By |

Kesä on vihdoin täällä ja kohta toivottavasti myös hellekelit, siksipä on taas aiheellista palata lempi aiheeseeni eli kehon nesteytykseen.

Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota omaan veden juontiini (ja juomattomuuteen) ja havainnut hyvinkin herkästi elimistön reagoinnit nesteytykseen. Normaali päivinä juon aamulla ensimmäiseksi herättyäni, tyhjään mahaan 3-5 desiä puhdasta vettä. Käytössäni on muutamia eri kokoisia tuoppeja ja laseja, joten veden määrä vaihtelee sen mukaan minkä kokinen kuppi ensimmäisenä osuu käteen.

Tämän jälkeen sekoitan Powercoctailin samaan mukiin (eli 3-5 desiin vettä) ja juon sen. Eli käytännössä ensimmäisen hereillä olo vartin aikana olen juonut 6-10 desiä vettä. Tämän jälkeen on vuorossa muut aamutoimet ja viimeistään hampaiden harjauksen jälkeen tekee mieli juoda vielä yksi mukillinen vettä, eli tunnin, puolentoista sisällä heräämisestä olen juonut vähintään sen litran.

Jos vietän kotipäivää, huomaan juovani tuollaisen ison mukillisen puolen tunnin – tunnin välein. Jos taas lähden liikekannalle, on autossa aina vesipullo mukana ja viimeistään puolen tunnin päästä liikkeelle lähdöstä huomaan ottavani ensimmäisen huikan. Liikekannalla ollessa pullosta juomani kerta-annos on noin desin luokkaa (juomapullo on 0,75 litraa), tosin liikekannallakin mahdollisuuksien mukaan silloinkin juon lasillisia.

Kotona lisään usein veden joukkoon sitruunaa, kurkkua tai mineraalipitoista Restoratea, varsinkin kelien lämmetessä, sillä kun hikoilu lisääntyy haihduttaa keho myös enemmän nestettä ja kuluttaa mineraalivarantojaan.

Normaalina kotipäivänä juon siis vähintään 5,5 litraa vettä ja suurimmillaan määrä voi olla jopa 9 litraa. Päivinä jolloin olen liikekannalla määrä on huomattavasti vähäisempi, vähimmillään 2-3 litraa. Huomaan olossani selkeän eron näiden vähän ja runsasnesteisten päivien välillä. Mitä vähäisempi juomani vesimäärä on, sitä väsyneempi olen, sitä enemmän ajatus harhailee tai tuntuu kuin olisin ”sumussa”. Vähäisten juomisten kanssa huomaan myös lihasten jumittavan, ajoittain jopa kramppaavan. Ja tietenkin silmän aluset näyttävät tummilta, huulet rohtuvat ja tuollaisina päivinä kynnet tuntuvat haurailta ja katkeilevat tai murtuvat herkästi.

Viime viikonloppu oli loistava esimerkki huonon nesteytyksen päivästä. Olin päivän vinttikoirakisoissa, keli oli puolipilvinen ja tuulinen, ja vaikka olin aamulla juonut normaalin 1,5 litraa ja matkassa oli vesipulloni, niin tuon täyttäminen jostain syystä päivän mittaan jäi. Vaikka iltamyöhällä kotiutuessani yritin korjata nestehukkaa parilla isolla lasillisella vettä, ei korjausliike riittänyt. Koko seuraavan päivän olin väsynyt ja sumussa. Huulet olivat neljä päivää rohtuneet ja huomasin silmien kirvelevän kuivuudesta ja pari päivää sain kärsiä virtsatulehdusta muistuttavista oireista.

Mistä sitten tietää että juo omalle keholleen riittävästi?

Virtsasta. Keskiverto virtsarakko antaa merkin virtsaustarpeesta siinä vaiheessa kun rakkoon on kertynyt 2,5 desiä nestettä. Normaali virtsa on kirkasta tai vaalean keltaista. Mitä kuivempi elimistö sitä tummempaa virtsa on (huomioi toki se että jos olet syönyt esimerkiksi punajuurta, värjää se virtsan tummemmaksi/punertavaksi). Jos virtsan tuoksu on voimakas kertoo sekin yleensä kuivuudesta (tai bakteeritulehduksesta), makea tuoksu viittaa puolestaan diabetekseen ja asetoonimainen tuoksu runsaisiin ketoaineisiin (yleistä usein proteiinipitoisten diettien yhteydessä).

Muista että keho ei poista nestettä vain virtsan kautta, vaan osa siitä poistuu myös hikoilun ja hengityksen kautta, eli jos huomaat ettet lämmössä/rasituksessa hikoile, on se merkki kehon kuivumisesta. Normaali olosuhteissa aikuisen ihmisen iholta haihtuu noin 0,5 dl hikoiluna, eli hikoilun kautta vuorokaudessa haihtuu jo 1,2 litraa. Hikoilu on se ainoa keino jolla kehomme pyrkii säätelemään elimistön ydinlämpöä, näinollen helteellä keho lisää hikoilua, ja vastaavasti jotta vältyt kuivumiselta lisää myös juomista.

Nesteytysmatematiikkaa

Eli yksinkertaisena laskukaavana, jos oleilet ”normaalilämpötilassa” jossa kehosi haihduttaa iholta 0,5 desiä tunnissa ja käyt pissillä noin kerran tunnissa jolloin poistat kehosta virtsana noin 2,5 desiä per kerta. Tarkoittaa se elimistöstä poistuvia nesteitä ainakin 3 desin edestä (plus hengityksen kautta poistuva) tunnissa, siksi on varsin hyvä huolehtia siitä että elimistö saa vähintään sen 3 desiä vettä per tunti.
Liian suuret kerta-annokset eivät imeydy, vaan ne lähinnä vilkastuttavat aineenvaihduntaa munuaisissa ja suoliston tyhjenemistä, pahimmillaan liiallinen kerta-annos voi aiheuttaa aivojen turpoamista mineraalitasapainon järkkymisen vuoksi. Vastaavasti kehosi ei välttämättä kaipaa näinkään paljon nestettä jos syöt runsaasti nestepitoista kasvisruokaa. Esimerkiksi kurkku sisältää 97% painostaan vettä, samoin vesimelooni, eli varsinkin hellekautena on hyvä nauttia tuoreita hedelmiä ja kasviksia niin ruokana kuin välipalana, tällöin elimistö saa samalla kaipaamiaan kivennäis- ja hivenaineita.
Jos urheilet tai olet esimerkiksi kehon aineenvaihduntaa boostaavalla ruokavaliolla, huomioi elimistön tehostunut nesteen haihdutus, eli lisää nestetytystä ja huolehdi samalla elektrolyyttien saamisesta.

Nestehukan oireita

Löytääksesi sopivan tasapainon omalle elimistölle kuuntele kehoasi ja seuraa mahdollisia nestehukan merkkejä. Monet näistä ilmenevät jo kauan ennen varsinaista janon tunnetta.
Oireina voivat olla päänsärky,  turvotus, alhainen verenpaine, huimaus tai pyörtyminen. Oireina voi olla myös ”lumisadetta” näkökentässä, sydämen tykytys (nopealyöntisyys), ihon punoitus ja kuivuminen, hikoilun lakkaaminen, ruokahalun heikkeneminen, väsymys ja selkeän yksinkertaisesti virtsan värin tummuminen.

Kun nestevajaus pahenee, pulssi ja hengitystiheys nousee kompensoidakseen vähentynyttä veren tilauutta. Kun nestevajaus on 5-6% nestepainosta, käytös alkaa muistuttaa päihtynyttä ja uneliasta. Päänsärky ja pahoinvointi vaivaavat, raajoissa tuntuu pistelyä, kordinaatiokyky heikkenee. Kun vajaus on 10-15% lihakset kangistuvat, iho rypistyy ja sekavuus vaivaa. Kun nestevajaus on yli 15%, seuraa yleensä kuolema.

Kesän helteillä ja terassien kutsuessa, kannattaa muistaa että alkoholi, kahvi ja musta tee ovat diureetteja, eli käytännössä ne poistavat elimistöstä enemmmän nestettä kuin mitä niitä juodessa ottaa sisään. Eli välttääksesi nestehukkaa (ja ehkäistäksesi samalla krapulaa), kannattaa terassilla nauttia jokaista alkoholiannosta kohden annos vettä, jotta elimistö ei kuivu oluthanojen äärelle..

Kesäinen jaksamisjuoma

1 tl ruususuolaa tai harmaata merisuolaa (sisältävät mineraaleja)
1 rl intiaanisokeria tai kotimaista hunajaa
1/2 sitruunan mehu
2 litraa vettä
tuoretta minttua

Tällä juomalla ylläpidät turvallisesti nestetasapainoa kesän helteissä. Halutessasi juoman makuun vaihtelua voit korvata mintun kourallisella marjoja, muutamalla kurkkuviipaleella, basilikalla tai muulla tuoreella yrtillä. Kokeile myös esim tuoreita inkiväärilastuja veden joukossa.

Ihania hellepäiviä!

By |

Painonhallinnan 4. sääntö: Nuku riittävästi!

Monet paahtavat menemään ympäripyöreitä päiviä ja kehuvat sillä kuinka pärjäävät muutaman tunnin yöunilla. Usein nämä samat ihmiset ovat niitä jotka ovat kerryttäneet keskivartalon alueelle varsin kattavan vararenkaan.

Elimistösi kaipaa kunnon yöunet voidakseen palautua päivän tapahtumista. Jos et nuku riittävästi, kokee kehosi tilanteen stressaavaksi. Elimistön stressitila puolestaan lisää stressihormonin, eli kortisolin tuotantoa. Kortisoli on keholle tärkeä lisämunuaiskuoren erittämä glukokortikoidi eli hiilihydraattiaineenvaihduntaan vaikuttava steroidihormoni. Sen tärkein tehtävä on muinaisuudessa ollut lisätä toimintakykyä ”pakene tai kuole”-tilanteissa. Stressin aiheuttamana kortisolin lisääntynyt määrä kuitenkin aiheuttaa häiriötä hiilihydraattiaineenvaihdunnalle. Jo kolmen tunnin mittainen yöunen lyheneminen johtaa alle viikossa sokerin siedon heikkenemiseen ja (onneksi) ohimenevään insuliiniresistenssiin, eli insuliinin tehon heikkenemiseen. Univaje lisää myös näläntunnetta ja näinollen lisää usein myös tarpeetonta syömistä.

Omalla kohdallani huomaan valvomisen kerryttävän nestettä elimistöön, itselleni se on selkeä merkki elimistön toimintahäiriöstä. Moni painonhallinnan kanssa kamppaileva on huomannut painon pysyvän helpommin kurissa silloin kun elimistö saa kaipaamansa pitkät yöunet. Varsinkin silloin, kun käytännössä tekee kaiken muun oikein painonhallinan kannalta, ja paino vain jumittaa liian korkeissa lukemissa, syy löytyy yleensä huonosta unirytmistä.

Oheinen kuva näyttää (musta käyrä) kuinka kortisolin tuotannon tulisi olla korkeimmillaan aamulla heräämisen aikaan. Tällöin herääminen on vaivatonta ja koet nukkuneesi tarpeeksi. Valkoinen käyrä puolestaan näyttää kuinka elimistön korjaamiseen vaikuttavat hormonit aktivoituvat iltaa kohden ja ”rakentavat” meidät uudestaan yön aikana.

Valitettavan monella elimistön rytmitys näyttää kuitenkin enemmän tältä:

Eli kortisoli jyrää pitkälle iltaan ja kun vuoteeseen mennään vasta puolen yön aikaan (tai sen jälkeen), jää elimistön toipumiseen auttamatta liian vähän aikaa. Tilanne on toki vielä huonompi silloin jos elimistöstä puuttuvat rakennuspalikat jolla korjaaminen voidaan tehdä. Mineraalien puute voi aiheuttaa unettomuutta, eli vaikka koet itsesi väsyneeksi muttet vuoteeseen mennessä silti saa unta, tai unesi on katkonaista ja levotonta. Itselleni olen saanut avun mineraalivajeeseen tästä.
Nuku siis elimistösi kaipaamat kauneusunet!
Kuvat on lainattu blogiin täältä:http://thrive-health.tv/how-to-gain-muscle-by-doing-nothing/

By |

Painonhallinan kolmas sääntö: Syö aitoa, puhdasta, oikeaa ruokaa!

Meidän elimistömme on aikanaan kehittynyt käyttämään ravintona sitä mitä luontaisesti ympäristössämme ilmenee: Kasviksia, sieniä, marjoja, siemeniä, lihaa, kalaa, hedelmiä. Nämä ovat ravintoaineita joita elimistömme tunnistaa, ymmärtää ja osaa käyttää hyväkseen.

Ongelma nykypäivänä on pitkälle prosessoitu ruoka ja ”ruuan kaltaiset” valmisteet joita elimistömme ei osaa tulkita oikein ja joista se ei saa kaipaamaansa ravintoainetta.

Jo se että jätät einekset, sipsit, karkit ja muut turhakkeet pois ruokavaliosta ja vaihdat tilalle puhtaita raaka-aineita joista valmistat itse maittavat ateriat, saat painosi lähemmäs ideaalia tasoa.

Oleellista ruokailuissa on myös säännöllisyys. Kehoissamme on eroja, on ”metsästäjä-tyyppi” jonka keho toimii loistavasti yhdellä kunnon  aterialla päivässä (ja lisänä muutama marjaisa/hedelmäinen välipala) ja on ”keräilijä-tyyppi” jonka elimistö voi parhaiten saadessaan 4-5 tasapainoista ateriaa päivän mittaan. Kummassakin tyypissä on oleellista se, että keho saa tarvitsemansa säännönmukaisesti. Jos oletat olevasi metsästäjä ja pärjäät arkipäivät yhdellä lämpimällä aterialla ja viikonloppuisin löydät itsesi jatkuvasti jääkaapilta, olet todennäköisesti keräilijä joka pakottaa kehonsa väärään moodiin arkisin. 97% ihmisistä on keräilijöitä ja vain harvat todellisuuden metsästäjinä (määritelmä on siis paleo-tyyppinen ei perustu siihen metsästääkö henkilö ravintonsa vai ei). Keräilijän keho toimii parhaiten saadessaan säännöllisesti tasapainoista polttoainetta. Jos tällaisen kehon painoa pyritään pudottamaan niukalla kalorimäärällä, paastoamalla tai syömällä vain yksi ateria päivässä (tai pahimmillaan korvaamalla ateriat jollain pussikeitolla), on lopputuloksena se että keho menee säästöliekille ja se takertuu hankittuihin vararavintoihin sen sijaan että polttaisi vararavinnon pois.

Halutessasi siis hankkiutua eroon vyötärölle kertyneestä vararenkaasta, syö säännöllisesti ja opetat kehosi että polttoainetta tulee jatkuvasti eikä sitä tarvitse varastoida. Säännöllinen ruokailu tehostaa kehon aineenvaihduntaakin, joten keho polttaa saamansa polttoaineen tehokkaammin. Jos kroppasi on jumissa aineenvaihdunnaltaan, tarvitset todennäköisesti apua aineenvaihdunnan käynnistämiseen, se on asia johon henkilökohtainen hyvinvointivalmennukseni voi tuoda helpotusta.

Kannattaa muistaa että markkinoilla on lukemattomia erilaisia ateriankorvikkeita. Monen  tuotteen etuna on se että niissä on huomioitu elimistön mahdollista vitamiini- ja kivennäisainetarvetta dietin aikana, mutta koska ne samalla ovat täysin prosessoituja (niin hyvässä kuin huonossa), niin ne eivät suinkaan opeta kehoa toimimaan oikein, kuten tuottamaan oikeita ruuansulatusentsyymejä, vatsahappoja jne. Käytännössä silloin kun korvataan kaikki ateriat korvikkeilla, tehdään elimistölle karhunpalvelusta. Painon voi kyllä saada putoamaan, mutta koska elimistö on tuollaisen pussikuurin aikana sammuttanut toimintoja sen sijaan että käynnistäisi niitä, on erittäin todennäköistä että kuurin jälkeen normaaliin ruokavalioon palaaminen palauttaa kilot varsin nopeasti. Toki nämä pussidietit voivat toimia hyvänä lähtölaukauksena jolla hukataan kehosta ylimääräiset nesteet ja saadaan vaaka näyttämään kivempia lukemia, mutta todellinen työ painon alas saamiseksi alkaa sitten vasta kun lautaselle kerätään se tasapainoinen ateria.

Ateriankorvikkeilla on olemassa yksi hyvä ja toimiva funktio. Silloin kun olet kiireinen etkä ehdi syödä päivän mittaan neljää täysipainoista ateriaa, silloin voit hyvin korvata yhden aterian tällaisella korvikkeella ja huolehdit siitä että elimistösi saa kuitenkin säännöllisen impulssin että polttoainetta on tasaisesti saatavilla.

Ja se mikä oikeasti on kaikkein tärkeintä ruuassa silloin(kin) kun on kyse painon hallinnasta: Nauti joka suupalasta! Laadukkaat raaka-aineet, huolella ja rakkaudella ateriaksi valmistettuina maistuvat herkulliselta. Uhraa jokaiselle suupalalle sen ansaitsema huomio, nauti sen mausta, koostumuksesta ja siitä kuinka se ravitsee kehoa. Kun syöt, keskity syömiseen, älä tee sitä kiireessä kaiken muun ohella, vaan ole läsnä! Jo biologian oppikirja ala-asteella muistutti siitä kuinka ruoka tulisi pureskella 32 kertaa jotta ruuansulatus käynnistyy. Nauti siis ruuastasi!

By |

Lapsuudestani on jäänyt mieleen otsikon toteamus: ”Riippuu mistä roikkuu.” Yleensä tuon lauseen kohdalla oli kyse savolaisesta vastauksesta jolla ei ollut mitään tekemistä fyysisen roikkumisen tai riippumisen kanssa, vaan enemmänkin siitä miten joku asia oli suhteessa johonkin toiseen.

Moni runsaan ylipainon kanssa taistellut ja runsaasti painoa pudottanut tietää kuitenkin sen inhottavan tunteen kun diettaamisen jälkeen ympäri kehoa riippuu ja roikkuu löysää nahkaa.  Olen törmännyt jopa 10-15 kilon ylipainon kanssa elävien toteamukseen ettei halua laihtua liikaa ettei nahka ala roikkua..

Silloin jos ja kun painon pudotus tapahtuu ”kuihduttamalla”, silloin helposti käykin niin että nahka ei pysy menossa mukana. Tämä tapahtuu helposti varsinkin vatsalaukun kutistusleikkauksen yhteydessä.

Kun painon pudotus perustuu solutasolla tehokkaasti käynnistyvään aineenvaihduntaan, tapahtuu oikeastaan juuri päinvastoin. Keho tiivistyy ja kiinteytyy enemmän kuin pelkästään rasvan painoa pudottamalla. Monet valmennettavani ovat todenneet vaa’an näyttävän huomattavasti vähäisempää pudonnutta kilo määrää kuin mitä vaatekoon muutosta katsomalla voisi veikata. Tämähän johtuu siitä että lihas painaa noin kolme kertaa enemmän kuin läski.

Eli kun haluat tiivistyä kauttaaltaan, huolehdi että kehosi saa kaiken sen mitä se tarvitsee voidakseen toimia oikein. Keho vaatii oikeassa suhteessa toisiinsa nähden vitamiinit, mineraalit, kivennäis- ja hivenaineet samoin kuin suoliston flooraa tasapainottavat bakteerit, pro- ja prebiootit ja elimistölle välttämättömät aminohapot. Vasta silloin kun kaikki palikat on paikallaan voi kroppa toimia oikein ja saavuttaa täydellisen tasapainon.

Eli kun haluat että kutistuminen tapahtuu mielummin näiden jälkimmäisten kuvien kaltaisella tavalla, kuin tuon ensimmäisen kuvan tavalla, silloin voin auttaa sinua terveellisesti ja turvallisesti kohti tavoitetta.

Huolehdin siitä että saat syödä neljä kertaa päivässä kehollesi soveltuvia (varmistetaan verikokeilla) puhtaita, ravitsevia raaka-aineita (kalaa/kanaa ja  muita proteiininlähteitä sekä laadukkaita vihanneksia) joista opit valmistamaan herkullisia ja kehollesi soveltuvia aterioita ja optimaalisesti kehollesi suunnitellut ravintolisät tukemaan tavoitteen saavuttamista.

Lisätietoja saat hoswstudio@icloud.com tai 044-5309323.

By |

Me suomalaiset sanomme yleensä ”terveydeksi!” kun joku aivastaa. Englanninkielisissä maissa toivotetaan aivastuksen jälkeen siunausta. Jäin miettimään miksi näin oli. Kukaanhan ei halunnut sairastua, joten kai terveyden toivottaminen oli luontevaa, jopa silloin kun tiesimme toisen tilan olevan jo ”menetetty”. Ehkä suomalainen vain halusi silloin sitten suojata itsensä tuolla ”loitsulla”.

Nyt kun syksy on saapunut flunssa- ja vatsatauti-kausineen, pääsee tuota toivotusta hokemaan varsin usein. Perheet joissa on pieniä lapsia tapaavat nämä tutut syksyn airuet vielä lapsettomia nopeammin, sillä yleensä päiväkodit ja koulut kierrättävät pöpöt nopeammin kuin työelämä.

Sekä flunssa että vatsatauti on varsin helppo välttää yksinkertaisilla perusasioilla: Huolehdi hyvästä käsihygieniasta ja siitä että elimistösi on vastustuskykyinen.

Käsihygienia ei tarkoita sitä että pitäisi yltiöpäisesti läträtä käsidesin kanssa, vaan sitä että kädet pesee ennen ruokailua, wc-käynnin jälkeen ja aina saapuessaan ulkomaailmasta sisätiloihin. En todellakaan suosittele jokin aika sitten suuresti markkinoituja antibakteerisia käsisaippuoita, sillä jos elimistön totuttaa liian steriiliin ympäristöön, silloin on vaarana että elimistö ei enää edes tunnista bakteereita, ja laskee viimeisenkin puolustuksen. Toki sille käsidesi-pullolle on paikkansa pahimman vatsatautiepidemian aikaan ja ymmärrän hyvin miksi esimerkiksi sairaaloiden ja vanhustentalojen käytävillä on seinään kiinnitettynä desinfiointiainepullot, silloin kun on ympäristössä jossa on suurempi riski bakteerien leviämiselle, silloin on hyvä toki desinfiointia käyttääkin.

Käsihygieniaa vielä oleellisempikin on elimistön vastustuskyky. Vastustuskyky auttaa sekä tauteja vastaan taistelussa että siinä kuinka nopeasti sairaudesta toipuu. Meidän vastustuskykymme pohja ja perusta on suolistossa ja sen hyvinvoinnissa. Valitettava tosiasiahan on se että antibioottikuuri jolla sitkeä flunssa hoidetaan, tuhoaa samalla elimistön omaa hyvää bakteerikantaa. Onneksi useimmat lääkärit suosittelevat jo nykypäivänä maitohappobakteereita antibioottikuurin rinnalle, mutta useimmat eivät tee asiakkaalle (sairastuneitaha ei saa enää kutsua potilaiksi vaan asiakkaiksi) selväksi sitä MIKSI maitohappobakteereita tulisi antibioottien kanssa käyttää, ei ehkäisemään vatsan sekaisin menoa (kuten monet luulevat), vaan antaakseen suoliston bakteerikannalle edes pienen mahdollisuuden selvitä hengissä.

Henkilökohtaisesti söin viimeisen antibioottikuurin vuonna 2007, toki muutaman kuurin on lääkäri sen jälkeen kirjoittanut, mutten ole edes noutanut lääkkeitä apteekista. Tein silloin valinnan parantaa elimistöni kuntoa ja katkaista kierre. Jokainen syömämme antibioottikuuri kun sotkee suoliston bakteerikannan vähintään puoleksi vuodeksi, joidenkin tutkimusten mukaan kaaos elimistössä voi jatkua jopa kaksi vuotta kuurin jälkeen. Jos ja kun vastustuskykymme lepää suoliston hyvinvoinnin varassa, on itsestään selvää että jokainen antibioottikuuri, vaikka sen hetkiseen tautiin auttaakin, heikentää vastustuskykyä entisestään.

Sanoin halunneeni katkaista kierteen. Päätökseni jälkeen kärsin yhden poskiontelotulehduksen ja monia erilaisia flunssia. En siis suinkaan muuttunut täysin terveeksi kerralla. Huomasin vain sen että alkaessani huolehtia suoliston hyvinvoinnista syöden runsasbakteerista maitohappobakteeri-jugurttia ja lisäten kehon vastustuskykyä tarjoten sille optimaaliset vitamiinit joilla keho pystyi jälleenrakentamaan immuunipuolustusta, flunssieni voimakkuus ja kesto lyhenivät. Flunssa oli flunssa, ei poskiontelotulehdus. Yskä oli yskä, ei keuhkoputkentulehdus.

Omalla kohdallani huomasin oleellisimmaksi sairastumisen ehkäisyksi mielentilan. Vaikka ympärillä väki kaatui vuoteeseen milloin minkäkin pöpön runtelemana, niin jos oma mieleni oli positiivinen ja innostunut elämästä, vältin taudin. Ja jos puolestaan olin stressaantunut ja mieleni kaipasi lepoa, sairastuin melko varmasti.

Sairauden kestoon tärkeimmäksi vaikuttajaksi koin sen kuinka nopeasti ensi oireiden jälkeen maltoin antaa kehollein mahdollisuuden lepoon. Monet kun pitävät itseään työpaikalla lähes korvaamattomina ja raahautuvat työpaikalle puolikuntoisena, levittäen samalla pöpöjä sitten kaikkien muiden tartuttamiseksi. Hyvän työntekijän tittelin kalastelu tällä tavoin kääntyy usein kaikin tavoin itseä vastaan. Ensinnäkin se ettei heti sairastuessa malta antaa keholle paria päivää lepoa ja mahdollisuutta puolustautua pöpöjä vastaan silloin kun niiden määrä elimistössä on vielä suhteellisen vähäinen aiheuttaa sen että tauti helposti pahenee ja pitkittyy. Toinen huono asia on se, että kun puolikuntoisena tullaan töihin ja tartutetaan kaikki muut, leviää tautiaalto vain laajemmalle ja kasaa työtaakkaa sitten entistä rankempana omille harteille kun sairastelun jälkeen yrittää palata töihin kaikkien muiden sairastaessa siinä vaiheessa.. Eli kierre on valmis.

Kuinka siis huolehtia terveydestä ja lyhentää sairastumisen kestoa:

  1. Huolehdi, varsinkin flunssa/vatsatautikautena, suoliston hyvinvoinnista hyvälaatuisilla maitohappobakteereilla. Suosittelen joko apteekista/luontaistuotekaupasta löytyviä DDS+ maitohappobakteereita tai tätä itse käyttämääni Fitlinen Pro-B-4jugurttijuomaa (huom! tarvitsee haudutusastian).
  2. Anna keholle monipuolinen kattaus vitamiineja, mineraaleja ja hivenaineita syömällä terveellisesti ja monipuolisesti. Täydennä ruokavaliota tarpeen mukaan korkealaatuisilla monivitamiineilla. Flunssakauden tärkeimmät vitamiini ovat B12, C ja D-vitamiini, sekä sinkki ja seleeni.
  3. Jos sairastut, jää mahdollisimman nopeasti lepäämään. Ensimmäiset kaksi päivää oireiden ilmaantuessa ovat elimistön immuunipuolustuksen kannalta oleellisimmat, jos keho joutuu silloin käymään ylikierroksilla yrittäessä samalla hoitaa arjen työt ja taistella tautia vastaan, on todennäköistä että sairastat ainakin seuraavan pari viikkoa. Jos taas lepäät nuo kaksi ensimmäistä päivää, olet todennäköisesti työkuntoinen jo kolmantena päivänä.
  4. Harkitse tarkkaan menisikö tauti ohi levolla vai tarvitsetko todella antibioottikuurin? Tavalliseen flunssaan riittävät usein lääkkeeksi tulehduskipulääkkeet ja tukkoista oloa helpottamaan tarvittaessa antihistamiini. Lääkärin vastaanotolla on hyvä esittää kysymys: Meneekö tämä ohi ilman antibioottia? Jos lääkärin vastaus on kyllä (vaikka siihen tulee sitten pitkä litania miksi se antibioottikuuri voisi kuitenkin olla hyvä), niin suosittelen antamaan elimistöllesi mahdollisuus puolustautua ihan itse.
Jos haluat henkilökohtaisia suosituksia millaisella vitamiinikattauksella voit parantaa immuunipuolustusta ja välttää tämän syksyn/talven flunssat niin autan mielelläni, ota siis yhteyttä!

By |

Jo Hippokrates aikanaan sanoi:”Ruoka olkoon lääkkeemme.” Miksi sitten syömme itsemme sairaaksi? Miksi länsimaisen ihmisen ruokavalio koostuu pääsääntöisesti viljoista, sokerista ja maidosta? Miksi proteiinin lähteinä käytetty liha on syötetty myös viljoilla ja sokerilla?

En pohdiskele asiaa maatalouspoltiittiselta kannalta, sen voi jokainen tehdä tykönään. Mutta sitä todellakin pohdin, miksi valitsemme lautaselle mielummin näitä ruoka-aineita jotka tekevät meidät sairaaksi?

Käsiini osui artikkeli Rauli Mäkelästä. Hän on funktionaalisen lääketieteen lääkäri joka hoitaa mm reumapotilaita ruokavaliolla. Valitettavan moni tuntemani reumapotilas alistuu siihen että sairaus runtelee kehon ja loppu vastustuskyky nujerretaan voimattomaksi agressiivisilla lääkehoidoilla (jopa sytostaateilla). Mäkelä kuitenkin toteaa omassa hoito-ohjelmassaan tarkistavansa ensimmäisenä reumapotilaan ruokavalion.

– Samat hoitolinjat pätevät sekä sellaisiin reumoihin, missä reumakokeet vahvistavat sairauden reumaksi, mutta myös sellaisiin niveltulehduksiin, joita reumakokeissa ei näy. Ihminen voi olla aivan invalidi, vaikka reumakokeet eivät vahvista sairautta reumaksi. Tällainen tila voi tulla esimerkiksi silloin, jos jostakin huonon hygienian maasta sattuu saamaan kampylobakteerin tai salmonellan, jonka seurauksena on ensin ripuli ja sitten hyvin kipeä niveltulehdus. Tätä sanotaan reaktiiviseksi artriitiksi.
Rauli Mäkelä toteaa kokemuksen osoittaneen, että ruokayliherkkyydet aiheuttavat hyvin usein niveltulehduksia.
– Manipuloimalla potilaan dieettiä saadaan monasti paljon hyvää aikaan. Useimmiten syylliseksi paljastuvat kotimaiset (gluteeni) viljat, ja kun niveltulehdusta poteva potilas laitetaan gluteenittomalle ruokavaliolle, tilanne kohentuu nopeasti. Mieluiten pistän potilaani ihan aluksi oikealle eliminaatioruokavaliolle, missä poistetaan gluteenien lisäksi lehmänmaito, sokeri ja hiiva. Sen jälkeen rupean purkamaan dieettiä siten, että ensin puran muita tekijöitä ja jätän viimeiseksi viljat, koska useimmiten syyllinen löytyy sieltä. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä mekanismia, miksi gluteeniviljat ovat usein syyllisiä reumaattisiin tulehduksiin. Toiseksi yleisin syyllinen lienee maito.
– Jos potilas jaksaa ja on riittävän motivoitunut, pistän hänet ns. alkupaastolle eli pehmeälle paastolle, jolloin hän käyttää vain lisäravinnepulveria johon on sekoitettu vitamiineja, hivenaineita, aminohappoja ja tulehdusta hillitseviä lääkekasviuutteita, jolloin saadaan nesteeseen sekoitettava ravintolisäpulveri, joka juodaan.
Hoidon toiseksi kivijalaksi Rauli Mäkelä nimeää probiootit. Funktionaalisen lääketieteen mukaan tulehduksen ydin sijaitsee suolistossa, jolloin suoliston pieneliökantaa pyritään manipuloimaan.
– Eräs voimakas manipuloinnin tapa on alkupaasto, jos potilas vain jaksaa sen tehdä, ja paastoon yhdistetään usein suolen tyhjennys. Tässä voidaan käyttää samaa menetelmää kuin paksusuolen tähystyksessä, jolloin potilas huuhtelee itsensä yläkautta puhtaaksi. Tämä aiheuttaa vallankumouksen suoliston pieneliökannassa, mutta jos potilas ei jaksa tehdä tätä, hänelle aloitetaan ainakin probioottien syöttäminen. Useimmiten silloin puhutaan maitohappobakteereista.
Hoidon kolmanneksi tukipilariksi tohtori Mäkelä nimeää tulehdusta hillitsevät vitamiinit, hivenaineet, rasvahapot ja ravintolisät. Mäkelä pitää hyvin tärkeänä tulehduksen hillinnässä myös välttämättömiä rasvahappoja, ja erityisesti omega-3-sarjaan kuuluvia EPAa ja DHAta.
Jossakin vaiheessa mukaan hoitokuvioon tulevat neljäntenä tekijänä myös proteiineja pilkkovat eli proteolyyttiset entsyymit.
– Puhutaan systeemisestä entsyymihoidosta. Ihmiset ovat käyttäneet maailman sivu entsyymitabletteja helpottamaan ruuansulatusta, jos omat ruuansulatusrauhaset ja haima eivät tuota riittävästi ruokaa pilkkovia entsyymejä. Systeemisessä entsyymihoidossa ideana onkin se, että mahdollisimman tyhjään vatsaan otetaan entsyymejä, jotka vastoin vanhoja oppikirjatietoja imeytyvät suurelta osin ehjinä limakalvon läpi verenkiertoon. Ehjät entsyymimolekyylit, joita valmistetaan muun muassa ananaksesta ja papaijasta, hakeutuvat tulehtuneille alueille, missä ne pilkkovat tulehdusjätteitä ja lieventävät tulehdusta.
”Tyytyväinen tuloksiin”
Lääkäri Rauli Mäkelä toteaa, että pehmeässä reumatautien hoidossa valtaosa reumapotilaistani havaitsee selvää apua. Olen pystynyt vierottamaan monta potilasta solumyrkyistä ja muista kovista reumalääkkeistä. Hyvin monilla jää jossain määrin rajoitettu dieetti pysyväksi. Jos potilas on hyötynyt gluteiinittomasta dieetistä, he useimmiten jatkavat sitä. Potilaat valitsevat yleensä dieetin riesan mieluummin kuin jatkuvat säryt.
– Normaali hoitojakso kestää useita kuukausia. Ensimmäinen hoitokerta vie yleensä runsaasti aikaa, kun potilaalle selitetään kaikki hänelle uudet hoidot. Kontrolli on kuukauden kuluttua, jolloin potilas tulee kertomaan, mitä mieltä hän on asioista, ja valtaosa potilaista kertoo jo tuolloin voivansa selvästi paremmin kuin hoitoon hakeutuessa. Puolen vuoden kuluttua hoitojen alkamisesta potilaalla on yleensä yhä joitakin dieettirajoituksia ja myös jonkinlainen ylläpitoannos tulehdusta hillitsevistä ravintolisistä, vitamiineista, hivenaineista ja rasvahapoista. Näin tilanne pystytään pitämään hallinnassa.
Entä kuinka reumalääkärit suhtautuvat näihin hoitoihin?
– He sanovat potilailleni, että no joo, jatkakaa nyt niitä hoitoja, jos te luulette ja tykkäätte että niistä on jotakin hyötyä, mutta kyllä tiede on osoittanut, ettei niistä voi olla mitään hyötyä, tohtori Rauli Mäkelä naurahtaa. – Olen kuitenkin saanut selkäreumoissa, suurten nivelien ja käsien nivelien tulehduksissa aivan ällistyttäviä tuloksia.
Jos haluat tutustua tarkemmin reuman luonnonmukaiseen hoitoon, suosittelen lukemaan Rauli Mäkelän kirjan .

Miksi tämä sitten kiinnosti itseäni niin suuresti? Siksi että monet nivelkivuista ja reuman oireista kärsineet ovat saaneet CellRESET – kehokuurista avun. Mietin itse alkuun miksi kuurilla on vaikutusta myös niveliin, mutta nyt ymmärrän että koska kuurin ruokavalio poistaa samalla tavoin tulehdusta aiheuttavat ruoka-aineet lautaselta, ja koska kuurin aikana myös huolehditaan elimistön tarvitsemien vitamiinien, hivenaineiden ja mineraalien sekä aminohappojen saamisesta ja siitä että suolistomme saa probiootit ja entsyymit, siksi vaikutus on luonnollisesti täysin sama kuin lääkärin antaessa vastaavat ohjeet. Jos siis haluat ottaa keholle korjausliikkeen ennenkuin tarvitset siihe lääkärin apua, olen mielelläni valmentajasi prosessin läpi.

Lainaus: Rauli Mäkelän haastattelu.