Olen aina pohtinut sitä mikä vaikutus ihmisen ajatuksilla on häneen ja ympäristöönsä. Olin haltioissani 90-luvun lopun hittielokuvasta Matrix. Sillä mielsin sen kertovan, ei niinkään siitä mitä todellisuutemme voisi joskus olla, vaan juuri siitä, mitä kaikkea mielemme tekee todellisuuden ulkopuolella. 2000 luvun alkupuolella törmäsin ensin elokuvaan The Secret ja hieman sen jälkeen elokuvaan What the bleep do we know. Kumpikin muistutti varsin vahvasti siitä, että oli tärkeää olla tietoinen omista ajatuksistaan ja tunteistaan, eli

Ajattele mitä ajattelet

Me ihmiset ajattelemme keskimäärin 60-70 000 ajatusta vuorokaudessa. Hyvin suuri osa näistä ajatuksista on havaintoja arjen elämästä (nälkä, jano, kylmä, kuuma, kiire, rauha jne) mutta yhtä suuri osa, ellei vielä suurempi liittyy menneisyyden kokemuksiin ja tulevaisuuden pelkoihin ja valtaosa näistä ajatuksista on samoja päivästä toiseen.

Mikä vaikutus ajatuksilla oikeasti on elämäämme?

Usein puhutaan positiivisesta ajattelusta. Kuinka asioihin tulisi suhtautua positiivisemmin jotta elämä sujuisi mukavasti. Menneet viisaat ovat sanoneet:

Kylvä ajatus; korjaa teko.
Kylvä teko; korjaa tapa.
Kylvä tapa; korjaa luonne.
Kylvä luonne; korjaa kohtalo

Eli ajatuksemme luovat sen, kuinka toimimme. Toiminnastamme syntyy toistuvasti tehtynä tapa. Tapa määrittää sen millainen luonteemme on ja luonteemme puolestaan sen, millaiseksi kohtalomme muodostuu. Yksinkertaista, eikö vain?

Omalla kohdallani opettelin aikanaan ajattelemaan positiivisesti. Luotin siihen että kun riittävästi uskon ja luotan hyviin asioihin, muuttuu elämä paremmaksi ja terveys, yltäkylläisyys ja viisaus täyttää elämäni. Tiedostin sen, että ihan pelkkä usko ei riittänyt. Vaan vaaditaan myös toimia jotka vievät asioita siihen suuntaan kuin haluan. Terveys oli ensimmäinen jonka kohdalla otin tietoisesti vastuun siitä mitä ajattelin. Tiedostin että vain ja ainoastaan minä olen vastuussa siitä, korjautuuko suolistoni ja poistuvatko selkäkipuni ja migreenini. En tarkoita sitä, että minun olisi pitänyt kieltäytyä kaikesta lääkäriavusta tai luopua hierojan tai osteopaatin palveluista, vaan tarkoitan sitä, että minun oli itse vahdittava mitä syön ja huolehdittava rankaa tukevien lihasten vahvistamisesta jotta osteopaatti saattoi tehdä omia ”ihmeitään”. Se lottovoitto ei kuitenkaan ilmaantunut korjaamaan taloudellista tilaa, vaikka kuinka positiivisesti sen suhteen ajattelin. Toki lottovoiton saamiseen olisi voinut parantaa todennäköisyyksiä jos sen lottokupongin olisi täyttänyt ja palauttanut (edes virtuaalisena muotona) useammin kuin kerran vuodessa.

Miten ankkuroit tunteita?

Vuosi 2012 oli merkittävä elämässäni. Elämässä oli ollut monia vastoinkäymisiä, mutta sen vuoden aikana opin yhden erittäin merkittävän asian. Mikä merkitys tunteilla oli. Olen aina ollut voimakkaasti tunneihminen ja antanut itseni kokea tunteita. Elin tunteiden vuoristoradassa ja selitin itselleni, siinä kuin muillekin, että oli oikein tuntea voimakkaita tunteita. Kun meni hyvin, nautin tunteiden tuomasta hyvästä olosta, ja kun meni huonosti, sukelsin sinne pohjamutiin täysiä rähmälleni ja löysin aina syyn epäonnistumisiin jostain itseni ulkopuolelta.

Pari vuotta aikaisemmin olin löytänyt henkisen menttorini joka muistutti, että tunteet ovat hyvästä, mutta sen sijaan että annan niiden riepotella itseäni miten sattuu, olisi aiheellista opetella itse hallitsemaan tunteita. Asia ei avautunut minulle kunnolla vielä siinä vaiheessa. Vasta kun kesällä 2012 koirani kisasi vinttikoirien maastokisoissa euroopanmestaruudesta Unkarissa opin mitä se tunteiden hallinta tarkoitti.

Oman rotumme palkintojen jako tapahtui lähellä puolta yötä. Muistan kuinka pilkkopimeää kaikkialla oli, vain se valo joka taskulampuista ja lyhdyistä valaisi podiumia. Taivaanrannassa välkkyi lähestyvä ukonilma, ja jännitimme sen lisäksi miten tuloksissa on käynyt, sitä saadaanko palkinnot jaettua ja pääsemmekö takaisin leiriin kuivana vai saammeko ukkosmyrskyn niskaan. Sijoitukset lueteltiin kuudennesta voittajaan. Kolmannen sijan kohdalla tajusin, ettei koirani nimeä ole vieläkään sanottu. Tunsin kuinka rintakehässäni alkoi nousta ukkosmyrskyäkin voimallisempi tunne. Toisena julistettiin toisen koiran nimi. Kuulin kuinka huuto purkautui huuliltani, Alfa oli voittanut Euroopanmestaruuden. Halasin koiraa (joka tietysti järkyttyi tunteenpurkauksestani) ja kyynelten valuessa pitkin poskiani juoksin koiran kanssa vastaanottamaan ensimmäisen palkinnon. Tunsin sen tunteen täyttävän koko kehoni.

Olin kuullut aikaisemmin tunteiden ankkuroinnista, mutta en ollut oikein koskaan onnistunut siinä. Nyt minulla oli hallussani voimallinen tunne joka vaikutti koko kehossa. Niinpä syksyllä 2012 kun asetin itselleni uratavoitteen joka vaati määrätietoista etenemistä ja jonkin ”viisastenkiven” johon tunteet saattoi ankkuroida, saatoin käyttää sitä tunnetta jonka olin kokenut sinä hetkenä kun koirani julistettiin euroopanmestariksi. Visualisoin päivittäin miltä minusta tuntuu siinä vaiheessa kun saavutan tavoitteen. Mikä tunne valtaa kehoni kun odotettu puhelu pääkonttorilta tulee. Ja täsmälleen siltä minusta tuntui sen puhelun lopulta saapuessa.

Missä energiassa elät?

Puhun ravintoneuvonta-asiakkailleni paljon mindsetistä. Mikä merkitys sillä on miten asioista ajattelemme ja miten itsellemme puhumme. Varsinkin silloin kun elämässä on jotakin johon haluamme muutosta, on oleellista tietoisesti kääntää huomio siitä mikä on ollut, siihen mitä haluamme sen olevan.

Ajatuksemme ovat mitattavissa olevaa sähkömagneettista energiaa. Elektroenkefalografiassa (EEG) eli aivosähkökäyrätutkimuksessa mitataan tätä aivojen sähköistä toimintaa. Ajatuksemme kulkevat sähköisinä hermoimpulsseina neuronista toiseen. Ja kun palaamme tuohon vanhaan lausahdukseen kylvä ajatus – korjaa teko, kylvä teko – korjaa tapa. Pääsemme siihen ytimeen, että ajatukset muuttuvat teoiksi ja teot tavaksi josta muodostuu luonne ja kohtalo. Eli kun haluamme muuttaa jotakin elämässä, meidän täytyy ensin muuttaa ajatuksemme ja vasta sitten voimme muuttaa tapamme ja kohtalomme.

Ajatukset eivät ole pelkkää sähkövirtaa. Jokainen ajatus lähettää elimistölle myös alitajuisen impulssin kemiallisesta viestistä. Tämä kemiallinen viesti on usein hormonaalinen. Esimerkiksi stressitilanteessa, vaaran uhatessa, hermosto vapauttaa kortisolia, stressihormonia, joka lähettää puolestaan impulssin lisätä insuliinin tuotantoa, jotta lihakset ovat valmiit pakenemaan tai taistelemaan.

Aina kun ajatukseen liittyy tunne, on se sitten ihana tai inhottava, välittyy elimistöön hormoneja jotka puolestaan säätelevät sitä millainen energia tunteeseen ja ajatukseen liittyy. Pysähdy nyt hetkeksi ja mieti millaisia tuntemuksia omaan päivittäiseen arkeesi kuuluu? Iloa, onnellisuutta, rakkautta, intohimoa, tyytyväisyyttä, mielenrauhaa? Vai koostuuko arkesi tunnetila enemmän stressistä, kiireestä, ahdistuksesta, pelosta, kivusta, ärtymyksestä?

Tunteiden turrutus

Edellisen blogitekstin aiheena oli masennus ja varsinkin masennuslääkitys. Masennuslääkityksen yksi oleellinen tekijä on on tunteiden poistaminen/hillitseminen. Lääkkeillä poistetaan se ahdistuksen tunne, jolloin keho ei lähetä enää hälytystilaviestiä ja toipuminen mahdollistuu. Valitettavan usein hoidon aikana ei puututa kuitenkaan siihen syyhyn miksi se ahdistus vyöryy päälle. Tätä puolta kun ei käsittele lääke, eikä usein lääkärikään, vaan terapeutti jolla on aikaa keskustella henkilön kanssa ja käydä läpi psykoterapiasessioita.

Psykoterapiassa käsitellään tunteita. Kaivetaan syitä miksi joku tietty tapahtuma tai asia herättää tietyn tunteen ja mitä ne tunteet kertovat, miten niihin suhtaudumme jne. Kun löydetään selkeä syy-seuraus-jatkumo, on omia tunteita huomattavasti helpompi hallita, kun tiedostaa miksi tietty tunne nousee, ja voi jättää reagoimatta sen tunteen aiheuttamaan kemialliseen vasteeseen.

Kuten alussa sanoin, ajattelemme päivittäin 60-70 000 ajatusta. Näistä 90% on samoja ajatuksia kuin edellisinä päivinä. Kun tietty ajatus toistuu riittävän usein, muodostuu aivoihin sen kohdalle ”kiinteä yhteys”, eli neuronit valitsevat aina sen saman reitin saman impulssin saadessa. Jos katsotaan EEG kuvia, nähdään että ajatukset välkkyvät neuroneissa kuin jouluvalot. Jenkkiläiset aivotutkijat sanovatkin että neuronit jotka fire up together (eli syttyvät yhdessä) wire up together (eli yhdistyvät). Jokainen meistä muistaa esimerkiksi kouluaikaisen kertotaulun opettelun. Kun niitä lukuja tankattiin kerta toisensa jälkeen ja aina vain tuntui että osa niistä oli niin vaikeita ettei niitä opi koskaan, mutta veikkaan vahvasti että joka ikinen omaan ikäluokkaani kuuluva osaa vaikka unissaan 1-10 kertotaulut, koska ne muistijäljet on aikanaan hinkattu niin vahvaksi. Sama pätee päivittäisiin rutiineihin. Ei vaadi erillistä ajattelua että löydät kotona tiesi aamulla vuoteesta vessaan ja kahvin- tai vedenkeittimelle. Ei vaadi erillistä ajattelua ja keskittymistä pukea vaatteita ylle ja lähteä töihin. Nämä on niin monta kertaa toistettuja asioita, että kehomme osaa hoitaa ne omatoimisesti ilman että tarvitaan ajattelun apua. (No joo, ehkä siihen vaatekerran valintaan joutuu hieman uhraamaan ajatuksia).

Ne asiat johon liittyy voimakas tunne, niistä jää helpoiten voimakas muistijälki. Vanhempi ikäpolvi muistaa kaikki missä olivat kun Kennedy ammuttiin tai kun ensimmäinen ihminen astui kuun pinnalle. Nuorempi ikäpolvi muistaa missä oli sillä hetkellä kun kuuli lentokoneiden törmänneen WTC torneihin. Jokainen muistaa sen ensisuudelman, ensirakkauden, mutta myös sen suurimman menetyksen ja katkerimman pettymyksen hetken.

Tunteet säätelevät geenejämme

Se että tunteet säätelevät geenejämme on monelle ihmiselle varmaan vielä hieman vieras ajatus, joten avataan tätä polkua hieman. Tunteet vaikuttavat hormonituotantoon. Ja hormonit puolestaan vaikuttavat siihen, miten meidän DNA kopioituu silloin kun elimistö tuottaa uusia proteiineja, eli käytännössä ajatuksilla ja tunteilla on siis vaikutus siihen miten geenimme ilmentyvät.

Epigenetiikassa on tutkittu sekä ravinnon että tunteiden vaikutusta siihen miten DNA kopioituu, ja kummallakin näistä on merkittävä vaikutus siihen mitkä geenit ”syttyvät” ja mitkä ”sammuvat”. Siihen, mikä on se geeniperimämme, siihen ei sinänsä voi ajatuksilla luoda muutosta. Geeniensä takia 150 cm mittaiseksi jäänyt ei aikuisena ajatuksen voimalla kasva 190 cm mittaiseksi. Mutta se, jos hän säännöllisesti kurottelee sekä fyysisellä että henkisellä puolella, lisää sitä mahdollisuutta, että hänen lapsensa venähtävätkin suhteessa pidemmäksi koska geenien ilmentyminen voi muuttua.

Konkreettisella tasolla ajatusten ja tunteiden vaikutus geeneihin näkyy syöpäkasvaimissa. Terveet solut värähtelevät tietyllä taajuudella, ja syöpäsolut toisella. Syöpäsolu ei sinänsä ole kehon ulkopuolelta hyökännyt solu, vaan aivan tavallinen oman kehomme solu jonka jakautuminen häiriintyy geeniin tulevan mutaation takia. Normaalisti oma elimistömme hoitaa pois päiviltään sen solun jossa tapahtuu mutaatio, mutta siinä vaiheessa kun ajatuksemme ja sitä kautta tunteemme tuottavat pääsääntöisesti hormoneja jotka häiritsevät, eivätkä tue, immuunipuolustustamme, silloin syöpäsolut saavat mahdollisuuden jakautua hallitsemattomasti ja kasvaa syöpäkasvaimeksi.

Kun kärsimys tuntuu hyvältä

Jokainen meistä on joskus kohdannut ihmisen joka on juuttunut johonkin huonoon tunnetilaan. On niitä jotka rakastavat velloa omassa surkeudessaan. Kun tällaiselta ihmiseltä kysymme mikä on vialla, miksi hän on huonolla tuulella, huomaa sen tietynlaisen nautinnon kun hän pääsee käymään läpi kokemaansa ”vääryyttä.” On sinänsä normaalia, että lounastunnin jälkeen saatamme olla tuohtuneita työmaalle palatessa, jos lounastauolla joku on kolhinut autoamme. Mutta jos elämme saman tuohtumuksen vallassa vielä seuraavana päivänä, seuraavalla viikolla tai vuoden tai vuosien jälkeen, silloin olemme todella jääneet koukkuun siihen pahan olon hormonikylpyyn.

Monet ihmiset jotka rakentavat identiteettinsä oman sairautensa ympärille, ja vetoavat aina sairauteensa kun haluavat (tai eivät halua) jotakin. Heidän kohdallaan on muodostunut voimakas addiktio siihen kemialliseen tilaan jonka sairauden tunne heissä aiheuttaa. Sama pätee usein myös esim ylipainossa. Jos kerta toisensa jälkeen hoemme itsellemme sitä kuinka vaikea on laihduttaa, kuinka ylimääräiset kilot tarttuvat kun vain vilkaisenkin ruokaan, ja kuinka laihduttamisen jälkeen paino tulee aina takaisin heti kun lopetan dietin… Arvaatko jo mitä ajatus-tunne-hormoni-geeni-ketjua tässä ylläpidetään? Varsinkin jos samaan lisätään vielä ahdistuneen kateellinen vertailu siihen naapuriin joka on läpipasko ja voi syödä ihan mitä vain ilman että sinne tarttuu mitään…

Kuinka helppo onkaan vedota aina siihen että itsekurini on heikko kun on tarve tehdä muutoksia. Se on luonnollista ja inhimillistä. Jokainen joka ei ole tietoinen siitä mitä ajattelee ja tuntee on heikko. Sillä kuten jo tiedämme, aivot valitsevat aina sen reitin joka kuluttaa vähiten energiaa, eli tekee sen saman valinnan jonka joka kerta aikaisemminkin, jos annamme sen vain käyttää samoja neuroniväyliä. Kun kiinnität huomion siihen mitä ajattelet ja mitä tunnet, otatkin ohjat keho-mielen automaatiolta takaisin omiin käsiisi. Kun teet asiat tietoisesti hieman eri tavoin, huomaat että asiat alkavat muuttua. Et voi tehdä kuten tähänkin asti, ja odottaa että jotakin muuttuisi. Huomaat että muutos tuntuu aina hieman epämiellyttävältä ja joudut jonkin aikaa kouluttamaan neuroneita jotta uusi muistijälki muodostuu, mutta samaan tapaan kuin joudut kerta toisensa jälkeen ottamaan koiranpennun suusta kengän ja antamaan tilalle lelun jos haluat kouluttaa koiran jättämään kenkäsi rauhaan, samalla tavalla joudut kouluttamaan omia aivojasi. Voit tehdä yksinkertaisen testin millainen tunne-ero tutulla ja turvallisella (vaikka ehkä haitallisella) tavalla on verrattuna uuteen: Risti kätesi kuin rukoillaksesi. Kumpi peukalo jäi uloimmaiseksi? Risti nyt uudestaan niin että lomitus muuttuu niin että toinen peukalo on nyt uloimmaisena. Tuntuu oudolta, eikö vain? Tekisi mieli palauttaa kädet siihen ensimmäiseen muotoon, koska se on tuttu.

Tunteiden hallinta

Mitä sitten on se tunteiden hallinta? Sitä että tiedostat minkä tunnetilan haluat pitää käynnissä. Tiedostat mitä tunnet ja tiedostat itse haluatko kokea sitä tunnetta vai haluatko vaihtaa tunnetilaa. Tiedosta vellotko itsesäälissä vain rakkaudessa. Kun tiedostat mikä tunnetila on sellainen jonka toivoisit jatkuvan ikuisesti, voit opetella tietoisesti nostamaan sen tunnetilan pintaan, jolloin koko kehosi värähtelee siinä tunnetilassa ja se tunnetila luo hiljalleen tulevaisuuteesi lisää sitä tunnetta.

Tunteet ovat lopputuotteita menneisyyden kokemuksistamme ja ne tämän hetken tunteet luovat tulevaisuutemme. Aivot ja keho ei erota mikä on todellista tapahtumaa ja mikä on puolestaan sitä minkä kerromme itsellemme todeksi. Jos tunnekokemuksella saat ankkuroitua aivoille ja keholle uskomuksen siitä että olet jo saavuttanut halutun tilan, tekee keho kaikkensa mahdollistaakseen sen toteutumisen niin että pääset kokemaan kyseisen olotilan.

Meditointi on nopein keino opettaa kehoa tunnetiloihin. Kun saat meditoidessa huomiosi pois kehostasi (no body), pois ympäröivistä ihmisistä (no one), pois asioista (no thing), pois siitä missä olet (no where) ja pois ajasta (no time) saavutat sen tason jossa on vain tietoisuus.

Jos meditointi ei tunnu heti omalta jutulta, kiinnitä vain huomiosi arjen keskellä siihen mitä ajattelet ja tunnet. Keskity läsnä olevaan hetkeen. Muista että tunteista jotka nousevat jostakin menneisyydestä yli puolet on valhetta jota itsellesi ja muille kerrot. Et ole sama ihminen kuin se joka aikanaan on jotakin kokenut. Solusi, jokainen niistä, on uudistunut jo monta kertaa viimeisen parin vuoden sisälläkin, joten kaikki ne muistijäljet ovat jonkun toisen jättämiä. Kannattaako siis takertua niihin tunteisiin jotka ovat myrkyttäneet mieltä tähän asti ja joita ajattelemalla tunnet vain kärsimyksen tunteita? Vai kannattaako valita niitä hyviä tunteita jotka luovat tulevaisuuden jossa oikeasti haluat elää. Sinä päätät!

Lähteet:

What the bleep do we know 

The Secret-movie

Dr Joe Dispenza

EEG

Syöpäsolut

Yle uutisoi eilen siitä kuinka yhä useampi jää sairaslomalle mielenterveysongelmien takia. Mielenterveysongelmista johtuvat poissaolot ovat lisääntyneet varsinkin nuorilla ja naisilla. Olin jo tovin pyöritellyt mielessäni seuraavaa blogitekstiä. Nyt oli aika siis kirjoittaa

Seksiä – Uupuneen masentunutta synnytystalkoilua

Tämä on mielestäni aihe, josta on aihetta keskustella avoimesti ja lisätä ihmisten tietoisuutta.

Masennuksen käypähoitosuositukset uudistuivat tässä vuoden 2020 alussa. Muutos ei ollut merkittävän suuri, mutta sen verran oleellinen kuitenkin että herätti myös lehdistön mielenkiinnon ja aiheeseen liittyen julkaistiin muutamia artikkeleita. Yksi asioista joka noista artikkeleista herätti oman mielenkiintoni, oli masennuslääkkeiden aiheuttamat ongelmat seksielämässä ja varsinkin PSSD.

Viime aikoina on huudeltu runsaasti synnytystalkoiden perään, sillä Suomessa syntyi vuosituhannen alussa 55 000 – 60 000 lasta vuosittain. 2010 ja 2018 välillä syntyneiden määrä on pienentynyt noin viidenneksen ja syntyvyys on laskussa. Myös kokonaishedelmällisyys on alentunut. Se oli vuonna 2018 koko Suomen mittaushistorian alhaisin, 1.40 lasta naista kohti. Väestöliiton sivulta löydät taulukoita aiheesta.

Samaan aikaan kun syntyvyys on laskenut syöksylaskuaan on masennuslääkitystä käyttävien määrä noussut jyrkässä kulmassa. Miksi näillä olisi niin suora yhteys?

Masennuslääkkeiden haittavaikutuksia

Marraskuussa 1996 astuivat masennuslääkkeet elämääni ja tietoisuuteeni. Ei omaan käyttööni, ei siinä vaiheessa, mutta hyvin lähelle. Kyseisellä ihmisellä oli jokin aika aiemmin ollut hyvin pahoja paniikkikohtauksia ja lääkitykseksi oli määrätty masennuslääkkeet. Pääsin siis seuraamaan, silloin vielä tietämättäni, pitkäaikaista ihmiskoetta.

Istuin kuukausi takaperin keskustelemassa yhteistyökumppanin kanssa yhteistyökuvioista ja keskustelu polveili sitten eri elämäntapahtumissa ja samalla ohimennen mainitussa lyhytaikaisessa lääkityksessä, jonka muutaman kuukauden käytön jälkeinen alasajo jätti hermostollisia oireita. Lupasin selvitellä asiaa sen suhteen kuinka noita oireita voisi helpottaa.

Kuinka ollakaan käytössä ollut lääke oli kummassakin tapauksessa sama. Tai -90 luvulla aloitettu lääkitys oli jossain vaiheessa vaihdettu samaksi jota toinenkin oli syönyt. Kaivoin esiin pharma fennican ja luin yhteisvaikutusten ja haitta-aineiden listaa enemmän tai vähemmän järkyttyneenä.

Näistä haittavaikutuksista lääkäritkin muistavat puhua: päänsärky, pahoinvointi, huimaus, unettomuus, vapina ja mahdolliset lihas- ja nivelkivut, sekä vaikutus ruokahaluun (vähentäen tai kasvattaen) ja suolisto-ongelmat ummetuksen tai ripulin muodossa. Se mistä lääkärit eivät puhu ovat heikentynyt libido, erektiohäiriöt, haluttomuus, orgasmihäiriöt..

Serotoniinin aiheuttama seksuaalinen haluttomuus/kyvyttömyys

Masennuslääkkeet, niinsanotut SSRI-lääkkeet pyrkivät useimmiten lisäämään välittäjäaine serotoniinin määrää kehossa. Serotoniini on tärkeä seksuaalisen halun ja toiminnan säätelyssä. Siksi ei ole ihme, että seksuaalisia häiriöitä tuleekin useimmille aineiden käyttäjille. Useimmilla ongelmat poistuvat vähitellen käytön lopettamisen jälkeen, mutta joillekin ne jäävät pysyviksi haitoiksi.

Masennuslääkkeiden tuottamista seksuaalisen toiminnan häiriöistä voi olla vaikea saada selvää. Niistä ei välttämättä kerrota kenellekään, ei lääkärille eikä psykoterapeutille, vaikka ne voivat olla hyvin merkittäviä henkilön elämänlaadun, minäkuvan ja mielialan kannalta. Valitettavasti ne tulkitaan lähes aina erheellisesti masennuksen oireiksi.

Alun perin raportoitiin, että seksuaalisia häiriöitä tulisi alle 30 prosentille SSRI:n käyttäjistä. Tulos perustui siihen, kuinka moni aktiivisesti valitti asiasta hoitavalle lääkärille. Asiaa varta vasten kysyttäessä useimmat kuitenkin kertovat seksuaalisista vaikeuksista, joita lääkkeet aiheuttavat. 

Seksuaalisuustutkimukset SSRI lääkityksen yhteydessä

Laajimman tehdyn tutkimuksen, Clayton et.al. 2006, mukaan seksuaalinen kiinnostus, kiihottuminen tai orgasmi katoaa 96 prosentilla SSRI:n käyttäjistä. Tämä on ikävää. Vielä ikävämpää on se, että osalle tämä kyvyttömyys seksiin jää pysyväksi lääkkeen lopettamisen jälkeenkin.

Seksuaalinen toiminta voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: haluun, kiihottumiseen ja orgasmiin. Tutkijat selvittivät, oliko tutkittavilla jollakin osa-alueella masennuslääkkeiden aiheuttamia ongelmia. Osoittautui, että 96 prosentilla naisista ja 98 prosentilla miehistä oli merkittäviä vaikeuksia vähintään yhdellä näistä alueista. Miehillä tyypillisesti seksuaalinen kiinnostuneisuus oli mennyt tai heillä ei ollut kykyä siemensyöksyyn. Naisilla pulmia oli ennen kaikkea kiihottumisessa. Nämä seikat alensivat heidän elämänlaatuaan. Vain 2 prosenttia tutkituista SSRI:n käyttäjistä oli säästynyt seksuaalisiltaa vaikeuksilta.

Tavallisimpia ovat genitaalialueen tunnottomuus tai vähentynyt tuntoherkkyys, seksuaalinen haluttomuus, erektiovaikeudet ja orgasmin saamisen vaikeutuminen tai orgasminaikainen mielihyvän puute. Pisin raportoitu kesto on ollut 18 vuotta. Useimmat potilaat ovat olleet miehiä.

Osalla seksuaalinen toimintakyky palautuu normaaliksi, kun SSRI-aineiden käyttö lopetetaan, mutta osalla häiriö jää pysyväksi. Pitkäaikaistutkimuksia ei ole tehty, mutta tapauskertomuksia pitkäaikaisista seksuaalielämän häiriöistä on paljon.

Kesällä 2019 European Medicines Agency liitti virallisesti PSSD:n (Post -SSRI Sexual Dysfunction) eli SSRI käytön jälkeisen seksuaalisen häiriön viralliseen tautiluokitukseensa. Kyseessä on sen mukaan seksuaalinen häiriö, jonka tiedetään liittyvän SSRI:n ja SNRI:n käyttöön ja joka yleensä korjaantuu kun käyttö lopetetaan. Se voi osalla potilaista olla pitkäkestoinen käytön jälkeenkin, jolloin kyseessä on PSSD. Oireisiin kuuluu genitaalialueen tunnottomuus, seksuaalisen kiinnostuksen puuttuminen sekä erektio- ja kiihottumisvaikeudet.

Eniten seksuaalisia haittavaikutuksia on selektiivisillä serotoniinin takaisinoton estäjillä (SSRI) ja selektiivisellä serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä (SNRI) venlafaksiinilla.

Miksi seksihalut ja kyky katoavat osalta SSRI:n myötä pitkäaikaisesti? Teorioita on paljon. Yksinkertaisimmat liittyvät suoraan serotoniiniin: sen takaisinoton esto lisää käytettävissä olevan serotoniinin määrää liian paljon. Keho puolustautuu niin, että sitä vastaanottavien reseptorien määrä vähenee. Serotoniini säätelee seksiä ja suoliston toimintaa paljon selvemmin kuin mielialaa. Liiallinen serotoniinin määrä myös epäherkistää reseptoreja, jotka säätelevät seksitoimintoja serotoniinin avulla.

Synnytystalkoot

Viime aikoina on puhuttu paljon synnytystalkoista ja pohdittu sitä miksi suomalaiset eivät lisäänny enää entiseen malliin. Kun otetaan huomioon se, että tällä hetkellä liki 500 000 suomalaista syö jotakin masennuslääkettä, ei siis ihme että vällyt ei heilu siihen tahtiin että vauvoja syntyisi. Ja kuten psykiatri Mika Määttä toteaa iltalehden artikkelissa ”masennuslääkitys aloitetaan terveydenhuollossa usein liian aikaisin ilman, että puututaan taustalla oleviin asioihin. Lievässä tai keskivaikeassa masennuksessa kyse on yleensä ympäristötekijöistä tai joistakin persoonallisuustekijöistä, jotka voivat altistaa masennukselle. Niihin on mahdollista vaikuttaa muilla keinoin kuin lääkityksellä.

– Jos lääke aloitetaan liian nopeasti ja potilas kuuluu siihen ryhmään, jossa lääke dumppaa tunteita, on se vaara, että ihminen saattaa jäädä itselleen vahingolliseen tilanteeseen, esimerkiksi huonoon parisuhteeseen tai huonoon työpaikkaan.

Lääke saattaa peittää ne ahdistuksen tunteet, jotka tarkoittavat, että asioita tulisi muuttaa.

– Surullisia tapauksia ovat ne, joissa potilas on käyttänyt 20 vuotta masennuslääkettä ja kun lopetetaan lääkitys, he tajuavat olleensa esimerkiksi väärässä parisuhteessa.

Määtän mukaan masennuslääkitystä käytetäänkin usein liian pitkään.

– Optimaalinen tilanne olisi se, että aina kun määrätään lääke, sovittaisiin milloin katsotaan, onko lääkkeelle vielä tarvetta, ja mitä voitaisiin tehdä, jotta tarve loppuisi.”

Vuonna 2018 noin 14 300 alle 18 vuotiasta söi masennuslääkkeitä. Yritin etsiä tilastoja jotka olisivat kertoneet mihin ikäluokkaan loput yli 400 000 masennuslääkkeiden käyttäjää kuuluvat, mutten löytänyt tilastointia aiheesta. Uskallan kuitenkin väittää että suuri osa näistä sijoittuu juuri niihin nuoriin aikuisiin ja siitä varhaiseen keski-ikään, eli juuri niihin ikäryhmiin joiden vastuulla ne vauvatalkoot oliisvat. 

Kuinka monen parisuhteen seksiongelmat mahtavat oikeasti johtua jomman kumman osapuolen masennuslääkityksestä? Nykypäivänä kun ei ole lainkaan tavatonta että nainen on se osapuoli joka valittaa sitä ettei kotona saa riittävästi seksiä. Nuoruusvuosiltani muistan, että silloin miehet valittivat enemmän sitä, että naisilla oli kroonista päänsärkyä joka esti seksin harrastamisen. Nyt valituksia kuuluu enemmän puutteessa olevilta naisilta.

Valitettavan harvoin masennuslääkityksen rinnalle suodaan kelakorvattua psykoterapiaa. Tai masennusta lähdetään ensin purkamaan terapian kautta ja vasta sitten täydennetään hoitoa lääkityksellä. Tilastojen mukaan valitettavan paljon masennuslääkkeitä määräävät aivan terveyskeskuksen yleislääkärit, joilta käsittääkseni puuttuu ammattitaito mielen sairauksien aitoon diagnosointiin. Tästä kertonee osaltaan myös juuri nämä tilanteet jossa kela ei korvaakaan mielen uupumisen hoitoa. Kokemuksesta tiedän että parisuhdeterapiassa ei läheskään aina huomioida mahdollisen lääkityksen vaikutusta osapuolen halujen katoamiseen. Ja jos parisuhde ajautuu kriisiin siksi, että toinen ei halua ja tästä syystä toinen kokee seksuaalista turhautumista kun häntä ei haluta (puhumattakaan siitä ettei sitä seksiä saa). Onneksi sentään seksuaaliterapiassa tiedostetaan nykypäivänä lääkkeiden vaikutus haluun ja asiaa voidaan sielä käsitellä paremmin kuin parisuhdeterapiassa. Ja ravintoterapian avulla voidaan myös lääkityksen haittoja poistaa elimistöstä, eli tämänkään murheen kanssa ei kannata jäädä yksin.

Stressi, uupumus, masennus ja ravinto

Suomen kansalaisten yleinen pahoinvointi kertoo kyllä jotakin olevan perustavaa laatua pielessä. Tiedän että tilanteen korjaaminen vaatisi kokonaisvaltaisen puuttumisen ja arvomuutoksen. Stressi joka on siis yksinkertaisuudessaan elimistön epätasapainotila, aiheutuu herkästi liiasta työtaakasta, liiasta vaatimustasosta (joko omasta tai ympäristön aiheuttamasta). Ja pitkittynyt stressi johtaa uupumukseen joka puolestaan voi johtaa masennukseen. Ja tiedän, että vaikkei nuoret naiset olisikaan masennuslääkkeillä turrutettuja, ei stressin ja uupumuksen/masennuksen tilassa olla parhaimmassa asemassa uuden perheenjäsenen hankkimiselle. Jos tuntuu että voimat eivät riitä oman elämän hanskaamiseen, niin tuskin silloin haluttaisiin siihen lasta lisätaakaksi.

Se vähä mitä omalla ammattitaidolla ja osaamisella voin asiaan avuksi tarjota. On muistuttaa ravintorikkaan ruuan merkityksestä stressin aikana. Stressitilassa elimistö kuluttaa huomattavasti enemmän mikroravinteita, eli vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä amino- ja rasvahappoja, kuin silloin kun elämä on seesteistä ja tasapainoista. Lisäksi kun huomioidaan se, että valtaosa hermovälittäjäaineista syntyy suolistossa mikrobien tuottamana, ja suolisto lähettää aivoille yli 400 kertaa enemmän signaaleja hermoston kautta kuin aivot suolistolle, niin ei ole lainkaan kaukaa haettua vanha mainoslause: ”Hyvä ruoka – parempi mieli”.

Suoliston kunnon lisäksi myös verensokerin tasaisuudella on suuri merkitys mielen tasapainolle. Rajusti vaihteleva verensokeri ja sen seurauksena haiman tuottamat suuret insuliiniannokset ovat aivojen ja hermoston hyvinvoinnille myrkkyä. Jos koet siis taipumusta stressiin tai masennukseen. Karsi ensitöiksesi ruokavaliosta pois sokerit ja höttöhiilarit samoin kuin kaikki keinomakeutetut valmisteet. Ne aiheuttavat vastaavan insuliinipiikin vaikkei ne sisälläkään sokeria. Jos olo on jo kovin voimaton, ja tuntuu että jopa terveellisen ruuan valmistaminen on liian raskasta, suosittelen lämpimästi ottamaan käyttöön laadukkaat monivitamiinit jotka auttavat elimistöä täyttämään ravinnevajetta. Tällöin tosin tarvitaan usein terapeuttisia annoksia, eikä perus multivitamiinipilleri yksin riitä. Joten jos koet tarvitsevasi yksilöllisempiä ohjeita ja neuvoja, älä epäröi ottaa yhteyttä, sillä voin auttaa sinua.

Lähteet:

http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet
https://www.kaypahoito.fi/hoi50023
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/27/40/053/sll472017-2747.pdf
https://yle.fi/uutiset/3-11175017
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaalinen-haittavaikutus-voi-jatkua-kayton-jalkeenkin/?public=e6a1bd3417895ce93146b7d82c2abefd&

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jennygingerrostain/217361-kuinka-selvisin-hengissa-lopetettuani-masennuslaakkeet-19-vuoden-jalkeen/?fbclid=IwAR1ykt0WM8XjK23mU7ogZ0sTv4-wIsLs3_4f5W0dFJSw8eHyn9er1HuhxbU

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/118360/voiko_masennuslaakkeen_aiheuttama_2018.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Artikkelikuva Alejandro Lorenzo – photography

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomion ympärilläni oleviin nepsy-lapsiin. On autismin kirjoa, add:tä adhd:tä jne. omasta tuttavapiiristä voin sanoa näiden diagnoosien olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, eli lähituttavista ei tule mieleen yhtäkään lasta jolla ei vähintään epäiltäisi jotain näistä. En ole tutkinut tilastoja, enkä tutki tätä kirjoitusta vartenkaan, siitä kuinka paljon yleisempää oireilut ovat kuin esim vuosituhannen vaihteessa. Epäilen että olen saattanut ”vetää puoleeni” näitä ja siksi tuntemukseni siitä että määrä on kasvanut räjähdysmäisesti voi kasvaa suhteessa tilastoihin. Kirjoitan nyt kuitenkin mutu-pohjalta ja yleisemmällä tasolla, ei suoranaisesti diagnosoidun tilan hoitamisessa, vaikkei näistä ohjeista ole mitään haittaa silloinkaan.

Kuinka suolistobakteerit vaikuttavat aivoihin?

Paula Heinonen on kertonut useampaan otteeseen kuinka lääkäripiireissä hänelle naurettiin päin naamaa, kun hän toi esille aivo-suoli-yhteyttä. Paula on ollut pioneeri, edelläkävijä suoliston ja aivojen linkin ymmärtämisessä suomessa. Nykypäivänä tätä ajatusta ei enää pidetä ”funkkareiden hömpötyksenä” vaan koululääketiede ja lukuisat tutkimukset todistavat kuinka suuri merkitys suoliston kunnolla on aivojen ja mielenterveyden näkökannalta. Valitettavan usein kuitenkin yhä kuulee lääkärin määräävän vain masennuslääkkeet sen sijaan että kehoittaisi tarkistamaan ruokavalion ja ohjaisi psykoterapiaan. Pahimmillaan olen kuullut, ihan omin korvin, lääkärin sanovan ettei ruokavaliolla ole mitään merkitystä masennuksen hoidossa. Että oleellisinta on että saisi syötyä jotain ja että se levy fazerin sinistä on oikein hyvä vaihtoehto, että suklaallahan on tutkimusten mukaan mielenterveyteen positiivisesti vaikuttavia ominaisuuksia.. heh heh..

Jäljet johtaa sylttytehtaaseen

Näihin lisääntyneisiin oireiluihin voi löytyä monia syitä. Geneettinen perimä, kun vanhemmat (tai toinen heistä) on johonkin edellä mainituista kuluva, on suurempi todennäköisyys että lapsellekin moisia oireita ilmaantuu. Ympäristö vaikuttaa. Jos ajatellaan isovanhempiemme ja iso-isovanhempiemme aikaa, oli päivän ärsykkeistö noin 400 per vuorokausi. Siinä oli ohikulkevan naapurin tervehtiminen, postin ja lehden luku, radiosta tulevat signaalit jne. nykypäivänä tuo 400 signaalia täyttyy jo yleensä ensimmäise hereillä olo tunnin aikana, varsinkin jos erehdyt avaamaan tv:n tai jonkun somekanavan. Tämä sama ärsyketulva vyöryy myös lasten elämään. Sähkölaitteiden sinisenä välkkyvät ruudut vaikuttavat sinne lapsen aivoihin, vaikkei häntä suoranaisesti edes istutettaisi sen laiteen eteen sitä tuijottamaan.

Toinen tekijä jolla on vaikutusta, ja joka luontaisesti kiinnostaa itseäni enemmän, on se ruoka. Teollisesti prosessoitu ruoka ei anna lapsia suunnitteleville vanhemmille välttämättä parhaita rakennusaineita ajatellen munasolujen ja siittiöiden tuottamista. Kun se ”ei ihan priima” munasolu tai siittiö sitten kohtaa vastakappaleensa ja munasolu hedelmöittyy, on lähtökohtana tuottaa paras mahdollinen lopputulos niistä rakennusaineista mitä käsillä on. Jos sitten odottavan äidin  ravitsemus raskausaikana ei ole ihan sitä kaikkein optimaalisinta, vaan kaiken kiireen ja stressin keskellä syö vähän mitä sattuu, niin taas pikkasen heikkenee ne mahdollisuudet kaikin puolin tasapainoisen ja täydellisen jälkeläisen tuottamiseen. Jos sitten vielä sattuu huono mäihä ja lapsi otetaankin kohdusta ulos sektiolla eikä luonnollista synnytyskanavaa pitkin, on suuri riski että osa niistä viimeistelyyn vaadittavista bakteereista jää vauvalta saamatta. Jos sitten sattuu vielä huono tuuri, ja vauva on altis erilaisille tulehduksille, tapetaan siinä samalla kun antibootilla lääkitään pöpöjä hengiltä myös ne hyvät bakteerit. Ja muutenkin vastustuskyvyttömän suoliston valtaa sitten se bakteeri joka sattuu oleman vahvin. Yleensä se ei ole se hyvis tyyppi, vaan  sieltä löytyy useampia niistä ”pahoista pojista” jotka eivät ole niitä jotka suolistossa tuottaisivat näitä hermovälittäjäaineita.

Ihan oma lukunsa on sitten vielä ne lapsukaiset jotka saavat ensimmäisestä elinvuodestaan lähtien prosessoituja ruokia, sokeria ja kaikkea sitä mikä antaa huonoille suolistobakteereille aihetta juhlaan. Jokainen äiti ja isi joka on joskus järjestänyt (tai edes käyttänyt lapsensa) lasten synttäreillä jossa tarjolla on vain herkkupöytä pullollaan sipsiä, karkkia, limua jne on nähnyt sen kuinka oma suloinen liisapetteri muuttuu verhoissa roikkuvaksi, huutavaksi ja häiriköiväksi sokerihumalaiseksi apinaksi. Puhutaan sokerihumalasta, sillä se on elimistössä oikeasti humalaa vastaava tila. Sokeri joka on nautittu nopeassa tahdissa, muuttuu pienen ihmisen maksassa sokerialkoholiksi, eli käytännössä jos noilta lapsosilta joku ottaisi verikokeen ja mittaisi alkoholipitoisuuden veressä, saattaisi se tulos järkyttää. Tämä osaltaan myös selittää sitä, miksi jopa alle kouluikäisiltä lapsilta löytyy rasvamaksaa, oireilua joka omassa lapsuudessani liitettiin vain alkoholisteihin jotka olivat juoneet maksansa pilalle. Nykyään suurempi osuus rasvamaksa-tapauksista on henkilöillä jotka eivät nauti alkoholia, tai nauttivat sitä hyvin kohtuudella, mutta jonka ruokavalio rasittaa maksaa suunnattomasti.

Hyvät suolistobakteerit

Valtaosa tietää ja tunnistaa nimeltä suoliston hyviä tyyppejä, lactophillius asidophillius ja bifido bakteerit. Näitähän on esim apteekin hyllyt pullollaan ja kaupasta saa ostettua niitä vaikka AB-jugurtissa ja vastaavissa tuotteissa. Kaiken kaikkiaan suolistossa elää ja vaikuttaa yli sata erilaista mikrobikantaa. Tai pitäisi elää. Jos ruokavalio on kovin suppea, eikä sisällä tuoreita kasviksia, on varsin todennäköistä että osa suoliston mikrobeista on kohdannut nälkäkuoleman. Prosessoidut ruuat, runsas sokerin ja makeutusaineiden käyttö ruokkivat niitä huonoja bakteereita ja näännyttävät hyvät. Jos olet esimerkiksi ihminen jolle kaaliruokien tai papujen syöminen aiheuttaa suunnattomat ilmavaivat ja vatsakouristelut, kyse ei suurella todennäköisyydellä ole siitä, etteikö kyseinen aine sinulle sopisi, vaan siitä että näiden pilkkomiseen käsittelyyn suolistossa osallistuvat bakteerit ovat suolistostasi kadonneet.

Kuinka sitten palauttaa hyvät tyypit suolistoon? Akuuteissa oireiluissa on toki aiheellista lisätä maitohappobakteerit kapseleina. Esimerkiksi vatsaflunssan yhteydessä, antibioottikuurien kanssa ja turistiripulissa. Oleellista on kuitenkin huolehtia siitä että ruokavalio tukee hyvien bakteerien olemassaoloa. Omaan säännölliseen rutiiniin kuuluu FitLinen itse tehtävä maitohappobakteerijugurtti Feel Good jugurttijuoma. Tämä sisältää 4 kantaa maitohappobakteereita:(Bifidobacterium species, Lactobacillus acidophilus, Lactobacillus delbrueckii subsp. bulgaricus, Streptococcus thermophilus) Lisäksi päivittäin aamuni aloittavat joko Basics tai Powercoctail, joissa kummassakin on Lactobacillus acidophilius ja Lactobacillus reuteri kannat. Näiden ohessa kumpikin sisältää 32 erilaista kasviperäistä entsyymiä jotka toimivat sekä syömääni ruokaa pilkkovina (ruuansulatusentsyymit) että hyvien bakteerien ruokana.

Muita hyviä keinoja ravintolisien rinnalla on maitohappobakteeripitoisen ruuan nauttiminen. Hapanmaitotuotteet sisältävät joitakin kantoja, mutta halutessasi parhaan mahdollisen kattauksen, kannattaa suosia muitakin hapatettuja tuotteita: hapankaali, kimchi, kombucha, vesi- ja maitokefiiri, hapanjuureen leivottu leipä jne. Yksittäisistä ruoka-aineista hyvät suolistobakteerit rakastavat purjoa, siksi salaatin joukkoon kannattaakin leikata aina muutama purjorengas ja suolistosi kiittää.

HUOM!! Aloita varovasti!! Jos suolistossa on huonot bakteerit vallalla, voi puhdistumisreaktio olla ärhäkkä. Pahoinvointi, ripuli, oksentaminen. Aloita siis pienellä määrällä ja lisää vähitellen. Kuuntele kehoasi! Pahoinvointi ei siis tarkoita sitä etteikö vaikka hapankaali sopisi sinulle, se ei vain sovi suolistosi pahiksille. Varsinkin ärtyneen suolen oireiluista kärsivien on aiheellista aloittaa todella pienillä määrillä, ja mielellään konsultoiden ensin ravintoneuvojan tai -terapeutin kanssa.

Kuinka suolistobakteerit vaikuttavat aivoihin?

Palataanpa alkuperäiseen otsikkoon. Suoliston bakteerit tuottavat esimerkiksi B-vitamiineja ja valtaosan (n. 90%)elimistömme tuottamasta serotoniinista. B-vtamiineilla on merkittävä rooli jaksamisessa ja hermoston toimimisessa. Serotoniini puolestaan on hermovälittäjäaine joka vapautuu aivoissa hermosynapsien edetessä hermopäätteiden väliseen tilaan. Masennuksessa ja vastaavissa ahdistushäiriöissä käytetään yleensä lääkkeenä selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI) jotka pyrkivät pitämään serotoniinin välitilassa, estäen sen imeytymisen takaisin hermopäätteeseen odottamaan seuraavaa impulssia. Tämän, että serotoniini on valmiina välitilassa on todettu helpottavan oireita kun elimistön ei tarvitse käyttää energiaa serotoniinin vapauttamiseen välitilaan. Ongelma oireen taustalla on kuitenkin elimistön liian vähäinen serotoniinin määrä. Useimmissa tapauksissa tämä on selkeästi ravitsemukseen liittyvä ongelma, ei niinkään geneettinen häiriö etteikö serotoniini kykenisi vapautumaan, jos sitä vain olisi sielä hermopäätteissä.

Eli kun haluat muuttaa omassa elimistöss todeksi mainoslauseenakin tutun: Hyvä ruoka, parempi mieli! Noudata seuraavaa viittä askelta:

  1. Huolehdi suoliston bakteerikannan monimuotoisuudesta. (syö vaihtelevasti raakoja ja kypsennettyjä kasviksia)
  2. Huolehdi että ruokavaliosi sisältää kuituja, pro- ja prebiotteeja (hapatetut kasvikset)
  3. Syö tryptofaanipitoisia ruokia (Tryptofaani on serotoniinin esiaste)
  4. Huolehdi riittävästä D-vitamiinin saannista (D-vitamiini on oleellinen tryptofaanin muuttuessa serotoniiniksi)
  5. Huolehdi riittävästä B6-vitamiinin saannista (B6-vitamiini tarvitaan trypofaanin muuttamiseen serotoniiniksi)

Ravintoterapeutti-koulutukseen kuuluu 2 opintoviikon verran psykologian opiskelua. Omalta osaltani mennyt viikonloppu oli tämän intensiivikoulutuksen lähiopiskelua ja aiheen ollessa pinnalla omassa mielessä, haluan jakaa ajatukseni

Mielen vaikutuksesta kehon terveyteen

Kaikille lienee tuttu käsite psykosomaattinen oire tai sairaus. Eli se, kuinka kehomme voi reagoida psyykkisiin katastrofeihin fyysisillä oireilla. Yksi yleisimmin tunnistetuista psykosomaattisista sairauksista on astma, joka reagoi hyvin voimallisesti mielen reaktioihin. Psykosomaattisuus ei tarkoita sitä etteikö kyseessä olisi oikea sairaus, oikeine oireineen. Psykosomaattisissa sairauksissa muun kuin psykologisen syyn löytäminen voi vain olla vaikeaa ellei jopa mahdotonta.

Henkiset voimavarat

Opiskeluihin liittyvä psykologian opetus keskittyi tulevien asiakkaiden reaktioiden ja defenssien tunnistamisen lisäksi omaan jaksamiseen ja omien käyttäytymismallien ja defenssien tunnistamiseen. Mitä parempi itsetuntemus auttajalla on, sitä paremmin hän kykenee tunnistamaan omat voimavaransa ja suojelemaan itseään. Samalla tavoin kuin lentokoneen turvaohjeissa kehoitetaan laittamaan happinaamari ensin omille kasvoille, ja vasta sitten auttamaan naamari vieruskaverille, samalla tavoin meidän hoitohenkilöiden tulee muistaa asettaa oma jaksaminen etusijalle jotta kykenemme auttamaan muita. Hapenpuutteesta tajuton ei kykene auttamaan muita vaan muuttuu muille taakaksi, samoin voi käydä terapeutille jos yrittää pelastaa koko maailman ja sivuuttaa samalla omat rajat ja kuluttaa omat voimavarat loppuun.

Tämä oli itselleni äärimmäisen tärkeä oppiläksy tästä viikonlopusta. Vaikka olen tiedostanut jo kaikkina näinä vuosina mitä olen yrittäjänä ja asiakastyössä toiminut, että esimerkin voima on asiakkaille paras mahdollinen keino, niin jotenkin tässä henkisten voimavarojen kohdalla sen sisäistäminen on ollut haastavaa. En ole ongelman kanssa yksin, vaan samaa viestiä tuli muilta kurssilla ja kuulemma tämä on ”ammattitauti”. Kun näen ympärilläni ihmisiä jotka tarvitsevat apua ja tukea, autan aina kun vaan mahdollista. Silti on myönnettävä että omat voimat eivät aina riitä, eivät edes itsestä huolehtimiseen, saati sitten muiden pelastamiseen.

Minun vai muiden tarpeet ensin?

Olen elämässäni kyntänyt useamman kerran syvissä vesissä. Saanut aikanani jopa masennusdiagnoosin ja useampaan otteeseen sen jälkeen saanut ystäviltä ja terveydenhoitajalta kommenttia että kaikki viittaa kohtuullisen vakavaankin masennukseen. Silti olen halunnut pinnistellä omin voimin eteenpäin. En ole halunnut lääkitystä (sen ensimmäisen kerran jälkeen), sillä haluan kokea tunteet enkä turruttaa oloa siihen  tasaiseen turtumukseen. Nykypäivänä lääkitys olisi varmaan kovin erilainen kuin silloin 25 vuotta sitten jolloin lääkkeitä tovin söin, mutta olen silti kokenut selviäväni ilmankin.

Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja tunnistan varoitusmerkit siitä että voimat ovat loppumassa. Tiedostan sen että tarvitsen silloin omaa aikaa, rauhaa ja stressittömyyttä. Vaikka nautin suunnattomasti niistä elämänvaiheista jossa tapahtuu paljon ja olen runsaasti esillä ja ihmisten kanssa tekemisissä, niin silloin kun voimavarat piiputtavat punaisella, silloin tarvitsen erakkoaikaa. Se ei tarkoita sitä etten haluaisi nähdä ketään tai tehdä mitään, vaan sitä että minun on keskityttävä niihin asioihin ja ihmisiin jotka tuovat itselleni lisää voimavaroja ja tuottavat iloa.

Viimeisimmät tällaiset tilanteet jossa olen todennut voimien loppuvan kesken, ovat olleet tilanteita jossa olen huomannut muiden vaativat minulta usein enemmän kuin mitä kykenen antamaan. Minulle on suututtu siitä että sanon ettei voimani nyt riitä muiden huomioimiseen ja tietyt ihmissuhteet ovat heittäytyneet suorastaan lapsellisen huomionkerjääjiksi ihan vain koska olen sanonut etten nyt jaksa. Käytetyt viestikanavat täyttyvät pommittavista viesteistä kuinka häiritsevää on kun en vastaa viesteihin (tai enää edes lue viestejä), kuinka minun TÄYTYY ja PITÄÄ, huomioida hänen tarpeensa enkä saa tai voi itsekkäästi keskittyä vain omiin tarpeisiini. Olen kokenut tämän hyvin kuormittavaksi ja nyt koulutuksen yhteydessä tajusin, ettei minulla ole ainoastaan oikeus huolehtia omasta jaksamisestani ottamalla aikalisää aina kun sitä tarvitsen, vaan minun todellakin PITÄÄ tehdä niin. En ole vastuussa kenenkään muun mielenterveydestä tai onnellisuudesta, vain ja ainoastaan omastani.

Antaako vai ottaako ihmissuhde energiaa?

On olemassa ihmissuhteita jotka kuormittavat meitä. Sellaisia voivat olla esimerkiksi erittäin negatiiviset ihmiset jotka esittävät asiansa aina negatiivisen kautta. Osa heistä vetoaa sarkasmiin ja pitävät omaa tapaansa ilmaista asioita hyvin humoristisena. Osa sitten puolestaan löytää valittamisen aihetta kaikesta tai kaatavat kaikki fyysiset vikansa, sairautensa ja oireensa toisen niskaan, määrittäen itsensä kipujensa kautta. Tämäkin on hyvin kuormittavaa niille ihmisille jotka joutuvat olemaan tekemisissä näiden henkilöiden kanssa.

Toiset ihmiset puolestaan ovat voimaannuttavia. He jaksavat nähdä kaikessa positiivisen, he ovat innostavia ja kannustavia ja heiltä riittää rakkautta antaa jokaisen olla juuri sellainen kuin on, ilman että tarvitsee yrittää olla muuta kuin on heidän seurassaan. Näissäkin ihmisissä on niitä jotka ovat sairaita ja kärsivät kivuista, mutta he eivät määrittele itseään sairauksiensa kautta eivätkä julkituo omia tuskiaan ellei niitä varta vasten heiltä kysytä, ja silloinkin he jaksavat olla kiinnostuneempia toisen ihmisen hyvinvoinnista kuin siitä miten itse jaksavat. Heidän seuransa antaa aina energiaa, eikä koskaan kuluta sitä.

Ja valtaosa ihmisistä on sitten näiden kahden sekoitusta. Hyvänä päivänä energiaa antavia, huonoina sitä vieviä. Omalla kohdallani olen jo melko pitkälle karsinut ne energiasyöpöt ankeuttajat pois, niin että pysyttelen kaukana heidän vaikutuspiiristään. Samaa suosittelen muille. Yksi syy siihen miksi itse vetäydyn ”erakoksi” silloin kun tunnen voimieni loppuvan, on se että tiedostan muuttuvani silloin herkästi ankeuttajaksi niitä kohtaan jotka olisivat niitä minua voimaannuttavia, tai varsinkin niitä kohtaan jotka ovat näitä sekä-että-ihmisiä ja joiden tiedän omaavan heikomman kyvyn suojata itseään. Riittävän vahva ihminen osaa omasta puolestaan suojata itsensä minun ankeuttavuudeltani, joten tarvittaessa saan ja voin hakea apua ja voimavaroja heidän suunnastaan ja tiedän myös sen että he tietävät minun ymmärtävän jos omasta puolestaan tarvitsevat sen ”lataushetken” ilman että kykenevät antamaan minulle mitään.

Hyvin monet ihmissuhteet ovat (onneksi) näitä kahteen suuntaan pelaavia, eli toisinaan ne antavat energiaa ja toisinaan ovat energiasyöppöjä. Se on normaalia että meillä jokaisella on omat hyvät ja huonot päivämme ja energiat vaihtelevat sen mukaan. Jonkun ihmisen seura voi jonakin päivänä olla erittäin voimaannuttavaa, ja toisena päivänä tuota ihmistä ei millään jaksa, ei millään tasolla. Ja mielestäni tämä on suotava meille jokaiselle, vapaus valita onko tänään voimavaroja tuolle ihmiselle vai ei.

Henkisten voimavarojen lataaminen

Meillä on monia keinoja ladata henkisiä voimavaroja ja jokaiselle on ne asiat jotka juuri hänelle toimivat. Minulle parhaita keinoja latautumiselle ovat hetket luonnossa, koirien kanssa metsässä kävely, sienestäminen, marjastaminen. Istuminen nuotion tai takkatulen äärellä antaen ajatusten vaeltaa kaukaisiin aikoihin ja paikkoihin. Myös puulämmitteinen sauna jossa on läsnä samalla tavalla tuo elävän tulen hypnoottinen vaikutus toimii latauksena. Musiikki voimaannuttaa (klassinen ja ambient). Jooga, pilates, venyttely on myös hyvin voimaannuttavaa. Samoin matkaaminen jonnekin kauas pois. Tämän matkaamisen ei tarvitse olla fyysisesti matkaamista, vaan sen voi tehdä yhtä hyvin kirjan tai elokuvan välityksellä. Kun vie ajatukset jonnekin kauas oman arkipäivän huolista ja murheista, saa elimistö lepohetken ja latautuu.

Henkisten latauskeinojen lisäksi on yhtä tärkeää myös fyysisestä kehosta huolehtiminen, eli sen ravitseminen oikein. 90% elimistömme tuottamasta serotoniinista, eli onnellisuushormonista, syntyy suolistobakteerien vaikutuksesta suolistossamme. Masennusta lääkitessä käytetään yleisimmin SSRI-lääkkeitä (selective serotonin reuptake inhibitors) jotka estävät hermovälitilaan vapautuneen serotoniinin takaisinottoa ja tällä pyritään lisäämään serotoniinin määrää, jotta aistimukset kulkevat oikein. Valtaosassa masennuksia löytyy ruokavaliosta vajauksia jotka puolestaan aiheuttavat serotoniinin heikon muodostumisen elimistössä. Atrian käyttämä mainoslause: ”Hyvä ruoka – parempi mieli” pitää todellakin paikkansa. Kun ruokavalio ehkäisee elimistössä hiljaista tulehdusta, tukee suolistobakteerien toimintaa ja sisältää riittävästi rakennuspalikoita josta tarvittavat hermovälittäjäaineet voivat rakentua, voi mielikin paremmin.

Tärkein tekijä henkisten voimavarojen kannalta on kuitenkin stressi. Stressi kuluttaa energiaa mielettömän paljon. Stressi lamaa tiettyjä toimintoja kehossamme ja kiihdyttää toisia. Stressi aiheuttaa herkästi myös sen että voimavarat eivät riitä siihen että vahtii mitä suuhunsa laittaa (vaikka juuri silloin se kannattaisi tehdä) jolloin herkästi napataan energiaksi nopeita hiilihydraatteja ja lähetetään elimistö kohti syöksykierrettä.

Mielen vaikutus fyysiseen terveyteen

Jos joudumme käyttämään henkisen jaksamisen voimavarat äärirajoilleen (tai yli), puolustautuu elimistö lopulta purkamalla tilanteen johonkin oireiluun tai sairauden puhkeamiseen. Se ei tarkoita sitä että päässä naksahtaa ja sekopäisesti lahtaa kaikki lähistöllä olevat. Vaikka toki näitäkin on tapahtunut. Useimmiten psyykkinen väsymys ilmenee selkäkipuna, vatsakipuna, polvikipuna tai päänsärkynä. Käytännössä kipuilu ja oireet voi ilmetä ihan missä päin kehoa tahansa ja missä muodossa tahansa, mutta yhdistävä tekijä kaikissa näissä on se, että elimistö yrittää näin tehdä näkyväksi (ja kuuluvaksi) tarpeensa. Ja hyvin usein tällaisten sairauksien kohdalla todellinen paranemisprosessi saadaan vauhtiin vasta kun myös henkiset voimavarat saadaan tasapainoon ja stressi (aiheuttajineen) kuriin.

Holistinen lähestymiseni ravintoterapiaan hahmottaa ihmisen psykofyysisenä kokonaisuutena. Etsiessämme syytä mahdolliseen oireiluun ja miettiessäni ravitsemuksellisia hoitotoimenpiteitä käyn yhtenä osa-alueena asiakkaan kanssa läpi myös henkiset voimavarat, psyykkisen kunnon ja stressin. Varsin usein niitä huomiota vaativia seikkoja löytyy myös näiden saralta, ja tällöin ohjaan sitten tilanteen ja tarpeen mukaan jatkohoitoon yhteistyökumppanille jolta löytyy tarvittavan osa-alueen erikoisosaamista. Tästä syystä voit hakeutua ravintoneuvontakonsultaatioon myös silloin jos et ole ihan varma siitä onko ravintoneuvonta / -terapia juuri se mitä siihen hetkeen tarvitset. Autan sinua hahmottamaan sopivan hoitopolun ja tarjoan ammattilaisverkostoni käyttöösi. Ota siis yhteys ja varaa aika konsultaatioon.

Millä ruoka-aineilla voi tasapainottaa mieltä?

Aika ajoin törmään kysymykseen, millä ruoka-aineilla voisi tasapainottaa mieltä. Stressi, masennus, PMS-oireet ovat varsinkin näitä hetkiä jolloin tasapainotusta tarvitaan. Jokainen tietää sen kuinka kaikkiin näihin tuntuu liittyvän enemmän tai vähemmän makeanhimo. Kaipaako elimistö todellakin näissä tilanteissa sokeria, vai onko se vain jonkinlainen sijaistoiminto?

Jokainen on varmasti joskus kuullut hyvänolon hormoneista serotoniinista ja dopamiinista:

Serotoniini, eli 5-hydroksi-tryptamiini (5-HT) on kudoshormoni (paikallisesti solussa vaikuttava hormoni), sekä aivojen välittäjä aine. Sen toiminta keskushermostossa vaikuttaa muun muassa mielialaan, vireystilaan, aggressiivisuuteen ja ruokahaluun. Muualla elimistössä serotoniini osallistuu verenpaineen säätelyyn ja ruoansulatuskanavan toimintaan.

Serotoniini vaikuttaa mielialaan ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä. Koska serotoniini on pimeähormoni melatoniinin esiaste, sen puute vaikuttaa jossain määrin myös nukkumiseen. Serotoniini säätelee ihmisen ruoka- ja seksihaluja: serotoniinin puute voi aiheuttaa ruokahalun ja makeanhimon lisääntymistä. Elimistön liika serotoniinipitoisuus vähentää puolestaan seksuaalista halukkuutta ja kykyä seksuaaliseen nautintoon.

Dopamiini on eräs keskushermoston välittäjäaineena  toimiva hormoni, joka vaikuttaa pääasiassa dopamiinireseptoreihin. Dopamiinia tuotetaan aivojen hypotalamuksen tyvitumakkeissa. Dopamiinin eritys hidastuu iän myötä.

Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä. Tämä johtaa huumeidenkäyttäjien kohonneeseen psykoosialttiuteen. Dopamiini vaikuttaa elimistöön piristävästi ja energiaa lisäävästi nostaen sydämen sykettä ja verenpainetta. Dopamiini tehostaa myös oppimista.

Dopamiini kuuluu katekoliamiinien ryhmään ja toimii adrenaliinin sekä noradrenaliinin esiasteena.

(Lähde Wikipedia)

Jälleen kerran kun seurataan johtolankoja, päädytään lopulta sylttytehtaalle, eli suolistoon. Viimeaikaiset tutkimuksethan ovat osoittaneet selkeästi että suolisto on toiset aivomme. Ei siksi että suolisto itsessään suorittaisi tietoista ajattelutyötä, ei se on edelleen pääkopan sisällä olevien aivojen tehtävä, mutta sillä, että suolisto tuottaa aivojen toiminnassa tarvittavia välittäjäaineita. Oikaistaan nyt muutama mutka ja puhutaan siitä mistä näitä aineita saa ja mitä suolistossa tapahtuu.

Välittäjäaineiden esiasteiden lähteet ja välittäjäaineiden muodostuminen elimistössä

Serotoniini ja dopamiini ovat siis aineita joita kehomme itse muodostaa. Jotta tämä rakennusprosessi toteutuisi, tarvitaan kyseisten välittäjäaineiden esiasteita, joita elimistö siis muokkaa valmistaessaan välittäjäaineita. Serotoniinin esiaste on tryptofaani ja dopamiinin esiaste tyrosiini. Nämä ovat puolestaan aminohappoja, eli molekyylejä jotka rakentuvat amino- ja karboksyyliryhmästä. Aminohapot ovat proteiiniketjujen pienimmäksi pilkkoutuneita osasia.

Aminohapot, jotka ovat siis proteiinin molekyylejä, löytyvät luontaisesti proteiinipitoisesta ruuasta.
Tryptofaania sisältävät mm soija, kurpitsansiemenet, juustot, maksa, punainen liha, cashew-pähkinät ja chian siemenet.
Tyrosiinia sisältävät mm juustot (etenkin parmesan), liha, kala, kananmuna, linssit ja pavut, täysjyväviljat sekä siemenet ja pähkinät. Fenyylialaniinin lähteitä on vielä enemmän alkaen herneistä ja päätyen aspartamia sisältäviin elintarvikkeisiin.

Kun sanon että kehomme valmistaa näitä välittäjäaineita, puhun itseasiassa palturia, sillä valmistusprosessia ei suorita vain oma kehomme, vaan kehossamme vaikuttava mikrobiarmeija, suolistobakteerit. Tryptofaani on niin sanottu välttämätön aminohappo, eli sitä on saatava ravinnosta. Suolistossa tapahtuu sen muokkaus 5-hydroksitryptofaaniksi joka sitten puolestaan muuntuu serotoniiniksi. Tyrosiini puolestaan ei ole normaalisti välttämätön aminohappo, sillä keho voi muodostaa sitä fenyylialaniinista. Sanoin normaalisti, sillä ihmiset joilla on fenyyliketonuria puuttuu entsyymi, jolla fenyylialaniini muuntuisi tyrosiiniksi. Tällaisten ihmisten on saatava tyrosiini valmiina aminohappona ravinnosta.

Jotta nämä muutosprosessit toimisivat elimistössä oikein, tarvitaan sitten se oikea bakteerikanta, ja sille soveltuva ruoka. Eli jälleen kerran muistutus siitä, kuinka oleellista on huolehtia kaiken kaikkiaan suoliston hyvinvoinnista, kuiduista, maitohappobakteereista ja entsyymeistä. Puhumattakaan hyvistä rasvahapoista, vitamiineista ja kivennäis- ja hivenaineiden tasapainosta. Jälleen on hyvä muistaa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja yhdenkin palasen puuttuminen tekee koko mikrobiomin toiminnasta huteron kuin korttitalo, joka voi yhdestä henkäyksestä luhistua.

Välittäjäaineiden reagointi elimistössä

Palataanpa takaisin alkuun ja lainataan taas hieman wikipedian lauseita: ”Serotoniini vaikuttaa mielialaan ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä. Koska serotoniini on pimeähormoni melatoniinin esiaste, sen puute vaikuttaa jossain määrin myös nukkumiseen. Serotoniini säätelee ihmisen ruoka- ja seksihaluja: serotoniinin puute voi aiheuttaa ruokahalun ja makeanhimon lisääntymistä. Elimistön liika serotoniinipitoisuus vähentää puolestaan seksuaalista halukkuutta ja kykyä seksuaaliseen nautintoon.

Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä.”

Eli makeanhimo voi olla yksi merkki serotoniinin puutoksesta. Samoin jos uni on katkonaista tai kärsii nukahtamisvaikeuksista, voi syy löytyä serotoniinista. Agressiivinen ja ailahteleva käytös voi myös viitata serotoniinin alhaiseen määrään. Dopamiini puolestaan liittyy sokeriin sillä, että sokerin syöminen toimii aivan kuten edellämainitut huumeet, heroiini, kokaiini ja amfetamiini, vapauttaen dopamiinia. Tämä myös osaltaan selittää myös sen miksi sokeri-riippuvuus voi olla yhtä koukuttavaa, ellei koukuttavampaa kuin huumeriippuvuus. Mainitsin aiemmin myös, että aspartami on kehossa hajotessa fenyylialaniinin lähde, eli samoin kuin sokeri, se antaa aivoille myös tämän mielihyväsingnaalin.

Nyt jotta ei synny väärää mielikuvaa dopamiinista, kerrotaan se huono uutinen: Sokerin, aspartamin ja huumeiden aiheuttama ”dopamiinipiikki” ei ole hyvä juttu mielenterveyden kannalta, sillä se aiheuttaa dopamiinireseptoreissa resistenssin tilan. Tarvitaan entistä suurempia annoksia jotta saavutetaan sama hyvinvoinnin tila. Lisäksi sokeri ja keinomakeuttajat vaikuttavat insuliinintuotantoon, jolloin aikaansaadaan myös insuliiniresistenssi joka sitten taas puolestaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin. Eikä sovi myöskään unohtaa sitä että sokerilla ja tärkkelyksellä joka muuttuu elimistössä sokeriksi, on lisäksi negatiivinen vaikutus suoliston bakteerikantaan, se ruokkii huonoja bakteereita ja näännyttää hyvät bakteerit, eli välittäjäaineiden muodostuminen häiriintyy.

Neljä syytä miksi kannattaa käyttää aminohappoja lisäravinteena

Löytyy siis liuta ruoka-aineita jotka toimivat serotoniinin ja dopamiinin esiasteiden lähteenä. Miksi sitten pitäisi edes harkita aminohappojen ottamista purkista lisäravinteena?

  1. Suppea ruokavalio – Vegaani, vegetaristi, ruoka-aine yliherkkyydet ja allergiat, tai mikä tahansa muu syy joka aiheuttaa sen, ettei ruokavalio ole monipuolinen ja sisällä riittävästi välittäjäaineiden raaka-aineita.
  2. Imeytymishäiriöt – Syystä tai toisesta suoliston kunto ei aina ole priimaa, tai suolistosta puuttuu ruuan pilkkomiseen tarvittavat entsyymit tai bakteerikanta on muodossa ettei esiasteesta päästä muokkaamaan aminohappoja tarvittavaan muotoon.
  3. Lisääntynyt tarve – Jos syystä tai toisesta elimistön tarve saada aminohappoja on suuri, on maksan ja munuaisten kannalta hellävaraisempaa antaa aminohapot valmiiksi pilkotussa muodossa, eikä odottaa saavansa kaikki tarvittava osana runsasproteiinista ruokavaliota.
  4. Selkeät elimistön epätasapainosta kertovat merkit – Aminohappojen lisääminen ravintolisänä elimistön tasapainotuksen tueksi ei tarkoita sitä että niitä tarvitsisi popsia pillereinä lopun ikäänsä. Akuutissa tasapainotustilanteessa, 1-6 kk ajan, on hyvä tukea elimistöä lisäravinteina annettavilla aminohapoilla, jolloin voidaan turvata riittävä aminohappojen saanti. Kun tilanne korjautuu ja ruokavaliosta saatavien aminohappojen määrä ja imeytyvyys on varmistettu, voi lisäravinteena käytettävien aminohappojen käytön lopettaa turvallisesti. Aminohapot eivät aiheuta riippuvuutta.

Oma kokemukseni aminohapoista lisäravinteena

Ensimmäisen kerran otin tietoisesti käyttöön aminohappo-lisäravinteen joskus vuoden 2007 paikkeilla. Sain silloin vinkin että L-lysiini auttaa hillitsemään huuliherpestä. Käytin tuolloin yhden purkillisen, popsien nappuloita lähinnä vain silloin kun tuntui että herpes oli puhkeamassa. Tuon yhden purkin kuurin jälkeen herpes laantuikin remissiotilaan useaksi vuodeksi, joten aminohappojen käyttö jäi tauolle.

Seuraavan kerran otin aminohappoja käyttöön syksyllä 2013 aloittaessani CellRESET valmennuksen. Tuossa yhteydessä aminohappojen tärkein tehtävä oli tehostaa rasvan polttoa ja tukea lihasmassan muodostumista. Sen lisäksi että aminokapselit slimmasivat yhdessä ruokavalion ja treenin kanssa kroppani nopeammin kuin koskaan ennen, huomasin ihoni kiinteytyvät ja tunteiden vuoristoradan tasoittuvan. Tämän lisäksi tuntui että elimistön hormonitoiminta kaiken kaikkiaan tasoittui. Nyt en enää ihmettele moista toimintaa, sillä tiedän aminohappojen toimivan monen eri hormonin esiasteena.

Nykyäänkin käytän aminohappoja suht säännöllisesti. Näin vaihdevuosi-ikäisenä naisena olen huomannut että jättäessäni nappulat ottamatta, pinnani kiristyy huomattavasti herkemmin, ja varsinkin jos päällä on vielä jonkinlainen stressitila työ- tai opiskelukiireiden tai muun elämän tasapainoa sotkevan häiriötekijän takia, koen aminojen antavan minulle tyyneyttä kohdata vastoinkäymiset. Aminot eivät kuitenkaan turruta tunteita samalla tavoin kuin masennuslääkkeet tekevät (kyllä, olen aikanaan kokeillut myös niitä tunnevuoristoradan tasaamiseen), eli tunnen elämän ilot ja surut, mutta nyt voin itse valita miten näihin haluan suhtautua sen sijaan, että joko heittelehtisin holtittomasti tunteiden vuoristoradassa, tai olisin tunteeton zombie. Aika ajoin saan myös kuulla kanssaihmisiltä ihmetteleviä kommentteja siitä kuinka pitkä pinna minulla joidenkin asioiden suhteen on, veikkaan että tämä pitkäpinnaisuus on ensisijaisesti nuppinappieni eli aminohappojen ansiota.

Omassa käytössäni on FitLinen ProShape (Amino)-kapselit. Voit halutessasi tilata ne itsellesikin edellä olevan linkin kautta. Kyseinen tuote sisältää 8/9 välttämättömistä aminohapoista. Se ei sisällä histidiiniä siitä yksinkertaisesta syystä että kyseinen aminohappo on hiukan haasteellinen veijari. Histiidin aineenvaihdunta on hiukan vajaa, ja osa elimistön soluista muuntaa sitä itsessään histamiinimuotoon. Tämän vapautuminen soluista aiheuttaa histamiinireaktion, joka on monelle tuttu esimerkiksi siitepölyn aiheuttamana. Histamiinireaktio on sinänsä kehon normaali puolustusreaktio, mutta jos histiidiä kertyy elimistöön runsaasti aiheuttaa se puolestaan histamiiniyliherkkyyden. Eli vaikka kyseessä on välttämätön aminohappo, ei sen välttämättömyys tarkoita sitä että sitä tarvitsisi tankata elimistöön suuria määriä.

Aminohapot eivät kuitenkaan ole ainoa mielen hyvinvointiin vaikuttava ruoka-aine. Käsittelen seuraavassa postauksessa sitten muita mielialaan vaikuttavia ainesosasia. Ja mikäli kaipaat apua oman elimistösi tilanteen kartoittamiseen ja mahdollisen epätasapainon tasapainottamiseen otathan yhteyttä.

Moni ihminen kavahtelee ajatusta muista hiivoista kuin leivontaan käytetyistä tai panimoteollisuuden käyttämästä. Erheellisesti luullaan että hiiva elimistössä tarkoittaa huonoa tilannetta, ns hiivatulehdusta. Hiivojen lukemattoman laajassa suvussa on kuitenkin myös niitä hiivoja joilla on tärkeä tehtävä ruuansulatuskanavassa ravinteiden pilkkomisessa.

Maitohappobakteerit ovat monelle sitäkin tutumpia. Valtaosa tunnistaa ainakin gefiluksen ja asidofiluksen. Ravintorikas ruoka sisältää kuitenkin huomattavasti enemmän vaihtoehtoja kuin vain nämä kaksi. Montako maitohappobakteeria sinä tiedät päivittäin saavasi osana ruokaa tai ravintolisinä?

Olen itse tänä kesänä ”hurahtanut” vesikefiiriin. Se on näistä ravinteikkaista maitohappobakteerijuomista ”köyhin”, mutta koin itse helpoimmaksi lähteä liikkeelle siitä ja jo sen ruokavalioon tuomat muutokset ovat varsin huikeita.

Ennen kefiiriin tutustumista sisälsi päivittäinen ruokavalioni viittä (5) eri maitohappobakteeria

  • Bifidobacterium species
  • Lactobacillus acidophilus
  • Lactobacillus delbrueckii subsp. bulgaricus
  • Lactobacillus reuteri

  • Streptococcus thermophilus

     

Näiden viiden saamiseksi söin päivittäin itse valmistettua maitohappobakteeri-jugurttia sekä suoliston hyvinvointijuoman. Nyt kun olen lisännyt päivittäiseen rutiiniini lasillisen  itse valmistamaani vesikefiiriä tulee lisänä kymmenen uutta maitohappobakteeria  sekä neljä ravintohiivaa.

  • Lactobacillus brevis
  • Lactobacillus casei
  • Lactobacillus hilgardii
  • Lactobacillus hordei
  • Lactobacillus nagelii
  • Leuconostoc citreum
  • Leuconostoc mesenteroides
  • Acetobacter fabarum
  • Acetobacter orientalis
  • Streptococcus lactis
  • Hanseniaospora valbyensis (yeast)
  • Lachancea fermentati (yeast)
  • Saccharomyces cerevisiae (yeast)
  • Zygotorulaspora florentina (yeast)

Kun lisäksi rakastan hapankaalia, jota syön varsin usein, saan siitä aina ainakin seuraavat:

  • Leuconostoc mesenteroides
  • Lactobacillus brevis (löytyy myös kefiiristä)
  • Pediococcus pentosaceus
  • Lactobacillus plantarum.

Lisäksi hapankaalissa on usein mukana yksi tai useampia seuraavista bakteerikannoista: Weissella species, Lactobacillus curvatus, Lactobacillus sakei, Lactobacillus coryniformis, Lactococcus lactis subsp lactis, Leuconostoc fallax, Leuconostoc citreum ja Leuconostoc argentinum,

Miksi sitten tarvitaan kaikkia näitä (ja muita) maitohappobakteereita ja pro- sekä prebiootteja? Yksinkertaisesti voidakseen hyvin. suolisto koostuu omista soluistamme muodostuvasta suoliston seinämästä sekä suoliston nukan seassa elävästä mikrobimassasta. Tämä mikrobimassa on siis terveenä ja toimivana juuri näistä edellä mainituista maitohappobakteereista, hiivoista ja entsyymeistä koostuva elävä matto. Jos olosuhteet, sairaudet, stressi tai useinmiten ruokavalio tuhoaa tätä elävää massaa, on seurauksena vatsaoireet (turvotus, ummetus, ilmavaivat ja ajan kanssa vakavammat oireet kuten haavaumat suolistossa). Tuhoutunut massa johtaa myös ravinteiden imeytymishäiriöihin, erilaisiin kiputiloihin (kihti ja reumatyyppiset oireet) ja masennukseen sekä jopa alzhaimeriin ja dementiaan.

Mitkä sitten ovat niitä olosuhteita jotka tuhoavat tätä suoliston hyvää kantaa? Tässä seitsemän pahinta suoliston mikrobikannan vihollista:

  1. Antibioottikuurit
  2. Sokeri
  3. Fluori (varsinkin fluoritettu juomavesi)
  4. GMO-ruoka
  5. Viljat
  6. Stressi
  7. Lääkkeet (mm. e-pillerit, kolestroli-, verenpaine- ja vatsalääkkeet)

Nykypäivänä onneksi useimmat lääkärit ovat jo valveutuneita ja kehoittavat ottamaan maitohappobakteeri-kuurin antibiootin kanssa yhtä aikaa. Valitettavaa vain on, että pelkkä 1-2 maitohappobakteerikannan nauttiminen lääkekuurin suojana ei korjaa koko bakteerikantaa. Tutkimusten mukaan yksi antibioottikuuri voi tuhota suoliston bakteerikannan 6 kk ajaksi ja useamman kuurin seurauksena voi olla bakteerikannan autioituminen jopa kahdeksi vuodeksi viimeisestä antibioottikuurista. Suosittelen siis lämpimästi huolehtimaan monipuolisesta bakteerikannan ylläpitämisestä jos joudut syömään antibiootteja. Muistakaamme ettei antibiootit osaa erotella mikä on hyvä ja mikä huono bakteeri, minkä on annettava elää ja mikä on tapettava.

Sokeri, viljat ja GMO-ruoka. Sokerit ja viljat ylläpitävät herkästi tulehdustilaa elimistössä, sillä ne ruokkivat niitä huonolaatuisia bakteereita. Tiedät huonon bakteerikannan jylläävän elimistässä jos vatsasi on usein turvoksissa, saat helposti ilmavaivoja ja kärsit närästyksestä. GMO-ruoka, eli geenimanipuloitu ruokavalio on geneettisesti epäkelpoa, eli jälleen kerran ne hyvät bakteerit jäävät ilman ravintoa ja huonot juhlivat urakalla.

Fluori ei ole suomessa yhtä suuri ongelma kuin niissä maissa jossa vesijohtovesi on fluorattua. Meillä suurin annos fluoria tulee hammastahnasta ja lapsille syötettävistä fluoritableteista. Eli jos epäilet olevasi niitä henkilöitä jotka hampaita harjatessa nielevät osan vaahdosta, suosittelen lämpimästi vaihtamaan fluorittomaan hammastahnaan. Tutkimukset ovat osoittaneet fluoritablettien tehottomuuden hampaiden hyvinvoinnissa, enemmänkin ne aiheuttavat häiriöitä hampaiden kehityksessä ja kiilteessä (aiheesta Elina Hytösen kirjoitus täällä.)

Stressi. Sen vaikutusta suoliston hyvinvointiin ei tarvinne edes suuremmin selitellä. Siitä puhuu korutonta kieltään kaikki ne vatsahaavoista kärsivät stressaajat..

Ja viimeisenä vielä lääkkeet. Tiesitkö että e-pilleri lisää elimistön vitamiinitarvetta jopa tuplasti, Tiesitkö että esimerkiksi kolestrolilääkitys ei estä vain kolestrolin kiinnittymistä verisuonten seinämiin, vaan se samalla blokkaa monen muun elimistölle oleellisen hormonin muodostumista. Tiesitkö että verenpainelääkitys vaikuttaa aineenvaihduntaan lamaavasti, jolloin sekä ruuansulatus että ravinteiden imeytyvyys kärsii.. Eli käytännössä aina kun vaikutetaan elimistön toimintaan kemiallisesti on aihetta tarkastella mihin kaikkeen (halutun lisäksi) vaikutus kohdistuu ja tehtävä tarvittavat korjausliikkeet jotta yhden oireen lääkintä ei aiheuta kymmentä uutta sairautta…

Eläköön nämä elimistömme mikroskooppisen pienet apulaiset jotka huolehtivat siitä että tämä solujen yhteenkokoontuma jota kehoksi kutsutaan elää ja voi hyvin.

 

Syömäsi lääkkeet voivat vaikuttaa kehosi metylaation onnistumiseen!

Metylaatio on soluissasi tapahtuva prosessi missä molekyyli antaa tai ottaa metyyliryhmän (CH3). Metylaatio vaikuttaa mm. epigenetiikkaan (eli DNAn ilmentymisen muutoksiin), aivojen välittäjäaineiden valmistukseen ja hormoneihin.
Metyyliryhmät liittyvät useisiin elimistön synteeseihin, kaikkeen kehon korjaamiseen ja rakentamiseen. Metylaatio tapahtuu elimistössä noin miljardi kertaa sekunnissa. Metylaatio pitää mm. aivot terävinä.

Metylaatiokierto on maksan II vaiheen pääasiallinen toksiinien poistoreitti, jossa vaikeasti tunnistettavat ja huonosti veteen liukenevat tai kokonaan liukenemattomat aineet muutetaan vesiliukoiseen muotoon, jotta ne voidaan poistaa helposti. Metylaatiossa poistettaviin yhdisteisiin lisätään metyyliryhmä (CH3), jonka jälkeen suuremmat molekyylit voidaan poistaa sapen ja pienemmät munuaisten kautta virtsan mukana.

Huonon metylaation oireita ovat mm. hermosärky, puutuminen tai pistely, krooninen väsymys, ahdistuneisuus, unettomuus, masennus, mielialan vaihtelut, kohdunkaulan dysplasia, keskenmeno, ”aivosumu”, heikkous ja paljon allergioita.

Kun pyritään korjaamaan jotakin elimistön epätasapainoa, määrätään nykypäivänä herkästi lääkkeitä tämän korjausliikkeen aikaansaamiseksi. Valitettavasti moni näistä lääkkeistä häiritsee metylaatiota:

Kolestrolilääke kolestyramiini (Questran) joka vaikuttaa sitoutumalla sappihappoon ja syntynyt liukenematon yhdiste erittyy ulosteeseen. Lääke voi ”ryöstää” folaattia ja rasvaliukoisia vitamiineja, kuten D-vitamiinia, A, E ja K. Muista, jos ei ole folaattia, ei ole metylaatiota!

Estrogeenia sisältävät hormonilääkkeet tai ehkäisypillerit kuluttavat magnesiumia, B6 ja B2 (riboflaviini); tämä asia tauottaa metylaatiota. Jos olo tuntuu masentavalta ja syöt esim. e-pillereitä, niin masentuneisuutesi voi johtua siitä, ettei metylaatio toimi hyvin.

Protonipumpun estäjät (Nexium, Somac, Losec ja muut). Nämä lääkkeet ehkäisevät suolahapon erityksen ja samalla heikentävät mm. magnesiumin ja B-vitamiinien imeytymistä ja määrää elimistössä. Seurauksena on se ettei elimistö yksinkertaisesti voi suorittaa metylaatiota ilman riittävää ravintoaineiden määrää!

Antibiootit kuten amoksisilliini, sulfametoksatsoli, doksisykliini ja kymmenet muut tappavat suoliston mikrobiston. Ilman hyvää suolistoflooraa, ei kehosi voi tuottaa B12:ta (methylcobalamin). Et voi myöskään aktivoida riboflaviinia tai folaattia ja taas metylaatio on estetty.

Ibuprofeeni ” ryöstää” folaatin, joten se estää metylaatiota suoraan varastamalla folaattia.

Verenpaine pillerit kuin ACE: n estäjät (enalapriili, lisinopriili, jne) aiheuttavat lisääntynyttä sinkin poistumista elimistöstä. Tarvitset siis lisää sinkkiä jotta metylaatio onnistuu.

Metylaatiota voi tukea ruokavaliolla lisäämällä metyyliryhmiä sisältäviä ruokia ja glutationia lisääviä rohdoksia sekä tarvittaessa käyttämällä sopivia ravintolisiä esim. B-vitamiineja ja probiootteja.

Metyyliryhmien luovuttajia ovat ainakin vitamiinit B2, B6, B12 (metyylikobalamiini), B9 (metyylifolaatti) ja betaiini (trimetyyliglysiini). Lisäksi B3- ja B5 vitamiineja, kurkumaa, teaniinia ja MSM:ää (metyylisulfonyylimetaani eli orgaaninen rikki) pidetään metyyliryhmien luovuttajina. Voit lisätä, jos et ole yliherkkä, esimerkiksi päivittäiseen ruokavalioosi luomukurkumaa mausteena mustapippurin kanssa jne.

Glutationia lisääviä ravintolisiä ovat mm. alfalipoiinihappo, maarianohdake ja schisandra chinensis.
Foolihappoa ei esiinny luonnossa, vaan se on oksidoitunut synteettinen yhdiste, jonka metylaatioon vaadittavaa entsyymiä on ihmisellä hyvin vähän. Siksi synteettinen foolihappo metaboloituu liian hitaasti ja kertyy elimistöön epäluonnollisen korkeina määrinä (UMFA unmetabolised folic acid). Jos käytät foolihappoa niin käytä siis folaatti-muotoja ja mieluiten metyylifolaattimuotoa metylaation tukemiseen. Parhaiten elimistösi hyödyntää vihreistä kasviksista saamansa folaatit, huolehdi siis että syöt monipuolisesti ja jokaisella aterialla tuoreita vihreitä kasviksia saadaksesi sekä folaatin että sen hyödyntämiseen tarvittavat C-vitamiinin, raudan ja sinkin.

Kannattaa muistaa että annetut vitamiinisuositukset, paljonko päivittäin tulisi mitäkin vitamiinia saada, on määritetty TERVEEN ihmisen tarpeiden mukaan, eli silloin kun keho toimii optimaalisesti. Sairaudet, stressi, huonot ruokailutottumukset, raskaus, runsas liikunta ja kuten mainittua erilaiset lääkitykset vaikuttavat tarpeen kasvuun. Joten älä lääkitse itseäsi sairaaksi, vaan huolehdi tarvittavien vitamiinien, mineraalien ja hivenaineiden riittävästä saannista myös suuremman tarpeen aikana saavuttaaksesi ja säilyttääksesi elimistösi tasapainoisen tilan.

Lisätietoa lääkkeistä ja metylaatiosta voit lukea täältä.