Noin puolitoista vuotta sitten osallistuin Terveysopisto Saluksen paasto- ja puhdistusterapiat kurssille. Sen jälkeen olen muutamaan otteeseen pitänyt muutaman päivän paastoja ja testannut eri muotoja pätkäpaastoista. Normaalisti paastoamisen taustalla on ollut olon virkistäminen, suolistolle lepohetken antaminen ja ”hötön” poistaminen elimistöstä. Vajaa pari viikkoa sitten tuli kuitenkin tilanne jolloin paastosta tuli osa tervehtymisen tukemista ja siitä kerron nyt muutamalla sanalla:

Parantava paasto

Tuhansia vuosia harjoitettu paastoaminen on maailman vanhimpia hoitokeinoja, mutta  Suomessa se on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Rautaesiripun tuolla puolen sitä sen sijaan on tutkittu paljonkin, ja monet 1900-luvun tutkimukset julkaistiinkin vain venäjäksi.  Keskieuroopassa, varsinkin Saksan alueella paastokultuuri on ollut myös merkittävä osa parantoloiden ja paastokylpylöiden ohjelmaa jo 1400-luvulta lähtien ja tukimuksia paastosta on tehty vuodesta 1935 lähtien.

Gorjatsinskin parantolasta Venäjältä löytyy yli 10 000 potilaan sairauskertomukset. 2/3 paastoajista on saanut esimerkiksi avun sellaisiin sairauksiin kuten diabetes, astma- ja allergiat, verenpainetauti ja reuma. Alunperin paaston dramaattinen vaikutus tuli Venäjällä todettua sattumalta. Tohtori Juri Nikalajevilla oli hoidossaan Kursakovin sairaalassa Moskovassa psykiatrinen potilas, jolla ei ollut ruokahalua. Potilaalla ei ollut elämänhaluakaan vaan hän halusi eristäytyä. Nikalajev ei käyttänyt kemiallista eikä fyysistä pakkopaitaa potilaan hoidossa, eikä näinollen perinteisesti pakkosyötättänyt potilasta joka ei halunnut syödä. Potilas paastosi itsekseen, viidentenä päivänä alkoi kielteisyys kadota, kymmenentenä hän nousi jalkeille ja 15. hän joi omenamehua, joka oli jätetty hänen pöydälleen. Tämä potilas parani täydellisesti. Nikalajev oli sen jälkeen hoitanut paastolla monia psykiatrisia potilaita joiden mieli parantui, persoonallisuus palautui sekä fyysiset oireet häipyivät. Hälventääkseen muun lääkärikunnan epäilyjä, Nikalajev dokumentoi potilaiden hoidot ja tutkimukset tarkasti. Tri Nikalajevin 8000 potilaasta noin 70% hyötyi paastoamisesta ja kuuden vuoden kuluttua näistä 47% oli säilyttänyt kohentuneen tilansa ja kykenivät elämään normaalia elämää. Nikalajev otti yhteyttä Venäjän terveysministeriöön, joka asetti 1973 sotilaslääkärit, professorit Aleksei Kokosovin ja Valeri Maksimovin käymään tutkimusaineiston läpi. Lääkärit tekivät yhteenvedon, vahvistivat Nikalajevin saamat tulokset ja totesivat että paasto sopi erityisesti keuhkosairauksien, ja sydän- ja verisuonitautien, maha- ja suolisairauksien, umpierityssairauksien, nivel- ja luustosairauksien sekä ihosairauksien hoitoon.

Keskieuroopassa arvostetuinpia ja vanhimpia yhä toimivia paastoon keskittyviä kylpylöitä on Buchingerin paastokylpylä (http://www.buchinger.de/lang-en) joka on toiminut vuodesta 1920 lähtien. Euroopan suurimmassa julkisessa sairaalassa , Charitéssa, on potilaita hoidettu paastolla jo parin vuosikymmenen ajan.

Miten paaston vaikutus on selitettävissä?

Paasto aiheuttaa stressitilan, joka aktivoi sanogenesiksen, eli toipumismekanismin sekä itsesäätelyprosessin. Stressi on sopeutumisreaktio ympäristön muutokseen, eli tässä tapauksessa ravinnon saannin tyrehtymiseen. Kun ravinnon saanti lakkaa, käynnistää elimistö hälytyksen. Seurauksena on hormonaalisia ja neuroendokrinologisia muutoksia. Hormonit mobilisoivat kehon varastot. Osalla hormoneista on myös tulehdusta ehkäisevä vaikutus.

Paasto käynnistää siis autofagian. Sana autofagia on johdettu kreikankielen sanoista auto (itse) ja phagein (syödä), joten autofagia tarkoittaa kirjaimellisesti syödä itseään. Autofagia on kehon mekanismi päästä eroon vanhoista ja toimimattomista solujen osista. Prosessi on täysin  luonnollinen ja tarkasti säännelty, kehomme hajottaa ja kierrättää tarpeettomia soluja ja niiden osia.

Jotta autofagia käynnistyisi, tarvitaan ravinnon puutetta. Autofagian mahdollistaja on hormoni glukagoni. Kun syömme, ja verensokerimme nousee, erittyy insuliinia, ja silloin glukagonitaso laskee. Kun taas olemme syömättä, verensokerimme on tasainen, insuliinia ei erity, ja glukagonitasot nousevat. Tämä glukagonin nousu stimuloi autofagiaa. Paasto nostaa glukagonia ja yli 16 tunnin syömättömyys johtaa niin korkeaan glukagonin tasoon että se mahdollistaa autofagian.

Autofagiaa on tutkittu jo 1950-luvulta lähtien. Se on niin merkittävässä roolissa ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta, että japanilaiselle professorille Yoshinori Osumille, myönnettiin lääketieteen Nobelpalkinto, vuonna 2016 hänen tutkimuksistaan paastosta ja autofagiasta.

Yksi stressihormoneista, kortikotropiini eli ACTH aktivoi lisämunuaiskuoren erittämään glukokortikoideja jotka osallistuvat hiilihydraattien aineenvaihdunnan säätelyyn. Stressitilojen aikana glukortikoidit toimivat edistäen lihasproteiinien ja rasvojen hajoamista ja sokerin muodostusta tehostamalla glukoneogeneesiä. Maksassa glukokortikoidi saa aikaan aminohappojen aineenvaihduntaan osallistuvien entsyymien muodostamista, mikä edesauttaa glukoneogeneesiä eli glukoosin muodostusta muusta kuin hiilihydraattilähteestä. Rasvakudoksessa glukokortikoidi edistää rasvan hajottamista (lipolyysi), niin että elimistö saa enemmän rasvaa energianlähteeksi ja glukoosi kuluu hitaammin.

Mitä paaston aikana tapahtuu?

Kylläisyyden tilassa kehomme tallentaa energiaa glykoosina maksaan ja lihaksiin ja niiden täytyttyä energia muunnetaan rasvaksi ja tallennetaan elimistöön. Insuliini ja mTor proteiinitunnistin asettavat geenimme solujen kasvu-asentoon. Tässä vaiheessa autofagia eli omien solujen käyttäminen ravinnoksi, ei toimi, koska se laukeaa vasta ravitsemuksen puutostilassa tai fyysisessä stressissä. Ravitsemusstressissä, eli paastossa, keho siirtyy energian varastoimismoodista rasvavarastojen purkumoodiin.

12 tunnin paaston kohdalla keho siirtyy ketoosi tilaan. Tällöin aivot, jotka toimivat pääosin glukoosilla siirtyvät käyttämään ketoaineita (eli käytännössä rasvaa) energialähteenä. Elimistön ensisijaisena energialähteenä on glukoosi, eli syödyt hiilihydraatit varastoituvat maksaan ja lihaksiin glykogeenina. Ketoosiin siirtyminen on keholle tavallinen reaktio kun glukoosia ei ole enää saatavilla. Tällä turvataan energiansaanti keskushermostoon ja aivoihin. Keto polttoaineella aivojen tulehdustilat alenevat ja stressi hellittää. Myös ajatusten väitetään kirkastuvan, koska elimistö aktivoituu uuden polttoaineen hyödyntämiseen..

18 tunnin kohdalla ketoosi tila syvenee ja DNA vaurioituneiden solujen korjaamistoiminto vauhdittuu. Yleensä kuitenkin suositellaan minimi 16 tunnin paastoa, koska siihen on helpompi päästä.

Vuorokauden paaston (24h) jälkeen, autofagia syvenee ja esimerkiksi Alzheimerin tautia aiheuttavia beta amyloideja ja tau-proteiineja siivotaan pois aivojen hermosolujen synapseista. ( Huom! Tätä siivousta tapahtuu myös syvän unen aikana.) Tässä vaiheessa viallisia soluja ei vain poisteta, vaan ne uusiokäytetään uusien solujen rakennusaineina.

Kun paasto on jatkunut 48 tuntia joko täydellisenä tai vain 5-600 kaloria/pv (fasting mimicking) tasolla, kasvuhormonin (GH) määrä jopa 5 kertaistuu paaston alkuun verrattuna.

54 tunnin kohdalla veren insuliinitaso on pudonnut alimmilleen. Tällöin insuliiniresistenssistä kärsineet herkistyvät insuliinille uudelleen.

Kun paastoa on jatkettu 3 vuorokautta eli 72 tuntia autofagiaprosessi pilkkoo kehon vanhimpia immuunipuolustuksen soluja uusien immuunisolujen rakennusaineiksi.

Pidempään paastotessa solujen uudistuminen jatkuu ja keho pyrkii jälleenrakentamaan itseään entistä vahvemmaksi.

Paaston vaikutus metaboliseen oireyhtymään

Paaston ajatellaan antavan elimistön ruoansulatushormoneille, aineenvaihdunnan toiminnoille sekä elintärkeille elimille mahdollisuus pitää tauko. Paaston aikana elimistö kierrättää vanhoja ja vahingoittuneita soluja tehden niistä uusia soluja (autofagia). Uudet tehokkaammat solut siis korvaavat vanhoja soluja. Elimistölle paastotila on stressin aiheuttaja, jolloin elimistö pyrkii adaptoimaan tilanteen rakentamalla vahvempia soluja.

Syöminen nostaa aina insuliinitasoja. Insuliini auttaa rasvahappoja varastoitumaan rasvasolujen onkaloihin. Ruokailun jälkeen menee noin 4 tuntia siihen, että elimistö alkaa vapauttaa glukagonia, joka on insuliinin vastavaikuttaja. Glukagoni auttaa ravintoaineita vapautumaan soluista verenkiertoon. Glukagoni esimerkiksi auttaa glykogeeneja muuttumaan glukoosiksi ja rasvasoluja muuttumaan liikkuviksi rasvahapoiksi, joka puolestaan tehostaa rasvanpolttoa. Liian tiheän aikavälin sisällä syöminen estää insuliinitasoja koskaan laskeutumasta tarpeeksi glukagonin vapautumista varten.

Paastolla pystytään lisäämään kahden elimistön tärkeimmän hormonin vaikutusta, insuliini ja kasvuhormoni. Kasvuhormoni on tehokkain rasvanpoltto hormoni, lihasten säästäjä ja ikääntymistä vastaan taistelija. Insuliini puolestaan on elintärkeä hormoni, joka laskee verensokeria, päästämällä sokeria lihassoluihin ja polttamalla sitä energiaksi. Insuliini myös edistää sokerin varastoitumista maksaan sekä lihaksiin ja rasvahappojen varastoitumista rasvakudokseen.

Haima säätelee energia-aineenvaihduntaa eli elimistön sokerin ja rasvan käyttöä ja varastoitumista sekä valkuaisaineiden eli proteiinien rakentumista. Terveellä ihmisellä elimistö säätelee verensokeripitoisuutta tarkasti. Haima tuottaa tavallisesti elimistöön insuliinia tarpeen mukaan, joskus jopa enemmän kuin on tarpeen. Kun insuliinia on elimistössä liikaa, se ei saa palautesignaalia soluilta ja insuliinitasot nousevat edelleen, koska aikaisempi viesti ei ole mennyt haimaan perille. Tällöin ollaan tilanteessa, jossa solut ovat insuliiniresistenssit (tila jossa insuliinin vaikutus heikkenee), koska insuliinia ja glukoosia on soluissa vain vähän, mutta insuliini on kuitenkin edelleen läsnä. Aina insuliinin erittyessä aineenvaihdunta siirtyy varastoimaan ravintoa 4-8 tunniksi. Tällöin rasvaa ei pala ja insuliini estää myös kasvuhormonin toimintaa. Paasto tehostaa solujen insuliiniherkkyyttä.

Luontainen paasto korjaajana

Jokainen lemmikin omistaja on jossain vaiheessa kohdannut tilanteen jossa lemmikin ruokahalu on kateissa. Tällöin hyvin usein ensimmäisenä mielessä käy, että eläin on jollain tavoin kipeä. Eläimet noudattavat luontaisesti paastoa aina silloin kun elimistössä on menossa korjausprosesseja.

Meillä ihmisillä tuntuu kuitenkin olevan vallalla käsitys, jonka mukaan sairastaessa tai toipuessa, on oleellista hajauttaa kehon toimintoja, aktivoiden ruuansulatusjärjestelmää, sen sijaan että annettaisiin immuunipuolustukselle mahdollisuus hoitaa hommansa ja puhdistusjärjestelmän kierrättää vaurioituneet solut uudelleen käytettäväksi.

Immuunipuolustuksen lisäksi elimistöllä on siis myös puhdistusjärjestelmä. Järjestelmän kautta elimistö tuhoaa ja kuljettaa vieraita, vioittuneita tai kuolleita soluja pois elimistöstä. Samankaltainen prosessi tunnetaan nimellä apoptosis eli solukuolema, jolloin tietty määrä soluja, tietyissä tilanteissa tekevät itsemurhan, kun ne on määrätty kuolemaan. Kuulostaa pahalta, mutta tämä prosessi on terveyden ylläpidon kannalta elintärkeä. Kaikilla eliöillä on tämä sama kyky puhdistaa elimistöä viallisista soluista ja käyttää ne terveiden solujen rakennusaineiksi.

Oma paastokokemus toipumisen tukemisena

Mainitsin alussa siitä että muutama viikko sitten paastosta tuli itselleni tervehtymisen tuki. Juhannusviikonlopun sunnuntaina jouduin osaksi omien koirieni tappelua, ja sain tuolloin käsiini pahat puremat jotka vaativat 15 tikkiä. Olin edellisen kerran syönyt lauantai-iltana kuuden maissa, ja sunnuntain tapahtumat alkoivat ennenkuin olin ehtinyt syödä mitään (olin juonut aamun powercoctailin ja kupin makeuttamatonta yrttiteetä). Suru yhden koiran loukkaantumisesta niin että se jouduttiin lopettamaan, toisen koiran loukkaantuminen niin että se vaati haavahoitoja ja omat yltä päältä purrut kädet eivät olleet ruokahalua lisääviä tekijöitä, joten sunnuntaina ei tullut edes mieleen syödä.

Maanantai meni haavoja hoidellessa, omia ja koiran. Huolehdin siitä että join riittävästi nestettä, mutta koska ei ollut lainkaan nälkä, annoin kehoni keskittyä korjaamaan itseään paastoten. Edellisillä kerroilla kun olin saanut koiran puremia käsiini, oli seurauksena aina ollut antibioottikuurin vaatinut tulehdus. Nyt vaikka osa puremista oli saanut sisäänsä multaakin ja haitallisia bakteereita oli varmasti ollut enemmän kuin tarpeeksi, ei vaurioituneilta alueilta vapautuneen kudosnesteen aiheuttaman turvotuksen lisäksi ollut havaittavissa tulehdusperäistä turvotusta.

Tiistaina vihdoin saatiin toinenkin koira lääkärin tarkistettavaksi ja koiralle tarvittiin haavahoidosta huolimatta antibiootit. Omat käsivarteni jotka olivat sunnuntai-iltana antaneet viitteitä siitä kuinka sinisen mustat ne tulevat puremien jäljiltä olemaan, olivat saaneet hoidokseen Aktiivi-geeliä ja yllättävää sinänsä, mustelmat olivat jo lähes kokonaan kadonneet.

Olin sunnuntaina saanut lääkäriltä reseptin ja ohjeen ottaa 1g parasetamolia ja 600mg ibuprofeelia 3 kertaa päivässä. Sunnuntaina ennen tikkien ompelua sain yhdet näitä. Maanantai aamuna otin kerran panadolin ja 400mg ibuprofeenia (kun kotona ei ollut vahvempaa), tiistaina otin enää pelkästään ibuprofeenin, koska varsinaisia kipuja ei sunnuntai-illan jälkeen ollut ilmennyt ja lääkäri oli ensisijaisesti muistuttanut kuinka oleellinen tulehduskipulääke oli. Sen jälkeen en lääkkeitä enää kaivannut kun paranemisprosessi oli lähtenyt hyvin vauhtiin.

Lopetin paaston 72 tunnin jälkeen tiistai-iltana viipaleella vesimeloonia ja jatkoin siitä sitten normaaliin yöpaastoon. Eli varsinainen ensimmäinen kiinteä ruoka oli keskiviikkona puolen päivän jälkeen. Lauantai-illan ja tiistai-illan välillä join vain joka aamuisen powercocktailin ja illan restoraten. Lisäksi päivän mittaan useamman lasillisen vettä ja muutaman kupillisen yrttiteetä. Kyseessä ei siis ollut varsinaisesti vesipaasto, muttei ihan mehupaastokaan, vaikka sitä kokonaisuus varmaan lähinnä muistutti.

Henkilökohtaisesti koin, että paasto auttoi henkisesti käsittelemään vaikean tilanteen (rakkaan koiran loukkaantuminen ja lopettaminen) sekä antoi elimistölle rauhan käynnistää kehon tervehtymisprosessi. Vaikka yleisesti paastoa ei suositella toipilaille, niin oma kokemukseni puhuu sen puolesta, että mikäli tarvetta tulevaisuudessa ilmenee, saatan kokeilla paastoa uudestaan hoitona. Oleellista kuitenkin oli se, että koko paaston ajan kuuntelin kehoani, eikä missään vaiheessa ollut kyse suorittamisesta. Olisin voinut katkaista paaston koska tahansa, jos olo olisi tuntunut heikolta tai nälkä vaivannut. Nyt paasto tuntui enemmän voimaannuttavalta ja ajatukset olivat kaikessa muussa paitsi ruuassa.

Paastoretriitti

Juhannuksen jälkeinen kolmen päivän paasto oli täysin suunnittelematon. En laskeutunut paastoon, enkä ennalta valmistautunut siihen millään tavoin.

Olen keväällä ilmoittautunut mukaan elokuun alussa järjestettävään paastoretriittiin, joka on puolestaan viikon mittainen paastokokonaisuus. Tuohon valmistaudun ennalta ja paastoon laskeudutaan ja paastosta palaudutaan vaiheittain. Paastoretriittiin sisältyy poistuminen normaalista arkiympäristöstä. Lempeää kehon huoltoa ja mietiskelyä, eli sen vaikutus tulee varmasti olemaan hyvin kokonaisvaltainen. Kirjoitan paastoviikon jälkeen sitten lisää ajatuksia paastosta ja eri tyyppisistä paastovaihtoehdoista. Jos teistä lukijoistani löytyy sopiva porukka kiinnostuneita, voin suunnitella ensi keväälle teille oman paastoretriitin. Jos ajatus kiinnostaa, ilmaise kiinnostuksesi vaikka yhteydenottolomakkeen kautta, se ei vielä sido tai velvoita sinua millään tavoin.

Kesäflunssa iski täälläkin. Minä ja auton ilmastointi emme ole, varsinkaan kesäkuumalla, parhaat ystävykset. Tästä syystä onnistun yleensä vähintään kerran kesässä saamaan ns ilmastointiflunssan. Hyvä puoli näissä kesäflunssissa on se, että ne yleensä menevät ohi ihan päivässä parissa, varsinkin jos malttaa antaa keholle sitä mitä se kulloinkin tarvitsee, eli lepoa, nestettä ja

Parantava paasto

Aikaisemmin sitä jotenkin on aina uskonut höpötykset siitä että sairastaessakin pitää syödä jotta elimistö saa energiaa korjata itseään. Tällä kertaa muistin onneksi kuitenkin paasto-kurssilla puhutut asiat siitä että elimistö taisteleekin parhaiten paastotilassa. Tämä ei nyt tarkoittanut sitä että pitäisi alkaa paastoamalla paastoamaan, mutta en myöskään yrittänyt pakkosyödä.

Sunnuntai-iltana tutui ensi oireet flunssasta. Silloin otin nukkumaan mennessä orastavaa päänsärkyä hillitsemään särkylääkkeen ja tukkoisuutta estämään antihistamiinin. Maanantai oli päivä jolloin oli ”pakko olla jalkeilla”, joten aamulla tuhdisti vitamiineja ja antihistamiini ja päivä meni täydessä touhussa ilman että flunssaa muistikaan.

Maanantai-iltana tauti sitten iski. Maanantaina olin syönyt ihan normaalisti, joten ilta meni extra vitamiineja ja teetä juodessa. Terapeuttiset annokset C- ja D-vitamiinia ja lisäksi antihistamiini ja ajoissa nukkumaan. Tiistai oli kalenterissa tyhjä päivä, joten elimistölle saattoi antaa luvan levätä ja potea rauhassa. Ja kyllä se potikin. Vesinuha, tukkoinen olo ja pään- ja selän särky. Join litroitain vitamiineja ja teetä eri muodossa. Yrttiteetä, mustaateetä ja välillä pelkkää vettäkin. Hikoilin kuumeessa osan, mutta sain ravata vessassakin. Ei ollut nälkä. Ei itseasiassa edes muistunut mieleen että voisi jotain syödä, joten en syönyt. Illalla joskus kahdeksan maissa söin ensimmäisen suupalan, kaura jälkiuunipalan jonka päälle sipaisu voita ja timjamihunajaa. Nälkä ei ollut vieläkään, mutta ajatus pelkästä hunajasta tuntui ällöttävän makealta, joten leivän päällä se meni alas. Illan kruunasin vielä antihistamiinilla, vitamiineilla ja kuumeisen päänsäryn nujertavalla särkylääkkeellä. Keskiviikolle oli tarkoitus saada itsensä kuntoon.

Koko tiistai meni siis yhtä leipäviipaletta lukuunottamatta ravinnotta. Vitamiinijuomien joukossa tuli jonkin verran sokeria, joten ihan nolla-kaloreilla päivä ei ollut, mutta kokonaiskalorit jäivät varmasti alle 500 kcal. Vointi oli keskiviikko aamuna jo huomattavasti parempi kuin tiistaina, mutta koin silti fiksummaksi tyhjentää kalenterin tapaamisista ja antaa kropalle vielä toisen lepopäivän. Ei olisi myöskään kiva ajatus, että kesälomakauden alkaessa tartuttaisin kesäflunssani toisille. Joten etätyöpäivä läppärin äärellä sopi voimavaroihin loistavasti.

Keskiviikkokin meni alkuosaltaan paastoten (vitamiineja, teetä ja suolavettä lukuunottamatta). Vasta joskus myöhään iltapäivällä tuntui ensimmäiset nälän tunteet ja aloitin tarjoilun ensin yhdellä nektariinilla ja sitten pikkuhiljaa ihan kunnon aterialla. Nyt oli se tunne että kroppa kaipasi sitä polttoainetta. Käytännössä elimistö paastosi noin 48 tuntia (jos sitä yhtä hunajalla päälystettyä leipäpalaa ei lasketa). Ja tuona aikana kroppa käytännössä nujersi koko pöpön.

Luonnollinen korjausmekanismi

Paastoaminen on hyvin luonnollinen korjausmekanismi. Eläimet, yleensä ensimmäisenä havaitsemme niiden sairastamisen sillä, että eläin menettää ruokahalunsa. Tässäkin tosin on nykyään eroa luonnonvaraisten eläinten ja kotieläinten välillä. Kotieläimet kun ovat ottaneet ihmisistä mallia ja tottuneet syömään silloin kun niille asetetaan ateria eteen, ei silloin kun aterian eteen on jouduttu tekemään töitä. Villinä elävien saalistajien elimistä on tottunut siihen ettei joka päivä eteen kanneta täyttä ateriaa, vaan on päiviä jolloin syödään reilusti ja päiviä jolloin syödään niukasti tai paastotaan. Silti lemmikeilläkin on tämä vanha luontainen korjausmekanismi yhä sisäänrakennettuna ja taudin iskiessä ensimmäisenä katoaa ruokahalu.

Parantaako paasto?

Yleensä kun paastosta puhutaan, tarkoitetaan vähintään 72 tunnin ajanjaksoa jolloin elimistölle ei anneta kiinteää ravintoa, tai sen saama ravintomäärä on erittäin niukka. Vesipaasto, joka on kaikkein vaikuttavin, mutta myös rankin, paaston muoto, on todettu tutkimuksissa elimistöä hyvin korjaavaksi. Pienemmissä elimistön terveydellisissä haasteissa voi silti olla hyötyä jopa lyhytaikaisemmastakin paastosta.

Paaston aikana elimistön omat korjausmekanismit aktivoituvat ja kroppa pyrkii tukemaan elimistön elinvoiman säilymistä. Erilaisissa infektioissa, flunssa, vatsatauti jne paasto on varsin hyvä apukeino taudin nujertamisessa. Tässä on hyvä kuunnella elimistön omia signaaleja. Jos ei ole nälkä eikä mikään maistu, on pääsääntöisesti turha väkisin pyrkiä syömään. Juominen, eli nesteytyksen ylläpitäminen on sitävastoin erittäin tärkeää, varsinkin pienillä lapsilla ja vanhuksilla. Normaalikuntoinen aikuinen ei kuole vaikka sen yhden päivän unohtaisi juodakin, mutta pikkulapsilla ja muilla kenen elimistön toimintamekanismit ovat heikentyneet, voi nestehukka iskeä nopeastikin.

Jos taas elimistö antaa signaaleja että haluaa syödä. Esimerkiksi kuumeisena voi hyvinkin tehdä mieli suolaista, mikä voi olla merkki siitä, että on hikoillut tärkeitä suoloja ulos. Tällöin on toki ihan hyvä syödä. Se mitä sairastaessa kannattaa kuitenkin välttää on sokeri ja valkojauhotuotteet ja ylipäätään nopeat hiilihydraatit. Näiden kun on taipumus päätyä ensisijaisesti niiden pöpöjen energiatasoja nostamaan eikä korjaamaan sitä puolustustaistelua käyvää kehoa. Sen sijaan esimerkiksi perinteinen kanakeitto (keitettynä mieluiten luineen) on mitä parhainta parantavaa ruokaa toipuvalle elimistölle. Samoin kasvissosekeitot ja smoothiet jotka ovat ravintorikkaita ja suht vähäenergisiä.

Seuraavan kerran kun joku pöpö iskee, suosittelen testaamaan miten elimistö reagoi päivän parin paastolla, jos vaikka tokenisi nopeammin. Tarvittaessa toki kesäflunssaa tai pikku vatsatautia vakavammissa oireiluissa suositan aina kääntymään lääkärin puoleen.