Katsoin tuossa muistin virkistykseksi vuonna 2014 julkaistun dokumentaarisen elokuvan Fed Up jossa esitettiin kysymys, miksi 8 kertaa kokaiinia voimakkaamman riippuvuuden aiheuttava sokeri on sallittu?

Sokeririippuvuus

Elokuva löytyy tällä hetkellä Netflixin valikoimasta, mutta voit katsoa sen (ilman tekstityksiä) myös youtubesta. Leffassa seurataan muutaman amerikkalaisen teinin kamppailua ylipainoa vastaan. Kuinka haastavaa on, kun kouluruoka koostuu pikaruokaloiden valikoimasta, juoma-automaatit ovat täynnä limuja ja kaikessa on enemmän tai vähemmän piilosokeria.

Suomalaisen ihmisen näkökannalta katsottuna tilanne vaikuttaa hieman absurdilta. Meillä kouluruoka, vaikkei nyt välttämättä olekaan sitä ihan parasta ja ravintorikkainta, on kuitenkin edes suht terveellistä. Mutta, niin silti sielä on se iso mutta! Suomessakin on varhaisteinejä jotka kamppailevat metabolisen oireyhtymän kourissa ja saavat lääkäriltä toistuvasti ukaaseja alkavasta 2-tyypin diabeteksesta. Eli ongelma ei ole meilläkään tuntematon, ja nyt jos koska on viimeiset hetket tehdä korjausliikettä jotta nuorisomme ei päädy samaan jamaan kuin rapakon toisella puolella.

Sokeririippuvuus

Sanoin alussa että sokeri on 8 kertaa voimakkaammin riippuvuutta aiheuttava kuin kokaiini. Katsotaanpa ensin miten wikipedia määrittää riippuvuuden:

”Moniin aineisiin voi muodostua fyysinen ja psyykkinen riippuvuus. Riippuvuutta aiheuttaneen aineen säännöllisen käytön lopettamisesta voi seurata fyysisiä ja/tai psyykkisiä vieroitusoireita. Riippuvuuteen liittyy myös elimistön kyky kehittää sietokyky eli toleranssi riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen, jolloin tarvitaan jatkuvasti suurempia annoksia saman vaikutuksen saamiseksi.

Lääkeriippuvuus havaitaan yleensä vasta siinä vaiheessa, kun potilas lopettaa riippuvuuden aiheuttaneen lääkevalmisteen käytön tai yrittää vähentää annostusta esimerkiksi lääkkeen aiheuttamien haittavaikutusten vähentämiseksi. Esimerkiksi unettomuuden, kivun ja epilepsian hoitoon käytettyjen keskushermoston toimintaa lamaavien bentsodiatsepiinien tai masennuslääkkeiden lopettamisesta voi seurata voimakkaita ja pitkäkestoisia vieroitusoireita.”

Kyselin Linked inissä kontakteiltani kuinka moni uskaltaa myöntää olevansa sokerikoukussa, tai tunnistaa lähipiirissään sokerikoukussa olevan. Kukaan ei uskaltanut myöntää.

Dopamiini

Sokeririippuvuus on yksi dopamiiniriippuvuuksista. Eli saamme hyvänolontunteen siitä kun nautintoaine laukaisee elimistöön dopamiinivyöryn. Sokeri ”sytyttää” aivoissa nämä aivan samat reagointialueet kuin huumeetkin aiheuttaessaan mielihyvää. Riippuvuudesta kärsivillä hermosolujen toiminta on heikentynyt sillä aivojen otsalohkon alueella, joka yleensä hillitsee himoa. Sen sijaan alueella, joka lisää aineen saamisen himoa, hermosolut toimivat epätavallisen aktiivisesti.

Rottakokeissa testattiin kokaiiniriippuvaisia rottia, joille tarjottiin mahdollisuus nauttia nestettä jossa oli kokaiinia tai nestettä jossa oli sokeria. Nämä kokaiiniriippuvaiset elukat pääsivät eroon kokaiinista valitsemalla sokeriveden. Ihan sama toimintatapa ei toimi  ihmis narkomanien vieroitushoidossa, vaikka kuulemma sokeria kuluu heidänkin vieroitushoidossaan merkittävästi. Ilmeisesti sillä on edes jonkinlainen vaikutus vieroitusoireiden ehkäisyyn. Jotain sokerin ja huumeiden samankaltaisuudesta kertoo myös se että yhdysvaltalainen addiktiokeskus listaa sokeririippuvuuden huumeriippuvuuksien kanssa samaan kategoriaan. Suomessahan jokapaikan asiantuntia M. Fogelholm on kertonut ettei ole olemassa edes sellaista kuin sokeririippuvuus…

Kuinka sokeri hiipi ruokavalioomme?

Harva kuluttaja on tietentahtoen haalinut ruokavalioonsa ylimääräisen sokerin. WHO (maailman terveysjärjestö) on antanut suosituksen että maksimissaan 10% päivittäisestä kalorinsaannista saisi tulla lisätystä sokerista. Tämä tarkoittaa noin 2000 kcal päiväsaannilla varustetulla aikuisella käytännössä 200 kcal sokeria, eli 50 g, eli noin 12 teelusikallista sokeria. Ja sokerilla ei tarkoiteta nyt vain sokeri-sokerina syötävää (makeisia yms) vaan kaikessa ruuanlaitossa, missä tahansa vaiheessa lisättyä sokeria ja/tai valkoviljoja, muita prosessoituja vilja ja tärkkelystuotteita jotka muuttuvat elimistössä sokeriksi sekä hedelmämehuja.

Amerikan sydänyhdistys antaa vielä kohtuullisemman suosituksen:  miehille 36g (9tl) ja naisille 25g (6,25tl) sokeria. Huvittavaa tässä on se, että suomen sydänyhdistys suosittelee tuota 12 teelusikallisen mallia ja kehoittaa vielä valitsemaan sydänmerkittyjä tuotteita, joiden joukosta löytyy kyllä valitettavia sokeripommeja, kuten esimerkiksi tämä Elovena valmiskaurapuuro, jossa yksi 175 g purkillinen sisältää jo huikeat 10,15g sokeria, eli noudatettavasta ohjeistuksesta riippuen viidesosasta liki puoleen päivän sallitusta sokerimäärästä. Tässä taas hyvä esimerkki siitä ettei kannata sokeasti luottaa mihinkään elintarvikkeiden ”olen hyväksi sinulle”-leimoihin, vaan aina kannattaa ottaa se tuotesisältö / ravintosisältö esiin ja katsoa mitä ne luvut sielä ihan oikeasti kertovat. Sokeri on sokeria kun se on mainittu ravintosisällön sokeri-osiossa. Hiilihydraatti-arvo kokonaisuutena kertoo myös kuidun ja tärkkelyksen osuuden. Tärkkelyksestä taas ei ravintosisällön perusteella suoraan tiedä onko se resistenttiä tärkkelystä vai sellaista joka pilkkoutuu elimistössä sokereiksi, mutta siitä pääsee sitten kärryille lukemalla ainesosaluettelon.

Kevyt-kapina

Kirjoitin sokerin haitoista blogissa jo vuonna 2014 otsikolla ”Hyvä – paha sokeri”. Ja jo tuolloin mainitsin ongelman nimeltä kevyt tuotteet. Edelleen ne ovat mielestäni pahin mahdollinen kirosana. Kun tuotteesta poistetaan siihen luontaisesti kuuluva rasva, esimerkiksi vaikka makkarasta, kärsii myös maku. Joten mitä silloin lisätään tuotteeseen  jotta saadaan se maistuvaksi? Sokeria.

Vastaavasti ne kevyttuotteet joissa sokeri on korvattu keinotekoisilla makeutusaineilla altistaa elimistön insuliiniresistenssille tilalle josta seurauksena on sitten  metabolinen oireyhtymä ja ajan kanssa diabetes. Nämä keinotekoisesti makeutetut ovat elimistölle sinänsä harmillisia, että kun elimistö aistii makeuden, se riittää indikaattoriksi vapauttaa insuliinia, eli elimistö varautuu siihen että kohta tulee ruuansulatuskanavasta sokeria joka täytyy siirtää soluihin. Ja sitten kun näin ei tapahdukaan varastoi elimistö silti kaiken minkä pystyy. Toisekseen nämä keinomakeudet eivät anna elimistölle vastaavaa tyytyväisyyssignaalia kuin sokeri, joten tutkimuksissa on todettu light limujen ja vastaavien juojien ahmivan suurempia annoksia ruokaa kuin  henkilöt jotka näitä kevyttuotteita eivät käytä. Joten jos haluat nauttia makeudesta, anna mielummin itsellesi pieni annos aitoa makeutta ja tyydytä himo sillä kuin että annat ruokateollisuuden huijata sinua juomaan ja syömään ”tyhjiä” kaloreita.

Sokerivero

Dokumentti herätti minut taas pohtimaan sitä miten raha säätelee yhteiskuntaamme. Suomessa on muutamaan otteeseen ollut käytössä makeisvero, jolla on verotettu makeisia ja kivennäisvesiä, muttei esim keksejä, mikä aiheutti erilaisten ”keksikarkkien” ilmaantumisen markkinoille. Viimeisin makeisvero poistui 2011. Olen muutamaankin otteeseen heitellyt ilmoille mahdollisuutta sokeriverosta, jossa kaikkea sitä missä on raaka-aineena muodossa tai toisessa olisi sokeria, verotettaisiin. Tällöin vero kohdistuisi oikeasti suurimman terveyshaitan aiheuttajaan ja ohjaisi kuluttajia ostamaan ensisijaisesti terveellistä ruokaa.

Holhousyhteiskunta

Makeisveroa pidettiin osaltaan ”holhousyhteiskunnan” verona. Eikö ihmiset muka osaa valita omatoimisesti niitä terveellisempiä vaihtoehtoja? No tuoreimman FinTerveys-tutkimuksen mukaan selkeästi ei osaa. Kun nuorista aikuisista liki puolet on ylipainoisia ja viidennes lihavia, eikä lasten luvut näytä paljoakaan tätä ruusuisemmalta, näkisin aiheelliseksi havahtua siihen että ihan pelkkä kehoitus syödä terveellisesti ei enää vaan riitä.

Oheiset käppyrät on poimittu FinTerveys 2017 raportista.

Lasten raportti puolestaan on kerätty THL:n keräämästä aineistosta neuvoloista ja kouluterveydenhuollosta.

Miksei Ruokavirasto ole huolissaan?

Viime viikolla osui silmiini FB-kaverini postaus Facebookissa. Postauksessa hän päivitteli kuinka illalla klo 21 jälkeen televisiossa esitetyn nuortenelokuvan mainoskatkoilla oli ollut ”ei lapsikelpoista mainontaa”. Omalla logiikalla siihen kellonaikaan esitetty ohjelma ei ole suunnattu alle 16 vuotiaille vaikka elokuvan oma ikäraja olisi 12 vuoden kieppeissä. Harry Potterit ja vastaavat ovat myös aikuisille viihdyttävää katsottavaa ja mainonta oli varmasti suunnattu enemmän aikuisille.

Minua huolestuttaa huomattavasti enemmän selkeästi lastenohjelmien mainoskatkoille ympätyt roskaruoka-, limu- ja karkkimainokset. Miksi ruokaviraston mielestä on oleellisempaa estää aikuisia ihmisiä joutumasta kotimaisen, ulkomailla palkitun laatuginin mainonnan ”uhriksi”, kieltämällä kyseistä yritystä julkaisemasta omalla fb-sivullaan mainintaa saadusta palkinnosta, kuin kieltää edellä mainittuja tahoja pyörittämästä lastenohjelmien ympärillä hyvin vaikutuksille alttiille ikäluokalle haitallista mainontaa??

Alkoholin ja tupakan mainostaminen on tarkkaan rajattua suomen rajojen sisällä. Miksi yhtä vakavia terveyshaittoja aiheuttavia ravitsemuksellisia tekijöitä ei valvota yhtä tarkasti? Olisiko aika vaatia järjen käyttöä tähänkin? Edellyttää samoin kuin aikanaan jenkeissä edellytettiin tv-kanavien antavan yhtä paljon aikaa tupakoinnin vastaiselle mainonnalle kuin antoivat tupakkamainoksille. Miksi emme siis vaatisi että jokaista pikaruokamainosta kohden on pyörittävä yhtä paljon mainoksia jotka kertovat terveellisestä ruokavaliosta, valistavat roskaruuan vaaroista ja julkituovat faktoja siitä millaiseen terveydelliseen tilaan voi päätyä jos ei tee fiksuja valintoja. 70- ja 80- luvuilla suomessa poltettiin sisällä ja autoissa. Oli ihan normaalia että lapset altistuivat tupakansavulle. Kuinka moni vanhempi antaisi nykypäivänä lapsensa hypätä koulutaksiin jossa kuljettaja tupruttelisi röökiä koko matkan?? Miksi annamme ruokateollisuuden myrkyttää lapsemme?

Omien mielipiteideni lisäksi kehoitan vielä lukemaan tämän artikkelin joka perustuu arvostetuinpaan sokerista tehtyyn tutkimukseen. Jos haluat alkusysäyksen omalle sokerista vierottautumiselle, voit ladata maksuttoman Hyvinvoinnin Alkemian Irti sokerista-e-oppaan täältä, annat vain sähköpostiosoitteesi ja saat ladattua oppaan koneellesi. Oppaasta löydät paljon faktaa sokerista ja piilosokereista. Ja jos haluat ohjatusti lähteä irroittautumaan sokerikoukusta, on siihen loistava apu neljän viikon Hyvinvoinnin Alkemian Irti sokerista-verkkokurssi. Löydät siitä lisätietoa täältä,

sokerit

Vapun tienoissa silmiini osui Facebookin ihmeellisessä maailmassa tämä yllä oleva kuva. Se pysähdytti! Se pysähdytti niin minut kuin ilmeisesti monet muutkin.

Ensinnäkin hatunnosto Marille tekemästään työstä sokereiden laskeskelussa. Ja toisekseen nöyrä anteeksipyyntöni kuvan luvattomasta käytöstä. Jäin pyörittelemään omia ajatuksiani sokereista liian pitkäksi aikaa ja ilmeisesti kuviensa saaman julkisuuden säikäyttämänä Mari on poistanut profiilinsa, tai ainakin vaihtanut sen tunnusta niin että löytämäni linkkaukset viittaavat sivuille joita ei enää ole.

Minun kannaltani onneksi, netin syövereihin kerran ladattu tieto kuitenkin säilyy muodossa jos toisessa, joten pienoisella salapoliisin työllä löysin kuvan ja vältin näinollen a) tuotteiden joita en käytä, ostamiselta. b) sokeripalojen pyörittelyltä.

Asiaan liittyvät omat ajatukseni ovat saman kaltaisia sokerin suhteen kuin ne ovat suolan suhteen. Eihän sokeri sinänsä paha asia ole. Aivomme tarvitsevat x määrän sokeria toimiakseen. Aivomme saavat tosin sitä sokeria muutettua käyttökelpoiseen muotoon ihan mistä tahansa hiilihydraatista, eli ei sitä varten tarvitse valkaistuja sokereita popsia.
Toivon ettei kukaan kuvittele minua täydelliseksi ruokapuritanistiksi, herkkunatsiksi, sillä sitä en todellakaan ole. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että jos tekee mieli herkutella makeasti, on suklaapatukka tai jäätelö erittäin loistava vaihtoehto. Samoin jos tekee mieli juoda limua, niin suosittelen ehdottomasti mielummin valitsemaan juuri tuollaisen kuvassa näkyvän ”aidon” kokiksen, eli sen mikä sisältää sokeria mielummin kuin sen mikä sisältää keinotekoisia makeutusaineita. Itse luokittelen stevian luontaiseksi makeutusaineeksi, vaikkakin myös sen suhteen on viime aikoina alkanut ilmetä ristiriitaisia tutkimustuloksia. Pahimpina pidän kuitenkin aspartamia ja asesulfami-k:ta, jotka sen lisäksi että ovat jopa hermomyrkyiksi luokiteltavissa, eivät omaa sitä ominaisuutta mikä oikealla sokerilla on: Eli lähettää aivoille singnaali että sokeria on saatu riittävästi.

Mielestäni yksi suurimmista syistä maailman laajuiseen ylipaino-ongelmaan ei suinkaan ole rasvainen ruoka, vaan kaikki nämä light-versiot. Kun tehdään ”sokeriton” versio jostakin, korvataan sokeri jollakin sellaisella joka ei meidän elimistössämme käyttäydy niin että elimistömme tunnistaisi sen antamat signaalit. Tiedän valitettavan monia, reilusta ylipainosta kärsiviä, jotka kumoavat kitusiinsa useita litroja diettilimua tai energiajuomia. Eiväthän ne lihota kun eihän niihin ole lisätty sokeria.. Niinpä, niin…

Entä sitten muut elintarvikkeet?
Olen huomannut että yleensä silloin kun jostain tehdään vähärasvainen versio, lisätään sinne sokeria. Miksi?? Onko syynä yksinkertaisesti se, että kun jonkin ravintoaineen luontainen rasva korvataan transrasvoja sisältävällä ”kevytversiolla”, menetetään ruuan hyvä maku ja tarvitaan sokeria hämäämään makunystyröitä jotta voidaan edelleen väittää ruuan maistuvan hyvältä..? Sitten on tietysti nämä täysin keinotekoiset jossa sekä rasva on korvattu jollain kissanrasvalla ja sokerikin on vaihdettu keinotekoisiin makeutusaineisiin.. Ja sitten ihmetellään kun ihmisillä on allergioita, päänsärkyjä, vatsakipuja, väsymysoireyhtymää jne jne…
Suosittelen sokereiden suhteen tekemään aivan saman kuin mitä suosittelin suolan suhteen. Vaihda valkaistu versio intiaanisokeriin, valkaisemattomaan ruokosokeriin tai kotimaiseen aitoon hunajaan. Huomaat että nämä sokerit antavat enemmän hyvää makua kaikkeen mihin niitä käyttää. Ja joskus jos haluaa antaa periksi makeanhimolle, olen todennut riittäväksi herkkupalaksi ripotella hieman inkkarisokeria kielelle ja annan sen sulaa siinä. Hyvää, ilman lisäaineita, antaa hiukan energiaakin ja mikä parasta, ne muutama rae eivät loppujen lopuksi sisällä juurikaan kaloreita.

Toinen mitä myös suosittelen, on jälleen tuotteiden sisällysluettelon tutkiminen. Paljonko se ostoskoriin päätyvä muropaketti oikeasti sisälsikään niitä hiilihydraatteja per 100g ja paljonko noista hiilareista oli sokereita? Entä minkä kokoinen olikaan suositeltu annoskoko ja sen arvot? Jos se paketti ei tällä tutkailulla jäänyt kauppaan, niin suosittelen myös kaivamaan esiin keittiövaa’an ja punnitsemaan paljonko se käyttämäsi kerta-annos oikeasti painoikaan? Paljonko siinä oli sokereita??

Nämä piilosokerit (samoin kuin piilosuolat) ovat juuri se syy miksi cellRESET-kehokuuri mennään läpi syöden vain puhtaita, teollisesti käsittelemättömiä raaka-aineita. Kun tiedät mitä syöt, tiedät myös paljonko sokeria saat. Monet ”sokerinarkit” ihmettelevät kun joutuvat rimpuilemaan vuodesta toiseen yrittäessään päästä eroon sokerin himosta, suoranaisesta riippuvuudesta. Ainoa keino jolla siitä voi päästä eroon on se että r
uokavaliosta eliminoi KAIKKI sokeria missään muodossa sisältävät ruuat. Ei siis riitä pelkkä karkkilakko, vaan on todella luovuttava paljosta. Mutta, se on sen arvoista. Kilot karisevat ja elämä on paljon terveenpää kun sinä hallitset sokerinhimoasi, eikä himosi sinua.