Tuoreimmassa Virtaa sohvalla podcastissa keskustellaan mm paaston vaikutuksesta ihmiseen. Käy kuuntelemassa ja pistä kanava seurantaan.
Jos haluat osallistua podcastissa mainittuun ilmaiseen 5 päivän palaudu paremmin-workshoppiin, pääset tilaamaan sen http://bit.ly/virtaashovalla
Noin puolitoista vuotta sitten osallistuin Terveysopisto Saluksen paasto- ja puhdistusterapiat kurssille. Sen jälkeen olen muutamaan otteeseen pitänyt muutaman päivän paastoja ja testannut eri muotoja pätkäpaastoista. Normaalisti paastoamisen taustalla on ollut olon virkistäminen, suolistolle lepohetken antaminen ja ”hötön” poistaminen elimistöstä. Vajaa pari viikkoa sitten tuli kuitenkin tilanne jolloin paastosta tuli osa tervehtymisen tukemista ja siitä kerron nyt muutamalla sanalla:
Tuhansia vuosia harjoitettu paastoaminen on maailman vanhimpia hoitokeinoja, mutta Suomessa se on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Rautaesiripun tuolla puolen sitä sen sijaan on tutkittu paljonkin, ja monet 1900-luvun tutkimukset julkaistiinkin vain venäjäksi. Keskieuroopassa, varsinkin Saksan alueella paastokultuuri on ollut myös merkittävä osa parantoloiden ja paastokylpylöiden ohjelmaa jo 1400-luvulta lähtien ja tukimuksia paastosta on tehty vuodesta 1935 lähtien.
Gorjatsinskin parantolasta Venäjältä löytyy yli 10 000 potilaan sairauskertomukset. 2/3 paastoajista on saanut esimerkiksi avun sellaisiin sairauksiin kuten diabetes, astma- ja allergiat, verenpainetauti ja reuma. Alunperin paaston dramaattinen vaikutus tuli Venäjällä todettua sattumalta. Tohtori Juri Nikalajevilla oli hoidossaan Kursakovin sairaalassa Moskovassa psykiatrinen potilas, jolla ei ollut ruokahalua. Potilaalla ei ollut elämänhaluakaan vaan hän halusi eristäytyä. Nikalajev ei käyttänyt kemiallista eikä fyysistä pakkopaitaa potilaan hoidossa, eikä näinollen perinteisesti pakkosyötättänyt potilasta joka ei halunnut syödä. Potilas paastosi itsekseen, viidentenä päivänä alkoi kielteisyys kadota, kymmenentenä hän nousi jalkeille ja 15. hän joi omenamehua, joka oli jätetty hänen pöydälleen. Tämä potilas parani täydellisesti. Nikalajev oli sen jälkeen hoitanut paastolla monia psykiatrisia potilaita joiden mieli parantui, persoonallisuus palautui sekä fyysiset oireet häipyivät. Hälventääkseen muun lääkärikunnan epäilyjä, Nikalajev dokumentoi potilaiden hoidot ja tutkimukset tarkasti. Tri Nikalajevin 8000 potilaasta noin 70% hyötyi paastoamisesta ja kuuden vuoden kuluttua näistä 47% oli säilyttänyt kohentuneen tilansa ja kykenivät elämään normaalia elämää. Nikalajev otti yhteyttä Venäjän terveysministeriöön, joka asetti 1973 sotilaslääkärit, professorit Aleksei Kokosovin ja Valeri Maksimovin käymään tutkimusaineiston läpi. Lääkärit tekivät yhteenvedon, vahvistivat Nikalajevin saamat tulokset ja totesivat että paasto sopi erityisesti keuhkosairauksien, ja sydän- ja verisuonitautien, maha- ja suolisairauksien, umpierityssairauksien, nivel- ja luustosairauksien sekä ihosairauksien hoitoon.
Keskieuroopassa arvostetuinpia ja vanhimpia yhä toimivia paastoon keskittyviä kylpylöitä on Buchingerin paastokylpylä (http://www.buchinger.de/lang-en) joka on toiminut vuodesta 1920 lähtien. Euroopan suurimmassa julkisessa sairaalassa , Charitéssa, on potilaita hoidettu paastolla jo parin vuosikymmenen ajan.
Paasto aiheuttaa stressitilan, joka aktivoi sanogenesiksen, eli toipumismekanismin sekä itsesäätelyprosessin. Stressi on sopeutumisreaktio ympäristön muutokseen, eli tässä tapauksessa ravinnon saannin tyrehtymiseen. Kun ravinnon saanti lakkaa, käynnistää elimistö hälytyksen. Seurauksena on hormonaalisia ja neuroendokrinologisia muutoksia. Hormonit mobilisoivat kehon varastot. Osalla hormoneista on myös tulehdusta ehkäisevä vaikutus.
Paasto käynnistää siis autofagian. Sana autofagia on johdettu kreikankielen sanoista auto (itse) ja phagein (syödä), joten autofagia tarkoittaa kirjaimellisesti syödä itseään. Autofagia on kehon mekanismi päästä eroon vanhoista ja toimimattomista solujen osista. Prosessi on täysin luonnollinen ja tarkasti säännelty, kehomme hajottaa ja kierrättää tarpeettomia soluja ja niiden osia.
Jotta autofagia käynnistyisi, tarvitaan ravinnon puutetta. Autofagian mahdollistaja on hormoni glukagoni. Kun syömme, ja verensokerimme nousee, erittyy insuliinia, ja silloin glukagonitaso laskee. Kun taas olemme syömättä, verensokerimme on tasainen, insuliinia ei erity, ja glukagonitasot nousevat. Tämä glukagonin nousu stimuloi autofagiaa. Paasto nostaa glukagonia ja yli 16 tunnin syömättömyys johtaa niin korkeaan glukagonin tasoon että se mahdollistaa autofagian.
Autofagiaa on tutkittu jo 1950-luvulta lähtien. Se on niin merkittävässä roolissa ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, että japanilaiselle professorille Yoshinori Osumille, myönnettiin lääketieteen Nobelpalkinto, vuonna 2016 hänen tutkimuksistaan paastosta ja autofagiasta.
Yksi stressihormoneista, kortikotropiini eli ACTH aktivoi lisämunuaiskuoren erittämään glukokortikoideja jotka osallistuvat hiilihydraattien aineenvaihdunnan säätelyyn. Stressitilojen aikana glukortikoidit toimivat edistäen lihasproteiinien ja rasvojen hajoamista ja sokerin muodostusta tehostamalla glukoneogeneesiä. Maksassa glukokortikoidi saa aikaan aminohappojen aineenvaihduntaan osallistuvien entsyymien muodostamista, mikä edesauttaa glukoneogeneesiä eli glukoosin muodostusta muusta kuin hiilihydraattilähteestä. Rasvakudoksessa glukokortikoidi edistää rasvan hajottamista (lipolyysi), niin että elimistö saa enemmän rasvaa energianlähteeksi ja glukoosi kuluu hitaammin.
Kylläisyyden tilassa kehomme tallentaa energiaa glykoosina maksaan ja lihaksiin ja niiden täytyttyä energia muunnetaan rasvaksi ja tallennetaan elimistöön. Insuliini ja mTor proteiinitunnistin asettavat geenimme solujen kasvu-asentoon. Tässä vaiheessa autofagia eli omien solujen käyttäminen ravinnoksi, ei toimi, koska se laukeaa vasta ravitsemuksen puutostilassa tai fyysisessä stressissä. Ravitsemusstressissä, eli paastossa, keho siirtyy energian varastoimismoodista rasvavarastojen purkumoodiin.
12 tunnin paaston kohdalla keho siirtyy ketoosi tilaan. Tällöin aivot, jotka toimivat pääosin glukoosilla siirtyvät käyttämään ketoaineita (eli käytännössä rasvaa) energialähteenä. Elimistön ensisijaisena energialähteenä on glukoosi, eli syödyt hiilihydraatit varastoituvat maksaan ja lihaksiin glykogeenina. Ketoosiin siirtyminen on keholle tavallinen reaktio kun glukoosia ei ole enää saatavilla. Tällä turvataan energiansaanti keskushermostoon ja aivoihin. Keto polttoaineella aivojen tulehdustilat alenevat ja stressi hellittää. Myös ajatusten väitetään kirkastuvan, koska elimistö aktivoituu uuden polttoaineen hyödyntämiseen..
18 tunnin kohdalla ketoosi tila syvenee ja DNA vaurioituneiden solujen korjaamistoiminto vauhdittuu. Yleensä kuitenkin suositellaan minimi 16 tunnin paastoa, koska siihen on helpompi päästä.
Vuorokauden paaston (24h) jälkeen, autofagia syvenee ja esimerkiksi Alzheimerin tautia aiheuttavia beta amyloideja ja tau-proteiineja siivotaan pois aivojen hermosolujen synapseista. ( Huom! Tätä siivousta tapahtuu myös syvän unen aikana.) Tässä vaiheessa viallisia soluja ei vain poisteta, vaan ne uusiokäytetään uusien solujen rakennusaineina.
Kun paasto on jatkunut 48 tuntia joko täydellisenä tai vain 5-600 kaloria/pv (fasting mimicking) tasolla, kasvuhormonin (GH) määrä jopa 5 kertaistuu paaston alkuun verrattuna.
54 tunnin kohdalla veren insuliinitaso on pudonnut alimmilleen. Tällöin insuliiniresistenssistä kärsineet herkistyvät insuliinille uudelleen.
Kun paastoa on jatkettu 3 vuorokautta eli 72 tuntia autofagiaprosessi pilkkoo kehon vanhimpia immuunipuolustuksen soluja uusien immuunisolujen rakennusaineiksi.
Pidempään paastotessa solujen uudistuminen jatkuu ja keho pyrkii jälleenrakentamaan itseään entistä vahvemmaksi.
Paaston ajatellaan antavan elimistön ruoansulatushormoneille, aineenvaihdunnan toiminnoille sekä elintärkeille elimille mahdollisuus pitää tauko. Paaston aikana elimistö kierrättää vanhoja ja vahingoittuneita soluja tehden niistä uusia soluja (autofagia). Uudet tehokkaammat solut siis korvaavat vanhoja soluja. Elimistölle paastotila on stressin aiheuttaja, jolloin elimistö pyrkii adaptoimaan tilanteen rakentamalla vahvempia soluja.
Syöminen nostaa aina insuliinitasoja. Insuliini auttaa rasvahappoja varastoitumaan rasvasolujen onkaloihin. Ruokailun jälkeen menee noin 4 tuntia siihen, että elimistö alkaa vapauttaa glukagonia, joka on insuliinin vastavaikuttaja. Glukagoni auttaa ravintoaineita vapautumaan soluista verenkiertoon. Glukagoni esimerkiksi auttaa glykogeeneja muuttumaan glukoosiksi ja rasvasoluja muuttumaan liikkuviksi rasvahapoiksi, joka puolestaan tehostaa rasvanpolttoa. Liian tiheän aikavälin sisällä syöminen estää insuliinitasoja koskaan laskeutumasta tarpeeksi glukagonin vapautumista varten.
Paastolla pystytään lisäämään kahden elimistön tärkeimmän hormonin vaikutusta, insuliini ja kasvuhormoni. Kasvuhormoni on tehokkain rasvanpoltto hormoni, lihasten säästäjä ja ikääntymistä vastaan taistelija. Insuliini puolestaan on elintärkeä hormoni, joka laskee verensokeria, päästämällä sokeria lihassoluihin ja polttamalla sitä energiaksi. Insuliini myös edistää sokerin varastoitumista maksaan sekä lihaksiin ja rasvahappojen varastoitumista rasvakudokseen.
Haima säätelee energia-aineenvaihduntaa eli elimistön sokerin ja rasvan käyttöä ja varastoitumista sekä valkuaisaineiden eli proteiinien rakentumista. Terveellä ihmisellä elimistö säätelee verensokeripitoisuutta tarkasti. Haima tuottaa tavallisesti elimistöön insuliinia tarpeen mukaan, joskus jopa enemmän kuin on tarpeen. Kun insuliinia on elimistössä liikaa, se ei saa palautesignaalia soluilta ja insuliinitasot nousevat edelleen, koska aikaisempi viesti ei ole mennyt haimaan perille. Tällöin ollaan tilanteessa, jossa solut ovat insuliiniresistenssit (tila jossa insuliinin vaikutus heikkenee), koska insuliinia ja glukoosia on soluissa vain vähän, mutta insuliini on kuitenkin edelleen läsnä. Aina insuliinin erittyessä aineenvaihdunta siirtyy varastoimaan ravintoa 4-8 tunniksi. Tällöin rasvaa ei pala ja insuliini estää myös kasvuhormonin toimintaa. Paasto tehostaa solujen insuliiniherkkyyttä.
Jokainen lemmikin omistaja on jossain vaiheessa kohdannut tilanteen jossa lemmikin ruokahalu on kateissa. Tällöin hyvin usein ensimmäisenä mielessä käy, että eläin on jollain tavoin kipeä. Eläimet noudattavat luontaisesti paastoa aina silloin kun elimistössä on menossa korjausprosesseja.
Meillä ihmisillä tuntuu kuitenkin olevan vallalla käsitys, jonka mukaan sairastaessa tai toipuessa, on oleellista hajauttaa kehon toimintoja, aktivoiden ruuansulatusjärjestelmää, sen sijaan että annettaisiin immuunipuolustukselle mahdollisuus hoitaa hommansa ja puhdistusjärjestelmän kierrättää vaurioituneet solut uudelleen käytettäväksi.
Immuunipuolustuksen lisäksi elimistöllä on siis myös puhdistusjärjestelmä. Järjestelmän kautta elimistö tuhoaa ja kuljettaa vieraita, vioittuneita tai kuolleita soluja pois elimistöstä. Samankaltainen prosessi tunnetaan nimellä apoptosis eli solukuolema, jolloin tietty määrä soluja, tietyissä tilanteissa tekevät itsemurhan, kun ne on määrätty kuolemaan. Kuulostaa pahalta, mutta tämä prosessi on terveyden ylläpidon kannalta elintärkeä. Kaikilla eliöillä on tämä sama kyky puhdistaa elimistöä viallisista soluista ja käyttää ne terveiden solujen rakennusaineiksi.
Mainitsin alussa siitä että muutama viikko sitten paastosta tuli itselleni tervehtymisen tuki. Juhannusviikonlopun sunnuntaina jouduin osaksi omien koirieni tappelua, ja sain tuolloin käsiini pahat puremat jotka vaativat 15 tikkiä. Olin edellisen kerran syönyt lauantai-iltana kuuden maissa, ja sunnuntain tapahtumat alkoivat ennenkuin olin ehtinyt syödä mitään (olin juonut aamun powercoctailin ja kupin makeuttamatonta yrttiteetä). Suru yhden koiran loukkaantumisesta niin että se jouduttiin lopettamaan, toisen koiran loukkaantuminen niin että se vaati haavahoitoja ja omat yltä päältä purrut kädet eivät olleet ruokahalua lisääviä tekijöitä, joten sunnuntaina ei tullut edes mieleen syödä.
Maanantai meni haavoja hoidellessa, omia ja koiran. Huolehdin siitä että join riittävästi nestettä, mutta koska ei ollut lainkaan nälkä, annoin kehoni keskittyä korjaamaan itseään paastoten. Edellisillä kerroilla kun olin saanut koiran puremia käsiini, oli seurauksena aina ollut antibioottikuurin vaatinut tulehdus. Nyt vaikka osa puremista oli saanut sisäänsä multaakin ja haitallisia bakteereita oli varmasti ollut enemmän kuin tarpeeksi, ei vaurioituneilta alueilta vapautuneen kudosnesteen aiheuttaman turvotuksen lisäksi ollut havaittavissa tulehdusperäistä turvotusta.
Tiistaina vihdoin saatiin toinenkin koira lääkärin tarkistettavaksi ja koiralle tarvittiin haavahoidosta huolimatta antibiootit. Omat käsivarteni jotka olivat sunnuntai-iltana antaneet viitteitä siitä kuinka sinisen mustat ne tulevat puremien jäljiltä olemaan, olivat saaneet hoidokseen Aktiivi-geeliä ja yllättävää sinänsä, mustelmat olivat jo lähes kokonaan kadonneet.
Olin sunnuntaina saanut lääkäriltä reseptin ja ohjeen ottaa 1g parasetamolia ja 600mg ibuprofeelia 3 kertaa päivässä. Sunnuntaina ennen tikkien ompelua sain yhdet näitä. Maanantai aamuna otin kerran panadolin ja 400mg ibuprofeenia (kun kotona ei ollut vahvempaa), tiistaina otin enää pelkästään ibuprofeenin, koska varsinaisia kipuja ei sunnuntai-illan jälkeen ollut ilmennyt ja lääkäri oli ensisijaisesti muistuttanut kuinka oleellinen tulehduskipulääke oli. Sen jälkeen en lääkkeitä enää kaivannut kun paranemisprosessi oli lähtenyt hyvin vauhtiin.
Lopetin paaston 72 tunnin jälkeen tiistai-iltana viipaleella vesimeloonia ja jatkoin siitä sitten normaaliin yöpaastoon. Eli varsinainen ensimmäinen kiinteä ruoka oli keskiviikkona puolen päivän jälkeen. Lauantai-illan ja tiistai-illan välillä join vain joka aamuisen powercocktailin ja illan restoraten. Lisäksi päivän mittaan useamman lasillisen vettä ja muutaman kupillisen yrttiteetä. Kyseessä ei siis ollut varsinaisesti vesipaasto, muttei ihan mehupaastokaan, vaikka sitä kokonaisuus varmaan lähinnä muistutti.
Henkilökohtaisesti koin, että paasto auttoi henkisesti käsittelemään vaikean tilanteen (rakkaan koiran loukkaantuminen ja lopettaminen) sekä antoi elimistölle rauhan käynnistää kehon tervehtymisprosessi. Vaikka yleisesti paastoa ei suositella toipilaille, niin oma kokemukseni puhuu sen puolesta, että mikäli tarvetta tulevaisuudessa ilmenee, saatan kokeilla paastoa uudestaan hoitona. Oleellista kuitenkin oli se, että koko paaston ajan kuuntelin kehoani, eikä missään vaiheessa ollut kyse suorittamisesta. Olisin voinut katkaista paaston koska tahansa, jos olo olisi tuntunut heikolta tai nälkä vaivannut. Nyt paasto tuntui enemmän voimaannuttavalta ja ajatukset olivat kaikessa muussa paitsi ruuassa.
Juhannuksen jälkeinen kolmen päivän paasto oli täysin suunnittelematon. En laskeutunut paastoon, enkä ennalta valmistautunut siihen millään tavoin.
Olen keväällä ilmoittautunut mukaan elokuun alussa järjestettävään paastoretriittiin, joka on puolestaan viikon mittainen paastokokonaisuus. Tuohon valmistaudun ennalta ja paastoon laskeudutaan ja paastosta palaudutaan vaiheittain. Paastoretriittiin sisältyy poistuminen normaalista arkiympäristöstä. Lempeää kehon huoltoa ja mietiskelyä, eli sen vaikutus tulee varmasti olemaan hyvin kokonaisvaltainen. Kirjoitan paastoviikon jälkeen sitten lisää ajatuksia paastosta ja eri tyyppisistä paastovaihtoehdoista. Jos teistä lukijoistani löytyy sopiva porukka kiinnostuneita, voin suunnitella ensi keväälle teille oman paastoretriitin. Jos ajatus kiinnostaa, ilmaise kiinnostuksesi vaikka yhteydenottolomakkeen kautta, se ei vielä sido tai velvoita sinua millään tavoin.
Viime viikkoina olen istunut taas aktiivisesti koulun penkillä ja loppusuora ravintoterapeutti-opinnoissa alkaa häämöttää. Parin viimeisimmän lähijakson aiheena on ollut enemmän tai vähemmän se
Näiden viikkojen aikana on pureuduttu siihen onko kalori aina kalori, vai onko sielä mahdollisesti jotain eroa tuleeko kalori hiilihydraatista, rasvasta vai proteiinista? On tutkailtu elimistön toimintaa ja kulutusta anabolisessa ja katabolisessa tilassa, eli miten elimistö toimii ruokailun jälkeen ja paastotilassa. On perehdytty apoptoosiin ja kehon itsekorjausmenetelmiin. Aliravitsemukseen, ravinteiden hyödyntämiseen ja krebsin sykliin (eli sitruunahappokiertoon) ja mitokondrioiden toimintaan ja solujen varauksiin.
Aineenvaihdunta, kuten nimikin sanoo, on aineen vaihtamista toiseksi. Kaikki aineenvaihdunta pyörii termodynamiikan lakien mukaan. Ja termodynamiikan ensimmäinen sääntö on, että energiaa ei voida luoda eikä hävittää, ainoastaan muuttaa muodosta toiseen.
Tämä sääntö on koko painonhallinnan peruste. Ja tämä on myös se, jossa ihmisillä tuntuu olevan eniten haasteita ymmärtää. Ihmisen keho kuluttaa määrän x energiaa ihan vain sillä että on olemassa. Niin kutsuttu perusaineenvaihdunta on siis se joka meidän kehossamme tapahtuu silloin kun makaamme vuoteessa ja hengitämme. Tämä vaihtelee henkilön koosta, iästä ja terveydentilasta riippuen noin 1200-2500 kcal välillä. Oma perusaineenvaihdunta on helppo laskea netistä löytyvillä laskureilla, mutta perus sääntö on että pienen aineenvaihdunta on pienempi, suuren suurempi ja lihas kuluttaa energiaa enemmän kuin rasva. Se miltä osin perusaineenvaihdunnan kulutus on oleellinen, jos kehosi saa ravintoa vähemmän kuin perusaineenvaihdunnan edellyttämä määrä, kiskaisee se käsijarrun päälle ja hidastaa aineenvaihduntaa taatakseen hengissä pysymisen. Ja kun aineenvaihdunta hidastuu, vähenee kulutus. Ja kun kulutus vähenee, varastoi kroppa kaiken mahdollisen sitten kun sitä taas saa. Tässä on se yksinkertainen syy, miksi niin monet ovat jojo-diettaajia. Dietillä paino putoaa ja aineenvaihdunta hidastuu (loogista), kun dietin jälkeen palataan normaaliin ruokailuun, ei aineenvaihdunta kiihdykään samalla tavoin, jolloin kroppa varastoi taas kaiken.
Moni tekee myös sen virheen, että halutessaan pudottaa painoa lisää liikuntaa ja samalla vähentää syömistä. Tämä toimintamalli nostaa kyllä hetkellisesti kulutusta, mutta perusaineenvaihdunta hidastuu koska tarve saatavaan ravintomäärään nähden on vajaa. Tässä yhteydessä korostuu myös ruuan ravintotiheys, eli se saadaanko ruuasta energia-arvon lisäksi myös kaikki tarvittavat palikat aineenvaihdunnan pyörittämiseen.
Edellisen perusteella voidaan jo vetää yksinkertainen johtopäätös siihen kuinka aineenvaihdunnan saa aktivoitua: Syö riittävästi! Eli huolehdi siitä, että kehosi saa perusaineenvaihdunnan vaatiman määrän energiaa. Ja jos treenaat, huolehdi myös sen vaatimasta energiatankkauksesta. Toinen oleellinen asia on ruuan laatu. Jos elää ”sipsikaljavegaanina” (eli prosessoiduilla elintarvikkeilla), voi olla varma ettei keho saa kaikkia tarvitsemiaan ravinteita ruuasta. Tämä sama pätee myös siihen jos pääsääntöinen ruoka on voileivät.
Ruuan laadun varmistamisessa ensimmäinen vaihe on ostaa raaka-aineet prosesoimattomina. Kasvikset kokonaisina, tuoreina kasviksina, kalat kokonaisena (tai korkeintaan perattuna), liha kokolihana tai jos haluat jauhelihana, valitse silloin luomua ja mielummin hanki se rekosta tai vastaavasta jossa tiedät saavasi kyseisen tuottajan oman karjan lihaa eikä jotain prosessoituja teurasteollisuuden jämäpaloja jauhettuna. Tähän väliin pieni muisto entisen lähikauppamme palvelusta: Asuessamme Sipoon Myyraksessa, oli lähikauppamme Nikinmäessä, vanhan porvoontien varressa sijainnut Palmén. Tuolla kun osti jauhelihaa, näytti kauppias mielestään sopivaa lihapalaa ja kysyi, jauhetaanko tästä? Ja jauhelihan sai siis pakettiin vasta jauhettuna eikä tuntikausia annosteluastiassa seisseestä tai suojakaasuun pakattuna.
Omassa asiakastyössäni törmään usein kysymykseen, että no mikä hyöty niistä ravintolisistä sitten on? Yksi hyöty jonka omassa työssä olen havainnut, on aineenvaihdunnan aktivoituminen. Vaikka esimerkiksi aminohappoja elimistö voi käyttää uudestaan hyödyksi, samoin se kierrättää jossain määrin kivennäis- ja hivenaineita mm sappisuolojen muodossa, ovat vitamiinit ja varsinkin antioksidantit niitä joita elimistö tarvitsee ulkoa päin. Esimerkiksi useilla B-vitamiineilla on oleellinen tehtävä aineenvaihdunnassa. Jos vitamiinit puuttuvat, ei pyöri pyörä, eikä muunnu aineet toiseksi. Vaikka ruokavirasto muistuttaa siitä ettei ravintovalmisteiden osalta saa käyttää terveysväittämiä markkinoinnissa, niin totean nyt yksiselitteisesti, että kyllä niillä ravinteilla on erittäin oleellinen merkitys terveyden ylläpitämisen, kuin myös sairauksien hoidon saralla. Se ettei yksittäisellä vitamiinilla (tai edes vitamiinicoktaililla) ole välttämättä petrimaljassa havaittu todistettavia vaikutuksia, ei tarkoita sitä etteikö sen saanti olisi elintärkeä silloin kun puhutaan näin monimutkaisesta koneistosta kuin ihmiskeho. Paljon on tosiaan sitä mitä keho kykenee valmistamaan itse, paljon on sellaista jonka puuttuminen aiheuttaa elimistössä ”uudelleen järjestäytymistä” ja keho löytää keinon korvata tarpeen toisella toimintamekanismilla, mutta paljon on sellaista joiden osalta se ravinne on vain pakko saada ulkopuolelta tai muuten saa heittää lusikan kokonaan nurkkaan.
Sen selvittämiseen, onko omalla kohdalla aineenvaihdunnan aktivoitumisessa kyse ravinteiden puutteesta, saa selvitettyä varsin helposti. Joko testaamalla kehon ravinnepitoisuudet tai vielä helpommin, ottamalla ravintolisän käyttöön ja seuraamalla huomaako olossa mitään vaikutusta. Ihan päivässä parissa ei kannata ihmeitä odottaa, varsinkin jos kropassa on kremppaa (usein se kremppa kun kertoo juuri siitä että sielä on jo hyvän aikaa ollut joku vajaus joka aiheuttaa toimintahäiriön), mutta niitäkin on jotka huomaavat jo parissa päivässä olossa muutoksen parempaan. Kokeilemalla (tai mittaamalla) tietää mikä on oma tilanne. Yksi jonka mittauttaminen todellakin kannattaa, on D-vitamiini. Se kun ei näy/tunnu välttämättä päälle mitenkään vaikka pitoisuus olisi alhaalla. Alhainen pitoisuus kuitenkin heikentää vastustuskykyä, altistaa osteoporoosille ja rintasyövälle, ja vaikuttaa myös esim masennuksen synnyssä. Puhti-palvelussa saat mittautettua arvot helposti ilman lääkärin lähetettä. Ja tällä hetkellä sielä näyttää olevan tarjouksessa D-vitamiini+ferritiini. Saat Puhdin testeistä vielä -5% alennuksen kun lisäät kassalla koodin hosw_puhti.
Lisäravinteissa löytyy sitten toki vielä erityisesti aineenvaihdunnan aktivointiin tarkoitettuja valmisteita. Näiden toiminta perustuu termogeneesiin, eli ne lisäävät kehon lämmön tuottoa, mikä osaltaan lisää sitten kehon kulutusta. Yksinkertainen keino lisätä samaa lämpötuotantoa on lisätä ruokaan sopivasti tulisia mausteita, esim cayennepippuria, chiliä jne jotka aiheuttavat ruuansulatuksessa lisääntyvää aktiviteettiä. Palelu lisää myös energian kulutusta, sekä siltä osin että keho joutuu työstämään enemmän saadakseen säilytettyä lämmön, että sillä, että palelu aktivoi ruskean rasvan muodostumista, eli käytännössä rasvakudos alkaa kylmässä tehdä töitä lämmön tuotannon eteen ja muuttuu energiaa kuluttavaksi. Pienillä vauvoilla on syntyessään tätä ruskeaa rasvakudosta, siksi pienet lapset yleensä ovatkin varsin lämpimiä. Viisas luonto kun rakentaa elimistön suojamekanismit sellaisiksi että pienokaisen elintärkeät elimet eivät jäähdy liikaa vaikka kehon kokonaiskapasiteetti on suhteellisen pieni.
Ketogeeninen ruokavalio on tällä hetkellä päivän sana. Mikä siitä tekee niin autuaaksi tekevän? Kaikille on jollain tasolla tuttu hormoni insuliini. Siitä puhutaan sokeriaineenvaihdunnan yhteydessä. Jos elimistö ei tuota insuliinia, on riskinä vaarallisen korkealle nouseva veren insuliinipitoisuus. Tästä on kyse puhuttaessa niinsanotusta ykköstyypin diabeteksesta. Metabolinen oireyhtymä voi puolestaan tuottaa insuliiniresistenssin tilan, jolloin solujen insuliinireseptorit eivät toimi kuten kuuluu, ja sokerin kulkureitit soluihin eivät näinollen aktivoidu oikein ja solut sokeroituvat ulkoapäin. Se miksi ketogeeninen on niin loistava vaihtoehto on se, että ketogeenisellä tarve insuliinille on minimalistinen. Koska ruokavaliossa elimistöön sisään otettavan sokerin määrä on vähäinen, ei tarvita insuliinia sen siirtämiseksi verestä soluihin. Elimistö kykenee käyttämään polttoaineena ja energian lähteenä ketoaineita. Ketoaineiden muodostaminen vaatii keholta enemmän energiaa, sillä se joutuu prosessoimaan proteiinia ja rasvoja saattaakseen ne lopulta energiantuottoon käytettävään muotoon. Näinollen aineenvaihdunta joutuu siis tekemään enemmän töitä sen eteen että se saa samasta syödystä ruokamäärästä saman energian. Ketogeenisen toinen hyvä puoli on se, että proteiini ja rasva täyttävät paremmin ja pitävät yllä kylläistä oloa kauemmin kuin hiilarit. Eli nälän tunne tulee vasta siinä vaiheessa kun elimistö tarvitsee lisää polttoainetta, ei siinä vaiheessa kun verensokeri laskee insuliinin vaikutuksesta. Tästä syystä ketogeenisellä ruokavaliolla olevalle ei ole mikään ongelma syödä 2-3 ateriaa päivässä, kun hiilihydraattipainotteisesti syövä voi tarvita 5-6 ateriaa.
Kun energiansaanti putoaa, siirtyy keho automaattisesti ketoosiin, eli alkaa muuttaa rasvoja ketoaineiksi. Elimistö valmistaa myös hiilihydraatteja proteiinista, eli missään vaiheessa keho ei ole täysin ilman hiilihydraatteja. Paastotilassa elimistö alkaa automaattisesti siis puhdistaa elimistön kuona-varantoja ja vie huonokuntoisia soluja ohjelmoituun solukuolemaan, saadakseen niiden rakennusaineita uusiokäyttöön. Paaston aikanakin aineenvaihdunta toki hidastuu. Mutta jos verrataan paastoa ja alikaloreilla tehtävää näännytystä, on ero usein siinä, että tarpeeseen nähden liian vähän syövä antaa elimistölle kuitenkin ruokaa joka aktivoi insuliinin tuotantoa, eli sisältää hiilihydraatteja, tällöin apoptoosi (ohjelmoitu solukuolema) ei aktivoidu samalla tavoin. Paastoon kuuluu aina paastoon laskeutuminen ja siitä rauhassa palautuminen. Paastosta palautumisen oleellinen merkitys on siinä, että vaiheittain aineenvaihdunta taas käynnistyy. Idea on vähän sama kuin isoilla voimalaitoksilla tehtävässä huoltoseisakissa (paasto). Kun koneita lähdetään seisauksen jälkeen ajamaan ylös, ei sielä suinkaan paineta vain start nappulaa ja päräytetä koneita täysille, vaan käynnistys tehdään vaiheittain, ensin pienemmät kuljettimet, polttimot jne ja sitten vasta viimeisenä napsautetaan iso pyörä käyntiin joka määrittää sitten koko voimalan toimintatehon. Näin se menee elimistössäkin. Paaston jälkeen herätellään pikkuhiljaa koko ruuansulatuselimistö niin että sielä aktivoituvat niin kuljettimet, kuin ruuan prosessointiin tarvittavat ruuansulatusnesteiden tuotantolinjat. Näin toimittaessa elimistössä ei jää säästöliekki päälle, vaan uudet solut jotka syntyvät apoptoosin jälkeen lähtevät toimimaan täydellä teholla, eikä elimistö ole pullollaan vajaatehoisia soluja joiden solutason aiheenvaihdunta on jumissa säästöliekissä.
Olen työskennellyt FitLinen ravintolisien ja CellRESET valmennuksen kautta aineenvaihdunnan parissa jo 6 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta tiesin vain että ohjelma toimi ja uskalsin suositella sitä sillä perusteella. Nyt ravintoneuvojan ja -terapeutin opintojen myötä ymmärrykseni siitä mitä ihmiskehossa oikeasti tapahtuu on syventynyt huimasti. Edelleen nämä kuusi vuotta mukana olleet työvälineet ovat merkittävä osa työkalupakkiani, mutta mukaan on tullut iso liuta muitakin välineitä. Nykyään pystyn suosittelemaan laajasta ruokavaliokirjosta kullekin sopivan vaihtoehdon ja ottamaan huomioon erilaisten sairauksien (esim kilpirauhasen vajaatoiminta) ja hormonaalisten epätasapainotilojen vaatimat erityispiirteet ruokavalioille.
Jos koet että painon hallinta on kohdallasi haasteellista, voi ravintoneuvonta tuoda siihen apua. Sopivan ruokavalion löytämiseen, mentorointina ja sopivan mindsetin rakentamisen tukena, sekä avuksi ratkomaan elimistön mahdollisten puutostilojen tarpeiden täyttämistä. Ravintoneuvojana olen perehtynyt kaikkiin näihin asioihin, jotta sinun ei tarvitse ottaa kaikesta selvää ja yrittää löytää suuntaa ruokavalioviidakossa. Ota siis yhteys ja varaa oma ravintoneuvontapakettisi ja muutosmatkasi voi alkaa. Hyvinvoinnin Alkemia on tiennäyttäjäsi tasapainoiseen oloon.
Kesäflunssa iski täälläkin. Minä ja auton ilmastointi emme ole, varsinkaan kesäkuumalla, parhaat ystävykset. Tästä syystä onnistun yleensä vähintään kerran kesässä saamaan ns ilmastointiflunssan. Hyvä puoli näissä kesäflunssissa on se, että ne yleensä menevät ohi ihan päivässä parissa, varsinkin jos malttaa antaa keholle sitä mitä se kulloinkin tarvitsee, eli lepoa, nestettä ja
Aikaisemmin sitä jotenkin on aina uskonut höpötykset siitä että sairastaessakin pitää syödä jotta elimistö saa energiaa korjata itseään. Tällä kertaa muistin onneksi kuitenkin paasto-kurssilla puhutut asiat siitä että elimistö taisteleekin parhaiten paastotilassa. Tämä ei nyt tarkoittanut sitä että pitäisi alkaa paastoamalla paastoamaan, mutta en myöskään yrittänyt pakkosyödä.
Sunnuntai-iltana tutui ensi oireet flunssasta. Silloin otin nukkumaan mennessä orastavaa päänsärkyä hillitsemään särkylääkkeen ja tukkoisuutta estämään antihistamiinin. Maanantai oli päivä jolloin oli ”pakko olla jalkeilla”, joten aamulla tuhdisti vitamiineja ja antihistamiini ja päivä meni täydessä touhussa ilman että flunssaa muistikaan.
Maanantai-iltana tauti sitten iski. Maanantaina olin syönyt ihan normaalisti, joten ilta meni extra vitamiineja ja teetä juodessa. Terapeuttiset annokset C- ja D-vitamiinia ja lisäksi antihistamiini ja ajoissa nukkumaan. Tiistai oli kalenterissa tyhjä päivä, joten elimistölle saattoi antaa luvan levätä ja potea rauhassa. Ja kyllä se potikin. Vesinuha, tukkoinen olo ja pään- ja selän särky. Join litroitain vitamiineja ja teetä eri muodossa. Yrttiteetä, mustaateetä ja välillä pelkkää vettäkin. Hikoilin kuumeessa osan, mutta sain ravata vessassakin. Ei ollut nälkä. Ei itseasiassa edes muistunut mieleen että voisi jotain syödä, joten en syönyt. Illalla joskus kahdeksan maissa söin ensimmäisen suupalan, kaura jälkiuunipalan jonka päälle sipaisu voita ja timjamihunajaa. Nälkä ei ollut vieläkään, mutta ajatus pelkästä hunajasta tuntui ällöttävän makealta, joten leivän päällä se meni alas. Illan kruunasin vielä antihistamiinilla, vitamiineilla ja kuumeisen päänsäryn nujertavalla särkylääkkeellä. Keskiviikolle oli tarkoitus saada itsensä kuntoon.
Koko tiistai meni siis yhtä leipäviipaletta lukuunottamatta ravinnotta. Vitamiinijuomien joukossa tuli jonkin verran sokeria, joten ihan nolla-kaloreilla päivä ei ollut, mutta kokonaiskalorit jäivät varmasti alle 500 kcal. Vointi oli keskiviikko aamuna jo huomattavasti parempi kuin tiistaina, mutta koin silti fiksummaksi tyhjentää kalenterin tapaamisista ja antaa kropalle vielä toisen lepopäivän. Ei olisi myöskään kiva ajatus, että kesälomakauden alkaessa tartuttaisin kesäflunssani toisille. Joten etätyöpäivä läppärin äärellä sopi voimavaroihin loistavasti.
Keskiviikkokin meni alkuosaltaan paastoten (vitamiineja, teetä ja suolavettä lukuunottamatta). Vasta joskus myöhään iltapäivällä tuntui ensimmäiset nälän tunteet ja aloitin tarjoilun ensin yhdellä nektariinilla ja sitten pikkuhiljaa ihan kunnon aterialla. Nyt oli se tunne että kroppa kaipasi sitä polttoainetta. Käytännössä elimistö paastosi noin 48 tuntia (jos sitä yhtä hunajalla päälystettyä leipäpalaa ei lasketa). Ja tuona aikana kroppa käytännössä nujersi koko pöpön.
Paastoaminen on hyvin luonnollinen korjausmekanismi. Eläimet, yleensä ensimmäisenä havaitsemme niiden sairastamisen sillä, että eläin menettää ruokahalunsa. Tässäkin tosin on nykyään eroa luonnonvaraisten eläinten ja kotieläinten välillä. Kotieläimet kun ovat ottaneet ihmisistä mallia ja tottuneet syömään silloin kun niille asetetaan ateria eteen, ei silloin kun aterian eteen on jouduttu tekemään töitä. Villinä elävien saalistajien elimistä on tottunut siihen ettei joka päivä eteen kanneta täyttä ateriaa, vaan on päiviä jolloin syödään reilusti ja päiviä jolloin syödään niukasti tai paastotaan. Silti lemmikeilläkin on tämä vanha luontainen korjausmekanismi yhä sisäänrakennettuna ja taudin iskiessä ensimmäisenä katoaa ruokahalu.
Yleensä kun paastosta puhutaan, tarkoitetaan vähintään 72 tunnin ajanjaksoa jolloin elimistölle ei anneta kiinteää ravintoa, tai sen saama ravintomäärä on erittäin niukka. Vesipaasto, joka on kaikkein vaikuttavin, mutta myös rankin, paaston muoto, on todettu tutkimuksissa elimistöä hyvin korjaavaksi. Pienemmissä elimistön terveydellisissä haasteissa voi silti olla hyötyä jopa lyhytaikaisemmastakin paastosta.
Paaston aikana elimistön omat korjausmekanismit aktivoituvat ja kroppa pyrkii tukemaan elimistön elinvoiman säilymistä. Erilaisissa infektioissa, flunssa, vatsatauti jne paasto on varsin hyvä apukeino taudin nujertamisessa. Tässä on hyvä kuunnella elimistön omia signaaleja. Jos ei ole nälkä eikä mikään maistu, on pääsääntöisesti turha väkisin pyrkiä syömään. Juominen, eli nesteytyksen ylläpitäminen on sitävastoin erittäin tärkeää, varsinkin pienillä lapsilla ja vanhuksilla. Normaalikuntoinen aikuinen ei kuole vaikka sen yhden päivän unohtaisi juodakin, mutta pikkulapsilla ja muilla kenen elimistön toimintamekanismit ovat heikentyneet, voi nestehukka iskeä nopeastikin.
Jos taas elimistö antaa signaaleja että haluaa syödä. Esimerkiksi kuumeisena voi hyvinkin tehdä mieli suolaista, mikä voi olla merkki siitä, että on hikoillut tärkeitä suoloja ulos. Tällöin on toki ihan hyvä syödä. Se mitä sairastaessa kannattaa kuitenkin välttää on sokeri ja valkojauhotuotteet ja ylipäätään nopeat hiilihydraatit. Näiden kun on taipumus päätyä ensisijaisesti niiden pöpöjen energiatasoja nostamaan eikä korjaamaan sitä puolustustaistelua käyvää kehoa. Sen sijaan esimerkiksi perinteinen kanakeitto (keitettynä mieluiten luineen) on mitä parhainta parantavaa ruokaa toipuvalle elimistölle. Samoin kasvissosekeitot ja smoothiet jotka ovat ravintorikkaita ja suht vähäenergisiä.
Seuraavan kerran kun joku pöpö iskee, suosittelen testaamaan miten elimistö reagoi päivän parin paastolla, jos vaikka tokenisi nopeammin. Tarvittaessa toki kesäflunssaa tai pikku vatsatautia vakavammissa oireiluissa suositan aina kääntymään lääkärin puoleen.
Painonhallinan kolmas sääntö: Syö aitoa, puhdasta, oikeaa ruokaa!
Meidän elimistömme on aikanaan kehittynyt käyttämään ravintona sitä mitä luontaisesti ympäristössämme ilmenee: Kasviksia, sieniä, marjoja, siemeniä, lihaa, kalaa, hedelmiä. Nämä ovat ravintoaineita joita elimistömme tunnistaa, ymmärtää ja osaa käyttää hyväkseen.
Ongelma nykypäivänä on pitkälle prosessoitu ruoka ja ”ruuan kaltaiset” valmisteet joita elimistömme ei osaa tulkita oikein ja joista se ei saa kaipaamaansa ravintoainetta.
Jo se että jätät einekset, sipsit, karkit ja muut turhakkeet pois ruokavaliosta ja vaihdat tilalle puhtaita raaka-aineita joista valmistat itse maittavat ateriat, saat painosi lähemmäs ideaalia tasoa.
Oleellista ruokailuissa on myös säännöllisyys. Kehoissamme on eroja, on ”metsästäjä-tyyppi” jonka keho toimii loistavasti yhdellä kunnon aterialla päivässä (ja lisänä muutama marjaisa/hedelmäinen välipala) ja on ”keräilijä-tyyppi” jonka elimistö voi parhaiten saadessaan 4-5 tasapainoista ateriaa päivän mittaan. Kummassakin tyypissä on oleellista se, että keho saa tarvitsemansa säännönmukaisesti. Jos oletat olevasi metsästäjä ja pärjäät arkipäivät yhdellä lämpimällä aterialla ja viikonloppuisin löydät itsesi jatkuvasti jääkaapilta, olet todennäköisesti keräilijä joka pakottaa kehonsa väärään moodiin arkisin. 97% ihmisistä on keräilijöitä ja vain harvat todellisuuden metsästäjinä (määritelmä on siis paleo-tyyppinen ei perustu siihen metsästääkö henkilö ravintonsa vai ei). Keräilijän keho toimii parhaiten saadessaan säännöllisesti tasapainoista polttoainetta. Jos tällaisen kehon painoa pyritään pudottamaan niukalla kalorimäärällä, paastoamalla tai syömällä vain yksi ateria päivässä (tai pahimmillaan korvaamalla ateriat jollain pussikeitolla), on lopputuloksena se että keho menee säästöliekille ja se takertuu hankittuihin vararavintoihin sen sijaan että polttaisi vararavinnon pois.
Halutessasi siis hankkiutua eroon vyötärölle kertyneestä vararenkaasta, syö säännöllisesti ja opetat kehosi että polttoainetta tulee jatkuvasti eikä sitä tarvitse varastoida. Säännöllinen ruokailu tehostaa kehon aineenvaihduntaakin, joten keho polttaa saamansa polttoaineen tehokkaammin. Jos kroppasi on jumissa aineenvaihdunnaltaan, tarvitset todennäköisesti apua aineenvaihdunnan käynnistämiseen, se on asia johon henkilökohtainen hyvinvointivalmennukseni voi tuoda helpotusta.
Kannattaa muistaa että markkinoilla on lukemattomia erilaisia ateriankorvikkeita. Monen tuotteen etuna on se että niissä on huomioitu elimistön mahdollista vitamiini- ja kivennäisainetarvetta dietin aikana, mutta koska ne samalla ovat täysin prosessoituja (niin hyvässä kuin huonossa), niin ne eivät suinkaan opeta kehoa toimimaan oikein, kuten tuottamaan oikeita ruuansulatusentsyymejä, vatsahappoja jne. Käytännössä silloin kun korvataan kaikki ateriat korvikkeilla, tehdään elimistölle karhunpalvelusta. Painon voi kyllä saada putoamaan, mutta koska elimistö on tuollaisen pussikuurin aikana sammuttanut toimintoja sen sijaan että käynnistäisi niitä, on erittäin todennäköistä että kuurin jälkeen normaaliin ruokavalioon palaaminen palauttaa kilot varsin nopeasti. Toki nämä pussidietit voivat toimia hyvänä lähtölaukauksena jolla hukataan kehosta ylimääräiset nesteet ja saadaan vaaka näyttämään kivempia lukemia, mutta todellinen työ painon alas saamiseksi alkaa sitten vasta kun lautaselle kerätään se tasapainoinen ateria.
Ateriankorvikkeilla on olemassa yksi hyvä ja toimiva funktio. Silloin kun olet kiireinen etkä ehdi syödä päivän mittaan neljää täysipainoista ateriaa, silloin voit hyvin korvata yhden aterian tällaisella korvikkeella ja huolehdit siitä että elimistösi saa kuitenkin säännöllisen impulssin että polttoainetta on tasaisesti saatavilla.
Ja se mikä oikeasti on kaikkein tärkeintä ruuassa silloin(kin) kun on kyse painon hallinnasta: Nauti joka suupalasta! Laadukkaat raaka-aineet, huolella ja rakkaudella ateriaksi valmistettuina maistuvat herkulliselta. Uhraa jokaiselle suupalalle sen ansaitsema huomio, nauti sen mausta, koostumuksesta ja siitä kuinka se ravitsee kehoa. Kun syöt, keskity syömiseen, älä tee sitä kiireessä kaiken muun ohella, vaan ole läsnä! Jo biologian oppikirja ala-asteella muistutti siitä kuinka ruoka tulisi pureskella 32 kertaa jotta ruuansulatus käynnistyy. Nauti siis ruuastasi!
Jo Hippokrates aikanaan sanoi:”Ruoka olkoon lääkkeemme.” Miksi sitten syömme itsemme sairaaksi? Miksi länsimaisen ihmisen ruokavalio koostuu pääsääntöisesti viljoista, sokerista ja maidosta? Miksi proteiinin lähteinä käytetty liha on syötetty myös viljoilla ja sokerilla?
En pohdiskele asiaa maatalouspoltiittiselta kannalta, sen voi jokainen tehdä tykönään. Mutta sitä todellakin pohdin, miksi valitsemme lautaselle mielummin näitä ruoka-aineita jotka tekevät meidät sairaaksi?
Käsiini osui artikkeli Rauli Mäkelästä. Hän on funktionaalisen lääketieteen lääkäri joka hoitaa mm reumapotilaita ruokavaliolla. Valitettavan moni tuntemani reumapotilas alistuu siihen että sairaus runtelee kehon ja loppu vastustuskyky nujerretaan voimattomaksi agressiivisilla lääkehoidoilla (jopa sytostaateilla). Mäkelä kuitenkin toteaa omassa hoito-ohjelmassaan tarkistavansa ensimmäisenä reumapotilaan ruokavalion.
Miksi tämä sitten kiinnosti itseäni niin suuresti? Siksi että monet nivelkivuista ja reuman oireista kärsineet ovat saaneet CellRESET – kehokuurista avun. Mietin itse alkuun miksi kuurilla on vaikutusta myös niveliin, mutta nyt ymmärrän että koska kuurin ruokavalio poistaa samalla tavoin tulehdusta aiheuttavat ruoka-aineet lautaselta, ja koska kuurin aikana myös huolehditaan elimistön tarvitsemien vitamiinien, hivenaineiden ja mineraalien sekä aminohappojen saamisesta ja siitä että suolistomme saa probiootit ja entsyymit, siksi vaikutus on luonnollisesti täysin sama kuin lääkärin antaessa vastaavat ohjeet. Jos siis haluat ottaa keholle korjausliikkeen ennenkuin tarvitset siihe lääkärin apua, olen mielelläni valmentajasi prosessin läpi.
Lainaus: Rauli Mäkelän haastattelu.
Perinteisesti ajateltuna laskiaisesta alkaa paaston aika, joka jatkuu sitten pääsiäiseen asti. Vaikkein ajatukseni kaiken suhteen ole raamatun mukainen, niin paastoamista olen aina ajatellut ihmiseen ohjelmoituna toimintona. Meidän kehomme kaipaa puhdistumista, tyhjentymistä talven ruokavalion jäljiltä. Talvella tulee usein syötyä huomattavasti raskaampaa ruokaa kuin lämpimänä kesäkautena. Elimistö kun kaipaa pakkasiin lisää polttoainetta, lämmikettä.
Miksi sitten paastoamista pidetään usein ”viherpiipertäjien ja hihhuleiden” hommina? Onko meidät kyllästetty niin ajatuksella että elimistömme ei selviä ilman ruokaa tai juomaa? Katsoin yle areenasta dokumentin paastoamisesta. (dokkari on katsottavissa maaliskuun loppupuolelle asti). Ohjelmassa esiteltiin useampia paastoja, rankkoja versioita joita voi tehdä vain lääkärin valvovan silmän alla (vesipaasto) ja jokaisen kohdalla oli selkeästi havaittavia vaikutuksia elimistön toimintaan ja terveydentilaan. Esimerkiksi reuma oli selkeästi sellainen johon paasto vaikutti, metabolisesta oireyhtymästä puhumattakaan. Ja mikä mielenkiintoisinta, kun oli puhe syövän hoidosta solumyrkyillä, oli selkeästi todettu paaston, ennen hoitojaksoa, vähentävän solumyrkkyjen tuottamia sivuvaikutuksia kuten pahoinvointia.
Valitettavan moni havahtuu omaan terveyteensä vasta siinä vaiheessa kun jotain on jo pielessä. Silloin usein hakeudumme lääkäriin ja vasta silloin kiinnitämme huomiota ruokavalioon ja siihen kuinka elimistömme toimii. Jos ajatellaan ihmisen aikanaan eläneen niin että ruoka piti ensin itse saada kiinni tai kerätä pellolta ja metsistä, on melko automaattista olettaa keväällä syödyn lähinnä satunnaista vaaleaa proteiinia (kalaa ja lintuja), vihannesten, kasvisten ja marjojen säilyvyys kun on ollut varsin heikkoa ajalla jolloin elettiin luolissa. Eli elimistömme on rakentunut kevään puhdistumaan talven rasvaisemmasta ja raskaammasta ruokavaliosta (juurekset ja suurriistan liha). Voin hyvin myös kuvitella kevään lopun sujuneen juoden hunaja-teetä, yrtit kun säilyivät kuivattuna ja muita teeaineita sai ympäri vuoden. Hunajakin on luonnostaan säilyvää ja sen energiamäärä auttaa jaksamaan yllättävän hyvin.
Monet paastoavat kristillisen paaston aikaan, eli juuri ennen pääsiäistä. Useilla on silloin ohjelmassa nestepaasto jolloin juodaan erilaisia vihannesmehuja, toiset puolestaan nauttivat pussikeittoja ja todella extremet nauttivat vain vettä ja vaahterasiirappia/hunajaa. Monet paaston kokeilleet ovat kokeneet siihen liittyvät päänsäryt, vatsaoireet ja ”höntin olon”. Jo parin päivän paasto antaa elimistölle lepotauon arjen ruuansulatusurakasta, mutta keskimäärin viikko tarvitaan siihen että terveydelliset vaikutukset alkavat näkyä. Raamatun mukaan paaston aika on 40 vuorokautta. Sen vaikutus terveyteen on jo huomattava, sillä kuta pidemmän aikaa elimistö joutuu tuottamaan ravinnon itselleen kropasta itsestään, sitä tehokkaammin soluvälit puhdistuvat ja solutason aineenvaihdunta tehostuu. Miksi sitten ei suositella yksinkertaisesti venäläisen-paastoklinikan ohjetta juoda pelkkää vettä määrätty aika jotta tulokset syntyvät? Meidän elimistömme kun reagoi myös niin että se ajautuu ”hälytystilaan” siinä vaiheessa kun ruuan saannissa tulee muutosta. Seurauksena ovat rytmihäiriöt, pahoinvointi, krampit ja muut ”vieroitusoireet”. Näiden oireiden taustalla on aina jokin terveydentilan häiriö, oire itsessään ei välttämättä ole mitenkään hengenvaarallinen, vain epämiellyttävä, mutta jos ihminen ei tunne omaa kehoaan, eikä tiedä kuinka tilanne tulisi korjata tällaisen oireen ilmaantuessa, silloin seuraukset voivat olla kohtalokkaita.
Katsoessani tuota paastoamisen ohjelmaa löysin sieltä aivan samat elementit jotka toteutuvat myös valmentamassani CellReset-elämäntapamuutoksessa. Vastaavat oireet saavat helpotusta kuin paaston kautta, kehon puhdistuminen lisää energiaa ja samalla kehoon annetaan tarvittavat vitamiinit, mineraalit ja hivenaineet sekä aminohapot joita keho tarvitsee kyetäkseen rakentamaan uusia soluja ja aktivoimaan olemassa olevien solujen toiminnan. CR vaikuttaa samalla tavoin hormoonitoimintaan käynnistäen niiden hormoonien toiminnan jotka riittämättömän ravinnon, väärän tyylisen ruokailurytmin tai muuten elimistöä stressaavien elintapojen takia ovat ”lukittuneet” kieltäytymällä toimimasta kuten asiaan kuuluu. Verrattuna esimerkiksi vesipaastoon tai ”low calorie dietteihin” CellReset antaa keholle jatkuvasti polttoainetta, aivan normaalin ruuan muodossa, mutta jaksotettuna niin että keho samalla polttaa turhat rasvavarannot kropasta ja tehostaa solutason aineenvaihduntaa. Lisäksi optimoidut ravintolisät huolehtivat siitä että keho saa kaiken sen mitä tarvitsee voidakseen lisätä energiantuotantoa ja vaikuttaa näin myös energisyyteen ja jaksamiseen.
Minä aloitin tämän kevään 28 päivän kehon uudelleenohjelmoinnin tänään. Jos haluat tehdä huolellisen kevätsiivouksen kehossasi, poistaen pitkään jyllänneen flunssan, toistuvat poskiontelotulehdukset, parantaa vatsan toimintaa, hankkiutua eroon talven mittaan kertyneistä kiloista… Tai jos haluat vain olla energisempi, saada parempia tuloksia urheilurintamalla tai kaipaat vain parempaa yöunta, ota yhteyttä niin kerron millaisella puhdistuskuurilla sinä voit kohdata tulevan kesän huomattavasti pirteämpänä, energisempänä ja terveempänä.
