Koska ennaltaehkäisy ja terveyden ylläpitäminen on aina helpompaa, edullisempaa ja toimivampaa kuin sairauden hoito, päätin palata takaisin juurilleni ja tarjota kiinnostuneille mahdollisuuden kerätä muutama ystävä kasaan ja kutsua minut luokseen pitämään maksuttoman 1,5-2 tunnin

Hyvinvoinnin Alkemian hyvinvointi-hetken

Kyseessä ei siis ole mikään varsinainen luento, vaan rento keskusteluhetki jossa keskustellaan ravinnon ja ravintolisien merkityksestä hyvinvointiin. Saatte maistella erilaisia ravintolisiä ja vastailen hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin siltä osin kun osaan. Ja ne kysymykset joihin en osaa vastata, nehän ovat toki tapaamisten rikkaus, sillä saan hyvän syyn ottaa lisää asioita selville.

Jos haluat kutsua muutaman ystävän, työkaverin, lastesi koulu- tai tarhakaverien vanhemman tms luoksesi aiheen puitteissa varaa aika joko numerosta 044-530 9323 tai sähköpostilla zaida@hyvinvoinninalkemia.fi. Tilaisuus on maksuton kun se järjestetään 100 km säteellä Juornaankylästä. Sitä pidemmällä järjestettävistä veloitan matkakulut (20€ /+100km suuntaansa). Tilaisuuden yhteydessä on mahdollista ostaa ravintolisiä, mutta mitään ostovelvoitetta ei tilaisuuteen sisälly.

Kurkkaa oheisesta videosta vielä muutama sana aiheesta ja varaa sinulle ja ystävillesi oma hyvinvointihetki!

Muutama viikko sitten sain lahjaksi Elma B:n Hymypoika-hunajaa. Kun ensimmäiset syysflunssa päivitykset ilmaantuivat someen, muistin jostain lapsuusvuosiltani hunajaisten valkosipulikynsien maun. Mielikuva oli että ne herkulliset kynnet oli käytetty uunissa hunajan kanssa. En kuitenkaan halunnut tuhota hunajan hyviä entsyymejä tai valkosipulin tehoaineita kuumentamisella. Joten hetken tuumailu ja loogisen ajattelun päätelmänä syntyvä ajatus testauksesta miten nuo toimisivat ilman kuumennusta johti reseptiin joka toimii maultaan ja teholtaan.

Flunssan karkoitus hunajaisella valkosipulilla

Ensimmäinen koe-eräni oli pieni. Kuorin yhden pienen luomuvalkosipulin. Leikkasin kynsien päästä kovan kantaosan pois, ja litistin kynttä hieman veitsen lappeella leikkuulautaa vasten. Kun valkosipulin rakennetta rikkoo näin, alkaa siitä vapautua allisiinia. Lykin valkosipulin kynnet pieneen lasipurkkiin ja lorottelin päälle juoksevaa Hymypoika Vaahteralinna-hunajaa ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes kynnet olivat peitossa. Huomasin tosin kynsien nousevan hunajan yläreunaan, joten suhteessa hunajaa tuli enemmän kuin tarpeeksi. Kansi päälle ja purkki jääkaappiin.

Maistoin muutaman tunnin kuluttua ensimmäisen kynnen. Ja huh-huh.. Maku ei ollut sinnepäinkään kuin mitä lapsuuden muistikuva pehmeästä hunajaisesta valkosipulista. Itseasiassa tuntui että rintakehää korvensi ja sydän taisi jättää muutaman lyönnin väliin pelkästä järkytyksestä. No ainakin valkosipulissa tuntui olevan kunnolla potkua. Näin saattoi todeta myös illalla miehen kotiuduttua töistä, huusholli kun kuulemma löyhkäsi valkosipulilta niin että meinasi ovelle pyörtyä.

No testikeittiö jatkoi koe-erän maistelua kynsi kerrallaan. Päivä päivältä maku pehmeni ja lusikan kärjellinen kerrallaan maisteltu hunajakin imi itseensä valkosipulin makua ja tehoaineita. Yhdestä valkosipulista ei kovin monta päivää riittänyt maistiaisia, mutta vajaassa viikossa maku oli pehmentynyt muistuttaen jo sitä mielikuvissa ollutta makua. Useamman päivän testieräni tuntui siirtävän kytiksellä ollutta flunssaakin. Ja auttoi pitämään itsensä toimintakuntoisena aina pari tuntia eteenpäin jokaisen nautitun kynnen jälkeen. Sitten kun erä loppui, iski se flunssakin. No nyt on valkosipulivarasto täydennetty ja uusi (suurempi) erä tulossa.

Allisiini

Mainitsin aikaisemmin valkosipulista vapautuvan allisiinin. Valkosipuli sisältää alliinia(C6H11NO3S), jota siinä on noin prosentin verran. Kun valkosipuli leikataan tai murskataan, alkaa alliini allinaasi-entsyymin vaikutuksesta muuttua allisiiniksi. Allisiinilla puolestaan on kyky estää bakteereiden, hiivojen, sienten kasvua ja myös virusten lisääntymistä. Joidenkin tutkimusten mukaan sen on todettu estävän myös kasvainten kasvua estäessään kasvaimen mitoosin[1].

Olen antanut kertoa itselleni että alliinin muuttuminen allisiiniksi vaatii hapen vaikutuksen. Tästä syystä jos haluaa valkosipulista sen antibioottisen vaikutuksen, sitä ei kannata murskata ja heittää välittömästi kypsentyvän ruuan joukkoon, vaan mielummin litistää veitsen lappeella niin että rakenne rikkoutuu, antaa sen sitten seistä 5-10 minuuttia jonka aikana entsymaattinen reaktio tapahtuu. Valkosipuli kannattaa lisätä ruokaan vasta valmistuksen loppuvaiheessa, siis mikäli haluaa terveyshyödyt. Allisiini ei kestä kuumennusta. Allisiini on lisäksi ns epävakaa aine. Joidenkin tutkimusten mukaan se hajoaa huoneenlämmössä noin 16 tunnin kuluessa murskauksesta, eli tehoa voi yrittää säilyttää kauemmin jääkaapissa.

Allisiinin antibioottisesta vaikutuksesta on useita tutkimuksia. Sekä ihmiskokeita joissa sen vaikutusta esim flunssan torjunnassa tai paranemisen nopeutumisesta ja myös esim MRSA-bakteerin, eli ns sairaalabakteerin torjunnassa, kuin sitten eristetyn allisiinin testausta suoraan eri patogeeneihin. Näitä tutkimuksia löytyy NCBIn tietokannasta ja tässä yksi varsin mielenkiintoinen esimerkki.

Allisiini siis:

  • Tuhoaa bakteereja ja sieniä
  • Ennaltaehkäisee flunssaa ja siitä toipumista
  • Vähentää ateroskleroosia (valtimoiden kovettuminen)
  • Normalisoi lipoproteiinitasapainoa
  • Alentaa korkeaa verenpainetta
  • Pienentää veritulpan riskiä
  • Vähentää tulehduksia
  • Toimii antioksidanttina

Yksi pieni varoituksen sana kuitenkin. Valkosipuli ja sen sisältämä allisiini vaikuttaa myös esimerkiksi hiivatulehdukseen. Silloin jos ja kun kyseessä on sukuelimissä esiintyvä hiivatulehdus, ei valkosipuli oletettavasti aiheuta haittareaktioita. Jos kyseessä onkin suolistossa oleva hiivatulehdus, kannattaa valkosipulin nauttiminen aloittaa hyvin varovasti, sillä hiivat ovat siinä mielessä ilkeitä tyyppejä, että ne voivat aloittaa vastataistelun, jolloin elimistö reagoi ns candida die off-reaktiolla, eli oireina voi olla pahoinvointia, iho-oireita, vatsan turvottelua yms. Nämä oireet saa vältettyä sillä että aloittaa pienellä annostuksella ja vähitellen kasvattaa annosta. Kypsennetty valkosipuli ei yleensä näitä oireita aiheuta, joten sen suhteen ei tarvitse olla samalla tavalla varovainen. Jos epäilet itselläsi hiivasyndromaa suolistossa, on se hyvä syy tulla ravintoneuvontaan tilanteen korjaamiseksi.

Hunajan

Hunaja on kautta aikojen tiedetty antibakteeriseksi ja antibioottiseksi aineeksi. Kautta maailman tunnettu manuka-hunaja on tunnetuin lääkehunaja. Se on jopa niin tunnettu, että siitä on liikkeellä eniten väärennöksiä. Aidossa manuka-hunajassa tulisi olla vähintään 70% sen sisältämästä siitepölystä manuka-kukan siitepölyä. Tämä on siis se ainesosa joka tekee siitä lääkinnällisesti arvokkaan. Kaikki aidot hunajat ovat kuitenkin hyviä terveyden ylläpitämiseen ja esimerkiksi haavojen paranemisen tehostamiseen. Sanon aidot siksi, että markkinoilla on paljon myös ”hunajaa” joka on käytännössä pelkkää sokerivettä. Halutessasi taatusti hyvää hunajaa, valitse paikallisten tuottajien hunajaa. Lähikaupasta löytyy yleensä aina Suomalaista hunajaa, jonka päällä lukee keneltä mehiläisfarmarilta kyseinen hunaja on tullut. Oma suosikkini on Huhtasrinteen kotihunaja. Heidän mehiläisensä kerää hunajan parin kilometrin säteellä kotoani, joten siinä on parhaat suojaravinteet niitä uhkatekijöitä vastaan jotka tällä alueella elimistöä ärsyttävät. Toki herkullista hunajaa voi käyttää ihan pelkän maunkin vuoksi, ja maantieteellisesti Huhtasrinteen hunaja kattaa ilmastollisena vyöhykkeenä puoli suomea. Eli jos haluat maistaa näitä, voit tehdä tilauksen heidän hunajakaupastaan tai katso löytyykö lähikaupan hyllystä jo purkkeja. Tiedän että Huhtasrinteen hunajaa myydään jopa Tukholmassa, joten uskoisin sitä löytyvän eri puolilta Suomeakin.

Hunajan entsyymit

Hunajassa on yli 200 ainetta. Hunaja sisältää mm. aminohappoja, vitamiineja, aromiaineita, happoja, entsyymejä, mineraaleja ja hivenaineita. Vaikka entsyymien määrä hunajassa on alle prosentin, niin ne ovat tärkeitä tekijöitä hunajan terveellisyydelle. Entsyymit syntyvät mehiläisten rauhasissa. Mehiläiset esimerkiksi erittävät glukoosioksidaasi-entsyymiä, joka on tärkeää hunajan säilymisen kannalta.

Yleensä sanotaan entsyymien tuhoutuvan yli 40 asteen lämpötilassa. Hunajan kasvialkuperällä näyttää olevan merkitystä sen tehojen säilymiseen, toteaa dosentti, tutkimusjohtaja Carina Tikkanen-Kaukanen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista. Tikkanen-Kaukasen tutkimusryhmä selvitti yksikukkahunajien antimikrobisista vaikutuksista.
”Lämpökäsittely 68 asteessa 15 minuutin ajan laski joidenkin hunajien aktiivisuutta, mutta ei kaikkien. Erityisen aktiivisten horsma-, tattari- ja kanervahunajien aktiivisuus säilyi myös kuumentamisen jälkeen”, Tikkanen-Kaukanen kertoo.
”Hunajan perinteinen käyttö teessä tai muussa kuumassa juomassa ei näyttäisi vähentävän ainakaan näiden hunajien vaikutusta.”

Vaikka kuumentaminen ei tuhoa hunajan kaikkia hyviä ominaisuuksia, on se esimerkiksi yskänlääkkeenä paras nauttia ”raakana”. Hunajan tehosta lasten yskään on tietoa esimerkiksi tässä tutkimus-yhteenvedossa. Siinä suositellaan imeskelemään teelusikallinen hunajaa noin 30 minuuttia ennen nukkumaan menoa, jotta hunaja ehkäisee yskän ärsytystä. Jos haluaa tehostaa kurkkua/nielua desinfioivaa vaikutusta, kannattaa sekoittaa hunajan joukkoon kanelia.

Jo muinaiset egyptiläiset..

Hunaja ja valkosipuli ovat ikiaikaisia lääkkeitä, suoranaisia elämän eliksiirejä. Arkeologisissa kaivauksissa on eri puolilta maailmaa löytynyt saviruukkuja johon on säilötty tätä elämän eliksiiriä, hunajan ja valkosipulin yhdistelmää. Eri puolilla siihen lisätyt muut tehoaineet ovat sitten vaihdelleet, mutta nämä kaksi ovat aina olleet hyväksi havaittuja erilaisten pöpöjen häätämiseen. Ainakaan näiden lisääminen säännölliseen ruokavalioon ei tee elämästäsi yhtään huonompaa ja saatat jopa yllättyä positiivisista muutoksista.

Hunajainen valkosipuli – resepti

Ota käsille sopivan kokoinen puhdas lasipurkki. Esimerkiksi lastenruokapurkki tai pieni hillopurkki. Älä tee seosta muovi- tai metalliastiaan, sillä näistä saattaa liueta erilaisia kemikaaleja.

Ainekset:

  • Valkosipulin kynsiä (mieluiten luomu)
  • Hunajaa (mieluiten kotimainen, juokseva koostumus)

Valmistus:

Kuori valkosipulit, leikkaa kova kantapala pois ja litistä kynnet veitsen lappeella leikkuulautaa vasten. Anna käsiteltyjen kynsien olla ilmavasti 5-10 min. Voit pudotella liiskatut kynnet suoraan purkkiin jos ilma pääsee sielä kiertämään kynsien ympärillä. Kun viimeisten kynsien liiskauksesta on kulunut vähintään 5 min valuta purkkiin hunajaa niin että kaikki kynnet ovat peitossa. Sulje kansi ja siirrä purkki valolta suojattuun tilaan (esim kaappi). Anna olla huoneenlämmössä muutama tunti ja painele välillä tänä aikana kynsiä niin että ne pysyvät hunajan alla. Siirrä muutaman tunnin kuluttua purkki jääkaappiin ja anna tekeytyä muutama päivä. Voit tarpeen mukaan käyttää kynsiä/hunajaa jo samana päivänä, mutta varaudu siihen että makuelämys voi olla voimakas (maku riippuu toki myös siitä kuinka voimakkaita valkosipuleita käytät). Suosittelen vähintään viikon kuuria jolloin otat aamulla tyhjään mahaan yhden kynnen ja hieman hunajaa.

Artikkeli sisältää tuotemarkkinointia.

Kauppalehti uutisoi 10.7.2019 että Suomessa on yli 100 000 aliravittua yli 65-vuotiasta seniorikansalaista, ja että tilanteen korjaaminen toisi Suomelle yli puolen miljardin euron vuotuiset säästöt.

Suomalaistutkimuksen mukaan 55 prosenttia suomalaisista pitkäaikaishoidossa olevista vanhuksista on vajaaravittuja ja 40 prosenttia vajaaravitsemusriskissä. Kaikista pitkäaikaishoidon potilaista 15 prosenttia on vajaaravittuja ja 68 prosenttia heistä kuuluu riskiryhmään.

Nutricia Suomen julkaiseman laskelman mukaan lääketieteellisen ravitsemuksen ja erityisesti täydennysravintovalmisteiden avulla voitaisiin Suomessa vähentää 650 000 sairaalahoitoon ohjausta. Lisäksi sillä voitaisiin vuosittain estää ikääntyneiden keskuudessa 17 000 antibioottireseptiä ja 54 000 painehaavaa.

Hurjia lukuja. Mieleen tulee esittää kysymys, miten tämä on ylipäätään mahdollista hyvinvointiyhteiskunnassa?

Kuinka korjata seniorikansalaisen vajaaravitsemus?

Mennäänpä ensin taas ihan perusasioihin, eli mitä tarkoittaa vajaaravitsemus ja aliravitsemus? Jokaiselle tulee varmasti aliravitsemuksesta mieleen kuvat katastrofialueiden nälkäänäkevistä lapsista, joiden kylkiluut paistavat ihon alta ja lihaksia ei ole lainkaan on vain pallomainen vatsa. Aliravitsemus on yleensä tila jossa nälkää taltutetaan yhdellä tai kahdella ravintoaineella jotka ovat ravinneköyhiä, eli esimerkiksi ainoa ruoka jota näillä nälkää näkevillä alueilla saatetaan saada on riisimössö (tai jostain paikallisesta vastaavasta viljasta keitelty ateria). Aliravitsemukseen liittyy yleensä myös liian vähäinen kalorien saanti, eli elimistö hidastaa samalla kaikkia aineenvaihdunnan toimintoja, voidakseen säilyttää elimistön kierrätettävänä sen vähän polttoaineen joka on olemassa.

Vajaaravitsemus ei tarkoita sitä, etteikö henkilö saisi tarpeeksi kaloreita, vaan sitä että ne ovat herkästi ns tyhjiä kaloreita, eli ilman ravintoaineita. Usein tähän tilaan ajaudutaan siinä vaiheessa, kun iäkäs ihminen jää yksin, eikä viitsi/jaksa/halua kokata itselleen varsinaisesti mitään, vaan ruokailu hoidetaan eineksillä ja/tai valmisaterioilla.

Hälyttävää on mielestäni se, että erilaisissa hoitokodeissa ja muissa laitoksissa ilmenee tätä vajaaravitsemusta yhtä paljon, ellei enemmän, kuin omatoimisesti kotona asuvien senioreiden keskuudessa. Siinä vaiheessa kun maksetaan hoidosta ja ruuasta laitokselle, pitäisi olla itsestään selvää, että ruoka on toimintakykyä ylläpitävää, monipuolista ja ravitsevaa, eikä pelkästään vatsan täytettä. Valitettavasti näin ei aina ole, varsinkaan jos seniori joutuu jonkin ruokaherkkyyden tai allergian takia syömään rajoitettua ruokavaliota.

Seniorin ravintotarve

Kuinka elimistön ravintotarve muuttuu iän myötä? Ikääntyessä solutason aineenvaihdunta hidastuu ja solujen uudistuminen hidastuu. Monet tulkitsevat tämän virheellisesti niin, ettei elimistö enää tarvitse iän myötä samalla tavalla polttoainetta kuin nuorempana. Kun fyysinen aktiivisuus vähenee, on täysin totta että kaloreita ei tarvita samalla tavoin kun nuoremmalla iällä, mutta se mitä ne kalorit sisältävät on entistä oleellisempaa.

Jos ja kun halutaan säilyttää toimintakyky ja ehkäistä ikääntymisen mukanaan tuomia sairauksia, on huolehdittava ravintoaineiden; vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden sekä rasva- ja aminohappojen riittävästä saannista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että teollisesta perunamuussijauheesta ja eineslihapullista ruskeassa kastikkeessa, parin tuoreen kurkkuviipaleen kera, tai voileivästä (olipa se sitten höttöä vehnäleipää tai täysjyväruista) ja margariinista sekä kevytkalkkunaleikkeestä ei yksinkertaisesti saada sitä kaikkea mitä elimistö tarvitsee. Vatsa niillä voi kyllä tulla täyteen ja nälän tunne poistua, mutta solut huutavat yhä ravintoa ja seurauksena on entisestään hidastuva toimintakyky, vyötärölle kertyvä vararengas, heikosti toimiva suoli ja elimistön erilaiset oireilut, kuten nivelten jäykkyys ja kolotus, lihaskouristukset, sydänoireet jne.

Senioreilla proteiinin tarve on aikuisväestöä merkittävästi suurempi, 1.5 g/kg (15–20 E %). Aamuaterian, lounaan ja päivällisen suositeltava proteiinimäärä on vähintään 20-25 g/ateria. Näiden lisäksi on hyvä nauttia proteiinipitoinen väli- ja iltapala. Keskiverrolla 70 kg painavalla seniorilla päivittäin on siis toivottavaa saada 105 g proteiinia, jolloin jos päivän kolme pääateriaa sisältävät 25g jokainen, jää välipaloille proteiinitarvetta vielä yhteensä 30 g. Jos tuntuu että proteiinin saanti ruuasta on liian vaativaa, kannattaa harkita täydennykseksi välttämättömät aminohapot sisältävää lisäravinnetta. Esimerkiksi ProShape® Amino sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja (eli niitä mitä keho ei voi itse syntetisoida muista aminohapoista) lihaksia ja aivo- sekä hermostotoimintaa ylläpitävässä suhteessa.

Riittävä nesteen saanti on välttämätön terveyden ylläpidossa. Ikääntyessä janontunne väheneee, mikä lisää nestetasapainon häiriöitä. Jos elimistön nesteen saanti vähenee, tarkoittaa se käytännössä heikentyvää suoliston toimintaa (ulostemassa kiinteytyy eikä liiku suolessa kuten pitäisi), kuona-aineiden ja myrkkyjen kertymistä elimistöön kun elimistö imeyttää paksusuolesta ja munuaistiehyistä vettä takaisin elimistön käyttöön. Syljen erittymisen väheneminen on yksi selkeä merkki elimistön liian vähäisestä nestemäärästä. Silloin tietää että kroppa kierrättää ”kakkavettä” rasittaen maksaa, kun se joutuu putsaamaan tätä jätevettä takaisin verenkierron ja solujen nesteytykseen. Hyvä vinkki senioreille (ja toki nuoremmillekin) on varata 2 litran vesikannu pöydälle tai jääkaappiin ja huolehtia siitä että vähintään tuo kannullinen vettä tulee juotua päivän mittaan.

Pehmeä rasva, erityisesti kalan sisältämät omega3-rasvahapot, alentavat veren triglyseridipitoisuutta, estävät verihiutaleiden kokkaroitumista, vähentävät tulehduksia sekä voivat vähentää masentuneisuutta.

Senioreilla on usein ongelmia vatsan toiminnan kanssa. Peristeelinen (eli ulostetta eteenpäin siirtävä) liike heikkenee suoliston lihaksiston heiketessä (pääsemme jälleen siihen tarpeeseen että elimistö tarvitsee aminohapot jotta lihaksisto ei surkastu). Ruuansulatusnesteiden erittyminen voi vähentyä niin nestevajeen kun kivennäis- ja hivenainepuutosten seurauksena, tällöin ruoka ei pilkkoudu kunnolla eikä ravinteet pääse imeytymään. Ja jos tuoreravinnon määrä vähenee ruokavaliosta, esim huonon hampaiston takia, ei suoliston hyvät mikrobit saa tarvitsemaansa entsymaattista ravintoa, jolloin suoliston bakteerikanta heikkenee ja seurauksena voi olla erilaiset suolistovaivat, mm ummetus, ripuli jne.

Lääkehoito ja ravitsemus.

Monet lääkkeet aiheuttavat osaltaan erilaisia oireiluja jotka saattavat vähentää ruokahalua tai vaikeuttaa ruuan imeytymistä/sulamista. Osa lääkkeistä on sellaisia joita voidaan korvata ravinnolla, esimerkiksi diureettien sijaan voi käyttää nesteen poistumista lisäävää yrttiteetä. Mahdollisista vaihtoehdoista lääkkeille on tietenkin aina neuvoteltava lääkärin kanssa, mieluiten yhdessä ravintoneuvojan/-terapeutin kanssa. Seuraavassa on suora lainaus valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeista ikääntyneen ravitsemukselle:

Kuiva suu, metallin maku suussa, mahavaivat, ummetus ja ripuli vähentävät syömistä ja heikentävät ravitsemustilaa.

Seuraavat lääkkeet voivat liittyä näihin oireisiin:

Kuivan suun tunne

diureetit, virtsankarkailun estolääkkeet, antipsykootit

Metallin maku suussa

nukahtamislääkkeet (tsopikloni)

Mahavaivat, pahoinvoinnin tunne

masennuslääkkeet, Alzheimerin taudin lääkkeet

Ummetus

kalsiuminsalpaajat, neuroleptit, vahvat kipulääkkeet (opiaatit), virtsankarkailun estolääkkeet

Ripuli

mangnesiumvalmisteet, tulehduskirpulääkkeet ja antibiootit.

Lääkityksiä on aiheellista tarkistaa lääkärin kanssa vuosittain, jotta ylilääkitsemiseltä vältytään. Ravitsemustilan muutokset vaikuttavat myös lääkityksen tarpeeseen (usein tarvetta vähentäen).

Ravintolisillä lisää toimintakykyä

Oma, nyt jo edesmennyt, isoäitini joka asui palvelutalossa ja ruokaili pääsääntöisesti ateriapalvelun tuomilla aterioilla, meni lopulta niin huonoon kuntoon, että päätyi apaattiseksi, täysin autettavaksi vuodepotilaaksi. Totesimme äitini kanssa, että ehkä ravintolisistä olisi hänellekin hyötyä. Luonnollisesti käyttöön valikoitui samat tuotteet joita itsekin käytimme, eli FitLinen Optimaalisetti (tukee suoliston hyvinvointia sisältämällä liukenevia ja liukenemattomia kuituja, ruuansulatusentsyymejä, maitohappobakteereita sekä laajan kattauksen kasviksista uutettuja vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita), jo edellä mainittu ProShape® Amino (lihaskadon välttämiseen) ja lisäksi vielä Sydänduo (sisältää omega3 ja Q10, eli tukee sydämen ja verisuonten toimintaa ja parantaa mitokondrioiden toimintaa, eli tehostaa solutason aineenvaihduntaa).

Parin kuukauden ravintolisien käytön jälkeen isoäitini yllätti minut iloisesti eräällä vierailullani. Hän tarttui vuoteen laitoihin ja veti itsensä istumaan. Voitte uskoa, että olin erittäin onnellinen tilanteessa. Muutamassa kuukaudessa hän vielä omatoimisesti kuntoutti itsensä jalkeillekin. Muutos parempaan ei tietenkään tapahtunut välittömästi, vaan vaati viikkojen järjestelmällisen työn. Joka päivä piti juoda aamu ja iltajuoma lisäravinteita, alkuun juottaminen tapahtui lähes puoliväkisin, mutta jo reilun viikon jälkeen huomasi muutoksen siinä, että tyhjään ja apaattiseen katseeseen heräsi taas eloa ja se vanha tuttu isoäiti pilkahti taas olemuksesta. Sen jälkeen hän itsekin halusi juoda lisää elinvoimaa tuovat juomat. Pikkuhiljaa toimintakyvyn palautuessa parannettiin myös ruokavaliota pois teollisesta, enemmän terveelliseen kotiruokaan.

Taikasana valituissa ravintolisissä oli imeytyvyys. Kun ravinteet oli kasviksista uutettuja, eli muodossa jonka elimistö tunnistaa, eikä synteettisiä, kykeni elimistö myös hyödyntämään nämä parhaalla mahdollisella tavalla. Pillerit, synteettiset valmisteet ovat herkästi ravintolisissäkin niitä jotka voivat aiheuttaa vastaavia ongelmia kuin lääkeaineet, jos elimistö ei esimerkiksi kykene imeyttämään magnesiumia suoliston limakalvon läpi verenkiertoon ja sieltä soluihin, on lopputuloksena helposti ripuli, sillä magnesium sitoo vettä itseensä ja näinollen se saattaa jopa aiheuttaa nestehukasta johtuvia lihaskouristuksia sen sijaan että ehkäisisi niitä.

Koska on oikea aika puuttua ravitsemukseen?

Sanoisin että koskaan ei ole liian myöhäistä. Mutta mitä paremmassa kunnossa toimintakyky halutaan säilyttää, sitä aikaisemmin asia kannattaa ottaa tarkastelun alle. Korjausliikkeiden vaikutukset näkyvät ja tuntuvat viikoissa ja kuukausissa, mutta ne virheliikkeet, ne tekevät huomaamatonta kavalaa myyräntyötään sielä taustalla pikkuhiljaa. Eli käytännössä ruokavaliovalinnat jota teet 50 vuotiaana, näkyvät 55-60 vuotiaana jos meno jatkuu samana. Eli jos haluat jäädä eläkkeelle hyvinvoivana, energisenä ja täynnä elinvoimaa, on 50+ viimeistään se hyvä hetki varmistaa että elimistö saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet jotta toiminta pysyy hyvänä koko elämän. Nuoremmalla iällä tottuminen riittävään määrään tuoreita kasviksia päivittäisessä ruokailussa, hyvälaatuisen proteiinin riittävä saanti, elimistön nestetasapainon ylläpitäminen ja kaiken sen välttäminen joka ylläpitää kehon tulehdustilaa lupaa terveempiä elinvuosia pitkälle tulevaisuuteen.

Jos perhepiirissä on seniori-ikäinen jonka ruokavalio ja ravinteiden saanti mietityttää, ota yhteys ja tarkistetaan tilanne ravintoneuvonnan avulla. Samassa yhteydessä voidaan tarkistaa myös lääkelistat ja saatte suosituksen minkä lääkkeiden kohdalla olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa mahdollisesta lääkityksen purkamisesta jos ja kun elimistö saadaan toimimaan paremmin ruokavalion avulla. Vähemmillä lääkkeillä vältetään aina tehokkaammin lääkkeiden aiheuttamien sivuvaikutusten riskejä.

Muutama päivä takaperin osui Facebookin ihmeellisestä maailmasta silmiin artikkeli sitruunaveden juomisen hyödyistä ja haitoista. Yksi artikkelista esiin noussut kappaleen puolikas nosti taas niskakarvat pystyyn: ”Huuhaata on etenkin sitruunaveden väitetty vaikutus elimistön pH-arvoon. Ruokien ja juomien happamuus tai emäksisyys ei vaikuta terveen ihmisen veren tai solujen pH-arvoon, sillä elimistö säätelee happamuutta tehokkaasti.” Asiantuntijana artikkelissa oli TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti.

Funktionaalisella puolella on aina tiedostettu mikä merkitys ruoka-aineiden happokuormalla on terveyteen ja hyvinvointiin. Koululääketieteen puolella nojataan tuohon edellä mainittuun lauseeseen kuin kallioon, joten avataan hieman sitä mitä oikeasti tarkoittaa

Happo-emäs tasapaino

Ihmisen keho on fiksu vekotin, kuten on todettu jo lukemattomia kertoja ennenkin. On totta, että elimistö pyrkii pitämään veren ph-tason vakaana. Elimistön nesteiden normaali pH-arvo on 7,35–7,45, ne ovat siis lievästi emäksisen puolella. Mikäli veren ph heilahtaa tästä alaspäin on keho tilassa jota kutsutaan asidoosiksi ja noustessa yli on kyseessä alkaloosi. Tästä olemme täysin samaa mieltä koulukunnasta riippumatta.

Terveellä ihmisellä ruokien ja juomien happamuus tai emäksisyys ei vaikuta mitään veren tai solujen pH-arvoon, sillä munuaiset säätelevät happamuutta tehokkaasti. Hapanta ruokaa syödessä munuaiset erittävät liiat vetyionit nopeasti virtsaan ja emäksisen ruuan jälkeen ne välittömästi vähentävät vetyionien erittymistä. (lähde terveyskirjasto)

Tästäkin olemme täysin samaa mieltä, että munuaiset pyrkivät säätämään elimistön happo-emäs tasapainoa, mutta funktionaalisella puolella asiaa ei tarkastella ihan noin yksioikoisesti ja viime aikoina on myös esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimusta aiheeseen liittyen, ohessa pätkä tutkimuksen tuloksista:

Hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien aineenvaihdunnassa syntyy inorgaanisia happoja, jotka lisäävät vetyionikonsentraatiota ja siten myös happamuutta kehon nesteissä. Lepotilassa elimistön nesteissä on enemmän emäksiä kun happoja, ja lihaksien pH on noin 7,1 ja valtimoveren pH noin 7,4. (Wilmore & Costill 2004, 265.) Valtimoveren alin pH, jossa ihminen voi selvitä hengissä muutaman tunnin ajan, on 6,8 ja korkein 8,0. Soluvälinesteen pH on matalampi kuin plasman, sillä soluvälinesteessä on runsaasti solujen aineenvaihdunnassa syntyneitä happoja. Soluista riippuen solujen sisäisen nesteen pH vaihtelee välillä 6,0 ja 7,4. Virtsan pH voi vaihdella välillä 4,5 ja 8,0. (Guyton & Hall 2011, 380.)

Elimistössä on kolme tärkeää puskurointijärjestelmää: kemialliset puskurit, jotka sitovat aineenvaihdunnassa syntyviä vetyioneja, hengitys, jonka myötä elimistöstä poistetaan hiilidioksidia CO2 sekä munuaiset, jotka pystyvät erittämään ylimääräiset vetyionit pois elimistöstä virtsan mukana. Kemialliset puskurit ovat ensimmäisen linjan puolustus pH:n muutoksia vastaan ja ne toimivat nopeasti sitomalla kehon nesteisiin vapautuneita vetyioneja. Ne eivät kuitenkaan pysty poistamaan vetyioneja elimistöstä vaan sitovat niitä siihen asti, kun tasapaino on jälleen saavutettu. (lihavointi oma lisäykseni) Keuhkot toimivat toisen linjan puolustuksessa pH:n muutoksia vastaan ja keuhkojen puskurointikapasiteetti käynnistyy muutamassa minuutissa. Kolmannen linjan puolustus eli munuaiset poistavat elimistöstä ylimääräiset vetyionit. Munuaisten puskurointikapasiteetti käynnistyy hitaasti, tuntien tai useiden päivien kuluessa, mutta munuaiset ovat tehokkain tapa säädellä elimistön happo-emästasapainoa. (Guyton & Hall 2011, 380.)
(lähde Malmivaara Liikuntafysiologian kandidaatin tutkielma)

Käytännössä siis elimistön happo-emäs tasapainon säätelyyn VAIKUTTAA se mitä syömme ja juomme, sillä kuta enemmän syömämme ruoka sisältää PRAL-arvoltaan (eli vetyjäämä) korkeita ruoka-aineita, sitä enemmän elimistömme joutuu puskuroimaan happoylijäämää. Ei siis ole yksiselitteistä päättää, että olisi aivan sama mitä syö, kyllä munuaiset hoitaa ylimääräisen pois. Tutkimukset ovat osoittaneet että ihmiset ketkä kärsivät erilaisista tulehduksellisista aineenvaihdunnalista sairauksista, kuten esimerkiksi diabetes, reuma ja kihti omaavat myös happaman kehon, eli elimistöön on soluvälinesteeseen (ja soluihin) kertynyt enemmän kuona-aineita (=happamuutta), kuin ihmisellä jolla ei näitä sairauksia ole.

Tähän väliin pieni täsmennys, kun puhutaan happovaivoista, puhutaan yleensä vatsalaukun suolahappopitoisuuden haasteista. Se sinänsä ei ole suoraan yhteydessä kehon happamoitumiseen. Eli jos ruuan jälkeen röyhtyyttää, ei siitä voi tehdä mitään johtopäätöksiä siitä kuinka happamoitunut keho on. (Olkoonkin että usein ne happovaivatkin löytyvät samoilta ihmisiltä jolla on nämä muutkin ongelmat, mutta silti käsitellään ne kahtena erillisenä asiana, eikä sotketa puuroja ja vellejä keskenään).

En lähde tähän purkamaan suoranaisesti vetyatomin sielunelämää ja sen kulkua elimistössä, jos haluat perehtyä siihen puoleen syvällisemmin, kannattaa lukea tuo Malmivaaran tutkielma, siinä asia on väännetty hyvin perusteellisesti rautalangasta. Vaan hypätään suoraan PRAL-arvoihin (potential renal acid load) ja siihen millaista happokuormaa eri ruoka-aineet elimistössä voivat aiheuttaa.

Kaapistani löytyy Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon vuonna 1932 kirjoittama WSOYn Keittotaito-kirja (Isoäitini peruja) , josta löytyy osionsa Ruuan tuhka ja sen laatu. ”Kun ruoka palaa ruumiissamme, jäävät sen kivennäisaineet tuhkana jäljelle. Ei ole suinkaan yhdentekevää, millaista tämä tuhka on, sillä sen laadusta riippuu terveytemme suuresti. Voimme syödä ravintoa, joka liiaksi rasittaa erinäisiä elimiä, joka voi tehdä veren paksummaksi ja siis huonommin juoksevaksi, aiheuttaa korkeata verenpainetta, verisuonten kalkkeutumista, reumatismia ym. sairauksia.. Meikäläisessä ruoassa on keskimäärin noin 15-20 mg happo-enemmyyttä, kun pitäisi olla noin 25 mg emäsenemmyyttä.” Eli kun jo 30-luvulla tiedostettiin se että ruoka-aineet jotka sisälsivät varsinkin rikkipitoisia yhdisteitä omasivat happamoittavan ominaisuuden ja puolestaan kaliumpitoiset olivat niitä emäksisoiviä.

PRAL voidaan laskea seuraavalla kaavalla:
PRAL (mEq/d) = fosfori (mg/d) × 0,0366 + proteiini (g/d) × 0,4888) – kalium (mg/d) × 0,0205 + kalsium (mg/d) × 0,0125 + magnesium (mg/d) × 0,0263). (Alexy ym. 2007.)

Ei tarvitse lähteä erikseen laskeskelemaan PRALeja, kun netti on pullollaan taulukoita joissa nämä laskelmat on valmiiksi tehty. Eläinproteiini on kaikkein merkittävin happoa tuottava ravintoaine, sillä se tuottaa metabolisessa oksidaatiossa lopulta rikki- ja fosforihappoa. Emästä tuottavia ruokia puolestaan ovat mm. hedelmät, vihannekset, juurekset ja jossain määrin pähkinät. Kasviproteiinit menevät myös tuonne emäksiselle puolelle, joten ei ole lainkaan huono idea lisätä proteiinin lähteeksi niitä ja vähentää suhteessa lihan määrää. Negatiivinen PRAL-arvo siis tarkoittaa, että ruoka-aine lisää emästen tuottoa elimistössä ja positiivinen puolestaan happokuormaa.

Taas pieni välihuomautus, se miten happamalta joku ruoka maistuu, ei sitten kerro yhtään mitään kyseisen aineen happamoittavasta tai emäksisöivästä vaikutuksesta. Voi jopa sanoa ennemminkin niin, että ne happaman/karvaan makuiset tuppaavat olemaan niitä joilla kehossa on suurin emäksisöivä vaikutus, kuten esimerkiksi juuri sitruuna ja rukola, mutta jotta poikkeus vahvistaa säännön, on esimerkiksi hiilihapotettu kolajuoma, joka siis maistuu happamalle ja hapokkaalle, juuri sitä, pelkkää happokuormaa.

Suolisto on ensimmäinen elin, jolla on tärkeä vaikutus happo–emästasapainon metaboliaan. Suolisto itsessään ei  muodosta happo–tai emästekijöitä, mutta riippuen nautitun ruoan koostumuksesta antaa suolisto eri singnaalit haimalle lisätä tai vähentää alkaalien määrää ja muokata tätä kautta veren bikarbonaattitasoa. Lisäksi suolisto päättää kuinka paljon rikkiä sisältäviä aminohappoja ja metabolisoituvien organisten happojen alkalisia suoloja imeytyy. Imeytymisen  jälkeen nämä aineet päätyvät maksaan ja muihin aktiivisiin kudoksiin vaikuttimiksi emäksen tai hapon muodostamiseen. Suolisto ei siis suoraan muodosta happoa tai emästä, vaan se välillisesti muodostaa happo – ja emäskuormia. Maksa ja muut metabolisesti aktiiviset kudokset puolestaan toimivat todellisen hapon ja emäksen muodostajana.

Kuten Somersalo  – Koskimiehen Keittotaito-kirjassa todettiin, oli jo viime vuosisadan alkupuolella suomalainen ruokavalio happokuormaa tuottava. Sen jälkeen ruokavaliomme on happamoitunut entisestään kun prosessoitu (valkoviljat ja sokerit) ruoka on noussut ensisijaiseksi ravinnon lähteeksi. Eli happokuorma on moninkertaistunut, ei siis ihme että erilaisten aineenvaihdunnallisten sairauksien määrä on kasvanut samassa suhteessa.

Palataan vielä postauksen alkupuolelle ja kanditutkielmasta lainaamaani pätkään lisäämääni lihavointiin: Ne eivät kuitenkaan pysty poistamaan vetyioneja elimistöstä vaan sitovat niitä siihen asti, kun tasapaino on jälleen saavutettu.
Eli koska keho pyrkii tasapainottamaan happo-emäs tasapainon, sitoo se kemiallisesti ylijäämäksi kertyneen vedyn pitääkseen veren ph-arvon tasapainossa. Mihinkäs se sen vedyn sitten sitoo? Arvauksia? No osin aiemmin jo mainittuun soluväli-nesteeseen, mutta koska sekin pitää kuitenkin pitää liikkuvana, nesteenä, siirretään loput ylimääräiset varastoitavat… *rumpujen pärinää* rasvakudokseen. Eikä tässä sitten vielä suinkaan kaikki! Monen terveyden kannalta oleellinen kysymys on sitten myös se, mistäkäs se kemiallinen puskuriaine otetaan jos niitä puskuroivia tekijöitä ei tule tarpeeksi ruuasta? No se otetaan veren emäspuskurivaraston loppuessa luustosta. Eli happamoittava ruokavalio lisää osteoporoosin riskiä..

Kanditutkielmassa oli silti myös muutama hyvin lohdullinen lause, varsinkin ajatellen heitä jotka tuskailevat ylimääräisen kertyneen rasvataakan kanssa. ”Keuhkot toimivat toisen linjan puolustuksessa pH:n muutoksia vastaan ja keuhkojen puskurointikapasiteetti käynnistyy muutamassa minuutissa. …hengitys, jonka myötä elimistöstä poistetaan hiilidioksidia CO2.. Eli, yksi tehokas keino poistaa happamuutta on lisätä keuhkotuuletusta. Elimistö tekee sen automaattisesti hyperventilaatiolla jos asidoositila uhkaa, mutta tätä tietoa voi käyttää myös tietoisesti, hengittämällä syvään. Hengityksen ja painonhallinnan yhteydestä voit lukea vanhasta blogipostauksestani Hengitä!

Halutessasi siis helpottaa elimistösi jatkuvaa kampailua veren ja kudosnesteiden ph-arvon tasapainotuksen puolesta ja tukeaksesi elimistösi happo-emäs tasapainoa, valitse lautaselle niitä tuoreita vihreitä vaihtoehtoja, lisää juomaveteesi sitruunaa, ei vain maun vaan hyvinvoinnin vuoksi, ja muista myös hengittää!

 

Hyvinvoinnin alkemia on aloittanut kaupallisen yhteistyön suomalaisen avainlippuyrityksen Evogenomin kanssa. Tässä artikkelissa löydät lisätietoa mitä hyötyjä geenitestauksesta voi olla hyvinvoinnin kannalta.

Jokainen meistä ihmisistä koostuu noin 600 eri solutyypistä ja 37 biljoonasta solusta. Jokaisen solun sisältä löytyy dna-ketju joka koostuu emäspareista. Kaikkiaan ihminen koostuu 3,2 miljardista emäsparista. Nämä emäsparit määrittävät sen millainen ihminen on, rakenteeltaan ja toiminnoiltaan.

Mitä ihmisen geeneistä tiedetään?

Geenikartan osasista hieman yli 700 000 yksittäistä ”snippiä” SNP (Single Nucleotide Polymorphism) on tunnistettu ja luetaan geenitestissä. Näiden yksittäisten SNPien kautta löytyy geneettiset erot mm siitä, miten aineenvaihdunta toimii, millaisia lihassoluja omaat, miten esimerkiksi maksan entsyymit toimivat, eli kuinka esim sokeri, alkoholi ja eri lääkeaineet kehossasi käyttäytyvät jne. Samoin näistä snipeistä löytyy tieto mahdollisesta alttiudesta esimerkiksi diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, allergioihin ja myös siihen onko akilesjänteesi tai polven ristiside herkempi vaurioitumaan kuin keskivertokansalaisilla.

Kuinka geenitesti voisi auttaa harjoittelussa?

ACTN3, eli Alfa-aktiini-3 -geenissä esiintyvä R557X-muunnos on eräs tunnetuimmista suorituskykyyn liittyvistä. R577 on geenin normaali muoto, ja 577X puolestaan muunnos, joka estää alfa-aktiini-3 -proteiinin ilmentymisen. Jos tätä proteiinia ei ilmennetä, lihasten tuottama teho jää pienemmäksi. Tutkimusten mukaan R-alleeli eli R-versio on huomattavan yleinen nopeusvoimaa vaativien lajien harrastajilla. Näiden lajien olympiatason urheilijoista vain häviävän pieni osa on genotyypiltään XX, ja useimmat ovat joko RX tai RR. X puolestaan joidenkin tutkimusten mukaan lisää lihasten hapenkäyttötehoa ja kestävyysurheiluominaisuuksia, mutta toiset tutkimukset ovat havainneet kestävyysedun katoavan, kun on verrattu keskenään kestävyyskuntoa aktiivisesti harjoittaneita X- ja R-alleelisia. Lisäksi ääriolosuhteissa, kuten maratonia juostessa, X saattaa altistaa lihasvaurioille. Tiedostamalla mikä oma ACTN3 muotosi on, tiedät onko valitsemasi laji itsellesi se ominaisin ja mihin osa-alueisiin kannattaa kiinnittää huomiota jotta saisit lisää tehoa.

ACE, eli Angiotensiinientsyymi säätelee verenpainetta ja verisuonten supistumista. Monissa tutkimuksissa on havaittu sen eri versioiden eli alleelien vaikutus suorituskykyyn. Vaihtoehtoina ovat joko insertio (I), jossa geenissä on ylimääräinen toistojakso, tai deleetio (D), jossa kyseinen jakso puuttuu.
Insertio (I) vähentää entsyymin määrää veressä. Tällöin I-alleelin kantajilla on hitaampi vaste urheilun tuottamaan verenpaineen nousuun, sydämen sykkeeseen sekä heillä on suurempi maksimihapenottokapasiteetti. I-alleeli on täten kestävyyttä lisäävä alleeli.
D-alleelisilla on puolestaan suurempi määrä entsyymiä veressä. Täten D-alleelin kantajilla urheillessa verenpaine ja sydämen syke nousevat nopeammin ja VO2-maksimi saavutetaan aiemmin. Myös sydämen vasen kammio kasvaa nopeammin harjoittelun johdosta. I-alleelia tavataan todennäköisemmin kestävyys- ja D-alleelia puolestaan räjähtävää tehoa vaativien lajien urheilijoilla. Oletko valinnut geneettisesti sopivan lajin?

Geenitesti kertoo myös nopean ja hitaan lihaskudoksen keskinäisen suhteen. Samoin se kertoo voimaurheiluun liittyen nopeusvoiman kapasiteetin ja suorituksen kehittymisnopeuden. Kestävyysurheilun osalta se puolestaan kertoo kestävyyden ja jaksamisen, hapen käytöstä kestävyysurheilussa ja suorituksen hapenkäytöstä ja kehittymisnopeudesta kestävyyslajeissa. Happi on varsin oleellinen treenin ja suorituksen kannalta, siksi varsinkin kilpaurheilussa on hyvä tietää millä nopeudella kehosi reagoi vähähappiseen treeniympäristöön, millainen geneettinen VO2 max sinulla on.

Harjoittelun siedolla ja palautumisella on myös yksilöllisiä eroja. Testi kertoo millainen treenin sieto lihaksistollasi on ja miten kehosi sietää ääriolosuhteita. Samoin se kertoo palautumisen kannalta oleelliset asiat, kuten tulehdusvasteen, palautumisnopeuden ja lihasarkuuden. Viimeksimainitun olet varmasti huomannut jo itsekin, joten tämä toimii hyvänä tarkistuspisteenä sen suhteen miten vastaavat asiat mitä testi kertoo, huomaa arjessa. Testi kertoo myös kipukynnyksestäsi, onko se keskivertoa alhaisempi, normaali vai korkeampi. Tämä kertoo varsinkin valmentajalle paljon treeniohjelmaa suunnitellessa, mutta myös arkipäiväiset asiat kuten tarve puudutukselle hammaslääkärissä selittyy tällä. Korkean kipukynnyksen ihminen tiedostaa kivun, mutta sen mekanismi ei estä toimintakykyä, kun alhaisen kipukynnyksen ihminen voi vastaavasta kivusta lamautua täysin toimintakyvyttömäksi.

Vaikuttavatko geenit stressitasoon?

Useimmille aikuisille ihmisille pitkällä aikavälillä tarvittava unen vähimmäismäärä on seitsemän ja yhdeksän tunnin välillä, keskiarvon ollessa kahdeksan tuntia. Krooninen unen puute on terveysriskin lisäksi suuri riski mm. liikenteessä ja tarkkuutta vaativassa työssä. Unentarpeesta huoletiminen on terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta erittäin tärkeää, ja useimmat suomalaiset nukkuvatkin valitettavasti säännönmukaisesti liian vähän. Uni on, vanhaa sanontaa laajentaaksemme, kaiken ikäiselle kuin rahaa pankkiin laittaisi! Joillakin harvoilla ihmisillä on perinnöllinen kyky tulla toimeen pienemmällä unimäärällä ja silti säilyttää normaali toimintakyky. He eivät tarvitse samassa määrin unta kuin keskivertoyksilö, vaan nukkuvat säännönmukaisesti 1-2 tuntia vähemmän. Jos et kuulu tähän geneettiseen vähemmistöön, altistat jatkuvalla univajeella itsesi mm alzhaimerille, siksi on hyvä tietää mikä on geneettinen unen tarpeesi.

Testi kertoo myös geneettisen perimäsi siihen kuinka syvää unta nukut ja millainen unisyklisi on. Jos testi kertoo että sinulla pitäisi olla hyvät unenlahjat ja heräilet öisin jatkuvasti tai kärsit unihäiriöistä, on se jo vakava merkki stressistä. Puolestaan ne kenen unisykli on lyhyempi saattavat heräillä öisin ja nukahtaa helposti uudestaan eikä tämä häiritse heidän stressitasoja.

Ihmisillä on sisäinen kello, jonka vuorokauden pituus on hieman yli 24 tuntia. Jotkut valvovat yleensä myöhempään kuin toiset, jotka saattavat suunnistaa höyhensaarille hyvinkin aikaisin. Ihmisten luontainen nukkumaanmenoaika vaihtelee niin opittujen tapojen kuin elämäntilanteenkin kautta, ja myös perinnöllisillä taipumuksilla on vaikutusta asiaan. Joillain henkilöillä perintötekijät suosivat aamuvirkkua elämäntapaa, ja joillain toisilla taas paras aktiivisuuden vaihe tulee vasta iltapäivästä tai illasta. Aamuvirkut myös nukkuvat keskimäärin hivenen enemmän kuin iltavirkut. Iltavirkut puolestaan saattavat kärsiä ajoittaisesta unettomuudesta ja suosia esimerkiksi töitä, jotka tapahtuvat ilta-aikaan. Onko oma rytmisi geneettisesti sinulle sopiva?

Geenit kertovat myös luontaisen dopamiinitason kehossa, eli suoraan sen, oletko ”stressierkki” vai ”rentoreiska”. Ja voit näinollen tarvittaessa tehdä valintoja jotka tukevat stressinsietokykyäsi.

Miten geenitesti auttaa painonhallinnassa?

Kehomme kuluttaa levossakin energiaa perustoimintojen, kuten solunjakautumisen ja lämpötilan säätelyn ylläpitämiseen. Joillakuilla lämmöntuotanto toimii hiukan eri tavalla. Heidän elimistönsä valmistaa vähemmän lämmöntuotosta vastaavia ruskeita rasvasoluja. Tällöin lämpöä tuotetaan perusaineenvaihdunnassa vähemmän ja säästynyt energia varastoidaan rasvana valkoisiin rasvasoluihin. Myös kylmä saattaa tuntua epämiellyttävämmältä pienemmän lämmöntuotannon tähden.

Joillain ihmisillä keho varastoi energiaa tehokkaammin kuin toisilla. Esihistoriallisina aikoina, ruoansaannin ollessa epäsäännöllisempää, tämä saattoi merkitä eroa elämän ja kuoleman välillä. Nykyään ruoan määrän yltäkylläisyys on kääntynyt ennen suosiollista genotyyppiä vastaan, ja kerätty vararavinto saattaa pysytellä mukana huomattavan sitkeästi painonkaristamisyrityksistä välittämättä.

Testi mittaa ja kertoo ruskean ja valkean rasvan suhteesta elimistössäsi, eli varastoitko rasvaa vai toimiiko aineenvaihdunta automaattisesti tehokkaasti. Huoli pois, jos olet tätä valkoista ryhmää, joudut vain tekemään hieman määrätietoisempia valintoja jotta saat aktivoitua aineenvaihduntaasi, tämä ei siis ole tuomio ikuiseen ylipainoon.

Geenitesti kertoo kehosi toiminnan sen suhteen miten se käyttää kuituja, hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja. Kaikille ei suinkaan ole sopiva ketogeeninen ruokavalio ja proteiinin tarpeemme vaihtelee yksilöllisesti riippuen siitä onko esimerkiksi painoa pudottaessa geneettisesti oleellisempi lihasten säilymiselle rasvan saanti vai proteiinin saanti. Testin perusteella on siis helpompi luoda täsmällisesti tarpeitasi vastaava ruokavalio jossa energianlähteet ovat oikeassa suhteessa keskenään.

Samoin nuorella iällä tehtynä geenitestistä saa tiedon omaako alttiutta metaboliselle oireyhtymälle ja onko oma genotyyppi sellainen, että se altistaa painon nousulle. Jälleen helpottaa mahdollisia valinnan paikkoja sillä että tietää miten oma keho eri asoihin suhtautuu.

Ruokailurytmi on myös opitun lisäksi geneettinen. On napostelijan-genotyyppi, joka ei suinkaan tarkoita sitä että tämän geenivariantin omaavan pitäisi napostella herkkuja, vaan tällainen tyyppi kykenee paremmin sulattamaan vähäisen määrän kerralla, kun jonkun toisen elimistö toimii paremmin sillä, että saa harvemmin suuremman satsin sulatettavaa. Tähän vaikuttaa osin myös mielihyväkeskuksen toiminta, jota sitäkin säätelee geneettinen tausta. Geenit kertovat myös sen, onko itselle paras kasvisruokavalio vai sekaravinto.

Miten geenit suhtautuvat vitamiineihin sekä kivennäis- ja hivenaineisiin?

Verenkierrossa esiintyvien karotenoidien (A-vitamiini) ja tokoferolien (E-vitamiini) pitoisuus on jossain määrin suhteessa perintötekijöihin. Ne toimivat elimistössä mm. antioksidantteina ja vaikuttavat terveyttä edistävästi. Tiettyjen geenimuunnosten ansiosta veressä voi esiintyä suhteessa enemmän näitä yhdisteitä. Tässä on myös syy siihen miksi elimistöt reagoivat eri tavoin eri vitamiinipitoisuuksiin. Jollakulla on puutosoireet vaikka vitamiinipitoisuus veressä on viitearvojen sisällä, tällainen ihminen on tyyppiä jolla pitoisuus pitäisi olla siis keskivertoa korkeampi. Vastaavat markkerit löytyvät myös B12 ja D-vitamiineista.

Samalla tavoin kehoilla on eri tarpeet kivennäis- ja hivenaineiden osalta. Magnesium, fosfori, sinkki, kalsium ja kupari ovat markkerit joilla on merkitys mm lihasten toiminnassa, vastustuskyvyn toiminnassa, luuston ylläpidossa ja raudan varastoitumisessa. Ja vastaavasti kuin vitamiinit, niidenkin tarve voi olla yksilöllisesti suurempi.

Evogenom Sport geenitesti

Nämä markkerit ja lukuisia muita, yhteensä noin 300 SNPsiä on kerätty 60-70 sivuiseen ”henkilökohtaiseen käyttöohjekirjaan”. Mukana on myös mm maksan entsymien toimintaan vaikuttavat markkerit, jotka kertovat eri nautinto ja lääkeaineiden sopivuudesta juuri sinulle. Yhteenveto jota lääkärit nykypäivänä arvostavat suuresti miettiessä eli lääkkeiden soveltuvuutta hoitoprotokollaan. Ei tarvitse testata miten joku lääke sopii, kun raportista näkee suoraan tiedon onko kyseisen aineen metaboloitumiseen vaikuttavalla reitillä mutaatioita vai ei, eli toimiiko lääke kuten halutaan vai aiheuttaako se ongelmia.

Evogenom Sport geenitesti (normaalihinta 590€), nyt koodilla HOSWSPORT saat sen tutustumishintaan 250€. Voit itse tilata geenitestin suoraan Evogenomin verkkokaupasta käyttäen kassalla koodia HOSWSPORT. Saat suoraan Evogenomilta postitse testipakkauksen ohjeineen kuinka toimitat sylkinäytteen suoraan laboratoriolle. Saat geenitestin raportin ja raakadatan suoraan kotiin salasanasuojatulla muistitikulla toimitettuna. Tästä voit tutustua malliraporttiin.

Tilatessasi geenitestin voit lisätä raporttiin myös tarkemmin kohdennettua tietoa terveysriskeistäsi. Yksittäisiä terveysriskikartoituksia ei voi tilata ilman perusraporttia. Tällä hetkellä voit tilata arvion seuraavista riskeistä:

  • Alzheimerin tauti
  • Astma
  • Diabetes
  • Eturauhassyöpä
  • Keliakia
  • Munasarjasyöpä
  • Reuma ja nivelrikko
  • Rintasyöpä
  • Verenpainetauti

Riskiarviot kustantavat 20€/kpl

Mikäli haluat apua raportin tulkintaan tai ruokavalio/elintapamuutoksiin voit varata raportin saavuttua konsultaatioajan (90€).

Valittavissasi on myös neljä erilaista palvelupakettia jotka kaikki pitävät sisällään Evogenom Sport raportin, raakadatan, sekä haluamasi ravintoneuvontakokonaisuuden. Löydät näistä lisätietoa evogenom-geenitesti sivultamme. Hinnat löytyvät sivun alalaidasta.

Hinnat ovat voimassa toistaiseksi, oikeus hinnanmuutoksiin pidätetään.

 

Millä ruoka-aineilla voi tasapainottaa mieltä?

Aika ajoin törmään kysymykseen, millä ruoka-aineilla voisi tasapainottaa mieltä. Stressi, masennus, PMS-oireet ovat varsinkin näitä hetkiä jolloin tasapainotusta tarvitaan. Jokainen tietää sen kuinka kaikkiin näihin tuntuu liittyvän enemmän tai vähemmän makeanhimo. Kaipaako elimistö todellakin näissä tilanteissa sokeria, vai onko se vain jonkinlainen sijaistoiminto?

Jokainen on varmasti joskus kuullut hyvänolon hormoneista serotoniinista ja dopamiinista:

Serotoniini, eli 5-hydroksi-tryptamiini (5-HT) on kudoshormoni (paikallisesti solussa vaikuttava hormoni), sekä aivojen välittäjä aine. Sen toiminta keskushermostossa vaikuttaa muun muassa mielialaan, vireystilaan, aggressiivisuuteen ja ruokahaluun. Muualla elimistössä serotoniini osallistuu verenpaineen säätelyyn ja ruoansulatuskanavan toimintaan.

Serotoniini vaikuttaa mielialaan ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä. Koska serotoniini on pimeähormoni melatoniinin esiaste, sen puute vaikuttaa jossain määrin myös nukkumiseen. Serotoniini säätelee ihmisen ruoka- ja seksihaluja: serotoniinin puute voi aiheuttaa ruokahalun ja makeanhimon lisääntymistä. Elimistön liika serotoniinipitoisuus vähentää puolestaan seksuaalista halukkuutta ja kykyä seksuaaliseen nautintoon.

Dopamiini on eräs keskushermoston välittäjäaineena  toimiva hormoni, joka vaikuttaa pääasiassa dopamiinireseptoreihin. Dopamiinia tuotetaan aivojen hypotalamuksen tyvitumakkeissa. Dopamiinin eritys hidastuu iän myötä.

Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä. Tämä johtaa huumeidenkäyttäjien kohonneeseen psykoosialttiuteen. Dopamiini vaikuttaa elimistöön piristävästi ja energiaa lisäävästi nostaen sydämen sykettä ja verenpainetta. Dopamiini tehostaa myös oppimista.

Dopamiini kuuluu katekoliamiinien ryhmään ja toimii adrenaliinin sekä noradrenaliinin esiasteena.

(Lähde Wikipedia)

Jälleen kerran kun seurataan johtolankoja, päädytään lopulta sylttytehtaalle, eli suolistoon. Viimeaikaiset tutkimuksethan ovat osoittaneet selkeästi että suolisto on toiset aivomme. Ei siksi että suolisto itsessään suorittaisi tietoista ajattelutyötä, ei se on edelleen pääkopan sisällä olevien aivojen tehtävä, mutta sillä, että suolisto tuottaa aivojen toiminnassa tarvittavia välittäjäaineita. Oikaistaan nyt muutama mutka ja puhutaan siitä mistä näitä aineita saa ja mitä suolistossa tapahtuu.

Välittäjäaineiden esiasteiden lähteet ja välittäjäaineiden muodostuminen elimistössä

Serotoniini ja dopamiini ovat siis aineita joita kehomme itse muodostaa. Jotta tämä rakennusprosessi toteutuisi, tarvitaan kyseisten välittäjäaineiden esiasteita, joita elimistö siis muokkaa valmistaessaan välittäjäaineita. Serotoniinin esiaste on tryptofaani ja dopamiinin esiaste tyrosiini. Nämä ovat puolestaan aminohappoja, eli molekyylejä jotka rakentuvat amino- ja karboksyyliryhmästä. Aminohapot ovat proteiiniketjujen pienimmäksi pilkkoutuneita osasia.

Aminohapot, jotka ovat siis proteiinin molekyylejä, löytyvät luontaisesti proteiinipitoisesta ruuasta.
Tryptofaania sisältävät mm soija, kurpitsansiemenet, juustot, maksa, punainen liha, cashew-pähkinät ja chian siemenet.
Tyrosiinia sisältävät mm juustot (etenkin parmesan), liha, kala, kananmuna, linssit ja pavut, täysjyväviljat sekä siemenet ja pähkinät. Fenyylialaniinin lähteitä on vielä enemmän alkaen herneistä ja päätyen aspartamia sisältäviin elintarvikkeisiin.

Kun sanon että kehomme valmistaa näitä välittäjäaineita, puhun itseasiassa palturia, sillä valmistusprosessia ei suorita vain oma kehomme, vaan kehossamme vaikuttava mikrobiarmeija, suolistobakteerit. Tryptofaani on niin sanottu välttämätön aminohappo, eli sitä on saatava ravinnosta. Suolistossa tapahtuu sen muokkaus 5-hydroksitryptofaaniksi joka sitten puolestaan muuntuu serotoniiniksi. Tyrosiini puolestaan ei ole normaalisti välttämätön aminohappo, sillä keho voi muodostaa sitä fenyylialaniinista. Sanoin normaalisti, sillä ihmiset joilla on fenyyliketonuria puuttuu entsyymi, jolla fenyylialaniini muuntuisi tyrosiiniksi. Tällaisten ihmisten on saatava tyrosiini valmiina aminohappona ravinnosta.

Jotta nämä muutosprosessit toimisivat elimistössä oikein, tarvitaan sitten se oikea bakteerikanta, ja sille soveltuva ruoka. Eli jälleen kerran muistutus siitä, kuinka oleellista on huolehtia kaiken kaikkiaan suoliston hyvinvoinnista, kuiduista, maitohappobakteereista ja entsyymeistä. Puhumattakaan hyvistä rasvahapoista, vitamiineista ja kivennäis- ja hivenaineiden tasapainosta. Jälleen on hyvä muistaa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja yhdenkin palasen puuttuminen tekee koko mikrobiomin toiminnasta huteron kuin korttitalo, joka voi yhdestä henkäyksestä luhistua.

Välittäjäaineiden reagointi elimistössä

Palataanpa takaisin alkuun ja lainataan taas hieman wikipedian lauseita: ”Serotoniini vaikuttaa mielialaan ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä. Koska serotoniini on pimeähormoni melatoniinin esiaste, sen puute vaikuttaa jossain määrin myös nukkumiseen. Serotoniini säätelee ihmisen ruoka- ja seksihaluja: serotoniinin puute voi aiheuttaa ruokahalun ja makeanhimon lisääntymistä. Elimistön liika serotoniinipitoisuus vähentää puolestaan seksuaalista halukkuutta ja kykyä seksuaaliseen nautintoon.

Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä.”

Eli makeanhimo voi olla yksi merkki serotoniinin puutoksesta. Samoin jos uni on katkonaista tai kärsii nukahtamisvaikeuksista, voi syy löytyä serotoniinista. Agressiivinen ja ailahteleva käytös voi myös viitata serotoniinin alhaiseen määrään. Dopamiini puolestaan liittyy sokeriin sillä, että sokerin syöminen toimii aivan kuten edellämainitut huumeet, heroiini, kokaiini ja amfetamiini, vapauttaen dopamiinia. Tämä myös osaltaan selittää myös sen miksi sokeri-riippuvuus voi olla yhtä koukuttavaa, ellei koukuttavampaa kuin huumeriippuvuus. Mainitsin aiemmin myös, että aspartami on kehossa hajotessa fenyylialaniinin lähde, eli samoin kuin sokeri, se antaa aivoille myös tämän mielihyväsingnaalin.

Nyt jotta ei synny väärää mielikuvaa dopamiinista, kerrotaan se huono uutinen: Sokerin, aspartamin ja huumeiden aiheuttama ”dopamiinipiikki” ei ole hyvä juttu mielenterveyden kannalta, sillä se aiheuttaa dopamiinireseptoreissa resistenssin tilan. Tarvitaan entistä suurempia annoksia jotta saavutetaan sama hyvinvoinnin tila. Lisäksi sokeri ja keinomakeuttajat vaikuttavat insuliinintuotantoon, jolloin aikaansaadaan myös insuliiniresistenssi joka sitten taas puolestaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin. Eikä sovi myöskään unohtaa sitä että sokerilla ja tärkkelyksellä joka muuttuu elimistössä sokeriksi, on lisäksi negatiivinen vaikutus suoliston bakteerikantaan, se ruokkii huonoja bakteereita ja näännyttää hyvät bakteerit, eli välittäjäaineiden muodostuminen häiriintyy.

Neljä syytä miksi kannattaa käyttää aminohappoja lisäravinteena

Löytyy siis liuta ruoka-aineita jotka toimivat serotoniinin ja dopamiinin esiasteiden lähteenä. Miksi sitten pitäisi edes harkita aminohappojen ottamista purkista lisäravinteena?

  1. Suppea ruokavalio – Vegaani, vegetaristi, ruoka-aine yliherkkyydet ja allergiat, tai mikä tahansa muu syy joka aiheuttaa sen, ettei ruokavalio ole monipuolinen ja sisällä riittävästi välittäjäaineiden raaka-aineita.
  2. Imeytymishäiriöt – Syystä tai toisesta suoliston kunto ei aina ole priimaa, tai suolistosta puuttuu ruuan pilkkomiseen tarvittavat entsyymit tai bakteerikanta on muodossa ettei esiasteesta päästä muokkaamaan aminohappoja tarvittavaan muotoon.
  3. Lisääntynyt tarve – Jos syystä tai toisesta elimistön tarve saada aminohappoja on suuri, on maksan ja munuaisten kannalta hellävaraisempaa antaa aminohapot valmiiksi pilkotussa muodossa, eikä odottaa saavansa kaikki tarvittava osana runsasproteiinista ruokavaliota.
  4. Selkeät elimistön epätasapainosta kertovat merkit – Aminohappojen lisääminen ravintolisänä elimistön tasapainotuksen tueksi ei tarkoita sitä että niitä tarvitsisi popsia pillereinä lopun ikäänsä. Akuutissa tasapainotustilanteessa, 1-6 kk ajan, on hyvä tukea elimistöä lisäravinteina annettavilla aminohapoilla, jolloin voidaan turvata riittävä aminohappojen saanti. Kun tilanne korjautuu ja ruokavaliosta saatavien aminohappojen määrä ja imeytyvyys on varmistettu, voi lisäravinteena käytettävien aminohappojen käytön lopettaa turvallisesti. Aminohapot eivät aiheuta riippuvuutta.

Oma kokemukseni aminohapoista lisäravinteena

Ensimmäisen kerran otin tietoisesti käyttöön aminohappo-lisäravinteen joskus vuoden 2007 paikkeilla. Sain silloin vinkin että L-lysiini auttaa hillitsemään huuliherpestä. Käytin tuolloin yhden purkillisen, popsien nappuloita lähinnä vain silloin kun tuntui että herpes oli puhkeamassa. Tuon yhden purkin kuurin jälkeen herpes laantuikin remissiotilaan useaksi vuodeksi, joten aminohappojen käyttö jäi tauolle.

Seuraavan kerran otin aminohappoja käyttöön syksyllä 2013 aloittaessani CellRESET valmennuksen. Tuossa yhteydessä aminohappojen tärkein tehtävä oli tehostaa rasvan polttoa ja tukea lihasmassan muodostumista. Sen lisäksi että aminokapselit slimmasivat yhdessä ruokavalion ja treenin kanssa kroppani nopeammin kuin koskaan ennen, huomasin ihoni kiinteytyvät ja tunteiden vuoristoradan tasoittuvan. Tämän lisäksi tuntui että elimistön hormonitoiminta kaiken kaikkiaan tasoittui. Nyt en enää ihmettele moista toimintaa, sillä tiedän aminohappojen toimivan monen eri hormonin esiasteena.

Nykyäänkin käytän aminohappoja suht säännöllisesti. Näin vaihdevuosi-ikäisenä naisena olen huomannut että jättäessäni nappulat ottamatta, pinnani kiristyy huomattavasti herkemmin, ja varsinkin jos päällä on vielä jonkinlainen stressitila työ- tai opiskelukiireiden tai muun elämän tasapainoa sotkevan häiriötekijän takia, koen aminojen antavan minulle tyyneyttä kohdata vastoinkäymiset. Aminot eivät kuitenkaan turruta tunteita samalla tavoin kuin masennuslääkkeet tekevät (kyllä, olen aikanaan kokeillut myös niitä tunnevuoristoradan tasaamiseen), eli tunnen elämän ilot ja surut, mutta nyt voin itse valita miten näihin haluan suhtautua sen sijaan, että joko heittelehtisin holtittomasti tunteiden vuoristoradassa, tai olisin tunteeton zombie. Aika ajoin saan myös kuulla kanssaihmisiltä ihmetteleviä kommentteja siitä kuinka pitkä pinna minulla joidenkin asioiden suhteen on, veikkaan että tämä pitkäpinnaisuus on ensisijaisesti nuppinappieni eli aminohappojen ansiota.

Omassa käytössäni on FitLinen ProShape (Amino)-kapselit. Voit halutessasi tilata ne itsellesikin edellä olevan linkin kautta. Kyseinen tuote sisältää 8/9 välttämättömistä aminohapoista. Se ei sisällä histidiiniä siitä yksinkertaisesta syystä että kyseinen aminohappo on hiukan haasteellinen veijari. Histiidin aineenvaihdunta on hiukan vajaa, ja osa elimistön soluista muuntaa sitä itsessään histamiinimuotoon. Tämän vapautuminen soluista aiheuttaa histamiinireaktion, joka on monelle tuttu esimerkiksi siitepölyn aiheuttamana. Histamiinireaktio on sinänsä kehon normaali puolustusreaktio, mutta jos histiidiä kertyy elimistöön runsaasti aiheuttaa se puolestaan histamiiniyliherkkyyden. Eli vaikka kyseessä on välttämätön aminohappo, ei sen välttämättömyys tarkoita sitä että sitä tarvitsisi tankata elimistöön suuria määriä.

Aminohapot eivät kuitenkaan ole ainoa mielen hyvinvointiin vaikuttava ruoka-aine. Käsittelen seuraavassa postauksessa sitten muita mielialaan vaikuttavia ainesosasia. Ja mikäli kaipaat apua oman elimistösi tilanteen kartoittamiseen ja mahdollisen epätasapainon tasapainottamiseen otathan yhteyttä.

Nyt eletään mätäkuuta ja lämpötilatkin alkavat hiljalleen näyttää sen mukaiselta.
Kaikki iho-oireet ja tulehdukset ärtyvät helposti loppukesästä. Mikäli sinulla on vähänkään oireita tähän suuntaan, nyt on syytä siirtyä tulehdusta alentavalle ruokavaliolle ja jättää kuukaudeksi sivuun punainen liha, keltaiset juustot, homejuustot, jogurtit ja muut maitotuotteeti, uppopaistetut ruuat kuten chipsit, pähkinät, suklaa, tomaattiruuat, chili, alkoholi ja etikka.
Näiden sijaan valitse lautasellesi paljon vihreää: Salaatteja, yrttejä, erityiseti tuoretta korianteria reilusti, kurkkua, kesäkurpitsaa, lehtikaalia, selleriä, uusia perunoita, gheetä (kirkastettua voita). Mustikat ovat todella mainioita kehon viilentämiseen niiden runsaan antioksidanttipitoisuuden vuoksi, samoin kookosvesi ja vesimeloni. Kotimaisista villiyrteistä valitse lautaselle voikukka ja siankärsämö.
Mikäli olet mökillä, ja iho on jo tulehtunut, tai podet märkärupea, eikä tarvittavat ainekset ole helposti saatavilla, paastoaminen on aina hyvä lääke tulehdustiloihin, sillä se rauhoittaa tulehduksia merkittävästi, lopettaa märkimisen ja saa turvotuksen laskemaan.
Mökkioloissa voit valmistaa voikukan lehdistä, siankärsämöstä ja koivunlehdistä sakeaa karvasuutetta keittämällä 2 kourallista yrttejä 4 dl:ssä vettä hiljaisella tulella, kunnes puolet vedestä on haihtunut. Siivilöi lopuksi juoma, anna sen jäähtyä ja siemaise sisään 3 x päivässä.

Kesä on vihdoin täällä ja kohta toivottavasti myös hellekelit, siksipä on taas aiheellista palata lempi aiheeseeni eli kehon nesteytykseen.

Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota omaan veden juontiini (ja juomattomuuteen) ja havainnut hyvinkin herkästi elimistön reagoinnit nesteytykseen. Normaali päivinä juon aamulla ensimmäiseksi herättyäni, tyhjään mahaan 3-5 desiä puhdasta vettä. Käytössäni on muutamia eri kokoisia tuoppeja ja laseja, joten veden määrä vaihtelee sen mukaan minkä kokinen kuppi ensimmäisenä osuu käteen.

Tämän jälkeen sekoitan Powercoctailin samaan mukiin (eli 3-5 desiin vettä) ja juon sen. Eli käytännössä ensimmäisen hereillä olo vartin aikana olen juonut 6-10 desiä vettä. Tämän jälkeen on vuorossa muut aamutoimet ja viimeistään hampaiden harjauksen jälkeen tekee mieli juoda vielä yksi mukillinen vettä, eli tunnin, puolentoista sisällä heräämisestä olen juonut vähintään sen litran.

Jos vietän kotipäivää, huomaan juovani tuollaisen ison mukillisen puolen tunnin – tunnin välein. Jos taas lähden liikekannalle, on autossa aina vesipullo mukana ja viimeistään puolen tunnin päästä liikkeelle lähdöstä huomaan ottavani ensimmäisen huikan. Liikekannalla ollessa pullosta juomani kerta-annos on noin desin luokkaa (juomapullo on 0,75 litraa), tosin liikekannallakin mahdollisuuksien mukaan silloinkin juon lasillisia.

Kotona lisään usein veden joukkoon sitruunaa, kurkkua tai mineraalipitoista Restoratea, varsinkin kelien lämmetessä, sillä kun hikoilu lisääntyy haihduttaa keho myös enemmän nestettä ja kuluttaa mineraalivarantojaan.

Normaalina kotipäivänä juon siis vähintään 5,5 litraa vettä ja suurimmillaan määrä voi olla jopa 9 litraa. Päivinä jolloin olen liikekannalla määrä on huomattavasti vähäisempi, vähimmillään 2-3 litraa. Huomaan olossani selkeän eron näiden vähän ja runsasnesteisten päivien välillä. Mitä vähäisempi juomani vesimäärä on, sitä väsyneempi olen, sitä enemmän ajatus harhailee tai tuntuu kuin olisin ”sumussa”. Vähäisten juomisten kanssa huomaan myös lihasten jumittavan, ajoittain jopa kramppaavan. Ja tietenkin silmän aluset näyttävät tummilta, huulet rohtuvat ja tuollaisina päivinä kynnet tuntuvat haurailta ja katkeilevat tai murtuvat herkästi.

Viime viikonloppu oli loistava esimerkki huonon nesteytyksen päivästä. Olin päivän vinttikoirakisoissa, keli oli puolipilvinen ja tuulinen, ja vaikka olin aamulla juonut normaalin 1,5 litraa ja matkassa oli vesipulloni, niin tuon täyttäminen jostain syystä päivän mittaan jäi. Vaikka iltamyöhällä kotiutuessani yritin korjata nestehukkaa parilla isolla lasillisella vettä, ei korjausliike riittänyt. Koko seuraavan päivän olin väsynyt ja sumussa. Huulet olivat neljä päivää rohtuneet ja huomasin silmien kirvelevän kuivuudesta ja pari päivää sain kärsiä virtsatulehdusta muistuttavista oireista.

Mistä sitten tietää että juo omalle keholleen riittävästi?

Virtsasta. Keskiverto virtsarakko antaa merkin virtsaustarpeesta siinä vaiheessa kun rakkoon on kertynyt 2,5 desiä nestettä. Normaali virtsa on kirkasta tai vaalean keltaista. Mitä kuivempi elimistö sitä tummempaa virtsa on (huomioi toki se että jos olet syönyt esimerkiksi punajuurta, värjää se virtsan tummemmaksi/punertavaksi). Jos virtsan tuoksu on voimakas kertoo sekin yleensä kuivuudesta (tai bakteeritulehduksesta), makea tuoksu viittaa puolestaan diabetekseen ja asetoonimainen tuoksu runsaisiin ketoaineisiin (yleistä usein proteiinipitoisten diettien yhteydessä).

Muista että keho ei poista nestettä vain virtsan kautta, vaan osa siitä poistuu myös hikoilun ja hengityksen kautta, eli jos huomaat ettet lämmössä/rasituksessa hikoile, on se merkki kehon kuivumisesta. Normaali olosuhteissa aikuisen ihmisen iholta haihtuu noin 0,5 dl hikoiluna, eli hikoilun kautta vuorokaudessa haihtuu jo 1,2 litraa. Hikoilu on se ainoa keino jolla kehomme pyrkii säätelemään elimistön ydinlämpöä, näinollen helteellä keho lisää hikoilua, ja vastaavasti jotta vältyt kuivumiselta lisää myös juomista.

Nesteytysmatematiikkaa

Eli yksinkertaisena laskukaavana, jos oleilet ”normaalilämpötilassa” jossa kehosi haihduttaa iholta 0,5 desiä tunnissa ja käyt pissillä noin kerran tunnissa jolloin poistat kehosta virtsana noin 2,5 desiä per kerta. Tarkoittaa se elimistöstä poistuvia nesteitä ainakin 3 desin edestä (plus hengityksen kautta poistuva) tunnissa, siksi on varsin hyvä huolehtia siitä että elimistö saa vähintään sen 3 desiä vettä per tunti.
Liian suuret kerta-annokset eivät imeydy, vaan ne lähinnä vilkastuttavat aineenvaihduntaa munuaisissa ja suoliston tyhjenemistä, pahimmillaan liiallinen kerta-annos voi aiheuttaa aivojen turpoamista mineraalitasapainon järkkymisen vuoksi. Vastaavasti kehosi ei välttämättä kaipaa näinkään paljon nestettä jos syöt runsaasti nestepitoista kasvisruokaa. Esimerkiksi kurkku sisältää 97% painostaan vettä, samoin vesimelooni, eli varsinkin hellekautena on hyvä nauttia tuoreita hedelmiä ja kasviksia niin ruokana kuin välipalana, tällöin elimistö saa samalla kaipaamiaan kivennäis- ja hivenaineita.
Jos urheilet tai olet esimerkiksi kehon aineenvaihduntaa boostaavalla ruokavaliolla, huomioi elimistön tehostunut nesteen haihdutus, eli lisää nestetytystä ja huolehdi samalla elektrolyyttien saamisesta.

Nestehukan oireita

Löytääksesi sopivan tasapainon omalle elimistölle kuuntele kehoasi ja seuraa mahdollisia nestehukan merkkejä. Monet näistä ilmenevät jo kauan ennen varsinaista janon tunnetta.
Oireina voivat olla päänsärky,  turvotus, alhainen verenpaine, huimaus tai pyörtyminen. Oireina voi olla myös ”lumisadetta” näkökentässä, sydämen tykytys (nopealyöntisyys), ihon punoitus ja kuivuminen, hikoilun lakkaaminen, ruokahalun heikkeneminen, väsymys ja selkeän yksinkertaisesti virtsan värin tummuminen.

Kun nestevajaus pahenee, pulssi ja hengitystiheys nousee kompensoidakseen vähentynyttä veren tilauutta. Kun nestevajaus on 5-6% nestepainosta, käytös alkaa muistuttaa päihtynyttä ja uneliasta. Päänsärky ja pahoinvointi vaivaavat, raajoissa tuntuu pistelyä, kordinaatiokyky heikkenee. Kun vajaus on 10-15% lihakset kangistuvat, iho rypistyy ja sekavuus vaivaa. Kun nestevajaus on yli 15%, seuraa yleensä kuolema.

Kesän helteillä ja terassien kutsuessa, kannattaa muistaa että alkoholi, kahvi ja musta tee ovat diureetteja, eli käytännössä ne poistavat elimistöstä enemmmän nestettä kuin mitä niitä juodessa ottaa sisään. Eli välttääksesi nestehukkaa (ja ehkäistäksesi samalla krapulaa), kannattaa terassilla nauttia jokaista alkoholiannosta kohden annos vettä, jotta elimistö ei kuivu oluthanojen äärelle..

Kesäinen jaksamisjuoma

1 tl ruususuolaa tai harmaata merisuolaa (sisältävät mineraaleja)
1 rl intiaanisokeria tai kotimaista hunajaa
1/2 sitruunan mehu
2 litraa vettä
tuoretta minttua

Tällä juomalla ylläpidät turvallisesti nestetasapainoa kesän helteissä. Halutessasi juoman makuun vaihtelua voit korvata mintun kourallisella marjoja, muutamalla kurkkuviipaleella, basilikalla tai muulla tuoreella yrtillä. Kokeile myös esim tuoreita inkiväärilastuja veden joukossa.

Ihania hellepäiviä!

Sain tänään aamun parhaat naurut huolestuneen asiakkaan toimesta. Hän, kehokuurin käyneenä, oli huolissaan siitä kuka nyt onkaan oikeassa kun oli löytänyt netistä tekstin jossa CellRESET-kehokuuria parjattiin pelkäksi pyramidi-huuhaaksi ja nyt oli herännyt epäilys siitä kuka tiesikään totuuden kuurista…

Pyysin linkin ja kävin lukemassa mitä bloggari aiheesta kirjoittaa. Sain viikon aluksi parhaat naurut.
Kommentteja lukiessa kävi ilmi että alkuperäistä blogitekstiä oli muokattu sen mukaan kun ihmiset oliva asiavirheitä kommentoineet (mm puhe parsasta ja kuva parsakaalista). Itselleni asiasta nousi lähinnä mieleen ajatus siitä että jos kyseessä olisi ollut toimittajan kirjoittama teksti, olisi asiaa käsitelty jo julkisen sanan neuvostossa ja tekstistä olisi tehty oikaisu ja julkinen anteeksipyyntö ellei jopa olisi kunninanloukkaus syytettäkin vedetty esiin. Nyt kun kyse on yksityisestä ihmisestä ja hänen mielipiteestään, suojaa sananvapaus sitä että hänellä on täysi oikeus ilmaista mielipiteensä, vaikka se mielipide ei perustukaan faktoihin vaan kuulopuheisiin ja mutu-tuntumaan.

Neitokainen esittää blogissaan ihan hyviä kysymyksiä. Olkoonkin että moni niistä on sellainen joita olisi kannattanut kysyä jo sielä infossa istuessa tai siltä ihmiseltä joka kuuria hänelle markkinoi. Nostan esiin ne aamun nauruni aiheuttajat.

Kaikki omat valmennettavani ovat kuulleet kyllästymiseen asti hokemani mantran: ”Juo vettä! Juo lisää vettä!!” Sillä, tosiasia on se, että valtaosa ihmisistä juo ihan liian vähän vettä ja usein aineenvaihduntaan saadaan hyvin potkua jo sillä, että vettä juodaan enemmän. Silti tämä infotilaisuudessa, omien sanojensa mukaan, istunut neitokainen kehtaa väittää seuraavaa:

Kehokuurin aikana on tarkoitus käyttää määrättyjä Fitlinen tuotteita. Muut nesteet on tarkoitus jättää kokonaan pois.

Siis mitä??!?? Neito väittää ”suututtaneensa” kuurivalmentajia sillä että on esittänyt kysymyksiä joihin kukaan ei ole osannut vastata. No silloin luulisi myös tuon  veden juomisen nousseen kysymyksenä esiin. Itselleni ainakin (terveydestä ja hyvinvoinnista kiinnostuneena), jos joku olisi sanonut jossain yhteydessä etten saisi juoda kuin tietyt vitamiinijuomat, niin esittäisin todellakin ensimmäisenä kysymyksen: MIKSI? Ja selityksen saatuani varmistaisin vielä, että olen ymmärtänyt oikein sen mitä on sanottu.

Hän parjaa myös:
Kuinka oikeudenmukaisen mielipiteen tuotteista luulette saavanne firman tuotteiden myyjältä, joka itse hyötyy myös rahallisesti siitä, jos sinä ostat Fitlinen tuotteita? Fitlinen ja Kehokuurin markkinointi perustuu myös pyramidi-myyntiin, joten tuotteen päätarkoitus on tehdä rahaa, ei auttaa kuluttajan terveyttä.

Henkilökohtaisesti en tiedä tai tunne yhtään ravitsemus/ravinto-valmentajaa tai personal traineria joka ei tekisi työtään rahasta. Yleensä maksetaan jo konsultaatiosta, sitten maksetaan valmennuksesta ja sen jälkeen (ylläri ylläri) ostetaan ne valmentajan suosittelemat ravintolisät sen terveellisen ruuan lisäksi ja hyvin usein on tilanne se että se valmentaja saa sen oman provikkansa niiden tuotteiden myynnistä. Tämä sama pätee siis myös muihin kuin ”pyramiideihin”. Tämän saman on varmasti kirjoittajakin huomannut kun nyt oli tämän vuoden puolella hakeutunut PT:n valmennettavaksi ja kuinka ollakaan näytti se ruokavalio kääntyneen paljon enemmän kehokuuria muistuttavaan suuntaan runsaalla proteiinilla varustettuna.

Ja korjataanpa tähän väliin pieni termistöllinen virhe: Pyramiidijärjestelmät ovat niitä laissa kiellettyjä joissa kerätään rahaa vastikkeettomasti. Verkostomarkkinointi on täysin laillinen ja kansainvälisesti varsin yleinen tapa jolla markkinoidaan tuotteita joiden kohtalla parempaa markkinointia saadaan suosittelulla kuin sillä että raha käytettäisiin mainoksiin. Ja kyllä, Fitline on verkostomarkkinointi-yritys, myynti perustuu siis käyttäjien saamiin kokemuksiin, jokainen ei ole välttämättä terveysalan ammattilainen, mutta ohjeistus onkin, että kysymysten kanssa käännytään lähimmän PRO-valmentajien puoleen ja tarvittaessa vastaukset saadaan suoraan Saksasta asiantuntijaryhmästä, josta löytyvät sitten ihan alan huippuammattilaiset. Eli kyllä ainakin itse ja jokainen oma tiimiläiseni kertoo tuotteista ja kuurista enemmän ihan siitä innosta mitä on omassa terveydessä kokenut ja tietäessään, että näistä voi löytyä apu moneen vaivaan, kuin rahan kiilto silmissä.

Siinä hän on täysin oikeassa että:
Mä olen kyllä ainakin itse puhtaan, ravitsevan ja terveen ravinnon puolesta puhuja. Vitamiinilisät ovat erittäin hyvä ja tarpeellinen asia, mutta sitäkin tärkeämpää olisi kiinnittää huomiota siihen vitamiinien saamiseen tavallisesta ravinnosta. Jo nimikiin sanoo, että ne ovat vitamiiniLISIÄ, eivät terveellisen ruoan korvikkeita. Ensimmäinen askel kehon hyvinvointiin on oikeanlainen ruokavalio ja elämäntapamuutos, ei mikään kuuri tai dieetti.

Totta joka sana, mutta.. Kuinka moni tietää kuinka paljon mitäkin kasvista, lihaa tai viljatuotteita pitää päivässä suusta sisään pistää jotta saa kaikki elimistön tarvitsemat ravintoaineet oikeassa suhteessa toisiinsa. Neitokainen julistaa ylipainon olevan vain folaatin puutetta.. No juu ja ei, folaatilla on toki tärkeä asema metabolisen aineenvaihdunnan toiminnassa, mutta eipä sekään taas toimi jos ei muita palikoita ole paikalla. Ja kuinka moni ylipainon kanssa kamppaileva on vakaasti päättänyt muutta elintapansa terveellisemmäksi heti seuraavana maanantaina. Ja kuinka moni on kompastunut vakaan päätöksen motivaation päättymiseen ennen seuraavaa viikonloppua?? Minä ainakin voin rehellisesti nostaa käteni ja myöntää että niin on monta kertaa elämässä tapahtunut. Omalla kohdallani uskoin kehokuuriin vasta kun lähdin sitä tekemään. Kun ensimmäisen viikon aikana joka päivä painoa putosi reilusti, motivoi se jatkamaan seuraavaan päivään, katsomaan mitä huomenna tapahtuu. Ja kun ensimmäinen viikko oli selätetty kunnialla, oli helppo siirtyä uuteen monipuolisempaan ruokavalioon (joka by the way, sisältää pääsääntöisesti juuri niitä kasviksia jotka sisältävät runsaasti folaattia).

Eli oikeastaan hyvin monelle uuden, terveemmän elämän alku on tämä 90-päivän ohjelma jolla opetellaan valmistamaan ja syömään terveellistä ja monipuolista ruokaa ja varmistamaan vitamiineilla se että elimistö saa kaiken tarvitsemansa. Neitokainen on toki oikeassa myös siinä ettei Kehokuuri toimi kaikille, toisille parempi vaihtoehto on se että muuttaa elämäntavat pieni askel kerrallaan, useimmille kuitenkin se että kerralla tehdään ”suursiivous” jolla häädetään kropasta lisäaineiden jäänteet ja höttöhiilareiden kertymät (ne ei oikeasti toimi kyllä kenenkään kropalle, toisten kehot vaan sietää niitä pidempään reagoimatta). Aivan sama on se että toiset lopettavat tupakoinnin vähentämällä polttamisen määrän ensin kahdesta askista yhteen per päivä ja siitä sitten vaiheittain siihen että pääsevät kokonaan irti. Useimmat tekevät sen kuitenkin mielummin kertarykäisynä ja pyrkivät vierottamaan itsensä nikotiinista heti, eli samoin kuin kuurilla vieroittaudutaan sokerista ja ylenpalttisesta suolasta kerralla.

Kirjoittaja perää myös näyttöä siitä että kuurilla on saatu pysyviä tuloksia. Hänen bloggauksensa on kirjoitettu vuosi sitten ja tuolloin CR oli oikeastaan vasta kunnolla rantautunut Suomeen, eli pitkäaikaisia kokemuksia ei massoittain ollut. Nyt vuotta myöhemmin voi sanoa että, kaikki ne jotka ovat kuurin aikana sisäistäneet terveellisyyde perusperiaatteet ja säilyttäneet terveelliset elintavat, ovat säilyttäneet kuurin aikana saavutetut tulokset. Ja useimmilla joilla ylipainoa on ollut reilusti, on muuttuneen ruokailutavan ansiosta painon putoaminen jatkunut hyvään tahtiin vielä kauan kuurin jälkeenkin. Toki on myös niitä jotka ovat palanneet entiseen ruokavalioon, entiseen ruokailurytmiin, ja silloin luonnollisesti saavutettu tuloskin on kadonnut herkkujen alle. Jos kehokuurin ottaa pikadiettinä, ei sillä saavuta pitkäaikaisita tulosta, mutta jos asennoituu siihen että 90-päivän aikana opettelee terveellisen tavan ravita kehonsa, on tulokset pysyviä.

Lopuksi vielä pari sanaa noista folaateista ja foolihapoista.
Ihminen ei kykene valmistamaan elimistössään folaattia eikä foolihappoa, joten meidän on saatava niitä ravinnosta tai ravintolisistä. Folaatti on luonnollinen, sitä esiintyy monissa vihreissä kasviksissa ja itseasiassa siitä sen nimikin juontuu (folium = lehti). Kasvikset kuitenkin menettävät nopeasti suuren osan folaatistaan: säilyttäminen huoneen lämmössä hävittää 70% vitamiinista kolmessa päivässä ja vihannesten keittäminen vedessä vie siitä 95%. Suosi siis kotimaisia kasviksia, mieluiten luomuna ja suoraan pellolta/ruukusta poimittuna ja nauti runsaasti kasviksia kypsentämättömänä jos haluat saada folaatit hyödyksesi. Jos taas olet yhtä laiska kuin allekirjoittanut, eli ne vihreät kasvikset saattavat seistä pöydällä/jääkaapissa useamman päivän (miettimättäkään sitä kuinka kauan ne ovat aikaa viettäneet kuljetuksessa tuottajalta kauppaan), kannattaa silloin lisätä se foolihappo purkista, ja mieluiten niin että se on optimaalisessa suhteessa imeytymisen varmistavan C-vitamiinin ja sinkin kanssa.

Jos huomaat muistisi pätkivät tai mielialojen heilahtelevan, voi se(kin) olla merkki foolihapon puutteesta. Foolihapon pitkäaikainen puute nostaa veren homokysteiiniä, mikä puolestaan aiheuttaa aivojen valkean kudoksen katoa, leukoaraioosia. Kato voi aiheuttaa muistihäiriöitä, masennusta ja jopa dementiaa. Kaikista muista foolihapon eduista ja puutteen aiheuttamista haitoista voit lukea lisää täältä.

Kun pyrit hyvään folaatti/foolihappo-annokseen vuorokaudessa, tähtää siis vähintään tuohon 400 mikrogrammaan (tai jopa siihen 800 mikrogrammaan) ja jos sen haluat saada esimerksiksi siitä parsakaalista, niin syödessäsi päivittäin noin 400g parsakaalia raakana, saavutat riittävän annostuksen.  Hieman pienemmällä annostuksella eli reilulla 200g raakaa pinaattia pääset jo samaan tulokseen.

Kehoitan jokaista, netistä infoa omien päätösten tueksi etsivää, miettimään tykönään kenen sanalla oikeasti on painoarvoa. Osaako, esimerkiksi tässä tapauksessa, realistisen ja totuudenmukaisen vastauksen kuurista, sen toimintaperiaatteista ja siitä kuinka kuuri räätälöidään vastaamaan henkilökohtaisia tarpeita, vastata ihminen joka on ollut kuuntelemassa satunnaisen infon, mutta joka ei ole kuuria itse kokeillut? Vai kenties ihminen joka on itse kuurin läpi käynyt?

Kaikki kehokuuraajat eivät ole terveyden ja hyvinvoinnin ammattilaisia, mutta mukana on myös heitä jotka työskentelevät terveydenhuollon parissa, omaavat perusteellisen ravaitsemuskoulutukset tai ovat tutkija-taustansa takia perehtyneet solubiologiaan hyvin syvällisesti. Verkostossa toimiminen tarkoittaa sitä, että aina on lähellä apuna syvällisempi tieto ja osaaminen, kun vain osataan oikeat kysymykset esittää.

Joten, jos haluat lisää tietoa siitä kuinka CellRESET-kehokuuri toimii, ota yhteys niin kerron mielelläni mitä se todellisuudessa pitää sisällään. Ja jos päätät aloittaa, saat 30 päivän tyytyväisyystakuun sen suhteen että saat uudelle elämällesi suunnan josta on helppo jatkaa lopun elämän terveelliseen, monipuoliseen ja hyvinvointia tuottavaan ruokavalioon.

Muistan lapsuudestani erään tv-taikurin hokeman:”Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!” Tuolloin ei ollut kyse ruuasta vaan siitä että kämmeneen piilotettu kolikko saatiin katoamaan kun sen päälle ”ripoteltiin suolaa”. Taika onnistui joka kerta ja suola oli pienen tytön mielestä ihana ihmeaine. Elintarviketeollisuus on ottanut saman hokeman omakseen sikäli että kaikessa tuntuu nykypäivänä olevan niin suolaa kuin sokeria.

Suola itsessään ei ole mikään paha mörkö. Elimistömme tarvitsee sitä toimiakseen oikein. Tarvitsemme sitä elektrolyyttinä hermoston impulssien välittäjänä, samoin solumme tarvitsevat sitä voidakseen sitoa nestettä, puhumattakaan kaikesta muusta elimistön toiminnasta. Suolaliuosta annetaan nesteytyksessä, verenhukassa ja sillä huuhdellaan elimistöä lisämunuaisen häiriöissä puhumattakaan monista muista hoitotoimenpiteistä. Tosiasiassa elimistömme tarvitsee suolaa toimiakseen vain 1,5 grammaa vuorokaudessa (eli 0,6 grammaa natriumia), sillä normaalitilanteessa elimistön suolamäärä pysyy suhtellisen vakiona suolan varastoituessa elimistöön. Saamme suolaa kuitenkin moninkertaisia määriä päivittäisen ruuan mukana. Suolan/natriumin lisäksi elimistömme tarvitsee toimiakseen myös monia muita mineraaleja ja hivenaineita.

On olemassa suolaa ja ”suolaa”. Elintarviketeollisuus käyttää lähinnä puhdistettua, raffinoitua, valkaistua suolaa. Raffinointi poistaa suolasta muut mineraalit ja hivenaineet, jättäen jäljelle vain kiteisen natriumin. Lisäksi pöytä-/ruokasuolaan lisätään jodi (kaliumjodidi, kaliumjodaatti), sekä paakkuuntumisen estoaine (E535 natriumferrosyanidi). Pieni kemisti minussa heräsi ja tutkailin hieman lisää taustatietoa kaliumjodidista ja kaliumjodaatista. Kävi ilmi että ihmiskeho hyödyntää jodidi-ionin tyroksiinin valmistukseen, mutta jodaatti joka on epäorgaaninen yhdiste, keho ei käytännössä saa irti mitään hyödyllistä, sillä se ei kykene tuota pilkkomaan hyödynnettävään muotoon. Eli käytännössä puhdistettu ruokasuola jossa on natriumferrosyanidi ja kaliumjodaatti, siinä ei ole yhtikäs mitään hyvää ja hyödyllistä kehollemme. Tämä huomio kertoikin sen miksi ruokasuola toimii niin etana karkoitteena kasvimaalla kuin häätämässä muurahaisia sisätiloista. Muurahaisille riitti kun ripotti reitille suolaa ja parissa päivässä liikenne oli lakannut. Ilmeisesti kantoivat kiteitä pesään ja saivat syanidimyrkytyksen.

Jotta suolasta olisi keholle sen kaipaamaa hyötyä, suosittelen mielummin valitsemaan puhdistamattomia versioita niin meri- kuin vuorisuolasta. Niiden paremmuudesta en tee vertailua, sillä tämä lista on jo hyvin kartoittanut niiden mineraali ja hivenainepitoisuuksia. Omasta ruokakaapista löytyy sekä Delivon Del mare harmaa merisuola, joka pussin mukaan on haihdutuksen jälkeen kerätty käsin savikerroksen päältä, ja Masajon Ruususuola joka louhitaan käsin Bolivian vuoristossa. Näiden maku eroaa hieman toisistaan, ja valitsen yleensä käyttämäni suolan sen mukaan mitä olen kokkaamassa. Merisuola sopii paremmin kalan kanssa ja mielestäni ruususuola korostaa paremmin kasvisten makua.

Viimeisen puolen vuoden aikana suolapurkki on ollut käsissäni vajaan kymmenkunta kertaa, sillä sen jälkeen kun syyskuussa kävin läpi CellReset®-Kehokuurin ja elin kuukauden täysin vailla millään muotoa lisättyä suolaa, huomasin ruuan maistuvan huomattavasti paremmalta kun maustamiseen käyttää mausteita eikä suolaa. Palautettuani kuurin jälkeen ruuanvalmistukseeni joitakin teollisiavalmisteita, olen huomannut niiden olevan järjettömän suolaisia.

Mielenkiintoni heräsi sen suhteen paljonko normaaliksi luokitellusta ruuasta kertyy päivässä suolaa? Tarvitsemme siis vain 1,5 g suolaa (0,6 g natriumia). Suolan saannin yläraja suositus on nykyään 5g/vrk. Tein mielenkiinnosta muutamia huomioita siitä mitä omasta keittiöstä löytyi: Oululaisen jälkiuuni palat sisältävät yhdessä viipaleessa 0,4 grammaa suolaa. Maininta kertoo suolan olevan merisuolaa, mutta ei sitä onko kyseessä puhdistettu vai puhdistamaton. Eli jos syön 4 viipaletta leipää (eli 2 paria) niin minimi on saavutettu, eikä siihen ole vielä edes laskettu päälle voideltua voita. Normaalisuolaisessa voissa suolaa on 1,5g/100g eli teelusikallisessa jonka lasketaan olevan kerta-annos 5 gramman painoisena on suolaa 0,075g. Eli jos syön kolme leipää joiden päälle sipaisen kullekin teelusikallisen voita, olen saanut jo 1,425 grammaa suolaa. Jos päälle haluaa vielä laittaa juustoa (kaapista löytyi Polar 15 jossa suolapitoisuus oli 1,5%, eli 700 gramman pala sisältää siis 10,5 grammaa suolaa, toivottavasti kukaan nyt ei koko juustoa kerralla syö… Tai jos vahditaan niitä linjoja niin leivän päällehän valitaan silloin todennököisesti keittokinkku. HKn keittokinkkupaketti kertoo yhden viipaleen painavan noin 6 grammaa ja sisältävän 0,1 grammaa suolaa..

Eli jos mietimme täyttyykö kehomme kaipaama natriumin tarve (0,6 g/vrk) ilman lisättyä suolaa, kertoo esimerkiksi finelli.fi sivusto 17% naudan jauhelihan sisältävän 0,056 g natriumia /100g. Naudan paistin vastaava arvo oli 0,041.Broileri sisälsi 0,051g/100g ja lehtisalaatistakin saamme jo 0,023 g/100g.. Eli tällä perusteella uskallan vahvasti väittää ettei kukaan kuole suolan tai natriumin puutteeseen vaikkei sitä koskaan lisäisi ruokaan missään muodossa.

Haastankin nyt jokaisen blogin lukijan edes yhtenä päivänä pitämään kirjaa paljonko saa elimistöönsä lisättyä suolaa, joko käyttämällä elintarvikkeita joiden valmistukseen on käytetty suolaa (esim voi, juusto, makkarat) tai lisäämällä ateriakastikkeita, ketsupia, sinappia tms jossa on suolaa. Puhumattakaan sitten tietysti valmisaterioista joiden suolapitoisuus taitaa olla ihan omaa luokkaansa (niiden kohdalta en pääse asiaa tarkistamaan kun ei kaapista tuotteita löydy). Uskoisin että moni tulee hämmästymään tulosta samalla tavoin kuin itse siitä järkytyin.

En siis suinkaan sano että suolasta tulisi luopua täysin, ei todellakaan. Ja silloin kun elimistö kuluttaa natriumia enemmän (urheilu tai muu voimakasta hikoilua aiheuttava tekijä) on tietenkin varantoja tasapainotettava, ja itse olen kokenut kesän helteissä hyödylliseksi solen tai yksinkertaisesti muutaman harmaan merisuolarakeen tipauttamisen vesipulloon treenijuomana.