By |

Jotta ruoka-aineista saadaan niiden parhaat ominaisuudet käyttöön, kannattaa niitä esikäsitellä eri tavoin. Alla on esitelty muutamia toimenpiteitä jolla ruoka-aineista saadaan paremmin sulavia.

Pähkinöiden ja siementen liotus

Liottaminen on tärkeä osa pähkinöiden hyödyllistä ja terveyttä edistävää käyttöä. Se auttaa poistamaan pähkinöiden luontaisesti sisältämää fytiinihappoa (entsymaattisen toiminnan estäjä) sekä edesauttaa pähkinöiden sisältämiä ravinteita imeytymään ja sulamaan paremmin ruoansulatuksessamme.

Pähkinät ja mantelit sopivat monenlaiseen ruoanlaittoon ja leivontaan, sekä helppona välipalana naposteltavaksi. Voit valmistaa niistä maitoa ja käyttää niitä osana myslejä, eväs- ja herkkusekoituksia ja smoothieita. Käytä myös pataruokien, puurojen, vanukkaiden ja salaattien joukossa ja koristeena. Mantelit ja cashewpähkinät sopivat myös täydellisesti vegaanisen tuorejuuston valmistukseen.

Erityisesti raakaleivonnassa pähkinät ja siemenet ovat yksi tärkeimmistä raaka-aineista! Raakakakku-resepteissä pähkinät ovat pääosassa sillä niitä voi kätevästi käyttää sekä kakun pohjaan että täytteeseen. Pähkinöistä saat loihdittua myös leivonnaisten kermaisia täytteitä, tryffeleitä ja rapeaa naposteltavaa, kuten keksejä tai välipalapatukoita.

Pähkinät säilytetään ilmatiiviissä pakkauksessa, viileässä ja valolta suojattuna, sillä ne pilaantuvat helposti korkean rasvapitoisuudensa vuoksi.

Liotus

Huuhtele ensin pähkinät ja siemenet viileällä vedellä. Laita ne sitten likoamaan lasi- tai teräskulhoon, jossa on vähintään kolminkertainen määrä vettä raaka-aineeseen nähden.

Liotetut pähkinät ovat valuttamisen jälkeen pehmeitä. Tällöin ne sopivat hyvin esimerkiksi mousse-täytteiden valmistamiseen.

Jos liotat pähkinät poistaaksesi entsyymin estäjät ja haluat, että pähkinät ovat reseptissä rouheita, kannattaa ne valuttamisen jälkeen kuivattaa. Käytä ruoka-aineiden kuivattamiseen tarkoitettua kuivuria (esim kasvikuivuri) ja kuivata ne enintään 42 asteessa.

Pähkinät ja siemenet voi kuivattaa omaan käyttöön myös kuumassa kesäauringossa. Jos sinulla ei ole kuivuria tai on talvi, voit kuivattaa ne myös uunissa pellin päällä noin 40 asteessa uunin luukku hieman raollaan.

Pähkinöiden ja siemenien liotusaikoja:

  • Cashewpahkinät 1–2 tuntia
  • Saksanpähkinät 4 tuntia
  • Macadamianpähkinät 5 tuntia
  • Auringonkukansiemenet 4–6 tuntia
  • Kurpitsansiemenet 4–6 tuntia
  • Hasselpähkinät 8–12 tuntia
  • Mantelit 8–12 tuntia

Suosittelen liottamaan kaikki pähkinät ja kuivattamaan ne kuivurissa ennen käyttöä, ellei reseptissä haluta liotettuja (kosteita) pähkinöitä tai siemeniä. Liottaminen poistaa pähkinöistä entsyymin estäjät, eli käytännössä liottamisen jälkeen niissä käynnistyy entsymaattinen toiminta, joka käynnistää pähkinän itämisprosessin alkamisen. Uudelleen kuivatus pysäyttää itämisen, mutta pähkinä/siemen on nyt helpommin sulavassa muodossa, eli elimistösi saa (huolellisen pureskelun jälkeen) siitä irti ravintoaineita. Oleellistahan ei ole se mitä syöt vaan mitä siitä imeytät.

Pähkinälajit

Cashewpähkinät kasvavat puissa, jotka alkavat tuottamaan hedelmää vasta 3-5 vuoden iässä. Tarkemmin ottaen cashewit ovat cashewpuun hedelmän sisältä löytyviä siemeniä, joiden kasvaminen kestää jopa kahdeksasta kymmeneen viikkoon.

  • maultaan makea ja kermainen pähkinä
  • erinomainen proteiinin ja hyvien rasvojen lähde
  • sisältää paljon kuitua, proteiinia ja terveellisiä kasvirasvoja
  • erinomainen mineraalien lähde, ne sisältävät runsaasti magnesiumia, fosforia ja kalsiumia sekä kuparia, mangaania, fosforia, magnesiumia, K-vitamiinia ja ravinteiden imeytymisen kannalta elintärkeitä entsyymejä
  • yhdessä cashew´n sisältämät magnesium ja kupari on tärkeitä luumassan hyvinvoinnille. Cashewn ravinteet ylläpitävät myös kudosten kimmoisuutta
  • sisältävät hyviä rasvahappoja, kuten myös oliiviöljystä löytyvää oleiinihappoa, joka yhdistetään usein oliiviöljyn lukuisiin terveyshyötyihin.

Makeutensa ja pehmeytensä ansiosta cashew on omiaan etenkin pähkinämaitoihin, tuorepuuroihin ja raakakakkujen valmistukseen. Lisäksi siitä voidaan valmistaa juustoja ja muita hapatteita kuten jugurttia ja rahkaa. Käytetään myös itämaisten wokki- ja pataruokien ja salaattien joukossa.

Energiaa / 100g: 2315kJ / 553kcal
Rasvaa: 43,9 g
-joista tyydyttyneitä: 7,8 g
Hiilihydraatteja: 21 g
-joista sokeria: 4,6 g
Ravintokuitua: 3,3 g
Proteiinia: 18,2 g
Suolaa:25,5 mg
Kaliumia: 565 mg
Magnesium: 260 mg
Rautaa: 6 mg
Fosforia: 490 mg
Kalsiumia: 45 mg
Sinkkiä: 5,6 mg

Saksanpähkinä

  • maultaan ja aromaattinen pähkinä on rouhean rapea päältä ja pehmeä sisältä.
  • suositellaan syötävän kuorineen, joista noin 90% sen sisältämistä fenoleista löytyy
  • sisältää erityisen paljon terveydellemme ja aivoille tärkeitä omega3-rasvahappoja, ja erityisesti välttämättömiä alfalinoleenirasvahappoja, jotka auttavat rytmihäiriöihin ja vähentävät tulehdusta
  • sisältää myös sydäntä suojelevaa oleiinihappoa
  • mineraalit kuten mangaani, kupari, kalium, kalsium, rauta, magnesiun, sinkki ja seleeni vaikuttavat positiivisesti aineenvaihduntaan, spermantuotantoon, ruoansulatukseen ja nukleiinihapposynteesiin
  • parantaa serotoniinin muodostumista
  • edistää verisuonten elastisuuden paranemista ja suositellaan huonomuistisille
  • Saksanpähkinöiden sisältämässä E-vitamiinissa on paljon gamma-tokoferoelita jotka on tutkimuksissa yhdistetty miesten parempaan sydän- ja verenkiertoelinten terveyteen ja se on ajateltu suojelevan sydäntaudeilta

Aromikas ja ja paahteinen pähkinä sopii parhaiten keksitaikinoihin ja brownieisiin sekä erilaisten leivosten rouheiseksi lisäksi ja tuorepuuron joukkoon. Joidenkin suuhun maistuva kitkerä maku katoaa kätevästi liottamalla.

Energiaa: 2846 kJ/680 kcal
Hiilihydraattia: 3.3 g
– joista sokereita: 2,61 g
Rasvaa: 65.2 g
– joista tyydyttyneitä: 6 g
– Omega-3: 9.1 g
Kuitua: 15.9 g
Proteiinia: 14.7 g
Suolaa: 0 g
Kaliumia: 650 mg
Magnesiumia: 160 mg
Kalsiumia: 140 mg

Manteli

Siemen, joka kasvaa mantelipuun hedelmissä, aivan kuten cashewpähkinäkin

  • maultaan makea on pähkinää muistuttava siemen
  • runsaasti E-vitamiinia, proteiinia, magnesiumia, kaliumia, kalsiumia, rautaa ja sinkkiä.
  • todellista kauneusruokaa! Se sisältää muun muassa biotiinia, E-vitamiinia, mangaania, kuparia, B2-vitamiinia, fosforia, magnesiumia, molybdeemia, kuitua ja kaliumia
  • hyvä kaliumin ja natriumin suhde mikä on elintärkeä normaaleille elintoiminnoille ja auttaa hallitsemaan verenpainetta.
  • sisältää vain vähän hiilihydraatteja
  • paljon hyvää kasvirasvaa, jotka on useissa tutkimuksissa yhdistetty parempaan sydän- ja verisuoniterveyteen sekä alempiin kolesterolitasoihin – tutkitusti osana terveellistä ruokavaliota alentaa LDL:n määrää huomattavasti.
  • valitse makusi mukaan joko kuorelliset tai kuorettomat mantelit, tai tehdä niistä itsellesi sopivan napostelusekoituksen josta kehosi takuulla kiittää.

Manteli sopii loistavasti kasvimaidon raaka-aineeksi, sekä raakaleivontaan kuten kekseihin ja marsipaaniin. Ruoanlaitossa mantelit maistuvat etenkin wokki- ja pataruokien ja keittojen joukossa,

Vinkki: Manteleiden sanotaan auttavan nukahtamista sekä edistämään unta, sillä ne sisältävät tryptofaania ja lihaksia rentouttavaa magnesiumia. Ne sisältävät myös runsaasti proteiinia, mikä auttaa pitämään verensokerin tasaisena unen aikana ja parantaa unta siirtämällä elimistön valppaasta adrenaliinivaiheesta rauhalliseen lepo- ja ruoansulatusvaiheeseen. Nukkumaan mennessä kannattaa kokeilla ruokalusikallista mantelivoita tai 30 g manteleita.

Energiaa: 2577 kJ/616 kcal
Rasvaa: 54,0 g
– joista tyydyttyneitä: 3,73 g
Hiilihydraatteja: 6,6 g
– joista sokereita: 3,89 g
Proteiinia: 24,1 g
Kuitua: 7,2 g
Suola: 0 g
Kaliumia 740,0 mg
Magnesiumia 278,0 mg
Kalsiumia 276,0 mg
E-vitamiinia 26,4 mg
Rautaa 5,2 mg
Sinkkiä 3,3 mg

Macademia 

Tunnettu myös Australianpähkinä -nimellä

  • maailman kallein pähkinä pienen satomäärän ja monimutkaisen valmistusprosessin vuoksi
  • herkullisen rasvainen, maultaan miedon kermainen pähkinä
  • hyvä tyydyttymättömien rasvahappojen, kasvisterolien, kaliumin, magnesiumin ja raudan lähde
  • sisältää tiamiinia, joka edistää hermoston ja sydämen normaalia toimintaa

Macadamia soveltuu hienosti raakaleivontaan, leivonnaisten koristeeksi sekä naposteluun.

Energiaa: 3102 kJ/741 kcal
Hiilihydraatteja: 8 g
– joista sokereita: 4,6 g
Rasvaa: 70 g
– joista tyydyttyneitä: 10 g
Proteiinia: 9 g
Suolaa: 13 mg
Kuituja: 5 g
Kaliumia: 368 mg
Magnesiumia: 130 mg
Kalsiumia: 85.0 mg

Hasselpähkinä

  • maultaan herkullisen paahteinen ja voimakkaan aromaattinen
  • pähkinöistä kaikkein kuitupitoisin
  • sisältää proteiinia, kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia, sinkkiä, tiamiinia ja E-vitamiini

Hasselpähkinä sopii hienosti (raaka)leivontaan sekä naposteluun, salaatteihin, ja erityisesti suklaa-herkkujen valmistukseen.

Energiaa: 2695 kJ/644 kcal
Proteiinia: 14.1 g
Hiilihydraatteja: 3.4 g
– joista sokereita: 3,4 g
Rasvaa: 61.0 g
– joista tyydyttyneitä: 4,5 g
Suolaat: 0 g
Kaliumia: 650 mg
Magnesiumia: 157 mg
Kalsiumia: 138 mg
E-vitamiinia: 15 mg
Rautaa: 3.6 mg

Pekaanipähkinä

  • maultaan melko miedon makuinen pähkinä
  • runsaskuituinen ja hyvä tyydyttymättömien rasvahappojen lähde
  • yksi kuitupitoisimmista pähkinöistä
  • sisältää vastustuskykyä lisäävää ja vahvistavaa sinkkiä

Pekaanipähkinä maistuu granolan ja tuorepuuron seassa, se  sopii myös leivontaan, salaatteihin ja muuhun ruoanlaittoon

Energiaa: 2971 kJ/710 kcal
Rasvaa: 72 g
– tyydyttyneet rasvahapot: 6.2 g
– tyydyttymättömät rasvahapot 65 g
– linolihappo 20 628 mg
– alfalinoleenihappo 986 mg
Hiilihydraatteja: 4.4 g
– joista sokereita: 4 g
Proteiinia: 9.2 g
Kuituja: 9.6 g
Suola: 10 mg
Kaliumia: 410 mg
Magnesiumia: 121 mg
Kalsiumia: 70.0 mg
Rautaa: 2.5 mg
Sinkkiä: 4.5 mg
E-vitamiinia: 1.4 mg

Parapähkinä

  • kasvaa puussa, joka voi kasvaa 40-50 m korkeaksi ja jopa 500-800 vuotta vanhaksi
  • maultaan aromaattinen, herkullinen ja täyteläinen
  • hyvä magnesiumin, proteiinin, kaliumin ja kalsiumin lähde.
  • sisältää runsaasti seleeniä, joka edistää hiusten ja kynsien hyvinvointia, sekä immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. Seleeni tärkeä myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiville ja kasvattaa myös miehen testosteronitasoja sekä parantaa sperman laatua. Muista noudattaa suositeltua vuorokausiannostusta!

Parapähkinä maistuu parhaiten leivonnassa, makeisissa ja jälkiruoissa, tuorepuurossa, granolassa tai sellaisenaan naposteltuna.

Energiaa: 2805 kJ/670 kcal
Rasvaa: 66.4 g
– joista tyydyttyneitä: 13,2 g
Hiilihydraatteja: 2.6 g
– joista sokereita: 0 g
Kuitua: 7.5 g
Proteiinia: 14.3 g
Suolaa: 0 g
Kaliumia: 659 mg
Magnesiumia: 376 mg
Kalsiumia: 160 mg
Seleeniä: 1917.0 µg

Maapähkinä

Maapähkinän proteiinitiheys on pähkinöistä suurin (noin 25 g / 100 g). Vertailun vuoksi mainittakoon naudanliha, jonka proteiinitiheys vaihtelee 17 prosentista 25 prosenttiin osan mukaan, joten maapähkinät ovat kasvissyöjille erinomainen proteiinin lähde.

  • sisältää runsaasti kuituja, muita pähkinöitä enemmän sinkkiä sekä lisäksi E-vitamiinia, fosforia, foolihappoa, magnesiumia ja B-vitamiineista niasiinia, joka on tärkeä elimistön aineenvaihdunnalle.
  • kuuluu palkokasvien sukuun, ja muiden herneiden ja papujen tavoin pähkinät kasvavat veneen muotoisissa paloissa.
  • kukat taipuvat vähitellen alas maata kohden, ja hedelmä (palko) alkaa kasvaa maan sisään. Tästä maapähkinä on saanut nimensä.

Energiaa: 568 kcal/2377 kj
Rasvaa: 43 g
– tyydyttyneet rasvahapot: 6.3 g
– tyydyttymättömät rasvahapot 40,5 g
– linolihappo 11601 mg
– alfalinoleenihappo 20 mg
Hiilihydraatteja: 12,5 g
– josta sokereita: 6,2 g
Proteiinia: 25,6 g
Kuituja: 8,5 g
Suolaa: 2,5 mg
kalium 670 mg
magnesium 180 mg
fosfori 330 mg
rauta 2,9 mg
E-vitamiini 10,9 mg
niasiini 13,8 mg
riboflaviini (B2) 0,12 mg
tiamiini (B1) 0,90 mg

Pistaasipähkinänä tunnettu pähkinä on mantelipistaasi-nimisen puun luumarjan siemen. Kasvi on etäistä sukua cashewille.

Pistaasipähkinää tiedetään käytetyn ihmisravinnoksi jo ainakin vuonna 6750 ennen ajanlaskun alkua. Kyseessä on siis jo todella kauan sitten ihmisravinnoksi kelpuutettu kasvi, sillä sitä on siis syöty jo lähes 9000 vuoden ajan. Tämän todistavat löydökset nykyisen Syyrian alueelta.

  • Pistaasipähkinöillä on lukuisia terveysvaikutuksia, ja ne ovatkin terveellistä naposteltavaa. Pelkän napostelun lisäksi ne sopivat myös niin makeisiin kuin suolaisiin ruokiin.
  • sisältää fytosteroliestereitä, jotka laskevat nimenomaan huonon kolesterolin määrää kehossa.
  • ovat kaliumpitoisia. Kalium auttaa laskemaan verenpainetta ja parantaa sydämen terveyttä.
  • sisältävät runsaasti kuitua, joka auttaa ruuansulatuksessa ja parantaa kokonaisuudessaan suoliston toimintaa. Kuitu auttaa myös alentamaan veren glukoosipitoisuutta tasaten verensokeria
  • ne sisältävät luteiini, zeaksantiinia, riboflaviinia sekä E-vitamiinia, jotka auttavat silmien terveyteen.
  • Pistaasipähkinöiden sisältämät magnesium, fosfori, kalium ja kalsium auttavat vahvistamaan sekä luustoa että hampaita. Kaliumin tiedetään myös alentavan stressihormonin tasoa kropassa.

Energiaa: 581 kcal/2430 kj
Rasvaa: 46 g
– josta tyydyttyneitä: 5,5 g
– linolihappo 13 636 mg
– alfalinoleenihappo 262 mg
Hiilihydraatteja: 28 g
– josta sokereita: 7,8 g
Proteiinia: 20,6 g
Kuituja: 10,3 g
Suolaa: 2,5 mg
Kalsium: 110 mg
Kalium: 1042 mg
Magnesium: 120 mg
Fosfori: 485 mg

Huomioi, että valmiiksi paahdettuja manteleita ja pähkinöitä on turha enää liottaa, ne ovat jo ”kuollutta ruokaa”. Osta siis vain tuoreita, paahtamattomia (ja suolaamattomia) kun haluat saada pähkinöistä parhaat ravintoarvot käyttöösi.

By |

Parhaillaan jyllää varsin suuressa suosiossa erilaiset vähähiilihydraattiset ja ketogeeniset ruokavaliot. Onko kyseessä vain ohimenevä ruokatrendi vai onko kyse todellakin terveyden ylläpitämisestä?

Miten ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa terveyteen?

Karppaus, VHH, ketogeeninen, paleo, jne. Erilaisia ruokavalioita jossa vältellään prosessoituja korkean glygeemisen indeksin hiilihydraatteja. Jokaisella suuntauksella on omat erityispiirteensä sen suhteen mikä on niiden osalta se tärkein viisastenkivi. Ketogeenisen erityspiirteenä on se että elimistön energiasta valtaosa tulee rasvasta. Miten se sitten vaikuttaa terveyteen?

Mihin perustuu ketogeenisen terveysvaikutukset?

Aina kun nautimme hiilihydraatteja, aiheuttaa se verensokerin nousun. Elimistö tunnistaa tämän ja antaa haimalle signaalin vapauttaa verenkiertoon insuliinia, jolla sokeri saadaan siirrettyä soluihin ja varastoitua pois verestä. Ketogeenisellä hiilihydraattien määrä on minimoitu ja kaikki nautittavat hiilarit ovat  matalan GI:n (glykeemisen indeksin) lähteitä. Matala GI tarkoittaa että ruoka-aine vapauttaa vereen sokeria hitaasti. Tälläisia ovat mm runsaasti kuituja sisältävät kasvikset. Näinollen tarve insuliinin tuotannolle vähenee ja tämä osaltaan vaikuttaa myös solujen insuliiniresistenssiin tilaan.

Kun elimistö tottuu käyttämään energianlähteenä rasvaa, ei energian kulutus rajoitu pelkästään ruuasta saatavaan rasvaan, vaan elimistö hyödyntää samalla tavoin myös kehoon varastoimaansa rasvaa, muuttaen sitä maksassa ketoaineiksi, jotka puolestaan palvelevat aivojen ja solujen energianlähteinä siinä kuin glukoosikin. Ketoaineet eivät nosta verensokeria, jolloin ei myöskään tapahdu verensokerin romahduksia, vaan veren sokeritaso pysyy hyvin tasaisena ja elimistön toimintakyky säilyy näinollen hyvänä.

Suomessa ketogeenistä ruokavaliota ei vielä suositella virallisissa käypähoitosuosituksissa diabeteksen ensisijaiseksi hoitomuodoksi, mutta yhdysvalloissa American Diabetes Association (ADA) julkaisi huhtikuussa uuden raportin jossa todettiin vähähiilihydraattisen ja jopa ketogeenisen ruokavalion soveltuvan diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon, toki sillä varoituksella, ettei ole olemassa yhtä ja ainoaa ruokavaliomallia joka sopisi kaikille. Tämä raportti oli varsin merkittävä askel, sillä aikaisemmin on uhkailtu aivovaurioilla ja kuolemalla jos päivittäinen hiilihydraattien saanti jää alle 130g/vrk. Nyt todettiin että on täysin turvallista elää 20-50g/vrk.

Ketogeeninen ruokavalio ja ketoasidoosi

Diabeteksestä puhuttaessa nousee vähähiilihydraattisen kohdalla usein puheeksi myös ketoasidoosi. Ketoasidoosi eli happomyrkytys on hengenvaarallinen tila, ja ainakin vuosikymmen sitten tällä peloteltiin kaikkia karppaajia. Sinänsä aiheellista pelottelua, monen karppaajan kohdalla kun tilanne oli se, että lautasella oli lähinnä pelkkää proteiinia ja rasva jota siinä saatiin oli lähinnä eläinrasvaa, sillä voita ja pekonia kului. Katsotaanpa mitä internetin besserwisser, wikipedia, sanoo ketoasidoosista:

”Happomyrkytys eli ketoasidoosi on ketoaineiden liikamäärästä veressä johtuva kehon happamoituminen. Kyseessä on harvinainen ja vaarallinen elimistön poikkeustila.

Esimerkiksi paaston tai vähähiilihydraattisen ruokavalion johdosta elimistö siirtyy ketoosiin, jolloin ketoaineiden tuotanto käynnistyy. Haiman tuottama insuliini säätelee ketoaineiden tuotantoa, mutta jos haima on vaurioitunut esimerkiksi diabeteksen vuoksi eikä kykene tuottamaan insuliinia, voi seurauksena olla hallitsematon ketoosi eli ketoasidoosi. Lievä ketoasidoosi ei aina aiheuta oireita.

Insuliinin puute aiheuttaa sen, ettei elimistö kykene hyödyntämään veressä olevaa glukoosia vaan alkaa polttaa rasvoja. Se tuottaa myös ketoaineita kudosten energiantarpeeseen (ketoosi). Tästä seuraa elimistön happamoituminen: veren pH on laskenut alle 7,35:n. Asidoosi voidaan todeta verikaasuanalyysillä, ketoosi taas veren tai virtsan ketoainemittauksesta.”

Tässä on nyt menneet hieman puurot ja vellit sekaisin. Terveen ihmisen elimistössä vaaditaan melkoisia kommervenkkejä jotta elimistöön saataisiin ketoasidoosi. Ketoosiin keho saadaan 2-3 päivässä, eli tilaan jossa se alkaa käyttää rasvaa energianlähteenä. Diabeetikoilla tila on yleisempi. Ongelma muodostuu siinä vaiheessa kun veressä on glukoosia, mutta insuliinin puutteen vuoksi sitä ei saada soluihin ja kehon antaessa hälytysmerkit energiavajeesta, jolloin maksa käynnistää ketoaineiden tuotannon. Tämän seurauksena verensokeri on koholla ja samaan aikaan verestä löytyy ketoaineita. Diabetes.fi-sivusto kertoo tästä vielä tarkemmin.

Entä sitten se ketogeeninen, mitä silloin tapahtuu? Kun ajatellaan maalaisjärjellä, mikä on se tekijä joka nostaa verensokerin? Hiilihydraatit. Entä mikä oli ketogeenisellä ruokavaliolla hiilareiden osuus? Minimalistinen, jopa vain 20g/vrk. Eli kuinka todennäköistä on, että verensokeri kohoaa ketogeenisellä hallitsemattomasti?? Ymmärsit varmaan pointin..?

Karppibuumin ollessa kovimmillaan 90-luvulla, tapahtui toki ketoasidoosiin päätymisiä ns terveilläkin ihmisillä. Mainitsin aiemmin että se vaati melkoisia kommervenkkejä että siihen tilaan päädyttiin. Voin kertoa tämänkin jotta asia ei jää mysteeriksi. Karpatessa pääsääntöinen ravinto oli siis proteiini, jonkin verran rasvaa ja ei lainkaan hiilareita (tai hyvin hyvin minimalistisesti). Proteiinien, varsinkin eläinproteiinin ”palamisjäännös” on hyvin happamoittavaa. Useilla karppaajilla kuvioon kuului myös kohtuullisen kova treenaus, eli elimistö tuotti myös maitohappoa. Näiden lisäksi monella oli sitten viikottaiset ”nollaukset” alkoholilla, ja yleensä väkevillä, sillä niissä ei ollut niitä kaloreita samoin kuin miedoissa. No jokainen tietänee mitä alkoholi maksassa tekee?. Käytännössä siis kaikki toimenpiteet rasittivat maksaa, mutta mikään ei tukenut sen toimintaprosesseja. Yleensä keho säilöö happamat jätteet (jos niille ei ole prosessointimahdollisuutta) rasvakudokseen, mutta koska treenaavalla karppaajalla ei ollut rasvakudosta johon myrkyt voisi varastoida, kulki valtaosa tästä happokuormasta rasittamassa kudosnesteitä, verenkiertoa ja kertyen mihin elimiin nyt kulloinkin kykeni.. Ja soppa oli valmis. Jos haluat, voit oheisesta linkistä palautella muistiin happo-emäs tasapainoon liittyvän kirjoitukseni.

Proteiini siis tuottaa enemmän happamoittavia aineita elimistöön kuin rasva, varsinkin silloin kun rasva on peräisin kasviperäisistä lähteistä. Ketogeeninen ei siis tarkoita kasvitonta ruokavaliota, päinvastoin. Ruokavaliossa suuri osa on tarkoitus olla kasvista ja näinollen tuetaan myös maksan toimintaa ja annetaan elimistölle niitä ravintoaineita joilla keho pystyy emäksisöimään niitä syntyviä happoja.

Ketogeeninen ruokavalio laihdutuksessa

Yksi suuri syy ketogeenisen ruokavalion suosioon on juuri sen helppous painon hallinnassa. Hiilihydraatit sitovat elimistöön vettä, joten kun hiilihydraattien määrä putoaa, päästää elimistö myös irti tuosta vesivarannosta. Tämä aiheuttaa usein ensimmäisellä viikolla nopean painon putoamisen ja turvotuksen lähtemisen. Usein samalla talttuu myös elimistön hiljainen tulehdus, joten keho ei tuota myöskään tulehdusnesteitä. Kannattaa kuitenkin muistaa että keto ei ole mikään pikadietti. Eli jos ketoilet viikon kaksi ja palaat entiseen hiilaripitoiseen ruokavalioon, palautuu keho entiselleen ihan yhtä nopeasti.

Ketogeeninen ruokavalio on elämäntapa. Se on elimistöllemme varsin luontainen ruokavalio, eikä sen noudattamisesta ole oikein tehtynä mitään haittaa tai vaaraa elimistölle. Siksi pikadietin sijaan kannattaa tehdä kestäviä valintoja, ja laskeutua uuteen ruokavalioon rauhassa, eikä niin että kerrasta koko paletti uusiksi.

Mainitsin aiemmin, että keho varastoi happamuutta rasvakudokseen. Aika ajoin vastaan tulee ihmisiä jotka ovat saaneet lääkäriltä kehoituksen lopettaa ketogeeninen ruokavalio koska maksa- tai munuais-arvot ovat kohonneet hälyttävästi. Harva lääkäri on perehtynyt ravitsemukseen tai ravitsemusfysiologiaan, joten heidän mielipiteensä perustuvat hälyttäviin labra-arvoihin. Sinänsä erittäin hyvä että asiaan puuttuvat, mutta harmi että näitä asiakkaita ei sitten useinkaan ohjata ravintoneuvojan tai -terapeutin vastaanotolle, jotta ruokavalion muutos tapahtuisi hellävaraisemmin ja tuettaisiin maksan ja munuaisten toimintaa niiden puhdistaessa rasvakudoksesta vapautuvia myrkkyjä.

Ketogeenisellä ruokavaliolla saa siis hyvinkin nopeasti tuloksia painonhallinnassa, mutta varsinkin runsaan ylipainon kanssa on fiksuinta aloittaa ruokavalio yhdessä ravintoneuvojan/-terapeutin kanssa, jolloin ruokavalion muutos tapahtuu hallitusti ja siihen tahtiin missä maksa kykenee myrkyt prosessoimaan. Joka tapauksessa on varsin todennäköistä että ketogeeniselle siirtyessä elimistö reagoi niinsanotulla ketoflunssalla, eli flunssan kaltaisin oirein jotka ovat seurausta sokerin ja ylipäätään hiilareiden vieroitusoireista.

Koska ketogeenisellä ruokavaliolla elimistö ei sido nestettä samoin kuin hiilareiden kanssa, on oleellista muistaa huolehtia riittävästä nesteytyksestä. Se auttaa myös huuhtomaan kuona-aineita elimistöstä ja auttaa näin munuaistenkin toimintaa. Pelkän veden juonti poistaa herkästi elimistön emäksisöiviä kivennäis- ja hivenaineita, joten juomaveteen kannattaa ripauttaa hieman harmaata merisuolaa jolloin kalium-natrium-tasapaino säilyy paremmin.

Sopiiko ketogeeninen ruokavalio minulle?

Ihmiset ovat yksilöitä erilaisine terveydellisine tilanteineen. Joten yksiselitteistä vastausta siitä sopiiko vai eikö sovi on vaikea antaa. Käytännössä todellinen sopivuus selviää vain kokeilemalla, mutta suosittelen konsultoimaan ensin ravintoneuvojan / -terapeutin kanssa mahdollisista terveydellisistä haittatekijöistä ja siitä kuinka ruokavalion muutos kannattaa toteuttaa.

Jos olet täysin perusterve, ei ole riskiä aloittaa muutos täyttämällä lautasta reilusti vihreillä lehtivihanneksilla (kaalit, salaatit, varsiselleri, pinaatti jne), ottaa lisäksi kämmenellinen hyvää proteiinia (kalaa, kanaa, kananmunia, laidunruokittua lihaa), lisätä väriksi paprikaa ja tomaattia, rasvan lähteeksi puolikas avokaado ja loraus kylmäpuristettua neitsyt oliiviöljyä ja extramauksi hieman hummusta. Fiilistele miltä olo tuntuu aterian jälkeen? Tuntuuko olo raskaalta ja uneliaalta vai onko energinen olo? Jos tuntuu hyvältä, kokeile seuraavalla aterialla jotain vastaavaa. Korvaa perunat, riisit, pastat tuoreilla ja kypsennetyillä kasviksilla. Vältä leipää ja jos kaipaat leivän syömisen fiilistä, kokeile siemennäkkäriä tai tee kesäkurpitsasta itsellesi ”leipä” jonka päälle voit sipaista hummusta ja kerätä vastaavat leikkeleet kuin laittaisit leivän päälle. Tuntuuko hyvältä? Jatka siis taas seuraavalle aterialle samalla periaattella valiten fiksuja vaihtoehtoja lautaselle.

Varaa aika konsultaatioon

Jos haluat lähteä liikkeelle ravintoneuvojan ohjauksessa voit varata ajan alkukartoitukseen, jossa käydään läpi terveydentilanne, kehotyyppisi ja se millaisessa muodossa ketogeeninen sinun kohdallasi kannattaa toteuttaa.  Mikäli haluat varmistaa että ohjelmasi myös etenee, voit pelkän alkukartoituksen sijaan, varata suoraan 2, 3 tai 4 kerran seurantatapaamiset noin kuukauden välein, jolloin muutoksesi etenemistä seurataan ja ohjeita säädetään sen mukaan miten kehosi reagoi. Halutessasi varata konsultointisarjan, ota yhteys yhteydenottolomakkeen kautta ja saat maksulinkin sähköpostiin.

By |

Hyvinvoinnin alkemia on aloittanut kaupallisen yhteistyön suomalaisen avainlippuyrityksen Evogenomin kanssa. Tässä artikkelissa löydät lisätietoa mitä hyötyjä geenitestauksesta voi olla hyvinvoinnin kannalta.

Jokainen meistä ihmisistä koostuu noin 600 eri solutyypistä ja 37 biljoonasta solusta. Jokaisen solun sisältä löytyy dna-ketju joka koostuu emäspareista. Kaikkiaan ihminen koostuu 3,2 miljardista emäsparista. Nämä emäsparit määrittävät sen millainen ihminen on, rakenteeltaan ja toiminnoiltaan.

Mitä ihmisen geeneistä tiedetään?

Geenikartan osasista hieman yli 700 000 yksittäistä ”snippiä” SNP (Single Nucleotide Polymorphism) on tunnistettu ja luetaan geenitestissä. Näiden yksittäisten SNPien kautta löytyy geneettiset erot mm siitä, miten aineenvaihdunta toimii, millaisia lihassoluja omaat, miten esimerkiksi maksan entsyymit toimivat, eli kuinka esim sokeri, alkoholi ja eri lääkeaineet kehossasi käyttäytyvät jne. Samoin näistä snipeistä löytyy tieto mahdollisesta alttiudesta esimerkiksi diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, allergioihin ja myös siihen onko akilesjänteesi tai polven ristiside herkempi vaurioitumaan kuin keskivertokansalaisilla.

Kuinka geenitesti voisi auttaa harjoittelussa?

ACTN3, eli Alfa-aktiini-3 -geenissä esiintyvä R557X-muunnos on eräs tunnetuimmista suorituskykyyn liittyvistä. R577 on geenin normaali muoto, ja 577X puolestaan muunnos, joka estää alfa-aktiini-3 -proteiinin ilmentymisen. Jos tätä proteiinia ei ilmennetä, lihasten tuottama teho jää pienemmäksi. Tutkimusten mukaan R-alleeli eli R-versio on huomattavan yleinen nopeusvoimaa vaativien lajien harrastajilla. Näiden lajien olympiatason urheilijoista vain häviävän pieni osa on genotyypiltään XX, ja useimmat ovat joko RX tai RR. X puolestaan joidenkin tutkimusten mukaan lisää lihasten hapenkäyttötehoa ja kestävyysurheiluominaisuuksia, mutta toiset tutkimukset ovat havainneet kestävyysedun katoavan, kun on verrattu keskenään kestävyyskuntoa aktiivisesti harjoittaneita X- ja R-alleelisia. Lisäksi ääriolosuhteissa, kuten maratonia juostessa, X saattaa altistaa lihasvaurioille. Tiedostamalla mikä oma ACTN3 muotosi on, tiedät onko valitsemasi laji itsellesi se ominaisin ja mihin osa-alueisiin kannattaa kiinnittää huomiota jotta saisit lisää tehoa.

ACE, eli Angiotensiinientsyymi säätelee verenpainetta ja verisuonten supistumista. Monissa tutkimuksissa on havaittu sen eri versioiden eli alleelien vaikutus suorituskykyyn. Vaihtoehtoina ovat joko insertio (I), jossa geenissä on ylimääräinen toistojakso, tai deleetio (D), jossa kyseinen jakso puuttuu.
Insertio (I) vähentää entsyymin määrää veressä. Tällöin I-alleelin kantajilla on hitaampi vaste urheilun tuottamaan verenpaineen nousuun, sydämen sykkeeseen sekä heillä on suurempi maksimihapenottokapasiteetti. I-alleeli on täten kestävyyttä lisäävä alleeli.
D-alleelisilla on puolestaan suurempi määrä entsyymiä veressä. Täten D-alleelin kantajilla urheillessa verenpaine ja sydämen syke nousevat nopeammin ja VO2-maksimi saavutetaan aiemmin. Myös sydämen vasen kammio kasvaa nopeammin harjoittelun johdosta. I-alleelia tavataan todennäköisemmin kestävyys- ja D-alleelia puolestaan räjähtävää tehoa vaativien lajien urheilijoilla. Oletko valinnut geneettisesti sopivan lajin?

Geenitesti kertoo myös nopean ja hitaan lihaskudoksen keskinäisen suhteen. Samoin se kertoo voimaurheiluun liittyen nopeusvoiman kapasiteetin ja suorituksen kehittymisnopeuden. Kestävyysurheilun osalta se puolestaan kertoo kestävyyden ja jaksamisen, hapen käytöstä kestävyysurheilussa ja suorituksen hapenkäytöstä ja kehittymisnopeudesta kestävyyslajeissa. Happi on varsin oleellinen treenin ja suorituksen kannalta, siksi varsinkin kilpaurheilussa on hyvä tietää millä nopeudella kehosi reagoi vähähappiseen treeniympäristöön, millainen geneettinen VO2 max sinulla on.

Harjoittelun siedolla ja palautumisella on myös yksilöllisiä eroja. Testi kertoo millainen treenin sieto lihaksistollasi on ja miten kehosi sietää ääriolosuhteita. Samoin se kertoo palautumisen kannalta oleelliset asiat, kuten tulehdusvasteen, palautumisnopeuden ja lihasarkuuden. Viimeksimainitun olet varmasti huomannut jo itsekin, joten tämä toimii hyvänä tarkistuspisteenä sen suhteen miten vastaavat asiat mitä testi kertoo, huomaa arjessa. Testi kertoo myös kipukynnyksestäsi, onko se keskivertoa alhaisempi, normaali vai korkeampi. Tämä kertoo varsinkin valmentajalle paljon treeniohjelmaa suunnitellessa, mutta myös arkipäiväiset asiat kuten tarve puudutukselle hammaslääkärissä selittyy tällä. Korkean kipukynnyksen ihminen tiedostaa kivun, mutta sen mekanismi ei estä toimintakykyä, kun alhaisen kipukynnyksen ihminen voi vastaavasta kivusta lamautua täysin toimintakyvyttömäksi.

Vaikuttavatko geenit stressitasoon?

Useimmille aikuisille ihmisille pitkällä aikavälillä tarvittava unen vähimmäismäärä on seitsemän ja yhdeksän tunnin välillä, keskiarvon ollessa kahdeksan tuntia. Krooninen unen puute on terveysriskin lisäksi suuri riski mm. liikenteessä ja tarkkuutta vaativassa työssä. Unentarpeesta huoletiminen on terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta erittäin tärkeää, ja useimmat suomalaiset nukkuvatkin valitettavasti säännönmukaisesti liian vähän. Uni on, vanhaa sanontaa laajentaaksemme, kaiken ikäiselle kuin rahaa pankkiin laittaisi! Joillakin harvoilla ihmisillä on perinnöllinen kyky tulla toimeen pienemmällä unimäärällä ja silti säilyttää normaali toimintakyky. He eivät tarvitse samassa määrin unta kuin keskivertoyksilö, vaan nukkuvat säännönmukaisesti 1-2 tuntia vähemmän. Jos et kuulu tähän geneettiseen vähemmistöön, altistat jatkuvalla univajeella itsesi mm alzhaimerille, siksi on hyvä tietää mikä on geneettinen unen tarpeesi.

Testi kertoo myös geneettisen perimäsi siihen kuinka syvää unta nukut ja millainen unisyklisi on. Jos testi kertoo että sinulla pitäisi olla hyvät unenlahjat ja heräilet öisin jatkuvasti tai kärsit unihäiriöistä, on se jo vakava merkki stressistä. Puolestaan ne kenen unisykli on lyhyempi saattavat heräillä öisin ja nukahtaa helposti uudestaan eikä tämä häiritse heidän stressitasoja.

Ihmisillä on sisäinen kello, jonka vuorokauden pituus on hieman yli 24 tuntia. Jotkut valvovat yleensä myöhempään kuin toiset, jotka saattavat suunnistaa höyhensaarille hyvinkin aikaisin. Ihmisten luontainen nukkumaanmenoaika vaihtelee niin opittujen tapojen kuin elämäntilanteenkin kautta, ja myös perinnöllisillä taipumuksilla on vaikutusta asiaan. Joillain henkilöillä perintötekijät suosivat aamuvirkkua elämäntapaa, ja joillain toisilla taas paras aktiivisuuden vaihe tulee vasta iltapäivästä tai illasta. Aamuvirkut myös nukkuvat keskimäärin hivenen enemmän kuin iltavirkut. Iltavirkut puolestaan saattavat kärsiä ajoittaisesta unettomuudesta ja suosia esimerkiksi töitä, jotka tapahtuvat ilta-aikaan. Onko oma rytmisi geneettisesti sinulle sopiva?

Geenit kertovat myös luontaisen dopamiinitason kehossa, eli suoraan sen, oletko ”stressierkki” vai ”rentoreiska”. Ja voit näinollen tarvittaessa tehdä valintoja jotka tukevat stressinsietokykyäsi.

Miten geenitesti auttaa painonhallinnassa?

Kehomme kuluttaa levossakin energiaa perustoimintojen, kuten solunjakautumisen ja lämpötilan säätelyn ylläpitämiseen. Joillakuilla lämmöntuotanto toimii hiukan eri tavalla. Heidän elimistönsä valmistaa vähemmän lämmöntuotosta vastaavia ruskeita rasvasoluja. Tällöin lämpöä tuotetaan perusaineenvaihdunnassa vähemmän ja säästynyt energia varastoidaan rasvana valkoisiin rasvasoluihin. Myös kylmä saattaa tuntua epämiellyttävämmältä pienemmän lämmöntuotannon tähden.

Joillain ihmisillä keho varastoi energiaa tehokkaammin kuin toisilla. Esihistoriallisina aikoina, ruoansaannin ollessa epäsäännöllisempää, tämä saattoi merkitä eroa elämän ja kuoleman välillä. Nykyään ruoan määrän yltäkylläisyys on kääntynyt ennen suosiollista genotyyppiä vastaan, ja kerätty vararavinto saattaa pysytellä mukana huomattavan sitkeästi painonkaristamisyrityksistä välittämättä.

Testi mittaa ja kertoo ruskean ja valkean rasvan suhteesta elimistössäsi, eli varastoitko rasvaa vai toimiiko aineenvaihdunta automaattisesti tehokkaasti. Huoli pois, jos olet tätä valkoista ryhmää, joudut vain tekemään hieman määrätietoisempia valintoja jotta saat aktivoitua aineenvaihduntaasi, tämä ei siis ole tuomio ikuiseen ylipainoon.

Geenitesti kertoo kehosi toiminnan sen suhteen miten se käyttää kuituja, hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja. Kaikille ei suinkaan ole sopiva ketogeeninen ruokavalio ja proteiinin tarpeemme vaihtelee yksilöllisesti riippuen siitä onko esimerkiksi painoa pudottaessa geneettisesti oleellisempi lihasten säilymiselle rasvan saanti vai proteiinin saanti. Testin perusteella on siis helpompi luoda täsmällisesti tarpeitasi vastaava ruokavalio jossa energianlähteet ovat oikeassa suhteessa keskenään.

Samoin nuorella iällä tehtynä geenitestistä saa tiedon omaako alttiutta metaboliselle oireyhtymälle ja onko oma genotyyppi sellainen, että se altistaa painon nousulle. Jälleen helpottaa mahdollisia valinnan paikkoja sillä että tietää miten oma keho eri asoihin suhtautuu.

Ruokailurytmi on myös opitun lisäksi geneettinen. On napostelijan-genotyyppi, joka ei suinkaan tarkoita sitä että tämän geenivariantin omaavan pitäisi napostella herkkuja, vaan tällainen tyyppi kykenee paremmin sulattamaan vähäisen määrän kerralla, kun jonkun toisen elimistö toimii paremmin sillä, että saa harvemmin suuremman satsin sulatettavaa. Tähän vaikuttaa osin myös mielihyväkeskuksen toiminta, jota sitäkin säätelee geneettinen tausta. Geenit kertovat myös sen, onko itselle paras kasvisruokavalio vai sekaravinto.

Miten geenit suhtautuvat vitamiineihin sekä kivennäis- ja hivenaineisiin?

Verenkierrossa esiintyvien karotenoidien (A-vitamiini) ja tokoferolien (E-vitamiini) pitoisuus on jossain määrin suhteessa perintötekijöihin. Ne toimivat elimistössä mm. antioksidantteina ja vaikuttavat terveyttä edistävästi. Tiettyjen geenimuunnosten ansiosta veressä voi esiintyä suhteessa enemmän näitä yhdisteitä. Tässä on myös syy siihen miksi elimistöt reagoivat eri tavoin eri vitamiinipitoisuuksiin. Jollakulla on puutosoireet vaikka vitamiinipitoisuus veressä on viitearvojen sisällä, tällainen ihminen on tyyppiä jolla pitoisuus pitäisi olla siis keskivertoa korkeampi. Vastaavat markkerit löytyvät myös B12 ja D-vitamiineista.

Samalla tavoin kehoilla on eri tarpeet kivennäis- ja hivenaineiden osalta. Magnesium, fosfori, sinkki, kalsium ja kupari ovat markkerit joilla on merkitys mm lihasten toiminnassa, vastustuskyvyn toiminnassa, luuston ylläpidossa ja raudan varastoitumisessa. Ja vastaavasti kuin vitamiinit, niidenkin tarve voi olla yksilöllisesti suurempi.

Evogenom Sport geenitesti

Nämä markkerit ja lukuisia muita, yhteensä noin 300 SNPsiä on kerätty 60-70 sivuiseen ”henkilökohtaiseen käyttöohjekirjaan”. Mukana on myös mm maksan entsymien toimintaan vaikuttavat markkerit, jotka kertovat eri nautinto ja lääkeaineiden sopivuudesta juuri sinulle. Yhteenveto jota lääkärit nykypäivänä arvostavat suuresti miettiessä eli lääkkeiden soveltuvuutta hoitoprotokollaan. Ei tarvitse testata miten joku lääke sopii, kun raportista näkee suoraan tiedon onko kyseisen aineen metaboloitumiseen vaikuttavalla reitillä mutaatioita vai ei, eli toimiiko lääke kuten halutaan vai aiheuttaako se ongelmia.

Evogenom Sport geenitesti (normaalihinta 590€), nyt koodilla HOSWSPORT saat sen tutustumishintaan 250€. Voit itse tilata geenitestin suoraan Evogenomin verkkokaupasta käyttäen kassalla koodia HOSWSPORT. Saat suoraan Evogenomilta postitse testipakkauksen ohjeineen kuinka toimitat sylkinäytteen suoraan laboratoriolle. Saat geenitestin raportin ja raakadatan suoraan kotiin salasanasuojatulla muistitikulla toimitettuna. Tästä voit tutustua malliraporttiin.

Tilatessasi geenitestin voit lisätä raporttiin myös tarkemmin kohdennettua tietoa terveysriskeistäsi. Yksittäisiä terveysriskikartoituksia ei voi tilata ilman perusraporttia. Tällä hetkellä voit tilata arvion seuraavista riskeistä:

  • Alzheimerin tauti
  • Astma
  • Diabetes
  • Eturauhassyöpä
  • Keliakia
  • Munasarjasyöpä
  • Reuma ja nivelrikko
  • Rintasyöpä
  • Verenpainetauti

Riskiarviot kustantavat 20€/kpl

Mikäli haluat apua raportin tulkintaan tai ruokavalio/elintapamuutoksiin voit varata raportin saavuttua konsultaatioajan (90€).

Valittavissasi on myös neljä erilaista palvelupakettia jotka kaikki pitävät sisällään Evogenom Sport raportin, raakadatan, sekä haluamasi ravintoneuvontakokonaisuuden. Löydät näistä lisätietoa evogenom-geenitesti sivultamme. Hinnat löytyvät sivun alalaidasta.

Hinnat ovat voimassa toistaiseksi, oikeus hinnanmuutoksiin pidätetään.

 

By |

Kun asuu ja elää sivistyksen ulkopuolella, niin välillä pääsee käymään niin, että kaupassa ei tule käytyä säännöllisesti. Välillä on sitten hetkiä jolloin jääkaapista kohtaa lähinnä pelkän valon ja kuivatavarakaappikin tuntuu sisältävän vain outoja aineksia josta ei oikein helposti saa ravitsevaa ruokaa loihdittua.

Pahimpien katastrofien pelastajana toimii hyvin kotitekoinen seitan. Tämä ei ole pikaruokaa, sillä valmistamiseen joutuu varaamaan muutaman tunnin aikaa, mutta edullinen ja täyttävä hätävara kuitenkin. Keliaakikoille tämä ruoka ei sovi, sillä raaka-aineena on käytännössä pelkkä vehnägluteeni. Muutoin gluteenitonta ruokaa suosivat voivat huoletta satunnaisesti seitanista nautiskella ilman vatsan väänteitä.

Seitan sopii korvaamaan lihan useimmissa ruokalajeissa, ja koska seitan itsessään on jokseenkin mauton, mutta imee tehokkasti makuja itseensä, on siitä helppo varioida oman maun ja tarpeen mukaista murkinaa.

Seitanin valmistus

Tarvitset:
4/4 vehnäjauhoja (esim  1 kg, halvin merkki kelpaa hyvin)
n. 3/4 vettä (n 7 dl)

  • Sekoita jauhot ja vesi isossa kulhossa. Koostumuksen tulisi vastata pullataikinaa, eli olla niin jämäkkää, että saat pyöritettyä siitä pallon joka ei takerru sormiisi.
  • Kaada kulhoon reilusti kylmää vettä. Ja puristele taikinapalloa vedessä aivan kuin pesisit pyykkimyttyä. Kun vesi muuttuu valkoiseksi, kaada se pois.
  • Kaada kulhoon reilusti lämmintä vettä ja purstele taikinapalloa vedessä. Kun vesi muuttuu valkoiseksi, kaada se pois.
  • Lisää taas kylmää vettä, puristele ja vaihda vesi kuumaan jne. Toista näitä vaiheita kunnes taikina alkaa muuttua sormissasi  ”narumaiseksi” ja vesi muuttuu lähinnä harmaaksi, muistuttaen lähinnä pastan keitinvettä. Tässä vaiheessa taikinaa voi vaivata ja venytellä jotta sinne muodostuu vahva sitko. Taikinan määrä kutistuu tässä vaiheessa alle puoleen alkuperäisestä taikinapallosta.
  • Muotoile seitan haluttuun malliin. Eli voit leikata sen vastaamaan pihvä, lihasuikaleita, kuutioida, pilkkoa ”jauhelihaksi” pikku rouheeksi tai jättää sen yhtenäiseksi ”paistiksi”
  • Jos valmistat paistin, kannattaa vaivata keitinliemen ohjeessa mainittuja mausteita myös paistin sisään (suola, sokeri, paprika, mustapippuri ja soijakastike), tällöin paisti saa kauttaaltaan paremmin makua kuin pelkästään ulkopintaan.

Seuraavaksi seitan taikina keitetään. Kiehauta litra vettä ja lisää mukaan haluamasi mausteet. Jos haluat suht neutraalin lihaisan perusmaun lisää liemeen:

  • 1 kpl kuutioitu sipuli
  • 2 rl oliiviöljyä
  • 1 tl mustapippuria
  • 1 pilkottu sellerin varsi
  • 1 pilkottu porkkana
  • 1-2 tl suolaa (jos olet tottunut suolattomaan ruokaan, voi tämän jättää pois)
  • 1 tl sokeria
  • 1 rl soijakastiketta
  • 1 tl paprikajauhetta
  • 1 tl jeeraa (roomankuminaa)
  • 1 laakerinlehti

Jos valmistat jotakin pienemmiksi pilkotuista vaihtoehdoista, pyöräytä niitä ruokaöljyssä ennen kiehuvaan veteen lisäämistä, etteivät takerru kattilassa toisiinsa. Keitä ”hymyillen”, eli hiljalleen kiehuen 30-50 minuttia. Keittoaika riippuu keitettävien palojen koosta. Jos olet käyttänyt taikinaan kilon jauhoja ja teet siitä yhden yksittäisen paistin, vaatii sen kypsyminen tuon 50 minuuttia, ehkä jopa kauemmin. Kuutiot, rouheet ja suikaleet kypsyvät nopeammin. Seitan paisuu keitettäessä liki kaksinkertaiseksi, eli annoksen koko kasvaa takaisin siihen mistä alkuperäisen taikinan kanssa lähdettiin liikkeelle. Voit näinollen arvioida taikinaa tehdessäsi minkä verran valmista seitania tarvitset.

Keitetty seitan säilyy jääkaapissa, omassa keitinliemessään noin viikon. Valmistaessasi sitä ruuaksi, voit marinoida sen haluttuun makuun ja käyttää sitten osana ruuanvalmistusta. Omasta mielestäni herkullisimman version saa kun sekoittaa loraukseen punaviinietikkaa mustapippuria, jeeraa ja pirskauksen soijakastiketta ja paistaa pannulla reilussa voinokareessa ja lisää esim kesäkurpitsaspagetin tai kuvan mukaisesti paahdettujen juuresten kaveriksi. Seitan sopii myös grillattavaksi.

100g seitania sisältää 22g proteiinia ja 3.9g hiilihydraatteja (vehnäjauhoista käytetään vain gluteeni)

By |

Moni ihminen kavahtelee ajatusta muista hiivoista kuin leivontaan käytetyistä tai panimoteollisuuden käyttämästä. Erheellisesti luullaan että hiiva elimistössä tarkoittaa huonoa tilannetta, ns hiivatulehdusta. Hiivojen lukemattoman laajassa suvussa on kuitenkin myös niitä hiivoja joilla on tärkeä tehtävä ruuansulatuskanavassa ravinteiden pilkkomisessa.

Maitohappobakteerit ovat monelle sitäkin tutumpia. Valtaosa tunnistaa ainakin gefiluksen ja asidofiluksen. Ravintorikas ruoka sisältää kuitenkin huomattavasti enemmän vaihtoehtoja kuin vain nämä kaksi. Montako maitohappobakteeria sinä tiedät päivittäin saavasi osana ruokaa tai ravintolisinä?

Olen itse tänä kesänä ”hurahtanut” vesikefiiriin. Se on näistä ravinteikkaista maitohappobakteerijuomista ”köyhin”, mutta koin itse helpoimmaksi lähteä liikkeelle siitä ja jo sen ruokavalioon tuomat muutokset ovat varsin huikeita.

Ennen kefiiriin tutustumista sisälsi päivittäinen ruokavalioni viittä (5) eri maitohappobakteeria

  • Bifidobacterium species
  • Lactobacillus acidophilus
  • Lactobacillus delbrueckii subsp. bulgaricus

  • Lactobacillus reuteri

  • Streptococcus thermophilus

     

Näiden viiden saamiseksi söin päivittäin itse valmistettua maitohappobakteeri-jugurttia sekä suoliston hyvinvointijuoman. Nyt kun olen lisännyt päivittäiseen rutiiniini lasillisen  itse valmistamaani vesikefiiriä tulee lisänä kymmenen uutta maitohappobakteeria  sekä neljä ravintohiivaa.

  • Lactobacillus brevis
  • Lactobacillus casei
  • Lactobacillus hilgardii
  • Lactobacillus hordei
  • Lactobacillus nagelii
  • Leuconostoc citreum
  • Leuconostoc mesenteroides
  • Acetobacter fabarum
  • Acetobacter orientalis
  • Streptococcus lactis
  • Hanseniaospora valbyensis (yeast)
  • Lachancea fermentati (yeast)
  • Saccharomyces cerevisiae (yeast)
  • Zygotorulaspora florentina (yeast)

Kun lisäksi rakastan hapankaalia, jota syön varsin usein, saan siitä aina ainakin seuraavat:

  • Leuconostoc mesenteroides
  • Lactobacillus brevis (löytyy myös kefiiristä)
  • Pediococcus pentosaceus
  • Lactobacillus plantarum.

Lisäksi hapankaalissa on usein mukana yksi tai useampia seuraavista bakteerikannoista: Weissella species, Lactobacillus curvatus, Lactobacillus sakei, Lactobacillus coryniformis, Lactococcus lactis subsp lactis, Leuconostoc fallax, Leuconostoc citreum ja Leuconostoc argentinum,

Miksi sitten tarvitaan kaikkia näitä (ja muita) maitohappobakteereita ja pro- sekä prebiootteja? Yksinkertaisesti voidakseen hyvin. suolisto koostuu omista soluistamme muodostuvasta suoliston seinämästä sekä suoliston nukan seassa elävästä mikrobimassasta. Tämä mikrobimassa on siis terveenä ja toimivana juuri näistä edellä mainituista maitohappobakteereista, hiivoista ja entsyymeistä koostuva elävä matto. Jos olosuhteet, sairaudet, stressi tai useinmiten ruokavalio tuhoaa tätä elävää massaa, on seurauksena vatsaoireet (turvotus, ummetus, ilmavaivat ja ajan kanssa vakavammat oireet kuten haavaumat suolistossa). Tuhoutunut massa johtaa myös ravinteiden imeytymishäiriöihin, erilaisiin kiputiloihin (kihti ja reumatyyppiset oireet) ja masennukseen sekä jopa alzhaimeriin ja dementiaan.

Mitkä sitten ovat niitä olosuhteita jotka tuhoavat tätä suoliston hyvää kantaa? Tässä seitsemän pahinta suoliston mikrobikannan vihollista:

  1. Antibioottikuurit
  2. Sokeri
  3. Fluori (varsinkin fluoritettu juomavesi)
  4. GMO-ruoka
  5. Viljat
  6. Stressi
  7. Lääkkeet (mm. e-pillerit, kolestroli-, verenpaine- ja vatsalääkkeet)

Nykypäivänä onneksi useimmat lääkärit ovat jo valveutuneita ja kehoittavat ottamaan maitohappobakteeri-kuurin antibiootin kanssa yhtä aikaa. Valitettavaa vain on, että pelkkä 1-2 maitohappobakteerikannan nauttiminen lääkekuurin suojana ei korjaa koko bakteerikantaa. Tutkimusten mukaan yksi antibioottikuuri voi tuhota suoliston bakteerikannan 6 kk ajaksi ja useamman kuurin seurauksena voi olla bakteerikannan autioituminen jopa kahdeksi vuodeksi viimeisestä antibioottikuurista. Suosittelen siis lämpimästi huolehtimaan monipuolisesta bakteerikannan ylläpitämisestä jos joudut syömään antibiootteja. Muistakaamme ettei antibiootit osaa erotella mikä on hyvä ja mikä huono bakteeri, minkä on annettava elää ja mikä on tapettava.

Sokeri, viljat ja GMO-ruoka. Sokerit ja viljat ylläpitävät herkästi tulehdustilaa elimistössä, sillä ne ruokkivat niitä huonolaatuisia bakteereita. Tiedät huonon bakteerikannan jylläävän elimistässä jos vatsasi on usein turvoksissa, saat helposti ilmavaivoja ja kärsit närästyksestä. GMO-ruoka, eli geenimanipuloitu ruokavalio on geneettisesti epäkelpoa, eli jälleen kerran ne hyvät bakteerit jäävät ilman ravintoa ja huonot juhlivat urakalla.

Fluori ei ole suomessa yhtä suuri ongelma kuin niissä maissa jossa vesijohtovesi on fluorattua. Meillä suurin annos fluoria tulee hammastahnasta ja lapsille syötettävistä fluoritableteista. Eli jos epäilet olevasi niitä henkilöitä jotka hampaita harjatessa nielevät osan vaahdosta, suosittelen lämpimästi vaihtamaan fluorittomaan hammastahnaan. Tutkimukset ovat osoittaneet fluoritablettien tehottomuuden hampaiden hyvinvoinnissa, enemmänkin ne aiheuttavat häiriöitä hampaiden kehityksessä ja kiilteessä (aiheesta Elina Hytösen kirjoitus täällä.)

Stressi. Sen vaikutusta suoliston hyvinvointiin ei tarvinne edes suuremmin selitellä. Siitä puhuu korutonta kieltään kaikki ne vatsahaavoista kärsivät stressaajat..

Ja viimeisenä vielä lääkkeet. Tiesitkö että e-pilleri lisää elimistön vitamiinitarvetta jopa tuplasti, Tiesitkö että esimerkiksi kolestrolilääkitys ei estä vain kolestrolin kiinnittymistä verisuonten seinämiin, vaan se samalla blokkaa monen muun elimistölle oleellisen hormonin muodostumista. Tiesitkö että verenpainelääkitys vaikuttaa aineenvaihduntaan lamaavasti, jolloin sekä ruuansulatus että ravinteiden imeytyvyys kärsii.. Eli käytännössä aina kun vaikutetaan elimistön toimintaan kemiallisesti on aihetta tarkastella mihin kaikkeen (halutun lisäksi) vaikutus kohdistuu ja tehtävä tarvittavat korjausliikkeet jotta yhden oireen lääkintä ei aiheuta kymmentä uutta sairautta…

Eläköön nämä elimistömme mikroskooppisen pienet apulaiset jotka huolehtivat siitä että tämä solujen yhteenkokoontuma jota kehoksi kutsutaan elää ja voi hyvin.

 

By |

Toisinaan tulee eteen tilanne että kaipaisi leipää. Omalla kohdallani on kuitenkin se tilanne että tiedän etteivät perinteiset viljat tee keholleni kovin hyvää, joten tulee etsittyä vaihtoehtoja.

Ystäväni vinkkasi loistavan ohjeen gluteenittomista sämpylöistä Globuli Wellnessin fb-sivuilla, ja kun sämpylähimo kävi mahdottomaksi ajattelin tehdä oman versioni näistä. Silloin kun leivontainto iskee päälle, on käytettävä sitä mitä kaapista löytyy ja sovellettava ohjetta. Omista tuotoksistani ei tullut yhtä kauniita kuin Globulin versiot, mutta maukkaita ja asiansa ajavia kyllä. Jopa siinä määrin, että näitä saisin kuulemma mieluusti tehdä toistekin maistaja-raadin mukaan. Joten pistetäänpä ohje talteen ja teidän muidenkin iloksi ja hyödyksi.

Viljattomat maissi-papu-mantelisämpylät

Mitat ovat noin mittoja, käytin annosteluun parin desin juomalasia ja mutu-tuntumaa, sovella sen mukaan mitä omasta kaapista sattuu löytymään.
2 dl Maissitärkkelystä (Rivercote)
3 dl Mungpapu-jauho (Pint Brand, itämaisesta kaupasta)
2 dl Soijajauhoa (Soyolk)
3 dl Luomu mantelijauho (Ölmühle Solling)
1 dl Pellavasiemenrouhetta
1 dl Kuivattuja yrttejä (oregano, meirami, basilika)
Ropsaus ruususuolaa
3 rl intiaanisokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl oliiviöljyä
7 dl vettä
Ensin kuivat aineet sekaisin, soija ja mungpapujauho tekevät jauhoseoksesta jo aavistuksen ”öljyisen” eli sotku näyttää siltä kuin sinne olisi jo nypitty rasvaa joukkoon. Kun kuivat on sekaisin kaada joukkoon öljy, sekoita ja kippaa mukaan ensin 5 desiä vettä ja sekoita. Lisää nestettä sitä mukaa kun tuntuu että seos ”kuivahtaa”. Taikina saa jäädä huomattavasti normaalia sämpylätaikinaa kosteammaksi. Muotoile käsin uunipellille sämpyläpallot. Itse sain tästä määrästä 12 kämmenen kokoista sämpylää. Paista 250 asteessa 30-35 minuuttia.
Suunnattoman paljon nämä eivät uunissa kohonneet, mutta koostumus oli kuitenkin kuohkea. Ehkä jos muotoilun olisi tehnyt jauhotetuin käsin olisi lopputulos voinut olla kauniimpi, mutta rapsakka rustiikkinen kuori maistui näinkin taivaalliselta eikä lämmin sämpylä kaivannut muuta kuin sipaisun voita pintaan ja ääntä kohden. Aamulla lämmitin halkaistun sämpylän leivänpaahtimessa ja maku ja koostumus oli kuin olisi juuri uunista ottanut, joten toimii myös seuraavana päivänä.

By |

Painonhallinan kolmas sääntö: Syö aitoa, puhdasta, oikeaa ruokaa!

Meidän elimistömme on aikanaan kehittynyt käyttämään ravintona sitä mitä luontaisesti ympäristössämme ilmenee: Kasviksia, sieniä, marjoja, siemeniä, lihaa, kalaa, hedelmiä. Nämä ovat ravintoaineita joita elimistömme tunnistaa, ymmärtää ja osaa käyttää hyväkseen.

Ongelma nykypäivänä on pitkälle prosessoitu ruoka ja ”ruuan kaltaiset” valmisteet joita elimistömme ei osaa tulkita oikein ja joista se ei saa kaipaamaansa ravintoainetta.

Jo se että jätät einekset, sipsit, karkit ja muut turhakkeet pois ruokavaliosta ja vaihdat tilalle puhtaita raaka-aineita joista valmistat itse maittavat ateriat, saat painosi lähemmäs ideaalia tasoa.

Oleellista ruokailuissa on myös säännöllisyys. Kehoissamme on eroja, on ”metsästäjä-tyyppi” jonka keho toimii loistavasti yhdellä kunnon  aterialla päivässä (ja lisänä muutama marjaisa/hedelmäinen välipala) ja on ”keräilijä-tyyppi” jonka elimistö voi parhaiten saadessaan 4-5 tasapainoista ateriaa päivän mittaan. Kummassakin tyypissä on oleellista se, että keho saa tarvitsemansa säännönmukaisesti. Jos oletat olevasi metsästäjä ja pärjäät arkipäivät yhdellä lämpimällä aterialla ja viikonloppuisin löydät itsesi jatkuvasti jääkaapilta, olet todennäköisesti keräilijä joka pakottaa kehonsa väärään moodiin arkisin. 97% ihmisistä on keräilijöitä ja vain harvat todellisuuden metsästäjinä (määritelmä on siis paleo-tyyppinen ei perustu siihen metsästääkö henkilö ravintonsa vai ei). Keräilijän keho toimii parhaiten saadessaan säännöllisesti tasapainoista polttoainetta. Jos tällaisen kehon painoa pyritään pudottamaan niukalla kalorimäärällä, paastoamalla tai syömällä vain yksi ateria päivässä (tai pahimmillaan korvaamalla ateriat jollain pussikeitolla), on lopputuloksena se että keho menee säästöliekille ja se takertuu hankittuihin vararavintoihin sen sijaan että polttaisi vararavinnon pois.

Halutessasi siis hankkiutua eroon vyötärölle kertyneestä vararenkaasta, syö säännöllisesti ja opetat kehosi että polttoainetta tulee jatkuvasti eikä sitä tarvitse varastoida. Säännöllinen ruokailu tehostaa kehon aineenvaihduntaakin, joten keho polttaa saamansa polttoaineen tehokkaammin. Jos kroppasi on jumissa aineenvaihdunnaltaan, tarvitset todennäköisesti apua aineenvaihdunnan käynnistämiseen, se on asia johon henkilökohtainen hyvinvointivalmennukseni voi tuoda helpotusta.

Kannattaa muistaa että markkinoilla on lukemattomia erilaisia ateriankorvikkeita. Monen  tuotteen etuna on se että niissä on huomioitu elimistön mahdollista vitamiini- ja kivennäisainetarvetta dietin aikana, mutta koska ne samalla ovat täysin prosessoituja (niin hyvässä kuin huonossa), niin ne eivät suinkaan opeta kehoa toimimaan oikein, kuten tuottamaan oikeita ruuansulatusentsyymejä, vatsahappoja jne. Käytännössä silloin kun korvataan kaikki ateriat korvikkeilla, tehdään elimistölle karhunpalvelusta. Painon voi kyllä saada putoamaan, mutta koska elimistö on tuollaisen pussikuurin aikana sammuttanut toimintoja sen sijaan että käynnistäisi niitä, on erittäin todennäköistä että kuurin jälkeen normaaliin ruokavalioon palaaminen palauttaa kilot varsin nopeasti. Toki nämä pussidietit voivat toimia hyvänä lähtölaukauksena jolla hukataan kehosta ylimääräiset nesteet ja saadaan vaaka näyttämään kivempia lukemia, mutta todellinen työ painon alas saamiseksi alkaa sitten vasta kun lautaselle kerätään se tasapainoinen ateria.

Ateriankorvikkeilla on olemassa yksi hyvä ja toimiva funktio. Silloin kun olet kiireinen etkä ehdi syödä päivän mittaan neljää täysipainoista ateriaa, silloin voit hyvin korvata yhden aterian tällaisella korvikkeella ja huolehdit siitä että elimistösi saa kuitenkin säännöllisen impulssin että polttoainetta on tasaisesti saatavilla.

Ja se mikä oikeasti on kaikkein tärkeintä ruuassa silloin(kin) kun on kyse painon hallinnasta: Nauti joka suupalasta! Laadukkaat raaka-aineet, huolella ja rakkaudella ateriaksi valmistettuina maistuvat herkulliselta. Uhraa jokaiselle suupalalle sen ansaitsema huomio, nauti sen mausta, koostumuksesta ja siitä kuinka se ravitsee kehoa. Kun syöt, keskity syömiseen, älä tee sitä kiireessä kaiken muun ohella, vaan ole läsnä! Jo biologian oppikirja ala-asteella muistutti siitä kuinka ruoka tulisi pureskella 32 kertaa jotta ruuansulatus käynnistyy. Nauti siis ruuastasi!

By |

Jo Hippokrates aikanaan sanoi:”Ruoka olkoon lääkkeemme.” Miksi sitten syömme itsemme sairaaksi? Miksi länsimaisen ihmisen ruokavalio koostuu pääsääntöisesti viljoista, sokerista ja maidosta? Miksi proteiinin lähteinä käytetty liha on syötetty myös viljoilla ja sokerilla?

En pohdiskele asiaa maatalouspoltiittiselta kannalta, sen voi jokainen tehdä tykönään. Mutta sitä todellakin pohdin, miksi valitsemme lautaselle mielummin näitä ruoka-aineita jotka tekevät meidät sairaaksi?

Käsiini osui artikkeli Rauli Mäkelästä. Hän on funktionaalisen lääketieteen lääkäri joka hoitaa mm reumapotilaita ruokavaliolla. Valitettavan moni tuntemani reumapotilas alistuu siihen että sairaus runtelee kehon ja loppu vastustuskyky nujerretaan voimattomaksi agressiivisilla lääkehoidoilla (jopa sytostaateilla). Mäkelä kuitenkin toteaa omassa hoito-ohjelmassaan tarkistavansa ensimmäisenä reumapotilaan ruokavalion.

– Samat hoitolinjat pätevät sekä sellaisiin reumoihin, missä reumakokeet vahvistavat sairauden reumaksi, mutta myös sellaisiin niveltulehduksiin, joita reumakokeissa ei näy. Ihminen voi olla aivan invalidi, vaikka reumakokeet eivät vahvista sairautta reumaksi. Tällainen tila voi tulla esimerkiksi silloin, jos jostakin huonon hygienian maasta sattuu saamaan kampylobakteerin tai salmonellan, jonka seurauksena on ensin ripuli ja sitten hyvin kipeä niveltulehdus. Tätä sanotaan reaktiiviseksi artriitiksi.
Rauli Mäkelä toteaa kokemuksen osoittaneen, että ruokayliherkkyydet aiheuttavat hyvin usein niveltulehduksia.
– Manipuloimalla potilaan dieettiä saadaan monasti paljon hyvää aikaan. Useimmiten syylliseksi paljastuvat kotimaiset (gluteeni) viljat, ja kun niveltulehdusta poteva potilas laitetaan gluteenittomalle ruokavaliolle, tilanne kohentuu nopeasti. Mieluiten pistän potilaani ihan aluksi oikealle eliminaatioruokavaliolle, missä poistetaan gluteenien lisäksi lehmänmaito, sokeri ja hiiva. Sen jälkeen rupean purkamaan dieettiä siten, että ensin puran muita tekijöitä ja jätän viimeiseksi viljat, koska useimmiten syyllinen löytyy sieltä. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä mekanismia, miksi gluteeniviljat ovat usein syyllisiä reumaattisiin tulehduksiin. Toiseksi yleisin syyllinen lienee maito.
– Jos potilas jaksaa ja on riittävän motivoitunut, pistän hänet ns. alkupaastolle eli pehmeälle paastolle, jolloin hän käyttää vain lisäravinnepulveria johon on sekoitettu vitamiineja, hivenaineita, aminohappoja ja tulehdusta hillitseviä lääkekasviuutteita, jolloin saadaan nesteeseen sekoitettava ravintolisäpulveri, joka juodaan.
Hoidon toiseksi kivijalaksi Rauli Mäkelä nimeää probiootit. Funktionaalisen lääketieteen mukaan tulehduksen ydin sijaitsee suolistossa, jolloin suoliston pieneliökantaa pyritään manipuloimaan.
– Eräs voimakas manipuloinnin tapa on alkupaasto, jos potilas vain jaksaa sen tehdä, ja paastoon yhdistetään usein suolen tyhjennys. Tässä voidaan käyttää samaa menetelmää kuin paksusuolen tähystyksessä, jolloin potilas huuhtelee itsensä yläkautta puhtaaksi. Tämä aiheuttaa vallankumouksen suoliston pieneliökannassa, mutta jos potilas ei jaksa tehdä tätä, hänelle aloitetaan ainakin probioottien syöttäminen. Useimmiten silloin puhutaan maitohappobakteereista.
Hoidon kolmanneksi tukipilariksi tohtori Mäkelä nimeää tulehdusta hillitsevät vitamiinit, hivenaineet, rasvahapot ja ravintolisät. Mäkelä pitää hyvin tärkeänä tulehduksen hillinnässä myös välttämättömiä rasvahappoja, ja erityisesti omega-3-sarjaan kuuluvia EPAa ja DHAta.
Jossakin vaiheessa mukaan hoitokuvioon tulevat neljäntenä tekijänä myös proteiineja pilkkovat eli proteolyyttiset entsyymit.
– Puhutaan systeemisestä entsyymihoidosta. Ihmiset ovat käyttäneet maailman sivu entsyymitabletteja helpottamaan ruuansulatusta, jos omat ruuansulatusrauhaset ja haima eivät tuota riittävästi ruokaa pilkkovia entsyymejä. Systeemisessä entsyymihoidossa ideana onkin se, että mahdollisimman tyhjään vatsaan otetaan entsyymejä, jotka vastoin vanhoja oppikirjatietoja imeytyvät suurelta osin ehjinä limakalvon läpi verenkiertoon. Ehjät entsyymimolekyylit, joita valmistetaan muun muassa ananaksesta ja papaijasta, hakeutuvat tulehtuneille alueille, missä ne pilkkovat tulehdusjätteitä ja lieventävät tulehdusta.
”Tyytyväinen tuloksiin”
Lääkäri Rauli Mäkelä toteaa, että pehmeässä reumatautien hoidossa valtaosa reumapotilaistani havaitsee selvää apua. Olen pystynyt vierottamaan monta potilasta solumyrkyistä ja muista kovista reumalääkkeistä. Hyvin monilla jää jossain määrin rajoitettu dieetti pysyväksi. Jos potilas on hyötynyt gluteiinittomasta dieetistä, he useimmiten jatkavat sitä. Potilaat valitsevat yleensä dieetin riesan mieluummin kuin jatkuvat säryt.
– Normaali hoitojakso kestää useita kuukausia. Ensimmäinen hoitokerta vie yleensä runsaasti aikaa, kun potilaalle selitetään kaikki hänelle uudet hoidot. Kontrolli on kuukauden kuluttua, jolloin potilas tulee kertomaan, mitä mieltä hän on asioista, ja valtaosa potilaista kertoo jo tuolloin voivansa selvästi paremmin kuin hoitoon hakeutuessa. Puolen vuoden kuluttua hoitojen alkamisesta potilaalla on yleensä yhä joitakin dieettirajoituksia ja myös jonkinlainen ylläpitoannos tulehdusta hillitsevistä ravintolisistä, vitamiineista, hivenaineista ja rasvahapoista. Näin tilanne pystytään pitämään hallinnassa.
Entä kuinka reumalääkärit suhtautuvat näihin hoitoihin?
– He sanovat potilailleni, että no joo, jatkakaa nyt niitä hoitoja, jos te luulette ja tykkäätte että niistä on jotakin hyötyä, mutta kyllä tiede on osoittanut, ettei niistä voi olla mitään hyötyä, tohtori Rauli Mäkelä naurahtaa. – Olen kuitenkin saanut selkäreumoissa, suurten nivelien ja käsien nivelien tulehduksissa aivan ällistyttäviä tuloksia.
Jos haluat tutustua tarkemmin reuman luonnonmukaiseen hoitoon, suosittelen lukemaan Rauli Mäkelän kirjan .

Miksi tämä sitten kiinnosti itseäni niin suuresti? Siksi että monet nivelkivuista ja reuman oireista kärsineet ovat saaneet CellRESET – kehokuurista avun. Mietin itse alkuun miksi kuurilla on vaikutusta myös niveliin, mutta nyt ymmärrän että koska kuurin ruokavalio poistaa samalla tavoin tulehdusta aiheuttavat ruoka-aineet lautaselta, ja koska kuurin aikana myös huolehditaan elimistön tarvitsemien vitamiinien, hivenaineiden ja mineraalien sekä aminohappojen saamisesta ja siitä että suolistomme saa probiootit ja entsyymit, siksi vaikutus on luonnollisesti täysin sama kuin lääkärin antaessa vastaavat ohjeet. Jos siis haluat ottaa keholle korjausliikkeen ennenkuin tarvitset siihe lääkärin apua, olen mielelläni valmentajasi prosessin läpi.

Lainaus: Rauli Mäkelän haastattelu.

By |

sokerit

Vapun tienoissa silmiini osui Facebookin ihmeellisessä maailmassa tämä yllä oleva kuva. Se pysähdytti! Se pysähdytti niin minut kuin ilmeisesti monet muutkin.

Ensinnäkin hatunnosto Marille tekemästään työstä sokereiden laskeskelussa. Ja toisekseen nöyrä anteeksipyyntöni kuvan luvattomasta käytöstä. Jäin pyörittelemään omia ajatuksiani sokereista liian pitkäksi aikaa ja ilmeisesti kuviensa saaman julkisuuden säikäyttämänä Mari on poistanut profiilinsa, tai ainakin vaihtanut sen tunnusta niin että löytämäni linkkaukset viittaavat sivuille joita ei enää ole.

Minun kannaltani onneksi, netin syövereihin kerran ladattu tieto kuitenkin säilyy muodossa jos toisessa, joten pienoisella salapoliisin työllä löysin kuvan ja vältin näinollen a) tuotteiden joita en käytä, ostamiselta. b) sokeripalojen pyörittelyltä.

Asiaan liittyvät omat ajatukseni ovat saman kaltaisia sokerin suhteen kuin ne ovat suolan suhteen. Eihän sokeri sinänsä paha asia ole. Aivomme tarvitsevat x määrän sokeria toimiakseen. Aivomme saavat tosin sitä sokeria muutettua käyttökelpoiseen muotoon ihan mistä tahansa hiilihydraatista, eli ei sitä varten tarvitse valkaistuja sokereita popsia.
Toivon ettei kukaan kuvittele minua täydelliseksi ruokapuritanistiksi, herkkunatsiksi, sillä sitä en todellakaan ole. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että jos tekee mieli herkutella makeasti, on suklaapatukka tai jäätelö erittäin loistava vaihtoehto. Samoin jos tekee mieli juoda limua, niin suosittelen ehdottomasti mielummin valitsemaan juuri tuollaisen kuvassa näkyvän ”aidon” kokiksen, eli sen mikä sisältää sokeria mielummin kuin sen mikä sisältää keinotekoisia makeutusaineita. Itse luokittelen stevian luontaiseksi makeutusaineeksi, vaikkakin myös sen suhteen on viime aikoina alkanut ilmetä ristiriitaisia tutkimustuloksia. Pahimpina pidän kuitenkin aspartamia ja asesulfami-k:ta, jotka sen lisäksi että ovat jopa hermomyrkyiksi luokiteltavissa, eivät omaa sitä ominaisuutta mikä oikealla sokerilla on: Eli lähettää aivoille singnaali että sokeria on saatu riittävästi.

Mielestäni yksi suurimmista syistä maailman laajuiseen ylipaino-ongelmaan ei suinkaan ole rasvainen ruoka, vaan kaikki nämä light-versiot. Kun tehdään ”sokeriton” versio jostakin, korvataan sokeri jollakin sellaisella joka ei meidän elimistössämme käyttäydy niin että elimistömme tunnistaisi sen antamat signaalit. Tiedän valitettavan monia, reilusta ylipainosta kärsiviä, jotka kumoavat kitusiinsa useita litroja diettilimua tai energiajuomia. Eiväthän ne lihota kun eihän niihin ole lisätty sokeria.. Niinpä, niin…

Entä sitten muut elintarvikkeet?
Olen huomannut että yleensä silloin kun jostain tehdään vähärasvainen versio, lisätään sinne sokeria. Miksi?? Onko syynä yksinkertaisesti se, että kun jonkin ravintoaineen luontainen rasva korvataan transrasvoja sisältävällä ”kevytversiolla”, menetetään ruuan hyvä maku ja tarvitaan sokeria hämäämään makunystyröitä jotta voidaan edelleen väittää ruuan maistuvan hyvältä..? Sitten on tietysti nämä täysin keinotekoiset jossa sekä rasva on korvattu jollain kissanrasvalla ja sokerikin on vaihdettu keinotekoisiin makeutusaineisiin.. Ja sitten ihmetellään kun ihmisillä on allergioita, päänsärkyjä, vatsakipuja, väsymysoireyhtymää jne jne…
Suosittelen sokereiden suhteen tekemään aivan saman kuin mitä suosittelin suolan suhteen. Vaihda valkaistu versio intiaanisokeriin, valkaisemattomaan ruokosokeriin tai kotimaiseen aitoon hunajaan. Huomaat että nämä sokerit antavat enemmän hyvää makua kaikkeen mihin niitä käyttää. Ja joskus jos haluaa antaa periksi makeanhimolle, olen todennut riittäväksi herkkupalaksi ripotella hieman inkkarisokeria kielelle ja annan sen sulaa siinä. Hyvää, ilman lisäaineita, antaa hiukan energiaakin ja mikä parasta, ne muutama rae eivät loppujen lopuksi sisällä juurikaan kaloreita.

Toinen mitä myös suosittelen, on jälleen tuotteiden sisällysluettelon tutkiminen. Paljonko se ostoskoriin päätyvä muropaketti oikeasti sisälsikään niitä hiilihydraatteja per 100g ja paljonko noista hiilareista oli sokereita? Entä minkä kokoinen olikaan suositeltu annoskoko ja sen arvot? Jos se paketti ei tällä tutkailulla jäänyt kauppaan, niin suosittelen myös kaivamaan esiin keittiövaa’an ja punnitsemaan paljonko se käyttämäsi kerta-annos oikeasti painoikaan? Paljonko siinä oli sokereita??

Nämä piilosokerit (samoin kuin piilosuolat) ovat juuri se syy miksi cellRESET-kehokuuri mennään läpi syöden vain puhtaita, teollisesti käsittelemättömiä raaka-aineita. Kun tiedät mitä syöt, tiedät myös paljonko sokeria saat. Monet ”sokerinarkit” ihmettelevät kun joutuvat rimpuilemaan vuodesta toiseen yrittäessään päästä eroon sokerin himosta, suoranaisesta riippuvuudesta. Ainoa keino jolla siitä voi päästä eroon on se että r
uokavaliosta eliminoi KAIKKI sokeria missään muodossa sisältävät ruuat. Ei siis riitä pelkkä karkkilakko, vaan on todella luovuttava paljosta. Mutta, se on sen arvoista. Kilot karisevat ja elämä on paljon terveenpää kun sinä hallitset sokerinhimoasi, eikä himosi sinua.

By |

Muistan lapsuudestani erään tv-taikurin hokeman:”Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!” Tuolloin ei ollut kyse ruuasta vaan siitä että kämmeneen piilotettu kolikko saatiin katoamaan kun sen päälle ”ripoteltiin suolaa”. Taika onnistui joka kerta ja suola oli pienen tytön mielestä ihana ihmeaine. Elintarviketeollisuus on ottanut saman hokeman omakseen sikäli että kaikessa tuntuu nykypäivänä olevan niin suolaa kuin sokeria.

Suola itsessään ei ole mikään paha mörkö. Elimistömme tarvitsee sitä toimiakseen oikein. Tarvitsemme sitä elektrolyyttinä hermoston impulssien välittäjänä, samoin solumme tarvitsevat sitä voidakseen sitoa nestettä, puhumattakaan kaikesta muusta elimistön toiminnasta. Suolaliuosta annetaan nesteytyksessä, verenhukassa ja sillä huuhdellaan elimistöä lisämunuaisen häiriöissä puhumattakaan monista muista hoitotoimenpiteistä. Tosiasiassa elimistömme tarvitsee suolaa toimiakseen vain 1,5 grammaa vuorokaudessa (eli 0,6 grammaa natriumia), sillä normaalitilanteessa elimistön suolamäärä pysyy suhtellisen vakiona suolan varastoituessa elimistöön. Saamme suolaa kuitenkin moninkertaisia määriä päivittäisen ruuan mukana. Suolan/natriumin lisäksi elimistömme tarvitsee toimiakseen myös monia muita mineraaleja ja hivenaineita.

On olemassa suolaa ja ”suolaa”. Elintarviketeollisuus käyttää lähinnä puhdistettua, raffinoitua, valkaistua suolaa. Raffinointi poistaa suolasta muut mineraalit ja hivenaineet, jättäen jäljelle vain kiteisen natriumin. Lisäksi pöytä-/ruokasuolaan lisätään jodi (kaliumjodidi, kaliumjodaatti), sekä paakkuuntumisen estoaine (E535 natriumferrosyanidi). Pieni kemisti minussa heräsi ja tutkailin hieman lisää taustatietoa kaliumjodidista ja kaliumjodaatista. Kävi ilmi että ihmiskeho hyödyntää jodidi-ionin tyroksiinin valmistukseen, mutta jodaatti joka on epäorgaaninen yhdiste, keho ei käytännössä saa irti mitään hyödyllistä, sillä se ei kykene tuota pilkkomaan hyödynnettävään muotoon. Eli käytännössä puhdistettu ruokasuola jossa on natriumferrosyanidi ja kaliumjodaatti, siinä ei ole yhtikäs mitään hyvää ja hyödyllistä kehollemme. Tämä huomio kertoikin sen miksi ruokasuola toimii niin etana karkoitteena kasvimaalla kuin häätämässä muurahaisia sisätiloista. Muurahaisille riitti kun ripotti reitille suolaa ja parissa päivässä liikenne oli lakannut. Ilmeisesti kantoivat kiteitä pesään ja saivat syanidimyrkytyksen.

Jotta suolasta olisi keholle sen kaipaamaa hyötyä, suosittelen mielummin valitsemaan puhdistamattomia versioita niin meri- kuin vuorisuolasta. Niiden paremmuudesta en tee vertailua, sillä tämä lista on jo hyvin kartoittanut niiden mineraali ja hivenainepitoisuuksia. Omasta ruokakaapista löytyy sekä Delivon Del mare harmaa merisuola, joka pussin mukaan on haihdutuksen jälkeen kerätty käsin savikerroksen päältä, ja Masajon Ruususuola joka louhitaan käsin Bolivian vuoristossa. Näiden maku eroaa hieman toisistaan, ja valitsen yleensä käyttämäni suolan sen mukaan mitä olen kokkaamassa. Merisuola sopii paremmin kalan kanssa ja mielestäni ruususuola korostaa paremmin kasvisten makua.

Viimeisen puolen vuoden aikana suolapurkki on ollut käsissäni vajaan kymmenkunta kertaa, sillä sen jälkeen kun syyskuussa kävin läpi CellReset®-Kehokuurin ja elin kuukauden täysin vailla millään muotoa lisättyä suolaa, huomasin ruuan maistuvan huomattavasti paremmalta kun maustamiseen käyttää mausteita eikä suolaa. Palautettuani kuurin jälkeen ruuanvalmistukseeni joitakin teollisiavalmisteita, olen huomannut niiden olevan järjettömän suolaisia.

Mielenkiintoni heräsi sen suhteen paljonko normaaliksi luokitellusta ruuasta kertyy päivässä suolaa? Tarvitsemme siis vain 1,5 g suolaa (0,6 g natriumia). Suolan saannin yläraja suositus on nykyään 5g/vrk. Tein mielenkiinnosta muutamia huomioita siitä mitä omasta keittiöstä löytyi: Oululaisen jälkiuuni palat sisältävät yhdessä viipaleessa 0,4 grammaa suolaa. Maininta kertoo suolan olevan merisuolaa, mutta ei sitä onko kyseessä puhdistettu vai puhdistamaton. Eli jos syön 4 viipaletta leipää (eli 2 paria) niin minimi on saavutettu, eikä siihen ole vielä edes laskettu päälle voideltua voita. Normaalisuolaisessa voissa suolaa on 1,5g/100g eli teelusikallisessa jonka lasketaan olevan kerta-annos 5 gramman painoisena on suolaa 0,075g. Eli jos syön kolme leipää joiden päälle sipaisen kullekin teelusikallisen voita, olen saanut jo 1,425 grammaa suolaa. Jos päälle haluaa vielä laittaa juustoa (kaapista löytyi Polar 15 jossa suolapitoisuus oli 1,5%, eli 700 gramman pala sisältää siis 10,5 grammaa suolaa, toivottavasti kukaan nyt ei koko juustoa kerralla syö… Tai jos vahditaan niitä linjoja niin leivän päällehän valitaan silloin todennököisesti keittokinkku. HKn keittokinkkupaketti kertoo yhden viipaleen painavan noin 6 grammaa ja sisältävän 0,1 grammaa suolaa..

Eli jos mietimme täyttyykö kehomme kaipaama natriumin tarve (0,6 g/vrk) ilman lisättyä suolaa, kertoo esimerkiksi finelli.fi sivusto 17% naudan jauhelihan sisältävän 0,056 g natriumia /100g. Naudan paistin vastaava arvo oli 0,041.Broileri sisälsi 0,051g/100g ja lehtisalaatistakin saamme jo 0,023 g/100g.. Eli tällä perusteella uskallan vahvasti väittää ettei kukaan kuole suolan tai natriumin puutteeseen vaikkei sitä koskaan lisäisi ruokaan missään muodossa.

Haastankin nyt jokaisen blogin lukijan edes yhtenä päivänä pitämään kirjaa paljonko saa elimistöönsä lisättyä suolaa, joko käyttämällä elintarvikkeita joiden valmistukseen on käytetty suolaa (esim voi, juusto, makkarat) tai lisäämällä ateriakastikkeita, ketsupia, sinappia tms jossa on suolaa. Puhumattakaan sitten tietysti valmisaterioista joiden suolapitoisuus taitaa olla ihan omaa luokkaansa (niiden kohdalta en pääse asiaa tarkistamaan kun ei kaapista tuotteita löydy). Uskoisin että moni tulee hämmästymään tulosta samalla tavoin kuin itse siitä järkytyin.

En siis suinkaan sano että suolasta tulisi luopua täysin, ei todellakaan. Ja silloin kun elimistö kuluttaa natriumia enemmän (urheilu tai muu voimakasta hikoilua aiheuttava tekijä) on tietenkin varantoja tasapainotettava, ja itse olen kokenut kesän helteissä hyödylliseksi solen tai yksinkertaisesti muutaman harmaan merisuolarakeen tipauttamisen vesipulloon treenijuomana.