Kesäflunssa iski täälläkin. Minä ja auton ilmastointi emme ole, varsinkaan kesäkuumalla, parhaat ystävykset. Tästä syystä onnistun yleensä vähintään kerran kesässä saamaan ns ilmastointiflunssan. Hyvä puoli näissä kesäflunssissa on se, että ne yleensä menevät ohi ihan päivässä parissa, varsinkin jos malttaa antaa keholle sitä mitä se kulloinkin tarvitsee, eli lepoa, nestettä ja

Parantava paasto

Aikaisemmin sitä jotenkin on aina uskonut höpötykset siitä että sairastaessakin pitää syödä jotta elimistö saa energiaa korjata itseään. Tällä kertaa muistin onneksi kuitenkin paasto-kurssilla puhutut asiat siitä että elimistö taisteleekin parhaiten paastotilassa. Tämä ei nyt tarkoittanut sitä että pitäisi alkaa paastoamalla paastoamaan, mutta en myöskään yrittänyt pakkosyödä.

Sunnuntai-iltana tutui ensi oireet flunssasta. Silloin otin nukkumaan mennessä orastavaa päänsärkyä hillitsemään särkylääkkeen ja tukkoisuutta estämään antihistamiinin. Maanantai oli päivä jolloin oli ”pakko olla jalkeilla”, joten aamulla tuhdisti vitamiineja ja antihistamiini ja päivä meni täydessä touhussa ilman että flunssaa muistikaan.

Maanantai-iltana tauti sitten iski. Maanantaina olin syönyt ihan normaalisti, joten ilta meni extra vitamiineja ja teetä juodessa. Terapeuttiset annokset C- ja D-vitamiinia ja lisäksi antihistamiini ja ajoissa nukkumaan. Tiistai oli kalenterissa tyhjä päivä, joten elimistölle saattoi antaa luvan levätä ja potea rauhassa. Ja kyllä se potikin. Vesinuha, tukkoinen olo ja pään- ja selän särky. Join litroitain vitamiineja ja teetä eri muodossa. Yrttiteetä, mustaateetä ja välillä pelkkää vettäkin. Hikoilin kuumeessa osan, mutta sain ravata vessassakin. Ei ollut nälkä. Ei itseasiassa edes muistunut mieleen että voisi jotain syödä, joten en syönyt. Illalla joskus kahdeksan maissa söin ensimmäisen suupalan, kaura jälkiuunipalan jonka päälle sipaisu voita ja timjamihunajaa. Nälkä ei ollut vieläkään, mutta ajatus pelkästä hunajasta tuntui ällöttävän makealta, joten leivän päällä se meni alas. Illan kruunasin vielä antihistamiinilla, vitamiineilla ja kuumeisen päänsäryn nujertavalla särkylääkkeellä. Keskiviikolle oli tarkoitus saada itsensä kuntoon.

Koko tiistai meni siis yhtä leipäviipaletta lukuunottamatta ravinnotta. Vitamiinijuomien joukossa tuli jonkin verran sokeria, joten ihan nolla-kaloreilla päivä ei ollut, mutta kokonaiskalorit jäivät varmasti alle 500 kcal. Vointi oli keskiviikko aamuna jo huomattavasti parempi kuin tiistaina, mutta koin silti fiksummaksi tyhjentää kalenterin tapaamisista ja antaa kropalle vielä toisen lepopäivän. Ei olisi myöskään kiva ajatus, että kesälomakauden alkaessa tartuttaisin kesäflunssani toisille. Joten etätyöpäivä läppärin äärellä sopi voimavaroihin loistavasti.

Keskiviikkokin meni alkuosaltaan paastoten (vitamiineja, teetä ja suolavettä lukuunottamatta). Vasta joskus myöhään iltapäivällä tuntui ensimmäiset nälän tunteet ja aloitin tarjoilun ensin yhdellä nektariinilla ja sitten pikkuhiljaa ihan kunnon aterialla. Nyt oli se tunne että kroppa kaipasi sitä polttoainetta. Käytännössä elimistö paastosi noin 48 tuntia (jos sitä yhtä hunajalla päälystettyä leipäpalaa ei lasketa). Ja tuona aikana kroppa käytännössä nujersi koko pöpön.

Luonnollinen korjausmekanismi

Paastoaminen on hyvin luonnollinen korjausmekanismi. Eläimet, yleensä ensimmäisenä havaitsemme niiden sairastamisen sillä, että eläin menettää ruokahalunsa. Tässäkin tosin on nykyään eroa luonnonvaraisten eläinten ja kotieläinten välillä. Kotieläimet kun ovat ottaneet ihmisistä mallia ja tottuneet syömään silloin kun niille asetetaan ateria eteen, ei silloin kun aterian eteen on jouduttu tekemään töitä. Villinä elävien saalistajien elimistä on tottunut siihen ettei joka päivä eteen kanneta täyttä ateriaa, vaan on päiviä jolloin syödään reilusti ja päiviä jolloin syödään niukasti tai paastotaan. Silti lemmikeilläkin on tämä vanha luontainen korjausmekanismi yhä sisäänrakennettuna ja taudin iskiessä ensimmäisenä katoaa ruokahalu.

Parantaako paasto?

Yleensä kun paastosta puhutaan, tarkoitetaan vähintään 72 tunnin ajanjaksoa jolloin elimistölle ei anneta kiinteää ravintoa, tai sen saama ravintomäärä on erittäin niukka. Vesipaasto, joka on kaikkein vaikuttavin, mutta myös rankin, paaston muoto, on todettu tutkimuksissa elimistöä hyvin korjaavaksi. Pienemmissä elimistön terveydellisissä haasteissa voi silti olla hyötyä jopa lyhytaikaisemmastakin paastosta.

Paaston aikana elimistön omat korjausmekanismit aktivoituvat ja kroppa pyrkii tukemaan elimistön elinvoiman säilymistä. Erilaisissa infektioissa, flunssa, vatsatauti jne paasto on varsin hyvä apukeino taudin nujertamisessa. Tässä on hyvä kuunnella elimistön omia signaaleja. Jos ei ole nälkä eikä mikään maistu, on pääsääntöisesti turha väkisin pyrkiä syömään. Juominen, eli nesteytyksen ylläpitäminen on sitävastoin erittäin tärkeää, varsinkin pienillä lapsilla ja vanhuksilla. Normaalikuntoinen aikuinen ei kuole vaikka sen yhden päivän unohtaisi juodakin, mutta pikkulapsilla ja muilla kenen elimistön toimintamekanismit ovat heikentyneet, voi nestehukka iskeä nopeastikin.

Jos taas elimistö antaa signaaleja että haluaa syödä. Esimerkiksi kuumeisena voi hyvinkin tehdä mieli suolaista, mikä voi olla merkki siitä, että on hikoillut tärkeitä suoloja ulos. Tällöin on toki ihan hyvä syödä. Se mitä sairastaessa kannattaa kuitenkin välttää on sokeri ja valkojauhotuotteet ja ylipäätään nopeat hiilihydraatit. Näiden kun on taipumus päätyä ensisijaisesti niiden pöpöjen energiatasoja nostamaan eikä korjaamaan sitä puolustustaistelua käyvää kehoa. Sen sijaan esimerkiksi perinteinen kanakeitto (keitettynä mieluiten luineen) on mitä parhainta parantavaa ruokaa toipuvalle elimistölle. Samoin kasvissosekeitot ja smoothiet jotka ovat ravintorikkaita ja suht vähäenergisiä.

Seuraavan kerran kun joku pöpö iskee, suosittelen testaamaan miten elimistö reagoi päivän parin paastolla, jos vaikka tokenisi nopeammin. Tarvittaessa toki kesäflunssaa tai pikku vatsatautia vakavammissa oireiluissa suositan aina kääntymään lääkärin puoleen.