Juhla-ajan ravitsemus

Loppuvuoden juhlakausi on täydessä vauhdissa. Ensin oli pyhäinmiesten päivä, jonka osa tuntee nimellä kekri ja toiset halloween. Sitten oli vuorossa pikkujoulut ja itsenäisyyspäivä. Tulossa on vielä joulu ja uusivuosi ja lopulta vielä loppiaisena syödään kaapit tyhjäksi joulun rääppeistä. Monella marras-joulukuulle mahtui mukaan useammat pikkujoulut lukemattomine jouluruokineen ja terästettyine glögeineen. Vaikka tämä vuosi oli monelle poikkeuksellinen, tuntuu että varsinkin painonsa kanssa kamppailevalle tämä aika vuodesta voi olla painajaismainen. Kuinka kieltäytyä kaikista makeista herkuista: Suklaasta, tortuista, pipareista? Kuinka välttää  ähkyt joulupöydässä?

80/20

Totaalikieltäytyminen on ainoa keino joka toimii toisilla, mutta ei kaikilla. Varsinkin jos olet ollut pahassa sokerikoukussa, kannattaa oikeasti miettiä onko järkevää antaa paholaiselle pikkurilli, kun vaarana on, että se vie sitten koko käden ja lopulta koko ihmisen. Jos joulupöytä on kuitenkin vuoden kohokohta, etkä halua pidättäytyä täysin jouluherkuista, kannattaa ottaa käyttöön menttaalinen tuki. Kultainen keskitie täydellisen ruokavaliollisen puritanismin ja totaalisen retkahduksen välillä kulkee jossain 80/20 prosenttijaon kohdalla. Eli kun syöt 80% oikein ja terveellisesti, voit sallia itsellesi 20% ”kiellettyjä nautintoja”

80/20-sääntöä voi käyttää myös ajallisesti. Jos ajattelet että vuodessa on 365 päivää. Tästä 20% on 73 päivää. Useimmat meistä haluavat pitää niitä pieniä herkkupäiviä keskimäärin kerran viikossa, näinollen siihen kuluu vuodessa 52 päivää, eli jäljelle jää vielä 21 päivää. Pääsiäisenä tulee ehkä herkuteltua enemmän kuin vain yhtenä päivänä, juhannus on myös sellainen jossa saattaa herkkuja mennä enemmän, samoin ehkä kesälomalla. Vaikka näitä päiviä kertyisi pitkin vuotta useampikin, on varsin todennäköistä, että joulun välipäivien verran niitä päiviä jää kuitenkin varastoon.

Eikö tunnukin helpottavalta ajatus, että ne joulun ajan herkkupäivät ovatkin ihan sallittuja 80/20-säännön puitteissa. Niistä ei tarvitse siis kantaa huonoa omaatuntoa.

Laatua, ei määrää

Jouluherkuissa kannattaa pyrkiä laatuun määrän sijaan. Eli sen sijaan että söisit ison rasiallisen maitosuklaa-konvehteja, satsaa ruuassa ja herkuissa laatuun ja osta tusinarasian sijaan pieni rasia laadukkaita konvehteja. Voit huoletta nauttia herkullisen aterian jälkeen yhden tai kaksi laadukasta, käsintehtyä suklaakonvehtia. Tai kokeile itse raakasuklaan tekemistä. Se on hauskaa ja itse tehdyt raakasuklaa-konvehdit sopivat mainioksi lahjaideaksikin.

Teolliset makeiset voit myös korvata luonnollisemmilla kauden herkuilla, tuoreilla tai kuivatuilla viikunoilla ja taateleilla. Nekin sisältävät toki sokeria (kuivatut), mutta samalla niissä tulee mukana kuitua joka tekee hyvää ruuansulatukselle

Kohtuus kaikessa

Tuo 80/20 sääntö pätee myös käänteisesti. Eli kun on se herkuttelu-päivä, ei mikään vaadi  unohtamaan täydellisesti hyviä oppeja sellaisenakaan päivänä. Joulupöydässä ruokalista näyttää usein kovin tärkkelys- ja proteiini-pitoiselta. Joululaatikot ovat juureksista ja usein imellytettyjä eli usein hyvin tärkkelyspitoisia. Lihaa, kalkkunaa ja kalaa on eri muodoissa, eli ruuansulatukselle runsaasti prosessoitavaa proteiinia ja tuoreet kasvikset loistavat usein poissaolollaan. Jos normaali arjessa olet totuttanut vatsasi hyvään annokseen salaattia joka aterian ohessa, ei tästä hyvästä tavasta kannata luopua joulupöydässäkään. Jos perinteinen vihersalaatti ei houkuta, harkitse vaihtoehtoina esim hapankaalia, marinoitua kaalisalaattia tai edes juuresraasteita. Tai jos haluat päästä todella helpolla, osta rasiallinen ituja tai silmuja (tai idätä itse, idut ovat syömävalmiita 2-3 päivän päästä prosessin aloituksesta). Kaikki nämä sisältävät hyviä entsyymejä ja kuituja jotka helpottavat suoliston toimintaa sen muuten hitaasti sulavan jouluruuan rinnalla. 

Joulupöytään voi toki tuoda uusiakin herkkuja jotka eivät välttämättä ole sinne perinteisesti kuuluneet.  Muista että voit tehdä omasta juhla-ajastasi juuri oman makusi mukaisen. Jouluherkut voi tehdä halutessaan vaikka raakaruokana, tai viedä itsensä makumatkalle ihan mihin päin maailmaa tahansa. Kukaan ei sano että jouluruoka tulisi olla aina vain kinkkua, laatikoita ja rosollia. Luo oma perinne joka antaa itsellesi sopivan merkityksen juhla-ajalle.

Nauti joka hetkestä

Tammikuu on täynnä tyhjiä lupauksia? Valitettavan usein näin on, mutta jos tekisitkin tänä vuonna poikkeuksen ja antaisit itsellesi lupauksen jo hyvissä ajoin ennen joulua. Että nautit tänä vuonna joulusta kaikilla aisteilla. Tyydyttäen niin maku-, haju-, näkö-, kuulo-, kuin tuntoaistia ja antaisit lisäksi itsellesi täyden oikeuden rentoutua ja nauttia joka hetkestä ilman stressiä ja suorittamista. Kun keskityt läsnä olevaan hetkeen, varsinkin ruokaillessasi, huomaat ettet ahmi ruokaa yli tarpeidesi.

Nuuhki siis ihanaa ruuan tuoksua jo ennen kuin istahdat pöytään ja täytät lautasesi. Mitä kaikkia aineksia tunnistat tuoksuista? Mitä tunteita nämä tuoksut herättävät? Mitä muistoja niistä tulee? 

Katso miten kauniilta jouluateria näyttää. Kuinka pöytä on katettu juhlavasti ja kuinka herkullinen on ruokien värimaailma. Kiinnitä huomiosi mahdollisesti mieleen nouseviin muistoihin menneistä juhla-aterioista, mitä tunteita ne herättävät?

Täyttäessäsi lautasesi, pysähdy katsomaan miltä annos näyttää ja miltä ruuat nyt tuoksuvat. Anna suusi vettyä jo odotuksesta päästä maistamaan ensimmäinen suupala. Ota haarukkaan ensimmäinen suupala ja vie se suuhusi. Tunne miltä sen rakenne tuntuu kun puraiset sitä ensimmäisen kerran. Millainen maku siitä vapautuu suuhusi. Kuuluuko sen pureskelussa ääni. Oliko suupala rapean rouskahtava vai oliko se pehmeää ja vailla vastusta purressasi. Anna kielesi tehdä töitä ja liikutella ruokaa suussasi. Pureskele kunnes suupala on pelkkä nielaisuvalmis massa. Nielaise ja ota seuraava suupala. Tarkastele miltä se maistuu, miltä sen purutuntuma tuntuu, miten se erosi edellisestä suupalasta. Nauti suussasi muodostuvasta makujen sinfoniasta.

Näkö, kuulo, haju, maku ja tunto, kaikki aistimme liittyvät ruokailuun. Käytä siis kaikkia aistejasi kun nautit juhlakauden aterioista.

Uusi sinä tammikuussa 2021

Jos olet tämän poikkeuksellisen vuoden 2020 aikana kokenut menettäneesi otteesi hyvinvoinnista ja unelmien vartalo tuntuu karanneen kauemmas kuin koskaan ennen, tarjoan sinulle mahdollisuuden hypätä huikeaan porukkaan tekemään pysyvä ja toimiva ryhtiliike. Loppiaisen jälkeen, 11.1.2021 starttaa onlinessa todella tehokas kokonaisuus jolla voit saada itsellesi hyvän startin kohti unelmiesi kehoa.

Kyseessä on 30+90 päivän elämäntaparemontti, jonka aikana ensin potkaistaan aineenvaihdunta käyntiin elimistöä aktivoivalla ruokavaliolla, lisäravinteilla ja Method Putkiston 30 pv teho-ohjelmalla. Ja jatkoksi ohjaan sinua 90 päivän ajan noudattamaan sitä terveyttä ja hyvinvointia tukevaa ruokavaliota tavalla joka on helppoa hauskaa ja innostavaa ja samalla autan sinua ylläpitämään liikunnallista rutiinia. Mikä tärkeintä tämän jakson aikana autan sinua ohjelmoimaan mielesi niin, että et koe joutuvasi luopumaan mistään, vaan alitajuntasi auttaa sinua valmennuksen aikana ja sen tekemään niitä hyviä terveyttä ja hyvinvointia tukevia valintoja, ihan ilman taisteluita tahdonvoiman kanssa.

Tämän 4 kk paketin normaali hinta on 1799€, nyt 31.12.2020 asti saat sen hintaan 1499€ tai 379€/kk mikäli haluat maksaa erissä. Lue lisää Hyvinvoinnin Alkemian Uusi minä-valmennuksesta ja lunasta paikkasi ennen kuin hinta nousee!

Hyvinvoinnin alkemia on aloittanut kaupallisen yhteistyön suomalaisen avainlippuyrityksen Evogenomin kanssa. Tässä artikkelissa löydät lisätietoa mitä hyötyjä geenitestauksesta voi olla hyvinvoinnin kannalta.

Jokainen meistä ihmisistä koostuu noin 600 eri solutyypistä ja 37 biljoonasta solusta. Jokaisen solun sisältä löytyy dna-ketju joka koostuu emäspareista. Kaikkiaan ihminen koostuu 3,2 miljardista emäsparista. Nämä emäsparit määrittävät sen millainen ihminen on, rakenteeltaan ja toiminnoiltaan.

Mitä ihmisen geeneistä tiedetään?

Geenikartan osasista hieman yli 700 000 yksittäistä ”snippiä” SNP (Single Nucleotide Polymorphism) on tunnistettu ja luetaan geenitestissä. Näiden yksittäisten SNPien kautta löytyy geneettiset erot mm siitä, miten aineenvaihdunta toimii, millaisia lihassoluja omaat, miten esimerkiksi maksan entsyymit toimivat, eli kuinka esim sokeri, alkoholi ja eri lääkeaineet kehossasi käyttäytyvät jne. Samoin näistä snipeistä löytyy tieto mahdollisesta alttiudesta esimerkiksi diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, allergioihin ja myös siihen onko akilesjänteesi tai polven ristiside herkempi vaurioitumaan kuin keskivertokansalaisilla.

Kuinka geenitesti voisi auttaa harjoittelussa?

ACTN3, eli Alfa-aktiini-3 -geenissä esiintyvä R557X-muunnos on eräs tunnetuimmista suorituskykyyn liittyvistä. R577 on geenin normaali muoto, ja 577X puolestaan muunnos, joka estää alfa-aktiini-3 -proteiinin ilmentymisen. Jos tätä proteiinia ei ilmennetä, lihasten tuottama teho jää pienemmäksi. Tutkimusten mukaan R-alleeli eli R-versio on huomattavan yleinen nopeusvoimaa vaativien lajien harrastajilla. Näiden lajien olympiatason urheilijoista vain häviävän pieni osa on genotyypiltään XX, ja useimmat ovat joko RX tai RR. X puolestaan joidenkin tutkimusten mukaan lisää lihasten hapenkäyttötehoa ja kestävyysurheiluominaisuuksia, mutta toiset tutkimukset ovat havainneet kestävyysedun katoavan, kun on verrattu keskenään kestävyyskuntoa aktiivisesti harjoittaneita X- ja R-alleelisia. Lisäksi ääriolosuhteissa, kuten maratonia juostessa, X saattaa altistaa lihasvaurioille. Tiedostamalla mikä oma ACTN3 muotosi on, tiedät onko valitsemasi laji itsellesi se ominaisin ja mihin osa-alueisiin kannattaa kiinnittää huomiota jotta saisit lisää tehoa.

ACE, eli Angiotensiinientsyymi säätelee verenpainetta ja verisuonten supistumista. Monissa tutkimuksissa on havaittu sen eri versioiden eli alleelien vaikutus suorituskykyyn. Vaihtoehtoina ovat joko insertio (I), jossa geenissä on ylimääräinen toistojakso, tai deleetio (D), jossa kyseinen jakso puuttuu.
Insertio (I) vähentää entsyymin määrää veressä. Tällöin I-alleelin kantajilla on hitaampi vaste urheilun tuottamaan verenpaineen nousuun, sydämen sykkeeseen sekä heillä on suurempi maksimihapenottokapasiteetti. I-alleeli on täten kestävyyttä lisäävä alleeli.
D-alleelisilla on puolestaan suurempi määrä entsyymiä veressä. Täten D-alleelin kantajilla urheillessa verenpaine ja sydämen syke nousevat nopeammin ja VO2-maksimi saavutetaan aiemmin. Myös sydämen vasen kammio kasvaa nopeammin harjoittelun johdosta. I-alleelia tavataan todennäköisemmin kestävyys- ja D-alleelia puolestaan räjähtävää tehoa vaativien lajien urheilijoilla. Oletko valinnut geneettisesti sopivan lajin?

Geenitesti kertoo myös nopean ja hitaan lihaskudoksen keskinäisen suhteen. Samoin se kertoo voimaurheiluun liittyen nopeusvoiman kapasiteetin ja suorituksen kehittymisnopeuden. Kestävyysurheilun osalta se puolestaan kertoo kestävyyden ja jaksamisen, hapen käytöstä kestävyysurheilussa ja suorituksen hapenkäytöstä ja kehittymisnopeudesta kestävyyslajeissa. Happi on varsin oleellinen treenin ja suorituksen kannalta, siksi varsinkin kilpaurheilussa on hyvä tietää millä nopeudella kehosi reagoi vähähappiseen treeniympäristöön, millainen geneettinen VO2 max sinulla on.

Harjoittelun siedolla ja palautumisella on myös yksilöllisiä eroja. Testi kertoo millainen treenin sieto lihaksistollasi on ja miten kehosi sietää ääriolosuhteita. Samoin se kertoo palautumisen kannalta oleelliset asiat, kuten tulehdusvasteen, palautumisnopeuden ja lihasarkuuden. Viimeksimainitun olet varmasti huomannut jo itsekin, joten tämä toimii hyvänä tarkistuspisteenä sen suhteen miten vastaavat asiat mitä testi kertoo, huomaa arjessa. Testi kertoo myös kipukynnyksestäsi, onko se keskivertoa alhaisempi, normaali vai korkeampi. Tämä kertoo varsinkin valmentajalle paljon treeniohjelmaa suunnitellessa, mutta myös arkipäiväiset asiat kuten tarve puudutukselle hammaslääkärissä selittyy tällä. Korkean kipukynnyksen ihminen tiedostaa kivun, mutta sen mekanismi ei estä toimintakykyä, kun alhaisen kipukynnyksen ihminen voi vastaavasta kivusta lamautua täysin toimintakyvyttömäksi.

Vaikuttavatko geenit stressitasoon?

Useimmille aikuisille ihmisille pitkällä aikavälillä tarvittava unen vähimmäismäärä on seitsemän ja yhdeksän tunnin välillä, keskiarvon ollessa kahdeksan tuntia. Krooninen unen puute on terveysriskin lisäksi suuri riski mm. liikenteessä ja tarkkuutta vaativassa työssä. Unentarpeesta huoletiminen on terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta erittäin tärkeää, ja useimmat suomalaiset nukkuvatkin valitettavasti säännönmukaisesti liian vähän. Uni on, vanhaa sanontaa laajentaaksemme, kaiken ikäiselle kuin rahaa pankkiin laittaisi! Joillakin harvoilla ihmisillä on perinnöllinen kyky tulla toimeen pienemmällä unimäärällä ja silti säilyttää normaali toimintakyky. He eivät tarvitse samassa määrin unta kuin keskivertoyksilö, vaan nukkuvat säännönmukaisesti 1-2 tuntia vähemmän. Jos et kuulu tähän geneettiseen vähemmistöön, altistat jatkuvalla univajeella itsesi mm alzhaimerille, siksi on hyvä tietää mikä on geneettinen unen tarpeesi.

Testi kertoo myös geneettisen perimäsi siihen kuinka syvää unta nukut ja millainen unisyklisi on. Jos testi kertoo että sinulla pitäisi olla hyvät unenlahjat ja heräilet öisin jatkuvasti tai kärsit unihäiriöistä, on se jo vakava merkki stressistä. Puolestaan ne kenen unisykli on lyhyempi saattavat heräillä öisin ja nukahtaa helposti uudestaan eikä tämä häiritse heidän stressitasoja.

Ihmisillä on sisäinen kello, jonka vuorokauden pituus on hieman yli 24 tuntia. Jotkut valvovat yleensä myöhempään kuin toiset, jotka saattavat suunnistaa höyhensaarille hyvinkin aikaisin. Ihmisten luontainen nukkumaanmenoaika vaihtelee niin opittujen tapojen kuin elämäntilanteenkin kautta, ja myös perinnöllisillä taipumuksilla on vaikutusta asiaan. Joillain henkilöillä perintötekijät suosivat aamuvirkkua elämäntapaa, ja joillain toisilla taas paras aktiivisuuden vaihe tulee vasta iltapäivästä tai illasta. Aamuvirkut myös nukkuvat keskimäärin hivenen enemmän kuin iltavirkut. Iltavirkut puolestaan saattavat kärsiä ajoittaisesta unettomuudesta ja suosia esimerkiksi töitä, jotka tapahtuvat ilta-aikaan. Onko oma rytmisi geneettisesti sinulle sopiva?

Geenit kertovat myös luontaisen dopamiinitason kehossa, eli suoraan sen, oletko ”stressierkki” vai ”rentoreiska”. Ja voit näinollen tarvittaessa tehdä valintoja jotka tukevat stressinsietokykyäsi.

Miten geenitesti auttaa painonhallinnassa?

Kehomme kuluttaa levossakin energiaa perustoimintojen, kuten solunjakautumisen ja lämpötilan säätelyn ylläpitämiseen. Joillakuilla lämmöntuotanto toimii hiukan eri tavalla. Heidän elimistönsä valmistaa vähemmän lämmöntuotosta vastaavia ruskeita rasvasoluja. Tällöin lämpöä tuotetaan perusaineenvaihdunnassa vähemmän ja säästynyt energia varastoidaan rasvana valkoisiin rasvasoluihin. Myös kylmä saattaa tuntua epämiellyttävämmältä pienemmän lämmöntuotannon tähden.

Joillain ihmisillä keho varastoi energiaa tehokkaammin kuin toisilla. Esihistoriallisina aikoina, ruoansaannin ollessa epäsäännöllisempää, tämä saattoi merkitä eroa elämän ja kuoleman välillä. Nykyään ruoan määrän yltäkylläisyys on kääntynyt ennen suosiollista genotyyppiä vastaan, ja kerätty vararavinto saattaa pysytellä mukana huomattavan sitkeästi painonkaristamisyrityksistä välittämättä.

Testi mittaa ja kertoo ruskean ja valkean rasvan suhteesta elimistössäsi, eli varastoitko rasvaa vai toimiiko aineenvaihdunta automaattisesti tehokkaasti. Huoli pois, jos olet tätä valkoista ryhmää, joudut vain tekemään hieman määrätietoisempia valintoja jotta saat aktivoitua aineenvaihduntaasi, tämä ei siis ole tuomio ikuiseen ylipainoon.

Geenitesti kertoo kehosi toiminnan sen suhteen miten se käyttää kuituja, hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja. Kaikille ei suinkaan ole sopiva ketogeeninen ruokavalio ja proteiinin tarpeemme vaihtelee yksilöllisesti riippuen siitä onko esimerkiksi painoa pudottaessa geneettisesti oleellisempi lihasten säilymiselle rasvan saanti vai proteiinin saanti. Testin perusteella on siis helpompi luoda täsmällisesti tarpeitasi vastaava ruokavalio jossa energianlähteet ovat oikeassa suhteessa keskenään.

Samoin nuorella iällä tehtynä geenitestistä saa tiedon omaako alttiutta metaboliselle oireyhtymälle ja onko oma genotyyppi sellainen, että se altistaa painon nousulle. Jälleen helpottaa mahdollisia valinnan paikkoja sillä että tietää miten oma keho eri asoihin suhtautuu.

Ruokailurytmi on myös opitun lisäksi geneettinen. On napostelijan-genotyyppi, joka ei suinkaan tarkoita sitä että tämän geenivariantin omaavan pitäisi napostella herkkuja, vaan tällainen tyyppi kykenee paremmin sulattamaan vähäisen määrän kerralla, kun jonkun toisen elimistö toimii paremmin sillä, että saa harvemmin suuremman satsin sulatettavaa. Tähän vaikuttaa osin myös mielihyväkeskuksen toiminta, jota sitäkin säätelee geneettinen tausta. Geenit kertovat myös sen, onko itselle paras kasvisruokavalio vai sekaravinto.

Miten geenit suhtautuvat vitamiineihin sekä kivennäis- ja hivenaineisiin?

Verenkierrossa esiintyvien karotenoidien (A-vitamiini) ja tokoferolien (E-vitamiini) pitoisuus on jossain määrin suhteessa perintötekijöihin. Ne toimivat elimistössä mm. antioksidantteina ja vaikuttavat terveyttä edistävästi. Tiettyjen geenimuunnosten ansiosta veressä voi esiintyä suhteessa enemmän näitä yhdisteitä. Tässä on myös syy siihen miksi elimistöt reagoivat eri tavoin eri vitamiinipitoisuuksiin. Jollakulla on puutosoireet vaikka vitamiinipitoisuus veressä on viitearvojen sisällä, tällainen ihminen on tyyppiä jolla pitoisuus pitäisi olla siis keskivertoa korkeampi. Vastaavat markkerit löytyvät myös B12 ja D-vitamiineista.

Samalla tavoin kehoilla on eri tarpeet kivennäis- ja hivenaineiden osalta. Magnesium, fosfori, sinkki, kalsium ja kupari ovat markkerit joilla on merkitys mm lihasten toiminnassa, vastustuskyvyn toiminnassa, luuston ylläpidossa ja raudan varastoitumisessa. Ja vastaavasti kuin vitamiinit, niidenkin tarve voi olla yksilöllisesti suurempi.

Evogenom Sport geenitesti

Nämä markkerit ja lukuisia muita, yhteensä noin 300 SNPsiä on kerätty 60-70 sivuiseen ”henkilökohtaiseen käyttöohjekirjaan”. Mukana on myös mm maksan entsymien toimintaan vaikuttavat markkerit, jotka kertovat eri nautinto ja lääkeaineiden sopivuudesta juuri sinulle. Yhteenveto jota lääkärit nykypäivänä arvostavat suuresti miettiessä eli lääkkeiden soveltuvuutta hoitoprotokollaan. Ei tarvitse testata miten joku lääke sopii, kun raportista näkee suoraan tiedon onko kyseisen aineen metaboloitumiseen vaikuttavalla reitillä mutaatioita vai ei, eli toimiiko lääke kuten halutaan vai aiheuttaako se ongelmia.

Evogenom Sport geenitesti (normaalihinta 590€), nyt koodilla HOSWSPORT saat sen tutustumishintaan 250€. Voit itse tilata geenitestin suoraan Evogenomin verkkokaupasta käyttäen kassalla koodia HOSWSPORT. Saat suoraan Evogenomilta postitse testipakkauksen ohjeineen kuinka toimitat sylkinäytteen suoraan laboratoriolle. Saat geenitestin raportin ja raakadatan suoraan kotiin salasanasuojatulla muistitikulla toimitettuna. Tästä voit tutustua malliraporttiin.

Tilatessasi geenitestin voit lisätä raporttiin myös tarkemmin kohdennettua tietoa terveysriskeistäsi. Yksittäisiä terveysriskikartoituksia ei voi tilata ilman perusraporttia. Tällä hetkellä voit tilata arvion seuraavista riskeistä:

  • Alzheimerin tauti
  • Astma
  • Diabetes
  • Eturauhassyöpä
  • Keliakia
  • Munasarjasyöpä
  • Reuma ja nivelrikko
  • Rintasyöpä
  • Verenpainetauti

Riskiarviot kustantavat 20€/kpl

Mikäli haluat apua raportin tulkintaan tai ruokavalio/elintapamuutoksiin voit varata raportin saavuttua konsultaatioajan (90€).

Valittavissasi on myös neljä erilaista palvelupakettia jotka kaikki pitävät sisällään Evogenom Sport raportin, raakadatan, sekä haluamasi ravintoneuvontakokonaisuuden. Löydät näistä lisätietoa evogenom-geenitesti sivultamme. Hinnat löytyvät sivun alalaidasta.

Hinnat ovat voimassa toistaiseksi, oikeus hinnanmuutoksiin pidätetään.

 

Moni ihminen kavahtelee ajatusta muista hiivoista kuin leivontaan käytetyistä tai panimoteollisuuden käyttämästä. Erheellisesti luullaan että hiiva elimistössä tarkoittaa huonoa tilannetta, ns hiivatulehdusta. Hiivojen lukemattoman laajassa suvussa on kuitenkin myös niitä hiivoja joilla on tärkeä tehtävä ruuansulatuskanavassa ravinteiden pilkkomisessa.

Maitohappobakteerit ovat monelle sitäkin tutumpia. Valtaosa tunnistaa ainakin gefiluksen ja asidofiluksen. Ravintorikas ruoka sisältää kuitenkin huomattavasti enemmän vaihtoehtoja kuin vain nämä kaksi. Montako maitohappobakteeria sinä tiedät päivittäin saavasi osana ruokaa tai ravintolisinä?

Olen itse tänä kesänä ”hurahtanut” vesikefiiriin. Se on näistä ravinteikkaista maitohappobakteerijuomista ”köyhin”, mutta koin itse helpoimmaksi lähteä liikkeelle siitä ja jo sen ruokavalioon tuomat muutokset ovat varsin huikeita.

Ennen kefiiriin tutustumista sisälsi päivittäinen ruokavalioni viittä (5) eri maitohappobakteeria

  • Bifidobacterium species
  • Lactobacillus acidophilus
  • Lactobacillus delbrueckii subsp. bulgaricus
  • Lactobacillus reuteri

  • Streptococcus thermophilus

     

Näiden viiden saamiseksi söin päivittäin itse valmistettua maitohappobakteeri-jugurttia sekä suoliston hyvinvointijuoman. Nyt kun olen lisännyt päivittäiseen rutiiniini lasillisen  itse valmistamaani vesikefiiriä tulee lisänä kymmenen uutta maitohappobakteeria  sekä neljä ravintohiivaa.

  • Lactobacillus brevis
  • Lactobacillus casei
  • Lactobacillus hilgardii
  • Lactobacillus hordei
  • Lactobacillus nagelii
  • Leuconostoc citreum
  • Leuconostoc mesenteroides
  • Acetobacter fabarum
  • Acetobacter orientalis
  • Streptococcus lactis
  • Hanseniaospora valbyensis (yeast)
  • Lachancea fermentati (yeast)
  • Saccharomyces cerevisiae (yeast)
  • Zygotorulaspora florentina (yeast)

Kun lisäksi rakastan hapankaalia, jota syön varsin usein, saan siitä aina ainakin seuraavat:

  • Leuconostoc mesenteroides
  • Lactobacillus brevis (löytyy myös kefiiristä)
  • Pediococcus pentosaceus
  • Lactobacillus plantarum.

Lisäksi hapankaalissa on usein mukana yksi tai useampia seuraavista bakteerikannoista: Weissella species, Lactobacillus curvatus, Lactobacillus sakei, Lactobacillus coryniformis, Lactococcus lactis subsp lactis, Leuconostoc fallax, Leuconostoc citreum ja Leuconostoc argentinum,

Miksi sitten tarvitaan kaikkia näitä (ja muita) maitohappobakteereita ja pro- sekä prebiootteja? Yksinkertaisesti voidakseen hyvin. suolisto koostuu omista soluistamme muodostuvasta suoliston seinämästä sekä suoliston nukan seassa elävästä mikrobimassasta. Tämä mikrobimassa on siis terveenä ja toimivana juuri näistä edellä mainituista maitohappobakteereista, hiivoista ja entsyymeistä koostuva elävä matto. Jos olosuhteet, sairaudet, stressi tai useinmiten ruokavalio tuhoaa tätä elävää massaa, on seurauksena vatsaoireet (turvotus, ummetus, ilmavaivat ja ajan kanssa vakavammat oireet kuten haavaumat suolistossa). Tuhoutunut massa johtaa myös ravinteiden imeytymishäiriöihin, erilaisiin kiputiloihin (kihti ja reumatyyppiset oireet) ja masennukseen sekä jopa alzhaimeriin ja dementiaan.

Mitkä sitten ovat niitä olosuhteita jotka tuhoavat tätä suoliston hyvää kantaa? Tässä seitsemän pahinta suoliston mikrobikannan vihollista:

  1. Antibioottikuurit
  2. Sokeri
  3. Fluori (varsinkin fluoritettu juomavesi)
  4. GMO-ruoka
  5. Viljat
  6. Stressi
  7. Lääkkeet (mm. e-pillerit, kolestroli-, verenpaine- ja vatsalääkkeet)

Nykypäivänä onneksi useimmat lääkärit ovat jo valveutuneita ja kehoittavat ottamaan maitohappobakteeri-kuurin antibiootin kanssa yhtä aikaa. Valitettavaa vain on, että pelkkä 1-2 maitohappobakteerikannan nauttiminen lääkekuurin suojana ei korjaa koko bakteerikantaa. Tutkimusten mukaan yksi antibioottikuuri voi tuhota suoliston bakteerikannan 6 kk ajaksi ja useamman kuurin seurauksena voi olla bakteerikannan autioituminen jopa kahdeksi vuodeksi viimeisestä antibioottikuurista. Suosittelen siis lämpimästi huolehtimaan monipuolisesta bakteerikannan ylläpitämisestä jos joudut syömään antibiootteja. Muistakaamme ettei antibiootit osaa erotella mikä on hyvä ja mikä huono bakteeri, minkä on annettava elää ja mikä on tapettava.

Sokeri, viljat ja GMO-ruoka. Sokerit ja viljat ylläpitävät herkästi tulehdustilaa elimistössä, sillä ne ruokkivat niitä huonolaatuisia bakteereita. Tiedät huonon bakteerikannan jylläävän elimistässä jos vatsasi on usein turvoksissa, saat helposti ilmavaivoja ja kärsit närästyksestä. GMO-ruoka, eli geenimanipuloitu ruokavalio on geneettisesti epäkelpoa, eli jälleen kerran ne hyvät bakteerit jäävät ilman ravintoa ja huonot juhlivat urakalla.

Fluori ei ole suomessa yhtä suuri ongelma kuin niissä maissa jossa vesijohtovesi on fluorattua. Meillä suurin annos fluoria tulee hammastahnasta ja lapsille syötettävistä fluoritableteista. Eli jos epäilet olevasi niitä henkilöitä jotka hampaita harjatessa nielevät osan vaahdosta, suosittelen lämpimästi vaihtamaan fluorittomaan hammastahnaan. Tutkimukset ovat osoittaneet fluoritablettien tehottomuuden hampaiden hyvinvoinnissa, enemmänkin ne aiheuttavat häiriöitä hampaiden kehityksessä ja kiilteessä (aiheesta Elina Hytösen kirjoitus täällä.)

Stressi. Sen vaikutusta suoliston hyvinvointiin ei tarvinne edes suuremmin selitellä. Siitä puhuu korutonta kieltään kaikki ne vatsahaavoista kärsivät stressaajat..

Ja viimeisenä vielä lääkkeet. Tiesitkö että e-pilleri lisää elimistön vitamiinitarvetta jopa tuplasti, Tiesitkö että esimerkiksi kolestrolilääkitys ei estä vain kolestrolin kiinnittymistä verisuonten seinämiin, vaan se samalla blokkaa monen muun elimistölle oleellisen hormonin muodostumista. Tiesitkö että verenpainelääkitys vaikuttaa aineenvaihduntaan lamaavasti, jolloin sekä ruuansulatus että ravinteiden imeytyvyys kärsii.. Eli käytännössä aina kun vaikutetaan elimistön toimintaan kemiallisesti on aihetta tarkastella mihin kaikkeen (halutun lisäksi) vaikutus kohdistuu ja tehtävä tarvittavat korjausliikkeet jotta yhden oireen lääkintä ei aiheuta kymmentä uutta sairautta…

Eläköön nämä elimistömme mikroskooppisen pienet apulaiset jotka huolehtivat siitä että tämä solujen yhteenkokoontuma jota kehoksi kutsutaan elää ja voi hyvin.

 

Usein keskusteluissa tulee eteen lause: ”Jos ei tarvitsisi miettiä rahaa…” Kuinka usein se on todellinen este? Ja kuinka usein käytämme sitä vain turvamuurina sille miksemme tee jotain?

Jos mietit omaa työtäsi. Sitä kaikkea mitä työsi sinulle antaa. Onko työsi iloa ja energiaa tuottavaa? Vai takaatko työlläsi vain sen, että ensi kuussakin voit maksaa vuokrasi/lainan lyhennykset ja saat ruokaa pöytään? Jos syysi on vain tämä jälkimmäinen. Mieti mitä tekisit jos voisit valita työksesi ihan mitä tahansa, ja saisit siitä palkan joka olisi nykyistäsi suurempi. Mitä tekisit silloin?

Mikä on se asia jonka äärellä aika katoaa? Mitä tehdessä ajattelet ”ihan hetki” ja havahdut vilkaisemaan kelloa seuraavan kerran monen tunnin päästä? Mikä saa intohimosi roihuamaan? Huomiosi täydellisesti?

Millainen asia saa sinulle tyytyväisen olon saadessasi siitä kiittävää palautetta? Mitkä asiat ovat niitä joista koet eniten ”sydämen palkkaa?”

Yhteiskunta on muuttunut näiden noin 30-vuoden aikana jonka olen itse ollut työelämässä. Monet niistä ”oikeista töistä” joihin vanhemmat meidän sukupolveamma patistivat ovat kadonneet työmarkkinoilta. Vastaavasti moni sellainen asia josta vanhempani aikanaan totesivat, ettet sinä voi itseäsi tuolla elättää, ne ovat nykypäivänä aloja joista maksetaan jopa parempaa palkkaa kuin näille perustöille..

Nyt kun monet firmat rämpivät taloudellisten haasteiden äärellä, huomaa jälleen yhteiskunnan muuttuvan. Työpaikka toisen palveluksessa ei nykyään ole enää varma asia. Työnantajat eivät samalla tavoin, kuin joskus ennen, arvosta lojaalia työntekijää. Ja poliittisen hallituksen viesti palkansaajalle tuntuu viittaavan enemmän siihen ajatusmalliin, että jos olet riittävän typerä pysyäksesi toisen palkkalistoilla, olet riittävän typerä jotta sinulta voidaan viedä vähästäkin.

En sano että kaikkien olisi oltava yrittäjiä, vaan pyrin herättämään ajatusta siitä, että jos jokainen tekee työtä jonka kokee omaksi kutsumuksekseen. Työtä joka vie mukanaan intohimolla ja rakkaudella siihen tekemiseen, silloin jokainen meistä voisi tehdä työtä jonka arvostus mitattaisiin muussa kuin rahassa.

Nykyinen yhteiskuntamme asettaa rahalle mielestäni liian suuren arvon. Valuutta, jonka aikanaan oli tarkoitus toimia vain välineenä hyödykkeiden vaihdossa, on nykypäivänä itsessään huomion keskipiste. Mikä on sen kyseisen rahan todellinen arvo, jos mietitään vaikka ihmiselämää ja terveyttä. Rahalla ei voi ostaa terveyttä tai onnellisuutta. Rahalla voi toki ostaa tuotteita jotka edistävät terveyttä (laadukas ruoka, ravintolisät) ja sillä voidaan ostaa palveluita joilla hoidetaan sairautta jotta saavutettaisiin taas terveys (lääkäri ja lääkkeet). Mutta raha itsessään ei ole sen terveyden lähde. Yhtä terve, ellei terveempi voi olla se kiertolainen jolla ei ole omaa asuntoa eikä rahaa. Jos hän käyttää aikaansa kerätäkseen terveellistä ruokaa luonnosta ja hyödyntäen sitä sisäsyntyistä kutsumusta tehden jotain josta saa vastineeksi sen terveellisen ravinnon ja yösijan tarvitessaan.

Miksi meidän arvostuksemme osoitetaan niille ihmisille, jotka ovat keränneet ympärilleen materiaalia, pankkitililleen valuuttaa ja silti nuo samat ihmiset voivat olla henkisesti hyvin köyhiä ja sairaita? En sano, etteikö ole oikein ansaita hyvin ja menestyä, mutta tärkeämpää mielestäni on katsoa kokonaisuutta, sitä että ihminen on rikas myös henkisesti.

Kehoitan sinua käyttämään pienen hetken miettien omia arvojasi. Jos sanot että perhe ja terveys ovat sinulle tärkeitä, mutta vietät enemmän aikaa työmaalla kuin perheen parissa ja työskentelet oman terveyden riskillä pitäen itseäsi korvaamattomana ja raahautuen töihin puolikuntoisensa, silloin voin kertoa etteivät todelliset arvosi ole perhe ja terveys vaan työ ja muiden hyväksyntä. Tarkastele toimitko todella omien arvojesi mukaisesti. Ja mieti ovatko nämä sanomasi arvot niitä, jotka toteutuvat silloin jos toteutat sitä työtä ja tehtävää joka on intohimon täyttämä ja sydäntäsi lähellä? Ja jos näin ei ole, mieti onko arvosi tai työsi ristiriidassa sen kanssa mitä sydämessäsi todellakin haluat elämältä.

Onnellisuus on asia jonka saavutat tasapainossa. Kun koet tekeväsi työtä jolla todella on merkitys, sinulle itsellesi ja niille joille sitä työtä teet, silloin olet onnellinen. olet onnellinen silloin kun voit elää elämäsi tärkeiden arvojesi mukaan. Mieti siis mitä tekisit jos sinun ei tarvitsisi miettiä rahaa, sillä kun teet sitä mitä rakastat, ei sinun tarvitse miettiä rahaa, sillä toimeentulo tulee intohimon luo.

Painonhallinan kolmas sääntö: Syö aitoa, puhdasta, oikeaa ruokaa!

Meidän elimistömme on aikanaan kehittynyt käyttämään ravintona sitä mitä luontaisesti ympäristössämme ilmenee: Kasviksia, sieniä, marjoja, siemeniä, lihaa, kalaa, hedelmiä. Nämä ovat ravintoaineita joita elimistömme tunnistaa, ymmärtää ja osaa käyttää hyväkseen.

Ongelma nykypäivänä on pitkälle prosessoitu ruoka ja ”ruuan kaltaiset” valmisteet joita elimistömme ei osaa tulkita oikein ja joista se ei saa kaipaamaansa ravintoainetta.

Jo se että jätät einekset, sipsit, karkit ja muut turhakkeet pois ruokavaliosta ja vaihdat tilalle puhtaita raaka-aineita joista valmistat itse maittavat ateriat, saat painosi lähemmäs ideaalia tasoa.

Oleellista ruokailuissa on myös säännöllisyys. Kehoissamme on eroja, on ”metsästäjä-tyyppi” jonka keho toimii loistavasti yhdellä kunnon  aterialla päivässä (ja lisänä muutama marjaisa/hedelmäinen välipala) ja on ”keräilijä-tyyppi” jonka elimistö voi parhaiten saadessaan 4-5 tasapainoista ateriaa päivän mittaan. Kummassakin tyypissä on oleellista se, että keho saa tarvitsemansa säännönmukaisesti. Jos oletat olevasi metsästäjä ja pärjäät arkipäivät yhdellä lämpimällä aterialla ja viikonloppuisin löydät itsesi jatkuvasti jääkaapilta, olet todennäköisesti keräilijä joka pakottaa kehonsa väärään moodiin arkisin. 97% ihmisistä on keräilijöitä ja vain harvat todellisuuden metsästäjinä (määritelmä on siis paleo-tyyppinen ei perustu siihen metsästääkö henkilö ravintonsa vai ei). Keräilijän keho toimii parhaiten saadessaan säännöllisesti tasapainoista polttoainetta. Jos tällaisen kehon painoa pyritään pudottamaan niukalla kalorimäärällä, paastoamalla tai syömällä vain yksi ateria päivässä (tai pahimmillaan korvaamalla ateriat jollain pussikeitolla), on lopputuloksena se että keho menee säästöliekille ja se takertuu hankittuihin vararavintoihin sen sijaan että polttaisi vararavinnon pois.

Halutessasi siis hankkiutua eroon vyötärölle kertyneestä vararenkaasta, syö säännöllisesti ja opetat kehosi että polttoainetta tulee jatkuvasti eikä sitä tarvitse varastoida. Säännöllinen ruokailu tehostaa kehon aineenvaihduntaakin, joten keho polttaa saamansa polttoaineen tehokkaammin. Jos kroppasi on jumissa aineenvaihdunnaltaan, tarvitset todennäköisesti apua aineenvaihdunnan käynnistämiseen, se on asia johon henkilökohtainen hyvinvointivalmennukseni voi tuoda helpotusta.

Kannattaa muistaa että markkinoilla on lukemattomia erilaisia ateriankorvikkeita. Monen  tuotteen etuna on se että niissä on huomioitu elimistön mahdollista vitamiini- ja kivennäisainetarvetta dietin aikana, mutta koska ne samalla ovat täysin prosessoituja (niin hyvässä kuin huonossa), niin ne eivät suinkaan opeta kehoa toimimaan oikein, kuten tuottamaan oikeita ruuansulatusentsyymejä, vatsahappoja jne. Käytännössä silloin kun korvataan kaikki ateriat korvikkeilla, tehdään elimistölle karhunpalvelusta. Painon voi kyllä saada putoamaan, mutta koska elimistö on tuollaisen pussikuurin aikana sammuttanut toimintoja sen sijaan että käynnistäisi niitä, on erittäin todennäköistä että kuurin jälkeen normaaliin ruokavalioon palaaminen palauttaa kilot varsin nopeasti. Toki nämä pussidietit voivat toimia hyvänä lähtölaukauksena jolla hukataan kehosta ylimääräiset nesteet ja saadaan vaaka näyttämään kivempia lukemia, mutta todellinen työ painon alas saamiseksi alkaa sitten vasta kun lautaselle kerätään se tasapainoinen ateria.

Ateriankorvikkeilla on olemassa yksi hyvä ja toimiva funktio. Silloin kun olet kiireinen etkä ehdi syödä päivän mittaan neljää täysipainoista ateriaa, silloin voit hyvin korvata yhden aterian tällaisella korvikkeella ja huolehdit siitä että elimistösi saa kuitenkin säännöllisen impulssin että polttoainetta on tasaisesti saatavilla.

Ja se mikä oikeasti on kaikkein tärkeintä ruuassa silloin(kin) kun on kyse painon hallinnasta: Nauti joka suupalasta! Laadukkaat raaka-aineet, huolella ja rakkaudella ateriaksi valmistettuina maistuvat herkulliselta. Uhraa jokaiselle suupalalle sen ansaitsema huomio, nauti sen mausta, koostumuksesta ja siitä kuinka se ravitsee kehoa. Kun syöt, keskity syömiseen, älä tee sitä kiireessä kaiken muun ohella, vaan ole läsnä! Jo biologian oppikirja ala-asteella muistutti siitä kuinka ruoka tulisi pureskella 32 kertaa jotta ruuansulatus käynnistyy. Nauti siis ruuastasi!