Tuo armas puolisko lopetti joulukuussa lihan syömisen kaikissa muodoin. Kalaa meillä syödään ja satunnaisesti menee maitotuotteita (muutakin kuin voita) ja kananmunia, mutta punaista lihaa hän ei syö lainkaan. Omakin ruokavalio on siirtynyt entistä kasvispitoisemmaksi, kun mieluusti haastan itseäni miettimällä reseptejä joita kumpikin voi syödä ja jotka täyttävän sekä ravintoarvoiltaan että maittavuudeltaan vaativat kriteerit.

Olen jo muutamaan otteeseen kokkaillut Lidlin valikoimasta löytyvästä Next Level kasvisjauhelihasta. Noudattaen ihan muuten samoja reseptejä kuin eläinperäisestä jauhelihasta tehdessä, mutta nyt ei tehnyt mieli jauhotuotteitakaan, joten syntyi

Nopea viljaton vegaani spagetti bolognese

Löysin vihdoin pari viikkoa sitten kaapistani kasvismandoliinista sopivan terän jolla on helppo tehdä kesäkurpitsasta spagettia. Vaikka yhä haaveilen sellaisesta oikeasta spiraalileikkurista jolla kaikista kasviksista saisi sorvattua hyviä vaihtoehtoja jauhospagetille, niin tämä noin puolen sentin suikaletta tekevä terä oli ihan hyvä vaihtoehto. Viikonlopun ruokia miettiessä ajattelin kokeilla miten ihan perinteinen spagetti bolognese onnistuu näistä aineksista. Ja hyvinhän se onnistui. Aikaa ruuan laittamiseen meni sen että suikaloin kesäkurpitsat, ruskistaa jauhiksen ja antaa kaiken muhia noin 5 min. Eli todellista pikaruokaa. Jos olisi ollut oikein kiire olisi jauheliha voinut ruskistua toki jo samalla kun suikaloi kesäkurpitsoja.

Ohjeeseen tulee meillä tällä suikalointitekniikalla varata hieman enemmän kesäkurpitsaa. Käytän ruokaan lähinnä uloimman osan, joka on napakkaa, keskeltä noin 2x2cm soiro päätyy apukokkien (koirien) natusteltavaksi. Jos käytössä on spiraalileikkuri riittää todennäköisesti 1 keskikokoinen kesäkurpitsa per syöjä.

Jääkaapissa oli parhaat hetkensä nähneitä vihreitä parsoja jotka pilkoin pannulle ruskistumaan jauhelihan kanssa. Nämä ovat täysin optio, mutta ne antoivat annokseen kyllä kivaa rapsakkuutta, niin maun kuin rakenteen puitteissa.

Annoksesta tulee kahdelle todella nälkäiselle tai 3-4 vähemmän nälkäiselle.

Ainekset:
Nokare voita (tai gheetä, tai loraus oliiviöljyä
1 paketillinen Next Level kasvisjauhista
3 (2) keskikokoista kesäkurpitsaa suikaloituna ”spagetiksi”
8 vihreän parsan vartta leikattuna noin sentin paloiksi (tämä optiona)
1 tölkki paseerattua tomaattia / tomaattimurskaa
Mustapippuria
jeeraa
pippuriseosta
suolaa

Valmistusohje:

Suikaloi kesäkurpitsa spagettimaiseksi nauhaksi.
Pistä pannu lämpiämään ja voi (tai muu käyttämäsi rasva) pannulle.
Pilko parsat ja lisää pannulle. Lisää ”jauheliha” ja pilko sitä paistilastalla sopivan pieneksi muruksi. Ruskista se keskilämmöllä. Lisää mausteet ja kippaa joukkoon parin desin tölkki tomaattimurskaa. Sekoita kastikeainekset tasaiseksi ja säädä lämpö niin että kastike kiehuu ”hymyillen” lisää kesäkurpitsa suikaleet joukkoon kourallinen kerrallaan, sekoittele kastikkeen joukkoon. Kun kaikki kesäkurpitsat ovat kastikkeessa, säädä lämpö minimille ja anna ruuan tekeytyä kannen alla 5 min.

Jos käytät maitotuotteita, lisää lautaselle annoksen päälle juustoraastetta. Täysvegaanina voit lisätä päälle esim pähkinäparmesaania tai vain ripauksen oluthiiva-hiutaleita. Välttämättä annos ei kaipaa mitään lisukkeita.

Sen verran täydestä pasta-ateriasta tämä juustoraasten kanssa meni, että makutuomari luuli annoksen koostuvan sekä spagetista että kesäkurpitsasta, ja jos ei olisi tiennyt jauhiksen olevan peräisin sienistä ja muista kasviproteiineistä, olisi tätä syönyt ihan tyytyväisenä lihansyöjäkin.

Kasviperäiset lihan korvikkeet

Vaikka usein kehoitan välttämään teollisia ja prosessoituja ruokia ja ostamaan mahdollisimman käsittelemättömiä raaka-aineita, jotta oikeasti tiedät mitä syöt. Niin nyt kun olen testaillut näitä Next Levelin lihan korvikkeita, olen todennut ne loistaviksi, ainakin satunnaiskäyttöön näin sekasyöjän makunystyröille. Uskoisin että nämä voivat helpottaa aika monen kotikokin arkea kun haluaa vähentää sitä punaisen lihan käyttöä, muttei ole ihan vielä sillä tasolla että haluaa koko makumaailmaa pistää täysin uusiksi. Ja esimerkiksi kesän grillaamisiin saman sarjan vegepihvit sopivat loistavasti. Niitäkin tuossa testasimme ja voi taas todeta, että jos ei olisi tiennyt syövänsä vegepihviä, olisi luullut lautasella olevan eläinperäinen jauhelihapihvi.

No niin, pyhäinmiestenpäivä, halloween ja kekri on ohitettu, joten heti kun ensi viikonlopun isänpäivä on ohitettu täyttyvät kaupat jouluherkuista. No rehellisesti sanottuna johan monet kaupat näyttävät notkuvan konvehtirasioita ja kaikkea muuta jouluun kuuluvaa, mutta ensi viikolla sen tietää että viimeisetkin vastarannan kiiskit yhtyvät joulurintamaan. Jouluun kuuluvat perinteisesti monet makeat herkut, joten ajattelin nyt kirjoittaa muutaman rivin ketogeeniseenkin ruokavalioon sopivasta jouluherkusta:

Tummaa suklaata

Muistan kuinka lapsuudessa en voinut sietää tumman suklaan makua. Maitosuklaa oli omassa suussani se ainoa oikea suklaa. Ja siinäkin makuni oli enemmän siniseen kuin kelta-punaiseen kallellaan. Varmaan niitä suklaata myyviä merkkejä oli silloin jo muitakin, mutta nämä kaksi olivat ne mitkä siltä ajalta muistan. Tai muistan sen kolmannen, se oli se taloussuklaa, tummaa, kitkerää ja pakattuna läpinäkyvään muoviin. Sitä ei tehnyt mieli syödä sellaisenaan. Leipomusten osana nuo tummat kirpakat suklaahiput maistuivat toki hyvältä, mutta ei sellaisenaan, kuin korkeintaan jäätelön päälle ripoteltuna ”raasteena”.

Tumman suklaan hyödyt

Nykyään ostan pääsääntöisesti vain tummaa suklaata. Yleensä sellaista jossa on vähintään 80% kaakaota ja vain hipaus sitä makeutta. Tummasta suklaasta on huomannut sen että se tyydyttää suklaan himon jo yhdellä – kahdella palalla, kun maitosuklaata meni, silloin kun sitä söin, helposti koko levy samalla istumalla.

Tumma suklaa on täyttä tavaraa myös ravinteiden osalta. Suklaan on sanottu parantavan mielialaa samalla tavoin kuin seksi. Ei sinänsä ihme, kumpikin kun stimuloi kehon serotoniinin tuotantoa. Eli kummallakin on lopulta rentouttava ja rauhoittava vaikutus.

Tummassa suklaassa on rautaa, ja muodossa jossa elimistö voi sitä imeyttää hyvin, lisäksi siinä on paljon magnesiumia, joten se rentouttaa kehoa siltäkin osin, samalla kun se tukee sydämen hyvinvointia ja solujen uudistumista. Lisäksi se sisältää kalsiumia joka auttaa kehoa puskuroimaan happoja, ja ravinnosta saatuna kalsium tukee sitä ettei elimistön tarvitse kuluttaa luustoon varastoituja kalsiumvarantojaan, eli voidaan sanoa suklaan suojelevan osteoporoosiltakin. Se sisältää sinkkiä, joka tukee ihon, hiusten ja kynsien hyvinvointia, samalla kun se vahvistaa immuunipuolustusta ja toimii ”lemmenlääkkeenä”. Tummassa suklaassa on paljon hyvälaatuisia rasvoja, jotka suojaavat sydäntä ja verisuonia, auttavat tasaamaan sekä verensokeria että veren rasva-arvoja. Lisäksi tumman suklaan sisältämä teobromiini auttaa yskän ärsytykseenkin. Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, suklaa sisältää myös kofeiinia, joka piristää ja tehostaa aivotoimintaa.

Tumma suklaa, samoin kuin kaakaonibsit sisältävät runsaasti antioksidantteja, eli kehon suojaajia happiradikaaleja vastaan. Suklaan flavonoidit auttavat soluja jakautumaan terveempinä ja ylläpitävät näin elimistön nuorekkuutta.

Tumman suklaan ravintoarvo

Tarkka ravintoarvo vaihtelee merkistä riippuen, joten kannattaa aina tarkastella mitä sielä paketin takana sanotaan. Mutta otetaan esimerkiksi 70% tumma suklaa. Tämä on rasvainen tuote, 20g annoksessa on 8g rasvaa josta 5g on tyydyttynyttä. Siinä on suhteellisen runsaasti sokeria, 6g 20 g annoksessa, mutta se on silti hyvä lähde kuiduille ja proteiinille jota on noin 2 g per 20g annos.

Vertailuna 85% tumma suklaa on rasvaisempaa, liki 10g per 20g annos, josta 6g on tyydyttyeitä. Siinä on kuitenkin vähemmän sokeria, vain 3g per 20g. Proteiinia ja kuitua on myös hieman enemmän, noin 2.5g kumpaakin per 20g serving.

No mitä näyttävät vertailukohtana perinteisen maitosuklaan arvot? Maitosuklaan annokseksi ilmoitetaan valmistajan sivuilla 25 g, mutta jotta saamme reilun vertailun, lasken arvot tuon 20g mukaisesti kuten tummassakin. Eli rasvaa on 6,6g, josta 4,2 tyydyttyneitä. Sokeria 9,6g, kuituja 0g ja proteiinia 2g. Eli tästä näemme sokerin määrän annosta kohden olevan jopa kolminkertainen maitosuklaassa kuin tummassa suklaassa.

Maku ratkaisee

Tummassa suklaassa löytyy runsaasti eri makueroja. Se kuinka kitkerää tai pehmeää tumma suklaa on, riippuu kyseisen kaakaopavun fermentointiprosessista. Oma suosikkini on Lidlin valikoimista löytyvät J.D Grossin 81% ja sitä tummemmat. Nämä suklaat ovat melko pehmeän makuisia, reilun kaupan tuotteita, joten tiedän niiden olevan myös viljelijän näkökannalta hyvä valinta. Ja se mikä itselleni suklaassa on oleellista, ettei sitä ole pilattu palmuöljyllä, nämä ovat palmuöljyvapaita.

Jos et ole tähän mennessä rakastanut tummia suklaita, kannattaa maistaa eri valmistajien valikoimiin kuuluvia. Maut vaihtelevat todella paljon osan ollessa niin ”kuivakoita” että tuntuu kuin suun limakalvot imeytyisivät suklaan mukana sisuksiin ja osa taas niin makeita että juotavaa kaipaa suklaapalan jälkeen huuhtomaan makeuden pois. Älä siis automaattisesti tyrmää suklaata vain koska et ole tottunut sen makuun.

Raakasuklaa

Jos haluat viedä suklaan nautinnon vielä astetta pidemmälle, vielä vähän terveellisemmäksi, kokeile raakasuklaata. Kaupoista toki löytyy useamman valmistajan raakasuklaita. Raakasuklaan etu on siinä, että sen valmistuksen aikana kaakaota ei missään vaiheessa kuumenneta yli 42 asteen, eli sen sisältämät entsymit ovat kaikki hengissä ja valmiit auttamaan suolistosi bakteereita voimaan hyvin.

Joulun herkuksi sopii loistavasti myös itsetehty raakasuklaa. Se on myös mitä parhain lahjaidea aikuiseen makuun, sen perinteisen konvehtirasian sijaan. Raakasuklaan valmistaminen on helppoa. Markkinoilta löytyy useita valmiita suklaa-pakkauksia joiden sisältämillä raaka-aineilla ja ohjeilla onnistut varmasti, mutta suklaan luomisen upeus on mahdollisuudessa tehdä siitä oman näköistä ja makuista. Tässä yksi oma suosikkiohjeeni:


Helpot raakasuklaa-konvehdit

Annoksesta tulee noin 20 konvehtia.

  • 125g kaakaovoita
  • 4 rkl kookospalmusokeria (tai 2 rkl kotimaista hunajaa)
  • 5 rkl raakakaakaojauhetta
  • 3 rkl lucuma-jauhetta
  • 2 rkl maca-jauhetta
  • Ripaus laadukasta suolaa (raffinoimaton merisuola tmv.)
  • Mausteita maun mukaan (vanilja, kaneli, chili, murskatut pähkinät, kuivatut marjat jne.)

Valmistusohje

Pilko kaakaovoi pieneksi ja lisää se lasiseen tai metalliseen kulhoon. Nosta kulho hellalle kuumaan vesihauteeseen (kattilaan vettä kiehumaan hiljalleen ja kulho kattilan päälle niin, ettei se kosketa kiehuvaa vettä). Sulata kaakaovoi juoksevaksi, ja lisää loput raaka-aineet sekoittaen massa tasaiseksi lusikkaa tai vispilää hyödyntäen. (Jos haluat, voit tässä vaiheessa temperoida suklaan*). Kaada massa sopiviin suklaamuotteihin tai lautaselle ja pakasta 15–60 min. Säilytä temperoimaton suklaa jääkaapissa.

*Raakasuklaan temperointi: Laita 42-asteinen suklaamassa isoon metalli- tai lasikulhoon ja levitä suklaamassaa nuolijalla kulhon reunoille kunnes massa on jäähtynyt 27-asteiseksi. Tässä menee noin 10-20 minuuttia, mutta prosessia voi nopeuttaa laittamalla kulhon tiskialtaaseen, jossa on pohjalla hiukan kylmää vettä. Lämmitä suklaamassa uudelleen vesihauteessa 31-asteiseksi.


Avokaado-suklaamousse

Toinen ihana suklaaherkku on myöskin täysin raakaruokaa ja soveltuu loistavasti suklaiseksi jälkiruuaksi.

  • 2 kpl isoa kypsää avokadoa
  • 1 kpl kypsä banaani
  • 3/4 dl raakakaakaojauhetta
  • 1 rkl hunajaa
  • 1/2 sitruunan mehu

Valmistusohje

Puolita avokaadot ja poista kivet. Lusikoi hedelmäliha kulhoon (tai suoraan monitoimikoneeseen)
Lisää loput ainekset ja surauta sauvasekoittimella (tai monitoimikoneella) pehmeäksi vaahdoksi. Annostele avokadon kuoriin (tai tarjoiluastioihin) ja anna jäähtyä kylmässä puolisen tuntia ja herkuttele.

Kun asuu ja elää sivistyksen ulkopuolella, niin välillä pääsee käymään niin, että kaupassa ei tule käytyä säännöllisesti. Välillä on sitten hetkiä jolloin jääkaapista kohtaa lähinnä pelkän valon ja kuivatavarakaappikin tuntuu sisältävän vain outoja aineksia josta ei oikein helposti saa ravitsevaa ruokaa loihdittua.

Pahimpien katastrofien pelastajana toimii hyvin kotitekoinen seitan. Tämä ei ole pikaruokaa, sillä valmistamiseen joutuu varaamaan muutaman tunnin aikaa, mutta edullinen ja täyttävä hätävara kuitenkin. Keliaakikoille tämä ruoka ei sovi, sillä raaka-aineena on käytännössä pelkkä vehnägluteeni. Muutoin gluteenitonta ruokaa suosivat voivat huoletta satunnaisesti seitanista nautiskella ilman vatsan väänteitä.

Seitan sopii korvaamaan lihan useimmissa ruokalajeissa, ja koska seitan itsessään on jokseenkin mauton, mutta imee tehokkasti makuja itseensä, on siitä helppo varioida oman maun ja tarpeen mukaista murkinaa.

Seitanin valmistus

Tarvitset:
4/4 vehnäjauhoja (esim  1 kg, halvin merkki kelpaa hyvin)
n. 3/4 vettä (n 7 dl)

  • Sekoita jauhot ja vesi isossa kulhossa. Koostumuksen tulisi vastata pullataikinaa, eli olla niin jämäkkää, että saat pyöritettyä siitä pallon joka ei takerru sormiisi.
  • Kaada kulhoon reilusti kylmää vettä. Ja puristele taikinapalloa vedessä aivan kuin pesisit pyykkimyttyä. Kun vesi muuttuu valkoiseksi, kaada se pois.
  • Kaada kulhoon reilusti lämmintä vettä ja purstele taikinapalloa vedessä. Kun vesi muuttuu valkoiseksi, kaada se pois.
  • Lisää taas kylmää vettä, puristele ja vaihda vesi kuumaan jne. Toista näitä vaiheita kunnes taikina alkaa muuttua sormissasi  ”narumaiseksi” ja vesi muuttuu lähinnä harmaaksi, muistuttaen lähinnä pastan keitinvettä. Tässä vaiheessa taikinaa voi vaivata ja venytellä jotta sinne muodostuu vahva sitko. Taikinan määrä kutistuu tässä vaiheessa alle puoleen alkuperäisestä taikinapallosta.
  • Muotoile seitan haluttuun malliin. Eli voit leikata sen vastaamaan pihvä, lihasuikaleita, kuutioida, pilkkoa ”jauhelihaksi” pikku rouheeksi tai jättää sen yhtenäiseksi ”paistiksi”
  • Jos valmistat paistin, kannattaa vaivata keitinliemen ohjeessa mainittuja mausteita myös paistin sisään (suola, sokeri, paprika, mustapippuri ja soijakastike), tällöin paisti saa kauttaaltaan paremmin makua kuin pelkästään ulkopintaan.

Seuraavaksi seitan taikina keitetään. Kiehauta litra vettä ja lisää mukaan haluamasi mausteet. Jos haluat suht neutraalin lihaisan perusmaun lisää liemeen:

  • 1 kpl kuutioitu sipuli
  • 2 rl oliiviöljyä
  • 1 tl mustapippuria
  • 1 pilkottu sellerin varsi
  • 1 pilkottu porkkana
  • 1-2 tl suolaa (jos olet tottunut suolattomaan ruokaan, voi tämän jättää pois)
  • 1 tl sokeria
  • 1 rl soijakastiketta
  • 1 tl paprikajauhetta
  • 1 tl jeeraa (roomankuminaa)
  • 1 laakerinlehti

Jos valmistat jotakin pienemmiksi pilkotuista vaihtoehdoista, pyöräytä niitä ruokaöljyssä ennen kiehuvaan veteen lisäämistä, etteivät takerru kattilassa toisiinsa. Keitä ”hymyillen”, eli hiljalleen kiehuen 30-50 minuttia. Keittoaika riippuu keitettävien palojen koosta. Jos olet käyttänyt taikinaan kilon jauhoja ja teet siitä yhden yksittäisen paistin, vaatii sen kypsyminen tuon 50 minuuttia, ehkä jopa kauemmin. Kuutiot, rouheet ja suikaleet kypsyvät nopeammin. Seitan paisuu keitettäessä liki kaksinkertaiseksi, eli annoksen koko kasvaa takaisin siihen mistä alkuperäisen taikinan kanssa lähdettiin liikkeelle. Voit näinollen arvioida taikinaa tehdessäsi minkä verran valmista seitania tarvitset.

Keitetty seitan säilyy jääkaapissa, omassa keitinliemessään noin viikon. Valmistaessasi sitä ruuaksi, voit marinoida sen haluttuun makuun ja käyttää sitten osana ruuanvalmistusta. Omasta mielestäni herkullisimman version saa kun sekoittaa loraukseen punaviinietikkaa mustapippuria, jeeraa ja pirskauksen soijakastiketta ja paistaa pannulla reilussa voinokareessa ja lisää esim kesäkurpitsaspagetin tai kuvan mukaisesti paahdettujen juuresten kaveriksi. Seitan sopii myös grillattavaksi.

100g seitania sisältää 22g proteiinia ja 3.9g hiilihydraatteja (vehnäjauhoista käytetään vain gluteeni)

Toisinaan tulee eteen tilanne että kaipaisi leipää. Omalla kohdallani on kuitenkin se tilanne että tiedän etteivät perinteiset viljat tee keholleni kovin hyvää, joten tulee etsittyä vaihtoehtoja.

Ystäväni vinkkasi loistavan ohjeen gluteenittomista sämpylöistä Globuli Wellnessin fb-sivuilla, ja kun sämpylähimo kävi mahdottomaksi ajattelin tehdä oman versioni näistä. Silloin kun leivontainto iskee päälle, on käytettävä sitä mitä kaapista löytyy ja sovellettava ohjetta. Omista tuotoksistani ei tullut yhtä kauniita kuin Globulin versiot, mutta maukkaita ja asiansa ajavia kyllä. Jopa siinä määrin, että näitä saisin kuulemma mieluusti tehdä toistekin maistaja-raadin mukaan. Joten pistetäänpä ohje talteen ja teidän muidenkin iloksi ja hyödyksi.

Viljattomat maissi-papu-mantelisämpylät

Mitat ovat noin mittoja, käytin annosteluun parin desin juomalasia ja mutu-tuntumaa, sovella sen mukaan mitä omasta kaapista sattuu löytymään.
2 dl Maissitärkkelystä (Rivercote)
3 dl Mungpapu-jauho (Pint Brand, itämaisesta kaupasta)
2 dl Soijajauhoa (Soyolk)
3 dl Luomu mantelijauho (Ölmühle Solling)
1 dl Pellavasiemenrouhetta
1 dl Kuivattuja yrttejä (oregano, meirami, basilika)
Ropsaus ruususuolaa
3 rl intiaanisokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl oliiviöljyä
7 dl vettä
Ensin kuivat aineet sekaisin, soija ja mungpapujauho tekevät jauhoseoksesta jo aavistuksen ”öljyisen” eli sotku näyttää siltä kuin sinne olisi jo nypitty rasvaa joukkoon. Kun kuivat on sekaisin kaada joukkoon öljy, sekoita ja kippaa mukaan ensin 5 desiä vettä ja sekoita. Lisää nestettä sitä mukaa kun tuntuu että seos ”kuivahtaa”. Taikina saa jäädä huomattavasti normaalia sämpylätaikinaa kosteammaksi. Muotoile käsin uunipellille sämpyläpallot. Itse sain tästä määrästä 12 kämmenen kokoista sämpylää. Paista 250 asteessa 30-35 minuuttia.
Suunnattoman paljon nämä eivät uunissa kohonneet, mutta koostumus oli kuitenkin kuohkea. Ehkä jos muotoilun olisi tehnyt jauhotetuin käsin olisi lopputulos voinut olla kauniimpi, mutta rapsakka rustiikkinen kuori maistui näinkin taivaalliselta eikä lämmin sämpylä kaivannut muuta kuin sipaisun voita pintaan ja ääntä kohden. Aamulla lämmitin halkaistun sämpylän leivänpaahtimessa ja maku ja koostumus oli kuin olisi juuri uunista ottanut, joten toimii myös seuraavana päivänä.

Kun keskikesän juhlaan on perinteisesti liitetty ”taikojen” teko, ja kun juhannuksen keli ei nyt näytä siltä kaikkein hellivimmältä, niin tarjoillaan nyt muutama juhannussaunaan sopiva terveyden ja hyvinvoinnin ”taika”.

Juhannuksen jalkakylpy

Kerää pari kourallista nuorehkoja voikukan lehtiä ja koivun lehtiä (2 desiä)
Laita lehdet pesuvatiin ja kaada kiehuvaa vettä niiden päälle niin että vati on reilusti puolillaan.
Ripauta joukkoon ruokalusikallinen ruokasoodaa.
Jos jaloissa on kovettumia, varaa lähelle desi karkeaa merisuolaa tai hienoa sokeria.

Anna veden jäähtyä sellaiseksi että iho sietää sitä ja anna jalkojen liota sitten vartista puoleen tuntiin.
Nosta jalat vedestä ja hiero suolaa tai sokeria varsinkin kovettumien kohtiin. Tarvittaessa voit toki käyttää jalkaraspia tai hohkakiveä, mutta todennäköisesti suola/sokeri poistaa kovettumat aivan yhtä tehokkaasti, ellei jopa tehokkaammin. Huuhtele jalat kuorinnan jälkeen ja kuivaa hyvin.

Tarvittaessa levitä jalkoihin joko talkkia tai voitele kosteuttavalla voiteella.

Juhannuksen hiushuuhde

Kerää pari desiä nokkosia tai koivunlehtiä (nokkoset tummille hiuksille, koivunlehdet kaikille)
Laita lehdet pesuvatiin tai kannuun ja kaada päälle 1-2 litraa kiehuvaa vettä. Anna jäähtyä rauhassa ja kun olet saunassa pessyt hiuksesi, käytä nokkos/koivuvesi viimeisenä huuhteluvetenä hiuksillesi. Se antaa kiiltoa ja hillitsee hiusten rasvoittumista.

Nautinnollista juhannusta kaikille!

Kesä on vihdoin täällä ja kohta toivottavasti myös hellekelit, siksipä on taas aiheellista palata lempi aiheeseeni eli kehon nesteytykseen.

Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota omaan veden juontiini (ja juomattomuuteen) ja havainnut hyvinkin herkästi elimistön reagoinnit nesteytykseen. Normaali päivinä juon aamulla ensimmäiseksi herättyäni, tyhjään mahaan 3-5 desiä puhdasta vettä. Käytössäni on muutamia eri kokoisia tuoppeja ja laseja, joten veden määrä vaihtelee sen mukaan minkä kokinen kuppi ensimmäisenä osuu käteen.

Tämän jälkeen sekoitan Powercoctailin samaan mukiin (eli 3-5 desiin vettä) ja juon sen. Eli käytännössä ensimmäisen hereillä olo vartin aikana olen juonut 6-10 desiä vettä. Tämän jälkeen on vuorossa muut aamutoimet ja viimeistään hampaiden harjauksen jälkeen tekee mieli juoda vielä yksi mukillinen vettä, eli tunnin, puolentoista sisällä heräämisestä olen juonut vähintään sen litran.

Jos vietän kotipäivää, huomaan juovani tuollaisen ison mukillisen puolen tunnin – tunnin välein. Jos taas lähden liikekannalle, on autossa aina vesipullo mukana ja viimeistään puolen tunnin päästä liikkeelle lähdöstä huomaan ottavani ensimmäisen huikan. Liikekannalla ollessa pullosta juomani kerta-annos on noin desin luokkaa (juomapullo on 0,75 litraa), tosin liikekannallakin mahdollisuuksien mukaan silloinkin juon lasillisia.

Kotona lisään usein veden joukkoon sitruunaa, kurkkua tai mineraalipitoista Restoratea, varsinkin kelien lämmetessä, sillä kun hikoilu lisääntyy haihduttaa keho myös enemmän nestettä ja kuluttaa mineraalivarantojaan.

Normaalina kotipäivänä juon siis vähintään 5,5 litraa vettä ja suurimmillaan määrä voi olla jopa 9 litraa. Päivinä jolloin olen liikekannalla määrä on huomattavasti vähäisempi, vähimmillään 2-3 litraa. Huomaan olossani selkeän eron näiden vähän ja runsasnesteisten päivien välillä. Mitä vähäisempi juomani vesimäärä on, sitä väsyneempi olen, sitä enemmän ajatus harhailee tai tuntuu kuin olisin ”sumussa”. Vähäisten juomisten kanssa huomaan myös lihasten jumittavan, ajoittain jopa kramppaavan. Ja tietenkin silmän aluset näyttävät tummilta, huulet rohtuvat ja tuollaisina päivinä kynnet tuntuvat haurailta ja katkeilevat tai murtuvat herkästi.

Viime viikonloppu oli loistava esimerkki huonon nesteytyksen päivästä. Olin päivän vinttikoirakisoissa, keli oli puolipilvinen ja tuulinen, ja vaikka olin aamulla juonut normaalin 1,5 litraa ja matkassa oli vesipulloni, niin tuon täyttäminen jostain syystä päivän mittaan jäi. Vaikka iltamyöhällä kotiutuessani yritin korjata nestehukkaa parilla isolla lasillisella vettä, ei korjausliike riittänyt. Koko seuraavan päivän olin väsynyt ja sumussa. Huulet olivat neljä päivää rohtuneet ja huomasin silmien kirvelevän kuivuudesta ja pari päivää sain kärsiä virtsatulehdusta muistuttavista oireista.

Mistä sitten tietää että juo omalle keholleen riittävästi?

Virtsasta. Keskiverto virtsarakko antaa merkin virtsaustarpeesta siinä vaiheessa kun rakkoon on kertynyt 2,5 desiä nestettä. Normaali virtsa on kirkasta tai vaalean keltaista. Mitä kuivempi elimistö sitä tummempaa virtsa on (huomioi toki se että jos olet syönyt esimerkiksi punajuurta, värjää se virtsan tummemmaksi/punertavaksi). Jos virtsan tuoksu on voimakas kertoo sekin yleensä kuivuudesta (tai bakteeritulehduksesta), makea tuoksu viittaa puolestaan diabetekseen ja asetoonimainen tuoksu runsaisiin ketoaineisiin (yleistä usein proteiinipitoisten diettien yhteydessä).

Muista että keho ei poista nestettä vain virtsan kautta, vaan osa siitä poistuu myös hikoilun ja hengityksen kautta, eli jos huomaat ettet lämmössä/rasituksessa hikoile, on se merkki kehon kuivumisesta. Normaali olosuhteissa aikuisen ihmisen iholta haihtuu noin 0,5 dl hikoiluna, eli hikoilun kautta vuorokaudessa haihtuu jo 1,2 litraa. Hikoilu on se ainoa keino jolla kehomme pyrkii säätelemään elimistön ydinlämpöä, näinollen helteellä keho lisää hikoilua, ja vastaavasti jotta vältyt kuivumiselta lisää myös juomista.

Nesteytysmatematiikkaa

Eli yksinkertaisena laskukaavana, jos oleilet ”normaalilämpötilassa” jossa kehosi haihduttaa iholta 0,5 desiä tunnissa ja käyt pissillä noin kerran tunnissa jolloin poistat kehosta virtsana noin 2,5 desiä per kerta. Tarkoittaa se elimistöstä poistuvia nesteitä ainakin 3 desin edestä (plus hengityksen kautta poistuva) tunnissa, siksi on varsin hyvä huolehtia siitä että elimistö saa vähintään sen 3 desiä vettä per tunti.
Liian suuret kerta-annokset eivät imeydy, vaan ne lähinnä vilkastuttavat aineenvaihduntaa munuaisissa ja suoliston tyhjenemistä, pahimmillaan liiallinen kerta-annos voi aiheuttaa aivojen turpoamista mineraalitasapainon järkkymisen vuoksi. Vastaavasti kehosi ei välttämättä kaipaa näinkään paljon nestettä jos syöt runsaasti nestepitoista kasvisruokaa. Esimerkiksi kurkku sisältää 97% painostaan vettä, samoin vesimelooni, eli varsinkin hellekautena on hyvä nauttia tuoreita hedelmiä ja kasviksia niin ruokana kuin välipalana, tällöin elimistö saa samalla kaipaamiaan kivennäis- ja hivenaineita.
Jos urheilet tai olet esimerkiksi kehon aineenvaihduntaa boostaavalla ruokavaliolla, huomioi elimistön tehostunut nesteen haihdutus, eli lisää nestetytystä ja huolehdi samalla elektrolyyttien saamisesta.

Nestehukan oireita

Löytääksesi sopivan tasapainon omalle elimistölle kuuntele kehoasi ja seuraa mahdollisia nestehukan merkkejä. Monet näistä ilmenevät jo kauan ennen varsinaista janon tunnetta.
Oireina voivat olla päänsärky,  turvotus, alhainen verenpaine, huimaus tai pyörtyminen. Oireina voi olla myös ”lumisadetta” näkökentässä, sydämen tykytys (nopealyöntisyys), ihon punoitus ja kuivuminen, hikoilun lakkaaminen, ruokahalun heikkeneminen, väsymys ja selkeän yksinkertaisesti virtsan värin tummuminen.

Kun nestevajaus pahenee, pulssi ja hengitystiheys nousee kompensoidakseen vähentynyttä veren tilauutta. Kun nestevajaus on 5-6% nestepainosta, käytös alkaa muistuttaa päihtynyttä ja uneliasta. Päänsärky ja pahoinvointi vaivaavat, raajoissa tuntuu pistelyä, kordinaatiokyky heikkenee. Kun vajaus on 10-15% lihakset kangistuvat, iho rypistyy ja sekavuus vaivaa. Kun nestevajaus on yli 15%, seuraa yleensä kuolema.

Kesän helteillä ja terassien kutsuessa, kannattaa muistaa että alkoholi, kahvi ja musta tee ovat diureetteja, eli käytännössä ne poistavat elimistöstä enemmmän nestettä kuin mitä niitä juodessa ottaa sisään. Eli välttääksesi nestehukkaa (ja ehkäistäksesi samalla krapulaa), kannattaa terassilla nauttia jokaista alkoholiannosta kohden annos vettä, jotta elimistö ei kuivu oluthanojen äärelle..

Kesäinen jaksamisjuoma

1 tl ruususuolaa tai harmaata merisuolaa (sisältävät mineraaleja)
1 rl intiaanisokeria tai kotimaista hunajaa
1/2 sitruunan mehu
2 litraa vettä
tuoretta minttua

Tällä juomalla ylläpidät turvallisesti nestetasapainoa kesän helteissä. Halutessasi juoman makuun vaihtelua voit korvata mintun kourallisella marjoja, muutamalla kurkkuviipaleella, basilikalla tai muulla tuoreella yrtillä. Kokeile myös esim tuoreita inkiväärilastuja veden joukossa.

Ihania hellepäiviä!

Muistan lapsuudestani erään tv-taikurin hokeman:”Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!” Tuolloin ei ollut kyse ruuasta vaan siitä että kämmeneen piilotettu kolikko saatiin katoamaan kun sen päälle ”ripoteltiin suolaa”. Taika onnistui joka kerta ja suola oli pienen tytön mielestä ihana ihmeaine. Elintarviketeollisuus on ottanut saman hokeman omakseen sikäli että kaikessa tuntuu nykypäivänä olevan niin suolaa kuin sokeria.

Suola itsessään ei ole mikään paha mörkö. Elimistömme tarvitsee sitä toimiakseen oikein. Tarvitsemme sitä elektrolyyttinä hermoston impulssien välittäjänä, samoin solumme tarvitsevat sitä voidakseen sitoa nestettä, puhumattakaan kaikesta muusta elimistön toiminnasta. Suolaliuosta annetaan nesteytyksessä, verenhukassa ja sillä huuhdellaan elimistöä lisämunuaisen häiriöissä puhumattakaan monista muista hoitotoimenpiteistä. Tosiasiassa elimistömme tarvitsee suolaa toimiakseen vain 1,5 grammaa vuorokaudessa (eli 0,6 grammaa natriumia), sillä normaalitilanteessa elimistön suolamäärä pysyy suhtellisen vakiona suolan varastoituessa elimistöön. Saamme suolaa kuitenkin moninkertaisia määriä päivittäisen ruuan mukana. Suolan/natriumin lisäksi elimistömme tarvitsee toimiakseen myös monia muita mineraaleja ja hivenaineita.

On olemassa suolaa ja ”suolaa”. Elintarviketeollisuus käyttää lähinnä puhdistettua, raffinoitua, valkaistua suolaa. Raffinointi poistaa suolasta muut mineraalit ja hivenaineet, jättäen jäljelle vain kiteisen natriumin. Lisäksi pöytä-/ruokasuolaan lisätään jodi (kaliumjodidi, kaliumjodaatti), sekä paakkuuntumisen estoaine (E535 natriumferrosyanidi). Pieni kemisti minussa heräsi ja tutkailin hieman lisää taustatietoa kaliumjodidista ja kaliumjodaatista. Kävi ilmi että ihmiskeho hyödyntää jodidi-ionin tyroksiinin valmistukseen, mutta jodaatti joka on epäorgaaninen yhdiste, keho ei käytännössä saa irti mitään hyödyllistä, sillä se ei kykene tuota pilkkomaan hyödynnettävään muotoon. Eli käytännössä puhdistettu ruokasuola jossa on natriumferrosyanidi ja kaliumjodaatti, siinä ei ole yhtikäs mitään hyvää ja hyödyllistä kehollemme. Tämä huomio kertoikin sen miksi ruokasuola toimii niin etana karkoitteena kasvimaalla kuin häätämässä muurahaisia sisätiloista. Muurahaisille riitti kun ripotti reitille suolaa ja parissa päivässä liikenne oli lakannut. Ilmeisesti kantoivat kiteitä pesään ja saivat syanidimyrkytyksen.

Jotta suolasta olisi keholle sen kaipaamaa hyötyä, suosittelen mielummin valitsemaan puhdistamattomia versioita niin meri- kuin vuorisuolasta. Niiden paremmuudesta en tee vertailua, sillä tämä lista on jo hyvin kartoittanut niiden mineraali ja hivenainepitoisuuksia. Omasta ruokakaapista löytyy sekä Delivon Del mare harmaa merisuola, joka pussin mukaan on haihdutuksen jälkeen kerätty käsin savikerroksen päältä, ja Masajon Ruususuola joka louhitaan käsin Bolivian vuoristossa. Näiden maku eroaa hieman toisistaan, ja valitsen yleensä käyttämäni suolan sen mukaan mitä olen kokkaamassa. Merisuola sopii paremmin kalan kanssa ja mielestäni ruususuola korostaa paremmin kasvisten makua.

Viimeisen puolen vuoden aikana suolapurkki on ollut käsissäni vajaan kymmenkunta kertaa, sillä sen jälkeen kun syyskuussa kävin läpi CellReset®-Kehokuurin ja elin kuukauden täysin vailla millään muotoa lisättyä suolaa, huomasin ruuan maistuvan huomattavasti paremmalta kun maustamiseen käyttää mausteita eikä suolaa. Palautettuani kuurin jälkeen ruuanvalmistukseeni joitakin teollisiavalmisteita, olen huomannut niiden olevan järjettömän suolaisia.

Mielenkiintoni heräsi sen suhteen paljonko normaaliksi luokitellusta ruuasta kertyy päivässä suolaa? Tarvitsemme siis vain 1,5 g suolaa (0,6 g natriumia). Suolan saannin yläraja suositus on nykyään 5g/vrk. Tein mielenkiinnosta muutamia huomioita siitä mitä omasta keittiöstä löytyi: Oululaisen jälkiuuni palat sisältävät yhdessä viipaleessa 0,4 grammaa suolaa. Maininta kertoo suolan olevan merisuolaa, mutta ei sitä onko kyseessä puhdistettu vai puhdistamaton. Eli jos syön 4 viipaletta leipää (eli 2 paria) niin minimi on saavutettu, eikä siihen ole vielä edes laskettu päälle voideltua voita. Normaalisuolaisessa voissa suolaa on 1,5g/100g eli teelusikallisessa jonka lasketaan olevan kerta-annos 5 gramman painoisena on suolaa 0,075g. Eli jos syön kolme leipää joiden päälle sipaisen kullekin teelusikallisen voita, olen saanut jo 1,425 grammaa suolaa. Jos päälle haluaa vielä laittaa juustoa (kaapista löytyi Polar 15 jossa suolapitoisuus oli 1,5%, eli 700 gramman pala sisältää siis 10,5 grammaa suolaa, toivottavasti kukaan nyt ei koko juustoa kerralla syö… Tai jos vahditaan niitä linjoja niin leivän päällehän valitaan silloin todennököisesti keittokinkku. HKn keittokinkkupaketti kertoo yhden viipaleen painavan noin 6 grammaa ja sisältävän 0,1 grammaa suolaa..

Eli jos mietimme täyttyykö kehomme kaipaama natriumin tarve (0,6 g/vrk) ilman lisättyä suolaa, kertoo esimerkiksi finelli.fi sivusto 17% naudan jauhelihan sisältävän 0,056 g natriumia /100g. Naudan paistin vastaava arvo oli 0,041.Broileri sisälsi 0,051g/100g ja lehtisalaatistakin saamme jo 0,023 g/100g.. Eli tällä perusteella uskallan vahvasti väittää ettei kukaan kuole suolan tai natriumin puutteeseen vaikkei sitä koskaan lisäisi ruokaan missään muodossa.

Haastankin nyt jokaisen blogin lukijan edes yhtenä päivänä pitämään kirjaa paljonko saa elimistöönsä lisättyä suolaa, joko käyttämällä elintarvikkeita joiden valmistukseen on käytetty suolaa (esim voi, juusto, makkarat) tai lisäämällä ateriakastikkeita, ketsupia, sinappia tms jossa on suolaa. Puhumattakaan sitten tietysti valmisaterioista joiden suolapitoisuus taitaa olla ihan omaa luokkaansa (niiden kohdalta en pääse asiaa tarkistamaan kun ei kaapista tuotteita löydy). Uskoisin että moni tulee hämmästymään tulosta samalla tavoin kuin itse siitä järkytyin.

En siis suinkaan sano että suolasta tulisi luopua täysin, ei todellakaan. Ja silloin kun elimistö kuluttaa natriumia enemmän (urheilu tai muu voimakasta hikoilua aiheuttava tekijä) on tietenkin varantoja tasapainotettava, ja itse olen kokenut kesän helteissä hyödylliseksi solen tai yksinkertaisesti muutaman harmaan merisuolarakeen tipauttamisen vesipulloon treenijuomana.