Olen aina pohtinut sitä mikä vaikutus ihmisen ajatuksilla on häneen ja ympäristöönsä. Olin haltioissani 90-luvun lopun hittielokuvasta Matrix. Sillä mielsin sen kertovan, ei niinkään siitä mitä todellisuutemme voisi joskus olla, vaan juuri siitä, mitä kaikkea mielemme tekee todellisuuden ulkopuolella. 2000 luvun alkupuolella törmäsin ensin elokuvaan The Secret ja hieman sen jälkeen elokuvaan What the bleep do we know. Kumpikin muistutti varsin vahvasti siitä, että oli tärkeää olla tietoinen omista ajatuksistaan ja tunteistaan, eli

Ajattele mitä ajattelet

Me ihmiset ajattelemme keskimäärin 60-70 000 ajatusta vuorokaudessa. Hyvin suuri osa näistä ajatuksista on havaintoja arjen elämästä (nälkä, jano, kylmä, kuuma, kiire, rauha jne) mutta yhtä suuri osa, ellei vielä suurempi liittyy menneisyyden kokemuksiin ja tulevaisuuden pelkoihin ja valtaosa näistä ajatuksista on samoja päivästä toiseen.

Mikä vaikutus ajatuksilla oikeasti on elämäämme?

Usein puhutaan positiivisesta ajattelusta. Kuinka asioihin tulisi suhtautua positiivisemmin jotta elämä sujuisi mukavasti. Menneet viisaat ovat sanoneet:

Kylvä ajatus; korjaa teko.
Kylvä teko; korjaa tapa.
Kylvä tapa; korjaa luonne.
Kylvä luonne; korjaa kohtalo

Eli ajatuksemme luovat sen, kuinka toimimme. Toiminnastamme syntyy toistuvasti tehtynä tapa. Tapa määrittää sen millainen luonteemme on ja luonteemme puolestaan sen, millaiseksi kohtalomme muodostuu. Yksinkertaista, eikö vain?

Omalla kohdallani opettelin aikanaan ajattelemaan positiivisesti. Luotin siihen että kun riittävästi uskon ja luotan hyviin asioihin, muuttuu elämä paremmaksi ja terveys, yltäkylläisyys ja viisaus täyttää elämäni. Tiedostin sen, että ihan pelkkä usko ei riittänyt. Vaan vaaditaan myös toimia jotka vievät asioita siihen suuntaan kuin haluan. Terveys oli ensimmäinen jonka kohdalla otin tietoisesti vastuun siitä mitä ajattelin. Tiedostin että vain ja ainoastaan minä olen vastuussa siitä, korjautuuko suolistoni ja poistuvatko selkäkipuni ja migreenini. En tarkoita sitä, että minun olisi pitänyt kieltäytyä kaikesta lääkäriavusta tai luopua hierojan tai osteopaatin palveluista, vaan tarkoitan sitä, että minun oli itse vahdittava mitä syön ja huolehdittava rankaa tukevien lihasten vahvistamisesta jotta osteopaatti saattoi tehdä omia ”ihmeitään”. Se lottovoitto ei kuitenkaan ilmaantunut korjaamaan taloudellista tilaa, vaikka kuinka positiivisesti sen suhteen ajattelin. Toki lottovoiton saamiseen olisi voinut parantaa todennäköisyyksiä jos sen lottokupongin olisi täyttänyt ja palauttanut (edes virtuaalisena muotona) useammin kuin kerran vuodessa.

Miten ankkuroit tunteita?

Vuosi 2012 oli merkittävä elämässäni. Elämässä oli ollut monia vastoinkäymisiä, mutta sen vuoden aikana opin yhden erittäin merkittävän asian. Mikä merkitys tunteilla oli. Olen aina ollut voimakkaasti tunneihminen ja antanut itseni kokea tunteita. Elin tunteiden vuoristoradassa ja selitin itselleni, siinä kuin muillekin, että oli oikein tuntea voimakkaita tunteita. Kun meni hyvin, nautin tunteiden tuomasta hyvästä olosta, ja kun meni huonosti, sukelsin sinne pohjamutiin täysiä rähmälleni ja löysin aina syyn epäonnistumisiin jostain itseni ulkopuolelta.

Pari vuotta aikaisemmin olin löytänyt henkisen menttorini joka muistutti, että tunteet ovat hyvästä, mutta sen sijaan että annan niiden riepotella itseäni miten sattuu, olisi aiheellista opetella itse hallitsemaan tunteita. Asia ei avautunut minulle kunnolla vielä siinä vaiheessa. Vasta kun kesällä 2012 koirani kisasi vinttikoirien maastokisoissa euroopanmestaruudesta Unkarissa opin mitä se tunteiden hallinta tarkoitti.

Oman rotumme palkintojen jako tapahtui lähellä puolta yötä. Muistan kuinka pilkkopimeää kaikkialla oli, vain se valo joka taskulampuista ja lyhdyistä valaisi podiumia. Taivaanrannassa välkkyi lähestyvä ukonilma, ja jännitimme sen lisäksi miten tuloksissa on käynyt, sitä saadaanko palkinnot jaettua ja pääsemmekö takaisin leiriin kuivana vai saammeko ukkosmyrskyn niskaan. Sijoitukset lueteltiin kuudennesta voittajaan. Kolmannen sijan kohdalla tajusin, ettei koirani nimeä ole vieläkään sanottu. Tunsin kuinka rintakehässäni alkoi nousta ukkosmyrskyäkin voimallisempi tunne. Toisena julistettiin toisen koiran nimi. Kuulin kuinka huuto purkautui huuliltani, Alfa oli voittanut Euroopanmestaruuden. Halasin koiraa (joka tietysti järkyttyi tunteenpurkauksestani) ja kyynelten valuessa pitkin poskiani juoksin koiran kanssa vastaanottamaan ensimmäisen palkinnon. Tunsin sen tunteen täyttävän koko kehoni.

Olin kuullut aikaisemmin tunteiden ankkuroinnista, mutta en ollut oikein koskaan onnistunut siinä. Nyt minulla oli hallussani voimallinen tunne joka vaikutti koko kehossa. Niinpä syksyllä 2012 kun asetin itselleni uratavoitteen joka vaati määrätietoista etenemistä ja jonkin ”viisastenkiven” johon tunteet saattoi ankkuroida, saatoin käyttää sitä tunnetta jonka olin kokenut sinä hetkenä kun koirani julistettiin euroopanmestariksi. Visualisoin päivittäin miltä minusta tuntuu siinä vaiheessa kun saavutan tavoitteen. Mikä tunne valtaa kehoni kun odotettu puhelu pääkonttorilta tulee. Ja täsmälleen siltä minusta tuntui sen puhelun lopulta saapuessa.

Missä energiassa elät?

Puhun ravintoneuvonta-asiakkailleni paljon mindsetistä. Mikä merkitys sillä on miten asioista ajattelemme ja miten itsellemme puhumme. Varsinkin silloin kun elämässä on jotakin johon haluamme muutosta, on oleellista tietoisesti kääntää huomio siitä mikä on ollut, siihen mitä haluamme sen olevan.

Ajatuksemme ovat mitattavissa olevaa sähkömagneettista energiaa. Elektroenkefalografiassa (EEG) eli aivosähkökäyrätutkimuksessa mitataan tätä aivojen sähköistä toimintaa. Ajatuksemme kulkevat sähköisinä hermoimpulsseina neuronista toiseen. Ja kun palaamme tuohon vanhaan lausahdukseen kylvä ajatus – korjaa teko, kylvä teko – korjaa tapa. Pääsemme siihen ytimeen, että ajatukset muuttuvat teoiksi ja teot tavaksi josta muodostuu luonne ja kohtalo. Eli kun haluamme muuttaa jotakin elämässä, meidän täytyy ensin muuttaa ajatuksemme ja vasta sitten voimme muuttaa tapamme ja kohtalomme.

Ajatukset eivät ole pelkkää sähkövirtaa. Jokainen ajatus lähettää elimistölle myös alitajuisen impulssin kemiallisesta viestistä. Tämä kemiallinen viesti on usein hormonaalinen. Esimerkiksi stressitilanteessa, vaaran uhatessa, hermosto vapauttaa kortisolia, stressihormonia, joka lähettää puolestaan impulssin lisätä insuliinin tuotantoa, jotta lihakset ovat valmiit pakenemaan tai taistelemaan.

Aina kun ajatukseen liittyy tunne, on se sitten ihana tai inhottava, välittyy elimistöön hormoneja jotka puolestaan säätelevät sitä millainen energia tunteeseen ja ajatukseen liittyy. Pysähdy nyt hetkeksi ja mieti millaisia tuntemuksia omaan päivittäiseen arkeesi kuuluu? Iloa, onnellisuutta, rakkautta, intohimoa, tyytyväisyyttä, mielenrauhaa? Vai koostuuko arkesi tunnetila enemmän stressistä, kiireestä, ahdistuksesta, pelosta, kivusta, ärtymyksestä?

Tunteiden turrutus

Edellisen blogitekstin aiheena oli masennus ja varsinkin masennuslääkitys. Masennuslääkityksen yksi oleellinen tekijä on on tunteiden poistaminen/hillitseminen. Lääkkeillä poistetaan se ahdistuksen tunne, jolloin keho ei lähetä enää hälytystilaviestiä ja toipuminen mahdollistuu. Valitettavan usein hoidon aikana ei puututa kuitenkaan siihen syyhyn miksi se ahdistus vyöryy päälle. Tätä puolta kun ei käsittele lääke, eikä usein lääkärikään, vaan terapeutti jolla on aikaa keskustella henkilön kanssa ja käydä läpi psykoterapiasessioita.

Psykoterapiassa käsitellään tunteita. Kaivetaan syitä miksi joku tietty tapahtuma tai asia herättää tietyn tunteen ja mitä ne tunteet kertovat, miten niihin suhtaudumme jne. Kun löydetään selkeä syy-seuraus-jatkumo, on omia tunteita huomattavasti helpompi hallita, kun tiedostaa miksi tietty tunne nousee, ja voi jättää reagoimatta sen tunteen aiheuttamaan kemialliseen vasteeseen.

Kuten alussa sanoin, ajattelemme päivittäin 60-70 000 ajatusta. Näistä 90% on samoja ajatuksia kuin edellisinä päivinä. Kun tietty ajatus toistuu riittävän usein, muodostuu aivoihin sen kohdalle ”kiinteä yhteys”, eli neuronit valitsevat aina sen saman reitin saman impulssin saadessa. Jos katsotaan EEG kuvia, nähdään että ajatukset välkkyvät neuroneissa kuin jouluvalot. Jenkkiläiset aivotutkijat sanovatkin että neuronit jotka fire up together (eli syttyvät yhdessä) wire up together (eli yhdistyvät). Jokainen meistä muistaa esimerkiksi kouluaikaisen kertotaulun opettelun. Kun niitä lukuja tankattiin kerta toisensa jälkeen ja aina vain tuntui että osa niistä oli niin vaikeita ettei niitä opi koskaan, mutta veikkaan vahvasti että joka ikinen omaan ikäluokkaani kuuluva osaa vaikka unissaan 1-10 kertotaulut, koska ne muistijäljet on aikanaan hinkattu niin vahvaksi. Sama pätee päivittäisiin rutiineihin. Ei vaadi erillistä ajattelua että löydät kotona tiesi aamulla vuoteesta vessaan ja kahvin- tai vedenkeittimelle. Ei vaadi erillistä ajattelua ja keskittymistä pukea vaatteita ylle ja lähteä töihin. Nämä on niin monta kertaa toistettuja asioita, että kehomme osaa hoitaa ne omatoimisesti ilman että tarvitaan ajattelun apua. (No joo, ehkä siihen vaatekerran valintaan joutuu hieman uhraamaan ajatuksia).

Ne asiat johon liittyy voimakas tunne, niistä jää helpoiten voimakas muistijälki. Vanhempi ikäpolvi muistaa kaikki missä olivat kun Kennedy ammuttiin tai kun ensimmäinen ihminen astui kuun pinnalle. Nuorempi ikäpolvi muistaa missä oli sillä hetkellä kun kuuli lentokoneiden törmänneen WTC torneihin. Jokainen muistaa sen ensisuudelman, ensirakkauden, mutta myös sen suurimman menetyksen ja katkerimman pettymyksen hetken.

Tunteet säätelevät geenejämme

Se että tunteet säätelevät geenejämme on monelle ihmiselle varmaan vielä hieman vieras ajatus, joten avataan tätä polkua hieman. Tunteet vaikuttavat hormonituotantoon. Ja hormonit puolestaan vaikuttavat siihen, miten meidän DNA kopioituu silloin kun elimistö tuottaa uusia proteiineja, eli käytännössä ajatuksilla ja tunteilla on siis vaikutus siihen miten geenimme ilmentyvät.

Epigenetiikassa on tutkittu sekä ravinnon että tunteiden vaikutusta siihen miten DNA kopioituu, ja kummallakin näistä on merkittävä vaikutus siihen mitkä geenit ”syttyvät” ja mitkä ”sammuvat”. Siihen, mikä on se geeniperimämme, siihen ei sinänsä voi ajatuksilla luoda muutosta. Geeniensä takia 150 cm mittaiseksi jäänyt ei aikuisena ajatuksen voimalla kasva 190 cm mittaiseksi. Mutta se, jos hän säännöllisesti kurottelee sekä fyysisellä että henkisellä puolella, lisää sitä mahdollisuutta, että hänen lapsensa venähtävätkin suhteessa pidemmäksi koska geenien ilmentyminen voi muuttua.

Konkreettisella tasolla ajatusten ja tunteiden vaikutus geeneihin näkyy syöpäkasvaimissa. Terveet solut värähtelevät tietyllä taajuudella, ja syöpäsolut toisella. Syöpäsolu ei sinänsä ole kehon ulkopuolelta hyökännyt solu, vaan aivan tavallinen oman kehomme solu jonka jakautuminen häiriintyy geeniin tulevan mutaation takia. Normaalisti oma elimistömme hoitaa pois päiviltään sen solun jossa tapahtuu mutaatio, mutta siinä vaiheessa kun ajatuksemme ja sitä kautta tunteemme tuottavat pääsääntöisesti hormoneja jotka häiritsevät, eivätkä tue, immuunipuolustustamme, silloin syöpäsolut saavat mahdollisuuden jakautua hallitsemattomasti ja kasvaa syöpäkasvaimeksi.

Kun kärsimys tuntuu hyvältä

Jokainen meistä on joskus kohdannut ihmisen joka on juuttunut johonkin huonoon tunnetilaan. On niitä jotka rakastavat velloa omassa surkeudessaan. Kun tällaiselta ihmiseltä kysymme mikä on vialla, miksi hän on huonolla tuulella, huomaa sen tietynlaisen nautinnon kun hän pääsee käymään läpi kokemaansa ”vääryyttä.” On sinänsä normaalia, että lounastunnin jälkeen saatamme olla tuohtuneita työmaalle palatessa, jos lounastauolla joku on kolhinut autoamme. Mutta jos elämme saman tuohtumuksen vallassa vielä seuraavana päivänä, seuraavalla viikolla tai vuoden tai vuosien jälkeen, silloin olemme todella jääneet koukkuun siihen pahan olon hormonikylpyyn.

Monet ihmiset jotka rakentavat identiteettinsä oman sairautensa ympärille, ja vetoavat aina sairauteensa kun haluavat (tai eivät halua) jotakin. Heidän kohdallaan on muodostunut voimakas addiktio siihen kemialliseen tilaan jonka sairauden tunne heissä aiheuttaa. Sama pätee usein myös esim ylipainossa. Jos kerta toisensa jälkeen hoemme itsellemme sitä kuinka vaikea on laihduttaa, kuinka ylimääräiset kilot tarttuvat kun vain vilkaisenkin ruokaan, ja kuinka laihduttamisen jälkeen paino tulee aina takaisin heti kun lopetan dietin… Arvaatko jo mitä ajatus-tunne-hormoni-geeni-ketjua tässä ylläpidetään? Varsinkin jos samaan lisätään vielä ahdistuneen kateellinen vertailu siihen naapuriin joka on läpipasko ja voi syödä ihan mitä vain ilman että sinne tarttuu mitään…

Kuinka helppo onkaan vedota aina siihen että itsekurini on heikko kun on tarve tehdä muutoksia. Se on luonnollista ja inhimillistä. Jokainen joka ei ole tietoinen siitä mitä ajattelee ja tuntee on heikko. Sillä kuten jo tiedämme, aivot valitsevat aina sen reitin joka kuluttaa vähiten energiaa, eli tekee sen saman valinnan jonka joka kerta aikaisemminkin, jos annamme sen vain käyttää samoja neuroniväyliä. Kun kiinnität huomion siihen mitä ajattelet ja mitä tunnet, otatkin ohjat keho-mielen automaatiolta takaisin omiin käsiisi. Kun teet asiat tietoisesti hieman eri tavoin, huomaat että asiat alkavat muuttua. Et voi tehdä kuten tähänkin asti, ja odottaa että jotakin muuttuisi. Huomaat että muutos tuntuu aina hieman epämiellyttävältä ja joudut jonkin aikaa kouluttamaan neuroneita jotta uusi muistijälki muodostuu, mutta samaan tapaan kuin joudut kerta toisensa jälkeen ottamaan koiranpennun suusta kengän ja antamaan tilalle lelun jos haluat kouluttaa koiran jättämään kenkäsi rauhaan, samalla tavalla joudut kouluttamaan omia aivojasi. Voit tehdä yksinkertaisen testin millainen tunne-ero tutulla ja turvallisella (vaikka ehkä haitallisella) tavalla on verrattuna uuteen: Risti kätesi kuin rukoillaksesi. Kumpi peukalo jäi uloimmaiseksi? Risti nyt uudestaan niin että lomitus muuttuu niin että toinen peukalo on nyt uloimmaisena. Tuntuu oudolta, eikö vain? Tekisi mieli palauttaa kädet siihen ensimmäiseen muotoon, koska se on tuttu.

Tunteiden hallinta

Mitä sitten on se tunteiden hallinta? Sitä että tiedostat minkä tunnetilan haluat pitää käynnissä. Tiedostat mitä tunnet ja tiedostat itse haluatko kokea sitä tunnetta vai haluatko vaihtaa tunnetilaa. Tiedosta vellotko itsesäälissä vain rakkaudessa. Kun tiedostat mikä tunnetila on sellainen jonka toivoisit jatkuvan ikuisesti, voit opetella tietoisesti nostamaan sen tunnetilan pintaan, jolloin koko kehosi värähtelee siinä tunnetilassa ja se tunnetila luo hiljalleen tulevaisuuteesi lisää sitä tunnetta.

Tunteet ovat lopputuotteita menneisyyden kokemuksistamme ja ne tämän hetken tunteet luovat tulevaisuutemme. Aivot ja keho ei erota mikä on todellista tapahtumaa ja mikä on puolestaan sitä minkä kerromme itsellemme todeksi. Jos tunnekokemuksella saat ankkuroitua aivoille ja keholle uskomuksen siitä että olet jo saavuttanut halutun tilan, tekee keho kaikkensa mahdollistaakseen sen toteutumisen niin että pääset kokemaan kyseisen olotilan.

Meditointi on nopein keino opettaa kehoa tunnetiloihin. Kun saat meditoidessa huomiosi pois kehostasi (no body), pois ympäröivistä ihmisistä (no one), pois asioista (no thing), pois siitä missä olet (no where) ja pois ajasta (no time) saavutat sen tason jossa on vain tietoisuus.

Jos meditointi ei tunnu heti omalta jutulta, kiinnitä vain huomiosi arjen keskellä siihen mitä ajattelet ja tunnet. Keskity läsnä olevaan hetkeen. Muista että tunteista jotka nousevat jostakin menneisyydestä yli puolet on valhetta jota itsellesi ja muille kerrot. Et ole sama ihminen kuin se joka aikanaan on jotakin kokenut. Solusi, jokainen niistä, on uudistunut jo monta kertaa viimeisen parin vuoden sisälläkin, joten kaikki ne muistijäljet ovat jonkun toisen jättämiä. Kannattaako siis takertua niihin tunteisiin jotka ovat myrkyttäneet mieltä tähän asti ja joita ajattelemalla tunnet vain kärsimyksen tunteita? Vai kannattaako valita niitä hyviä tunteita jotka luovat tulevaisuuden jossa oikeasti haluat elää. Sinä päätät!

Lähteet:

What the bleep do we know 

The Secret-movie

Dr Joe Dispenza

EEG

Syöpäsolut

Tein muutama viikko sitten oman Evogenom Sport geenitestin ja eilen oli tulokset muistitikulla postilaatikossani. Mitään suunnattomia ylläreitä ei testituloksista löytynyt, mutta muutama mielenkiintoinen kohta kuitenkin. Alla olevassa tekstissä lihavoituna tai kursivoituna löytyy testin tuloksista kopioidut ja omat kommenttini tällä kirjasimella.

Omat Evogenom Sport-geenitestin tulokset

Tuloksia oli vaivaisen 121 sivun verran. Olin valinnut omaan testiini kaikki saatavilla olevat sairausriskit, joten raportti piteni normaalista noin 80 sivusta sen johdosta jonkun verran. Noukin tähän omalta kannaltani oleelliset vastaukset ja avaan hieman kokemuspohjaa miten geenit ja huomaamani faktat osuvat kohdilleen osaltani. Esimerkin siitä miltä malliraportti näyttää, löydät oheisen linkin takaa.

VALMENNUS- JA HARJOITTELUOMINAISUUKSIA

Alfa-aktiini-3 -geenisi (ACTN3) genotyyppi

Alfa-aktiniini-3 -geenissä esiintyvä R557X-muunnos on eräs tunnetuimmista suorituskykyyn liittyvistä geenimuunnoksista. Geenin normaali alleeli on R577, joka tuottaa alfa-aktiniini-3 -proteiinia, mutta 577X on muunnos, joka estää proteiinin tuotannon. Alfa-aktiniini-3 -proteiinia tuotetaan nopeissa lihassoluissa, ja tutkimusten mukaan se on keskeisessä roolissa nopeiden lihassolujen toiminnan kannalta. R-alleelin on havaittu olevan huomattavan yleinen juuri nopeusvoimaa vaativien lajien harrastajilla. Näiden lajien olympiatason urheilijoista vain pieni osa on genotyypiltään XX, ja useimmat ovat joko RX tai RR. On esitetty, että X-alleeli lisäisi lihasten hapenkäyttötehoa ja kestävyysominaisuuksia, mutta altistaisi lihasvaurioille. Tutkimustulokset aiheesta ovat kuitenkin ristiriitaisia. Geenimuunnoksen yleisyys vaihtelee – esimerkiksi Afrikassa X-alleeli on melko harvinainen, mutta Pohjois-Euroopassa yleisempi.

Genotyyppisi on RX. Toinen alleelisi tuottaa nopeusvoimaa ja toinen alleelisi lisää kestävyystehoa.

Angiotensiinientsyymisi (ACE) genotyyppi

Angiotensiinientsyymi on verenpainetta ja verisuonten supistumista säätelevä entsyymi. Monissa tutkimuksissa on havaittu sen eri versioiden vaikutus suorituskykyyn. Entsyymiä koodaavassa geenissä voi olla insertio (I), joka aiheuttaa ylimääräisen toistojakson, tai deleetio (D), jolloin kyseinen toistojakso puuttuu.

I-alleeli vähentää entsyymin määrää veressä. Tällöin I-alleelin kantajilla on hitaampi vaste urheilun tuottamaan verenpaineen nousuun, sydämen sykkeeseen ja heillä on suurempi maksimihapenottokapasiteetti. I-alleeli lisää siten kestävyyttä.

D-alleelin kantajilla on puolestaan suurempi määrä entsyymiä veressä. D-alleelin kantajilla verenpaine ja sydämen syke nousevat nopeammin ja hapenottokyvyn maksimi saavutetaan urheillessa aiemmin. D-alleelin kantajilla myös sydämen vasen kammio kasvaa nopeammin liikuntaharjoittelun johdosta. I-alleelia tavataan keskimääräistä todennäköisemmin kestävyysurheilijoilla ja D-alleelia puolestaan räjähtävää tehoa vaativien lajien harrastajilla.

Angiotensiinientsyymisi genotyyppi on DD. Suorituskykysi on tältä osin painottunut voimaurheiluun.

Nopean ja hitaan lihaskudoksen suhde:

Lihaskudoksesi perinnöllinen rakenne on painottunut nopean lihaskudoksen suuntaan.

Voimaurheilu

Nopeusvoiman perinnöllinen kapasiteettisi on huomattavasti keskivertoa parempi.

Suorituksesi teho kasvaa voimalajeja treenattaessa keskivertoa nopeammin.

Kestävyysurheilu

Genotyyppisi on kestävyysurheilun suhteen hyvää keskitasoa.

Perinnöllinen hapenkäyttötehosi kestävyysliikunnan aikana on hieman keskivertoa pienempi.

Perinnöllinen hapenkäyttötehosi kestävyysliikunnan aikana on hieman keskivertoa pienempi.

Hapenotto

Vähähappinen harjoittelu:

Näiden perintötekijöidesi suhteen elimistösi reagoi huomattavasti keskivertoa hitaammin vähähappiseen harjoitteluun. (Tämä oli kohta jossa palkissa ei ollut yhtään ruutua. Eli käytännössä korkeanpaikan leirille on täysin turha lähteä, sillä ei ole mitään vaikutusta hapenottokyvyn paranemiseen) 😀

VO2 max:

Genotyyppisi yhteenlaskettujen alleelien tulos oli 9 tai alle. Näiden perintötekijöidesi näkökulmasta maksimaalisen hapenottokykysi keskimääräinen kasvu harjoiteltaessa on noin 210-220 ml/min.

Harjoittelu ja lihasten kestokyky sekä väsyminen

Nämä perintötekijäsi tekevät harjoittelusta keskimääräistä helpompaa.

Nämä perintötekijäsi helpottavat pärjäämistäsi ääriolosuhteissa.

Elimistösi tulehdusvaste harjoitteluun on näiden perintötekijöiden suhteen keskivertoa matalampi.

Näiden perintötekijöiden suhteen harjoittelun jälkeinen palautumisnopeutesi on keskivertoa nopeampaa.

Harjoittelun jälkeen näiden perintötekijöiden näkökulmasta lihaksesi ovat keskivertoa vähemmän kipeät.

Näiden perintötekijöiden suhteen harjoittelun jälkeen kreatiinikinaasitasosi pysyy huomattavasti keskivertoa matalampana.

Kipukynnyksesi on näiden perintötekijöiden suhteen keskivertoa tasoa.

Henkilökohtaisesti koen että treenaamisen suurin este on ollut pelkästään motivaation puute. Todella rankan treenin jälkeen lihakset voivat olla kipeät, mutta silloin kun saan treenivaiheen päälle, ei normaali päivätreeni aiheuta juurikaan kipuiluja. Tämä on osaltaan tuonut myös fiiliksen ettei sielä tapahdu kunnolla mitään jos kerran lihakset eivät kipeydy. Tauon jälkeen treenin aloittaminen on aina palkitsevampaa, kun silloin se treeni myös tuntuu. Ehkä tässä nyt voi ottaa erilaisen lähestymisen koko treeniin ja luottaa että sielä tapahtuu vaikkei saisi lihaksia kipeäksi.

CRP-tulehdustekijät

Perinnöllinen CRP-tasosi on normaali.

Perinnölliset vaurioitumisriskit

Näiden geeniesi suhteen perinnöllinen riskisi akillesjänteen tulehdukselle on normaali.

Näiden geeniesi suhteen perinnöllinen riskisi eturistisidevammalle on normaali.

Kun 45 vuoteen mennessä näiden suhteen ei ole ollut mitään ongelmaa, olisi pitänyt varsin outona jos näihin olisi nyt yhtäkkiä liittynyt kohonnut riski.

UNI JA LEPO

Perinnöllinen unentarpeesi on samankaltainen kuin väestöllä keskimäärin. Näiden geeniesi perusteella tarvitset unta yleisten suositusten verran, eli 7-9 tuntia vuorokaudessa. Tämän allekirjoitan ihan oman kokemuksen perusteella.

Näiden geeniesi perusteella todennäköisyytesi päätyä vuorotyöalalle ei ole kohonnut, eli sinulla ei siis ole erityistä geneettistä taipumusta vuorotöissä työskentelemiseen. Testattu joskus, ei ollut mun juttu.

Näiden geeniesi perusteella todennäköisyytesi päätyä vuorotyöalalle ei ole kohonnut, eli sinulla ei siis ole erityistä geneettistä taipumusta vuorotöissä työskentelemiseen. Yleisesti ottaen mähän kykenen nukkumaan missä vaan, hassuimpia paikkoja jossa olen nukkunut on ollut teekkaribileissä miksauspöydän alla, bussin lattialla leirikoulureissussa ja aikanaan asematunnelin rappusilla kun ei ollut majapaikkaa Ankkarokin jälkeen.

Perimäsi suoma vuorokausirymisi on väestön keskiarvon suuntaista. Jos ulkoiset tekijät eivät vaikuta rytmiisi, et ole erityisen aamuvirkku, mutta et myöskään iltamyöhään valvoja. Elämäntapojesi ja ympäristön ohjaamana saatat silti suosia jompaakumpaa vuorokausirytmiä. Nuorempana olin enemmän illanvirkku, nykyään aamut ovat parasta aikaa. Ja todellakin rytmi kääntyy sen mukaan mikä sopii elämäntilanteeseen parhaiten.

NAUTINTOAINEET

Kahvi ja kofeiini

Näiden muunnelmiesi perusteella kofeiniiaineenvaihduntasi on keskivertoa tehokkaampaa. Kofeiini poistuu elimistöstäsi keskivertoa nopeammin, eikä täten sen vaikutus kestä niin pitkään. Muutama vuosi sitten todettiin yliherkkyys kahville, se aiheuttaa sen, että jos juon kahvia iltapäivällä, on turha kuvitella pääsevänsä nukkumaan ajoissa. Muut kofeiinilähteet eivät vaikuta niin pitkittyneesti.

Perintötekijöidesi näkökulmasta katsottuna juot kofeiinipitoisia juomia, esimerkiksi kahvia, hiukan enemmän kuin keskiverron määrän. Kyllä, olin jo lapsena kahvikissa ja parhaimmillan/pahimmillaan meni se 12 kuppia kahvia päivässä (silloin se ei muuten valvottanut) joten ei sinänsä ihme että onnistuin kehittämään yliherkkyyden kahviin.

Näiden perintötekijöidesi perusteella kofeiini voi lisätä ahdistuneisuudentunnettasi, erityisesti jos nautit sitä 150 milligrammaa tai yli. Tämä määrä on noin puolessatoista keskikokoisessa kahvikupillisessa. Pitää paikkansa, suuria määriä juodessa saattoi olla pahemmat ahdistuskohtaukset kuin ilman kahvia.

Alkoholi

Näiden geeniesi puolesta kuulut alkoholia hieman keskivertoa enemmän kuluttavaan väestöryhmään, eli Sinulla on perinnöllinen taipumus nauttia alkoholia hieman keskivertoa runsaammin. En ole koskaan ollut varsinaisesti alkoholin suurkuluttaja, ja humaltumisen toleranssi on varsin alhainen.

Sinulla on tavanomainen ALDH2-entsyymi. Tämän perintötekijän suhteen koet alkoholin nauttimisen jälkeen samankaltaisia huonon olon tuntemuksia kuin keskivertoväestö. Posket punottaa ja pahoinvointia pukkaa.. 😀

Etanoli ja impulsiivisuus, serotoniinireseptori HTRB2, rs79874540

Suomalaisesta populaatiosta on löydetty harvinainen geenimuunnos, jota ei ole havaittu muualla maailmassa. Geenimuunnos lopettaa serotoniinireseptori HTRB2:n valmistamisen liian aikaisin, jolloin kyseistä reseptoria ei ilmennetä lainkaan. Tämä rs79874540-geenimuunnos esiintyy noin 2 %:lla suomalaisista ja altistaa impulsiiviselle ja aggressiiviselle käytökselle, erityisesti alkoholin vaikutuksen alaisena. Muunnoksen kantajilla on lisääntynyt riski joutua tappeluihin, syyllistyä rattijuopumukseen tai toimia muuten ajattelemattomasti. Geenimuunnos ei altista alkoholismille, mutta lisää kantajissaan alkoholin haitallisia vaikutuksia huomattavasti. Geenimuunnoksen kantajille varmin keino vähentää ominaisuuden aiheuttamia ongelmia on alkoholinkäytöstä pidättäytyminen.

Genotyyppisi on CC. Tämä on normaali genotyyppi. Vaikkei geenit sitä kohdallani osoita, tiedän että kyseinen virhe aktivoituu kohdallani varsinkin vodka-tyyppisissä juomissa, jonka takia into aktiiviseen alkoholin käyttöön on varsin vähäinen.

PAINONHALLINTA

Näiden geeniesi puolesta elimistösi perusaineenvaihdunta on normaalia tasoa. Elimistösi siis tuottaa lämpöä ja kuluttaa energiaa lepotilassa kuten keskivertoväestöllä.

Näiden geeniesi puolesta elimistösi varastoi energiaa tavanomaisella tehokkuudella. Perimäsi ei hankaloita painonpudotusta väestön keskiarvoon verrattuna. En siis voi syyttää geenejä siitä jos kertyy ylimääräisiä kiloja. 😀

Ravinto ja painonpudotus

Näiden geeniesi perusteella runsaalla kuidunsaannilla ei ole merkitystä painonpudotuksesi kannalta. Riittävä kuidunsaanti osana monipuolista ruokavaliota on silti vatsan terveyden kannalta suositeltavaa. 

Painonpudotuksesi on mahdollista sekä matala- että korkearasvaisella ruokavaliolla.

Näiden geeniesi puolesta suhteellisen vähärasvainen ruokavalio edesauttaa lihasmassasi säilymistä painonpudotuksen yhteydessä. Sinulle edullisin tapa ehkäistä lihasmassan suhteellista vähenemistä on ruokavalio, jossa 20 % tai vähemmän päivittäisestä energiansaannista koostuu rasvasta.

Perimäsi puolesta hitaita hiilihydraatteja sisältävät ruoka-aineet ovat hyödyllisiä painonhallintasi kannalta. Sinulle painonhallinta on helpompaa, jos saat ravinnostasi vähintään 140 grammaa hitaita hiilihydraatteja päivittäin.

Jos ruokavaliosi energiasisällöstä yli 30 % on rasvaa, pitämällä kertatyydyttymättömien rasvahappojen osuuden korkealla painonhallintasi on helpompaa kuin jos rasvansaantisi koostuisi pääasiassa tyydyttyneistä rasvoista.

Näiden geeniesi puolesta kuulut ryhmään, jonka painonhallinnan kannalta maltillisesti proteiinia sisältävä ruokavalio on suositeltavin – painonhallintasi on helpompaa, jos päivittäisen ravintosi kokonaisenergiasta enintään 15 % tulee proteiineista.

Ruokahalusi rasvan ja proteiinien suhteen on keskivertoa tasoa. 

Koet kasvikset maukkaina.

Tämä osio antoi mielenkiintoista tietoa, varsinkin rasvan ja proteiinin osalta, ketogeeninen ei siis ole minulle paras vaihtoehto. Oleellista on myös hiilihydraattien tyyppi, hitaat hiilarit toimivat, nopeat eivät. Tämän tosin on jo kokemus osoittanut muutenkin.

VITAMIINIT

Näiden geeniesi näkökulmasta katsottuna retinolitasosi on hivenen keskivertoa matalampi.

Perintötekijäsi nostavat hiukan B-12-vitamiinitasoasi ja niiden vaikutuksesta luontainen tasosi on näiden geeniesi perusteella hivenen keskivertoa korkeampi.

HIVENAINEET JA MINERAALIT

Perinnöllinen kalsiumtasosi on näiden geeniesi perusteella keskivertoa matalampi. Ihmekös olen aina himoinnut pikkukaloja (sardiini, makrilli, pikkumuikku), pähkinöitä ja rakastanut parsakaalia, rucolaa ja muita hyviä kalsiuminlähteitä.

Sokeriaineenvaihdunta

Paastonaikainen perinnöllinen verensokeritasosi on keskivertoa tasoa korkeampi. Olen siis niitä ihmisiä jolle paasto sopii. Elimistö muuttaa tehokkaasti varastorasvoja glukoosiksi. Tämä osaltaan selittää myös sen miksi verensokerini pysyy paremmin tasaisena pitkillä ruokailuväleillä kuin jos syön 5 ateriaa päivässä.

Näiden perintötekijöidesi puolesta paastonajan triglyseriditasosi ovat normaalia korkeammat. Palaten ruokavalion kohdalla todettuun, ketogeeninen ei ole minulle välttämättä paras vaihtoehto, mutta elimistö käyttää paastossa hyvin varastorasvoja polttoaineeksi.

Näiden perintötekijöidesi suhteen suola nostaa verenpainettasi tavanomaista enemmän. Tätä vaikutusta voi vähentää samanaikaisella kalsiumin nauttimisella. Tässä täytyy taas muistaa että puhutaan natriumista, ei suolasta. Alhaisen verenpaineen omaavana, olen ikäni himoinnut suolaa, eikä sillä ole ollut haitallisia vaikutuksia verenpaineeseen. Tilanne olisi ehkä toinen jos taakkana olisi runsas ylipaino.

Näiden geeniesi perusteella unenpuute nostaa verenpainetaudin riskiäsi keskivertoa enemmän. Tämän allekirjoitan, sillä huomaan valvomisen aiheuttavan heilahduksia verenpaineessa.

Erilaisten tautien vastustuskyky

Olet genotyypiltäsi heterotsygootti I/D. Sinulla on osittain kohonnut vastustuskyky M-trooppiselle HI-1-virukselle. Emme silti suosittele riskikäyttäytymisen lisäämistä tätä testataksesi.

Genotyyppisi on AA. Ruotsalaisessa tutkimuksessa on todettu tämän genotyypin antavan immuniteetin Norwalk-tyypin norovirukselle.

Genotyyppisi on CC. Tämä genotyyppi on ihmislajin alkuperäinen genotyyppi ja täten altistaa laktoosi-intoleranssille lapsuusiän mentyä ohi. Tämän tiesin jo yliherkkyystestin perusteella.

ALLERGIAT

Nämä geenisi lisäävät maapähkinäallergian esiintymistodennäköisyyttä noin puolitoistakertaiseksi keskivertoväestöön verrattuna. Ei ole tähän ikään mennessä ilmentynyt, tuskin siis tulevaisuudessakaan.

Näiden geeniesi suhteen sinulla on lievästi kohonnut perinnöllinen alttius heinänuhalle. Aikanaan oli heinänuha, ruokavalion muutoksilla virhe on neutraloitunut eikä oireita ole ollut muutamaan vuoteen.

Addiktioherkkyys

Näiden geenien perusteella opit keskivertoa huonommin virheistäsi, mutta vastapainona pakko-oireisen häiriön riskisi on madaltunut. Riippuvuuusherkkyytesi on kohonnut ja saatat jäädä keskivertoa helpommin asioihin kiinni. Jos tupakoit ja haluat lopettaa, bupropionista ei ole kohdallasi tässä juuri apua. Olen tiedostanut addiktioherkkyyden jo nuorena, siksi kai koskaan ei oikeasti tullut aloitettua tupakointia. Ajoittaista peliriippuvuutta, tv-sarjariippuvuutta ja ruoka-aineriippuvuutta puhumattakaan muista addiktioista on kyllä ilmentynyt. Ja kyllä, olen huono oppimaan virheistä, ne täytyy usein toistaa 2-3 kertaa että vakuutun siitä että se oli virhe eikä hetkellinen häiriö. 😀

LÄÄKEVASTEET

Tämä oli osio jota ehkä kaikkein eniten tästä testistä odotin. Nykypäivänä käytän varsin harvoin lääkkeitä, useimmiten korvaan kipulääkkeetkin esim kurkumalla, B-vitamiinien ja kofeiinin yhdistelmällä jne. Nämä olivat kuitenkin asioita joiden kohdalla voi tulevaisuudessa olla tarvetta tiedostaa mahdolliset haittavaikutukset ja poikkeavat toimintamekanismit.

Entsyymi CYP1A2, rs2069514, rs28399424, rs56276455, rs762551

Näiden muunnelmiesi perusteella CYP1A2-entsyymisi toiminta on nopeampaa kuin väestöllä keskimäärin. Täten sen välityksellä toimivat lääkkeet toimivat eri nopeudella kuin normaalisti, varsinainen vaikutus ollen aina lääkkeestä riippuvainen.

Geeni SLCO1B1, rs4149056, 521T>C

Genotyyppisi on CT. Metaboliasi on tämän ominaisuuden suhteen muuttunut. Olet sivuvaikutusten riskissä statiinilääkitystä käytettäessä.

Geeni SLCO1B1, rs4363657

Genotyyppisi on CC. Metaboliasi on tämän ominaisuuden suhteen huomattavasti muuttunut. Olet suuressa sivuvaikutusten riskissä statiinilääkitystä käytettäessä.

Näiden lisäksi oli 35 täyttä sivullista taulukkoa geeneistäni jotka voivat altistaa eri lääkkeiden haittavaikutuksille. Mikäli joskus tulee tarve ottaa jokin lääke käyttöön, kiikutan tuon pumaskan ensin lääkärille ja sitten vielä farmaseutille, jotta osaavat valita sellaisen lääkkeen joka ei riitele maksaentsyymieni kanssa.

Sairausriskit

Edellä mainittujen lisäksi testattiin sairausriski astmaan (normaali), alzhaimeriin (elintapariskillä hieman kohonnut), rintasyövälle (normaali), diabetekselle (1 ja 2 tyypin) 1 tyypille kohonnut kahdella sektorilla ja normaalia pienempi yhdellä. Lopputulos se että elintavoista huolimatta se onneksi ei ole tähän ikään mennessä kohonnut. 2 tyypille samoin kohonnut riski. Onneksi 2 tyyppi on elintapariippuvainen, eli hyvä itsehoito jatkuu tulevaisuudessakin.

Lisäksi tutkittiin alttius keliakialle (kohonnut riski). Munasarjasyöpä (normaali). Reuma ja nivelrikko (kohonnut riski). Verenpainetauti (liki 30-kertainen riski sairastumiselle), mikä on sinänsä mielenkiintoinen tulos, kun nykyiseellään verenpaineeni on useimmiten hyvin alakanttiin sen sijaan että olisi koholla.

Kaikki nuo edellämainitut sairausriskit sisälsivät useita eri geenejä joiden kohdalta arvio annettiin ja lisäksi niistä oli ilmoitettu kokonaisriski. Mainitsemani riskitasot olivat sitten näiden yhteenvetoja.

Raakadata

Testissähän luetaan genomista satoja tuhansia datapisteitä joista testin mukana tulee raakadata. Tästä datasta on myöhemmin mahdollista tehdä lisää analyyseja sitä mukaa kun tutkimustietoa saadaan lisää.

Jos haluat teettää oman testin, saat kauttani Evogenom Sport geenitestin (normaalihinta 295€), nyt hintaan 250€. Tilauksen voit tehdä Holvi-verkkokaupasta.  Saat muutaman päivän päästä tilauksesta Evogenomilta postitse testipakkauksen ohjeineen kuinka toimitat sylkinäytteen suoraan laboratoriolle. Muutaman viikon kuluttua saat geenitestin raportin ja raakadatan suoraan kotiisi salasanasuojatulla muistitikulla toimitettuna.

Kuunteletko kehoasi?

Sitä mukaa kun vuosirenkaita on kertynyt lisää, olen oppinut kuuntelemaan kehoani tarkemmin. Se kertoo kyllä varsin helposti tarpeensa. Kiputilat, näköhäiriöt, ”sähköiskut”, evvvk-olotila, tasapainon heittelyt jne jne jne. Nämä kaikki olivat kehon signaaleja jolla se kertoi että tasapainotila oli kärsinyt. Pieniä oireita, sellaisia mihin joskus nuorempana ei kiinnittänyt mitään huomiota. Pieniä oireita, johon useimmat ihmiset eivät varmaan lainkaan kiinnitä huomiota. Niistä oli tullut minulle ohjauspaneeli josta pystyin seuraamaan olotilaani. Muutaman päivän saatoin ”venyä” jos kalenteri oli täynnä vaikka kroppa ilmoitti levon tarpeesta. Mutta jos kalenteri oli täynnä seuraavat pari viikkoa, kun ensimmäiset varoitussignaalit ilmenivät, silloin en edes yrittänyt venyä, silloin piti priorisoida ja järjestää aikaa palautumiselle, sillä tiedostin sen, että muuten kroppa ottaisi sen tavalla tai toisella.

Monet tuntemani ihmiset vaativat keholtaan liikaa ja moittivat heikkoudeksi sitä jos kuuntelee kehon merkkejä. Sitten nämä samat ihmiset ovat niitä, jotka ihmettelevät kun kroppa pettää tavalla tai toisella ”ihan yhtäkkiä”. En tarkoita nyt sitä etteikö kehoa saisi rasittaa, enkä sitä että treenissä kipu olisi välittömästi merkki siitä että treeni tulee lopettaa. Ei, vaan silloin on mietittävä tekeekö jotain väärin, liikaa tai puuttuuko jotain. Kun esimerkiksi kuuntelee kehon ensimmäisiä merkkejä treenatessa maratoonille, voi välttää marssimurtumat jaloissa. Ensimmäinen merkki voi olla epämiellyttävä tunne säärissä tai jalkahovissa. Ei siis edes kipu, vaan sellainen vähän outo olo jolle ei edes löydä kuvailevia sanoja. Pitääkö lopettaa juokseminen? Ei! Pitääkö olla välittämättä tunteesta ja juosta vaan? Ei! Se mitä tarvitsee tehdä, on miettiä ovatko käytössä olevat kengät sopivat? Jos juoksee asfaltilla tarvitsee paremman vaimennuksen kengissä kuin jos juoksee metsäpoluilla tai pururadalla.  Toiseksi, onko liikeradat ja tekniikat oikein? Jos lantion alueen lihaksissa ja/tai kalvoissa on kireyttä, voi jalkojen asento olla väärä, jolloin sääri kiertyy väärään asentoon ja altistuu vammoille. Tässä kannattaa konsultoida fysiologiaan ja juoksutekniikkaan perehtynyttä henkilöä joka osaa neuvoa. Ja kolmanneksi tarkastele yritätkö liikaa. Jos suoraan lähdet ilman treenaamista juoksemaan täyden maratonin, on lopputulos varmasti katastrofi. Jos asteittain opetat kehon vaativampiin suorituksiin, aloittaen (tarvittaessa) vaikka kävelemällä ensin kertaalleen urheilukentän ympäri, ja seuraavalla kerralla juosten sen pätkittäin jne saat kropan toimimaan haluamallasi tavalla. Kaikki on mahdollista, mutta kuta rankempia suorituksia keholta haluat vaatia, sitä paremman valmistautumisen se vaatii ennakkoon.

Kehon eri merkit kertovat eri tarpeista. Kehon merkkejä tulisi kuunnella samalla tavalla kuin pienen lapsen vanhempi kuuntelee lapsen antamia merkkejä. Lapsi joka osaa jo puhua antaa usein pienen merkin kertomalla että on jano. Jos vanhemmat eivät reagoi tähän merkkiin, voimistaa lapsi ääntään ja esittää vaatimuksen uudestaan. Jos tähänkään ei reagoida, on lopputuloksena itkupotku-raivarit jota ei voi enää jättää huomiotta. Keho toimii samalla tavoin, ensin se antaa vaivihkaisen merkin, seuraavaksi seuraa muutama selkeämpi merkki joihin olisi jo aiheellista reagoida, sillä siinä vaiheessa kun kroppa saa ”itkupotkuraivarit” on usein jo tapahtunut jokin vaurio ja toipuminen vaatii aikaa. Se ensimmäiseen varovaiseen merkkiin reagointi auttaa toimimaan kehon kanssa yhteistyössä parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitkä kehon antamat merkit liittyvät ravitsemukseen?

Ravintoneuvojana olen toki tottunut kiinnittämään huomion varsinkin asioihin joita voi korjata ravitsemuksella ja lisäravinteilla, ja niitä on todella paljon. Yleensä siinä vaiheessa kun ihmiset hakeutuvat asiakkaakseni he ovat jo varsin usein jo tuossa ”itkupotkuraivari”-tilassa, eli kroppa oireilee merkein joista ei voi erehtyä. Vatsakivut, ummetus, ripuli,  päänsäryt, iho-oireet, nivelkivut, PMS oireilut, vaihdevuosioireilut jne. Kaikki sellaisia joihin ravinnolla olisi ollut helppo vaikuttaa aikaisemmin, mutta johon silti voidaan yhä tuoda helpotusta oireiden ollessa jo selkeät.

Oireet, joita moni ei miellä edes oireeksi, mutta joita olisi hyvä havainnoida, on mm vatsan toiminnan hidastuminen/kiihtyminen, ilmavaivat, hikka, röyhtäilyt, haiseva uloste, ”suonenvedot” ja elohiiri silmässä, ihon ”kukkiminen”, hilseilevä päänahka, kutina, ihon värimuutokset, palelu tai hikoilu silloin kun sille ei ole selkeää syytä, painon nousu tai lasku. Myös se jos ei kahdeksan tunnin yöunien jälkeen koe itseään levänneeksi tai pinna on koko ajan tiukalla ja kärsii mielialan alavireisyydestä tai ailahteluista on merkki siitä ettei kaikki ole tasapainossa.

Kuinka hoitaa terveyttä?

Valtaosa meistä puhuu terveydenhoidosta ja silti käytännössä hoidetaan sairautta. Terveyden hoito ei ole vain sairauden poistamista, vaan elimistön tasapainon ylläpitämistä ja sairauden ennaltaehkäisyä. Valitettavan moni tosiaan kiinnittää huomion terveyteen vasta kun kuomaa sen puuttuvan. Silloin päädytään samaan tilanteeseen kuin jos meillä on puhdas ehjä vaate, emmekä välitä varjella sitä, vaan sallimme sen likaantua ja rikkoutua. Saamme toki pestyä (useimmiten) sen puhtaaksi ja parsittua reijän umpeen, mutta se ei ole enää se sama tahraton ja täysin ehjä vaate.

Terveys on helpoin ylläpitää kuuntelemalla kehon antamia merkkejä, hahmottamalla riskitekijät ja toimimalla sitten tavoin jotka tukevat tavoitetta, eli terveyden säilyttämistä. Riskien kartoituksessa auttavat geenitestit. Kehon pienimmätkin merkit kertovat mihin huomio pitäisi kiinnittää ja tarvittaessa syiden selvittämiseen voidaan hyödyntää sitten verikokeita arvojen ja mahdollisten yliherkkyyksien selvittämiseen. Hyvin monesti se terveyden ylläpitäminen vaatii vain hienosäätöä. Hienosäätöä, jolla parannetaa tasapainoa ja saadaan kaikki toimimaan optimaalisesti. Elimistömme on hienovarainen järjestelmä jossa kaikki on yhteydessä kaikkeen. Hormonit säätelevät ravinteiden imeytymistä soluihin ja ravinteet säätelevät hormonien toimintaa. Yhden kohdan epätasapaino ei välttämättä heti näy tai tunnu missään, mutta pikkuhiljaa vaikutus laajenee ja oireilu muuttuu näkyväksi. Reaktio on sama kuin jos auton renkaasta putoaa tasapainotuspala. Ensin et huomaa sitä lainkaan, mutta hiljalleen huomaat että rengas täristää ja vähitellen ongelma laajenee kunnes edessä voi olla kallis korjaamokeikka. Puutu siis ongelmiin siinä vaiheessa kun ne ovat vielä vähäpätöisiä ja mitättömiä, niin niiden tasapainottaminenkin on kiinni yhdestä kahdesta pikkuseikasta ja niiden korjaamisesta.

Mikä on yleisin syy elimistön ongelmiin?

Tämä kysymys on varsin oleellinen ja erittäin yksinkertainen. Vastaus löytyy kun mietit mitä ilman ihminen ei kykene elämään. Ihminen kykenee pärjäämään viikkokausia ilman ruokaa, ja tarvittaessa melko kauan jopa ilman vettäkin. Mutta ilman happea emme pärjää montaa minuuttia. Yleisin syys elimistön ongelmiin on siis hapen puute kudoksessa. Se ensimmäinen pieni teko hyvinvointisi parhaaksi olkoon siis ryhdin ojentaminen ja muutama kunnollinen syvä ja rauhallinen sisään ja ulos hengitys . Kun elimistösi saa happea, toimivat kehon prosessit heti jo hieman paremmin.

Jos nyt tuli mieleesi että ehkä elimistösi on yrittänyt viime aikoina vaivihkaa antaa merkkejä, mutta et osaa niitä itse tulkita, älä epäröi ottaa yhteyttä ja varata aikaa konsultaatioon niin katsotaan mitä kehosi yrittää kertoa.