Olen työskennellyt varsin paljon painonhallinen parissa. Oma historiani on, enemmän tai vähemmän koko ikäni, tuskailua painohaasteiden parissa ja tietyllä tavoin olin jopa kasvanut ajatukseen että ylipaino on vaarana jos en kiinnitä huomiota siihen mitä syön. Äitini ja isoäitini kävivät läpi mitä ihmeellisempiä diettejä nuoruusvuosinani ja niistä iskostui itsellekin jonkinlainen ajatus siitä että on normaali olla vähän väliä jollain dietillä.

Vuonna 2013 tein itse ensimmäisen CellRESET® ohjelman. Kropastani katosi ensimmäisen 28 päivän aikana 7,5 kiloa. Olin onnessani, sillä olin parin vuosikymmenen tuskailun jälkeen saavuttanut painon joka itselleni oli se niin sanottu menttaali raja. Eli se jonka alle ei päässyt vaikka teki mitä. Olin vakuuttunut ja niin olivat ihmiset ympärillänikin. Valmistuin CellRESET Pro® valmentajaksi ja ohjasin lukemattomia asiakkaita saman 90 päivän ohjelman läpi, yhtä huikein tuloksin.

Valtaosa lähti tekemään ohjelmaa ajatuksella pudottaa painoa, vain harva lähti terveys edellä. Minulle oli siinä vaiheessa aivan sama mikä oli motivaatio ja vaikutin, kun tulokset olivat joka tapauksessa näin huikeita. Ajan kanssa mieleen on tullut enemmän pohdiskeluita siitä miten tulokset käytännössä eroavat silloin kun ohjelmaa tehdään

Terveydellisistä syistä vs painon hallinnan takia

Nykyään suurin osa CellRESET® valmennettavistani aloittaa sen terveyden takia. Päällä on metabolinen oireyhtymä, uhkana (tai jo päällä) diabetes, on korkeaa verenpainetta, kärsitään uniapneasta, on suolisto-oireita ja nivelkipuja jne. Useimmilla heistä on toki ongelmana myös kertynyt ylipaino, mutta se paino ei ole varsinainen syy lähteä tekemään korjausliikettä.

Usein silloin jos huomio kiinnittyy ensisijaisesti tai ainoastaan painoon, haetaan ihmediettiä. Sitä taikanappulaa jolla ylipaino katoaa taivaan tuuliin helposti ja sitten kun ihannepaino on saavutettu, sen jälkeen voi syödä sitten ihan mitä haluaa, miten haluaa ja karistetut kilot eivät koskaan palaa.. Not gonna happend, eli ei toimi!

Kun ajatus on parantaa elimistön terveydentilaa, antaa keholle mahdollisuus päästä tulehduksista ja toimia kuten sen on tarkoitus toimia, silloin mieli on jo asettunut suoraan ajatukselle pysyvästä muutoksesta terveisiin elintapoihin. Silloin satunnainen lipsahdus entisiin tapoihin ei kaada koko järjestelmää, vaan harharetken jälkeen on helppo palata takaisin terveelliselle polulle, ihan vain koska olo tuntuu niin paljon paremmalta sellaisena.

Onko ylipaino sairautta?

Tänä kehopositiivisuuden aikakautena ylipainon arvostelua pidetään kehonegatiivisuutena. ”Suuri on kaunista!” ”Minulla on oikeus olla onnellinen läskeineni!” Ja muut vastaavat iskulauseet julistavat ylipainon oikeutusta.  Hyvinvointialan ihminen, joka yrittää vihjailla, että ylipaino on merkki siitä, että kaikki ei ole välttämättä ihan kunnossa sielä kropassa, päätyy helposti somessa julkisen lynkkauksen alle. Otan silti tietoisen riskin ja sanon ajatuksen ääneen. Perustelen kuitenkin nyt mitä tällä tarkoitan, jottei trollit pääse vääntelemään sanomisiani.

Ylipainosta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä elimistöön kertynyttä ylimääräistä rasvakudosta. Pelkkä korkea BMI ei kerro todellisuudessa kehon ylipainosta, sillä lihas painaa enemmän kuin rasva, ja esimerkiksi kehonrakentaja jolla lihasmassaa on kertynyt voimaharjoittelun tuloksena ei todellakaan ole läski, sillä rasvaprosentti on varsinkin kisakaudella hyvin alhainen, silti hänen BMInsä voi kertoa ylipainosta.

Ylimääräinen rasva on siis ylipainoa, mutta ylipainoa voi olla myös ylimääräinen neste. Kun elimistössä on tulehdustila, liittyy siihen poikkeuksetta tulehdusnesteen tihkuminen kudoksiin. Silloin kun kyseessä on pieni paikallinen tulehdus, kun esimerkiksi tökkäät sormesi nokkospuskaan ja pistokohtaan nousee kihelmöivä kuumottava näppylä, on tuo turvotus juuri tätä tulehdusnestettä. Se on siis osa kehon normaalia puolustusmekanismia. Silloin kun tulehduksesta puhutaan ylipainon yhteydessä, silloin kyse ei ole pienestä paikallisesta tulehduksesta, vaan systeemisestä hiljaisesta tulehduksesta, usein ns hiljaisesta tulehduksesta. Hiljaisen tulehduksen syitä voi olla monia, ruoka-aineyliherkkyydestä stressin aiheuttamaan lisääntyneeseen läpäisevyyteen suoliston seinämässä, hormonaalinen epätasapaino, ravinne-epätasapaino ja monet muut.

Riippumatta siitä, mikä tulehdustilan elimistössä on saanut aikaan, on sen korjaaminen ainoa keino saada tulehdus pois. Hiljaisen tulehduksen kohdalla on aivan turhaa popsia antibioottikuuria, se ei sitä tulehdusta nujerra, päinvastoin. Hyvin monen kohdalla antibiootit ovat jopa se syy miksi elimistö on epätasapainossa. Antibiootit ovat rappeuttaneet elimistön omaa puolustusmekanismia, tappanut suoliston hyvän bakteerikannan ja tästä syystä oma immunipuolustus on niin sanotusti tiltissä. Hiljaisen tulehduksen aikana keho ei yleensä lähetä kipusignaaleja, sillä se kipu jota hiljaisen tulehduksen aikana elimistössä on, on jo ylikuormittanut sensorijärjestelmän. Toki edelleen ”poikkeava” akuutti kipu lähettää omat aistimukset, mutta siitä jatkuvasta turruttavasta aistivirrasta on tullut juuri sitä, turruttavaa. Hiljaisen tulehduksen merkkejä sitävastoin ovat hyvin usein väsymys, sokerihimo ja se ylipaino joka ei katoa vaikka kalorit tiputtaisi kuinka minimiin.

Lohdullista tässä sinänsä on se, että silloin kun kyseessä on tulehdusnesteestä johtuva ylipaino, eli se joka voidaan luokitella sairauden idikaattoriksi, silloin se ylipaino poistuu kehosta todella nopeasti kun tulehdus saadaan hallintaan. Nämä ovat juuri niitä joiden paino saattaa pudota kymmeniä kiloja kuukaudessa. Yksi loistava esimerkki tästä on myös kortisonilääkityksen aiheuttama turvotus. Kortisonilääkitys voi aiheuttaa kymmeniä kiloja lisää painoa ihan muutamassa kuukaudessa, tämä kertoo osaltaan juuri siitä kuinka pahasti lääkitys pistää elimistön systeemejä sekaisin. Ja kun lääkitys lopetetaan ja tuetaan solutason aineenvaihduntaa ja maksan myrkynpoistomekanismeja, katoavat nuo kilot yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Sillä kortisonilla on toki myös aikansa ja paikkansa, joten jos lääkärisi suosittelee sitä, kannattaa kuunnella lääkärin perustelut miksi lääkitys on paikallaan, eikä suoraan kieltäytyä siitä sillä verukkeella ettei halua ylimääräisiä kiloja kannettavakseen.

Onko liikunta paras lääke ylipainoon?

Silloin kun kyse ei ole yksiselitteisesti liiallisesta energian saannista kulutukseen nähden, ei liikunta ole paras lääke. Liikunta on aina hyvästä. Kohtuullinen, lymfanesteitä liikuttava liikunta auttaa aina poistamaan kuona-aineita ja kuljettamaan tulehdusta aiheuttavia tekijöitä imusolmukkeisiin eliminoitavaksi. Kohtuullista liikuntaa on siis reipastahtinen kävely vaikka koiran kanssa, uinti, pyöräily tai ihan vaikka vain siivous. Hyötyliikunta on ihan parasta liikuntaa, joten hyödynnä mahdollisuuksia siihen niin kroppa kiittää, eikä tarvitse sen kummemmin nähdä vaivaa liikunnan eteen. Toki jooga, pilates ja vastaavat kehon liikkuvuutta ja voimaa lisäävät lajit ovat myös hyödyllisiä, samoin painoharjoittelu, mutta en suosittele tekemään mitään näistä ”verenmaku suussa”, sillä jos syynä on tulehdustila, ei stressikynnyksen ylittävä liikunta paranna tilannetta, vaan päinvastoin se pahentaa sitä.

Omista asiakkaistani noin 80% ylipainoisista syö itseasiassa liian vähän kulutukseensa nähden. Jolloin elimistö vetää niin sanotusti  käsijarrun päälle, ja pyrkii varastoimaan kaiken sen sijaan että kiihdyttäisi aineenvaihduntaa. Tässä yhteydessä rankka liikunta ei ole se edistävä vaan hidastava tekijä. Eli ensin täytyy saada kroppa tasapainoon energian saannin suhteen ja sitten liikunnalla voidaan tehostaa käynnistyneen aineenvaihdunnan toimintaa.

Mikä on terveellinen ruokavalio?

Tähän ei voi antaa kattavaa yksiselitteistä vastausta, mutta muutama fakta on jotka pätevät kaikkiin: Terveellinen ruokavalio ei sisällä pitkälle proessoituja ruokia ja ruuan kaltaisia valmisteita. Se ei sisällä valkoista sokeria, ei valkoisia jauhoja eikä suuressa määrin tärkkelystä. Se onko terveellinen ruokavalio ketogeeninen, karppi, paleo vai korkeahiilihydraattinen, se riippuu yksilön genetiikasta ja elintavoista. Terveellinen ruokavalio ei sisällä kyseiselle henkilölle haitallisia ruoka-aineita jotka herkistävät hänet tulehdustilalle. Yhdelle ihmiselle parsakaali on maailman terveellisin ja toiselle se voi olla geneettisesti epäsopiva jolloin se pitää yllä tulehdusta. Vain testaamalla selviää omat herkkyydet. Hyvin usein tulehdusta ylläpitävänä syynä voi olla jokin sellainen ruoka-aine jota ei ole edes tullut ajatelleeksi, jotain jota syö tai juo lähes päivittäin.

Myös ruokailurytmit vaihtelevat yksilöittäin. Jonkun elimistö toimii optimaalisesti kun sen ruokkii 4-5 kertaa päivässä, toiselle riittää 1-2 ateriaa päivässä. Tämä selviää geneettisestä kartasta, mutta tähän pätee yleinen ohje siitä, että jos aineenvaihdunta on pysähtynyt, eli on menty liian pienillä kaloreilla ja kroppa on käsijarru päällä, silloin aterioita tarvitaan käynnistysvaiheessa enemmän, vaikka sitten geneettisesti ideaali olisi se 3 ateriaa päivässä.

Mitä mindset vaikuttaa muutoksessa?

Kun haluaa muutosta olotilaan, on se sitten terveyden näkökannalta tai painonhallinnan, on ensimmäinen ja oleellisin asia pistää mindset ali ajatusmalli kuntoon. Ihmiset saavat usein ns laihisraivareita. Eli kun kuppi vihdoin menee syystä tai toisesta nurin, päätetään pistää elämä uuteen uskoon ja hankkiutua eroon ylimääräisistä kiloista. Valitettavan usein tähän liittyy myös se ajatus siitä kuinka omaa kehoa vihataan ja halutaan jotenkin rankaista sitä päästäkseen sinne unelmakuvaan. Tässä kohtaa kiitän kehopositiivisuuden ideologiaa ajavia ihmisiä, sillä oleellisin asia oikeassa mindsetissä on oman kehon ja oman itsensä rakastaminen. Halu muuttaa asioita, koska rakastaa ja arvostaa itseään ja haluaa itselleen vain parasta. Parasta terveyttä, parasta ulkonäköä.

Jos edetään rankaisumenttaliteetillä, päädytään pian myös ajatukseen siitä, kehoa palkitaan herkuilla. Tällöin herkuista kieltäytymisestä tulee tuskaa. Tämä ajatushan on täysin nurinkurinen, mutta tämä on myös ajatus johon törmään lähes kaikkien asiakkaideni kanssa muodossa tai toisessa. ”Haluan kyllä muutosta, mutta en ole valmis luopumaan viikonlopun oluistani.” tai ”haluan kyllä muutosta, mutta saanhan silti syödä ne ruisleipäni kun tulen töistä kotiin?” tai ”Ei viikonlopun leffamaratonia voi vetää ilman sipsejä ja karkkeja!”.

Mikä on keholle palkinto? Mikä on sille rangaistus? Itse näen että keholle on palkinto se että saavutetaan tasapaino. Kivuton ja tulehdukseton tila jossa keho voi mahdollisimman hyvin. Entä rangaistus? Eikö rangaistus ole se että elimistöä myrkytetään, sen tasapainoa horjutetaan ja luodaan otolliset olosuhteet sairaudelle? Miksi siis ylläpidämme harhaa siitä, että karkit, pullat ja muut elimistön tulehdustilaa ruokkivat ”herkut” olisivat niitä palkintoja? Miksi emme herkästi tiedosta että ne asiat joista on muodostunut meille jonkinlainen pakkomielle josta emme ole valmiit luopumaan muutoksen hetkelläkään ovat juuri niitä jotka ylläpitävät pahaa oloa ja kehon tulehduksia. Kirjoitin asiasta jo syksyllä blogiin aiheella Ruuan himo ja yliherkkyys.

Auttaako ravintoneuvonta  muutoksessa?

Tähän yksiselitteinen vastaus on kyllä! Omalle itselleen ja omille elintavoilleen sokeutuu, jolloin on helpompi kun joku ulkopuolinen käy kanssasi asioita läpi, miettii mistä lähdetään liikkeelle ja millaisin askelin kannattaa edetä. Maailma on pullollaan erilaisia ruokavalioita ja kikka kakkosia joilla saattaa pahimmillaan saada elimistön vain entistä pahemmin solmuun, joten sen sijaan että lähdet testaamaan eri pikadiettejä, kannattaa käydä ammattilaisen kanssa oma terveydentila läpi ja kartoittaa mitkä asiat vaativat huomiota ja rakentaa ruokavalio sitten siltä pohjalta. Ravintoneuvoja osaa myös ohjeistaa tarvittavien lisäravinteiden valinnassa, riippuen onko sielä selkeästi ravinnepuutosta, kaipaako suolisto lisä tukea ruuansulatukseen ja imeytykseen vai onko sielä mahdollisesti huonolaatuisten bakteerien liikakasvua.

Ota ensimmäisenä askeleena ja tee ilmainen hyvinvoinnin kuntotesti ja saat sähköpostiisi pika-analyysin mahdollisista kohdista jotka kaipaisivat huomiota. Sen jälkeen voit halutessasi sitten varata sopivan ravintoneuvontapaketin.

Ajoittain törmää ihmisiin joiden asenne jotain ruokaa tai ruoka-ainetta kohtaan on tyyliin: ”Teen ihan mitä vaan, kunhan et vie multa pitsaa/jäätelöä/ruisleipää/viiniä..” Eli joku tai jotkut ruoka-aineet aiheuttavat heissä riippuvuuden. Hyvin usein tämä lausahdus on juuri niiden ihmisten suusta, jotka kamppailevat ylipainon kanssa.

Viikonlopun koulutuksessa tämäkin asia avautui minulle taas hieman enemmän. Ne henkilöt (minä itse mukaanlukien) joiden kohdalla on tehty yliherkkyystesti jotta saadaan selvyys siitä mikä sielä muuten ehkä hyvässä ruokavaliossa on se joka pitää kynsin hampain kiinni niistä kiloista. Ja aika monen kohdalla tuon testin jälkeen on havaittu että se pahin syyllinen löytyy yleensä juuri niistä ruoka-aineista joista pyrkii pitämään viimeiseen asti kiinni, kunhan tästä ei vaan tarttis luopua..

Kenelle muulle tulee mieleen narkkari joka pitää kiinni huumeannoksestaan? Alkoholisti joka haluaa sen ryyppynsä? Aivan, kyse on tietyllä tavalla aivan samasta asiasta. Vaikka ruoka-aine aiheuttaa kehossa hiljaisen tulehduksen ja tuottaa negatiivisia oireitakin (kuten esim päänsärkyä, väsymystä, turvotusta) tuottaa se myös mielihyvää. Miksi? Siinä vaiheessa kun keho puolustautuu haitallista tekijää vastaan, liikkuu veressämme myös endorfiiniä, hyvänolon hormonia, ja se tekee sen sopimattomasta ruoka-aineesta irtipääsemisen usein niin haastavaksi.

Usein myös sanotaan, että kyllä keho kertoo kun se tarvitsee jotain ruoka-ainetta. Keho kertookin, mutta samoin kertovat omat mielipiteensä suolistomme mikrobistosta ne haitallisemmat osaset jotka tarvitsevat hyvinvointiinsa sokeria ja valkoviljoja ja todellakin keho kertoo myös sen kun tarvitsee seuraavan annoksen sisäsyntyistä morfiinia, eli endorfiinia. Saman hyvänolontunteen saa aikaiseksi pitkäkestoisella juoksulenkillä, nukkumalla tai harrastamalla hyvää seksiä. Joten mites jos sit seuraavan kerran kun tekee mieli pullaa tai suklaapatukkaa harkitsisitkin mikä houkuttaa enemmän: Juoksulenkki, seksituokio rakkaan partnerin kanssa vai unet?

Monella meistä on selkeä mielikuva siitä, mikä ruoka on terveellistä. Tiedämme kaikki että perunalastut transrasvoineen ovat haitallisia. Miellämme että parsakaali on terveellistä. Viime vuosina on hehkutettu mm välimeren ruokavalion puolesta. Kuinka terveellistä meille onkaan oliiviöljy, salaatit ja vähähiilihydraattisuus…

Yleistys on aina vaarallista. Huomasin sen jo vuosia sitten kun testailin Atkinsin-diettiä omaksi ruokavaliokseni. Minulle se sopi, monelle muulle ei. Samoihin lopputulemiin olen tullut nyt myös CellRESET kehokuurin kanssa. Minulle se toimi, tiettyyn pisteeseen asti loistavasti, osalle valmennettavistani vielä paremmin ja osalle ei nin hyvin. Osteopaattini suositteli minulle sitten Alcat-testiä, ja lopulta jouduttuani toteamaan tulehduksen jylläävän kehossani huolimatta siitä että mielestäni söin ”terveellisesti”. Varasin siis ajan verikokeisiin ja nyt pari viikkoa olotilaani seurattua voin kertoa vaikutuksista.

Valitsin testiksi 200 ruoka-ainetta ja 50 wellness-ainesta. Koska päivittäin nautin ravintolisiä, halusin saada varmuuden siitä ettei elimistöni kärsi noiden takia.  Valmiina pakettina olisi ollut vähän vastaava paletti Metabolic, mutta henkilökohtaisesti totesin sen kemikaalien olevan sellaisia joista valtaosaa välttelen jo valmiiksi (väriaineita, fluori jne), joten otin mielummin itselleni hyödyllisemmän kokonaisuuden vaikakin hintaa kertyi hieman enemmän.

Hieman jännitin kuinka käy niille ruoka-aineille joita olen CR kehokuurin jälkeen vakiinnuttanut ruokavaliooni suhteellise runsaissa määrin. Kun sitten sain tuloslistan eteeni, olin suorastaan järkyttynyt. Pahimmat tulehduksen aiheuttajat, eli ne jolle kehoni voimallisesti reagoi olivat: Kampasimpukka, linssi, mango, nauris, oliivi, panimohiiva, punajuuri, retiisi ja vuohenmaito.

Oliiveja en sinänsä ollut pitkiin aikoihin syönyt, mutta oliiviöljyä käytin varsin runsaasti kaikkeen ruuanlaittoon. Linssit olin ottanut mukaan ruokavalioon vasta kuurin jälkeen, ajatellen niitä terveellisenä proteiinilisänä ja korvaavana vaihtoehtona pastoille. Nauriita olin napostellut nyt jonkin verran, ne kun olivat juuri parhaimmillaan, mutta niiden käyttömäärä on suhteellisen vähäinen, samoin kuin punajuurien ja retiisinkin. Kampasimpukoita, mangoa tai vuohenmaitoa sisältäviä ruokia en muista edes koska olisin syönyt. Panimohiivaa oli toki tullut viikottaisen saunaoluen muodossa ja satunnaisten sipsien lisäaineena.

Lisäksi elimistölläni oli keskivahva reagointi: Banaani, basilika, cashew, cayannepippuri, chilipippuri, greippi, härkäpapu, hunaja, kahvi, kamomilla, kesäkurpitsa, lampaanmaito, mansikka, munakoiso, paprikat, persilja, ruijanpallas, ruis ja turska. Ja koska elimistöni reagoi hiivasienelle, tuli välttää myös leivontahiivaa sekä sokerijuurikkaan että sokeriruo’on  kaikkia valmisteita ja vaahterasiirappia ja sen johdannaisia. Elimistöni reagoi myös keskivahvasti gliadiinille, joten tuli välttää myös kauraa, spelttiä, mallasta, vehnää ja ohraa kaikissa muodoissa. Ja koska elimistöni reagoi keskivahvasti myös kaseiinille, oli myös lehmän maidon johdannaiset pannassa.

Näiden lisäksi elimistöni reagoi vielä lievästi humalaan, juustokuminaan, kardemummaan, kikherneisiin, qinoaan, kookokseen, kurkkuun, limapapuihin, limeen, naudan maksaan, meriahveneen, mungopapuun, muskottipähkinään, omenaan, papayaan, parsaan, pellavan siemeniin, perunaan, purjosipuliin, salviaan, seesaminsiemeniin, selleriin, siikaan, tammenterhokurpitsaan, taskurapuihin, timjamiin, vaniljaan ja omasi lisäksi heikon intoleranssin gluteiinille ja heralle..

Wellness tuotteista reaktioita löytyi vain ketunliekolle, mangostanille, acaimarjalle, chlorellalle, kava-kavalle ja poimuhierrakalle, joten sen puolen kattaus stevioineen, oraksineen ja spiruliinoineen antoi luvan jatkaa monen ravintolisän käyttöä.

Ruokalistalleni jäi toki reilusti vaihtoehtoja. Olin pelännyt mm kananmunien, kanan ja kaalien puolesta, niitä kun olin viime aikoina syönyt varsin runsaasti. Yksikään näistä ei kuitenkaan aiheuttanut mitään reaktiota, joten saatoin huoletta jatkaa niiden nauttimista. Ruisleipä, yksi paheistani, joutui nyt kuitenkin täydellisesti pannaan. Samoin kuin kahvi jota olin päivittäin juonut, tosin vain sen mukillisen, mutta mukillinen ylläpiti tulehdusta varsin selkeästi.

Muutaman päivän jouduin pohdiskelemaan millä korvaan tiettyjä juttuja joihin olin ruuan valmistuksessa tottunut. Kuten esimerkiksi se oliiviöljy. No onneksi ruokavaliossani oli sallittuina monia öljyn lähteitä, joten salaatin päälle saattoi jatkossa lorauttaa avokado-, maapähkinä- tai auringonkukkaöljyä. Avokadoöljy kesti myös kuumennusta, joten se toimi gheen rinnalla paistamiseen. Leivät olivat yksi josta luopuminen oli hieman haasteellista. Se kun oli ollut se ”uupuneena kotiin ja äkkiä jotain suuhun” ratkaisu. No onneksi sallittuja olivat hirssi, tattari, maissi, riisi ja tapioka. Joten jouduin vain opettelemaan uusien jauhojen kanssa toimimisen ja onneksi myös runsas joukko siemeniä ja pähkinöitä oli sallituissa, joten pyöräytin hätävaraksi pellillisen sallituista aineksista koostuvaa siemennäkkäriä. Sitä on sitten sen jälkeen tullut tehtyä lähes joka päviä jossain muodossa, kun niissä on ilmeisesti jotain vikaa kun eivät säily korissa kaapin päällä vaan katoavat tuhka tuuleen…

Testin tuloksiin kuuluu neljän päivän kiertona noudatettava rotaatiodietti jolla vältetään elimistön herkistymistä ruoka-aineille. Tuohon rytmitykseen en ole vielä päässyt kiinni, mutta olen pyrkinyt siihen että ruoka-aineet kuitenkin kiertävät ruokavaliossani. Eli en syö useana päivänä peräkkäin samoja ruoka-aineita. Tavoittelen kuitenkin rotaation noudatusta, sillä tiedän noiden ruoka-aineiden toimivan sitten myös keskenään parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitä vaikutuksia olen sitten kehosta huomannut näiden puolentoista viikon aikana?
Ensimmäinen huomio oli menttaalitasolla. Kun sokerit ja viljat poistuivat ruokavaliosta ei stressi ole enää tuntunut ylitsepääsemättömältä masennukselta vaan mieliala on huomattavasti positiivisempi. SE vanha minä alkaa kaivautua esiin. Nukun huomattavasti rauhallisemmin kuin ennen. En muista kävelleeni unissani yhtenäkään yönä sinä aikana kun olen ruokavaliota noudattanut. Ei painajaisia tai säpsyjä kesken unien. Herään aamulla virkeänä. Viikonlopun heräämiset ennen viittä koiramessuille suunnatessa eivät olleet lainkaan niin tuskaa kuin joskus ennen. Turvotus kehosta on selkeästi vähenemään päin, sormus pyörii sormessa valtoimenaan ja ihon alainen ”lillukerros” on lähes kokonaan häipynyt. Reisien selluliittikertymätkin näyttävät siloittuneen, tosin sen osalta voi vielä olla kyse pelkästä toiveajattelusta, sillä en ole tämän kahden viikon aikana treenannut lainkaan, jos ei oteta lukuun kävelylenkkejä koirien kanssa.

Toki tilanteeseen kuuluu myös puhdistusreaktioita, välittömästi aloittaessani ruokavalion karsimisen roihahti huuliherpes ja pari päivää kärsin suuresti nivelkivuista koko selkärangan alueella. Tosin tuo kipuilu saattoi johtua myös jostain viruksesta, päätellen puoliskon samoihin aikoihin sairaslomalle pakottaneesta kuumeilusta. Itselläni ei tuon rankakivun lisäksi ollut mitään muita oireita, joten syyllinen saatoi olla kumpi vain.

Vaikutus omaan olotilaan on selkeästi positiivinen. Ei aamuisia yskänkohtauksia, ei päänsärkyjä, ei menkkakipuja, ei väsymystä, ei ärtymystä. Vaa’an suhteen muutos on ollut 1,5 kiloa pudotusta, eli selkeästi tulehdusnesteet poistuvat. Ja nyt on takana tosiaan vasta 1,5 viikkoa uutta ruokavaliota.

Jos sinua on mietityttänyt oma ruokavaliosi, sen terveellisyys itsellesi. Tai jos kärsit oireista joihin lääkäri ei ole löytänyt mitään järkevää syytä: väsymys, vatsakivut, päänsäryt jne suosittelen lämpimästi hakeutumista Alcat-testiin. http://www.globuliwellness.com

Syömäsi lääkkeet voivat vaikuttaa kehosi metylaation onnistumiseen!

Metylaatio on soluissasi tapahtuva prosessi missä molekyyli antaa tai ottaa metyyliryhmän (CH3). Metylaatio vaikuttaa mm. epigenetiikkaan (eli DNAn ilmentymisen muutoksiin), aivojen välittäjäaineiden valmistukseen ja hormoneihin.
Metyyliryhmät liittyvät useisiin elimistön synteeseihin, kaikkeen kehon korjaamiseen ja rakentamiseen. Metylaatio tapahtuu elimistössä noin miljardi kertaa sekunnissa. Metylaatio pitää mm. aivot terävinä.

Metylaatiokierto on maksan II vaiheen pääasiallinen toksiinien poistoreitti, jossa vaikeasti tunnistettavat ja huonosti veteen liukenevat tai kokonaan liukenemattomat aineet muutetaan vesiliukoiseen muotoon, jotta ne voidaan poistaa helposti. Metylaatiossa poistettaviin yhdisteisiin lisätään metyyliryhmä (CH3), jonka jälkeen suuremmat molekyylit voidaan poistaa sapen ja pienemmät munuaisten kautta virtsan mukana.

Huonon metylaation oireita ovat mm. hermosärky, puutuminen tai pistely, krooninen väsymys, ahdistuneisuus, unettomuus, masennus, mielialan vaihtelut, kohdunkaulan dysplasia, keskenmeno, ”aivosumu”, heikkous ja paljon allergioita.

Kun pyritään korjaamaan jotakin elimistön epätasapainoa, määrätään nykypäivänä herkästi lääkkeitä tämän korjausliikkeen aikaansaamiseksi. Valitettavasti moni näistä lääkkeistä häiritsee metylaatiota:

Kolestrolilääke kolestyramiini (Questran) joka vaikuttaa sitoutumalla sappihappoon ja syntynyt liukenematon yhdiste erittyy ulosteeseen. Lääke voi ”ryöstää” folaattia ja rasvaliukoisia vitamiineja, kuten D-vitamiinia, A, E ja K. Muista, jos ei ole folaattia, ei ole metylaatiota!

Estrogeenia sisältävät hormonilääkkeet tai ehkäisypillerit kuluttavat magnesiumia, B6 ja B2 (riboflaviini); tämä asia tauottaa metylaatiota. Jos olo tuntuu masentavalta ja syöt esim. e-pillereitä, niin masentuneisuutesi voi johtua siitä, ettei metylaatio toimi hyvin.

Protonipumpun estäjät (Nexium, Somac, Losec ja muut). Nämä lääkkeet ehkäisevät suolahapon erityksen ja samalla heikentävät mm. magnesiumin ja B-vitamiinien imeytymistä ja määrää elimistössä. Seurauksena on se ettei elimistö yksinkertaisesti voi suorittaa metylaatiota ilman riittävää ravintoaineiden määrää!

Antibiootit kuten amoksisilliini, sulfametoksatsoli, doksisykliini ja kymmenet muut tappavat suoliston mikrobiston. Ilman hyvää suolistoflooraa, ei kehosi voi tuottaa B12:ta (methylcobalamin). Et voi myöskään aktivoida riboflaviinia tai folaattia ja taas metylaatio on estetty.

Ibuprofeeni ” ryöstää” folaatin, joten se estää metylaatiota suoraan varastamalla folaattia.

Verenpaine pillerit kuin ACE: n estäjät (enalapriili, lisinopriili, jne) aiheuttavat lisääntynyttä sinkin poistumista elimistöstä. Tarvitset siis lisää sinkkiä jotta metylaatio onnistuu.

Metylaatiota voi tukea ruokavaliolla lisäämällä metyyliryhmiä sisältäviä ruokia ja glutationia lisääviä rohdoksia sekä tarvittaessa käyttämällä sopivia ravintolisiä esim. B-vitamiineja ja probiootteja.

Metyyliryhmien luovuttajia ovat ainakin vitamiinit B2, B6, B12 (metyylikobalamiini), B9 (metyylifolaatti) ja betaiini (trimetyyliglysiini). Lisäksi B3- ja B5 vitamiineja, kurkumaa, teaniinia ja MSM:ää (metyylisulfonyylimetaani eli orgaaninen rikki) pidetään metyyliryhmien luovuttajina. Voit lisätä, jos et ole yliherkkä, esimerkiksi päivittäiseen ruokavalioosi luomukurkumaa mausteena mustapippurin kanssa jne.

Glutationia lisääviä ravintolisiä ovat mm. alfalipoiinihappo, maarianohdake ja schisandra chinensis.
Foolihappoa ei esiinny luonnossa, vaan se on oksidoitunut synteettinen yhdiste, jonka metylaatioon vaadittavaa entsyymiä on ihmisellä hyvin vähän. Siksi synteettinen foolihappo metaboloituu liian hitaasti ja kertyy elimistöön epäluonnollisen korkeina määrinä (UMFA unmetabolised folic acid). Jos käytät foolihappoa niin käytä siis folaatti-muotoja ja mieluiten metyylifolaattimuotoa metylaation tukemiseen. Parhaiten elimistösi hyödyntää vihreistä kasviksista saamansa folaatit, huolehdi siis että syöt monipuolisesti ja jokaisella aterialla tuoreita vihreitä kasviksia saadaksesi sekä folaatin että sen hyödyntämiseen tarvittavat C-vitamiinin, raudan ja sinkin.

Kannattaa muistaa että annetut vitamiinisuositukset, paljonko päivittäin tulisi mitäkin vitamiinia saada, on määritetty TERVEEN ihmisen tarpeiden mukaan, eli silloin kun keho toimii optimaalisesti. Sairaudet, stressi, huonot ruokailutottumukset, raskaus, runsas liikunta ja kuten mainittua erilaiset lääkitykset vaikuttavat tarpeen kasvuun. Joten älä lääkitse itseäsi sairaaksi, vaan huolehdi tarvittavien vitamiinien, mineraalien ja hivenaineiden riittävästä saannista myös suuremman tarpeen aikana saavuttaaksesi ja säilyttääksesi elimistösi tasapainoisen tilan.

Lisätietoa lääkkeistä ja metylaatiosta voit lukea täältä.

Jo Hippokrates aikanaan sanoi:”Ruoka olkoon lääkkeemme.” Miksi sitten syömme itsemme sairaaksi? Miksi länsimaisen ihmisen ruokavalio koostuu pääsääntöisesti viljoista, sokerista ja maidosta? Miksi proteiinin lähteinä käytetty liha on syötetty myös viljoilla ja sokerilla?

En pohdiskele asiaa maatalouspoltiittiselta kannalta, sen voi jokainen tehdä tykönään. Mutta sitä todellakin pohdin, miksi valitsemme lautaselle mielummin näitä ruoka-aineita jotka tekevät meidät sairaaksi?

Käsiini osui artikkeli Rauli Mäkelästä. Hän on funktionaalisen lääketieteen lääkäri joka hoitaa mm reumapotilaita ruokavaliolla. Valitettavan moni tuntemani reumapotilas alistuu siihen että sairaus runtelee kehon ja loppu vastustuskyky nujerretaan voimattomaksi agressiivisilla lääkehoidoilla (jopa sytostaateilla). Mäkelä kuitenkin toteaa omassa hoito-ohjelmassaan tarkistavansa ensimmäisenä reumapotilaan ruokavalion.

– Samat hoitolinjat pätevät sekä sellaisiin reumoihin, missä reumakokeet vahvistavat sairauden reumaksi, mutta myös sellaisiin niveltulehduksiin, joita reumakokeissa ei näy. Ihminen voi olla aivan invalidi, vaikka reumakokeet eivät vahvista sairautta reumaksi. Tällainen tila voi tulla esimerkiksi silloin, jos jostakin huonon hygienian maasta sattuu saamaan kampylobakteerin tai salmonellan, jonka seurauksena on ensin ripuli ja sitten hyvin kipeä niveltulehdus. Tätä sanotaan reaktiiviseksi artriitiksi.
Rauli Mäkelä toteaa kokemuksen osoittaneen, että ruokayliherkkyydet aiheuttavat hyvin usein niveltulehduksia.
– Manipuloimalla potilaan dieettiä saadaan monasti paljon hyvää aikaan. Useimmiten syylliseksi paljastuvat kotimaiset (gluteeni) viljat, ja kun niveltulehdusta poteva potilas laitetaan gluteenittomalle ruokavaliolle, tilanne kohentuu nopeasti. Mieluiten pistän potilaani ihan aluksi oikealle eliminaatioruokavaliolle, missä poistetaan gluteenien lisäksi lehmänmaito, sokeri ja hiiva. Sen jälkeen rupean purkamaan dieettiä siten, että ensin puran muita tekijöitä ja jätän viimeiseksi viljat, koska useimmiten syyllinen löytyy sieltä. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä mekanismia, miksi gluteeniviljat ovat usein syyllisiä reumaattisiin tulehduksiin. Toiseksi yleisin syyllinen lienee maito.
– Jos potilas jaksaa ja on riittävän motivoitunut, pistän hänet ns. alkupaastolle eli pehmeälle paastolle, jolloin hän käyttää vain lisäravinnepulveria johon on sekoitettu vitamiineja, hivenaineita, aminohappoja ja tulehdusta hillitseviä lääkekasviuutteita, jolloin saadaan nesteeseen sekoitettava ravintolisäpulveri, joka juodaan.
Hoidon toiseksi kivijalaksi Rauli Mäkelä nimeää probiootit. Funktionaalisen lääketieteen mukaan tulehduksen ydin sijaitsee suolistossa, jolloin suoliston pieneliökantaa pyritään manipuloimaan.
– Eräs voimakas manipuloinnin tapa on alkupaasto, jos potilas vain jaksaa sen tehdä, ja paastoon yhdistetään usein suolen tyhjennys. Tässä voidaan käyttää samaa menetelmää kuin paksusuolen tähystyksessä, jolloin potilas huuhtelee itsensä yläkautta puhtaaksi. Tämä aiheuttaa vallankumouksen suoliston pieneliökannassa, mutta jos potilas ei jaksa tehdä tätä, hänelle aloitetaan ainakin probioottien syöttäminen. Useimmiten silloin puhutaan maitohappobakteereista.
Hoidon kolmanneksi tukipilariksi tohtori Mäkelä nimeää tulehdusta hillitsevät vitamiinit, hivenaineet, rasvahapot ja ravintolisät. Mäkelä pitää hyvin tärkeänä tulehduksen hillinnässä myös välttämättömiä rasvahappoja, ja erityisesti omega-3-sarjaan kuuluvia EPAa ja DHAta.
Jossakin vaiheessa mukaan hoitokuvioon tulevat neljäntenä tekijänä myös proteiineja pilkkovat eli proteolyyttiset entsyymit.
– Puhutaan systeemisestä entsyymihoidosta. Ihmiset ovat käyttäneet maailman sivu entsyymitabletteja helpottamaan ruuansulatusta, jos omat ruuansulatusrauhaset ja haima eivät tuota riittävästi ruokaa pilkkovia entsyymejä. Systeemisessä entsyymihoidossa ideana onkin se, että mahdollisimman tyhjään vatsaan otetaan entsyymejä, jotka vastoin vanhoja oppikirjatietoja imeytyvät suurelta osin ehjinä limakalvon läpi verenkiertoon. Ehjät entsyymimolekyylit, joita valmistetaan muun muassa ananaksesta ja papaijasta, hakeutuvat tulehtuneille alueille, missä ne pilkkovat tulehdusjätteitä ja lieventävät tulehdusta.
”Tyytyväinen tuloksiin”
Lääkäri Rauli Mäkelä toteaa, että pehmeässä reumatautien hoidossa valtaosa reumapotilaistani havaitsee selvää apua. Olen pystynyt vierottamaan monta potilasta solumyrkyistä ja muista kovista reumalääkkeistä. Hyvin monilla jää jossain määrin rajoitettu dieetti pysyväksi. Jos potilas on hyötynyt gluteiinittomasta dieetistä, he useimmiten jatkavat sitä. Potilaat valitsevat yleensä dieetin riesan mieluummin kuin jatkuvat säryt.
– Normaali hoitojakso kestää useita kuukausia. Ensimmäinen hoitokerta vie yleensä runsaasti aikaa, kun potilaalle selitetään kaikki hänelle uudet hoidot. Kontrolli on kuukauden kuluttua, jolloin potilas tulee kertomaan, mitä mieltä hän on asioista, ja valtaosa potilaista kertoo jo tuolloin voivansa selvästi paremmin kuin hoitoon hakeutuessa. Puolen vuoden kuluttua hoitojen alkamisesta potilaalla on yleensä yhä joitakin dieettirajoituksia ja myös jonkinlainen ylläpitoannos tulehdusta hillitsevistä ravintolisistä, vitamiineista, hivenaineista ja rasvahapoista. Näin tilanne pystytään pitämään hallinnassa.
Entä kuinka reumalääkärit suhtautuvat näihin hoitoihin?
– He sanovat potilailleni, että no joo, jatkakaa nyt niitä hoitoja, jos te luulette ja tykkäätte että niistä on jotakin hyötyä, mutta kyllä tiede on osoittanut, ettei niistä voi olla mitään hyötyä, tohtori Rauli Mäkelä naurahtaa. – Olen kuitenkin saanut selkäreumoissa, suurten nivelien ja käsien nivelien tulehduksissa aivan ällistyttäviä tuloksia.
Jos haluat tutustua tarkemmin reuman luonnonmukaiseen hoitoon, suosittelen lukemaan Rauli Mäkelän kirjan .

Miksi tämä sitten kiinnosti itseäni niin suuresti? Siksi että monet nivelkivuista ja reuman oireista kärsineet ovat saaneet CellRESET – kehokuurista avun. Mietin itse alkuun miksi kuurilla on vaikutusta myös niveliin, mutta nyt ymmärrän että koska kuurin ruokavalio poistaa samalla tavoin tulehdusta aiheuttavat ruoka-aineet lautaselta, ja koska kuurin aikana myös huolehditaan elimistön tarvitsemien vitamiinien, hivenaineiden ja mineraalien sekä aminohappojen saamisesta ja siitä että suolistomme saa probiootit ja entsyymit, siksi vaikutus on luonnollisesti täysin sama kuin lääkärin antaessa vastaavat ohjeet. Jos siis haluat ottaa keholle korjausliikkeen ennenkuin tarvitset siihe lääkärin apua, olen mielelläni valmentajasi prosessin läpi.

Lainaus: Rauli Mäkelän haastattelu.

sokerit

Vapun tienoissa silmiini osui Facebookin ihmeellisessä maailmassa tämä yllä oleva kuva. Se pysähdytti! Se pysähdytti niin minut kuin ilmeisesti monet muutkin.

Ensinnäkin hatunnosto Marille tekemästään työstä sokereiden laskeskelussa. Ja toisekseen nöyrä anteeksipyyntöni kuvan luvattomasta käytöstä. Jäin pyörittelemään omia ajatuksiani sokereista liian pitkäksi aikaa ja ilmeisesti kuviensa saaman julkisuuden säikäyttämänä Mari on poistanut profiilinsa, tai ainakin vaihtanut sen tunnusta niin että löytämäni linkkaukset viittaavat sivuille joita ei enää ole.

Minun kannaltani onneksi, netin syövereihin kerran ladattu tieto kuitenkin säilyy muodossa jos toisessa, joten pienoisella salapoliisin työllä löysin kuvan ja vältin näinollen a) tuotteiden joita en käytä, ostamiselta. b) sokeripalojen pyörittelyltä.

Asiaan liittyvät omat ajatukseni ovat saman kaltaisia sokerin suhteen kuin ne ovat suolan suhteen. Eihän sokeri sinänsä paha asia ole. Aivomme tarvitsevat x määrän sokeria toimiakseen. Aivomme saavat tosin sitä sokeria muutettua käyttökelpoiseen muotoon ihan mistä tahansa hiilihydraatista, eli ei sitä varten tarvitse valkaistuja sokereita popsia.
Toivon ettei kukaan kuvittele minua täydelliseksi ruokapuritanistiksi, herkkunatsiksi, sillä sitä en todellakaan ole. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että jos tekee mieli herkutella makeasti, on suklaapatukka tai jäätelö erittäin loistava vaihtoehto. Samoin jos tekee mieli juoda limua, niin suosittelen ehdottomasti mielummin valitsemaan juuri tuollaisen kuvassa näkyvän ”aidon” kokiksen, eli sen mikä sisältää sokeria mielummin kuin sen mikä sisältää keinotekoisia makeutusaineita. Itse luokittelen stevian luontaiseksi makeutusaineeksi, vaikkakin myös sen suhteen on viime aikoina alkanut ilmetä ristiriitaisia tutkimustuloksia. Pahimpina pidän kuitenkin aspartamia ja asesulfami-k:ta, jotka sen lisäksi että ovat jopa hermomyrkyiksi luokiteltavissa, eivät omaa sitä ominaisuutta mikä oikealla sokerilla on: Eli lähettää aivoille singnaali että sokeria on saatu riittävästi.

Mielestäni yksi suurimmista syistä maailman laajuiseen ylipaino-ongelmaan ei suinkaan ole rasvainen ruoka, vaan kaikki nämä light-versiot. Kun tehdään ”sokeriton” versio jostakin, korvataan sokeri jollakin sellaisella joka ei meidän elimistössämme käyttäydy niin että elimistömme tunnistaisi sen antamat signaalit. Tiedän valitettavan monia, reilusta ylipainosta kärsiviä, jotka kumoavat kitusiinsa useita litroja diettilimua tai energiajuomia. Eiväthän ne lihota kun eihän niihin ole lisätty sokeria.. Niinpä, niin…

Entä sitten muut elintarvikkeet?
Olen huomannut että yleensä silloin kun jostain tehdään vähärasvainen versio, lisätään sinne sokeria. Miksi?? Onko syynä yksinkertaisesti se, että kun jonkin ravintoaineen luontainen rasva korvataan transrasvoja sisältävällä ”kevytversiolla”, menetetään ruuan hyvä maku ja tarvitaan sokeria hämäämään makunystyröitä jotta voidaan edelleen väittää ruuan maistuvan hyvältä..? Sitten on tietysti nämä täysin keinotekoiset jossa sekä rasva on korvattu jollain kissanrasvalla ja sokerikin on vaihdettu keinotekoisiin makeutusaineisiin.. Ja sitten ihmetellään kun ihmisillä on allergioita, päänsärkyjä, vatsakipuja, väsymysoireyhtymää jne jne…
Suosittelen sokereiden suhteen tekemään aivan saman kuin mitä suosittelin suolan suhteen. Vaihda valkaistu versio intiaanisokeriin, valkaisemattomaan ruokosokeriin tai kotimaiseen aitoon hunajaan. Huomaat että nämä sokerit antavat enemmän hyvää makua kaikkeen mihin niitä käyttää. Ja joskus jos haluaa antaa periksi makeanhimolle, olen todennut riittäväksi herkkupalaksi ripotella hieman inkkarisokeria kielelle ja annan sen sulaa siinä. Hyvää, ilman lisäaineita, antaa hiukan energiaakin ja mikä parasta, ne muutama rae eivät loppujen lopuksi sisällä juurikaan kaloreita.

Toinen mitä myös suosittelen, on jälleen tuotteiden sisällysluettelon tutkiminen. Paljonko se ostoskoriin päätyvä muropaketti oikeasti sisälsikään niitä hiilihydraatteja per 100g ja paljonko noista hiilareista oli sokereita? Entä minkä kokoinen olikaan suositeltu annoskoko ja sen arvot? Jos se paketti ei tällä tutkailulla jäänyt kauppaan, niin suosittelen myös kaivamaan esiin keittiövaa’an ja punnitsemaan paljonko se käyttämäsi kerta-annos oikeasti painoikaan? Paljonko siinä oli sokereita??

Nämä piilosokerit (samoin kuin piilosuolat) ovat juuri se syy miksi cellRESET-kehokuuri mennään läpi syöden vain puhtaita, teollisesti käsittelemättömiä raaka-aineita. Kun tiedät mitä syöt, tiedät myös paljonko sokeria saat. Monet ”sokerinarkit” ihmettelevät kun joutuvat rimpuilemaan vuodesta toiseen yrittäessään päästä eroon sokerin himosta, suoranaisesta riippuvuudesta. Ainoa keino jolla siitä voi päästä eroon on se että r
uokavaliosta eliminoi KAIKKI sokeria missään muodossa sisältävät ruuat. Ei siis riitä pelkkä karkkilakko, vaan on todella luovuttava paljosta. Mutta, se on sen arvoista. Kilot karisevat ja elämä on paljon terveenpää kun sinä hallitset sokerinhimoasi, eikä himosi sinua.

Havahduin muutama viikko takaperin siihen tosiasiaan, että tämä on ensimmäinen kevät yli kymmeneen vuoteen kun en ole kaivannut antihistamiineja. Joskus maalis-huhtikuun taitteissa sairastin kolmen päivän pikaflunssan ja kun oireista tuolloin tuli mieleen jokakeväiset siitepölyallergiani, tutkin mitä siitepölytiedotteet silloin näyttivät. Leppä ja pähkinäpensas kukkivat silloin keskieuroopassa ja ensimmäiset maininnat siitepölyjen leijumisesta Suomeenkin löysin juuri siltä päivältä kun flunssani alkoi.

Flunssa tuli ja meni kolmessa päivässä. Maltoin tuolloin pysähtyä lepäämään ja antamaan nenäni vuotaa niagrana. Kun kolme päivää oli ohi, oli flunssa kadonnut täydellisesti. Unohdin joksikin aikaa asian, kunnes ympärillä alkoivat ihmiset valittaa allergiaansa. Oli tukkoista nenää, oli kirveleviä silmiä. Kuulemma aikainen kevät aiheutti sen että oireet iskivät monelle pahempana kuin moneen vuoteen. Ihmettelin kun nenäni ei ollut tukossa ja aivastelinkin vain niinä päivinä kun Helsingin yllä leijui tuo harmaa katupölyn pilvi. Sille ja sen mekaaniselle ärsytykselle nenässäni en minäkään ollut immuuni.

Flunssa- ja vatsatauti-aallot kaatoivat ihmisiä vuoteeseen ja minä mennä porskutin täysin kunnossa. Aloin miettiä mitä oli muuttunut viime keväästä? Olin syksyllä tehnyt cellRESET-kehokuurin ensimmäisen vaiheen (28 päivää) ja mässättyäni joulun otin keväällä uuden parin viikon tiivispuhdistuksen keholle ja jatkoin siitä sitten huolellisella optimoinnilla. Sen lisäksi olin systemaattisesti vähentänyt ruokavaliosta teolliset valmisruuat (paria kiirepäivän poikkeusta lukuunottamatta) ja jättänyt pois pääsääntöisesti valkoiset viljat, sokerit ja maitotuotteet voita ja itse valmistettua jugurttia lukuunottamatta.

Sen tiesin, että maitotuotteet lisäsivät liman muodostumista, eli niiden karsiminen auttoi siihen etten aamuisin enää ollut tukehtua yskänpuuskaan. Viljojen poistaminen puolestaan vei pois vatsakivut ja vähensi turvotuksen niihin satunnaisiin päiviin jolloin olin syystä tai toisesta tietoisella riskillä syönyt jotain jauhoa sisältävää. Sokereiden kohdalla tilanne oli sikäli mutkikkaampi että pyrin poistamaan kaikki ne missä oli piilosokereita, mutta jos minun teki mieli suklaapatukkaa, saatoin sallia itselleni suklaapatukan. Sokeri kun on se orjuuttaja jonka suhteen irti pääseminen voi olla yhtä haasteellista tai jopa haastavampaa kuin tupakasta. Vaikka keho todellisuudessa ei todellakaan tarvitse sitä sokeria (se voi valmistaa kaiken aivojen tarvitseman sokerin elimistössämme syömästämme ravinnosta), niin silti välillä oli helpompi hiljentää tuo tuskissaan aivoissani kiemurteleva sokerinarkki pienellä herkkupalalla kuin käydä itseni kanssa väsytystaistelua.

Kehoni reagoi huomattavasti entistä selkeämmin aina kun söin jotain sopimatonta, joten jos päätinkin uhmata itseäni ja syödä jotain sellaista joka ei ollut niin hyvä, sain palautteen keholtani välittömästi. Eräs ystäväni kommentoi kauhuissaan kuinka järkyttävää moinen kehoni herkistyminen oli. Omasta mielestäni tämä herkistyminen, siis se että kehoni antaa välittömän palautteen, on huomattavasti parempi kuin se että kroppani olisi edelleen tuudittautunut jatkuvaan turtuneeseen usvaan josta en edes erottaisi yksittäisen ruoka-aineen reaktiota, kun pahoinvointi ja väsymys olisi kehon normaalia olotilaa elinvoimaisuuden ja aktiivisuuden sijaan. Minua ei haittaa lainkaan se ettei elimistöni enää halua vastaanottaa valmisruokia tai reagoi säilöntäaineille, väriaineille tms. En minä kuole siihen jos haluankin jostain syystä syödä jotakin sellaista joka ei ole keholleni hyväksi ja saan vastineeksi reaktion. Otan silloin tietoisen riskin ja vastaan seurauksista. Kummasti ne mieliteota vähenevät näitä epäterveitä asioita kohtaan kun voi ennalta jo valmiiksi miettiä onko se suussa maistettu nautinto sen ”rangaistuksen” arvoinen. Ja kummasti ne mielihalujen kohteen muuttuvat. Tiesittekös esimerkiksi kuinka herkullisia ovat kotimaiset miniluumutomaatit? Tai millaista herkkua on retikka? Tai sen että kuivatut kurkkuviipaleet maistuvat oikeasti aivan järjettömän herkulliselta ihan sellaisenaan.

Tieto lisää tuskaa – vai lisääkö?

Etenin omaa tutkimusmatkaani terveyteen yrityksen ja erehdyksen kautta. Sen saatoin julistaa että cellRESET oli poistanut kehostani herkkyyden siitepölyille, mutta oliko syynä koko kuuri, vai se että sen seurauksena rustasin ruokavaliotani keholleni paremmaksi? Sitä en tiennyt. Omalla kohdallani oleellisinta oli tapahtunut muutos, ei se mikä oli täsmällinen toimintamekanismi.

Kun tiedostin muutokset kehossani ja sen reaktioissa, heräsi halu tietää lisää. En ole vieläkään saanut itseäni raahattua Alcat-testeihin, mutta se on edessä lähiaikoina, sillä haluan täsmällistä tietoa siitä mitkä ruoka-aineet ovat niitä joita kannattaa välttää ja mitä voin syödä huoletta. Kehoni alkaa koostumukseltaan olla muuten jo sellainen kuin haluan, vielä kun saan nuo väärien ruoka-aineiden aiheuttamat jatkuvat tulehdukset ja tulehdusnesteet pois, uskon sekä vaa’an että peilikuvan näyttävän juuri sellaisia tuloksia joita olen halunnutkin. Vielä peilikuvaa oleellisempi on kuitenkin ajatus siitä että kun saan tulehdukset lopullisesti katoamaan kehostani, ottaa vastustuskykyni vielä aimo harppauksen parempaan ja kun sen tilan saavuttaa…
..niin, sitten on mahdollisuus katsoa mikä tämän kehon todellinen potentiaali ja suorituskyky on. Uskon että meidän jokaisen keho on suunniteltu toimimaan täydellisesti ja sen tason haluan kokea.

Olen aina rakastanut hyvää ruokaa. Rakkaimmat muistot lapsuudesta liittyivät niihin hetkiin jolloin kokoonnuttiin sukulaisten kanssa joko joulupöytään tai rapujuhliin. Tai kesällä naapureiden kanssa yhdessä vietetyt grillijuhlat. En muista sitä oliko silloin minulle se ruoka varsinaisesti SE juttu, vai oliko suurempi merkitys sillä että paikalla oli iso joukko rakkaita ihmisiä ja fiilis hyväntuulinen.

Muistan kuitenkin sen että ruoka oli aina hyvää. Isoäitini ruuat olivat herkullisia ja mikäli oikein muistan niin pitkälle myös terveellisiä. Naapuruston grillijuhlien ruoka ei ehkä ollut sitä terveellisintä mutta taatusti herkullisimmasta päästä. Olen lapsesta asti saanut kokea makuelämyksiä maailmalta. Isovanhempani matkustelivat suht paljon ja toivat tullessaan sitten aina paikallisia herkkuja. Moni sellainen makuelämys joka minulle tuo lapsuuden mieleen on sellainen joita tiedän joidenkin lapsuusajan ystävieni kokeneen vasta aikuisella iällä (elleivät sitten vierailleet meillä juuri oikeaan aikaan). Silti olen pitkälle kasvanut perinteisen suomalaisen kotiruuan varassa. Perunalaatikko, karjalanpaisti, makaroonilaatikko, keittoperunat ja makkara- tai jauhelihakastike ovat tuttuakin tutumpia.

Ruuan suhteen olen oppinut myös sen millaisen vaivan vaatii että se peruna sinne ruokapöytään saadaan ja kantanut lukemattomat vesiämpärit, ruokaämpärit ja heinäpaalit elikoiden eteen, jotta sitä lihaakin on pöydässä ollut. Samoin olen soutanut ja huovannut tarpeen mukaan jotta verkot on saatu vesille ja saatu sitten myös ylöskin vedestä. Kalankin otan eteeni mieluiten vielä sätkivänä (tai no jos rehellisiä ollaan niin vastaperattuna). Opin siis pienestä pitäen miten ruoka tuotetaan ja kuinka siitä valmistetaan syömäkelpoista.

Jossain vaiheessa elämä muuttui muka niin hektiseksi ettei ruokailuun ehtinyt tai halunnut kiinnittää huomiota. En niinkään voi sanoa langenneeni pikaruokaan. Siitä piti oirehtiva elimistöni huolen. Hampurilainen on hyvin harvinainen herkku minun lautasellani. Ja yleensä silloinkin voin liki 90% varmuudella varautua siihen että elimistöni, tai lähinnä vatsani esittää protestoivan vastalauseen kipuilun tai turvotuksen muodossa. Einespitsat, valmiit mikroateriat ja helposti ja nopeasti valmistellut puolivalmisteet olivat jossain vaiheessa hitti. Helppoa ja nopeaa? Kyllä. Ravitsevaa ja terveellistä? Ei todellakaan. Ja tietysti opiskelijan budjetti huolehti jossain vaiheessa myös siitä ettei ruoka ollut välttämättä se johon rahaa olisi eniten halunnut käyttää, joten silloin tulivat erittäin tutuksi nuudelit, makarooni, riisi ja kaikki muukin nopeasti ja edullisesti täyttävä ruoka. Huono puolihan oli toki se ettei niiden ravintoarvo ollut mitenkään merkittävä.

Näiden terveen elämän etsimisen vuosieni aikana olen entistä enemmän kiinnittänyt huomiota siihen mitä lautaselleni laitan. Olen esimerkiksi äärimmäisen huono ravintolassa kävijä. Johtuen aivan siitä yksinkertaisesta syystä että tiedän olevani niin hyvä ruuanlaittaja, että ravintolan tarjoamat makuelämykset ovat usein tuottaneet pettymyksen. Toki positiivisiakin yllätyksiä on vastaan tullut. Ja varsinkin etnisemmät ruuat ovat sellaiset joiden kohdalla voin vielä luottaa ravintolan kokin omaavan enemmän taitoa hyppysissään kuin itselläni on. Toinen syy on se että kun laitan ruuan itse, voin luottaa siihen että sen raaka-aineet ovat sellaiset joita elimistöni sietää.

Kehokuurin jälkeen olen tosin päässyt toteamaan sen ettei elimistöni reagointi olekaan itsestäänselvää, tai sen reagoimattomuus. Mausteet joita aikanaan lääkäri kehoitti välttämään vatsakatarrin kanssa ovat juuri niitä joiden kanssa elimistö tuntuu nykyään voivan erittäin hyvin, eikä negatiivisia reaktioita ilmene. Nykyään käytänkin runsaasti paprikaa, chiliä, valkosipulia, inkivääriä, pippureita ja etikkaa. Eli juuri kaikkea sitä mitä lääkäri aikanaan varoitteli. Kaikki nämä ovat sellaisia jotka tehostavat ruuansulatusta, joten elimistöni polttaa ravinnon tehokkaammin ja saan ruuasta parhaalla tavalla kaikki ravintoaineet irti. Toki käytän runsaasti myös erilaisia yrttejä sekä sitruunamehua sekä todellakin reilusti mm oliiviöljyä, kookosöljyä ja jopa ihan voita. Kauhean vaarallisia ruoka-aineita sanovat jotkut. Tosiasia kuitenkin on että ihminen tarvitsee rasvaa jotta rasvaliukoiset vitamiinit voivat sulahtaa elimistön käytettäviksi. Vastaavasti kehoni tuntuu esittävän vastaväitteitä sellaisille ruoka-aineille joita ennen olen sietänyt ongelmitta, kuten porkkana ja banaani.

Olen viime aikoina karsinut ruokavaliostani jokseenkin täysin valkaistut jauhot, sokerit ja ylipäätään kaiken edes puolivalmisteeksi tehdyn. Lihat hankin ilman marinointia ja kalat tosiaan mieluiten tuoretiskiltä jos ei ole mahdollisuutta kalastaa itse. Kasvikset löytyvät mieluiten kotimaisista, vaikka täytyy myöntää että eräs herkkuni on espanjalainen miniluumutomaatti. Ne ovat makeita ja niiiin herkullisia.

Nyt kun kehoni on puhdistunut kuurin kanssa olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota niihin ruoka-aineisiin joille elimistöni tuntuu reagoivan viiveellä tai johtuen ruoka-aineiden yhdistelmistä. Sain tovi takaperin vinkin testistä jolla verestä voidaan mitata vasta-aineet myös niille ruoka-aineille joille elimistö ei reagoi välittömästi. Onneksi tiedustelulla Helsingistä löytyi paikka jossa testin voi käydä tekemässä, joten nyt mielenkiinnolla odottelen sitä hetkeä kun pääsen testin ottamaan ja varsinkin sitä että saan tulokset. Veikkaanpa että sen jälkeen lautaselle löytyy vain niitä raaka-aineita joiden kanssa elimistöni on ystävä. Sillä sen jälkeen loppuvat ainakin ruuan aiheuttamat selittämättömät reagoinnit, turvotukset ja vatsanväänteet. Sain myös kuulla tämän testin olevan avain onneen niille joille mikään dietti ei muuten ole purrut. Sillä jos elimistöön jatkuvasti laitetaan ruoka-aineita joita elimistö ei siedä, aiheuttaa se päättymättömän tulehdustilan kehossa joka voi sitten osaltaan aiheuttaa myös turvotusta ja ylipainoa..

Pysykää kuulolla, lisätietoa seuraa kunhan olen itse kokemusta rikkaampi.