Viime aikoina olen kiinnittänyt huomion ympärilläni oleviin nepsy-lapsiin. On autismin kirjoa, add:tä adhd:tä jne. omasta tuttavapiiristä voin sanoa näiden diagnoosien olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, eli lähituttavista ei tule mieleen yhtäkään lasta jolla ei vähintään epäiltäisi jotain näistä. En ole tutkinut tilastoja, enkä tutki tätä kirjoitusta vartenkaan, siitä kuinka paljon yleisempää oireilut ovat kuin esim vuosituhannen vaihteessa. Epäilen että olen saattanut ”vetää puoleeni” näitä ja siksi tuntemukseni siitä että määrä on kasvanut räjähdysmäisesti voi kasvaa suhteessa tilastoihin. Kirjoitan nyt kuitenkin mutu-pohjalta ja yleisemmällä tasolla, ei suoranaisesti diagnosoidun tilan hoitamisessa, vaikkei näistä ohjeista ole mitään haittaa silloinkaan.

Kuinka suolistobakteerit vaikuttavat aivoihin?

Paula Heinonen on kertonut useampaan otteeseen kuinka lääkäripiireissä hänelle naurettiin päin naamaa, kun hän toi esille aivo-suoli-yhteyttä. Paula on ollut pioneeri, edelläkävijä suoliston ja aivojen linkin ymmärtämisessä suomessa. Nykypäivänä tätä ajatusta ei enää pidetä ”funkkareiden hömpötyksenä” vaan koululääketiede ja lukuisat tutkimukset todistavat kuinka suuri merkitys suoliston kunnolla on aivojen ja mielenterveyden näkökannalta. Valitettavan usein kuitenkin yhä kuulee lääkärin määräävän vain masennuslääkkeet sen sijaan että kehoittaisi tarkistamaan ruokavalion ja ohjaisi psykoterapiaan. Pahimmillaan olen kuullut, ihan omin korvin, lääkärin sanovan ettei ruokavaliolla ole mitään merkitystä masennuksen hoidossa. Että oleellisinta on että saisi syötyä jotain ja että se levy fazerin sinistä on oikein hyvä vaihtoehto, että suklaallahan on tutkimusten mukaan mielenterveyteen positiivisesti vaikuttavia ominaisuuksia.. heh heh..

Jäljet johtaa sylttytehtaaseen

Näihin lisääntyneisiin oireiluihin voi löytyä monia syitä. Geneettinen perimä, kun vanhemmat (tai toinen heistä) on johonkin edellä mainituista kuluva, on suurempi todennäköisyys että lapsellekin moisia oireita ilmaantuu. Ympäristö vaikuttaa. Jos ajatellaan isovanhempiemme ja iso-isovanhempiemme aikaa, oli päivän ärsykkeistö noin 400 per vuorokausi. Siinä oli ohikulkevan naapurin tervehtiminen, postin ja lehden luku, radiosta tulevat signaalit jne. nykypäivänä tuo 400 signaalia täyttyy jo yleensä ensimmäise hereillä olo tunnin aikana, varsinkin jos erehdyt avaamaan tv:n tai jonkun somekanavan. Tämä sama ärsyketulva vyöryy myös lasten elämään. Sähkölaitteiden sinisenä välkkyvät ruudut vaikuttavat sinne lapsen aivoihin, vaikkei häntä suoranaisesti edes istutettaisi sen laiteen eteen sitä tuijottamaan.

Toinen tekijä jolla on vaikutusta, ja joka luontaisesti kiinnostaa itseäni enemmän, on se ruoka. Teollisesti prosessoitu ruoka ei anna lapsia suunnitteleville vanhemmille välttämättä parhaita rakennusaineita ajatellen munasolujen ja siittiöiden tuottamista. Kun se ”ei ihan priima” munasolu tai siittiö sitten kohtaa vastakappaleensa ja munasolu hedelmöittyy, on lähtökohtana tuottaa paras mahdollinen lopputulos niistä rakennusaineista mitä käsillä on. Jos sitten odottavan äidin  ravitsemus raskausaikana ei ole ihan sitä kaikkein optimaalisinta, vaan kaiken kiireen ja stressin keskellä syö vähän mitä sattuu, niin taas pikkasen heikkenee ne mahdollisuudet kaikin puolin tasapainoisen ja täydellisen jälkeläisen tuottamiseen. Jos sitten vielä sattuu huono mäihä ja lapsi otetaankin kohdusta ulos sektiolla eikä luonnollista synnytyskanavaa pitkin, on suuri riski että osa niistä viimeistelyyn vaadittavista bakteereista jää vauvalta saamatta. Jos sitten sattuu vielä huono tuuri, ja vauva on altis erilaisille tulehduksille, tapetaan siinä samalla kun antibootilla lääkitään pöpöjä hengiltä myös ne hyvät bakteerit. Ja muutenkin vastustuskyvyttömän suoliston valtaa sitten se bakteeri joka sattuu oleman vahvin. Yleensä se ei ole se hyvis tyyppi, vaan  sieltä löytyy useampia niistä ”pahoista pojista” jotka eivät ole niitä jotka suolistossa tuottaisivat näitä hermovälittäjäaineita.

Ihan oma lukunsa on sitten vielä ne lapsukaiset jotka saavat ensimmäisestä elinvuodestaan lähtien prosessoituja ruokia, sokeria ja kaikkea sitä mikä antaa huonoille suolistobakteereille aihetta juhlaan. Jokainen äiti ja isi joka on joskus järjestänyt (tai edes käyttänyt lapsensa) lasten synttäreillä jossa tarjolla on vain herkkupöytä pullollaan sipsiä, karkkia, limua jne on nähnyt sen kuinka oma suloinen liisapetteri muuttuu verhoissa roikkuvaksi, huutavaksi ja häiriköiväksi sokerihumalaiseksi apinaksi. Puhutaan sokerihumalasta, sillä se on elimistössä oikeasti humalaa vastaava tila. Sokeri joka on nautittu nopeassa tahdissa, muuttuu pienen ihmisen maksassa sokerialkoholiksi, eli käytännössä jos noilta lapsosilta joku ottaisi verikokeen ja mittaisi alkoholipitoisuuden veressä, saattaisi se tulos järkyttää. Tämä osaltaan myös selittää sitä, miksi jopa alle kouluikäisiltä lapsilta löytyy rasvamaksaa, oireilua joka omassa lapsuudessani liitettiin vain alkoholisteihin jotka olivat juoneet maksansa pilalle. Nykyään suurempi osuus rasvamaksa-tapauksista on henkilöillä jotka eivät nauti alkoholia, tai nauttivat sitä hyvin kohtuudella, mutta jonka ruokavalio rasittaa maksaa suunnattomasti.

Hyvät suolistobakteerit

Valtaosa tietää ja tunnistaa nimeltä suoliston hyviä tyyppejä, lactophillius asidophillius ja bifido bakteerit. Näitähän on esim apteekin hyllyt pullollaan ja kaupasta saa ostettua niitä vaikka AB-jugurtissa ja vastaavissa tuotteissa. Kaiken kaikkiaan suolistossa elää ja vaikuttaa yli sata erilaista mikrobikantaa. Tai pitäisi elää. Jos ruokavalio on kovin suppea, eikä sisällä tuoreita kasviksia, on varsin todennäköistä että osa suoliston mikrobeista on kohdannut nälkäkuoleman. Prosessoidut ruuat, runsas sokerin ja makeutusaineiden käyttö ruokkivat niitä huonoja bakteereita ja näännyttävät hyvät. Jos olet esimerkiksi ihminen jolle kaaliruokien tai papujen syöminen aiheuttaa suunnattomat ilmavaivat ja vatsakouristelut, kyse ei suurella todennäköisyydellä ole siitä, etteikö kyseinen aine sinulle sopisi, vaan siitä että näiden pilkkomiseen käsittelyyn suolistossa osallistuvat bakteerit ovat suolistostasi kadonneet.

Kuinka sitten palauttaa hyvät tyypit suolistoon? Akuuteissa oireiluissa on toki aiheellista lisätä maitohappobakteerit kapseleina. Esimerkiksi vatsaflunssan yhteydessä, antibioottikuurien kanssa ja turistiripulissa. Oleellista on kuitenkin huolehtia siitä että ruokavalio tukee hyvien bakteerien olemassaoloa. Omaan säännölliseen rutiiniin kuuluu FitLinen itse tehtävä maitohappobakteerijugurtti Feel Good jugurttijuoma. Tämä sisältää 4 kantaa maitohappobakteereita:(Bifidobacterium species, Lactobacillus acidophilus, Lactobacillus delbrueckii subsp. bulgaricus, Streptococcus thermophilus) Lisäksi päivittäin aamuni aloittavat joko Basics tai Powercoctail, joissa kummassakin on Lactobacillus acidophilius ja Lactobacillus reuteri kannat. Näiden ohessa kumpikin sisältää 32 erilaista kasviperäistä entsyymiä jotka toimivat sekä syömääni ruokaa pilkkovina (ruuansulatusentsyymit) että hyvien bakteerien ruokana.

Muita hyviä keinoja ravintolisien rinnalla on maitohappobakteeripitoisen ruuan nauttiminen. Hapanmaitotuotteet sisältävät joitakin kantoja, mutta halutessasi parhaan mahdollisen kattauksen, kannattaa suosia muitakin hapatettuja tuotteita: hapankaali, kimchi, kombucha, vesi- ja maitokefiiri, hapanjuureen leivottu leipä jne. Yksittäisistä ruoka-aineista hyvät suolistobakteerit rakastavat purjoa, siksi salaatin joukkoon kannattaakin leikata aina muutama purjorengas ja suolistosi kiittää.

HUOM!! Aloita varovasti!! Jos suolistossa on huonot bakteerit vallalla, voi puhdistumisreaktio olla ärhäkkä. Pahoinvointi, ripuli, oksentaminen. Aloita siis pienellä määrällä ja lisää vähitellen. Kuuntele kehoasi! Pahoinvointi ei siis tarkoita sitä etteikö vaikka hapankaali sopisi sinulle, se ei vain sovi suolistosi pahiksille. Varsinkin ärtyneen suolen oireiluista kärsivien on aiheellista aloittaa todella pienillä määrillä, ja mielellään konsultoiden ensin ravintoneuvojan tai -terapeutin kanssa.

Kuinka suolistobakteerit vaikuttavat aivoihin?

Palataanpa alkuperäiseen otsikkoon. Suoliston bakteerit tuottavat esimerkiksi B-vitamiineja ja valtaosan (n. 90%)elimistömme tuottamasta serotoniinista. B-vtamiineilla on merkittävä rooli jaksamisessa ja hermoston toimimisessa. Serotoniini puolestaan on hermovälittäjäaine joka vapautuu aivoissa hermosynapsien edetessä hermopäätteiden väliseen tilaan. Masennuksessa ja vastaavissa ahdistushäiriöissä käytetään yleensä lääkkeenä selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI) jotka pyrkivät pitämään serotoniinin välitilassa, estäen sen imeytymisen takaisin hermopäätteeseen odottamaan seuraavaa impulssia. Tämän, että serotoniini on valmiina välitilassa on todettu helpottavan oireita kun elimistön ei tarvitse käyttää energiaa serotoniinin vapauttamiseen välitilaan. Ongelma oireen taustalla on kuitenkin elimistön liian vähäinen serotoniinin määrä. Useimmissa tapauksissa tämä on selkeästi ravitsemukseen liittyvä ongelma, ei niinkään geneettinen häiriö etteikö serotoniini kykenisi vapautumaan, jos sitä vain olisi sielä hermopäätteissä.

Eli kun haluat muuttaa omassa elimistöss todeksi mainoslauseenakin tutun: Hyvä ruoka, parempi mieli! Noudata seuraavaa viittä askelta:

  1. Huolehdi suoliston bakteerikannan monimuotoisuudesta. (syö vaihtelevasti raakoja ja kypsennettyjä kasviksia)
  2. Huolehdi että ruokavaliosi sisältää kuituja, pro- ja prebiotteeja (hapatetut kasvikset)
  3. Syö tryptofaanipitoisia ruokia (Tryptofaani on serotoniinin esiaste)
  4. Huolehdi riittävästä D-vitamiinin saannista (D-vitamiini on oleellinen tryptofaanin muuttuessa serotoniiniksi)
  5. Huolehdi riittävästä B6-vitamiinin saannista (B6-vitamiini tarvitaan trypofaanin muuttamiseen serotoniiniksi)

Millä ruoka-aineilla voi tasapainottaa mieltä?

Aika ajoin törmään kysymykseen, millä ruoka-aineilla voisi tasapainottaa mieltä. Stressi, masennus, PMS-oireet ovat varsinkin näitä hetkiä jolloin tasapainotusta tarvitaan. Jokainen tietää sen kuinka kaikkiin näihin tuntuu liittyvän enemmän tai vähemmän makeanhimo. Kaipaako elimistö todellakin näissä tilanteissa sokeria, vai onko se vain jonkinlainen sijaistoiminto?

Jokainen on varmasti joskus kuullut hyvänolon hormoneista serotoniinista ja dopamiinista:

Serotoniini, eli 5-hydroksi-tryptamiini (5-HT) on kudoshormoni (paikallisesti solussa vaikuttava hormoni), sekä aivojen välittäjä aine. Sen toiminta keskushermostossa vaikuttaa muun muassa mielialaan, vireystilaan, aggressiivisuuteen ja ruokahaluun. Muualla elimistössä serotoniini osallistuu verenpaineen säätelyyn ja ruoansulatuskanavan toimintaan.

Serotoniini vaikuttaa mielialaan ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä. Koska serotoniini on pimeähormoni melatoniinin esiaste, sen puute vaikuttaa jossain määrin myös nukkumiseen. Serotoniini säätelee ihmisen ruoka- ja seksihaluja: serotoniinin puute voi aiheuttaa ruokahalun ja makeanhimon lisääntymistä. Elimistön liika serotoniinipitoisuus vähentää puolestaan seksuaalista halukkuutta ja kykyä seksuaaliseen nautintoon.

Dopamiini on eräs keskushermoston välittäjäaineena  toimiva hormoni, joka vaikuttaa pääasiassa dopamiinireseptoreihin. Dopamiinia tuotetaan aivojen hypotalamuksen tyvitumakkeissa. Dopamiinin eritys hidastuu iän myötä.

Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä. Tämä johtaa huumeidenkäyttäjien kohonneeseen psykoosialttiuteen. Dopamiini vaikuttaa elimistöön piristävästi ja energiaa lisäävästi nostaen sydämen sykettä ja verenpainetta. Dopamiini tehostaa myös oppimista.

Dopamiini kuuluu katekoliamiinien ryhmään ja toimii adrenaliinin sekä noradrenaliinin esiasteena.

(Lähde Wikipedia)

Jälleen kerran kun seurataan johtolankoja, päädytään lopulta sylttytehtaalle, eli suolistoon. Viimeaikaiset tutkimuksethan ovat osoittaneet selkeästi että suolisto on toiset aivomme. Ei siksi että suolisto itsessään suorittaisi tietoista ajattelutyötä, ei se on edelleen pääkopan sisällä olevien aivojen tehtävä, mutta sillä, että suolisto tuottaa aivojen toiminnassa tarvittavia välittäjäaineita. Oikaistaan nyt muutama mutka ja puhutaan siitä mistä näitä aineita saa ja mitä suolistossa tapahtuu.

Välittäjäaineiden esiasteiden lähteet ja välittäjäaineiden muodostuminen elimistössä

Serotoniini ja dopamiini ovat siis aineita joita kehomme itse muodostaa. Jotta tämä rakennusprosessi toteutuisi, tarvitaan kyseisten välittäjäaineiden esiasteita, joita elimistö siis muokkaa valmistaessaan välittäjäaineita. Serotoniinin esiaste on tryptofaani ja dopamiinin esiaste tyrosiini. Nämä ovat puolestaan aminohappoja, eli molekyylejä jotka rakentuvat amino- ja karboksyyliryhmästä. Aminohapot ovat proteiiniketjujen pienimmäksi pilkkoutuneita osasia.

Aminohapot, jotka ovat siis proteiinin molekyylejä, löytyvät luontaisesti proteiinipitoisesta ruuasta.
Tryptofaania sisältävät mm soija, kurpitsansiemenet, juustot, maksa, punainen liha, cashew-pähkinät ja chian siemenet.
Tyrosiinia sisältävät mm juustot (etenkin parmesan), liha, kala, kananmuna, linssit ja pavut, täysjyväviljat sekä siemenet ja pähkinät. Fenyylialaniinin lähteitä on vielä enemmän alkaen herneistä ja päätyen aspartamia sisältäviin elintarvikkeisiin.

Kun sanon että kehomme valmistaa näitä välittäjäaineita, puhun itseasiassa palturia, sillä valmistusprosessia ei suorita vain oma kehomme, vaan kehossamme vaikuttava mikrobiarmeija, suolistobakteerit. Tryptofaani on niin sanottu välttämätön aminohappo, eli sitä on saatava ravinnosta. Suolistossa tapahtuu sen muokkaus 5-hydroksitryptofaaniksi joka sitten puolestaan muuntuu serotoniiniksi. Tyrosiini puolestaan ei ole normaalisti välttämätön aminohappo, sillä keho voi muodostaa sitä fenyylialaniinista. Sanoin normaalisti, sillä ihmiset joilla on fenyyliketonuria puuttuu entsyymi, jolla fenyylialaniini muuntuisi tyrosiiniksi. Tällaisten ihmisten on saatava tyrosiini valmiina aminohappona ravinnosta.

Jotta nämä muutosprosessit toimisivat elimistössä oikein, tarvitaan sitten se oikea bakteerikanta, ja sille soveltuva ruoka. Eli jälleen kerran muistutus siitä, kuinka oleellista on huolehtia kaiken kaikkiaan suoliston hyvinvoinnista, kuiduista, maitohappobakteereista ja entsyymeistä. Puhumattakaan hyvistä rasvahapoista, vitamiineista ja kivennäis- ja hivenaineiden tasapainosta. Jälleen on hyvä muistaa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja yhdenkin palasen puuttuminen tekee koko mikrobiomin toiminnasta huteron kuin korttitalo, joka voi yhdestä henkäyksestä luhistua.

Välittäjäaineiden reagointi elimistössä

Palataanpa takaisin alkuun ja lainataan taas hieman wikipedian lauseita: ”Serotoniini vaikuttaa mielialaan ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä. Koska serotoniini on pimeähormoni melatoniinin esiaste, sen puute vaikuttaa jossain määrin myös nukkumiseen. Serotoniini säätelee ihmisen ruoka- ja seksihaluja: serotoniinin puute voi aiheuttaa ruokahalun ja makeanhimon lisääntymistä. Elimistön liika serotoniinipitoisuus vähentää puolestaan seksuaalista halukkuutta ja kykyä seksuaaliseen nautintoon.

Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä.”

Eli makeanhimo voi olla yksi merkki serotoniinin puutoksesta. Samoin jos uni on katkonaista tai kärsii nukahtamisvaikeuksista, voi syy löytyä serotoniinista. Agressiivinen ja ailahteleva käytös voi myös viitata serotoniinin alhaiseen määrään. Dopamiini puolestaan liittyy sokeriin sillä, että sokerin syöminen toimii aivan kuten edellämainitut huumeet, heroiini, kokaiini ja amfetamiini, vapauttaen dopamiinia. Tämä myös osaltaan selittää myös sen miksi sokeri-riippuvuus voi olla yhtä koukuttavaa, ellei koukuttavampaa kuin huumeriippuvuus. Mainitsin aiemmin myös, että aspartami on kehossa hajotessa fenyylialaniinin lähde, eli samoin kuin sokeri, se antaa aivoille myös tämän mielihyväsingnaalin.

Nyt jotta ei synny väärää mielikuvaa dopamiinista, kerrotaan se huono uutinen: Sokerin, aspartamin ja huumeiden aiheuttama ”dopamiinipiikki” ei ole hyvä juttu mielenterveyden kannalta, sillä se aiheuttaa dopamiinireseptoreissa resistenssin tilan. Tarvitaan entistä suurempia annoksia jotta saavutetaan sama hyvinvoinnin tila. Lisäksi sokeri ja keinomakeuttajat vaikuttavat insuliinintuotantoon, jolloin aikaansaadaan myös insuliiniresistenssi joka sitten taas puolestaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin. Eikä sovi myöskään unohtaa sitä että sokerilla ja tärkkelyksellä joka muuttuu elimistössä sokeriksi, on lisäksi negatiivinen vaikutus suoliston bakteerikantaan, se ruokkii huonoja bakteereita ja näännyttää hyvät bakteerit, eli välittäjäaineiden muodostuminen häiriintyy.

Neljä syytä miksi kannattaa käyttää aminohappoja lisäravinteena

Löytyy siis liuta ruoka-aineita jotka toimivat serotoniinin ja dopamiinin esiasteiden lähteenä. Miksi sitten pitäisi edes harkita aminohappojen ottamista purkista lisäravinteena?

  1. Suppea ruokavalio – Vegaani, vegetaristi, ruoka-aine yliherkkyydet ja allergiat, tai mikä tahansa muu syy joka aiheuttaa sen, ettei ruokavalio ole monipuolinen ja sisällä riittävästi välittäjäaineiden raaka-aineita.
  2. Imeytymishäiriöt – Syystä tai toisesta suoliston kunto ei aina ole priimaa, tai suolistosta puuttuu ruuan pilkkomiseen tarvittavat entsyymit tai bakteerikanta on muodossa ettei esiasteesta päästä muokkaamaan aminohappoja tarvittavaan muotoon.
  3. Lisääntynyt tarve – Jos syystä tai toisesta elimistön tarve saada aminohappoja on suuri, on maksan ja munuaisten kannalta hellävaraisempaa antaa aminohapot valmiiksi pilkotussa muodossa, eikä odottaa saavansa kaikki tarvittava osana runsasproteiinista ruokavaliota.
  4. Selkeät elimistön epätasapainosta kertovat merkit – Aminohappojen lisääminen ravintolisänä elimistön tasapainotuksen tueksi ei tarkoita sitä että niitä tarvitsisi popsia pillereinä lopun ikäänsä. Akuutissa tasapainotustilanteessa, 1-6 kk ajan, on hyvä tukea elimistöä lisäravinteina annettavilla aminohapoilla, jolloin voidaan turvata riittävä aminohappojen saanti. Kun tilanne korjautuu ja ruokavaliosta saatavien aminohappojen määrä ja imeytyvyys on varmistettu, voi lisäravinteena käytettävien aminohappojen käytön lopettaa turvallisesti. Aminohapot eivät aiheuta riippuvuutta.

Oma kokemukseni aminohapoista lisäravinteena

Ensimmäisen kerran otin tietoisesti käyttöön aminohappo-lisäravinteen joskus vuoden 2007 paikkeilla. Sain silloin vinkin että L-lysiini auttaa hillitsemään huuliherpestä. Käytin tuolloin yhden purkillisen, popsien nappuloita lähinnä vain silloin kun tuntui että herpes oli puhkeamassa. Tuon yhden purkin kuurin jälkeen herpes laantuikin remissiotilaan useaksi vuodeksi, joten aminohappojen käyttö jäi tauolle.

Seuraavan kerran otin aminohappoja käyttöön syksyllä 2013 aloittaessani CellRESET valmennuksen. Tuossa yhteydessä aminohappojen tärkein tehtävä oli tehostaa rasvan polttoa ja tukea lihasmassan muodostumista. Sen lisäksi että aminokapselit slimmasivat yhdessä ruokavalion ja treenin kanssa kroppani nopeammin kuin koskaan ennen, huomasin ihoni kiinteytyvät ja tunteiden vuoristoradan tasoittuvan. Tämän lisäksi tuntui että elimistön hormonitoiminta kaiken kaikkiaan tasoittui. Nyt en enää ihmettele moista toimintaa, sillä tiedän aminohappojen toimivan monen eri hormonin esiasteena.

Nykyäänkin käytän aminohappoja suht säännöllisesti. Näin vaihdevuosi-ikäisenä naisena olen huomannut että jättäessäni nappulat ottamatta, pinnani kiristyy huomattavasti herkemmin, ja varsinkin jos päällä on vielä jonkinlainen stressitila työ- tai opiskelukiireiden tai muun elämän tasapainoa sotkevan häiriötekijän takia, koen aminojen antavan minulle tyyneyttä kohdata vastoinkäymiset. Aminot eivät kuitenkaan turruta tunteita samalla tavoin kuin masennuslääkkeet tekevät (kyllä, olen aikanaan kokeillut myös niitä tunnevuoristoradan tasaamiseen), eli tunnen elämän ilot ja surut, mutta nyt voin itse valita miten näihin haluan suhtautua sen sijaan, että joko heittelehtisin holtittomasti tunteiden vuoristoradassa, tai olisin tunteeton zombie. Aika ajoin saan myös kuulla kanssaihmisiltä ihmetteleviä kommentteja siitä kuinka pitkä pinna minulla joidenkin asioiden suhteen on, veikkaan että tämä pitkäpinnaisuus on ensisijaisesti nuppinappieni eli aminohappojen ansiota.

Omassa käytössäni on FitLinen ProShape (Amino)-kapselit. Voit halutessasi tilata ne itsellesikin edellä olevan linkin kautta. Kyseinen tuote sisältää 8/9 välttämättömistä aminohapoista. Se ei sisällä histidiiniä siitä yksinkertaisesta syystä että kyseinen aminohappo on hiukan haasteellinen veijari. Histiidin aineenvaihdunta on hiukan vajaa, ja osa elimistön soluista muuntaa sitä itsessään histamiinimuotoon. Tämän vapautuminen soluista aiheuttaa histamiinireaktion, joka on monelle tuttu esimerkiksi siitepölyn aiheuttamana. Histamiinireaktio on sinänsä kehon normaali puolustusreaktio, mutta jos histiidiä kertyy elimistöön runsaasti aiheuttaa se puolestaan histamiiniyliherkkyyden. Eli vaikka kyseessä on välttämätön aminohappo, ei sen välttämättömyys tarkoita sitä että sitä tarvitsisi tankata elimistöön suuria määriä.

Aminohapot eivät kuitenkaan ole ainoa mielen hyvinvointiin vaikuttava ruoka-aine. Käsittelen seuraavassa postauksessa sitten muita mielialaan vaikuttavia ainesosasia. Ja mikäli kaipaat apua oman elimistösi tilanteen kartoittamiseen ja mahdollisen epätasapainon tasapainottamiseen otathan yhteyttä.

Monet tuntemani ihmiset ovat bakteerikammoisia. Pienten lasten äidit muistuttavat lapsukaisiaan siitä ettei asioita saa laittaa suuhun, kun ei tiedä mitä bakteereita niissä on. Kädet pitää muistaa pestä aina ulkoa tullessa, ja ennen ruokailua, sillä käsissähän kulkeutuu julmettu määrä bakteereita…
Tottahan nuo lausahdukset ovat, mutta meissä jokaisessa on ja kuuluukin olla bakteereita. Aikuisen ihmisen suoliston bakteeristo painaa noin 1,5 kg. Ja jokaisella noista suoliston tuhansista eri bakteerilajeista on oma tehtävänsä: yksi estää munuaiskivien muodostumista, toinen tuottaa terveyttä edistäviä yhdisteitä, kolmas vaimentaa immuniteettiä.
Vielä noin 80% suoliston bakteerilajeista on yhä tuntemattomia tutkijoillekin. Tiedossa on kuitenkin, että bakteeristo vaikuttaa monien sairauksien, kuten allergioiden, lihavuuden, metabolisen oireyhtymän, tyyppien I ja II diabeteksen, keliakian, Crohnin taudin, haavaisen paksunsuolen tulehduksen, autismin, unettomuuden, MS-taudin ja suoliston syöpien syntymiseen.
Jossain vaiheessa bakteeristoa pidettiin läpensä pahana ja sairastuessa jopa syytetiin elimistön bakteereita. On sanottu, että antibiottien käyttöönotto on lisännyt elinajan odotetta jopa 10 vuotta. Toki antibiootit pelastavat monelta sairaudelta johon ennen aikaan menehdyttiin. Kuitenkin kaikki antibioottien käyttö lisää antibiooteille vastustuskykyisten, eli resistenttien, bakteerien määrää ”luonnonvalinnan” perusteella. Herkät bakteerit kuolevat pois ja resistentit jäävät jäljelle. Nykypäivänä bakteerien resistentti on laajentunut jo terveydenhuoltoa uhkaaviin mittoihin.
Suomessa käytetään vuosittain noin 4 miljoonaa antibioottikuuria ja niiden käyttö painottuu lapsiin, jotka sairastavat paljon. Lapsena sairastettu korvatulehduskierre lukuisine antibioottikuureineen voi olla syyllinen aikuisenkin vatsavaivoihin. Siksi kannattaa kaikissa ikävaiheissa miettiä ihmistä kokonaisuutena ja hoitaa tätä kokonaisuutta sen sijaan että tuijotetaan yhtä yksittäistä sairautta tai sairauden oiretta, kun mietitään hoitotoimenpiteitä. Hyvin usein saadaan paremmat tulokset kun pelkän antibioottikuurin sijaan flunssat/korvatulehdukset yms arkipäivän sairaudet hoidetaan levolla ja vastustuskykyä lisäävällä ruokavaliollisella hoidolla sisältäen mm maitohappobakteerit suojaamaan suoliston bakteerikantaa, vitamiinit jotka tehostavat kehon omaa immuunipuolustusta ja mikä todellakin tärkeintä, levolla joka antaa elimistön käyttää voimavarat sinne missä niitä kulloinkin tarvitaan, eli pöpöjen nujertamiseen.
 Nyt kun flunssakausi jyllää pahimmillaan, kannattaa miettiä ennaltaehkäisyä, ennenkuin se pöpö iskee kimppuun. Ennaltaehkäisynä toimii hyvin normaali käsien pesu vedellä ja saippualla. En siis suosittele käsidesejä tai muita antibakteriaalisia tuotteita, kuin korkeintaan käytettäväksi sairaalaympäristössä tai esimerkiksi työpaikalla jossa vuorotyön takia samaa työpistettä käyttää useampi ihminen eri vuorokauden aikoihin. Ja silloinkin desinfiointi tulisi suuntautua ensisijaisesti käytettäviin laitteisiin, ei ihmisiin.
Toinen hyvä ehkäisy on halaus. Tutkimukset ovat osoittaneet että flunssa tarttuu helpommin kätellessä kuin halatessa, joten: Halatkaa toisianne!
Ja kolmantena, halutessasi ehkäistä sairastumiset, huolehdi siitä että elimistöllä on käytettävissä tarvittavat vitamiinit, mineraalit ja hivenaineet. Syö monipuolista ravitsevaa ruokaa, huolehdi riittävästä nesteytyksestä ja vältä niitä ruoka-aineita joiden tiedät heikentävän immuunipuolustustasi.
Jos kaipaat yksinkertaisen ratkaisun immuunipuolustuksen parantamiseen, suosittelen tutustumaan tähän soluenergiaa antavaan settiin, se antaa vitamiinit ja mineraalit tasapainoisessa suhteessa toisiinsa nähden ja on helposti nautittavissa, yksi juoma aamulla toinen illalla ja immuunipuolustuksesi kiittää.

Syömäsi lääkkeet voivat vaikuttaa kehosi metylaation onnistumiseen!

Metylaatio on soluissasi tapahtuva prosessi missä molekyyli antaa tai ottaa metyyliryhmän (CH3). Metylaatio vaikuttaa mm. epigenetiikkaan (eli DNAn ilmentymisen muutoksiin), aivojen välittäjäaineiden valmistukseen ja hormoneihin.
Metyyliryhmät liittyvät useisiin elimistön synteeseihin, kaikkeen kehon korjaamiseen ja rakentamiseen. Metylaatio tapahtuu elimistössä noin miljardi kertaa sekunnissa. Metylaatio pitää mm. aivot terävinä.

Metylaatiokierto on maksan II vaiheen pääasiallinen toksiinien poistoreitti, jossa vaikeasti tunnistettavat ja huonosti veteen liukenevat tai kokonaan liukenemattomat aineet muutetaan vesiliukoiseen muotoon, jotta ne voidaan poistaa helposti. Metylaatiossa poistettaviin yhdisteisiin lisätään metyyliryhmä (CH3), jonka jälkeen suuremmat molekyylit voidaan poistaa sapen ja pienemmät munuaisten kautta virtsan mukana.

Huonon metylaation oireita ovat mm. hermosärky, puutuminen tai pistely, krooninen väsymys, ahdistuneisuus, unettomuus, masennus, mielialan vaihtelut, kohdunkaulan dysplasia, keskenmeno, ”aivosumu”, heikkous ja paljon allergioita.

Kun pyritään korjaamaan jotakin elimistön epätasapainoa, määrätään nykypäivänä herkästi lääkkeitä tämän korjausliikkeen aikaansaamiseksi. Valitettavasti moni näistä lääkkeistä häiritsee metylaatiota:

Kolestrolilääke kolestyramiini (Questran) joka vaikuttaa sitoutumalla sappihappoon ja syntynyt liukenematon yhdiste erittyy ulosteeseen. Lääke voi ”ryöstää” folaattia ja rasvaliukoisia vitamiineja, kuten D-vitamiinia, A, E ja K. Muista, jos ei ole folaattia, ei ole metylaatiota!

Estrogeenia sisältävät hormonilääkkeet tai ehkäisypillerit kuluttavat magnesiumia, B6 ja B2 (riboflaviini); tämä asia tauottaa metylaatiota. Jos olo tuntuu masentavalta ja syöt esim. e-pillereitä, niin masentuneisuutesi voi johtua siitä, ettei metylaatio toimi hyvin.

Protonipumpun estäjät (Nexium, Somac, Losec ja muut). Nämä lääkkeet ehkäisevät suolahapon erityksen ja samalla heikentävät mm. magnesiumin ja B-vitamiinien imeytymistä ja määrää elimistössä. Seurauksena on se ettei elimistö yksinkertaisesti voi suorittaa metylaatiota ilman riittävää ravintoaineiden määrää!

Antibiootit kuten amoksisilliini, sulfametoksatsoli, doksisykliini ja kymmenet muut tappavat suoliston mikrobiston. Ilman hyvää suolistoflooraa, ei kehosi voi tuottaa B12:ta (methylcobalamin). Et voi myöskään aktivoida riboflaviinia tai folaattia ja taas metylaatio on estetty.

Ibuprofeeni ” ryöstää” folaatin, joten se estää metylaatiota suoraan varastamalla folaattia.

Verenpaine pillerit kuin ACE: n estäjät (enalapriili, lisinopriili, jne) aiheuttavat lisääntynyttä sinkin poistumista elimistöstä. Tarvitset siis lisää sinkkiä jotta metylaatio onnistuu.

Metylaatiota voi tukea ruokavaliolla lisäämällä metyyliryhmiä sisältäviä ruokia ja glutationia lisääviä rohdoksia sekä tarvittaessa käyttämällä sopivia ravintolisiä esim. B-vitamiineja ja probiootteja.

Metyyliryhmien luovuttajia ovat ainakin vitamiinit B2, B6, B12 (metyylikobalamiini), B9 (metyylifolaatti) ja betaiini (trimetyyliglysiini). Lisäksi B3- ja B5 vitamiineja, kurkumaa, teaniinia ja MSM:ää (metyylisulfonyylimetaani eli orgaaninen rikki) pidetään metyyliryhmien luovuttajina. Voit lisätä, jos et ole yliherkkä, esimerkiksi päivittäiseen ruokavalioosi luomukurkumaa mausteena mustapippurin kanssa jne.

Glutationia lisääviä ravintolisiä ovat mm. alfalipoiinihappo, maarianohdake ja schisandra chinensis.
Foolihappoa ei esiinny luonnossa, vaan se on oksidoitunut synteettinen yhdiste, jonka metylaatioon vaadittavaa entsyymiä on ihmisellä hyvin vähän. Siksi synteettinen foolihappo metaboloituu liian hitaasti ja kertyy elimistöön epäluonnollisen korkeina määrinä (UMFA unmetabolised folic acid). Jos käytät foolihappoa niin käytä siis folaatti-muotoja ja mieluiten metyylifolaattimuotoa metylaation tukemiseen. Parhaiten elimistösi hyödyntää vihreistä kasviksista saamansa folaatit, huolehdi siis että syöt monipuolisesti ja jokaisella aterialla tuoreita vihreitä kasviksia saadaksesi sekä folaatin että sen hyödyntämiseen tarvittavat C-vitamiinin, raudan ja sinkin.

Kannattaa muistaa että annetut vitamiinisuositukset, paljonko päivittäin tulisi mitäkin vitamiinia saada, on määritetty TERVEEN ihmisen tarpeiden mukaan, eli silloin kun keho toimii optimaalisesti. Sairaudet, stressi, huonot ruokailutottumukset, raskaus, runsas liikunta ja kuten mainittua erilaiset lääkitykset vaikuttavat tarpeen kasvuun. Joten älä lääkitse itseäsi sairaaksi, vaan huolehdi tarvittavien vitamiinien, mineraalien ja hivenaineiden riittävästä saannista myös suuremman tarpeen aikana saavuttaaksesi ja säilyttääksesi elimistösi tasapainoisen tilan.

Lisätietoa lääkkeistä ja metylaatiosta voit lukea täältä.

Lapsuudestani on jäänyt mieleen otsikon toteamus: ”Riippuu mistä roikkuu.” Yleensä tuon lauseen kohdalla oli kyse savolaisesta vastauksesta jolla ei ollut mitään tekemistä fyysisen roikkumisen tai riippumisen kanssa, vaan enemmänkin siitä miten joku asia oli suhteessa johonkin toiseen.

Moni runsaan ylipainon kanssa taistellut ja runsaasti painoa pudottanut tietää kuitenkin sen inhottavan tunteen kun diettaamisen jälkeen ympäri kehoa riippuu ja roikkuu löysää nahkaa.  Olen törmännyt jopa 10-15 kilon ylipainon kanssa elävien toteamukseen ettei halua laihtua liikaa ettei nahka ala roikkua..

Silloin jos ja kun painon pudotus tapahtuu ”kuihduttamalla”, silloin helposti käykin niin että nahka ei pysy menossa mukana. Tämä tapahtuu helposti varsinkin vatsalaukun kutistusleikkauksen yhteydessä.

Kun painon pudotus perustuu solutasolla tehokkaasti käynnistyvään aineenvaihduntaan, tapahtuu oikeastaan juuri päinvastoin. Keho tiivistyy ja kiinteytyy enemmän kuin pelkästään rasvan painoa pudottamalla. Monet valmennettavani ovat todenneet vaa’an näyttävän huomattavasti vähäisempää pudonnutta kilo määrää kuin mitä vaatekoon muutosta katsomalla voisi veikata. Tämähän johtuu siitä että lihas painaa noin kolme kertaa enemmän kuin läski.

Eli kun haluat tiivistyä kauttaaltaan, huolehdi että kehosi saa kaiken sen mitä se tarvitsee voidakseen toimia oikein. Keho vaatii oikeassa suhteessa toisiinsa nähden vitamiinit, mineraalit, kivennäis- ja hivenaineet samoin kuin suoliston flooraa tasapainottavat bakteerit, pro- ja prebiootit ja elimistölle välttämättömät aminohapot. Vasta silloin kun kaikki palikat on paikallaan voi kroppa toimia oikein ja saavuttaa täydellisen tasapainon.

Eli kun haluat että kutistuminen tapahtuu mielummin näiden jälkimmäisten kuvien kaltaisella tavalla, kuin tuon ensimmäisen kuvan tavalla, silloin voin auttaa sinua terveellisesti ja turvallisesti kohti tavoitetta.

Huolehdin siitä että saat syödä neljä kertaa päivässä kehollesi soveltuvia (varmistetaan verikokeilla) puhtaita, ravitsevia raaka-aineita (kalaa/kanaa ja  muita proteiininlähteitä sekä laadukkaita vihanneksia) joista opit valmistamaan herkullisia ja kehollesi soveltuvia aterioita ja optimaalisesti kehollesi suunnitellut ravintolisät tukemaan tavoitteen saavuttamista.

Lisätietoja saat hoswstudio@icloud.com tai 044-5309323.