Yle uutisoi eilen siitä kuinka yhä useampi jää sairaslomalle mielenterveysongelmien takia. Mielenterveysongelmista johtuvat poissaolot ovat lisääntyneet varsinkin nuorilla ja naisilla. Olin jo tovin pyöritellyt mielessäni seuraavaa blogitekstiä. Nyt oli aika siis kirjoittaa

Seksiä – Uupuneen masentunutta synnytystalkoilua

Tämä on mielestäni aihe, josta on aihetta keskustella avoimesti ja lisätä ihmisten tietoisuutta.

Masennuksen käypähoitosuositukset uudistuivat tässä vuoden 2020 alussa. Muutos ei ollut merkittävän suuri, mutta sen verran oleellinen kuitenkin että herätti myös lehdistön mielenkiinnon ja aiheeseen liittyen julkaistiin muutamia artikkeleita. Yksi asioista joka noista artikkeleista herätti oman mielenkiintoni, oli masennuslääkkeiden aiheuttamat ongelmat seksielämässä ja varsinkin PSSD.

Viime aikoina on huudeltu runsaasti synnytystalkoiden perään, sillä Suomessa syntyi vuosituhannen alussa 55 000 – 60 000 lasta vuosittain. 2010 ja 2018 välillä syntyneiden määrä on pienentynyt noin viidenneksen ja syntyvyys on laskussa. Myös kokonaishedelmällisyys on alentunut. Se oli vuonna 2018 koko Suomen mittaushistorian alhaisin, 1.40 lasta naista kohti. Väestöliiton sivulta löydät taulukoita aiheesta.

Samaan aikaan kun syntyvyys on laskenut syöksylaskuaan on masennuslääkitystä käyttävien määrä noussut jyrkässä kulmassa. Miksi näillä olisi niin suora yhteys?

Masennuslääkkeiden haittavaikutuksia

Marraskuussa 1996 astuivat masennuslääkkeet elämääni ja tietoisuuteeni. Ei omaan käyttööni, ei siinä vaiheessa, mutta hyvin lähelle. Kyseisellä ihmisellä oli jokin aika aiemmin ollut hyvin pahoja paniikkikohtauksia ja lääkitykseksi oli määrätty masennuslääkkeet. Pääsin siis seuraamaan, silloin vielä tietämättäni, pitkäaikaista ihmiskoetta.

Istuin kuukausi takaperin keskustelemassa yhteistyökumppanin kanssa yhteistyökuvioista ja keskustelu polveili sitten eri elämäntapahtumissa ja samalla ohimennen mainitussa lyhytaikaisessa lääkityksessä, jonka muutaman kuukauden käytön jälkeinen alasajo jätti hermostollisia oireita. Lupasin selvitellä asiaa sen suhteen kuinka noita oireita voisi helpottaa.

Kuinka ollakaan käytössä ollut lääke oli kummassakin tapauksessa sama. Tai -90 luvulla aloitettu lääkitys oli jossain vaiheessa vaihdettu samaksi jota toinenkin oli syönyt. Kaivoin esiin pharma fennican ja luin yhteisvaikutusten ja haitta-aineiden listaa enemmän tai vähemmän järkyttyneenä.

Näistä haittavaikutuksista lääkäritkin muistavat puhua: päänsärky, pahoinvointi, huimaus, unettomuus, vapina ja mahdolliset lihas- ja nivelkivut, sekä vaikutus ruokahaluun (vähentäen tai kasvattaen) ja suolisto-ongelmat ummetuksen tai ripulin muodossa. Se mistä lääkärit eivät puhu ovat heikentynyt libido, erektiohäiriöt, haluttomuus, orgasmihäiriöt..

Serotoniinin aiheuttama seksuaalinen haluttomuus/kyvyttömyys

Masennuslääkkeet, niinsanotut SSRI-lääkkeet pyrkivät useimmiten lisäämään välittäjäaine serotoniinin määrää kehossa. Serotoniini on tärkeä seksuaalisen halun ja toiminnan säätelyssä. Siksi ei ole ihme, että seksuaalisia häiriöitä tuleekin useimmille aineiden käyttäjille. Useimmilla ongelmat poistuvat vähitellen käytön lopettamisen jälkeen, mutta joillekin ne jäävät pysyviksi haitoiksi.

Masennuslääkkeiden tuottamista seksuaalisen toiminnan häiriöistä voi olla vaikea saada selvää. Niistä ei välttämättä kerrota kenellekään, ei lääkärille eikä psykoterapeutille, vaikka ne voivat olla hyvin merkittäviä henkilön elämänlaadun, minäkuvan ja mielialan kannalta. Valitettavasti ne tulkitaan lähes aina erheellisesti masennuksen oireiksi.

Alun perin raportoitiin, että seksuaalisia häiriöitä tulisi alle 30 prosentille SSRI:n käyttäjistä. Tulos perustui siihen, kuinka moni aktiivisesti valitti asiasta hoitavalle lääkärille. Asiaa varta vasten kysyttäessä useimmat kuitenkin kertovat seksuaalisista vaikeuksista, joita lääkkeet aiheuttavat. 

Seksuaalisuustutkimukset SSRI lääkityksen yhteydessä

Laajimman tehdyn tutkimuksen, Clayton et.al. 2006, mukaan seksuaalinen kiinnostus, kiihottuminen tai orgasmi katoaa 96 prosentilla SSRI:n käyttäjistä. Tämä on ikävää. Vielä ikävämpää on se, että osalle tämä kyvyttömyys seksiin jää pysyväksi lääkkeen lopettamisen jälkeenkin.

Seksuaalinen toiminta voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: haluun, kiihottumiseen ja orgasmiin. Tutkijat selvittivät, oliko tutkittavilla jollakin osa-alueella masennuslääkkeiden aiheuttamia ongelmia. Osoittautui, että 96 prosentilla naisista ja 98 prosentilla miehistä oli merkittäviä vaikeuksia vähintään yhdellä näistä alueista. Miehillä tyypillisesti seksuaalinen kiinnostuneisuus oli mennyt tai heillä ei ollut kykyä siemensyöksyyn. Naisilla pulmia oli ennen kaikkea kiihottumisessa. Nämä seikat alensivat heidän elämänlaatuaan. Vain 2 prosenttia tutkituista SSRI:n käyttäjistä oli säästynyt seksuaalisiltaa vaikeuksilta.

Tavallisimpia ovat genitaalialueen tunnottomuus tai vähentynyt tuntoherkkyys, seksuaalinen haluttomuus, erektiovaikeudet ja orgasmin saamisen vaikeutuminen tai orgasminaikainen mielihyvän puute. Pisin raportoitu kesto on ollut 18 vuotta. Useimmat potilaat ovat olleet miehiä.

Osalla seksuaalinen toimintakyky palautuu normaaliksi, kun SSRI-aineiden käyttö lopetetaan, mutta osalla häiriö jää pysyväksi. Pitkäaikaistutkimuksia ei ole tehty, mutta tapauskertomuksia pitkäaikaisista seksuaalielämän häiriöistä on paljon.

Kesällä 2019 European Medicines Agency liitti virallisesti PSSD:n (Post -SSRI Sexual Dysfunction) eli SSRI käytön jälkeisen seksuaalisen häiriön viralliseen tautiluokitukseensa. Kyseessä on sen mukaan seksuaalinen häiriö, jonka tiedetään liittyvän SSRI:n ja SNRI:n käyttöön ja joka yleensä korjaantuu kun käyttö lopetetaan. Se voi osalla potilaista olla pitkäkestoinen käytön jälkeenkin, jolloin kyseessä on PSSD. Oireisiin kuuluu genitaalialueen tunnottomuus, seksuaalisen kiinnostuksen puuttuminen sekä erektio- ja kiihottumisvaikeudet.

Eniten seksuaalisia haittavaikutuksia on selektiivisillä serotoniinin takaisinoton estäjillä (SSRI) ja selektiivisellä serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä (SNRI) venlafaksiinilla.

Miksi seksihalut ja kyky katoavat osalta SSRI:n myötä pitkäaikaisesti? Teorioita on paljon. Yksinkertaisimmat liittyvät suoraan serotoniiniin: sen takaisinoton esto lisää käytettävissä olevan serotoniinin määrää liian paljon. Keho puolustautuu niin, että sitä vastaanottavien reseptorien määrä vähenee. Serotoniini säätelee seksiä ja suoliston toimintaa paljon selvemmin kuin mielialaa. Liiallinen serotoniinin määrä myös epäherkistää reseptoreja, jotka säätelevät seksitoimintoja serotoniinin avulla.

Synnytystalkoot

Viime aikoina on puhuttu paljon synnytystalkoista ja pohdittu sitä miksi suomalaiset eivät lisäänny enää entiseen malliin. Kun otetaan huomioon se, että tällä hetkellä liki 500 000 suomalaista syö jotakin masennuslääkettä, ei siis ihme että vällyt ei heilu siihen tahtiin että vauvoja syntyisi. Ja kuten psykiatri Mika Määttä toteaa iltalehden artikkelissa ”masennuslääkitys aloitetaan terveydenhuollossa usein liian aikaisin ilman, että puututaan taustalla oleviin asioihin. Lievässä tai keskivaikeassa masennuksessa kyse on yleensä ympäristötekijöistä tai joistakin persoonallisuustekijöistä, jotka voivat altistaa masennukselle. Niihin on mahdollista vaikuttaa muilla keinoin kuin lääkityksellä.

– Jos lääke aloitetaan liian nopeasti ja potilas kuuluu siihen ryhmään, jossa lääke dumppaa tunteita, on se vaara, että ihminen saattaa jäädä itselleen vahingolliseen tilanteeseen, esimerkiksi huonoon parisuhteeseen tai huonoon työpaikkaan.

Lääke saattaa peittää ne ahdistuksen tunteet, jotka tarkoittavat, että asioita tulisi muuttaa.

– Surullisia tapauksia ovat ne, joissa potilas on käyttänyt 20 vuotta masennuslääkettä ja kun lopetetaan lääkitys, he tajuavat olleensa esimerkiksi väärässä parisuhteessa.

Määtän mukaan masennuslääkitystä käytetäänkin usein liian pitkään.

– Optimaalinen tilanne olisi se, että aina kun määrätään lääke, sovittaisiin milloin katsotaan, onko lääkkeelle vielä tarvetta, ja mitä voitaisiin tehdä, jotta tarve loppuisi.”

Vuonna 2018 noin 14 300 alle 18 vuotiasta söi masennuslääkkeitä. Yritin etsiä tilastoja jotka olisivat kertoneet mihin ikäluokkaan loput yli 400 000 masennuslääkkeiden käyttäjää kuuluvat, mutten löytänyt tilastointia aiheesta. Uskallan kuitenkin väittää että suuri osa näistä sijoittuu juuri niihin nuoriin aikuisiin ja siitä varhaiseen keski-ikään, eli juuri niihin ikäryhmiin joiden vastuulla ne vauvatalkoot oliisvat. 

Kuinka monen parisuhteen seksiongelmat mahtavat oikeasti johtua jomman kumman osapuolen masennuslääkityksestä? Nykypäivänä kun ei ole lainkaan tavatonta että nainen on se osapuoli joka valittaa sitä ettei kotona saa riittävästi seksiä. Nuoruusvuosiltani muistan, että silloin miehet valittivat enemmän sitä, että naisilla oli kroonista päänsärkyä joka esti seksin harrastamisen. Nyt valituksia kuuluu enemmän puutteessa olevilta naisilta.

Valitettavan harvoin masennuslääkityksen rinnalle suodaan kelakorvattua psykoterapiaa. Tai masennusta lähdetään ensin purkamaan terapian kautta ja vasta sitten täydennetään hoitoa lääkityksellä. Tilastojen mukaan valitettavan paljon masennuslääkkeitä määräävät aivan terveyskeskuksen yleislääkärit, joilta käsittääkseni puuttuu ammattitaito mielen sairauksien aitoon diagnosointiin. Tästä kertonee osaltaan myös juuri nämä tilanteet jossa kela ei korvaakaan mielen uupumisen hoitoa. Kokemuksesta tiedän että parisuhdeterapiassa ei läheskään aina huomioida mahdollisen lääkityksen vaikutusta osapuolen halujen katoamiseen. Ja jos parisuhde ajautuu kriisiin siksi, että toinen ei halua ja tästä syystä toinen kokee seksuaalista turhautumista kun häntä ei haluta (puhumattakaan siitä ettei sitä seksiä saa). Onneksi sentään seksuaaliterapiassa tiedostetaan nykypäivänä lääkkeiden vaikutus haluun ja asiaa voidaan sielä käsitellä paremmin kuin parisuhdeterapiassa. Ja ravintoterapian avulla voidaan myös lääkityksen haittoja poistaa elimistöstä, eli tämänkään murheen kanssa ei kannata jäädä yksin.

Stressi, uupumus, masennus ja ravinto

Suomen kansalaisten yleinen pahoinvointi kertoo kyllä jotakin olevan perustavaa laatua pielessä. Tiedän että tilanteen korjaaminen vaatisi kokonaisvaltaisen puuttumisen ja arvomuutoksen. Stressi joka on siis yksinkertaisuudessaan elimistön epätasapainotila, aiheutuu herkästi liiasta työtaakasta, liiasta vaatimustasosta (joko omasta tai ympäristön aiheuttamasta). Ja pitkittynyt stressi johtaa uupumukseen joka puolestaan voi johtaa masennukseen. Ja tiedän, että vaikkei nuoret naiset olisikaan masennuslääkkeillä turrutettuja, ei stressin ja uupumuksen/masennuksen tilassa olla parhaimmassa asemassa uuden perheenjäsenen hankkimiselle. Jos tuntuu että voimat eivät riitä oman elämän hanskaamiseen, niin tuskin silloin haluttaisiin siihen lasta lisätaakaksi.

Se vähä mitä omalla ammattitaidolla ja osaamisella voin asiaan avuksi tarjota. On muistuttaa ravintorikkaan ruuan merkityksestä stressin aikana. Stressitilassa elimistö kuluttaa huomattavasti enemmän mikroravinteita, eli vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä amino- ja rasvahappoja, kuin silloin kun elämä on seesteistä ja tasapainoista. Lisäksi kun huomioidaan se, että valtaosa hermovälittäjäaineista syntyy suolistossa mikrobien tuottamana, ja suolisto lähettää aivoille yli 400 kertaa enemmän signaaleja hermoston kautta kuin aivot suolistolle, niin ei ole lainkaan kaukaa haettua vanha mainoslause: ”Hyvä ruoka – parempi mieli”.

Suoliston kunnon lisäksi myös verensokerin tasaisuudella on suuri merkitys mielen tasapainolle. Rajusti vaihteleva verensokeri ja sen seurauksena haiman tuottamat suuret insuliiniannokset ovat aivojen ja hermoston hyvinvoinnille myrkkyä. Jos koet siis taipumusta stressiin tai masennukseen. Karsi ensitöiksesi ruokavaliosta pois sokerit ja höttöhiilarit samoin kuin kaikki keinomakeutetut valmisteet. Ne aiheuttavat vastaavan insuliinipiikin vaikkei ne sisälläkään sokeria. Jos olo on jo kovin voimaton, ja tuntuu että jopa terveellisen ruuan valmistaminen on liian raskasta, suosittelen lämpimästi ottamaan käyttöön laadukkaat monivitamiinit jotka auttavat elimistöä täyttämään ravinnevajetta. Tällöin tosin tarvitaan usein terapeuttisia annoksia, eikä perus multivitamiinipilleri yksin riitä. Joten jos koet tarvitsevasi yksilöllisempiä ohjeita ja neuvoja, älä epäröi ottaa yhteyttä, sillä voin auttaa sinua.

Lähteet:

http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet
https://www.kaypahoito.fi/hoi50023
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/27/40/053/sll472017-2747.pdf
https://yle.fi/uutiset/3-11175017
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaalinen-haittavaikutus-voi-jatkua-kayton-jalkeenkin/?public=e6a1bd3417895ce93146b7d82c2abefd&

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jennygingerrostain/217361-kuinka-selvisin-hengissa-lopetettuani-masennuslaakkeet-19-vuoden-jalkeen/?fbclid=IwAR1ykt0WM8XjK23mU7ogZ0sTv4-wIsLs3_4f5W0dFJSw8eHyn9er1HuhxbU

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/118360/voiko_masennuslaakkeen_aiheuttama_2018.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Artikkelikuva Alejandro Lorenzo – photography

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomion ympärilläni oleviin nepsy-lapsiin. On autismin kirjoa, add:tä adhd:tä jne. omasta tuttavapiiristä voin sanoa näiden diagnoosien olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, eli lähituttavista ei tule mieleen yhtäkään lasta jolla ei vähintään epäiltäisi jotain näistä. En ole tutkinut tilastoja, enkä tutki tätä kirjoitusta vartenkaan, siitä kuinka paljon yleisempää oireilut ovat kuin esim vuosituhannen vaihteessa. Epäilen että olen saattanut ”vetää puoleeni” näitä ja siksi tuntemukseni siitä että määrä on kasvanut räjähdysmäisesti voi kasvaa suhteessa tilastoihin. Kirjoitan nyt kuitenkin mutu-pohjalta ja yleisemmällä tasolla, ei suoranaisesti diagnosoidun tilan hoitamisessa, vaikkei näistä ohjeista ole mitään haittaa silloinkaan.

Kuinka suolistobakteerit vaikuttavat aivoihin?

Paula Heinonen on kertonut useampaan otteeseen kuinka lääkäripiireissä hänelle naurettiin päin naamaa, kun hän toi esille aivo-suoli-yhteyttä. Paula on ollut pioneeri, edelläkävijä suoliston ja aivojen linkin ymmärtämisessä suomessa. Nykypäivänä tätä ajatusta ei enää pidetä ”funkkareiden hömpötyksenä” vaan koululääketiede ja lukuisat tutkimukset todistavat kuinka suuri merkitys suoliston kunnolla on aivojen ja mielenterveyden näkökannalta. Valitettavan usein kuitenkin yhä kuulee lääkärin määräävän vain masennuslääkkeet sen sijaan että kehoittaisi tarkistamaan ruokavalion ja ohjaisi psykoterapiaan. Pahimmillaan olen kuullut, ihan omin korvin, lääkärin sanovan ettei ruokavaliolla ole mitään merkitystä masennuksen hoidossa. Että oleellisinta on että saisi syötyä jotain ja että se levy fazerin sinistä on oikein hyvä vaihtoehto, että suklaallahan on tutkimusten mukaan mielenterveyteen positiivisesti vaikuttavia ominaisuuksia.. heh heh..

Jäljet johtaa sylttytehtaaseen

Näihin lisääntyneisiin oireiluihin voi löytyä monia syitä. Geneettinen perimä, kun vanhemmat (tai toinen heistä) on johonkin edellä mainituista kuluva, on suurempi todennäköisyys että lapsellekin moisia oireita ilmaantuu. Ympäristö vaikuttaa. Jos ajatellaan isovanhempiemme ja iso-isovanhempiemme aikaa, oli päivän ärsykkeistö noin 400 per vuorokausi. Siinä oli ohikulkevan naapurin tervehtiminen, postin ja lehden luku, radiosta tulevat signaalit jne. nykypäivänä tuo 400 signaalia täyttyy jo yleensä ensimmäise hereillä olo tunnin aikana, varsinkin jos erehdyt avaamaan tv:n tai jonkun somekanavan. Tämä sama ärsyketulva vyöryy myös lasten elämään. Sähkölaitteiden sinisenä välkkyvät ruudut vaikuttavat sinne lapsen aivoihin, vaikkei häntä suoranaisesti edes istutettaisi sen laiteen eteen sitä tuijottamaan.

Toinen tekijä jolla on vaikutusta, ja joka luontaisesti kiinnostaa itseäni enemmän, on se ruoka. Teollisesti prosessoitu ruoka ei anna lapsia suunnitteleville vanhemmille välttämättä parhaita rakennusaineita ajatellen munasolujen ja siittiöiden tuottamista. Kun se ”ei ihan priima” munasolu tai siittiö sitten kohtaa vastakappaleensa ja munasolu hedelmöittyy, on lähtökohtana tuottaa paras mahdollinen lopputulos niistä rakennusaineista mitä käsillä on. Jos sitten odottavan äidin  ravitsemus raskausaikana ei ole ihan sitä kaikkein optimaalisinta, vaan kaiken kiireen ja stressin keskellä syö vähän mitä sattuu, niin taas pikkasen heikkenee ne mahdollisuudet kaikin puolin tasapainoisen ja täydellisen jälkeläisen tuottamiseen. Jos sitten vielä sattuu huono mäihä ja lapsi otetaankin kohdusta ulos sektiolla eikä luonnollista synnytyskanavaa pitkin, on suuri riski että osa niistä viimeistelyyn vaadittavista bakteereista jää vauvalta saamatta. Jos sitten sattuu vielä huono tuuri, ja vauva on altis erilaisille tulehduksille, tapetaan siinä samalla kun antibootilla lääkitään pöpöjä hengiltä myös ne hyvät bakteerit. Ja muutenkin vastustuskyvyttömän suoliston valtaa sitten se bakteeri joka sattuu oleman vahvin. Yleensä se ei ole se hyvis tyyppi, vaan  sieltä löytyy useampia niistä ”pahoista pojista” jotka eivät ole niitä jotka suolistossa tuottaisivat näitä hermovälittäjäaineita.

Ihan oma lukunsa on sitten vielä ne lapsukaiset jotka saavat ensimmäisestä elinvuodestaan lähtien prosessoituja ruokia, sokeria ja kaikkea sitä mikä antaa huonoille suolistobakteereille aihetta juhlaan. Jokainen äiti ja isi joka on joskus järjestänyt (tai edes käyttänyt lapsensa) lasten synttäreillä jossa tarjolla on vain herkkupöytä pullollaan sipsiä, karkkia, limua jne on nähnyt sen kuinka oma suloinen liisapetteri muuttuu verhoissa roikkuvaksi, huutavaksi ja häiriköiväksi sokerihumalaiseksi apinaksi. Puhutaan sokerihumalasta, sillä se on elimistössä oikeasti humalaa vastaava tila. Sokeri joka on nautittu nopeassa tahdissa, muuttuu pienen ihmisen maksassa sokerialkoholiksi, eli käytännössä jos noilta lapsosilta joku ottaisi verikokeen ja mittaisi alkoholipitoisuuden veressä, saattaisi se tulos järkyttää. Tämä osaltaan myös selittää sitä, miksi jopa alle kouluikäisiltä lapsilta löytyy rasvamaksaa, oireilua joka omassa lapsuudessani liitettiin vain alkoholisteihin jotka olivat juoneet maksansa pilalle. Nykyään suurempi osuus rasvamaksa-tapauksista on henkilöillä jotka eivät nauti alkoholia, tai nauttivat sitä hyvin kohtuudella, mutta jonka ruokavalio rasittaa maksaa suunnattomasti.

Hyvät suolistobakteerit

Valtaosa tietää ja tunnistaa nimeltä suoliston hyviä tyyppejä, lactophillius asidophillius ja bifido bakteerit. Näitähän on esim apteekin hyllyt pullollaan ja kaupasta saa ostettua niitä vaikka AB-jugurtissa ja vastaavissa tuotteissa. Kaiken kaikkiaan suolistossa elää ja vaikuttaa yli sata erilaista mikrobikantaa. Tai pitäisi elää. Jos ruokavalio on kovin suppea, eikä sisällä tuoreita kasviksia, on varsin todennäköistä että osa suoliston mikrobeista on kohdannut nälkäkuoleman. Prosessoidut ruuat, runsas sokerin ja makeutusaineiden käyttö ruokkivat niitä huonoja bakteereita ja näännyttävät hyvät. Jos olet esimerkiksi ihminen jolle kaaliruokien tai papujen syöminen aiheuttaa suunnattomat ilmavaivat ja vatsakouristelut, kyse ei suurella todennäköisyydellä ole siitä, etteikö kyseinen aine sinulle sopisi, vaan siitä että näiden pilkkomiseen käsittelyyn suolistossa osallistuvat bakteerit ovat suolistostasi kadonneet.

Kuinka sitten palauttaa hyvät tyypit suolistoon? Akuuteissa oireiluissa on toki aiheellista lisätä maitohappobakteerit kapseleina. Esimerkiksi vatsaflunssan yhteydessä, antibioottikuurien kanssa ja turistiripulissa. Oleellista on kuitenkin huolehtia siitä että ruokavalio tukee hyvien bakteerien olemassaoloa. Omaan säännölliseen rutiiniin kuuluu FitLinen itse tehtävä maitohappobakteerijugurtti Feel Good jugurttijuoma. Tämä sisältää 4 kantaa maitohappobakteereita:(Bifidobacterium species, Lactobacillus acidophilus, Lactobacillus delbrueckii subsp. bulgaricus, Streptococcus thermophilus) Lisäksi päivittäin aamuni aloittavat joko Basics tai Powercoctail, joissa kummassakin on Lactobacillus acidophilius ja Lactobacillus reuteri kannat. Näiden ohessa kumpikin sisältää 32 erilaista kasviperäistä entsyymiä jotka toimivat sekä syömääni ruokaa pilkkovina (ruuansulatusentsyymit) että hyvien bakteerien ruokana.

Muita hyviä keinoja ravintolisien rinnalla on maitohappobakteeripitoisen ruuan nauttiminen. Hapanmaitotuotteet sisältävät joitakin kantoja, mutta halutessasi parhaan mahdollisen kattauksen, kannattaa suosia muitakin hapatettuja tuotteita: hapankaali, kimchi, kombucha, vesi- ja maitokefiiri, hapanjuureen leivottu leipä jne. Yksittäisistä ruoka-aineista hyvät suolistobakteerit rakastavat purjoa, siksi salaatin joukkoon kannattaakin leikata aina muutama purjorengas ja suolistosi kiittää.

HUOM!! Aloita varovasti!! Jos suolistossa on huonot bakteerit vallalla, voi puhdistumisreaktio olla ärhäkkä. Pahoinvointi, ripuli, oksentaminen. Aloita siis pienellä määrällä ja lisää vähitellen. Kuuntele kehoasi! Pahoinvointi ei siis tarkoita sitä etteikö vaikka hapankaali sopisi sinulle, se ei vain sovi suolistosi pahiksille. Varsinkin ärtyneen suolen oireiluista kärsivien on aiheellista aloittaa todella pienillä määrillä, ja mielellään konsultoiden ensin ravintoneuvojan tai -terapeutin kanssa.

Kuinka suolistobakteerit vaikuttavat aivoihin?

Palataanpa alkuperäiseen otsikkoon. Suoliston bakteerit tuottavat esimerkiksi B-vitamiineja ja valtaosan (n. 90%)elimistömme tuottamasta serotoniinista. B-vtamiineilla on merkittävä rooli jaksamisessa ja hermoston toimimisessa. Serotoniini puolestaan on hermovälittäjäaine joka vapautuu aivoissa hermosynapsien edetessä hermopäätteiden väliseen tilaan. Masennuksessa ja vastaavissa ahdistushäiriöissä käytetään yleensä lääkkeenä selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI) jotka pyrkivät pitämään serotoniinin välitilassa, estäen sen imeytymisen takaisin hermopäätteeseen odottamaan seuraavaa impulssia. Tämän, että serotoniini on valmiina välitilassa on todettu helpottavan oireita kun elimistön ei tarvitse käyttää energiaa serotoniinin vapauttamiseen välitilaan. Ongelma oireen taustalla on kuitenkin elimistön liian vähäinen serotoniinin määrä. Useimmissa tapauksissa tämä on selkeästi ravitsemukseen liittyvä ongelma, ei niinkään geneettinen häiriö etteikö serotoniini kykenisi vapautumaan, jos sitä vain olisi sielä hermopäätteissä.

Eli kun haluat muuttaa omassa elimistöss todeksi mainoslauseenakin tutun: Hyvä ruoka, parempi mieli! Noudata seuraavaa viittä askelta:

  1. Huolehdi suoliston bakteerikannan monimuotoisuudesta. (syö vaihtelevasti raakoja ja kypsennettyjä kasviksia)
  2. Huolehdi että ruokavaliosi sisältää kuituja, pro- ja prebiotteeja (hapatetut kasvikset)
  3. Syö tryptofaanipitoisia ruokia (Tryptofaani on serotoniinin esiaste)
  4. Huolehdi riittävästä D-vitamiinin saannista (D-vitamiini on oleellinen tryptofaanin muuttuessa serotoniiniksi)
  5. Huolehdi riittävästä B6-vitamiinin saannista (B6-vitamiini tarvitaan trypofaanin muuttamiseen serotoniiniksi)