimakas muistijälki. Vanhempi ikäpolvi muistaa kaikki missä olivat kun Kennedy ammuttiin tai kun ensimmäinen ihminen astui kuun pinnalle. Nuorempi ikäpolvi muistaa missä oli sillä hetkellä kun kuuli lentokoneiden törmänneen WTC torneihin. Jokainen muistaa sen ensisuudelman, ensirakkauden, mutta myös sen suurimman menetyksen ja katkerimman pettymyksen hetken.

Tunteet säätelevät geenejämme

Se että tunteet säätelevät geenejämme on monelle ihmiselle varmaan vielä hieman vieras ajatus, joten avataan tätä polkua hieman. Tunteet vaikuttavat hormonituotantoon. Ja hormonit puolestaan vaikuttavat siihen, miten meidän DNA kopioituu silloin kun elimistö tuottaa uusia proteiineja, eli käytännössä ajatuksilla ja tunteilla on siis vaikutus siihen miten geenimme ilmentyvät.

Epigenetiikassa on tutkittu sekä ravinnon että tunteiden vaikutusta siihen miten DNA kopioituu, ja kummallakin näistä on merkittävä vaikutus siihen mitkä geenit ”syttyvät” ja mitkä ”sammuvat”. Siihen, mikä on se geeniperimämme, siihen ei sinänsä voi ajatuksilla luoda muutosta. Geeniensä takia 150 cm mittaiseksi jäänyt ei aikuisena ajatuksen voimalla kasva 190 cm mittaiseksi. Mutta se, jos hän säännöllisesti kurottelee sekä fyysisellä että henkisellä puolella, lisää sitä mahdollisuutta, että hänen lapsensa venähtävätkin suhteessa pidemmäksi koska geenien ilmentyminen voi muuttua.

Konkreettisella tasolla ajatusten ja tunteiden vaikutus geeneihin näkyy syöpäkasvaimissa. Terveet solut värähtelevät tietyllä taajuudella, ja syöpäsolut toisella. Syöpäsolu ei sinänsä ole kehon ulkopuolelta hyökännyt solu, vaan aivan tavallinen oman kehomme solu jonka jakautuminen häiriintyy geeniin tulevan mutaation takia. Normaalisti oma elimistömme hoitaa pois päiviltään sen solun jossa tapahtuu mutaatio, mutta siinä vaiheessa kun ajatuksemme ja sitä kautta tunteemme tuottavat pääsääntöisesti hormoneja jotka häiritsevät, eivätkä tue, immuunipuolustustamme, silloin syöpäsolut saavat mahdollisuuden jakautua hallitsemattomasti ja kasvaa syöpäkasvaimeksi.

Kun kärsimys tuntuu hyvältä

Jokainen meistä on joskus kohdannut ihmisen joka on juuttunut johonkin huonoon tunnetilaan. On niitä jotka rakastavat velloa omassa surkeudessaan. Kun tällaiselta ihmiseltä kysymme mikä on vialla, miksi hän on huonolla tuulella, huomaa sen tietynlaisen nautinnon kun hän pääsee käymään läpi kokemaansa ”vääryyttä.” On sinänsä normaalia, että lounastunnin jälkeen saatamme olla tuohtuneita työmaalle palatessa, jos lounastauolla joku on kolhinut autoamme. Mutta jos elämme saman tuohtumuksen vallassa vielä seuraavana päivänä, seuraavalla viikolla tai vuoden tai vuosien jälkeen, silloin olemme todella jääneet koukkuun siihen pahan olon hormonikylpyyn.

Monet ihmiset jotka rakentavat identiteettinsä oman sairautensa ympärille, ja vetoavat aina sairauteensa kun haluavat (tai eivät halua) jotakin. Heidän kohdallaan on muodostunut voimakas addiktio siihen kemialliseen tilaan jonka sairauden tunne heissä aiheuttaa. Sama pätee usein myös esim ylipainossa. Jos kerta toisensa jälkeen hoemme itsellemme sitä kuinka vaikea on laihduttaa, kuinka ylimääräiset kilot tarttuvat kun vain vilkaisenkin ruokaan, ja kuinka laihduttamisen jälkeen paino tulee aina takaisin heti kun lopetan dietin… Arvaatko jo mitä ajatus-tunne-hormoni-geeni-ketjua tässä ylläpidetään? Varsinkin jos samaan lisätään vielä ahdistuneen kateellinen vertailu siihen naapuriin joka on läpipasko ja voi syödä ihan mitä vain ilman että sinne tarttuu mitään…

Kuinka helppo onkaan vedota aina siihen että itsekurini on heikko kun on tarve tehdä muutoksia. Se on luonnollista ja inhimillistä. Jokainen joka ei ole tietoinen siitä mitä ajattelee ja tuntee on heikko. Sillä kuten jo tiedämme, aivot valitsevat aina sen reitin joka kuluttaa vähiten energiaa, eli tekee sen saman valinnan jonka joka kerta aikaisemminkin, jos annamme sen vain käyttää samoja neuroniväyliä. Kun kiinnität huomion siihen mitä ajattelet ja mitä tunnet, otatkin ohjat keho-mielen automaatiolta takaisin omiin käsiisi. Kun teet asiat tietoisesti hieman eri tavoin, huomaat että asiat alkavat muuttua. Et voi tehdä kuten tähänkin asti, ja odottaa että jotakin muuttuisi. Huomaat että muutos tuntuu aina hieman epämiellyttävältä ja joudut jonkin aikaa kouluttamaan neuroneita jotta uusi muistijälki muodostuu, mutta samaan tapaan kuin joudut kerta toisensa jälkeen ottamaan koiranpennun suusta kengän ja antamaan tilalle lelun jos haluat kouluttaa koiran jättämään kenkäsi rauhaan, samalla tavalla joudut kouluttamaan omia aivojasi. Voit tehdä yksinkertaisen testin millainen tunne-ero tutulla ja turvallisella (vaikka ehkä haitallisella) tavalla on verrattuna uuteen: Risti kätesi kuin rukoillaksesi. Kumpi peukalo jäi uloimmaiseksi? Risti nyt uudestaan niin että lomitus muuttuu niin että toinen peukalo on nyt uloimmaisena. Tuntuu oudolta, eikö vain? Tekisi mieli palauttaa kädet siihen ensimmäiseen muotoon, koska se on tuttu.

Tunteiden hallinta

Mitä sitten on se tunteiden hallinta? Sitä että tiedostat minkä tunnetilan haluat pitää käynnissä. Tiedostat mitä tunnet ja tiedostat itse haluatko kokea sitä tunnetta vai haluatko vaihtaa tunnetilaa. Tiedosta vellotko itsesäälissä vain rakkaudessa. Kun tiedostat mikä tunnetila on sellainen jonka toivoisit jatkuvan ikuisesti, voit opetella tietoisesti nostamaan sen tunnetilan pintaan, jolloin koko kehosi värähtelee siinä tunnetilassa ja se tunnetila luo hiljalleen tulevaisuuteesi lisää sitä tunnetta.

Tunteet ovat lopputuotteita menneisyyden kokemuksistamme ja ne tämän hetken tunteet luovat tulevaisuutemme. Aivot ja keho ei erota mikä on todellista tapahtumaa ja mikä on puolestaan sitä minkä kerromme itsellemme todeksi. Jos tunnekokemuksella saat ankkuroitua aivoille ja keholle uskomuksen siitä että olet jo saavuttanut halutun tilan, tekee keho kaikkensa mahdollistaakseen sen toteutumisen niin että pääset kokemaan kyseisen olotilan.

Meditointi on nopein keino opettaa kehoa tunnetiloihin. Kun saat meditoidessa huomiosi pois kehostasi (no body), pois ympäröivistä ihmisistä (no one), pois asioista (no thing), pois siitä missä olet (no where) ja pois ajasta (no time) saavutat sen tason jossa on vain tietoisuus.

Jos meditointi ei tunnu heti omalta jutulta, kiinnitä vain huomiosi arjen keskellä siihen mitä ajattelet ja tunnet. Keskity läsnä olevaan hetkeen. Muista että tunteista jotka nousevat jostakin menneisyydestä yli puolet on valhetta jota itsellesi ja muille kerrot. Et ole sama ihminen kuin se joka aikanaan on jotakin kokenut. Solusi, jokainen niistä, on uudistunut jo monta kertaa viimeisen parin vuoden sisälläkin, joten kaikki ne muistijäljet ovat jonkun toisen jättämiä. Kannattaako siis takertua niihin tunteisiin jotka ovat myrkyttäneet mieltä tähän asti ja joita ajattelemalla tunnet vain kärsimyksen tunteita? Vai kannattaako valita niitä hyviä tunteita jotka luovat tulevaisuuden jossa oikeasti haluat elää. Sinä päätät!

Lähteet:

What the bleep do we know 

The Secret-movie

Dr Joe Dispenza

EEG

Syöpäsolut