Kesä on ihanien helteiden kanssa täällä! Kaikki eivät tunnu nauttivan tästä paahteesta samalla tavoin kuin allekirjoittanut. Suurimman haasteen monelle tuntuu aiheuttavan nesteytys. Jos juot, huuhdot elimistöstä samalla kivennäis- ja hivenaineita. Ja jos et juo, pökräät nestehukkaan.. Missä menee siis se juomisen kultainen keskitie?

 

Kuinka säilyttää suolatasapaino helteillä?

Ihan ensimmäiseksi, helteellä on juotava! Jos elimistö haihduttaa normaalilla kelillä sen pari litraa nestettä päivässä, haihtuu sitä helteellä tuplasti ellei jopa moninkertaisesti enemmän. Ei kannata odottaa sitä janon tunnetta ennen juomista, sillä siinä vaiheessa kun kroppa ilmoittaa janolla, silloin ollaan jo nestehukan puolella. Nestehukan oireista löydät tietoa muutaman vuoden vanhasta postauksestani nestehukkaa ehkäisemässä.

Mitä sitten voi ja kannattaa juoda jotta ei menisi ojasta allikkoon? Alkoholi ei ole hyvä vaihtoehto. Vaikka vääräleuat väittävät että oluen vitamiinit toimivat, en suosita kumoilemaan sitä korikaupalla. Toki se pullollinen/tölkillinen tai tuopillinen on ihan ok, mutta silloinkin kannattaa ottaa mielummin se alkoholiton tai ykkösolut, sillä alkoholi kuivattaa elimistöä, eikä ne hyvät ainekset pääse imeytymään hyötykäyttöön vaan menevät suotta suoraan läpi. Pelkkä vesikään ei ole hyvä vaihtoehto, se kun todella huuhtoo elimistöstä elektrolyyttejä mennessään. Eli paras vaihtoehto on juoma joka korvaa näitä menetettyjä elektrolyyttejä, eli kivennäis- ja hivenaineita, eli mineraaleja kuten kansankielellä sanotaan.

Jos olet joskus maistanut hien maun, tiedostat varmaan että se maistuu suolaiselta. Nämä haihtuvat kivennäis- ja hivenaineet ovat siis suoloja. Näihin suoloihin on sitten liittynyt mm kaliumia ja magnesiumia. Vanhassa postauksessa kerroin mineraalijuomasta, Restoratesta, jota join tuolloin korvaamaan menetettyjä suoloja. Monet juovat tätä tarkoitusta varten joko kivennäisvesiä tai urheilujuomia. Ne toimivat kyllä kaikki vaihtoehdot, vaikkakin kivennäisvesistä kannattaa valita sitten mielummin hiilihapottomia versioita elimistön happo-emäs tasapainon kannalta. Toisaalta jos sen satunnaisen hiilihapotetun juoman juo helteiden aikaan, ei se kroppa siihen happokuormaan tukahdu.

Ketogeeniseen ruokavalioon tutustuneet ovat tottuneet myös siihen että elimistölle annetaan tarpeen mukaan extrasuolaa. Yksinkertaisimmillaan ihan imeskelemällä suolarakeita. Tätä menetelmää olen joskus itsekin käyttänyt, ensimmäiset muistot hellekelistä ja suolarakeista juontaa lapsuuden heinätöihin. Silloin sitä ei tosin yhdistänyt nesteytykseen ja jaksamisen tukemiseen, vaan lähinnä rakeita imeskeli pitääkseen suun kosteana heinäpölyn keskellä heiniä tiukaksi polkiessa.

Viimeisen puolisen vuotta olen palannut vanhaan, Natural Bootcampilla oppimaani, juomaan: Merisuolaveteen. Aloitan aamun joka päivä puolella litralla vettä johon olen sekoittanut 1 tl harmaata merisuolaa ja 1 tl MSM-jauhetta. Harmaa merisuola on siis raffinoimatonta (puhdistamatonta) eli siinä on mukana kaikki ne kivennäis- ja hivenaineet jotka merivedestä luontaisesti löytyy. Oma suosikkini on vuosia ollut Sel Marin joka löytyy mm Ruohonjuuresta. Sen n. 3,5€ kilohintakaan ei päätä huimaa. Raffinoimattoman merisuolan hivenainepitoisuus vastaa suunnilleen veren ja kudosnesteiden luontaista pitoisuutta ja jos esimerkiksi kilpirauhasesi vaatii huomiota, sisältää Sel Marin jodia 1,2-1,4 mikrogrammaa / grammassa suolaa. Tavallinen pöytäsuola (NaCl) ei sisällä mitään muuta kuin natriumin ja kloorin joiden yhdiste se on (poislukien mahdolliset paakkuuntumisen estoaineet ja säilöntäaineet joita joihinkin suoloihin lisätään. Tätä natriumkloridia elimistö ei osaa käsitellä oikein. Harmaa merisuola sisältää kaikkiaan 90 erilaista suolayhdistettä jotka ovat siinä muodossa jossa elimistömme ne tuntee ja osaa käsitellä. Biokemian tohtori Jacques De Langre teki 80-luvulla tutkimuksia merisuolasta (Seasalt’s Hidden Powers, 1987) ja havaitsi merisuolan normalisoivan verenpaineen, oli verenpaine sitten liian korkea tai liian alhainen. Hän tutki Atlantin aurinkokuivattua merisuolaa 30 vuoden ajan ja havaitsi myös, että merisuola poistaa nestekertymää, voi poistaa ummetusta ja ehkäisee suonenvetoja, lihaskramppeja ja rytmihäiriöitä.

Ihmiskehon biokemia vaatii suolaa

Lääkärit varoittelevat liiasta suolasta. Hyvä on että varoittelevat, mutta unohtavat vain mainita sen että varoitus koskee juuri natriumkloridia, eli sitä mitä pääsääntöisesti käytetään teollisuuden suolana ja useimmissa kodeissa ruokasuolana. Natriumkloridi aiheuttaa verenpaineen nousun, sillä elimistö sitoo kehoon enemmän nestettä saadakseen osmoottisen paineen tasattua. Solujen energiatuotanto pyörii pitkälti natrium-kalium pumpun aktiopotenttiaalin voimin. Jos elimistössä on liikaa natriumia, aiheuttaa se häiriöitä tähän tasapainoon. Tämän vuoksi virtsaaminen vähenee, ja neste sitoutuu elimistöön laimentamaan nestettä. Jokseenkin kaikki meistä tuntevat tämän tilan turvotuksena: Silmäpusseina, nakkisormina ja paisuneina nilkkoina.

Ei siis liikaa, muttei myöskään liian vähän. Minkä tahansa yksittäisen aineen liiallinen saanti voi olla yhtä vaarallinen kuin sen puute. Siksi suosittelen lämpimästi käyttämään luontaisia vaihtoehtoja ja antamaan keholle kerralla koko kattauksen kivennäis- ja hivenaineita. Omalla kohdallani olen huomannut sen, että jos suolatasot ovat epätasapainossa, muuttuvat jalkani lyijyn raskaiksi ja tuntuu että olen välittömästi maitohapoilla. Ongelmahan on siis juuri siinä että solutason toiminnassa tarvittavat elektrolyytit ovat vähissä tai puuttuvat kokonaan.

Kuinka säilyttää suolatasapaino helteellä?

Palataan alkuperäiseen kysymykseen. Kuinka säilyttää suolatasapaino helteellä? Kaikkein helpoin ja yksinkertaisin keino siihen on lisätä juomaveteen raffinoimatonta merisuolaa 1/2-1 tl /litra. Jos tarvitset lisäksi keinon ylläpitää energiatasoja, lisää veteen maun mukaan myös intiaanisokeria tai hunajaa. Näin saat aikaiseksi todellisen superjuoman, jaksamisjuoman joka toimii loistavasti myös urheilusuorituksen tukena. Maun vuoksi veteen voi lisätä myös inkiväärilastuja, kurkkua, marjoja, sitruunaa tai mitä tahansa yrttejä. Ja jos käsilläsi ei ole harmaata merisuolaa, voit toki hätätilassa käyttää pöytäsuolaa, mutta silloin laita sitä vain pieni hyppysellinen ja lisää joukkoon ehdottomasti esim kurkkua jotta saat edes kaliumia natriumin lisäksi. Kivennäispillereitä ei kannata suolojen tasapainottamisen tueksi popsia, mutta erilaiset veteen liuotettavat elektrolyyttijuomajauheet, kivennäisjauheet ja -suihkeet toimivat toki ensiapuna. Pillereistä tarvittavat mikroravinteet eivät imeydy kunnolla jos kroppa ei ole täydessä iskussa, mutta nesteet pääsevät imeytymään paremmin.

Aloita kuitenkin merisuolaveden juonti vähitellen. Liian vauhdikas alku voi aiheuttaa pahoinvointia ja päänsärkyä, joten ota aluksi hyppysellinen merisuolaa 1-2 dl vettä. Makustele miltä vesi maistuu? Suolaista? Makeaa? Yleensä ensimmäinen makuelämys voi olla hieman outo, joidenkin mielestä jopa epämiellyttävä, mutta pikkuhiljaa huomaat että maku muuttuu makeammaksi. Silloin voit vähitellen lisätä annostusta. Älä kuitenkaan liioittele. Yli teelusikallinen puoleen litraan alkaa mennä osmoottiselta paineeltaan sellaiseksi että munuaiset voivat pahastua. Pitkin päivää voit toki juoda usemman lasillisen tätä miedosti suolattua vettä. Käytännössä voit helteellä lisätä hippusen suolaa vaikka jokaiseen juomaasi vesilasilliseen.

Kokeilitko? Miten oma kehosi reagoi merisuolaveteen? Huomasitko vaikutusta? Kommentoi alle tai osallistu keskusteluun Hyvinvoinnin alkemian fb-sivuilla.

 

Muistan lapsuudestani erään tv-taikurin hokeman:”Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!” Tuolloin ei ollut kyse ruuasta vaan siitä että kämmeneen piilotettu kolikko saatiin katoamaan kun sen päälle ”ripoteltiin suolaa”. Taika onnistui joka kerta ja suola oli pienen tytön mielestä ihana ihmeaine. Elintarviketeollisuus on ottanut saman hokeman omakseen sikäli että kaikessa tuntuu nykypäivänä olevan niin suolaa kuin sokeria.

Suola itsessään ei ole mikään paha mörkö. Elimistömme tarvitsee sitä toimiakseen oikein. Tarvitsemme sitä elektrolyyttinä hermoston impulssien välittäjänä, samoin solumme tarvitsevat sitä voidakseen sitoa nestettä, puhumattakaan kaikesta muusta elimistön toiminnasta. Suolaliuosta annetaan nesteytyksessä, verenhukassa ja sillä huuhdellaan elimistöä lisämunuaisen häiriöissä puhumattakaan monista muista hoitotoimenpiteistä. Tosiasiassa elimistömme tarvitsee suolaa toimiakseen vain 1,5 grammaa vuorokaudessa (eli 0,6 grammaa natriumia), sillä normaalitilanteessa elimistön suolamäärä pysyy suhtellisen vakiona suolan varastoituessa elimistöön. Saamme suolaa kuitenkin moninkertaisia määriä päivittäisen ruuan mukana. Suolan/natriumin lisäksi elimistömme tarvitsee toimiakseen myös monia muita mineraaleja ja hivenaineita.

On olemassa suolaa ja ”suolaa”. Elintarviketeollisuus käyttää lähinnä puhdistettua, raffinoitua, valkaistua suolaa. Raffinointi poistaa suolasta muut mineraalit ja hivenaineet, jättäen jäljelle vain kiteisen natriumin. Lisäksi pöytä-/ruokasuolaan lisätään jodi (kaliumjodidi, kaliumjodaatti), sekä paakkuuntumisen estoaine (E535 natriumferrosyanidi). Pieni kemisti minussa heräsi ja tutkailin hieman lisää taustatietoa kaliumjodidista ja kaliumjodaatista. Kävi ilmi että ihmiskeho hyödyntää jodidi-ionin tyroksiinin valmistukseen, mutta jodaatti joka on epäorgaaninen yhdiste, keho ei käytännössä saa irti mitään hyödyllistä, sillä se ei kykene tuota pilkkomaan hyödynnettävään muotoon. Eli käytännössä puhdistettu ruokasuola jossa on natriumferrosyanidi ja kaliumjodaatti, siinä ei ole yhtikäs mitään hyvää ja hyödyllistä kehollemme. Tämä huomio kertoikin sen miksi ruokasuola toimii niin etana karkoitteena kasvimaalla kuin häätämässä muurahaisia sisätiloista. Muurahaisille riitti kun ripotti reitille suolaa ja parissa päivässä liikenne oli lakannut. Ilmeisesti kantoivat kiteitä pesään ja saivat syanidimyrkytyksen.

Jotta suolasta olisi keholle sen kaipaamaa hyötyä, suosittelen mielummin valitsemaan puhdistamattomia versioita niin meri- kuin vuorisuolasta. Niiden paremmuudesta en tee vertailua, sillä tämä lista on jo hyvin kartoittanut niiden mineraali ja hivenainepitoisuuksia. Omasta ruokakaapista löytyy sekä Delivon Del mare harmaa merisuola, joka pussin mukaan on haihdutuksen jälkeen kerätty käsin savikerroksen päältä, ja Masajon Ruususuola joka louhitaan käsin Bolivian vuoristossa. Näiden maku eroaa hieman toisistaan, ja valitsen yleensä käyttämäni suolan sen mukaan mitä olen kokkaamassa. Merisuola sopii paremmin kalan kanssa ja mielestäni ruususuola korostaa paremmin kasvisten makua.

Viimeisen puolen vuoden aikana suolapurkki on ollut käsissäni vajaan kymmenkunta kertaa, sillä sen jälkeen kun syyskuussa kävin läpi CellReset®-Kehokuurin ja elin kuukauden täysin vailla millään muotoa lisättyä suolaa, huomasin ruuan maistuvan huomattavasti paremmalta kun maustamiseen käyttää mausteita eikä suolaa. Palautettuani kuurin jälkeen ruuanvalmistukseeni joitakin teollisiavalmisteita, olen huomannut niiden olevan järjettömän suolaisia.

Mielenkiintoni heräsi sen suhteen paljonko normaaliksi luokitellusta ruuasta kertyy päivässä suolaa? Tarvitsemme siis vain 1,5 g suolaa (0,6 g natriumia). Suolan saannin yläraja suositus on nykyään 5g/vrk. Tein mielenkiinnosta muutamia huomioita siitä mitä omasta keittiöstä löytyi: Oululaisen jälkiuuni palat sisältävät yhdessä viipaleessa 0,4 grammaa suolaa. Maininta kertoo suolan olevan merisuolaa, mutta ei sitä onko kyseessä puhdistettu vai puhdistamaton. Eli jos syön 4 viipaletta leipää (eli 2 paria) niin minimi on saavutettu, eikä siihen ole vielä edes laskettu päälle voideltua voita. Normaalisuolaisessa voissa suolaa on 1,5g/100g eli teelusikallisessa jonka lasketaan olevan kerta-annos 5 gramman painoisena on suolaa 0,075g. Eli jos syön kolme leipää joiden päälle sipaisen kullekin teelusikallisen voita, olen saanut jo 1,425 grammaa suolaa. Jos päälle haluaa vielä laittaa juustoa (kaapista löytyi Polar 15 jossa suolapitoisuus oli 1,5%, eli 700 gramman pala sisältää siis 10,5 grammaa suolaa, toivottavasti kukaan nyt ei koko juustoa kerralla syö… Tai jos vahditaan niitä linjoja niin leivän päällehän valitaan silloin todennököisesti keittokinkku. HKn keittokinkkupaketti kertoo yhden viipaleen painavan noin 6 grammaa ja sisältävän 0,1 grammaa suolaa..

Eli jos mietimme täyttyykö kehomme kaipaama natriumin tarve (0,6 g/vrk) ilman lisättyä suolaa, kertoo esimerkiksi finelli.fi sivusto 17% naudan jauhelihan sisältävän 0,056 g natriumia /100g. Naudan paistin vastaava arvo oli 0,041.Broileri sisälsi 0,051g/100g ja lehtisalaatistakin saamme jo 0,023 g/100g.. Eli tällä perusteella uskallan vahvasti väittää ettei kukaan kuole suolan tai natriumin puutteeseen vaikkei sitä koskaan lisäisi ruokaan missään muodossa.

Haastankin nyt jokaisen blogin lukijan edes yhtenä päivänä pitämään kirjaa paljonko saa elimistöönsä lisättyä suolaa, joko käyttämällä elintarvikkeita joiden valmistukseen on käytetty suolaa (esim voi, juusto, makkarat) tai lisäämällä ateriakastikkeita, ketsupia, sinappia tms jossa on suolaa. Puhumattakaan sitten tietysti valmisaterioista joiden suolapitoisuus taitaa olla ihan omaa luokkaansa (niiden kohdalta en pääse asiaa tarkistamaan kun ei kaapista tuotteita löydy). Uskoisin että moni tulee hämmästymään tulosta samalla tavoin kuin itse siitä järkytyin.

En siis suinkaan sano että suolasta tulisi luopua täysin, ei todellakaan. Ja silloin kun elimistö kuluttaa natriumia enemmän (urheilu tai muu voimakasta hikoilua aiheuttava tekijä) on tietenkin varantoja tasapainotettava, ja itse olen kokenut kesän helteissä hyödylliseksi solen tai yksinkertaisesti muutaman harmaan merisuolarakeen tipauttamisen vesipulloon treenijuomana.