Elimistön tasapainotus

Sairastuin syömishäiriöön ollessani noin 14-15-vuotias. Siitä lähtien, lähes toiset 15 vuotta, tuhosin kehoani sairauden ajamana hyvin tehokkaasti: oksensin, käytin laksatiiveja, näännytin itseni saaden kerran jo sydämeni pysähtymään, pakkoliikuin niin, että hajotin kehoni pahasti ja join lähinnä energiajuomia tai light limuja, ja jos söin, söin järjettömiä määriä karkkia (jotka toki kulutin taas itseäni hajottamalla).
Elämä oli pelkkiä kiloja ja kaloreita. Ruoka kaiken kaikkiaan oli pakollinen paha, suuri mörkö, jota piti vältellä kaikin voimin ja saada keho pärjäämään niin vähällä kuin mahdollista. En juurikaan osannut tehdä ruokaa, eikä se myöskään tippaakaan kiinnostanut. Sain myös suolistoni todella huonoon kuntoon ja kärsin ajoittain vakavasta masennuksesta ja vaikeasta unettomuudesta.
Syömishäiriön lisäksi minulla on lapsuudessa homealtistuksesta puhjennut astma, ADHD sekä viimevuosina löydetty endometrioosi. En siis ole lähtökohtaisesti ollut oikeastaan ollenkaan terve.
Ravintoneuvonta ei ole ollut minun kohdallani mikään lyhyt eikä hetkellinen prosessi, enkä varmastikaan ole ollut se kaikista helpoin neuvottava ja ohjattava. Pelkästään tie ulos syömishäiriöstä vaati paljon, mutta se oli kaikista ratkaisevin asia. Vasta kun ravintoneuvonnan avulla minut saatiin käsittämään, kuinka välttämätöntä on syödä ja sen jälkeen, kuinka tärkeää on syödä oikein ja tarpeeksi, paranemiseni pääsi alkuun.
Olen saanut hyvin kädestä pitäen, yksityiskohtaisia, ”rautalangasta väännettyjä” ja tarkkoja ohjeita. Olen saanut opastusta, mitä tuotteita kaupasta kannattaa valita ja kuinka osaan tehdä sen itse. Olen saanut ohjeita, kuinka ruokaa tehdään ja miten siitä saa oikeasti hyvää ja maistuvaa. Ja nykyään myös pidän ruoanlaitosta! Olen saanut hyvin täsmällisiä ohjeita, minkä verran mitäkin juuri minun on syötävä minun elintavoillani ja kulutuksellani sekä esim. ADHD:ni tuoman extra aktiivisuuteni huomioiden. Eikä kaikki opastus ole pyörinyt pelkästään ravinnon ympärillä. Kohdallani on otettu huomioon myös liikuntani määrä ja laatu sekä sen vastapainona tarpeellisen palautumisen, levon ja unen määrä. Minua on neuvottu niinkin yksinkertaiselta kuulostavalta asiassa kuin vuorokausorytmin rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Koska syömishäiriöinen kuvittelee, että vain valveilla ollessa kuluttaa tarpeeksi, en halunnut nukkua enkä lopulta siihen kunnolla enää pystynytkään. Voi että, kuinka nykyään rakastankaan nukkumista ja pitkiä, palauttavia yöunia! Nykyään myös tiedän, että aamuisin voi ihan oikeasti herätä pirteänä ja ilman kipuja.
ADHD ei katoa minulta ikinä, mutta oikeanlaisen ja riittävän ravinnon, sekä ravintolisien, avulla saan pidettyä sen hallinnassani ja pystyn jo keskittymään aiempaa paremmin ja pidempiä aikoja. Jokainen päivä ei ole helppo, mutta minulla on nykyään sentään konkreettisia keinoja, joilla helpottaa oireita.
Astmanikin on nykyään, suoliston kuntoon saamisen jälkeen, huomattavasti helpottanut. Pääsääntöisesti pärjään ilman lääkitystä, olen pärjännyt jo kauan. Ylipäätään käytän (mitä tahansa) lääkkeitä enää hyvin harvoin, kun ennen ravintoneuvontaa jouduin käyttämään niitä kourallisen päivittäin.
Kaiken kaikkiaan elämänlaatuni on parantunut huomattavasti sen jälkeen, kun olen saanut ravintoneuvontaa. Saattaa olla, että hyvin todennäköisesti olisin jo kuollut ilman sitä. Vähintään eläisin sekä sisältä että ulkoa hajalla olevan kehon kanssa. Olen erittäin kiitollinen siitä työstä, jota minun ja minun hyvinvointini eteen on tehty… yhdessä.
Rosanne 33 vuotta, lastentarhaopettaja