Noin puolitoista vuotta sitten osallistuin Terveysopisto Saluksen paasto- ja puhdistusterapiat kurssille. Sen jälkeen olen muutamaan otteeseen pitänyt muutaman päivän paastoja ja testannut eri muotoja pätkäpaastoista. Normaalisti paastoamisen taustalla on ollut olon virkistäminen, suolistolle lepohetken antaminen ja ”hötön” poistaminen elimistöstä. Vajaa pari viikkoa sitten tuli kuitenkin tilanne jolloin paastosta tuli osa tervehtymisen tukemista ja siitä kerron nyt muutamalla sanalla:

Parantava paasto

Tuhansia vuosia harjoitettu paastoaminen on maailman vanhimpia hoitokeinoja, mutta  Suomessa se on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Rautaesiripun tuolla puolen sitä sen sijaan on tutkittu paljonkin, ja monet 1900-luvun tutkimukset julkaistiinkin vain venäjäksi.  Keskieuroopassa, varsinkin Saksan alueella paastokultuuri on ollut myös merkittävä osa parantoloiden ja paastokylpylöiden ohjelmaa jo 1400-luvulta lähtien ja tukimuksia paastosta on tehty vuodesta 1935 lähtien.

Gorjatsinskin parantolasta Venäjältä löytyy yli 10 000 potilaan sairauskertomukset. 2/3 paastoajista on saanut esimerkiksi avun sellaisiin sairauksiin kuten diabetes, astma- ja allergiat, verenpainetauti ja reuma. Alunperin paaston dramaattinen vaikutus tuli Venäjällä todettua sattumalta. Tohtori Juri Nikalajevilla oli hoidossaan Kursakovin sairaalassa Moskovassa psykiatrinen potilas, jolla ei ollut ruokahalua. Potilaalla ei ollut elämänhaluakaan vaan hän halusi eristäytyä. Nikalajev ei käyttänyt kemiallista eikä fyysistä pakkopaitaa potilaan hoidossa, eikä näinollen perinteisesti pakkosyötättänyt potilasta joka ei halunnut syödä. Potilas paastosi itsekseen, viidentenä päivänä alkoi kielteisyys kadota, kymmenentenä hän nousi jalkeille ja 15. hän joi omenamehua, joka oli jätetty hänen pöydälleen. Tämä potilas parani täydellisesti. Nikalajev oli sen jälkeen hoitanut paastolla monia psykiatrisia potilaita joiden mieli parantui, persoonallisuus palautui sekä fyysiset oireet häipyivät. Hälventääkseen muun lääkärikunnan epäilyjä, Nikalajev dokumentoi potilaiden hoidot ja tutkimukset tarkasti. Tri Nikalajevin 8000 potilaasta noin 70% hyötyi paastoamisesta ja kuuden vuoden kuluttua näistä 47% oli säilyttänyt kohentuneen tilansa ja kykenivät elämään normaalia elämää. Nikalajev otti yhteyttä Venäjän terveysministeriöön, joka asetti 1973 sotilaslääkärit, professorit Aleksei Kokosovin ja Valeri Maksimovin käymään tutkimusaineiston läpi. Lääkärit tekivät yhteenvedon, vahvistivat Nikalajevin saamat tulokset ja totesivat että paasto sopi erityisesti keuhkosairauksien, ja sydän- ja verisuonitautien, maha- ja suolisairauksien, umpierityssairauksien, nivel- ja luustosairauksien sekä ihosairauksien hoitoon.

Keskieuroopassa arvostetuinpia ja vanhimpia yhä toimivia paastoon keskittyviä kylpylöitä on Buchingerin paastokylpylä (http://www.buchinger.de/lang-en) joka on toiminut vuodesta 1920 lähtien. Euroopan suurimmassa julkisessa sairaalassa , Charitéssa, on potilaita hoidettu paastolla jo parin vuosikymmenen ajan.

Miten paaston vaikutus on selitettävissä?

Paasto aiheuttaa stressitilan, joka aktivoi sanogenesiksen, eli toipumismekanismin sekä itsesäätelyprosessin. Stressi on sopeutumisreaktio ympäristön muutokseen, eli tässä tapauksessa ravinnon saannin tyrehtymiseen. Kun ravinnon saanti lakkaa, käynnistää elimistö hälytyksen. Seurauksena on hormonaalisia ja neuroendokrinologisia muutoksia. Hormonit mobilisoivat kehon varastot. Osalla hormoneista on myös tulehdusta ehkäisevä vaikutus.

Paasto käynnistää siis autofagian. Sana autofagia on johdettu kreikankielen sanoista auto (itse) ja phagein (syödä), joten autofagia tarkoittaa kirjaimellisesti syödä itseään. Autofagia on kehon mekanismi päästä eroon vanhoista ja toimimattomista solujen osista. Prosessi on täysin  luonnollinen ja tarkasti säännelty, kehomme hajottaa ja kierrättää tarpeettomia soluja ja niiden osia.

Jotta autofagia käynnistyisi, tarvitaan ravinnon puutetta. Autofagian mahdollistaja on hormoni glukagoni. Kun syömme, ja verensokerimme nousee, erittyy insuliinia, ja silloin glukagonitaso laskee. Kun taas olemme syömättä, verensokerimme on tasainen, insuliinia ei erity, ja glukagonitasot nousevat. Tämä glukagonin nousu stimuloi autofagiaa. Paasto nostaa glukagonia ja yli 16 tunnin syömättömyys johtaa niin korkeaan glukagonin tasoon että se mahdollistaa autofagian.

Autofagiaa on tutkittu jo 1950-luvulta lähtien. Se on niin merkittävässä roolissa ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, että japanilaiselle professorille Yoshinori Osumille, myönnettiin lääketieteen Nobelpalkinto, vuonna 2016 hänen tutkimuksistaan paastosta ja autofagiasta.

Yksi stressihormoneista, kortikotropiini eli ACTH aktivoi lisämunuaiskuoren erittämään glukokortikoideja jotka osallistuvat hiilihydraattien aineenvaihdunnan säätelyyn. Stressitilojen aikana glukortikoidit toimivat edistäen lihasproteiinien ja rasvojen hajoamista ja sokerin muodostusta tehostamalla glukoneogeneesiä. Maksassa glukokortikoidi saa aikaan aminohappojen aineenvaihduntaan osallistuvien entsyymien muodostamista, mikä edesauttaa glukoneogeneesiä eli glukoosin muodostusta muusta kuin hiilihydraattilähteestä. Rasvakudoksessa glukokortikoidi edistää rasvan hajottamista (lipolyysi), niin että elimistö saa enemmän rasvaa energianlähteeksi ja glukoosi kuluu hitaammin.

Mitä paaston aikana tapahtuu?

Kylläisyyden tilassa kehomme tallentaa energiaa glykoosina maksaan ja lihaksiin ja niiden täytyttyä energia muunnetaan rasvaksi ja tallennetaan elimistöön. Insuliini ja mTor proteiinitunnistin asettavat geenimme solujen kasvu-asentoon. Tässä vaiheessa autofagia eli omien solujen käyttäminen ravinnoksi, ei toimi, koska se laukeaa vasta ravitsemuksen puutostilassa tai fyysisessä stressissä. Ravitsemusstressissä, eli paastossa, keho siirtyy energian varastoimismoodista rasvavarastojen purkumoodiin.

12 tunnin paaston kohdalla keho siirtyy ketoosi tilaan. Tällöin aivot, jotka toimivat pääosin glukoosilla siirtyvät käyttämään ketoaineita (eli käytännössä rasvaa) energialähteenä. Elimistön ensisijaisena energialähteenä on glukoosi, eli syödyt hiilihydraatit varastoituvat maksaan ja lihaksiin glykogeenina. Ketoosiin siirtyminen on keholle tavallinen reaktio kun glukoosia ei ole enää saatavilla. Tällä turvataan energiansaanti keskushermostoon ja aivoihin. Keto polttoaineella aivojen tulehdustilat alenevat ja stressi hellittää. Myös ajatusten väitetään kirkastuvan, koska elimistö aktivoituu uuden polttoaineen hyödyntämiseen..

18 tunnin kohdalla ketoosi tila syvenee ja DNA vaurioituneiden solujen korjaamistoiminto vauhdittuu. Yleensä kuitenkin suositellaan minimi 16 tunnin paastoa, koska siihen on helpompi päästä.

Vuorokauden paaston (24h) jälkeen, autofagia syvenee ja esimerkiksi Alzheimerin tautia aiheuttavia beta amyloideja ja tau-proteiineja siivotaan pois aivojen hermosolujen synapseista. ( Huom! Tätä siivousta tapahtuu myös syvän unen aikana.) Tässä vaiheessa viallisia soluja ei vain poisteta, vaan ne uusiokäytetään uusien solujen rakennusaineina.

Kun paasto on jatkunut 48 tuntia joko täydellisenä tai vain 5-600 kaloria/pv (fasting mimicking) tasolla, kasvuhormonin (GH) määrä jopa 5 kertaistuu paaston alkuun verrattuna.

54 tunnin kohdalla veren insuliinitaso on pudonnut alimmilleen. Tällöin insuliiniresistenssistä kärsineet herkistyvät insuliinille uudelleen.

Kun paastoa on jatkettu 3 vuorokautta eli 72 tuntia autofagiaprosessi pilkkoo kehon vanhimpia immuunipuolustuksen soluja uusien immuunisolujen rakennusaineiksi.

Pidempään paastotessa solujen uudistuminen jatkuu ja keho pyrkii jälleenrakentamaan itseään entistä vahvemmaksi.

Paaston vaikutus metaboliseen oireyhtymään

Paaston ajatellaan antavan elimistön ruoansulatushormoneille, aineenvaihdunnan toiminnoille sekä elintärkeille elimille mahdollisuus pitää tauko. Paaston aikana elimistö kierrättää vanhoja ja vahingoittuneita soluja tehden niistä uusia soluja (autofagia). Uudet tehokkaammat solut siis korvaavat vanhoja soluja. Elimistölle paastotila on stressin aiheuttaja, jolloin elimistö pyrkii adaptoimaan tilanteen rakentamalla vahvempia soluja.

Syöminen nostaa aina insuliinitasoja. Insuliini auttaa rasvahappoja varastoitumaan rasvasolujen onkaloihin. Ruokailun jälkeen menee noin 4 tuntia siihen, että elimistö alkaa vapauttaa glukagonia, joka on insuliinin vastavaikuttaja. Glukagoni auttaa ravintoaineita vapautumaan soluista verenkiertoon. Glukagoni esimerkiksi auttaa glykogeeneja muuttumaan glukoosiksi ja rasvasoluja muuttumaan liikkuviksi rasvahapoiksi, joka puolestaan tehostaa rasvanpolttoa. Liian tiheän aikavälin sisällä syöminen estää insuliinitasoja koskaan laskeutumasta tarpeeksi glukagonin vapautumista varten.

Paastolla pystytään lisäämään kahden elimistön tärkeimmän hormonin vaikutusta, insuliini ja kasvuhormoni. Kasvuhormoni on tehokkain rasvanpoltto hormoni, lihasten säästäjä ja ikääntymistä vastaan taistelija. Insuliini puolestaan on elintärkeä hormoni, joka laskee verensokeria, päästämällä sokeria lihassoluihin ja polttamalla sitä energiaksi. Insuliini myös edistää sokerin varastoitumista maksaan sekä lihaksiin ja rasvahappojen varastoitumista rasvakudokseen.

Haima säätelee energia-aineenvaihduntaa eli elimistön sokerin ja rasvan käyttöä ja varastoitumista sekä valkuaisaineiden eli proteiinien rakentumista. Terveellä ihmisellä elimistö säätelee verensokeripitoisuutta tarkasti. Haima tuottaa tavallisesti elimistöön insuliinia tarpeen mukaan, joskus jopa enemmän kuin on tarpeen. Kun insuliinia on elimistössä liikaa, se ei saa palautesignaalia soluilta ja insuliinitasot nousevat edelleen, koska aikaisempi viesti ei ole mennyt haimaan perille. Tällöin ollaan tilanteessa, jossa solut ovat insuliiniresistenssit (tila jossa insuliinin vaikutus heikkenee), koska insuliinia ja glukoosia on soluissa vain vähän, mutta insuliini on kuitenkin edelleen läsnä. Aina insuliinin erittyessä aineenvaihdunta siirtyy varastoimaan ravintoa 4-8 tunniksi. Tällöin rasvaa ei pala ja insuliini estää myös kasvuhormonin toimintaa. Paasto tehostaa solujen insuliiniherkkyyttä.

Luontainen paasto korjaajana

Jokainen lemmikin omistaja on jossain vaiheessa kohdannut tilanteen jossa lemmikin ruokahalu on kateissa. Tällöin hyvin usein ensimmäisenä mielessä käy, että eläin on jollain tavoin kipeä. Eläimet noudattavat luontaisesti paastoa aina silloin kun elimistössä on menossa korjausprosesseja.

Meillä ihmisillä tuntuu kuitenkin olevan vallalla käsitys, jonka mukaan sairastaessa tai toipuessa, on oleellista hajauttaa kehon toimintoja, aktivoiden ruuansulatusjärjestelmää, sen sijaan että annettaisiin immuunipuolustukselle mahdollisuus hoitaa hommansa ja puhdistusjärjestelmän kierrättää vaurioituneet solut uudelleen käytettäväksi.

Immuunipuolustuksen lisäksi elimistöllä on siis myös puhdistusjärjestelmä. Järjestelmän kautta elimistö tuhoaa ja kuljettaa vieraita, vioittuneita tai kuolleita soluja pois elimistöstä. Samankaltainen prosessi tunnetaan nimellä apoptosis eli solukuolema, jolloin tietty määrä soluja, tietyissä tilanteissa tekevät itsemurhan, kun ne on määrätty kuolemaan. Kuulostaa pahalta, mutta tämä prosessi on terveyden ylläpidon kannalta elintärkeä. Kaikilla eliöillä on tämä sama kyky puhdistaa elimistöä viallisista soluista ja käyttää ne terveiden solujen rakennusaineiksi.

Oma paastokokemus toipumisen tukemisena

Mainitsin alussa siitä että muutama viikko sitten paastosta tuli itselleni tervehtymisen tuki. Juhannusviikonlopun sunnuntaina jouduin osaksi omien koirieni tappelua, ja sain tuolloin käsiini pahat puremat jotka vaativat 15 tikkiä. Olin edellisen kerran syönyt lauantai-iltana kuuden maissa, ja sunnuntain tapahtumat alkoivat ennenkuin olin ehtinyt syödä mitään (olin juonut aamun powercoctailin ja kupin makeuttamatonta yrttiteetä). Suru yhden koiran loukkaantumisesta niin että se jouduttiin lopettamaan, toisen koiran loukkaantuminen niin että se vaati haavahoitoja ja omat yltä päältä purrut kädet eivät olleet ruokahalua lisääviä tekijöitä, joten sunnuntaina ei tullut edes mieleen syödä.

Maanantai meni haavoja hoidellessa, omia ja koiran. Huolehdin siitä että join riittävästi nestettä, mutta koska ei ollut lainkaan nälkä, annoin kehoni keskittyä korjaamaan itseään paastoten. Edellisillä kerroilla kun olin saanut koiran puremia käsiini, oli seurauksena aina ollut antibioottikuurin vaatinut tulehdus. Nyt vaikka osa puremista oli saanut sisäänsä multaakin ja haitallisia bakteereita oli varmasti ollut enemmän kuin tarpeeksi, ei vaurioituneilta alueilta vapautuneen kudosnesteen aiheuttaman turvotuksen lisäksi ollut havaittavissa tulehdusperäistä turvotusta.

Tiistaina vihdoin saatiin toinenkin koira lääkärin tarkistettavaksi ja koiralle tarvittiin haavahoidosta huolimatta antibiootit. Omat käsivarteni jotka olivat sunnuntai-iltana antaneet viitteitä siitä kuinka sinisen mustat ne tulevat puremien jäljiltä olemaan, olivat saaneet hoidokseen Aktiivi-geeliä ja yllättävää sinänsä, mustelmat olivat jo lähes kokonaan kadonneet.

Olin sunnuntaina saanut lääkäriltä reseptin ja ohjeen ottaa 1g parasetamolia ja 600mg ibuprofeelia 3 kertaa päivässä. Sunnuntaina ennen tikkien ompelua sain yhdet näitä. Maanantai aamuna otin kerran panadolin ja 400mg ibuprofeenia (kun kotona ei ollut vahvempaa), tiistaina otin enää pelkästään ibuprofeenin, koska varsinaisia kipuja ei sunnuntai-illan jälkeen ollut ilmennyt ja lääkäri oli ensisijaisesti muistuttanut kuinka oleellinen tulehduskipulääke oli. Sen jälkeen en lääkkeitä enää kaivannut kun paranemisprosessi oli lähtenyt hyvin vauhtiin.

Lopetin paaston 72 tunnin jälkeen tiistai-iltana viipaleella vesimeloonia ja jatkoin siitä sitten normaaliin yöpaastoon. Eli varsinainen ensimmäinen kiinteä ruoka oli keskiviikkona puolen päivän jälkeen. Lauantai-illan ja tiistai-illan välillä join vain joka aamuisen powercocktailin ja illan restoraten. Lisäksi päivän mittaan useamman lasillisen vettä ja muutaman kupillisen yrttiteetä. Kyseessä ei siis ollut varsinaisesti vesipaasto, muttei ihan mehupaastokaan, vaikka sitä kokonaisuus varmaan lähinnä muistutti.

Henkilökohtaisesti koin, että paasto auttoi henkisesti käsittelemään vaikean tilanteen (rakkaan koiran loukkaantuminen ja lopettaminen) sekä antoi elimistölle rauhan käynnistää kehon tervehtymisprosessi. Vaikka yleisesti paastoa ei suositella toipilaille, niin oma kokemukseni puhuu sen puolesta, että mikäli tarvetta tulevaisuudessa ilmenee, saatan kokeilla paastoa uudestaan hoitona. Oleellista kuitenkin oli se, että koko paaston ajan kuuntelin kehoani, eikä missään vaiheessa ollut kyse suorittamisesta. Olisin voinut katkaista paaston koska tahansa, jos olo olisi tuntunut heikolta tai nälkä vaivannut. Nyt paasto tuntui enemmän voimaannuttavalta ja ajatukset olivat kaikessa muussa paitsi ruuassa.

Paastoretriitti

Juhannuksen jälkeinen kolmen päivän paasto oli täysin suunnittelematon. En laskeutunut paastoon, enkä ennalta valmistautunut siihen millään tavoin.

Olen keväällä ilmoittautunut mukaan elokuun alussa järjestettävään paastoretriittiin, joka on puolestaan viikon mittainen paastokokonaisuus. Tuohon valmistaudun ennalta ja paastoon laskeudutaan ja paastosta palaudutaan vaiheittain. Paastoretriittiin sisältyy poistuminen normaalista arkiympäristöstä. Lempeää kehon huoltoa ja mietiskelyä, eli sen vaikutus tulee varmasti olemaan hyvin kokonaisvaltainen. Kirjoitan paastoviikon jälkeen sitten lisää ajatuksia paastosta ja eri tyyppisistä paastovaihtoehdoista. Jos teistä lukijoistani löytyy sopiva porukka kiinnostuneita, voin suunnitella ensi keväälle teille oman paastoretriitin. Jos ajatus kiinnostaa, ilmaise kiinnostuksesi vaikka yhteydenottolomakkeen kautta, se ei vielä sido tai velvoita sinua millään tavoin.

Facebookista putkahti muistoista esiin päivitys vuodelta 2017, eli ajalta ennenkuin aloitin opiskelut Terveysopisto Saluksessa. Kun tämä korona-kevät on ollut niin hektistä aikaa etten ole malttanut päivittää blogia säännölliseen tahtiin, niin olkoon nämä muutaman vuoden takaiset ajatukset omasta terveydestä kertomassa minun tarinaani siitä, miksi ajauduin opiskelemaan ravintoneuvontaa ja -terapiaa.

Pari kiitollista ajatusta 💖

Olen joka päivä kiitollinen siitä kivuttomasta elämästä jota nykyään saan pääsääntöisesti elää. Pari päivää sitten vaivannut selkärankakipu muistutti taas varsin huolellisesti siitä millaista kivun kanssa eläminen on. Ja vaikka/koska sain taas kivut kuriin pelkästään fitskuja juomalla*, muistin vahvasti sen ajan jolloin arkeni koostui taistelusta vatsakipujen, päänsärkyjen ja selkäkipujen kanssa.

Kun olen itse elänyt jonkinlaisen ”lääkeriippuvuuden” (otin siis vain lääkkeet jotka lääkäri oli määrännyt enkä kokenut sitä riippuvuudeksi vaikka päivittäin meni buranaa, litalginia, somacia sekä serotoniliä ja keskimäärin joka toinen kk joku antibioottikuuri), keväisin ja kesäisin näiden lisäksi antihistamiinit ja silti kaikista näistä lääkkeistä huolimatta vietin vähintään yhden päivän kuukaudessa huutaen suoraa huutoa vatsakouristusten tai migreenikohtauksen takia.. Oli enemmän sääntö kuin poikkeus että olin kuukaudessa vähintään pari päivää sairaslomalla kun migreenikohtaus oli sellainen etten voinut ajaa autoa tai yksinkertaisesti nähnyt mitään näyttöpäätteestä, joten työnteosta ei tullut mitään vaikka kivun olisikin turruttanut särkylääkkeillä. Tunnollisena työntekijänä pyrin toki sinnittelemään työpäivät parhaani mukaan, joten usein sain kohtaukset sitten viikonlopulla, silloin kun oli paremmin aikaa sairastaa, mutta aina ei se silti onnistunut..

Muistan ne lukemattomat yöt jotka vietin kylmä kääre vatsani päällä, sisusteni tuntuessa palavan lääkkeistä huolimatta. Kun yritin edes maata hiljaa, valittamatta, että toinen saisi nukuttua rauhassa. Ja monet yöt siirryinkin sohvalle ”nukkumaan” kun kivun takia ei voinut maata äänettömänä paikallaan..

Lääkärit eivät löytäneet alkuun moneen vuoteen mitään vikaa. Kehoittivat vain välttämään ruoka-aineita jotka aiheuttivat kohtauksia. Punaviini, kahvi, pähkinät, rasvaiset ruuat, sipuli, paprika, kaalit, chili ja muut vahvat mausteet kaikki nämä olivat ehdottomasti nou nou. Jos ruoka-aine ei aiheuttanut vatsaoireita, laukaisi se migreenin. Lopulta, letkun nieleskelyn jälkeen löytyi vatsakatarri ja syyksi oletettu helikobakteeri jonka häädöksi sain sitten vahvat antibiootit jotka laukaisivat antabusreaktion jopa ruisleivän syönnistä..

Koko tämän ajan lääkärit ja ympäristö kertoivat minun olevan terve nuori nainen. Että nämä oireilut olivat ”normaalia” ja johtuivat vain siitä että koska olin perinyt huonot geenit. Valitettavasti näiden geenien kanssa joutuisin syömään lääkkeitä pitääkseni oireet kurissa. Kukaan ei kertonut ruokavalion vaikutuksesta (paitsi lääkäri joka kehoitti välttämään niitä jotka laukaisevat oireet). Kukaan ei kertonut että elo voisi olla kivutonta tai että kipu ei kuulu normaaliin arkeen. Kaikillahan on joskus pää tai maha kipeä. Kaikillahan oireilee satunnaisesti polvet tai muut nivelet. Kaikkihan on keväisin siitepölystä tukossa…

Reilu 10 vuotta sitten alkoi muutos. Kyllästyin kipuihin, kyllästyin siihen pahaan oloon. Jätin ensin einesruuat pois ruokavaliosta. Tutustuin Fitskuihin ja jätin sitten vähitellen lääkkeetkin pois yksi kerrallaan. Paneuduin enemmän kehon toimintamekanismeihin ja ihmiseen kokonaisuutena. Löysin elämääni menttorit jotka ohjasi enemmän funktionaalisen hoitotavan suuntaan, perehdytti sekä osteopatian, homeopatian, ravintoaineiden ja tietoisuuduuden merkityksestä terveydelle. Keskityin enemmän terveyden kuin sairauden hoitoon.

Olen kiitollinen niistä oppitunneista jota elämä on eteeni antanut. Jos en olisi elänyt kivun kanssa, en ymmärtäisi ja arvostaisi terveyden merkitystä. Asian kääntöpuolena on toki se että tyrkytän terveen elämän mahdollisuutta kaikille vähänkin vaikutuspiirissäni oleville ihmisille. Moni joka ”nauttii” uhriudestaan kokee terveyden hehkutukseni ärsyttävänä. Kun olen elänyt kivun kanssa, tiedän että myös kivuton elämä on mahdollista.

Olen kiitollinen näistä ihmisistä jotka elämä on matkalleni tuonut. Ihanista kolleegoista joiden kanssa saan tehdä töitä ja jakaa samat visiot. Menttoreista jotka ovat näyttäneet oikean suunnan ja asiakkaista jotka haastavina tapauksina opettavat minulle kaikkein eniten.

Olen kiitollinen niistä tapauksista jossa saan kuulla voineeni välillisesti tuoda avun ihmiselle. Parantaen hänen vointiaan, antaen mahdollisuuden terveenpään elämään, hankkiutua lääkkeistä eroon tai jopa löytää ratkaisu kehon oireiluun johon lääkkeitä ei ole löytynyt.

Kun katson ajassa taaksepäin reilut kolmisenkymmentä vuotta, tiedostan saavani nyt tehdä työkseni juuri sitä mitä silloin haaveilin kun vietin koulupäivien ja läksyjen lukemisen ulkopuolella aikani metsässä, leikkien mielikuvitusystävieni kanssa. Noissa leikeissä olin shamaaninainen, parantaja joka tunsi luonnon ihmeet ja keräsi lääkelaukkuunsa yrtit ja pajunkuoret. Parantaja joka kykeni tarjoamaan jokaiseen vaivaan tarvittavat lääkejuomat.. Lapsena jo keräsin tietoa siitä millä tyrehdytetään verenvuoto luontaisesti tai mikä auttoi yskään ja mikä särkyyn. Olen kaikki nämä vuodet siis kulkenut tuota samaa polkua, tietämättäni.

Olen kiitollinen, että saan elää lapsuuden unelmaani todeksi. 💖

(*lisähuomautus omalla kohdallani mainittua kipuilua helpottaa kun elimistön verenkierto ja hapen kuljetus tehostuu. Tämä vaikutus tulee b-vitamiineista, varsinkin niasiinista sen ”avatessa” verisuonia niin että mikroverenkierto paranee.)

Katsoin tuossa muistin virkistykseksi vuonna 2014 julkaistun dokumentaarisen elokuvan Fed Up jossa esitettiin kysymys, miksi 8 kertaa kokaiinia voimakkaamman riippuvuuden aiheuttava sokeri on sallittu?

Sokeririippuvuus

Elokuva löytyy tällä hetkellä Netflixin valikoimasta, mutta voit katsoa sen (ilman tekstityksiä) myös youtubesta. Leffassa seurataan muutaman amerikkalaisen teinin kamppailua ylipainoa vastaan. Kuinka haastavaa on, kun kouluruoka koostuu pikaruokaloiden valikoimasta, juoma-automaatit ovat täynnä limuja ja kaikessa on enemmän tai vähemmän piilosokeria.

Suomalaisen ihmisen näkökannalta katsottuna tilanne vaikuttaa hieman absurdilta. Meillä kouluruoka, vaikkei nyt välttämättä olekaan sitä ihan parasta ja ravintorikkainta, on kuitenkin edes suht terveellistä. Mutta, niin silti sielä on se iso mutta! Suomessakin on varhaisteinejä jotka kamppailevat metabolisen oireyhtymän kourissa ja saavat lääkäriltä toistuvasti ukaaseja alkavasta 2-tyypin diabeteksesta. Eli ongelma ei ole meilläkään tuntematon, ja nyt jos koska on viimeiset hetket tehdä korjausliikettä jotta nuorisomme ei päädy samaan jamaan kuin rapakon toisella puolella.

Sokeririippuvuus

Sanoin alussa että sokeri on 8 kertaa voimakkaammin riippuvuutta aiheuttava kuin kokaiini. Katsotaanpa ensin miten wikipedia määrittää riippuvuuden:

”Moniin aineisiin voi muodostua fyysinen ja psyykkinen riippuvuus. Riippuvuutta aiheuttaneen aineen säännöllisen käytön lopettamisesta voi seurata fyysisiä ja/tai psyykkisiä vieroitusoireita. Riippuvuuteen liittyy myös elimistön kyky kehittää sietokyky eli toleranssi riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen, jolloin tarvitaan jatkuvasti suurempia annoksia saman vaikutuksen saamiseksi.

Lääkeriippuvuus havaitaan yleensä vasta siinä vaiheessa, kun potilas lopettaa riippuvuuden aiheuttaneen lääkevalmisteen käytön tai yrittää vähentää annostusta esimerkiksi lääkkeen aiheuttamien haittavaikutusten vähentämiseksi. Esimerkiksi unettomuuden, kivun ja epilepsian hoitoon käytettyjen keskushermoston toimintaa lamaavien bentsodiatsepiinien tai masennuslääkkeiden lopettamisesta voi seurata voimakkaita ja pitkäkestoisia vieroitusoireita.”

Kyselin Linked inissä kontakteiltani kuinka moni uskaltaa myöntää olevansa sokerikoukussa, tai tunnistaa lähipiirissään sokerikoukussa olevan. Kukaan ei uskaltanut myöntää.

Dopamiini

Sokeririippuvuus on yksi dopamiiniriippuvuuksista. Eli saamme hyvänolontunteen siitä kun nautintoaine laukaisee elimistöön dopamiinivyöryn. Sokeri ”sytyttää” aivoissa nämä aivan samat reagointialueet kuin huumeetkin aiheuttaessaan mielihyvää. Riippuvuudesta kärsivillä hermosolujen toiminta on heikentynyt sillä aivojen otsalohkon alueella, joka yleensä hillitsee himoa. Sen sijaan alueella, joka lisää aineen saamisen himoa, hermosolut toimivat epätavallisen aktiivisesti.

Rottakokeissa testattiin kokaiiniriippuvaisia rottia, joille tarjottiin mahdollisuus nauttia nestettä jossa oli kokaiinia tai nestettä jossa oli sokeria. Nämä kokaiiniriippuvaiset elukat pääsivät eroon kokaiinista valitsemalla sokeriveden. Ihan sama toimintatapa ei toimi  ihmis narkomanien vieroitushoidossa, vaikka kuulemma sokeria kuluu heidänkin vieroitushoidossaan merkittävästi. Ilmeisesti sillä on edes jonkinlainen vaikutus vieroitusoireiden ehkäisyyn. Jotain sokerin ja huumeiden samankaltaisuudesta kertoo myös se että yhdysvaltalainen addiktiokeskus listaa sokeririippuvuuden huumeriippuvuuksien kanssa samaan kategoriaan. Suomessahan jokapaikan asiantuntia M. Fogelholm on kertonut ettei ole olemassa edes sellaista kuin sokeririippuvuus…

Kuinka sokeri hiipi ruokavalioomme?

Harva kuluttaja on tietentahtoen haalinut ruokavalioonsa ylimääräisen sokerin. WHO (maailman terveysjärjestö) on antanut suosituksen että maksimissaan 10% päivittäisestä kalorinsaannista saisi tulla lisätystä sokerista. Tämä tarkoittaa noin 2000 kcal päiväsaannilla varustetulla aikuisella käytännössä 200 kcal sokeria, eli 50 g, eli noin 12 teelusikallista sokeria. Ja sokerilla ei tarkoiteta nyt vain sokeri-sokerina syötävää (makeisia yms) vaan kaikessa ruuanlaitossa, missä tahansa vaiheessa lisättyä sokeria ja/tai valkoviljoja, muita prosessoituja vilja ja tärkkelystuotteita jotka muuttuvat elimistössä sokeriksi sekä hedelmämehuja.

Amerikan sydänyhdistys antaa vielä kohtuullisemman suosituksen:  miehille 36g (9tl) ja naisille 25g (6,25tl) sokeria. Huvittavaa tässä on se, että suomen sydänyhdistys suosittelee tuota 12 teelusikallisen mallia ja kehoittaa vielä valitsemaan sydänmerkittyjä tuotteita, joiden joukosta löytyy kyllä valitettavia sokeripommeja, kuten esimerkiksi tämä Elovena valmiskaurapuuro, jossa yksi 175 g purkillinen sisältää jo huikeat 10,15g sokeria, eli noudatettavasta ohjeistuksesta riippuen viidesosasta liki puoleen päivän sallitusta sokerimäärästä. Tässä taas hyvä esimerkki siitä ettei kannata sokeasti luottaa mihinkään elintarvikkeiden ”olen hyväksi sinulle”-leimoihin, vaan aina kannattaa ottaa se tuotesisältö / ravintosisältö esiin ja katsoa mitä ne luvut sielä ihan oikeasti kertovat. Sokeri on sokeria kun se on mainittu ravintosisällön sokeri-osiossa. Hiilihydraatti-arvo kokonaisuutena kertoo myös kuidun ja tärkkelyksen osuuden. Tärkkelyksestä taas ei ravintosisällön perusteella suoraan tiedä onko se resistenttiä tärkkelystä vai sellaista joka pilkkoutuu elimistössä sokereiksi, mutta siitä pääsee sitten kärryille lukemalla ainesosaluettelon.

Kevyt-kapina

Kirjoitin sokerin haitoista blogissa jo vuonna 2014 otsikolla ”Hyvä – paha sokeri”. Ja jo tuolloin mainitsin ongelman nimeltä kevyt tuotteet. Edelleen ne ovat mielestäni pahin mahdollinen kirosana. Kun tuotteesta poistetaan siihen luontaisesti kuuluva rasva, esimerkiksi vaikka makkarasta, kärsii myös maku. Joten mitä silloin lisätään tuotteeseen  jotta saadaan se maistuvaksi? Sokeria.

Vastaavasti ne kevyttuotteet joissa sokeri on korvattu keinotekoisilla makeutusaineilla altistaa elimistön insuliiniresistenssille tilalle josta seurauksena on sitten  metabolinen oireyhtymä ja ajan kanssa diabetes. Nämä keinotekoisesti makeutetut ovat elimistölle sinänsä harmillisia, että kun elimistö aistii makeuden, se riittää indikaattoriksi vapauttaa insuliinia, eli elimistö varautuu siihen että kohta tulee ruuansulatuskanavasta sokeria joka täytyy siirtää soluihin. Ja sitten kun näin ei tapahdukaan varastoi elimistö silti kaiken minkä pystyy. Toisekseen nämä keinomakeudet eivät anna elimistölle vastaavaa tyytyväisyyssignaalia kuin sokeri, joten tutkimuksissa on todettu light limujen ja vastaavien juojien ahmivan suurempia annoksia ruokaa kuin  henkilöt jotka näitä kevyttuotteita eivät käytä. Joten jos haluat nauttia makeudesta, anna mielummin itsellesi pieni annos aitoa makeutta ja tyydytä himo sillä kuin että annat ruokateollisuuden huijata sinua juomaan ja syömään ”tyhjiä” kaloreita.

Sokerivero

Dokumentti herätti minut taas pohtimaan sitä miten raha säätelee yhteiskuntaamme. Suomessa on muutamaan otteeseen ollut käytössä makeisvero, jolla on verotettu makeisia ja kivennäisvesiä, muttei esim keksejä, mikä aiheutti erilaisten ”keksikarkkien” ilmaantumisen markkinoille. Viimeisin makeisvero poistui 2011. Olen muutamaankin otteeseen heitellyt ilmoille mahdollisuutta sokeriverosta, jossa kaikkea sitä missä on raaka-aineena muodossa tai toisessa olisi sokeria, verotettaisiin. Tällöin vero kohdistuisi oikeasti suurimman terveyshaitan aiheuttajaan ja ohjaisi kuluttajia ostamaan ensisijaisesti terveellistä ruokaa.

Holhousyhteiskunta

Makeisveroa pidettiin osaltaan ”holhousyhteiskunnan” verona. Eikö ihmiset muka osaa valita omatoimisesti niitä terveellisempiä vaihtoehtoja? No tuoreimman FinTerveys-tutkimuksen mukaan selkeästi ei osaa. Kun nuorista aikuisista liki puolet on ylipainoisia ja viidennes lihavia, eikä lasten luvut näytä paljoakaan tätä ruusuisemmalta, näkisin aiheelliseksi havahtua siihen että ihan pelkkä kehoitus syödä terveellisesti ei enää vaan riitä.

Oheiset käppyrät on poimittu FinTerveys 2017 raportista.

Lasten raportti puolestaan on kerätty THL:n keräämästä aineistosta neuvoloista ja kouluterveydenhuollosta.

Miksei Ruokavirasto ole huolissaan?

Viime viikolla osui silmiini FB-kaverini postaus Facebookissa. Postauksessa hän päivitteli kuinka illalla klo 21 jälkeen televisiossa esitetyn nuortenelokuvan mainoskatkoilla oli ollut ”ei lapsikelpoista mainontaa”. Omalla logiikalla siihen kellonaikaan esitetty ohjelma ei ole suunnattu alle 16 vuotiaille vaikka elokuvan oma ikäraja olisi 12 vuoden kieppeissä. Harry Potterit ja vastaavat ovat myös aikuisille viihdyttävää katsottavaa ja mainonta oli varmasti suunnattu enemmän aikuisille.

Minua huolestuttaa huomattavasti enemmän selkeästi lastenohjelmien mainoskatkoille ympätyt roskaruoka-, limu- ja karkkimainokset. Miksi ruokaviraston mielestä on oleellisempaa estää aikuisia ihmisiä joutumasta kotimaisen, ulkomailla palkitun laatuginin mainonnan ”uhriksi”, kieltämällä kyseistä yritystä julkaisemasta omalla fb-sivullaan mainintaa saadusta palkinnosta, kuin kieltää edellä mainittuja tahoja pyörittämästä lastenohjelmien ympärillä hyvin vaikutuksille alttiille ikäluokalle haitallista mainontaa??

Alkoholin ja tupakan mainostaminen on tarkkaan rajattua suomen rajojen sisällä. Miksi yhtä vakavia terveyshaittoja aiheuttavia ravitsemuksellisia tekijöitä ei valvota yhtä tarkasti? Olisiko aika vaatia järjen käyttöä tähänkin? Edellyttää samoin kuin aikanaan jenkeissä edellytettiin tv-kanavien antavan yhtä paljon aikaa tupakoinnin vastaiselle mainonnalle kuin antoivat tupakkamainoksille. Miksi emme siis vaatisi että jokaista pikaruokamainosta kohden on pyörittävä yhtä paljon mainoksia jotka kertovat terveellisestä ruokavaliosta, valistavat roskaruuan vaaroista ja julkituovat faktoja siitä millaiseen terveydelliseen tilaan voi päätyä jos ei tee fiksuja valintoja. 70- ja 80- luvuilla suomessa poltettiin sisällä ja autoissa. Oli ihan normaalia että lapset altistuivat tupakansavulle. Kuinka moni vanhempi antaisi nykypäivänä lapsensa hypätä koulutaksiin jossa kuljettaja tupruttelisi röökiä koko matkan?? Miksi annamme ruokateollisuuden myrkyttää lapsemme?

Omien mielipiteideni lisäksi kehoitan vielä lukemaan tämän artikkelin joka perustuu arvostetuinpaan sokerista tehtyyn tutkimukseen. Jos haluat alkusysäyksen omalle sokerista vierottautumiselle, voit ladata maksuttoman Hyvinvoinnin Alkemian Irti sokerista-e-oppaan täältä, annat vain sähköpostiosoitteesi ja saat ladattua oppaan koneellesi. Oppaasta löydät paljon faktaa sokerista ja piilosokereista. Ja jos haluat ohjatusti lähteä irroittautumaan sokerikoukusta, on siihen loistava apu neljän viikon Hyvinvoinnin Alkemian Irti sokerista-verkkokurssi. Löydät siitä lisätietoa täältä,

Parhaillaan jyllää varsin suuressa suosiossa erilaiset vähähiilihydraattiset ja ketogeeniset ruokavaliot. Onko kyseessä vain ohimenevä ruokatrendi vai onko kyse todellakin terveyden ylläpitämisestä?

Miten ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa terveyteen?

Karppaus, VHH, ketogeeninen, paleo, jne. Erilaisia ruokavalioita jossa vältellään prosessoituja korkean glygeemisen indeksin hiilihydraatteja. Jokaisella suuntauksella on omat erityispiirteensä sen suhteen mikä on niiden osalta se tärkein viisastenkivi. Ketogeenisen erityspiirteenä on se että elimistön energiasta valtaosa tulee rasvasta. Miten se sitten vaikuttaa terveyteen?

Mihin perustuu ketogeenisen terveysvaikutukset?

Aina kun nautimme hiilihydraatteja, aiheuttaa se verensokerin nousun. Elimistö tunnistaa tämän ja antaa haimalle signaalin vapauttaa verenkiertoon insuliinia, jolla sokeri saadaan siirrettyä soluihin ja varastoitua pois verestä. Ketogeenisellä hiilihydraattien määrä on minimoitu ja kaikki nautittavat hiilarit ovat  matalan GI:n (glykeemisen indeksin) lähteitä. Matala GI tarkoittaa että ruoka-aine vapauttaa vereen sokeria hitaasti. Tälläisia ovat mm runsaasti kuituja sisältävät kasvikset. Näinollen tarve insuliinin tuotannolle vähenee ja tämä osaltaan vaikuttaa myös solujen insuliiniresistenssiin tilaan.

Kun elimistö tottuu käyttämään energianlähteenä rasvaa, ei energian kulutus rajoitu pelkästään ruuasta saatavaan rasvaan, vaan elimistö hyödyntää samalla tavoin myös kehoon varastoimaansa rasvaa, muuttaen sitä maksassa ketoaineiksi, jotka puolestaan palvelevat aivojen ja solujen energianlähteinä siinä kuin glukoosikin. Ketoaineet eivät nosta verensokeria, jolloin ei myöskään tapahdu verensokerin romahduksia, vaan veren sokeritaso pysyy hyvin tasaisena ja elimistön toimintakyky säilyy näinollen hyvänä.

Suomessa ketogeenistä ruokavaliota ei vielä suositella virallisissa käypähoitosuosituksissa diabeteksen ensisijaiseksi hoitomuodoksi, mutta yhdysvalloissa American Diabetes Association (ADA) julkaisi huhtikuussa uuden raportin jossa todettiin vähähiilihydraattisen ja jopa ketogeenisen ruokavalion soveltuvan diabeteksen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon, toki sillä varoituksella, ettei ole olemassa yhtä ja ainoaa ruokavaliomallia joka sopisi kaikille. Tämä raportti oli varsin merkittävä askel, sillä aikaisemmin on uhkailtu aivovaurioilla ja kuolemalla jos päivittäinen hiilihydraattien saanti jää alle 130g/vrk. Nyt todettiin että on täysin turvallista elää 20-50g/vrk.

Ketogeeninen ruokavalio ja ketoasidoosi

Diabeteksestä puhuttaessa nousee vähähiilihydraattisen kohdalla usein puheeksi myös ketoasidoosi. Ketoasidoosi eli happomyrkytys on hengenvaarallinen tila, ja ainakin vuosikymmen sitten tällä peloteltiin kaikkia karppaajia. Sinänsä aiheellista pelottelua, monen karppaajan kohdalla kun tilanne oli se, että lautasella oli lähinnä pelkkää proteiinia ja rasva jota siinä saatiin oli lähinnä eläinrasvaa, sillä voita ja pekonia kului. Katsotaanpa mitä internetin besserwisser, wikipedia, sanoo ketoasidoosista:

Happomyrkytys eli ketoasidoosi on ketoaineiden liikamäärästä veressä johtuva kehon happamoituminen. Kyseessä on harvinainen ja vaarallinen elimistön poikkeustila.

Esimerkiksi paaston tai vähähiilihydraattisen ruokavalion johdosta elimistö siirtyy ketoosiin, jolloin ketoaineiden tuotanto käynnistyy. Haiman tuottama insuliini säätelee ketoaineiden tuotantoa, mutta jos haima on vaurioitunut esimerkiksi diabeteksen vuoksi eikä kykene tuottamaan insuliinia, voi seurauksena olla hallitsematon ketoosi eli ketoasidoosi. Lievä ketoasidoosi ei aina aiheuta oireita.

Insuliinin puute aiheuttaa sen, ettei elimistö kykene hyödyntämään veressä olevaa glukoosia vaan alkaa polttaa rasvoja. Se tuottaa myös ketoaineita kudosten energiantarpeeseen (ketoosi). Tästä seuraa elimistön happamoituminen: veren pH on laskenut alle 7,35:n. Asidoosi voidaan todeta verikaasuanalyysillä, ketoosi taas veren tai virtsan ketoainemittauksesta.”

Tässä on nyt menneet hieman puurot ja vellit sekaisin. Terveen ihmisen elimistössä vaaditaan melkoisia kommervenkkejä jotta elimistöön saataisiin ketoasidoosi. Ketoosiin keho saadaan 2-3 päivässä, eli tilaan jossa se alkaa käyttää rasvaa energianlähteenä. Diabeetikoilla tila on yleisempi. Ongelma muodostuu siinä vaiheessa kun veressä on glukoosia, mutta insuliinin puutteen vuoksi sitä ei saada soluihin ja kehon antaessa hälytysmerkit energiavajeesta, jolloin maksa käynnistää ketoaineiden tuotannon. Tämän seurauksena verensokeri on koholla ja samaan aikaan verestä löytyy ketoaineita. Diabetes.fi-sivusto kertoo tästä vielä tarkemmin.

Entä sitten se ketogeeninen, mitä silloin tapahtuu? Kun ajatellaan maalaisjärjellä, mikä on se tekijä joka nostaa verensokerin? Hiilihydraatit. Entä mikä oli ketogeenisellä ruokavaliolla hiilareiden osuus? Minimalistinen, jopa vain 20g/vrk. Eli kuinka todennäköistä on, että verensokeri kohoaa ketogeenisellä hallitsemattomasti?? Ymmärsit varmaan pointin..?

Karppibuumin ollessa kovimmillaan 90-luvulla, tapahtui toki ketoasidoosiin päätymisiä ns terveilläkin ihmisillä. Mainitsin aiemmin että se vaati melkoisia kommervenkkejä että siihen tilaan päädyttiin. Voin kertoa tämänkin jotta asia ei jää mysteeriksi. Karpatessa pääsääntöinen ravinto oli siis proteiini, jonkin verran rasvaa ja ei lainkaan hiilareita (tai hyvin hyvin minimalistisesti). Proteiinien, varsinkin eläinproteiinin ”palamisjäännös” on hyvin happamoittavaa. Useilla karppaajilla kuvioon kuului myös kohtuullisen kova treenaus, eli elimistö tuotti myös maitohappoa. Näiden lisäksi monella oli sitten viikottaiset ”nollaukset” alkoholilla, ja yleensä väkevillä, sillä niissä ei ollut niitä kaloreita samoin kuin miedoissa. No jokainen tietänee mitä alkoholi maksassa tekee?. Käytännössä siis kaikki toimenpiteet rasittivat maksaa, mutta mikään ei tukenut sen toimintaprosesseja. Yleensä keho säilöö happamat jätteet (jos niille ei ole prosessointimahdollisuutta) rasvakudokseen, mutta koska treenaavalla karppaajalla ei ollut rasvakudosta johon myrkyt voisi varastoida, kulki valtaosa tästä happokuormasta rasittamassa kudosnesteitä, verenkiertoa ja kertyen mihin elimiin nyt kulloinkin kykeni.. Ja soppa oli valmis. Jos haluat, voit oheisesta linkistä palautella muistiin happo-emäs tasapainoon liittyvän kirjoitukseni.

Proteiini siis tuottaa enemmän happamoittavia aineita elimistöön kuin rasva, varsinkin silloin kun rasva on peräisin kasviperäisistä lähteistä. Ketogeeninen ei siis tarkoita kasvitonta ruokavaliota, päinvastoin. Ruokavaliossa suuri osa on tarkoitus olla kasvista ja näinollen tuetaan myös maksan toimintaa ja annetaan elimistölle niitä ravintoaineita joilla keho pystyy emäksisöimään niitä syntyviä happoja.

Ketogeeninen ruokavalio laihdutuksessa

Yksi suuri syy ketogeenisen ruokavalion suosioon on juuri sen helppous painon hallinnassa. Hiilihydraatit sitovat elimistöön vettä, joten kun hiilihydraattien määrä putoaa, päästää elimistö myös irti tuosta vesivarannosta. Tämä aiheuttaa usein ensimmäisellä viikolla nopean painon putoamisen ja turvotuksen lähtemisen. Usein samalla talttuu myös elimistön hiljainen tulehdus, joten keho ei tuota myöskään tulehdusnesteitä. Kannattaa kuitenkin muistaa että keto ei ole mikään pikadietti. Eli jos ketoilet viikon kaksi ja palaat entiseen hiilaripitoiseen ruokavalioon, palautuu keho entiselleen ihan yhtä nopeasti.

Ketogeeninen ruokavalio on elämäntapa. Se on elimistöllemme varsin luontainen ruokavalio, eikä sen noudattamisesta ole oikein tehtynä mitään haittaa tai vaaraa elimistölle. Siksi pikadietin sijaan kannattaa tehdä kestäviä valintoja, ja laskeutua uuteen ruokavalioon rauhassa, eikä niin että kerrasta koko paletti uusiksi.

Mainitsin aiemmin, että keho varastoi happamuutta rasvakudokseen. Aika ajoin vastaan tulee ihmisiä jotka ovat saaneet lääkäriltä kehoituksen lopettaa ketogeeninen ruokavalio koska maksa- tai munuais-arvot ovat kohonneet hälyttävästi. Harva lääkäri on perehtynyt ravitsemukseen tai ravitsemusfysiologiaan, joten heidän mielipiteensä perustuvat hälyttäviin labra-arvoihin. Sinänsä erittäin hyvä että asiaan puuttuvat, mutta harmi että näitä asiakkaita ei sitten useinkaan ohjata ravintoneuvojan tai -terapeutin vastaanotolle, jotta ruokavalion muutos tapahtuisi hellävaraisemmin ja tuettaisiin maksan ja munuaisten toimintaa niiden puhdistaessa rasvakudoksesta vapautuvia myrkkyjä.

Ketogeenisellä ruokavaliolla saa siis hyvinkin nopeasti tuloksia painonhallinnassa, mutta varsinkin runsaan ylipainon kanssa on fiksuinta aloittaa ruokavalio yhdessä ravintoneuvojan/-terapeutin kanssa, jolloin ruokavalion muutos tapahtuu hallitusti ja siihen tahtiin missä maksa kykenee myrkyt prosessoimaan. Joka tapauksessa on varsin todennäköistä että ketogeeniselle siirtyessä elimistö reagoi niinsanotulla ketoflunssalla, eli flunssan kaltaisin oirein jotka ovat seurausta sokerin ja ylipäätään hiilareiden vieroitusoireista.

Koska ketogeenisellä ruokavaliolla elimistö ei sido nestettä samoin kuin hiilareiden kanssa, on oleellista muistaa huolehtia riittävästä nesteytyksestä. Se auttaa myös huuhtomaan kuona-aineita elimistöstä ja auttaa näin munuaistenkin toimintaa. Pelkän veden juonti poistaa herkästi elimistön emäksisöiviä kivennäis- ja hivenaineita, joten juomaveteen kannattaa ripauttaa hieman harmaata merisuolaa jolloin kalium-natrium-tasapaino säilyy paremmin.

Sopiiko ketogeeninen ruokavalio minulle?

Ihmiset ovat yksilöitä erilaisine terveydellisine tilanteineen. Joten yksiselitteistä vastausta siitä sopiiko vai eikö sovi on vaikea antaa. Käytännössä todellinen sopivuus selviää vain kokeilemalla, mutta suosittelen konsultoimaan ensin ravintoneuvojan / -terapeutin kanssa mahdollisista terveydellisistä haittatekijöistä ja siitä kuinka ruokavalion muutos kannattaa toteuttaa.

Jos olet täysin perusterve, ei ole riskiä aloittaa muutos täyttämällä lautasta reilusti vihreillä lehtivihanneksilla (kaalit, salaatit, varsiselleri, pinaatti jne), ottaa lisäksi kämmenellinen hyvää proteiinia (kalaa, kanaa, kananmunia, laidunruokittua lihaa), lisätä väriksi paprikaa ja tomaattia, rasvan lähteeksi puolikas avokaado ja loraus kylmäpuristettua neitsyt oliiviöljyä ja extramauksi hieman hummusta. Fiilistele miltä olo tuntuu aterian jälkeen? Tuntuuko olo raskaalta ja uneliaalta vai onko energinen olo? Jos tuntuu hyvältä, kokeile seuraavalla aterialla jotain vastaavaa. Korvaa perunat, riisit, pastat tuoreilla ja kypsennetyillä kasviksilla. Vältä leipää ja jos kaipaat leivän syömisen fiilistä, kokeile siemennäkkäriä tai tee kesäkurpitsasta itsellesi ”leipä” jonka päälle voit sipaista hummusta ja kerätä vastaavat leikkeleet kuin laittaisit leivän päälle. Tuntuuko hyvältä? Jatka siis taas seuraavalle aterialle samalla periaattella valiten fiksuja vaihtoehtoja lautaselle.

Varaa aika konsultaatioon

Jos haluat lähteä liikkeelle ravintoneuvojan ohjauksessa voit varata ajan alkukartoitukseen, jossa käydään läpi terveydentilanne, kehotyyppisi ja se millaisessa muodossa ketogeeninen sinun kohdallasi kannattaa toteuttaa.  Mikäli haluat varmistaa että ohjelmasi myös etenee, voit pelkän alkukartoituksen sijaan, varata suoraan 2, 3 tai 4 kerran seurantatapaamiset noin kuukauden välein, jolloin muutoksesi etenemistä seurataan ja ohjeita säädetään sen mukaan miten kehosi reagoi. Halutessasi varata konsultointisarjan, ota yhteys yhteydenottolomakkeen kautta ja saat maksulinkin sähköpostiin.

Artikkeli sisältää tuotemarkkinointia.

Kauppalehti uutisoi 10.7.2019 että Suomessa on yli 100 000 aliravittua yli 65-vuotiasta seniorikansalaista, ja että tilanteen korjaaminen toisi Suomelle yli puolen miljardin euron vuotuiset säästöt.

Suomalaistutkimuksen mukaan 55 prosenttia suomalaisista pitkäaikaishoidossa olevista vanhuksista on vajaaravittuja ja 40 prosenttia vajaaravitsemusriskissä. Kaikista pitkäaikaishoidon potilaista 15 prosenttia on vajaaravittuja ja 68 prosenttia heistä kuuluu riskiryhmään.

Nutricia Suomen julkaiseman laskelman mukaan lääketieteellisen ravitsemuksen ja erityisesti täydennysravintovalmisteiden avulla voitaisiin Suomessa vähentää 650 000 sairaalahoitoon ohjausta. Lisäksi sillä voitaisiin vuosittain estää ikääntyneiden keskuudessa 17 000 antibioottireseptiä ja 54 000 painehaavaa.

Hurjia lukuja. Mieleen tulee esittää kysymys, miten tämä on ylipäätään mahdollista hyvinvointiyhteiskunnassa?

Kuinka korjata seniorikansalaisen vajaaravitsemus?

Mennäänpä ensin taas ihan perusasioihin, eli mitä tarkoittaa vajaaravitsemus ja aliravitsemus? Jokaiselle tulee varmasti aliravitsemuksesta mieleen kuvat katastrofialueiden nälkäänäkevistä lapsista, joiden kylkiluut paistavat ihon alta ja lihaksia ei ole lainkaan on vain pallomainen vatsa. Aliravitsemus on yleensä tila jossa nälkää taltutetaan yhdellä tai kahdella ravintoaineella jotka ovat ravinneköyhiä, eli esimerkiksi ainoa ruoka jota näillä nälkää näkevillä alueilla saatetaan saada on riisimössö (tai jostain paikallisesta vastaavasta viljasta keitelty ateria). Aliravitsemukseen liittyy yleensä myös liian vähäinen kalorien saanti, eli elimistö hidastaa samalla kaikkia aineenvaihdunnan toimintoja, voidakseen säilyttää elimistön kierrätettävänä sen vähän polttoaineen joka on olemassa.

Vajaaravitsemus ei tarkoita sitä, etteikö henkilö saisi tarpeeksi kaloreita, vaan sitä että ne ovat herkästi ns tyhjiä kaloreita, eli ilman ravintoaineita. Usein tähän tilaan ajaudutaan siinä vaiheessa, kun iäkäs ihminen jää yksin, eikä viitsi/jaksa/halua kokata itselleen varsinaisesti mitään, vaan ruokailu hoidetaan eineksillä ja/tai valmisaterioilla.

Hälyttävää on mielestäni se, että erilaisissa hoitokodeissa ja muissa laitoksissa ilmenee tätä vajaaravitsemusta yhtä paljon, ellei enemmän, kuin omatoimisesti kotona asuvien senioreiden keskuudessa. Siinä vaiheessa kun maksetaan hoidosta ja ruuasta laitokselle, pitäisi olla itsestään selvää, että ruoka on toimintakykyä ylläpitävää, monipuolista ja ravitsevaa, eikä pelkästään vatsan täytettä. Valitettavasti näin ei aina ole, varsinkaan jos seniori joutuu jonkin ruokaherkkyyden tai allergian takia syömään rajoitettua ruokavaliota.

Seniorin ravintotarve

Kuinka elimistön ravintotarve muuttuu iän myötä? Ikääntyessä solutason aineenvaihdunta hidastuu ja solujen uudistuminen hidastuu. Monet tulkitsevat tämän virheellisesti niin, ettei elimistö enää tarvitse iän myötä samalla tavalla polttoainetta kuin nuorempana. Kun fyysinen aktiivisuus vähenee, on täysin totta että kaloreita ei tarvita samalla tavoin kun nuoremmalla iällä, mutta se mitä ne kalorit sisältävät on entistä oleellisempaa.

Jos ja kun halutaan säilyttää toimintakyky ja ehkäistä ikääntymisen mukanaan tuomia sairauksia, on huolehdittava ravintoaineiden; vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden sekä rasva- ja aminohappojen riittävästä saannista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että teollisesta perunamuussijauheesta ja eineslihapullista ruskeassa kastikkeessa, parin tuoreen kurkkuviipaleen kera, tai voileivästä (olipa se sitten höttöä vehnäleipää tai täysjyväruista) ja margariinista sekä kevytkalkkunaleikkeestä ei yksinkertaisesti saada sitä kaikkea mitä elimistö tarvitsee. Vatsa niillä voi kyllä tulla täyteen ja nälän tunne poistua, mutta solut huutavat yhä ravintoa ja seurauksena on entisestään hidastuva toimintakyky, vyötärölle kertyvä vararengas, heikosti toimiva suoli ja elimistön erilaiset oireilut, kuten nivelten jäykkyys ja kolotus, lihaskouristukset, sydänoireet jne.

Senioreilla proteiinin tarve on aikuisväestöä merkittävästi suurempi, 1.5 g/kg (15–20 E %). Aamuaterian, lounaan ja päivällisen suositeltava proteiinimäärä on vähintään 20-25 g/ateria. Näiden lisäksi on hyvä nauttia proteiinipitoinen väli- ja iltapala. Keskiverrolla 70 kg painavalla seniorilla päivittäin on siis toivottavaa saada 105 g proteiinia, jolloin jos päivän kolme pääateriaa sisältävät 25g jokainen, jää välipaloille proteiinitarvetta vielä yhteensä 30 g. Jos tuntuu että proteiinin saanti ruuasta on liian vaativaa, kannattaa harkita täydennykseksi välttämättömät aminohapot sisältävää lisäravinnetta. Esimerkiksi ProShape® Amino sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja (eli niitä mitä keho ei voi itse syntetisoida muista aminohapoista) lihaksia ja aivo- sekä hermostotoimintaa ylläpitävässä suhteessa.

Riittävä nesteen saanti on välttämätön terveyden ylläpidossa. Ikääntyessä janontunne väheneee, mikä lisää nestetasapainon häiriöitä. Jos elimistön nesteen saanti vähenee, tarkoittaa se käytännössä heikentyvää suoliston toimintaa (ulostemassa kiinteytyy eikä liiku suolessa kuten pitäisi), kuona-aineiden ja myrkkyjen kertymistä elimistöön kun elimistö imeyttää paksusuolesta ja munuaistiehyistä vettä takaisin elimistön käyttöön. Syljen erittymisen väheneminen on yksi selkeä merkki elimistön liian vähäisestä nestemäärästä. Silloin tietää että kroppa kierrättää ”kakkavettä” rasittaen maksaa, kun se joutuu putsaamaan tätä jätevettä takaisin verenkierron ja solujen nesteytykseen. Hyvä vinkki senioreille (ja toki nuoremmillekin) on varata 2 litran vesikannu pöydälle tai jääkaappiin ja huolehtia siitä että vähintään tuo kannullinen vettä tulee juotua päivän mittaan.

Pehmeä rasva, erityisesti kalan sisältämät omega3-rasvahapot, alentavat veren triglyseridipitoisuutta, estävät verihiutaleiden kokkaroitumista, vähentävät tulehduksia sekä voivat vähentää masentuneisuutta.

Senioreilla on usein ongelmia vatsan toiminnan kanssa. Peristeelinen (eli ulostetta eteenpäin siirtävä) liike heikkenee suoliston lihaksiston heiketessä (pääsemme jälleen siihen tarpeeseen että elimistö tarvitsee aminohapot jotta lihaksisto ei surkastu). Ruuansulatusnesteiden erittyminen voi vähentyä niin nestevajeen kun kivennäis- ja hivenainepuutosten seurauksena, tällöin ruoka ei pilkkoudu kunnolla eikä ravinteet pääse imeytymään. Ja jos tuoreravinnon määrä vähenee ruokavaliosta, esim huonon hampaiston takia, ei suoliston hyvät mikrobit saa tarvitsemaansa entsymaattista ravintoa, jolloin suoliston bakteerikanta heikkenee ja seurauksena voi olla erilaiset suolistovaivat, mm ummetus, ripuli jne.

Lääkehoito ja ravitsemus.

Monet lääkkeet aiheuttavat osaltaan erilaisia oireiluja jotka saattavat vähentää ruokahalua tai vaikeuttaa ruuan imeytymistä/sulamista. Osa lääkkeistä on sellaisia joita voidaan korvata ravinnolla, esimerkiksi diureettien sijaan voi käyttää nesteen poistumista lisäävää yrttiteetä. Mahdollisista vaihtoehdoista lääkkeille on tietenkin aina neuvoteltava lääkärin kanssa, mieluiten yhdessä ravintoneuvojan/-terapeutin kanssa. Seuraavassa on suora lainaus valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeista ikääntyneen ravitsemukselle:

Kuiva suu, metallin maku suussa, mahavaivat, ummetus ja ripuli vähentävät syömistä ja heikentävät ravitsemustilaa.

Seuraavat lääkkeet voivat liittyä näihin oireisiin:

Kuivan suun tunne

diureetit, virtsankarkailun estolääkkeet, antipsykootit

Metallin maku suussa

nukahtamislääkkeet (tsopikloni)

Mahavaivat, pahoinvoinnin tunne

masennuslääkkeet, Alzheimerin taudin lääkkeet

Ummetus

kalsiuminsalpaajat, neuroleptit, vahvat kipulääkkeet (opiaatit), virtsankarkailun estolääkkeet

Ripuli

mangnesiumvalmisteet, tulehduskirpulääkkeet ja antibiootit.

Lääkityksiä on aiheellista tarkistaa lääkärin kanssa vuosittain, jotta ylilääkitsemiseltä vältytään. Ravitsemustilan muutokset vaikuttavat myös lääkityksen tarpeeseen (usein tarvetta vähentäen).

Ravintolisillä lisää toimintakykyä

Oma, nyt jo edesmennyt, isoäitini joka asui palvelutalossa ja ruokaili pääsääntöisesti ateriapalvelun tuomilla aterioilla, meni lopulta niin huonoon kuntoon, että päätyi apaattiseksi, täysin autettavaksi vuodepotilaaksi. Totesimme äitini kanssa, että ehkä ravintolisistä olisi hänellekin hyötyä. Luonnollisesti käyttöön valikoitui samat tuotteet joita itsekin käytimme, eli FitLinen Optimaalisetti (tukee suoliston hyvinvointia sisältämällä liukenevia ja liukenemattomia kuituja, ruuansulatusentsyymejä, maitohappobakteereita sekä laajan kattauksen kasviksista uutettuja vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita), jo edellä mainittu ProShape® Amino (lihaskadon välttämiseen) ja lisäksi vielä Sydänduo (sisältää omega3 ja Q10, eli tukee sydämen ja verisuonten toimintaa ja parantaa mitokondrioiden toimintaa, eli tehostaa solutason aineenvaihduntaa).

Parin kuukauden ravintolisien käytön jälkeen isoäitini yllätti minut iloisesti eräällä vierailullani. Hän tarttui vuoteen laitoihin ja veti itsensä istumaan. Voitte uskoa, että olin erittäin onnellinen tilanteessa. Muutamassa kuukaudessa hän vielä omatoimisesti kuntoutti itsensä jalkeillekin. Muutos parempaan ei tietenkään tapahtunut välittömästi, vaan vaati viikkojen järjestelmällisen työn. Joka päivä piti juoda aamu ja iltajuoma lisäravinteita, alkuun juottaminen tapahtui lähes puoliväkisin, mutta jo reilun viikon jälkeen huomasi muutoksen siinä, että tyhjään ja apaattiseen katseeseen heräsi taas eloa ja se vanha tuttu isoäiti pilkahti taas olemuksesta. Sen jälkeen hän itsekin halusi juoda lisää elinvoimaa tuovat juomat. Pikkuhiljaa toimintakyvyn palautuessa parannettiin myös ruokavaliota pois teollisesta, enemmän terveelliseen kotiruokaan.

Taikasana valituissa ravintolisissä oli imeytyvyys. Kun ravinteet oli kasviksista uutettuja, eli muodossa jonka elimistö tunnistaa, eikä synteettisiä, kykeni elimistö myös hyödyntämään nämä parhaalla mahdollisella tavalla. Pillerit, synteettiset valmisteet ovat herkästi ravintolisissäkin niitä jotka voivat aiheuttaa vastaavia ongelmia kuin lääkeaineet, jos elimistö ei esimerkiksi kykene imeyttämään magnesiumia suoliston limakalvon läpi verenkiertoon ja sieltä soluihin, on lopputuloksena helposti ripuli, sillä magnesium sitoo vettä itseensä ja näinollen se saattaa jopa aiheuttaa nestehukasta johtuvia lihaskouristuksia sen sijaan että ehkäisisi niitä.

Koska on oikea aika puuttua ravitsemukseen?

Sanoisin että koskaan ei ole liian myöhäistä. Mutta mitä paremmassa kunnossa toimintakyky halutaan säilyttää, sitä aikaisemmin asia kannattaa ottaa tarkastelun alle. Korjausliikkeiden vaikutukset näkyvät ja tuntuvat viikoissa ja kuukausissa, mutta ne virheliikkeet, ne tekevät huomaamatonta kavalaa myyräntyötään sielä taustalla pikkuhiljaa. Eli käytännössä ruokavaliovalinnat jota teet 50 vuotiaana, näkyvät 55-60 vuotiaana jos meno jatkuu samana. Eli jos haluat jäädä eläkkeelle hyvinvoivana, energisenä ja täynnä elinvoimaa, on 50+ viimeistään se hyvä hetki varmistaa että elimistö saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet jotta toiminta pysyy hyvänä koko elämän. Nuoremmalla iällä tottuminen riittävään määrään tuoreita kasviksia päivittäisessä ruokailussa, hyvälaatuisen proteiinin riittävä saanti, elimistön nestetasapainon ylläpitäminen ja kaiken sen välttäminen joka ylläpitää kehon tulehdustilaa lupaa terveempiä elinvuosia pitkälle tulevaisuuteen.

Jos perhepiirissä on seniori-ikäinen jonka ruokavalio ja ravinteiden saanti mietityttää, ota yhteys ja tarkistetaan tilanne ravintoneuvonnan avulla. Samassa yhteydessä voidaan tarkistaa myös lääkelistat ja saatte suosituksen minkä lääkkeiden kohdalla olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa mahdollisesta lääkityksen purkamisesta jos ja kun elimistö saadaan toimimaan paremmin ruokavalion avulla. Vähemmillä lääkkeillä vältetään aina tehokkaammin lääkkeiden aiheuttamien sivuvaikutusten riskejä.

Olen työskennellyt varsin paljon painonhallinen parissa. Oma historiani on, enemmän tai vähemmän koko ikäni, tuskailua painohaasteiden parissa ja tietyllä tavoin olin jopa kasvanut ajatukseen että ylipaino on vaarana jos en kiinnitä huomiota siihen mitä syön. Äitini ja isoäitini kävivät läpi mitä ihmeellisempiä diettejä nuoruusvuosinani ja niistä iskostui itsellekin jonkinlainen ajatus siitä että on normaali olla vähän väliä jollain dietillä.

Vuonna 2013 tein itse ensimmäisen CellRESET® ohjelman. Kropastani katosi ensimmäisen 28 päivän aikana 7,5 kiloa. Olin onnessani, sillä olin parin vuosikymmenen tuskailun jälkeen saavuttanut painon joka itselleni oli se niin sanottu menttaali raja. Eli se jonka alle ei päässyt vaikka teki mitä. Olin vakuuttunut ja niin olivat ihmiset ympärillänikin. Valmistuin CellRESET Pro® valmentajaksi ja ohjasin lukemattomia asiakkaita saman 90 päivän ohjelman läpi, yhtä huikein tuloksin.

Valtaosa lähti tekemään ohjelmaa ajatuksella pudottaa painoa, vain harva lähti terveys edellä. Minulle oli siinä vaiheessa aivan sama mikä oli motivaatio ja vaikutin, kun tulokset olivat joka tapauksessa näin huikeita. Ajan kanssa mieleen on tullut enemmän pohdiskeluita siitä miten tulokset käytännössä eroavat silloin kun ohjelmaa tehdään

Terveydellisistä syistä vs painon hallinnan takia

Nykyään suurin osa CellRESET® valmennettavistani aloittaa sen terveyden takia. Päällä on metabolinen oireyhtymä, uhkana (tai jo päällä) diabetes, on korkeaa verenpainetta, kärsitään uniapneasta, on suolisto-oireita ja nivelkipuja jne. Useimmilla heistä on toki ongelmana myös kertynyt ylipaino, mutta se paino ei ole varsinainen syy lähteä tekemään korjausliikettä.

Usein silloin jos huomio kiinnittyy ensisijaisesti tai ainoastaan painoon, haetaan ihmediettiä. Sitä taikanappulaa jolla ylipaino katoaa taivaan tuuliin helposti ja sitten kun ihannepaino on saavutettu, sen jälkeen voi syödä sitten ihan mitä haluaa, miten haluaa ja karistetut kilot eivät koskaan palaa.. Not gonna happend, eli ei toimi!

Kun ajatus on parantaa elimistön terveydentilaa, antaa keholle mahdollisuus päästä tulehduksista ja toimia kuten sen on tarkoitus toimia, silloin mieli on jo asettunut suoraan ajatukselle pysyvästä muutoksesta terveisiin elintapoihin. Silloin satunnainen lipsahdus entisiin tapoihin ei kaada koko järjestelmää, vaan harharetken jälkeen on helppo palata takaisin terveelliselle polulle, ihan vain koska olo tuntuu niin paljon paremmalta sellaisena.

Onko ylipaino sairautta?

Tänä kehopositiivisuuden aikakautena ylipainon arvostelua pidetään kehonegatiivisuutena. ”Suuri on kaunista!” ”Minulla on oikeus olla onnellinen läskeineni!” Ja muut vastaavat iskulauseet julistavat ylipainon oikeutusta.  Hyvinvointialan ihminen, joka yrittää vihjailla, että ylipaino on merkki siitä, että kaikki ei ole välttämättä ihan kunnossa sielä kropassa, päätyy helposti somessa julkisen lynkkauksen alle. Otan silti tietoisen riskin ja sanon ajatuksen ääneen. Perustelen kuitenkin nyt mitä tällä tarkoitan, jottei trollit pääse vääntelemään sanomisiani.

Ylipainosta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä elimistöön kertynyttä ylimääräistä rasvakudosta. Pelkkä korkea BMI ei kerro todellisuudessa kehon ylipainosta, sillä lihas painaa enemmän kuin rasva, ja esimerkiksi kehonrakentaja jolla lihasmassaa on kertynyt voimaharjoittelun tuloksena ei todellakaan ole läski, sillä rasvaprosentti on varsinkin kisakaudella hyvin alhainen, silti hänen BMInsä voi kertoa ylipainosta.

Ylimääräinen rasva on siis ylipainoa, mutta ylipainoa voi olla myös ylimääräinen neste. Kun elimistössä on tulehdustila, liittyy siihen poikkeuksetta tulehdusnesteen tihkuminen kudoksiin. Silloin kun kyseessä on pieni paikallinen tulehdus, kun esimerkiksi tökkäät sormesi nokkospuskaan ja pistokohtaan nousee kihelmöivä kuumottava näppylä, on tuo turvotus juuri tätä tulehdusnestettä. Se on siis osa kehon normaalia puolustusmekanismia. Silloin kun tulehduksesta puhutaan ylipainon yhteydessä, silloin kyse ei ole pienestä paikallisesta tulehduksesta, vaan systeemisestä hiljaisesta tulehduksesta, usein ns hiljaisesta tulehduksesta. Hiljaisen tulehduksen syitä voi olla monia, ruoka-aineyliherkkyydestä stressin aiheuttamaan lisääntyneeseen läpäisevyyteen suoliston seinämässä, hormonaalinen epätasapaino, ravinne-epätasapaino ja monet muut.

Riippumatta siitä, mikä tulehdustilan elimistössä on saanut aikaan, on sen korjaaminen ainoa keino saada tulehdus pois. Hiljaisen tulehduksen kohdalla on aivan turhaa popsia antibioottikuuria, se ei sitä tulehdusta nujerra, päinvastoin. Hyvin monen kohdalla antibiootit ovat jopa se syy miksi elimistö on epätasapainossa. Antibiootit ovat rappeuttaneet elimistön omaa puolustusmekanismia, tappanut suoliston hyvän bakteerikannan ja tästä syystä oma immunipuolustus on niin sanotusti tiltissä. Hiljaisen tulehduksen aikana keho ei yleensä lähetä kipusignaaleja, sillä se kipu jota hiljaisen tulehduksen aikana elimistössä on, on jo ylikuormittanut sensorijärjestelmän. Toki edelleen ”poikkeava” akuutti kipu lähettää omat aistimukset, mutta siitä jatkuvasta turruttavasta aistivirrasta on tullut juuri sitä, turruttavaa. Hiljaisen tulehduksen merkkejä sitävastoin ovat hyvin usein väsymys, sokerihimo ja se ylipaino joka ei katoa vaikka kalorit tiputtaisi kuinka minimiin.

Lohdullista tässä sinänsä on se, että silloin kun kyseessä on tulehdusnesteestä johtuva ylipaino, eli se joka voidaan luokitella sairauden idikaattoriksi, silloin se ylipaino poistuu kehosta todella nopeasti kun tulehdus saadaan hallintaan. Nämä ovat juuri niitä joiden paino saattaa pudota kymmeniä kiloja kuukaudessa. Yksi loistava esimerkki tästä on myös kortisonilääkityksen aiheuttama turvotus. Kortisonilääkitys voi aiheuttaa kymmeniä kiloja lisää painoa ihan muutamassa kuukaudessa, tämä kertoo osaltaan juuri siitä kuinka pahasti lääkitys pistää elimistön systeemejä sekaisin. Ja kun lääkitys lopetetaan ja tuetaan solutason aineenvaihduntaa ja maksan myrkynpoistomekanismeja, katoavat nuo kilot yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Sillä kortisonilla on toki myös aikansa ja paikkansa, joten jos lääkärisi suosittelee sitä, kannattaa kuunnella lääkärin perustelut miksi lääkitys on paikallaan, eikä suoraan kieltäytyä siitä sillä verukkeella ettei halua ylimääräisiä kiloja kannettavakseen.

Onko liikunta paras lääke ylipainoon?

Silloin kun kyse ei ole yksiselitteisesti liiallisesta energian saannista kulutukseen nähden, ei liikunta ole paras lääke. Liikunta on aina hyvästä. Kohtuullinen, lymfanesteitä liikuttava liikunta auttaa aina poistamaan kuona-aineita ja kuljettamaan tulehdusta aiheuttavia tekijöitä imusolmukkeisiin eliminoitavaksi. Kohtuullista liikuntaa on siis reipastahtinen kävely vaikka koiran kanssa, uinti, pyöräily tai ihan vaikka vain siivous. Hyötyliikunta on ihan parasta liikuntaa, joten hyödynnä mahdollisuuksia siihen niin kroppa kiittää, eikä tarvitse sen kummemmin nähdä vaivaa liikunnan eteen. Toki jooga, pilates ja vastaavat kehon liikkuvuutta ja voimaa lisäävät lajit ovat myös hyödyllisiä, samoin painoharjoittelu, mutta en suosittele tekemään mitään näistä ”verenmaku suussa”, sillä jos syynä on tulehdustila, ei stressikynnyksen ylittävä liikunta paranna tilannetta, vaan päinvastoin se pahentaa sitä.

Omista asiakkaistani noin 80% ylipainoisista syö itseasiassa liian vähän kulutukseensa nähden. Jolloin elimistö vetää niin sanotusti  käsijarrun päälle, ja pyrkii varastoimaan kaiken sen sijaan että kiihdyttäisi aineenvaihduntaa. Tässä yhteydessä rankka liikunta ei ole se edistävä vaan hidastava tekijä. Eli ensin täytyy saada kroppa tasapainoon energian saannin suhteen ja sitten liikunnalla voidaan tehostaa käynnistyneen aineenvaihdunnan toimintaa.

Mikä on terveellinen ruokavalio?

Tähän ei voi antaa kattavaa yksiselitteistä vastausta, mutta muutama fakta on jotka pätevät kaikkiin: Terveellinen ruokavalio ei sisällä pitkälle proessoituja ruokia ja ruuan kaltaisia valmisteita. Se ei sisällä valkoista sokeria, ei valkoisia jauhoja eikä suuressa määrin tärkkelystä. Se onko terveellinen ruokavalio ketogeeninen, karppi, paleo vai korkeahiilihydraattinen, se riippuu yksilön genetiikasta ja elintavoista. Terveellinen ruokavalio ei sisällä kyseiselle henkilölle haitallisia ruoka-aineita jotka herkistävät hänet tulehdustilalle. Yhdelle ihmiselle parsakaali on maailman terveellisin ja toiselle se voi olla geneettisesti epäsopiva jolloin se pitää yllä tulehdusta. Vain testaamalla selviää omat herkkyydet. Hyvin usein tulehdusta ylläpitävänä syynä voi olla jokin sellainen ruoka-aine jota ei ole edes tullut ajatelleeksi, jotain jota syö tai juo lähes päivittäin.

Myös ruokailurytmit vaihtelevat yksilöittäin. Jonkun elimistö toimii optimaalisesti kun sen ruokkii 4-5 kertaa päivässä, toiselle riittää 1-2 ateriaa päivässä. Tämä selviää geneettisestä kartasta, mutta tähän pätee yleinen ohje siitä, että jos aineenvaihdunta on pysähtynyt, eli on menty liian pienillä kaloreilla ja kroppa on käsijarru päällä, silloin aterioita tarvitaan käynnistysvaiheessa enemmän, vaikka sitten geneettisesti ideaali olisi se 3 ateriaa päivässä.

Mitä mindset vaikuttaa muutoksessa?

Kun haluaa muutosta olotilaan, on se sitten terveyden näkökannalta tai painonhallinnan, on ensimmäinen ja oleellisin asia pistää mindset ali ajatusmalli kuntoon. Ihmiset saavat usein ns laihisraivareita. Eli kun kuppi vihdoin menee syystä tai toisesta nurin, päätetään pistää elämä uuteen uskoon ja hankkiutua eroon ylimääräisistä kiloista. Valitettavan usein tähän liittyy myös se ajatus siitä kuinka omaa kehoa vihataan ja halutaan jotenkin rankaista sitä päästäkseen sinne unelmakuvaan. Tässä kohtaa kiitän kehopositiivisuuden ideologiaa ajavia ihmisiä, sillä oleellisin asia oikeassa mindsetissä on oman kehon ja oman itsensä rakastaminen. Halu muuttaa asioita, koska rakastaa ja arvostaa itseään ja haluaa itselleen vain parasta. Parasta terveyttä, parasta ulkonäköä.

Jos edetään rankaisumenttaliteetillä, päädytään pian myös ajatukseen siitä, kehoa palkitaan herkuilla. Tällöin herkuista kieltäytymisestä tulee tuskaa. Tämä ajatushan on täysin nurinkurinen, mutta tämä on myös ajatus johon törmään lähes kaikkien asiakkaideni kanssa muodossa tai toisessa. ”Haluan kyllä muutosta, mutta en ole valmis luopumaan viikonlopun oluistani.” tai ”haluan kyllä muutosta, mutta saanhan silti syödä ne ruisleipäni kun tulen töistä kotiin?” tai ”Ei viikonlopun leffamaratonia voi vetää ilman sipsejä ja karkkeja!”.

Mikä on keholle palkinto? Mikä on sille rangaistus? Itse näen että keholle on palkinto se että saavutetaan tasapaino. Kivuton ja tulehdukseton tila jossa keho voi mahdollisimman hyvin. Entä rangaistus? Eikö rangaistus ole se että elimistöä myrkytetään, sen tasapainoa horjutetaan ja luodaan otolliset olosuhteet sairaudelle? Miksi siis ylläpidämme harhaa siitä, että karkit, pullat ja muut elimistön tulehdustilaa ruokkivat ”herkut” olisivat niitä palkintoja? Miksi emme herkästi tiedosta että ne asiat joista on muodostunut meille jonkinlainen pakkomielle josta emme ole valmiit luopumaan muutoksen hetkelläkään ovat juuri niitä jotka ylläpitävät pahaa oloa ja kehon tulehduksia. Kirjoitin asiasta jo syksyllä blogiin aiheella Ruuan himo ja yliherkkyys.

Auttaako ravintoneuvonta  muutoksessa?

Tähän yksiselitteinen vastaus on kyllä! Omalle itselleen ja omille elintavoilleen sokeutuu, jolloin on helpompi kun joku ulkopuolinen käy kanssasi asioita läpi, miettii mistä lähdetään liikkeelle ja millaisin askelin kannattaa edetä. Maailma on pullollaan erilaisia ruokavalioita ja kikka kakkosia joilla saattaa pahimmillaan saada elimistön vain entistä pahemmin solmuun, joten sen sijaan että lähdet testaamaan eri pikadiettejä, kannattaa käydä ammattilaisen kanssa oma terveydentila läpi ja kartoittaa mitkä asiat vaativat huomiota ja rakentaa ruokavalio sitten siltä pohjalta. Ravintoneuvoja osaa myös ohjeistaa tarvittavien lisäravinteiden valinnassa, riippuen onko sielä selkeästi ravinnepuutosta, kaipaako suolisto lisä tukea ruuansulatukseen ja imeytykseen vai onko sielä mahdollisesti huonolaatuisten bakteerien liikakasvua.

Ota ensimmäisenä askeleena ja tee ilmainen hyvinvoinnin kuntotesti ja saat sähköpostiisi pika-analyysin mahdollisista kohdista jotka kaipaisivat huomiota. Sen jälkeen voit halutessasi sitten varata sopivan ravintoneuvontapaketin.

Muutama päivä takaperin osui Facebookin ihmeellisestä maailmasta silmiin artikkeli sitruunaveden juomisen hyödyistä ja haitoista. Yksi artikkelista esiin noussut kappaleen puolikas nosti taas niskakarvat pystyyn: ”Huuhaata on etenkin sitruunaveden väitetty vaikutus elimistön pH-arvoon. Ruokien ja juomien happamuus tai emäksisyys ei vaikuta terveen ihmisen veren tai solujen pH-arvoon, sillä elimistö säätelee happamuutta tehokkaasti.” Asiantuntijana artikkelissa oli TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti.

Funktionaalisella puolella on aina tiedostettu mikä merkitys ruoka-aineiden happokuormalla on terveyteen ja hyvinvointiin. Koululääketieteen puolella nojataan tuohon edellä mainittuun lauseeseen kuin kallioon, joten avataan hieman sitä mitä oikeasti tarkoittaa

Happo-emäs tasapaino

Ihmisen keho on fiksu vekotin, kuten on todettu jo lukemattomia kertoja ennenkin. On totta, että elimistö pyrkii pitämään veren ph-tason vakaana. Elimistön nesteiden normaali pH-arvo on 7,35–7,45, ne ovat siis lievästi emäksisen puolella. Mikäli veren ph heilahtaa tästä alaspäin on keho tilassa jota kutsutaan asidoosiksi ja noustessa yli on kyseessä alkaloosi. Tästä olemme täysin samaa mieltä koulukunnasta riippumatta.

Terveellä ihmisellä ruokien ja juomien happamuus tai emäksisyys ei vaikuta mitään veren tai solujen pH-arvoon, sillä munuaiset säätelevät happamuutta tehokkaasti. Hapanta ruokaa syödessä munuaiset erittävät liiat vetyionit nopeasti virtsaan ja emäksisen ruuan jälkeen ne välittömästi vähentävät vetyionien erittymistä. (lähde terveyskirjasto)

Tästäkin olemme täysin samaa mieltä, että munuaiset pyrkivät säätämään elimistön happo-emäs tasapainoa, mutta funktionaalisella puolella asiaa ei tarkastella ihan noin yksioikoisesti ja viime aikoina on myös esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimusta aiheeseen liittyen, ohessa pätkä tutkimuksen tuloksista:

Hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien aineenvaihdunnassa syntyy inorgaanisia happoja, jotka lisäävät vetyionikonsentraatiota ja siten myös happamuutta kehon nesteissä. Lepotilassa elimistön nesteissä on enemmän emäksiä kun happoja, ja lihaksien pH on noin 7,1 ja valtimoveren pH noin 7,4. (Wilmore & Costill 2004, 265.) Valtimoveren alin pH, jossa ihminen voi selvitä hengissä muutaman tunnin ajan, on 6,8 ja korkein 8,0. Soluvälinesteen pH on matalampi kuin plasman, sillä soluvälinesteessä on runsaasti solujen aineenvaihdunnassa syntyneitä happoja. Soluista riippuen solujen sisäisen nesteen pH vaihtelee välillä 6,0 ja 7,4. Virtsan pH voi vaihdella välillä 4,5 ja 8,0. (Guyton & Hall 2011, 380.)

Elimistössä on kolme tärkeää puskurointijärjestelmää: kemialliset puskurit, jotka sitovat aineenvaihdunnassa syntyviä vetyioneja, hengitys, jonka myötä elimistöstä poistetaan hiilidioksidia CO2 sekä munuaiset, jotka pystyvät erittämään ylimääräiset vetyionit pois elimistöstä virtsan mukana. Kemialliset puskurit ovat ensimmäisen linjan puolustus pH:n muutoksia vastaan ja ne toimivat nopeasti sitomalla kehon nesteisiin vapautuneita vetyioneja. Ne eivät kuitenkaan pysty poistamaan vetyioneja elimistöstä vaan sitovat niitä siihen asti, kun tasapaino on jälleen saavutettu. (lihavointi oma lisäykseni) Keuhkot toimivat toisen linjan puolustuksessa pH:n muutoksia vastaan ja keuhkojen puskurointikapasiteetti käynnistyy muutamassa minuutissa. Kolmannen linjan puolustus eli munuaiset poistavat elimistöstä ylimääräiset vetyionit. Munuaisten puskurointikapasiteetti käynnistyy hitaasti, tuntien tai useiden päivien kuluessa, mutta munuaiset ovat tehokkain tapa säädellä elimistön happo-emästasapainoa. (Guyton & Hall 2011, 380.)
(lähde Malmivaara Liikuntafysiologian kandidaatin tutkielma)

Käytännössä siis elimistön happo-emäs tasapainon säätelyyn VAIKUTTAA se mitä syömme ja juomme, sillä kuta enemmän syömämme ruoka sisältää PRAL-arvoltaan (eli vetyjäämä) korkeita ruoka-aineita, sitä enemmän elimistömme joutuu puskuroimaan happoylijäämää. Ei siis ole yksiselitteistä päättää, että olisi aivan sama mitä syö, kyllä munuaiset hoitaa ylimääräisen pois. Tutkimukset ovat osoittaneet että ihmiset ketkä kärsivät erilaisista tulehduksellisista aineenvaihdunnalista sairauksista, kuten esimerkiksi diabetes, reuma ja kihti omaavat myös happaman kehon, eli elimistöön on soluvälinesteeseen (ja soluihin) kertynyt enemmän kuona-aineita (=happamuutta), kuin ihmisellä jolla ei näitä sairauksia ole.

Tähän väliin pieni täsmennys, kun puhutaan happovaivoista, puhutaan yleensä vatsalaukun suolahappopitoisuuden haasteista. Se sinänsä ei ole suoraan yhteydessä kehon happamoitumiseen. Eli jos ruuan jälkeen röyhtyyttää, ei siitä voi tehdä mitään johtopäätöksiä siitä kuinka happamoitunut keho on. (Olkoonkin että usein ne happovaivatkin löytyvät samoilta ihmisiltä jolla on nämä muutkin ongelmat, mutta silti käsitellään ne kahtena erillisenä asiana, eikä sotketa puuroja ja vellejä keskenään).

En lähde tähän purkamaan suoranaisesti vetyatomin sielunelämää ja sen kulkua elimistössä, jos haluat perehtyä siihen puoleen syvällisemmin, kannattaa lukea tuo Malmivaaran tutkielma, siinä asia on väännetty hyvin perusteellisesti rautalangasta. Vaan hypätään suoraan PRAL-arvoihin (potential renal acid load) ja siihen millaista happokuormaa eri ruoka-aineet elimistössä voivat aiheuttaa.

Kaapistani löytyy Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon vuonna 1932 kirjoittama WSOYn Keittotaito-kirja (Isoäitini peruja) , josta löytyy osionsa Ruuan tuhka ja sen laatu. ”Kun ruoka palaa ruumiissamme, jäävät sen kivennäisaineet tuhkana jäljelle. Ei ole suinkaan yhdentekevää, millaista tämä tuhka on, sillä sen laadusta riippuu terveytemme suuresti. Voimme syödä ravintoa, joka liiaksi rasittaa erinäisiä elimiä, joka voi tehdä veren paksummaksi ja siis huonommin juoksevaksi, aiheuttaa korkeata verenpainetta, verisuonten kalkkeutumista, reumatismia ym. sairauksia.. Meikäläisessä ruoassa on keskimäärin noin 15-20 mg happo-enemmyyttä, kun pitäisi olla noin 25 mg emäsenemmyyttä.” Eli kun jo 30-luvulla tiedostettiin se että ruoka-aineet jotka sisälsivät varsinkin rikkipitoisia yhdisteitä omasivat happamoittavan ominaisuuden ja puolestaan kaliumpitoiset olivat niitä emäksisoiviä.

PRAL voidaan laskea seuraavalla kaavalla:
PRAL (mEq/d) = fosfori (mg/d) × 0,0366 + proteiini (g/d) × 0,4888) – kalium (mg/d) × 0,0205 + kalsium (mg/d) × 0,0125 + magnesium (mg/d) × 0,0263). (Alexy ym. 2007.)

Ei tarvitse lähteä erikseen laskeskelemaan PRALeja, kun netti on pullollaan taulukoita joissa nämä laskelmat on valmiiksi tehty. Eläinproteiini on kaikkein merkittävin happoa tuottava ravintoaine, sillä se tuottaa metabolisessa oksidaatiossa lopulta rikki- ja fosforihappoa. Emästä tuottavia ruokia puolestaan ovat mm. hedelmät, vihannekset, juurekset ja jossain määrin pähkinät. Kasviproteiinit menevät myös tuonne emäksiselle puolelle, joten ei ole lainkaan huono idea lisätä proteiinin lähteeksi niitä ja vähentää suhteessa lihan määrää. Negatiivinen PRAL-arvo siis tarkoittaa, että ruoka-aine lisää emästen tuottoa elimistössä ja positiivinen puolestaan happokuormaa.

Taas pieni välihuomautus, se miten happamalta joku ruoka maistuu, ei sitten kerro yhtään mitään kyseisen aineen happamoittavasta tai emäksisöivästä vaikutuksesta. Voi jopa sanoa ennemminkin niin, että ne happaman/karvaan makuiset tuppaavat olemaan niitä joilla kehossa on suurin emäksisöivä vaikutus, kuten esimerkiksi juuri sitruuna ja rukola, mutta jotta poikkeus vahvistaa säännön, on esimerkiksi hiilihapotettu kolajuoma, joka siis maistuu happamalle ja hapokkaalle, juuri sitä, pelkkää happokuormaa.

Suolisto on ensimmäinen elin, jolla on tärkeä vaikutus happo–emästasapainon metaboliaan. Suolisto itsessään ei  muodosta happo–tai emästekijöitä, mutta riippuen nautitun ruoan koostumuksesta antaa suolisto eri singnaalit haimalle lisätä tai vähentää alkaalien määrää ja muokata tätä kautta veren bikarbonaattitasoa. Lisäksi suolisto päättää kuinka paljon rikkiä sisältäviä aminohappoja ja metabolisoituvien organisten happojen alkalisia suoloja imeytyy. Imeytymisen  jälkeen nämä aineet päätyvät maksaan ja muihin aktiivisiin kudoksiin vaikuttimiksi emäksen tai hapon muodostamiseen. Suolisto ei siis suoraan muodosta happoa tai emästä, vaan se välillisesti muodostaa happo – ja emäskuormia. Maksa ja muut metabolisesti aktiiviset kudokset puolestaan toimivat todellisen hapon ja emäksen muodostajana.

Kuten Somersalo  – Koskimiehen Keittotaito-kirjassa todettiin, oli jo viime vuosisadan alkupuolella suomalainen ruokavalio happokuormaa tuottava. Sen jälkeen ruokavaliomme on happamoitunut entisestään kun prosessoitu (valkoviljat ja sokerit) ruoka on noussut ensisijaiseksi ravinnon lähteeksi. Eli happokuorma on moninkertaistunut, ei siis ihme että erilaisten aineenvaihdunnallisten sairauksien määrä on kasvanut samassa suhteessa.

Palataan vielä postauksen alkupuolelle ja kanditutkielmasta lainaamaani pätkään lisäämääni lihavointiin: Ne eivät kuitenkaan pysty poistamaan vetyioneja elimistöstä vaan sitovat niitä siihen asti, kun tasapaino on jälleen saavutettu.
Eli koska keho pyrkii tasapainottamaan happo-emäs tasapainon, sitoo se kemiallisesti ylijäämäksi kertyneen vedyn pitääkseen veren ph-arvon tasapainossa. Mihinkäs se sen vedyn sitten sitoo? Arvauksia? No osin aiemmin jo mainittuun soluväli-nesteeseen, mutta koska sekin pitää kuitenkin pitää liikkuvana, nesteenä, siirretään loput ylimääräiset varastoitavat… *rumpujen pärinää* rasvakudokseen. Eikä tässä sitten vielä suinkaan kaikki! Monen terveyden kannalta oleellinen kysymys on sitten myös se, mistäkäs se kemiallinen puskuriaine otetaan jos niitä puskuroivia tekijöitä ei tule tarpeeksi ruuasta? No se otetaan veren emäspuskurivaraston loppuessa luustosta. Eli happamoittava ruokavalio lisää osteoporoosin riskiä..

Kanditutkielmassa oli silti myös muutama hyvin lohdullinen lause, varsinkin ajatellen heitä jotka tuskailevat ylimääräisen kertyneen rasvataakan kanssa. ”Keuhkot toimivat toisen linjan puolustuksessa pH:n muutoksia vastaan ja keuhkojen puskurointikapasiteetti käynnistyy muutamassa minuutissa. …hengitys, jonka myötä elimistöstä poistetaan hiilidioksidia CO2.. Eli, yksi tehokas keino poistaa happamuutta on lisätä keuhkotuuletusta. Elimistö tekee sen automaattisesti hyperventilaatiolla jos asidoositila uhkaa, mutta tätä tietoa voi käyttää myös tietoisesti, hengittämällä syvään. Hengityksen ja painonhallinnan yhteydestä voit lukea vanhasta blogipostauksestani Hengitä!

Halutessasi siis helpottaa elimistösi jatkuvaa kampailua veren ja kudosnesteiden ph-arvon tasapainotuksen puolesta ja tukeaksesi elimistösi happo-emäs tasapainoa, valitse lautaselle niitä tuoreita vihreitä vaihtoehtoja, lisää juomaveteesi sitruunaa, ei vain maun vaan hyvinvoinnin vuoksi, ja muista myös hengittää!

 

Kuunteletko kehoasi?

Sitä mukaa kun vuosirenkaita on kertynyt lisää, olen oppinut kuuntelemaan kehoani tarkemmin. Se kertoo kyllä varsin helposti tarpeensa. Kiputilat, näköhäiriöt, ”sähköiskut”, evvvk-olotila, tasapainon heittelyt jne jne jne. Nämä kaikki olivat kehon signaaleja jolla se kertoi että tasapainotila oli kärsinyt. Pieniä oireita, sellaisia mihin joskus nuorempana ei kiinnittänyt mitään huomiota. Pieniä oireita, johon useimmat ihmiset eivät varmaan lainkaan kiinnitä huomiota. Niistä oli tullut minulle ohjauspaneeli josta pystyin seuraamaan olotilaani. Muutaman päivän saatoin ”venyä” jos kalenteri oli täynnä vaikka kroppa ilmoitti levon tarpeesta. Mutta jos kalenteri oli täynnä seuraavat pari viikkoa, kun ensimmäiset varoitussignaalit ilmenivät, silloin en edes yrittänyt venyä, silloin piti priorisoida ja järjestää aikaa palautumiselle, sillä tiedostin sen, että muuten kroppa ottaisi sen tavalla tai toisella.

Monet tuntemani ihmiset vaativat keholtaan liikaa ja moittivat heikkoudeksi sitä jos kuuntelee kehon merkkejä. Sitten nämä samat ihmiset ovat niitä, jotka ihmettelevät kun kroppa pettää tavalla tai toisella ”ihan yhtäkkiä”. En tarkoita nyt sitä etteikö kehoa saisi rasittaa, enkä sitä että treenissä kipu olisi välittömästi merkki siitä että treeni tulee lopettaa. Ei, vaan silloin on mietittävä tekeekö jotain väärin, liikaa tai puuttuuko jotain. Kun esimerkiksi kuuntelee kehon ensimmäisiä merkkejä treenatessa maratoonille, voi välttää marssimurtumat jaloissa. Ensimmäinen merkki voi olla epämiellyttävä tunne säärissä tai jalkahovissa. Ei siis edes kipu, vaan sellainen vähän outo olo jolle ei edes löydä kuvailevia sanoja. Pitääkö lopettaa juokseminen? Ei! Pitääkö olla välittämättä tunteesta ja juosta vaan? Ei! Se mitä tarvitsee tehdä, on miettiä ovatko käytössä olevat kengät sopivat? Jos juoksee asfaltilla tarvitsee paremman vaimennuksen kengissä kuin jos juoksee metsäpoluilla tai pururadalla.  Toiseksi, onko liikeradat ja tekniikat oikein? Jos lantion alueen lihaksissa ja/tai kalvoissa on kireyttä, voi jalkojen asento olla väärä, jolloin sääri kiertyy väärään asentoon ja altistuu vammoille. Tässä kannattaa konsultoida fysiologiaan ja juoksutekniikkaan perehtynyttä henkilöä joka osaa neuvoa. Ja kolmanneksi tarkastele yritätkö liikaa. Jos suoraan lähdet ilman treenaamista juoksemaan täyden maratonin, on lopputulos varmasti katastrofi. Jos asteittain opetat kehon vaativampiin suorituksiin, aloittaen (tarvittaessa) vaikka kävelemällä ensin kertaalleen urheilukentän ympäri, ja seuraavalla kerralla juosten sen pätkittäin jne saat kropan toimimaan haluamallasi tavalla. Kaikki on mahdollista, mutta kuta rankempia suorituksia keholta haluat vaatia, sitä paremman valmistautumisen se vaatii ennakkoon.

Kehon eri merkit kertovat eri tarpeista. Kehon merkkejä tulisi kuunnella samalla tavalla kuin pienen lapsen vanhempi kuuntelee lapsen antamia merkkejä. Lapsi joka osaa jo puhua antaa usein pienen merkin kertomalla että on jano. Jos vanhemmat eivät reagoi tähän merkkiin, voimistaa lapsi ääntään ja esittää vaatimuksen uudestaan. Jos tähänkään ei reagoida, on lopputuloksena itkupotku-raivarit jota ei voi enää jättää huomiotta. Keho toimii samalla tavoin, ensin se antaa vaivihkaisen merkin, seuraavaksi seuraa muutama selkeämpi merkki joihin olisi jo aiheellista reagoida, sillä siinä vaiheessa kun kroppa saa ”itkupotkuraivarit” on usein jo tapahtunut jokin vaurio ja toipuminen vaatii aikaa. Se ensimmäiseen varovaiseen merkkiin reagointi auttaa toimimaan kehon kanssa yhteistyössä parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitkä kehon antamat merkit liittyvät ravitsemukseen?

Ravintoneuvojana olen toki tottunut kiinnittämään huomion varsinkin asioihin joita voi korjata ravitsemuksella ja lisäravinteilla, ja niitä on todella paljon. Yleensä siinä vaiheessa kun ihmiset hakeutuvat asiakkaakseni he ovat jo varsin usein jo tuossa ”itkupotkuraivari”-tilassa, eli kroppa oireilee merkein joista ei voi erehtyä. Vatsakivut, ummetus, ripuli,  päänsäryt, iho-oireet, nivelkivut, PMS oireilut, vaihdevuosioireilut jne. Kaikki sellaisia joihin ravinnolla olisi ollut helppo vaikuttaa aikaisemmin, mutta johon silti voidaan yhä tuoda helpotusta oireiden ollessa jo selkeät.

Oireet, joita moni ei miellä edes oireeksi, mutta joita olisi hyvä havainnoida, on mm vatsan toiminnan hidastuminen/kiihtyminen, ilmavaivat, hikka, röyhtäilyt, haiseva uloste, ”suonenvedot” ja elohiiri silmässä, ihon ”kukkiminen”, hilseilevä päänahka, kutina, ihon värimuutokset, palelu tai hikoilu silloin kun sille ei ole selkeää syytä, painon nousu tai lasku. Myös se jos ei kahdeksan tunnin yöunien jälkeen koe itseään levänneeksi tai pinna on koko ajan tiukalla ja kärsii mielialan alavireisyydestä tai ailahteluista on merkki siitä ettei kaikki ole tasapainossa.

Kuinka hoitaa terveyttä?

Valtaosa meistä puhuu terveydenhoidosta ja silti käytännössä hoidetaan sairautta. Terveyden hoito ei ole vain sairauden poistamista, vaan elimistön tasapainon ylläpitämistä ja sairauden ennaltaehkäisyä. Valitettavan moni tosiaan kiinnittää huomion terveyteen vasta kun kuomaa sen puuttuvan. Silloin päädytään samaan tilanteeseen kuin jos meillä on puhdas ehjä vaate, emmekä välitä varjella sitä, vaan sallimme sen likaantua ja rikkoutua. Saamme toki pestyä (useimmiten) sen puhtaaksi ja parsittua reijän umpeen, mutta se ei ole enää se sama tahraton ja täysin ehjä vaate.

Terveys on helpoin ylläpitää kuuntelemalla kehon antamia merkkejä, hahmottamalla riskitekijät ja toimimalla sitten tavoin jotka tukevat tavoitetta, eli terveyden säilyttämistä. Riskien kartoituksessa auttavat geenitestit. Kehon pienimmätkin merkit kertovat mihin huomio pitäisi kiinnittää ja tarvittaessa syiden selvittämiseen voidaan hyödyntää sitten verikokeita arvojen ja mahdollisten yliherkkyyksien selvittämiseen. Hyvin monesti se terveyden ylläpitäminen vaatii vain hienosäätöä. Hienosäätöä, jolla parannetaa tasapainoa ja saadaan kaikki toimimaan optimaalisesti. Elimistömme on hienovarainen järjestelmä jossa kaikki on yhteydessä kaikkeen. Hormonit säätelevät ravinteiden imeytymistä soluihin ja ravinteet säätelevät hormonien toimintaa. Yhden kohdan epätasapaino ei välttämättä heti näy tai tunnu missään, mutta pikkuhiljaa vaikutus laajenee ja oireilu muuttuu näkyväksi. Reaktio on sama kuin jos auton renkaasta putoaa tasapainotuspala. Ensin et huomaa sitä lainkaan, mutta hiljalleen huomaat että rengas täristää ja vähitellen ongelma laajenee kunnes edessä voi olla kallis korjaamokeikka. Puutu siis ongelmiin siinä vaiheessa kun ne ovat vielä vähäpätöisiä ja mitättömiä, niin niiden tasapainottaminenkin on kiinni yhdestä kahdesta pikkuseikasta ja niiden korjaamisesta.

Mikä on yleisin syy elimistön ongelmiin?

Tämä kysymys on varsin oleellinen ja erittäin yksinkertainen. Vastaus löytyy kun mietit mitä ilman ihminen ei kykene elämään. Ihminen kykenee pärjäämään viikkokausia ilman ruokaa, ja tarvittaessa melko kauan jopa ilman vettäkin. Mutta ilman happea emme pärjää montaa minuuttia. Yleisin syys elimistön ongelmiin on siis hapen puute kudoksessa. Se ensimmäinen pieni teko hyvinvointisi parhaaksi olkoon siis ryhdin ojentaminen ja muutama kunnollinen syvä ja rauhallinen sisään ja ulos hengitys . Kun elimistösi saa happea, toimivat kehon prosessit heti jo hieman paremmin.

Jos nyt tuli mieleesi että ehkä elimistösi on yrittänyt viime aikoina vaivihkaa antaa merkkejä, mutta et osaa niitä itse tulkita, älä epäröi ottaa yhteyttä ja varata aikaa konsultaatioon niin katsotaan mitä kehosi yrittää kertoa.

Vuoden alun uutena juttuna Heart of Silver Wingsissä on kaupallinen yhteistyö Puhti-terveystarkastusten kanssa. Vaikka toki ravintoneuvonnassa mennään paljon sillä perusteella miltä kehossa tuntuu, mutta kun halutaan oikeasti tietää mitä sinne elimistölle kuuluu, on verikokeet helpoin tapa todentaa tilannetta.

Viime vuosina kun oma terveys on ollut vahvasti omassa hallinnassa, ei ole ollut tarvetta vierailla lääkärilläkään kuin parin koiran pureman takia, joten eipä ole tullut moneen vuoteen tarkisteltua verikokeidenkaan tilannetta. Puhti terveystarkastusten kohdalla ei vaadita lääkärin lähetettä, vaan mieleisen testipaletin voi valita joko valmiista paketeista, tai paketoida oman henkilökohtaisesti räätälöidyn kokonaisuuden.

Omalta kohdalta otin testiin kasvissyöjän terveystarkastuksen laajennettuna pitkän sokerin ja magnesiumin testeillä. En henkilökohtaisesti ole täysin kasvissyöjä, mutta viime aikoina ruokavalio on kallistunut enemmän siihen suuntaan (paitsi kananmunien osalta) joten halusin nähdä mitä esimerkiksi kuuluu elimistön b12 pitoisuudelle sekä muiden b-vitamiinien määrille. Pitkän sokerin halusin testata koska olen viime aikoina huomannut herkistyneeni sokerille ja saavani sitä pahoinvointia, joten mielessä kummitteli mahdolliset sukurasitteet kakkostyypin diabeteksesta.

Homma toimi helposti ja vaivattomasti. Omalta paikkakunnalta ei Synlabin toimipistettä löydy, joten valikoin testiajankohdan ja paikan sen mukaan miten tiesin liikkuvani pääkaupunkiseudulla. Helsingin toimipisteen ajat eivät osuneet omiini niin hyvin kuin Vantaan Tikkurilassa olevan, joten tilasin puhti-paketin ja varasin ajan laboratoriosta. Testini edellyttivät yön yli paastoa joten testit oli suotavaa ottaa aamupainotteisesti.

Kävin testissä perjantaina 25.1 ja lauantaina 26.1 illalla puhelimeeni kilahti viesti että labratulokseni olivat valmiina oma puhti-palvelussa. Palveluun pääsi kirjautumaan kertakäyttöisellä salasanalla, joka tuli tilauksesta puhelimeeni. Aluksi ohjelma esitti muutaman kysymyksen pituudesta, painosta ja elintavoista, ja sitten pääsin tutustumaan tuloksiin.

Ohjelma antaa maallikkoystävälliset graafiset kuvaajat testin tuloksista. Tämän lisäksi testistä saa tulostettua pdf-listan, jossa tulokset on perinteisesti vain numeerisesti esitettynä. Tuloste on helppo ottaa tarvittaessa mukaan lääkärin vastaanotolle tai ravintoneuvontaan.

Mitä testi sitten omalta kohdaltani paljasti?

Edellisen kerran olen muistaakseni käynyt verikokeessa joskus 2013, tämä oli siis aikaan ennen omakanta-palvelua. Silloin esimerkiksi kolestroli-arvoni aiheuttivat terveydenhoitajalta ryöpytystä siitä kuinka minun tulisi korjata elintapojani tai kohta joutuisin syömään kolestrolilääkkeitä. No rehellisesti sanottuna, arvot olivat silloin vain hiukan päälle 5, joten mistään katastrofista ei ollut kyse. Tuon jälkeen olen kuitenkin muuttanut elintapoja varsin runsaasti: Poistanut margariinin ruokavaliosta ja korvannut sen voilla, gheellä tai kookosöljyllä. Poistanut keinomakeuttajat (paitsi stevian) ruokavaliosta ja käytän, silloin harvoin jos makeuttajaa tarvitaan, intiaanisokeria, hunajaa tai poikkeustilanteissa jopa valkoista sokeria. Sipseistä/juustonaksuista tai karkeista en ole täydellisesti luopunut, mutta entiset viikottaiset karkki/sipsi-överit on jääneet ja näihin lankeaminen on varsin harvinaista. Valkoinen höttövilja on poistunut ruokavaliosta. Syön yhä satunnaisesti vehnäpohjaista tuorepastaa, mutta sitä tapahtuu maksimissaan kerran kuukaudessa. Leivissä suosin täysjyvä spelttiä ja ruista, tai sitten täysin gluteenittomia vaihtoehtoja. Kananmunia syön keskimäärin 2 kpl/ päivä. Keskimäärin, sillä välillä on päiviä jolloin en syö niitä lainkaan ja on päiviä jolloin saatan syödä jopa 6 munaa. Selkeästi siis rasva ei ole ollut haitaksi, vaan sokeri ja valkoviljat. Klikkaamalla kuvaa näet mitä kuuluu kolestrolilleni nykyään.

Sitten ne sokerit. Näistä en muista historiasta juuri muuta kuin sen, että joskus 90-luvun puolivälin tienoissa kun vatsaoireitani tutkittiin tehtiin myös sokerirasituskoe, eli ilmeisesti sielä on jotain häikkää ollut niissäkin. Otin myös pitkän sokerin arvot kun olen huomannut sen herkkyyteni sokerille, oikeastaan olon voisi kuvata kuin suolistoni tulisi humalaan ja minulle iskisi krapula varsin pian sokerin nauttimisen jälkeen. Tämä ei vaadi siis valkoista sokeria, vaan vastaava olo tulee myös raffinoidusta viljasta ja jopa osasta hedelmiä. Olin siis huolissani siitä kuinka sokeroituneessa tilassa soluni ovat ja siitä viittasiko oloni mahdollisesti metaboliseen oireyhtymään. No tulosten valossa tästä ei ole kyse. Sokeri-arvot ovat varsin hyvällä mallilla, samoin kuin insuliini.

Olen vuodesta 2013 käyttänyt säännöllisesti, päivittäin FitLinen ravintolisiä. Jossain vaiheessa niitä tuli annosteltua varsin reippaalla kädellä, jolloin lähipiiri esitti epäilyksiä siitä, miten maksa ja munuaiseni kykenevät suoriutumaan moisesta ”myrkkykuormasta”. No sanoisin näin testien valossa että maksa ja munuaiset voi varsin hyvin.

Mitä sitten näyttävät vitamiiniarvoni? Ihan kaikkien osalta tulos ei testipalettiin automaattisesti kuulunut, joten testiin päätyivät ”muodikkaat” ferritiini, D-vitamiini, B12 ja folaatti sekä kivennäis- ja hivenaineista magnesium. Olin hieman epäillyt mahdollista imeytymishäiriötä, lähinnä vatsan hapottomuuden takia, pilkkoutuiko ruoka suolistossani niin että elimistö kykeni hyödyntämään ravintoaineet? Oliko suoliston pinta korjautunut vuosien mittaan niin että ravintolisien vitamiinit imeytyivät? No tulokset puhukoon puolestaan. Näistä nostan erityisen huomion alle tuon D-vitamiinin ja totean että oma saantini ei todellakaan ole sillä tasolla mitä viralliset suositukset sanovat. Suvussani on rintasyöpätaipumusta, joten ehkäisen sitä tietoisesti pyrkien pitämään D-vitamiinipitoisuuden yli 100 nmol/l (mielummin jopa yli 150) sillä tutkimusten mukaan riittävä d-vitamiinipitoisuus voi auttaa ehkäisemään rintasyöpää.

Jotta koko teksti ei mene pelkäksi hehkutukseksi, totean että muutama kohta oli, jossa ohjelma herjasi arvojen olevan viitearvojen ulkopuolella ja kehoitti tarvittaessa konsultoimaan lääkäriä. Yksi tällainen arvo oli magnesium.

 Kun maksa ja munuaisarvot olivat kunnossa, en epäile kyseessä olevan mikään riskitilanne, vaan yksinkertaisesti vain se että elimistöni saa ruuasta ja lisäravinteista magnesiumia tällä hetkellä varsin reilusti ja se näkyy tuloksissa. Konsultoin kuitenkin omat arvoni vielä lääkärin kanssa.

Yhteenveto

Omaan hyvinvoinnin alkemiaan perehtyminen vaatii sen, että tietää faktat elimistön toiminnasta. Puhti-terveystarkastus on helppo tapa selvittää lähtötilanne ja seurata omaa etenemistä elintapamuutoksen kehittyessä. Omalla kohdallani huomasin erittäin mielenkiintoiseksi arvojen tutkimisen ja tuloksista löytyvien ”katso yksityiskohdat” linkkien lukemisen. Arvot eivät enää olleet vain numeroita listassa, vaan linkkien takaa avautui enemmän tietoa siitä, mitä kyseinen arvo elimistön tilasta kertoi ja mihin kaikkeen sillä mahdollisesti oli vaikutusta.

Oman kokemuksen perusteella uskallan suositella puhti-terveystarkastusta asiakkailleni lähtötilanteen selvittämiseen ja etenemisen seuraamiseen. Uskoisin että monelle muulle saattaa käydä samalla tavoin kuin itselleni, eli tuloksia lukiessa herää halu todellakin seurata mikä vaikutus päivittäisillä valinnoilla on omaan hyvinvointiin, ei pelkästään sen perusteella miltä tuntuu, vaan myös siltä kannalta mitä laboratoriotulokset näyttävät. Ohjelmassa kun tulee automaattinen muutosten seuranta jolla kehityksen näkee konkreettisesti.

Puhti-terveystarkastuksen näytteet otetaan SynLabin toimipisteessä. Näitä toimipisteitä löytyy 27 eri paikkakunnalta Helsingistä Rovaniemelle. Halutessasi oman Puhti-terveystarkastuksen valitse sopiva paketti Puhti-sivulta, käytä kassalla koodi hosw_puhti jolloin saat testistäsi -5% alennuksen ja toimi sähköpostiin tulevien ohjeiden mukaan varatessasi aikaa SynLabilta. Jos tarvitset apua sopivan testin valintaan, tai testin jälkeen havaitset tarvetta muutokseen tai tulkinta-apua, ota yhteys ja autan sinua.