Sain vuosi sitten joululahjaksi älykellon jossa yhtenä ominaisuutena oli ns bodybattery, eli kello tutkaili ja tulkitsi elimistön palautumista. Eihän tällainen kello sinänsä ole mittaustulokseltaan yhtä luotettava kuin vaikka paikalleen kiinnitettävä, kylläkin saman valmistajan ohjelmistoa käyttävä, FirstBeat joka mittaa ja analysoi yksityiskohtaisemmin elimistön signaaleja, mutta päivittäisessä käytössä body battery on kertonut varsin hyvin sitä, kuinka elimistö on palautunut. Olen siitä voinut seurata päivittäisellä tasolla sitä mitkä asiat kuormittavat ja mitkä tukevat palautumista. Myös asiakkaideni kohdalla usein oleellinen kysymys on se

Kuinka palautua paremmin?

Muistan kuinka eräällä luennolla puhuja totesi 35 ikävuoden jälkeen elimistömme valmistautuvan kuolemaan. Tuolloin ajatus huvitti. Olin vasta hetki sitten ohittanut kyseisen virstanpylvään ja koin olevani elämäni kunnossa, mutta vuosien vieriessä olen joutunut toteamaan sanojen olleen valitettavan totta. Nyt kun vuosirenkaita on kertynyt sen verran, että lähin kymmenluku vaatii koko käden sormet käyttöön, olen nöyrtynyt myöntämään että elimistö ei enää palaudu samaan tapaan kuin joskus parikymppisenä, jolloin kynttilää saattoi huoletta poltella molemmista päistä ja keskeltäkin ja silti virtaa vaan piisasi. Nykyään elimistö priorisoi palautumisen järjestelmää niin, että vaikutuksen huomaa, lisäravinteiden kanssakin, jos yrittää pakottaa kropan jaksamaan yli palautuspisteen.

Mitkä asiat sitten ovat oleellisia palautumisen näkökannalta? Lainataanpa muutama fakta viisaampien kertomana:

Autonomisen hermoston rakenne ja toiminta

Autonominen hermosto on pääosin tahdosta riippumaton hermoston osa, jonka tehtävänä on huolehtia elimistön tasapainosta. Se säätelee mm. sisäelinten, sileiden lihasten, sydämen sekä rauhasten toimintaa. Tietoiset ja tiedostamattomat psyykkiset tilat vaikuttavat autonomisen hermoston tilaan: kun suutumme tai jännitymme, niin sympaattisen osan aktivoituminen kiihdyttää sydämen sykettä, halusimme sitä tai emme. Tahtomme vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan jonkin verran, mutta emme voi kuitenkaan sopivan ärsykkeen tullessa esimerkiksi hillitä kasvojemme punastumista. Emme myöskään voi pelkän tahtomme avulla laskea kohonnutta verenpainetta välittömästi, mutta pitkäjänteisillä elämäntapavalinnoillamme voimme siihen vaikuttaa.

Autonominen hermosto ja endokriininen järjestelmä ylläpitävät elimistön tasapainoa. Tasapainoa horjuttavassa stressitilassa, fysiologisista ja/tai psyykkisistä mekanismeista alkunsa saavassa, elimistö pyrkii ylläpitämään tasapainotilaa hormonaalisin ja hermostollisin keinoin. Elimistö kokee ohimeneviä stressitilanteita jatkuvasti, mutta pitkittyneessä stressitilassa elimistön sympaattinen aktivaatio voimistuu ja mm kortisolihormonin eritys kiihtyy. Pitkäaikainen stressi vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan ja sen alaisiin säätelyjärjestelmiin: ruoansulatus huononee, elimistön energiavarastot tyhjenevät, lepoverenpaine kohoaa ja immuunipuolustus heikkenee, jne. (Guyton, Hall 2006)

Autonominen hermosto osallistuu ydinjatkeen kautta esimerkiksi hengityksen, yskimisen, sydämen ja verisuonten toiminnan, syljenerityksen ja oksentamisen säätelyyn. Selkäytimen alaosassa on virtsaamista, ulostamista ja seksuaalitoimintoja sääteleviä alueita (Hamill ym. 2004, Guyton, Hall 2006). Vaikka autonomisen hermoston ydinosat ovat anatomisesti osa myös somaattista hermostoa säätelevää keskushermostoa, niin sen ääreisosat kulkevat pääosin eri kohteisiin. Kun somaattiset hermot kulkevat pääosin luurankolihaksiin ja aistielimiin, autonomiset hermot hermottavat pääosin sisäelimiä, niitä ympäröiviä lihaksia sekä verisuonten seinämiä.

Useimpiin autonomisen hermoston kohde-elimiin tulee sekä sympaattisia että parasympaattisia hermosyitä. Näiden vaikutus kohde-elimissä on yleensä toisilleen vastakkainen ja vaikutuksen voimakkuus erilainen (Thomas 2010). Esimerkiksi sydämeen tulevien sympaattisten hermosyiden aktivoituminen kiihdyttää sydämen sinusrytmiä ja lisää sydänlihaksen supistumisvoimaa, kun taas parasympaattinen, vagaalinen aktivaatio vapauttaa asetyylikoliinia hermopäistä rauhoittaen sinusrytmiä ja pienentäen supistumisvoimaa (Guyton, Hall 2006, Thomas 2010).

Autonominen hermosto jakautuu sympaattiseen ja parasympaattiseen osaan, jotka toimivat tiiviisti yhteistyössä. Erilaisten ärsykkeiden alaisina ja eri tilanteissa toinen autonomisen hermoston osista aktivoituu, jolloin sen vaikutus kohde-elimeen on voimakkaampi. Yleistäen voisi sanoa, että sympaattinen aktivaatio voimistaa vireystilaa ja kiihdyttää elintoimintoja (pakene tai kuole) ja parasympatikus rauhoittaa ja palauttaa (lepää ja korjaa). Parasympaattisen osan aktivoituminen on voimakasta esimerkiksi levon aikana. Sympaattinen hermosto hallitsee pitkälti verenkiertoelimistön hermostollista säätelyä. Sen hermopäätteet hermottavat verisuonia, sydäntä, lisämunuaisia ja munuaisia tuottaen laaja-alaisen suoran tai epäsuoran vaikutuksen verenkiertoelimistölle. Parasympaattinen hermotus yltää verenkiertoelimistön alueella vain sydämeen ja pieneen määrään verisuonia. Rajatusta vaikutusalastaan huolimatta parasympaattinen hermotus on tärkeä osa sydämen autonomista kontrollia. (Thomas 2010)

Sympaattinen hermosto

Sympaattinen hermosto kiihdyttää elimistön toimintoja. Se aktivoituu voimakkaasti esimerkiksi uhkaavissa tilanteissa: verenkierto vilkastuu, sydämen syke nopeutuu, sydämen iskutilavuus suurenee, ihon ja sisäelinten verisuonet supistuvat, verenpaine nousee, sydänlihaksen ja toimivien luustolihasten verisuonet laajenevat, pienten keuhkoputkenhaarojen sileät lihassyyt veltostuvat, niin että hengitystiet avartuvat, ruoansulatus hidastuu, silmän mustuaiset laajenevat, hien eritys lisääntyy jne. Sympaattisen hermoston aktivoituminen kohottaa veren glukoosipitoisuutta sekä vapaiden rasvahappojen pitoisuutta, jolloin energiaa vapautuu käyttöön (Barrett ym. 2010). Sympaattinen hermosto säätelee esimerkiksi verisuonten seinämien sileiden lihasten avulla suonten jäntevyyttä, mikä vaikuttaa verenpaineen vaihteluun. Sympaattisista, postganglionaarisista hermopäätteistä pääasiallisesti erittyvä välittäjäaine, noradrenaliini, leviää verenkierron mukana laajalti koko kehoon ja sen vaikutusaika on pidempi kuin asetyylikoliinin (Barrett ym. 2010). Sympaattisen hermoston voimakas aktivoituminen aiheuttaa siksi usein laajoja vaikutuksia, kun taas parasympaattisen hermoston aktivoituminen on paikallisempaa.
Sympaattinen hermosto on herkkä elinympäristöstä tuleville ulkopuolisille uhille. Siksi sympatikuksen aktivoitumista kuvataankin usein ”fight or flight” –reaktioksi. Sympatikuksen aktivoituminen ei kuitenkaan liity vain ympäristöstä tuleviin ärsykkeisiin, vaan sitä tarvitaan koko ajan elimistön toimintojen, kuten verenpaineen ja lämpötilan, säätelyyn (Barrett ym. 2010).

Parasympaattinen hermosto

Parasympaattiset efferentit hermot alkavat aivohermojen (III, V , VII, IX ja X) tumakkeista ja ristiluun alueen selkäytimestä (Antila ym. 1994). Preganglionaariset, kraniaaliset syyt kulkevat useissa aivohermoissa, etenkin vagushermossa. Noin 75 % kaikista parasympaattisista hermosäikeistä saa alkunsa vagushermosta eli kymmenennestä aivohermosta (Guyton, Hall 2006). Sieltä ne jatkavat matkaa rintarangan ja vatsaontelon läpi, johdattaen parasympaattisia hermoja sydämeen, keuhkoihin, ruokatorveen, mahalaukkuun, suolistoon, maksaan, sappirakkoon, haimaan, munuaisiin ja virtsanerityselinten yläosaan (Guyton, Hall 2006). Muut aivohermojen tumakkeista alkavat parasympaattiset efferentit hermot kulkevat pään alueelle mm. silmien ja nenän alueelle. Sakraalialueen parasympaattiset hermot kulkevat somaattisten hermojen kanssa samoja reittejä S2:n ja S3:n tasoilla. Ne hermottavat lantion alueen elimiä kuten virtsarakkoa, ulkoisia sukupuolielimiä sekä paksu- ja peräsuolta. (Guyton, Hall 2006).

Parasympaattiset hermosolmut sijaitsevat kohde-elinten läheisyydessä, joten toisin kuin sympaattiset hermot, parasympaattiset preganglionaariset hermosyyt ovat pitkiä ja postganglionaariset hermosyyt lyhyitä. Sekä pre- että postganglionaarisissa hermopäätteissä välittäjäaine on asetyylikoliini (Antila ym. 1994, Guyton, Hall 2006). Asetyylikoliini ei yleensä kierrä verenkierrossa ja siksi sen vaikutukset ovat usein tarkkarajaisia ja lyhytaikaisia (Barrett ym. 2010). Parasympaattiset hermot kulkevat samoihin elimiin kuin sympaattisetkin. Hermosyiden määrässä on kuitenkin eroja: esimerkiksi ruoansulatuskanavassa on enemmän parasympaattisia hermosyitä, kun taas sydämessä ja verisuonissa on enemmän sympaattisia syitä.

Vaikutuksiltaan parasympatikus on usein vastakkainen sympatikuksen vaikutuksille. Sen aktivaatio liitetään usein kasvuun, vahvistumiseen, palautumiseen ja voimien keräämiseen. Parasympatikuksen vaikutuksen ollessa voimakkaana verenkierto ja sydämen syke rauhoittuvat, verenpaine laskee, ruoansulatus ja ravintoaineiden imeytyminen voimistuvat ja aineenvaihdunta muuttuu kuluttavasta varastoja kartuttavaan suuntaan. Näistä syistä parasympaattista hermostoa kutsutaan joskus anaboliseksi hermostoksi (Barrett ym. 2010). Parasympaattisen hermoston toiminnan taso on hyvä kuvaaja hermoston toiminnalliselle kapasiteetille; mitä korkeampi toiminnan taso on, sitä suurempi vaihteluväli ja kapasiteetti autonomisella hermostolla on vastata sille asetettuihin vaatimuksiin (Kaikkonen ym. 2006).

Syke autonomisen hermoston tilan kuvaajana

Yksi autonomisen hermoston tilasta kertova parametri on syke. Sykettä (heart rate, HR) voidaan mitata EKG-laitteella eli elektrokardiografialla tai sykemittarilla. Yleistäen voidaan sanoa, että mitä suurempi syke sitä voimakkaampi sympaattinen aktiivisuus ja mitä pienempi syke, sitä voimakkaampi parasympaattinen aktiivisuus. Syke reagoi kehon fysiologisiin ja psyykkisiin ärsykkeisiin. Makuuasennossa leposyke aikuisella on yleensä noin 60 – 80 lyöntiä minuutissa. Tähän vaikuttavat mm. autonomisen hermoston aktivaatiotaso sekä hormonien erittyminen: katekoliamiinit, kilpirauhashormoni ja glukagoni lisäävät lyöntitiheyttä. (Kaikkonen ym. 2006)

Sykkeessä tapahtuu suuria muutoksia liikunnan aikana. Muutokset sykkeessä johtuvat pääosin autonomisen hermoston tilan muutoksista: parasympaattinen aktivaatio vähenee ja sympaattinen kasvaa (Hautala 2004). Vaikka sympaattinen tonus kasvaa hetkellisesti liikuntaharjoittelun aikana, niin harjoittelun pitkäaikaisvaikutukset näyttäisivät pääosin lisäävän parasympaattista tonusta (Mueller 2007). Liikuntaharjoittelun on voitu osoittaa voimistavan sydämen vagaalista säätelyä (Routledge ym. 2010). Leposykettä mittaamalla voi seurata myös liikunnan pitkäaikaisvaikutuksia aikuisen autonomisen hermoston toimintaan. Aamulla mitattu matala leposyke kertoo etenkin kestävyysharjoittelun positiivisista harjoitusvaikutuksista verenkiertoelimistöön. Korkea leposyke aamuisin voi taas kertoa joko heikosta aerobisesta kunnosta myös psyykkisestä tai fyysisestä ylirasituksesta.

Sykevaihtelu autonomisen hermoston tilan kuvaajana

Autonomisen hermoston tilaa voidaan arvioida paitsi sykkeen myös sykevaihtelun eli sykevälivaihtelun (heart rate variability, HRV) avulla. Sykevaihtelulla tarkoitetaan sydämen peräkkäisten lyöntien välillä tapahtuvaa autonomisen hermoston ohjaamaa pientä vaihtelua. Parasympaattinen ja sympaattinen hermostollinen aktivaatio vaikuttavat vastakkaisesti sydämen sinusrytmiin. Näiden toisilleen vastakkaisten jatkuvien, autonomisten aktivaatiomuutosten vuoksi sydämen syketaajuus vaihtelee ja siinä voidaan erottaa tiettyjä rytmejä (Tarvainen 2006). HRV on hyvä mittari, kun halutaan tehdä kattava analyysi terveen, aikuisen ihmisen autonomisen hermoston tilasta: pienentynyt sykevälivaihtelu levossa saattaa olla merkki autonomisen hermoston toimintahäiriöstä, etenkin sympaattisen osan yliaktivaatiosta (Routledge ym. 2010).

Terveellä aikuisella sykevälien kestot ovat epäsäännöllisiä. Sykevälit kuvastavat jatkuvaa keskushermoston ja autonomisen hermoston reseptorien välistä palautejärjestelmää (Kaikkonen ym. 2006). Sykevaihtelua pidetään pääosin sydämen parasympaattisen eli vagaalisen osan toimintaa kuvaavana mittarina. Sykevälien muutokset ovat vagaalisen aktivaation seurauksena nopeita: ne tapahtuvat yksittäisten lyöntien aikana ja synkronoivat näin lyönnit hengityksen tahtiin. Sympaattisen hermoston toiminnan kiihtyessä sykintätaajuus suurenee, mutta sykintätaajuuden vaihtelu, R-piikkien välimatkan vaihtelu, vaimentuu. (Gockel, Lindholm 2000)Hengitysrytmi vaikuttaa sykkeeseen: se suurenee sisäänhengityksessä ja laskee uloshengityksessä. Tätä kutsutaan respiratoriseksi sinusarytmiaksi (Kaikkonen ym. 2006). Respiratorinen sinusarytmia eli RSA on selvimmin havaittava rytmisyys HRV- signaalissa. RSA-komponentin katsotaan olevan pääasiassa parasympaattista alkuperää (Tarvainen 2006). Sykevaihtelu on sitä suurempaa, mitä syvempää hengitys on (Hoffman 1997).

Autonominen hermosto ja aineenvaihduntaongelmat

Autonominen hermosto osallistuu insuliinin erityksen säätelyyn: parasympaattinen aktivaatio stimuloi insuliinin eritystä esimerkiksi ruokailun yhteydessä. Sympaattisten hermosyiden aktivoituminen taas estää insuliinin eritystä. Insuliinin erittyminen on tärkeää elimistön energia-aineenvaihdunnan kannalta, koska se tehostaa glukoosin, triglyseridien ja aminohappojen sisäänottoa soluihin (Guyton, Hall 2006). Diabetespotilailla kaikki autonomisen hermoston hermottamat elimet ovat alttiita vahingoittumaan (Ertl ym. 2004). Tutkimukset ehdottavat, että autonomisen hermoston tasapainotus saattaa vähentää monia insuliiniresistenssiin liittyviä valtimotaudeille altistavia riskitekijöitä, sekä voi auttaa niiden hoidossa sekä muissa insuliiniresistenssiin liittyvissä tiloissa. Tasapainoisuus parantaa glukoosin sietokykyä, insuliinisensitiivisyyttä, veren lipidiarvoja, kehon koostumusta, verenpainetta, helpottaa oksidatiivista stressiä, vähentää sympaattista aktivaatiota sekä helpottaa keuhkotoimintoja. Hermoston tasapainotus saattaa estää tyypin 2 diabeteksen puhkeamista, se voi osittain jopa korvata insuliinihoitoa ja sillä saattaa olla kardiovaskulaarisia komplikaatioita ehkäisevä vaikutus diabetes 2 potilailla. (Innes ym. 2007)

Lainaus Katja Keräsen Kandidaatintutkielma Lääketieteen laitos/Biolääketiede Liikuntalääketiede Terveystieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto joulukuu 2011. (Sivun alalaidasta löydät yhteenvedon artikkelissa mainituista lähteistä.)

 Kuinka siis palautua paremmin?

Palataanpa takaisin alkuperäiseen kysymykseen? Kuinka palautua paremmin? Kuinka herätellä se parasympaattinen hermosto?

Ihmisissä on eroja sen suhteen mikä kenellekin on palauttavaa. Henkilökohtaisesti olen esim yksilö jonka stressitasot ovat hyvin alhaalla ja mittareiden mukaan kehoni on palautuvassa tilassa silloin kun uppoudun opiskelemaan uutta. Tämä on ehkä yksi syy siihen miksi olen aina rakastanut uuden tiedon omaksumista. Jollekin toiselle vastaava tilanne voi nostaa stressitasoja suuresti. Selvitä siis mikä auttaa sinua palautumaan. Onko se samoilu metsässä, aika perheen parissa, maalaaminen tai saunominen tai jokin ihan muu.

Palautumisen kannalta oleellisia asioita ovat toki kaikkien kohdalla ravinto ja uni. Myös liikunnalla on oma oleellinen osuutensa, riippuen toki siitä, mistä ollaan palautumassa. Jos palautumista vaatii rankka fyysinen rasitus, esim urheilusuoritus, ei se liikunta ehkä olekaan se mikä palauttaa, vaikka rento ”höntsäily” toki auttaa kehoa poistamaan elimistöstä maitohappoja ja muita rasituksen tuottamia endotoksiineja, niin kuitenkin tällöin tärkeämpiä tekijöitä ovat ne lepo, ravinto ja uni.

Urheilijat tietävät termin ylikunto. Tähän päädytään silloin kun treenien ja suoritusten välillä keho ei saa tarpeeksi palautumisaikaa ja kroppa reagoi kuin auto jossa samalla painetaan kaasua ja jarrua. Valitettavasti ylikuntoon voi päätyä myös ihan se kuntoliikkujakin silloin kun palautuminen estyy tai viivästyy kokonaisuuden käydessä liian rasittavaksi.

Palautumisen kannalta oleellisin tekijä on kuitenkin hermosto, eli sen parasympaattisen puolen aktivointi. Tähän oleellisimmat tavat vaikuttaa ovat hengitys ja se mitä ajattelet. Olen aikaisemmin jo kirjoittanut hengityksen merkityksestä painonhallinnan osana. Samoin olen kirjoittanut ajatusten merkityksestä hormoneihin ja epigenetiikkaan liittyen.

Hengityksen vaikutus parasympaattisen hermoston toimintaan on erittäin merkittävä. Tärkein hengityslihaksemme pallea stimuloi liikkuessaan vagushermoa. Kuten edellä jo mainittua, on vagushermo tärkein parasympaattisen hermoston hermo 75% osuudella. Kun hengität syvään, niin että pallea liikkuu kunnolla, ”hieroo” se liikkuessaan pallean läpi kulkevaa vagushermoa. Jokainen tietää sen, että kun säikähtää jotakin, pelkää tai stressaa, muuttuu hengitys. Säikähtäessä pidätämme hengitystä, pelätessä ja stressissä hengitys muuttuu hyvin pinnalliseksi ja saatat samalla tuntea kuinka pallea kuristuu kokoon. Pallean pysähtynyt liike siis osaltaan myös pysäyttää vagushermon, vaikkakin varmasti oleellisempi tekijä on sympaattisen hermoston aktivoituminen näissä hetkissä.

Hengityksen, pallean liikkeen ja sen aktivoiman vagushermon toiminta on myös yksi syy siihen miksi meditaatiolla, jossa keskitytään hengitykseen, on niin tehokkaasti palauttava vaikutus. Meditaatiossa vaikutetaan myös mieleen, ajatuksiin ja sitä kautta tunteisiin.

Palautumisen toinen merkittävä tekijä hermoston kannalta on siis ajattelusi. Elimistösi ei tiedä ovatko ajatuksesi totta vai pelkkää ajatusta. Kehosi vastaa ajatuksiisi tunteilla, eli lähettämällä aivoista kehoosi sähkömagneettisia impulsseja joihin keho vastaa tuottamalla ja vapauttamalla hormoneja. Jos mietit asioita jotka lisäävät stressihormonin tuotantoa, vastaa elimistösi tuottamalla adrenaliinia ja kortisolia, eli valmistautuen pakenemaan tai taistelemaan. Jos taas ajatuksesi ovat enemmän positiivisissa, iloisissa, onnellisissa ja rakkauden täyttämissä asioissa, on kehosi vaste tuottaa oksitoniinia, endorfiinia ja serotoniinia, eli onnellisuushormoneita. Pystyt siis ajatuksillasi säätelemään sitä kemiallista vastetta mitä kehosi lähettää. Tästä syystä olen aina sanonut, ettei oleellista ole se mitä sinulle tapahtuu, vaan se miten suhtaudut siihen mitä tapahtuu. Otatko siis tietoisesti vastuun ajatuksistasi ja tunteistasi vai uhriudutko syyttäen kaikesta muita?

Palautuminen, ruuansulatus ja painonhallinta

Omassa asiakaskunnassani suuri osa on ihmisiä jotka kamppailevat ruuansulatusongelmien ja painon hallinnan kanssa. Hyvin monen kohdalla näen ravintoterapeuttina yhtenä oleellisimpana syynä näihin ongelmiin stressin. Hyvin monen kohdalla näen myös sen, että kun stressi saadaan hallintaan, saadaan pikkuhiljaa korjattua myös ne muut ongelmat, esimerkiksi ne ruuansulatukseen liittyvät haasteet.

Kun elimistö tuottaa stressihormoneja, lamaa se käytännössä tuolloin ruuansulatuksen. Jos sinulla on tarve juosta karkuun sapelihammastiikeriä, on hengissä säilymisen kannalta aivan se ja sama, onko lounaasi sulatettu vai ei. Se jos sapelihammastiikerin sijaan stressin aiheuttajana onkin deadline, pottumainen pomo tai riita puolison kanssa, aivosi ja hermostosi eivät näe eroa, joten hormonaalinen vaste on aivan sama.

Karkeasti sanottuna on sama mitä stressattuna syöt, ruuansulatuksesi ei kykene hyödyntämään sitä kunnolla kuitenkaan, eli kroppasi pistää, riippuen geneettisestä tyypistään, sen kaiken varastoon odottamaan sitä hetkeä jolloin voi sitä prosessoida, tai lähettää koko syödyn paketin prosessoimatta putken toisesta päästä pihalle. Stressattuna on siis äärimmäisen oleellista antaa elimistölle ravinteita helposti sulatettavassa ja imeytettävässä muodossa, sillä silloin se pystyy edes osittain hyödyntämään ravinteet.

Se ettei ruuansulatus toimi oikein eikä elimistö saa ravinteita, varsinkin jos energiatarvetta täytetään vain energiarikkaalla roskaruualla ravintotiheän ruuan sijaan, voi pitkittyessään johtaa erilaisiin sairauksiin ja useimmilla se aiheuttaa herkästi myös painon kertymistä. Tässä kohtaa moni painon pudottaja menee metsään kun aloittaa suunnattoman kropan rääkkäämisen salilla tai muun liikunnan parissa, sen sijaan että pyrkisi vähentämään stressiä, aktivoimaan parasympaattisen hermoston toimintaa ja antaisi elimistölle sen kaipaamia ravinteita.

Viisi vinkkiä parempaan palautumiseen

  1. Hengitä! Elimistösi tarvitsee happea, mutta hengittäminen liikuttaa myös palleaa joka aktivoi vagushermoa joka aktivoi parasympaattista hermostoasi.
  2. Pureskele ruokasi! Ruuan huolellinen pureskelu aktivoi myös parasympaattista hermostoa ja samalla se tukee ruuansulatusta kun ruoka on hyvin hienonnettua ennen päätymistä vatsaan.
  3. Keskity läsnä olevaan hetkeen! Käytä aistejasi ja tunne ja tunnista miltä kehossasi ja ympäristössäsi tapahtuu ja mitä tuntemuksia se aiheuttaa. Nyt-hetki on stressitön, sillä stressi on aina sidoksissa menneeseen tai tulevaan.
  4. Ajattele mitä ajattelet! Huomioi mitä signaaleja ajatuksesi lähettää kehoosi. Ole tietoinen ajatuksistasi ja tunteistasi.
  5. Nuku! Riittävä uni on tärkein tekijä palautumisen kannalta. Keho korjaa itseään kun sinä nukut. Mahdollista itsellesi 8 tuntia häiriötöntä unta. Varaa siis yli 8 tuntia aikaa nukkumiselle ja rauhoita ilta hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa.

Lähteet:
Antila K, Länsimies E. 1994. Autonominen hermosto. Rakenne ja toiminta. Kirjassa: Sovijärvi A, Uusitalo A, Länsimies E, Vuori I. toim. Kliininen fysiologia. Jyväskylä: Kustannus Oy Duodecim, s. 314–322.Barrett K, Barman S, Boitano S, Brooks H. 2010. Ganong’s Review of Medical Physiology. 23nd edition. New York: Mc Graw Hill Medical Companies, s.261-271.
Ertl C, Pfiefer M, Davis S. 2004. Diabetic autonomic dysfunction. Teoksessa: Primer on The Autonomic Nervous System (toim. Robertson D). 2. painos. London: Elsevier Academic Press, s. 328-331.
Gockel M, Lindholm H. Stressin elinvaikutusten mittaaminen. Duodecim 2000;116(20):2259-65.
Guyton AC, Hall JE 2006. Text book of medical physiology. 11. painos. Philadelphia: Saunders Elsevier, 141, 432, s. 729-739. Hamill RW, Shapiro RE 2004. Peripheral autonomic nervous system. Teoksessa: Primer on The Autonomic Nervous System (toim. Robertson D.). 2. painos. London: Elsevier Academic Press, s. 20-27. 
Hautala A. 2004. Effect of physical exercise to autonomic regulation of heart rate. Oulu University: Department of Internal Medicine. Väitöskirja.Hautala AJ, Kiviniemi AM, Tulppo MP. Individual responses to aerobic exercise: The role of the autonomic nervous system. Neurosci Biobehav Rev 2009;33(2):107-15.
Hoffmann T. 1997. Autonomisen hermoston kardiovaskulaariset, noninvasiiviset tutkimusmenetelmät ja niiden merkitys urheilijan harjoittelun seurannassa. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto. Pro gradu –tutkielma.
Innes KE, Vincent HK. The Influence of yoga-based programs on risk profiles in adults with type 2 diabetes mellitus: A systematic review. Evidence Based Complement Alternat Med 2007;4(4):469–486
Kaikkonen P, Nummela A, Hynynen E, Merikari J, Rusko H, Teljo M. & Vänttinen S. Kuormittuminen ja palautuminen yksittäisissä harjoituksissa sekä kahdeksan viikon harjoittelujakson aikana harjoittelemattomilla. Kilpa- ja urheilulajien tutkimuskeskuksen (KIHU) julkaisusarja 2006; No.5.Keränen K. Joogan asanaharjoittelun vaikutukset autonomiseen hermostoon. 2011 Itä-Suomen yliopisto, Lääketieteen laitos/Biolääketiede Liikuntalääketiede Terveystieteiden tiedekunta, kandidaattitutkielma.
Mueller PJ. Exercise training and sympathetic nervous system activity: evidence for physical activity dependent neural plasticity. Clin Exp Pharmacol Physiol 2007; 34(4):377-384.
Routledge FS, Campbell TS, McFetridge-Durdle JA, Bacon SL 2010. Improvements in heart rate variability with exercise therapy. Can J Cardiol 2010;26(6):303-312.Tarvainen M. Lääketieteellinen signaalianalyysi. Luentomoniste 2006. Sovelletun fysiikan laitos. Kuopion yliopisto. Thomas G. Neural control of circulation. Adv Physiol Educ 2011; 35(1):28-32. doi:10.1152/advan.00114.2010. 

Olen tehnyt painonhallinnan kanssa aktiivisesti töitä vuodesta 2013. Tuona aikana suoraan tai välillisesti valmennuksessani olleiden ihmisten yhteenlaskettu pudotetun painon määrä liikkuu tuhansissa kiloissa. Huikeimmat onnistumistarinat yhden ihmisen kohdalla ovat yli 30 kilon pudotuksia muutamassa kuukaudessa. Painonhallinta ei aina tarkoita kuitenkaan painon pudotusta, vaan osalle asiakkaista tavoitteena onkin sen painon nousu ja lihasmassan lisääminen. Eli ehkä oleellisempi olisi puhuakin painon muutoksesta.

Moni näistä onnistumistarinoista on johtanut pysyviin tuloksiin, mutta mukaan on mahtunut myös niitä, joiden kohdalla onni on ollut lyhytaikaisempi ja kiloja on sitten kertynyt syystä tai toisesta uudestaan. Oma tietämys ja osaaminen on näiden 7 vuoden aikana kehittynyt suuresti ja nykyään tuloksena ovat useammin ne pysyvät muutokset kuin hetkelliset onnistumiset. Joten tässä muutama ajatus siitä,

kuinka hallita painoa onnistuneesti?

Ensimmäinen ja oleellisin asia onnistuneeseen elämänmuutokseen, jos olet yrittänyt joskus aikaisemminkin ja päätynyt aina lopulta samaan lopputulokseen, tai jopa siihen että paino on lopulta korkeampi kuin aikaisemmin: Hanki apua!

Ammattilainen ravintoneuvoja tai ravintoterapeutti tuntee ja tietää ihmiskehon ja osaa ottaa huomioon myös (ja varsinkin) hormonaaliset muutokset elimistössä. Kun puhutaan painon hallinnasta, ei kyse ole vain ja ainoastaan makroista, eli siitä paljonko kaloreita syöt ja missä suhteessa hiilarit, proteiinit ja rasvat lautasellesi tulevat. Oleellista tulosten saavuttamisessa on selvittää se että saat riittävästi elimistösi kaipaamia mikroravinteita, eli vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita, amino- ja rasvahappoja.

Ammattilainen osaa antaa myös sen menttaalituen. Mindset, eli se miten asioista ajattelet vaikuttaa siihen kuinka hyvin tuloksiin pääset ja kuinka pysyviä ne ovat. Jos ajatuksenasi on että ajanjakson x olet dietillä jolla pudotat painon ja palaat sitten entiseen ja odotat tulosten säilyvän, voin sanoa jo suoraan että lopputulos on tuhoon tuomittu. Samoin jos miellät painon hallinnan olevan itsekuria ja kieltäytymistä ja jatkuvasti kiinnität huomiosi vain siihen mikä kaikki ihanuus on kiellettyä, mitäpä veikkaat, miten nämä ajatukset tukevat tavoitettasi ja kuinka nopeasti palaat entisiin tapoihin..?

Terveellinen ruoka

Yli- tai alipainon taustalla voi olla hyvinkin monia syitä. Syistä riippuen toimiva tapa aloittaa painonhallintaa voi vaihdella. Hyvin monella omista ylipainoisista asiakkaistani on ongelmana liian vähäinen syöminen. Eli kun tuijotetaan pelkkiä kaloreita ja pyritään korvaamaan aterioita ja minimoimaan energian saantia, voi lopputuloksena olla ns säästöliekki-tila, jossa kroppa pyrkii minimoimaan kulutuksen hidastamalla aineenvaihduntaa. Toki näännytysdietilläkin saa painon pudotettua, mutta jos aineenvaihduntaa ei ole aktivoitu, kroppa säästääkin sitten kaiken syödyn ”pahan päivän varalle” eli heti kun dietti vaihtuu normaaliin syömiseen alkaa kiloja taas kertyä.

Oleellista on siis rakentaa terveellinen ruokavalio jossa elimistö saa polttoainetta niin että se uskaltaa lähteä purkamaan rasvavarastoja. Ruokavalion tulee olla myös tulehdusta hillitsevää, sillä hyvin usein suuri osa elimistön ylimääräisestä painosta onkin varastoitunutta kuona-ainetta ja tulehdusnestettä, jolloin kun tulehdus helpottaa lähtee painoakin rivakasti. Ei pidä myöskään unohtaa ravintolisien oleellista merkitystä painonhallinnassa. Varsinkin jos keho on pitkään ollut epätasapainossa on elimistössä aina silloin puutetta mikroravinteista, joten varsinkin painonhallinnan alkuvaiheessa on suotavaa paikata näitä vajauksia ravintolisillä.

Vesi vanhin voitehista

Elimistön nesteytyksen merkitystä painonhallinnassa ei voi kylliksi korostaa. Meidän kehostamme yli 70% pitäisi olla vettä. Jopa aivoista ja luustosta löytyy runsaasti vettä. Jokainen solu koostuu suurelta osalta vedestä. Ihmisten solujen toiminta on elektromagneettisesti säädeltyä ja jotta tämä säätely toimii, tarvitaan sielä myös vettä. Jos elimistö ei saa riittävästi puhdasta vettä käytettäväkseen, imeyttää se kaiken mahdollisen veden paksusuolesta, jolloin ulostemassa kuivuu (seurauksena ummetusta) ja maksa joutuu prosessoimaan sen, suoraan sanottuna paskaveden, ennenkuin sitä voidaan käyttää muualla elimistössä. Joten arvannet varmaan mikä ylikuormitus siitä seuraa maksallesi sen sijaan että se voisi keskittyä prosessoimaan varastorasvoja energianlähteeksi.

Elimistö osaa toki ottaa hyödykseen myös tuoreissa kasviksissa olevan nesteen, eli kaikki nesteytyksesi ei tule pelkästään juomastasi vedestä, vaan nestepitoisten kasvisten syöminen auttaa lisäämään elimistön saamaa nestemäärää ja kasvisten mukana tulee myös niitä hyviä ja tarpeellisia mikroravinteita.

Hengitä!

Elimistömme tarvitsee kahta oleellista kaasua, happea ja hiilidioksidia. Näiden kahden tasapaino säilyy vain silloin kun käytät keuhkojasi ja palleaasi. En suosittele ylihengittämään jatkuvasti, mutta esimerkiksi liikuntasuorituksen aikana on hyvä tietoisesti puristaa keuhkoista kaikki vanha ilma pois ja täyttämään keuhkot puhtaalla, happirikkaalla ilmalla.

Palaminen, on se sitten puiden polttamista takassa tai rasvan palamista elimistössä, vaatii toteutuakseen happea. Ja kun elimistössä rasva palaa, vapautuu hiilidioksidia ja vettä. Vaikka elimistömme tarvitseekin sitä hiilidioksidiakin voidakseen vapauttaa hemoglobiinin kuljettaman hapen solujen käyttöön, on se hiilidioksidin liikamäärä taas jäte josta on hankkiuduttava eroon. Eli hengitä nyt rauhallisesti nenän kautta sisään, pidä pieni viive ja anna sitten keuhkojen tyhjentyä raotettujen huulten välistä purkautuvalla henkäyksellä. Taas pieni viive, kunnes sisäänhengitys ilmaantuu täyttämään keuhkosi.. Toista tätä niin kauan kun tuntuu hyvältä.

Vähennä stressiä

Hengittelitkö hetken? Huomasitko mitä kehossasi tapahtui? Samalla kun kiinnitit huomiosi hengitykseen annoit palleallesi mahdollisuuden työskennellä. Pallean liike ei pelkästään laajenna keuhkoja palkeiden tavoin, vaan samalla kun se vetää keuhkoja alemmas kohti suolistoa se myös hieroo sisäelimiä ja aktivoin näin osaltaan niiden toimintaa. Pallean liikkeellä on myös oleellinen merkitys kiertäjä- eli vagushermon aktivoinnissa. Vagushermo vastaa parasympaattisen hermoston aktivoitumisesta, eli siitä kuinka elimistö palautuu stressitilasta. Silloin kun sympaattinen hermostomme on aktivoitunut, olemme stressin alla, valmiina pakenemaan tai taistelemaan, ei esimerkiksi ruuansulatuksemme toimi oikein. Ruuansulatusentsyymien erittyminen ei toimi, ravinteet eivät imeydy jne. Elimistö on siis käytännössä valmis juoksemaan karkuun sapelihammastiikeriä vaikka kyseessä olisi vain deadline asiakkaalle toimitettavan tarjoussähköpostin kirjoittamisessa.

Stressihormoni kortisoli sotkee elimistön insulinituotantoa ja saattaa osaltaan aiheuttaa ns insuliiniresistenssin tilan jolloin taas sen sijaan että solut käyttäisivät energiaa polttoaineeksi jemmataan se rasvasoluihin odottamaan sitä hetkeä että on taas rauha maassa ja voidaan purkaa rauhassa niitä varastoja. Liikunta on yksi hyvä keino insuliiniresistenssi tilan korjaamiseen, mutta tällöin kannattaa muistaa että se liikunta, tyypistä riippuen, voi olla myös stressitekijä elimistölle. Suosittelen siis mielummin valitsemaan lajeja jotka auttavat laskemaan stressitasoa kuin nostavat sitä. Rauhallinen kävely jonka aikana kertyy 7 – 10 000 askelta on mitä parhainta stressinhallintaa ja aineenvaihdunnan aktivointia.

Nuku!

Liian vähäinen unen määrä nostaa stressitasoja ja lisää elimistön kortisolimäärää. Aivomme ja hermostomme, samoin kuin suolistomme, tekee omaa puhdistus ja huolto-ohjelmaansa yön tunteina. Yksilöllinen unen tarve on erilainen, mutta pääsääntöisesti riittävä ja palauttava unen määrä on noin 7,5 tuntia. Näistä nukutuista tunneista oleellisimmat ovat alkuyön klo 22 ja 24 väliin jäävät tunnit, talvella, pimeyden laskeutuessa jo aikaisemmin aikaistuu tämä tehoaika vielä jonkin verran. Eli jos tuntuu että kehosi ja pääsi kaipaavat unta jo klo 20-21 alkaen, kuuntele kroppaa ja anna sille mahdollisuuksien mukaan mahdollisuus uneen niin aikaisin kuin se sitä kaipaa.

Riittävä ja oikea-aikainen uni tukee aivojen glymfaattisen järjestelmän toimintaa. Glymfaattinen järjestelmä on aivojen ”pesuohjelma” jonka aikana aivot prosessoivat ja järjestelevät muistiin päivän aikana kertynyttä dataa ja aivo- ja selkäydinneste virtaa aivojen läpi ja poistaa aivojen kuona-aineita kuten esim beeta-amyloidia. Toimiakseen oikein vaatii järjestelmä vaaka-asennossa makuuta. Joten sen sijaan että nukut sohvalla niska vänkyrässä hakeudu sinne vuoteeseen ja sopivaan nukkuma-asentoon ajoissa. Mikäli beeta-amyloidia ei poisteta aivoista säännöllisesti, kertyy se aivoihin altistaen mm parkinsonin taudille ja alzheimerille.

Liiku!

Jotta rasva palaa ja lihasmassa pysyy ennallaan (tai kasvaa) on liikkuminen oleellista. Painoa hallittaessa en suosittele rääkkäävää liikuntaa, varsinkaan alkuvaiheessa. Jos elimistösi on jämähtänyt ja peilikuvasta tulee ensisijaisesti mieleen päärynä jolla on jalat, eli orastava outokumpu ei ole kovin orastava, aiheutat rankalla liikunnalla enemmän stressiä kuin tuottavia tuloksia.

Aloita siis jo edellä mainitulla kävelyllä. Kävele sen verran reippaaseen tahtiin että pystyt vielä keskustelemaan hengästymättä, mutta että sinulle silti tulee selkeästi lämmin. 10 000 askelta päivässä on hyvä tavoite aineenvaihdunnan aktivoimiseen ja ylläpitämiseen. Kaikkia askelia ei toki tarvitse ottaa lenkillä vaan myös kaikki hyötyliikunta lasketaan. Valitse ylös mennessä rappuset silloin kun se vaihtoehto on olemassa hissin sijaan ja jos noustavana on useita kerroksia, kuuntele kehoa ja aloita yhden kerrosvälin rappusten nousulla ja kun se sujuu lisää noustavien kerrosten määrää.

Ota ohjelmaan jokin liikunta joka auttaa sinua venyttämään lyhentyneet lihakset, aktivoimaan hengitystäsi ja tukemaan parasympaattisen hermoston aktivoitumista. Oma suosikkini tällaisesta lajista on Method Putkisto, mutta esim shakta- tai yinjooga ovat myös hyviä vaihtoehtoja. Vasta kun olet saanut kehon ”auki”, pidennettyä lihakset niin että ne mahdollistavat liikkumisen vapaasti ilman revähdysriskiä suosittelen siirtymään räväkämpiin lajeihin. Painoharjoittelu kuntosalilla on toki jo alussa spinnigiä tai bodycombatia parempi vaihtoehto, mutta pyydä silloin kehonhallintaan erikoistunutta ohjaajaa (esim fustra) ohjaamaan sinulle painoharjoittelun liikeradat oikein. Muuten on riskinä että painoharjoittelulla vahvistat lihaksia virheasentoon, jolloin sitten päädytään taas ojasta allikkoon ja riski erilaisille kiputiloille nivelissä kasvaa. Venyttävä, lihaksia pidentävä ja ryhtiä parantava liikunta tekee vartalosta muodoltaan solakamman ja tehostaa aineenvaihduntaa kun kiristävät lihakset, jänteet ja faskiat eivät purista verisuonia ja lymfakanavia tukkoon estäen ravinteiden ja kuona-aineiden kulkua elimistöön ja sieltä pois.

Haluatko aloittaa vuoden 2021 uutena ihmisenä?

Jos olet ”kokeillut jo kaiken” ja aina syystä tai toisesta löytänyt itsesi samasta jamasta tai pari askelta väärään suuntaan kulkeneena, on sinulla nyt mahdollisuus lähteä mukaan kokonaisvaltaiseen valmennukseen jossa saat apua ja tukea kaikkiin edellä mainittuihin asioihin ja lisäksi sen uuden elämän mindsetin rakentamiseen.

11.1.2021 starttaa Uusi minä valmennus joka koostuu:

  • Method Putkisto 30 pv teho-ohjelma
  • 30 + 90 pv ravintovalmennus
  • 120 pv ravintolisät
  • FB-ryhmä jossa vertaistukea ja tsemppausta
  • Henkilökohtainen valmentaja

11.1.-7.2.2021 käytössäsi on Method Putkiston digikurssi jossa tarjolla joka viikko 10 lisensoidun MP-ohjaajan pitämät online live tunnit. Valittavinasi on siis joka viikko 10 tuntia joista voit valita mille tunnille osallistut ja lisäksi käytössäsi on videokirjasto josta löydät ohjeita oman harjoittelun tueksi ja FB-ryhmä jossa saat ohjaajan jatkuvan tuen harjoittelulle. Joka viikko suositeltavaa osallistua 2-5 tunnille. Tämän jakson jälkeen FB-ryhmässä on joka viikko katsottavissa yksi ylläpitävä viikkotunti-tallenne oman aikataulun mukaisesti.

Ajanjaksolle 11.1-7.2.2021 saat viikko kerrallaan noudatettavat ruokavalio-ohjeet. Ohjeet tukevat aineenvaihdunnan aktivoimista, ja ottavat huomioon 30 pv teho-ohjelman aiheuttaman lisäkulutuksen ja tarpeet. Ruokavalio-ohjeissa otetaan huomioon henkilökohtaiset allergiat ja yliherkkyydet. Seuraavan 90 päivän ajan opit sitten rakentamaan itse terveellistä ruokavaliota tavalla jota on helppo ylläpitää loppuelämän. FB-ryhmässä saatavilla ohjaajan jatkuvaa tukea ja muiden valmennuksessa olevien vertaistukea ja tsemppausta.

120 pv ravintolisät joilla tuet aineenvaihdunnan aktivoitumista ja täytät elimistön mahdollisia vajeita vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden, amino- ja rasvahappojen osalta. Henkilökohtaisena valmentajanasi otan ravintolisävalinnoissa huomioon terveydelliset tekijät ja mahdollisten käytössä olevien lääkitysten aiheuttamat rajoitteet ja/tai lisätarpeet ravintolisien suhteen.

Ryhmävalmennusten lisäksi saat joka kk henkilökohtaisen konsultaation jonka aikana käymme läpi mindsettiä ja mahdollisia henkilökohtaisia tarpeita valmennuksen osalta.

Valmennuksen hinta nyt vain 1 499,00 € (tai 379€/kk jos haluat maksaa osissa). Paketin arvo on yli 1800 €. Tarjoushinta voimassa 4.1.2021 asti. Lunasta paikkasi valmennukseen Hyvinvoinnin Alkemian Holvi-verkkokaupasta.

Yle uutisoi eilen siitä kuinka yhä useampi jää sairaslomalle mielenterveysongelmien takia. Mielenterveysongelmista johtuvat poissaolot ovat lisääntyneet varsinkin nuorilla ja naisilla. Olin jo tovin pyöritellyt mielessäni seuraavaa blogitekstiä. Nyt oli aika siis kirjoittaa

Seksiä – Uupuneen masentunutta synnytystalkoilua

Tämä on mielestäni aihe, josta on aihetta keskustella avoimesti ja lisätä ihmisten tietoisuutta.

Masennuksen käypähoitosuositukset uudistuivat tässä vuoden 2020 alussa. Muutos ei ollut merkittävän suuri, mutta sen verran oleellinen kuitenkin että herätti myös lehdistön mielenkiinnon ja aiheeseen liittyen julkaistiin muutamia artikkeleita. Yksi asioista joka noista artikkeleista herätti oman mielenkiintoni, oli masennuslääkkeiden aiheuttamat ongelmat seksielämässä ja varsinkin PSSD.

Viime aikoina on huudeltu runsaasti synnytystalkoiden perään, sillä Suomessa syntyi vuosituhannen alussa 55 000 – 60 000 lasta vuosittain. 2010 ja 2018 välillä syntyneiden määrä on pienentynyt noin viidenneksen ja syntyvyys on laskussa. Myös kokonaishedelmällisyys on alentunut. Se oli vuonna 2018 koko Suomen mittaushistorian alhaisin, 1.40 lasta naista kohti. Väestöliiton sivulta löydät taulukoita aiheesta.

Samaan aikaan kun syntyvyys on laskenut syöksylaskuaan on masennuslääkitystä käyttävien määrä noussut jyrkässä kulmassa. Miksi näillä olisi niin suora yhteys?

Masennuslääkkeiden haittavaikutuksia

Marraskuussa 1996 astuivat masennuslääkkeet elämääni ja tietoisuuteeni. Ei omaan käyttööni, ei siinä vaiheessa, mutta hyvin lähelle. Kyseisellä ihmisellä oli jokin aika aiemmin ollut hyvin pahoja paniikkikohtauksia ja lääkitykseksi oli määrätty masennuslääkkeet. Pääsin siis seuraamaan, silloin vielä tietämättäni, pitkäaikaista ihmiskoetta.

Istuin kuukausi takaperin keskustelemassa yhteistyökumppanin kanssa yhteistyökuvioista ja keskustelu polveili sitten eri elämäntapahtumissa ja samalla ohimennen mainitussa lyhytaikaisessa lääkityksessä, jonka muutaman kuukauden käytön jälkeinen alasajo jätti hermostollisia oireita. Lupasin selvitellä asiaa sen suhteen kuinka noita oireita voisi helpottaa.

Kuinka ollakaan käytössä ollut lääke oli kummassakin tapauksessa sama. Tai -90 luvulla aloitettu lääkitys oli jossain vaiheessa vaihdettu samaksi jota toinenkin oli syönyt. Kaivoin esiin pharma fennican ja luin yhteisvaikutusten ja haitta-aineiden listaa enemmän tai vähemmän järkyttyneenä.

Näistä haittavaikutuksista lääkäritkin muistavat puhua: päänsärky, pahoinvointi, huimaus, unettomuus, vapina ja mahdolliset lihas- ja nivelkivut, sekä vaikutus ruokahaluun (vähentäen tai kasvattaen) ja suolisto-ongelmat ummetuksen tai ripulin muodossa. Se mistä lääkärit eivät puhu ovat heikentynyt libido, erektiohäiriöt, haluttomuus, orgasmihäiriöt..

Serotoniinin aiheuttama seksuaalinen haluttomuus/kyvyttömyys

Masennuslääkkeet, niinsanotut SSRI-lääkkeet pyrkivät useimmiten lisäämään välittäjäaine serotoniinin määrää kehossa. Serotoniini on tärkeä seksuaalisen halun ja toiminnan säätelyssä. Siksi ei ole ihme, että seksuaalisia häiriöitä tuleekin useimmille aineiden käyttäjille. Useimmilla ongelmat poistuvat vähitellen käytön lopettamisen jälkeen, mutta joillekin ne jäävät pysyviksi haitoiksi.

Masennuslääkkeiden tuottamista seksuaalisen toiminnan häiriöistä voi olla vaikea saada selvää. Niistä ei välttämättä kerrota kenellekään, ei lääkärille eikä psykoterapeutille, vaikka ne voivat olla hyvin merkittäviä henkilön elämänlaadun, minäkuvan ja mielialan kannalta. Valitettavasti ne tulkitaan lähes aina erheellisesti masennuksen oireiksi.

Alun perin raportoitiin, että seksuaalisia häiriöitä tulisi alle 30 prosentille SSRI:n käyttäjistä. Tulos perustui siihen, kuinka moni aktiivisesti valitti asiasta hoitavalle lääkärille. Asiaa varta vasten kysyttäessä useimmat kuitenkin kertovat seksuaalisista vaikeuksista, joita lääkkeet aiheuttavat. 

Seksuaalisuustutkimukset SSRI lääkityksen yhteydessä

Laajimman tehdyn tutkimuksen, Clayton et.al. 2006, mukaan seksuaalinen kiinnostus, kiihottuminen tai orgasmi katoaa 96 prosentilla SSRI:n käyttäjistä. Tämä on ikävää. Vielä ikävämpää on se, että osalle tämä kyvyttömyys seksiin jää pysyväksi lääkkeen lopettamisen jälkeenkin.

Seksuaalinen toiminta voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: haluun, kiihottumiseen ja orgasmiin. Tutkijat selvittivät, oliko tutkittavilla jollakin osa-alueella masennuslääkkeiden aiheuttamia ongelmia. Osoittautui, että 96 prosentilla naisista ja 98 prosentilla miehistä oli merkittäviä vaikeuksia vähintään yhdellä näistä alueista. Miehillä tyypillisesti seksuaalinen kiinnostuneisuus oli mennyt tai heillä ei ollut kykyä siemensyöksyyn. Naisilla pulmia oli ennen kaikkea kiihottumisessa. Nämä seikat alensivat heidän elämänlaatuaan. Vain 2 prosenttia tutkituista SSRI:n käyttäjistä oli säästynyt seksuaalisiltaa vaikeuksilta.

Tavallisimpia ovat genitaalialueen tunnottomuus tai vähentynyt tuntoherkkyys, seksuaalinen haluttomuus, erektiovaikeudet ja orgasmin saamisen vaikeutuminen tai orgasminaikainen mielihyvän puute. Pisin raportoitu kesto on ollut 18 vuotta. Useimmat potilaat ovat olleet miehiä.

Osalla seksuaalinen toimintakyky palautuu normaaliksi, kun SSRI-aineiden käyttö lopetetaan, mutta osalla häiriö jää pysyväksi. Pitkäaikaistutkimuksia ei ole tehty, mutta tapauskertomuksia pitkäaikaisista seksuaalielämän häiriöistä on paljon.

Kesällä 2019 European Medicines Agency liitti virallisesti PSSD:n (Post -SSRI Sexual Dysfunction) eli SSRI käytön jälkeisen seksuaalisen häiriön viralliseen tautiluokitukseensa. Kyseessä on sen mukaan seksuaalinen häiriö, jonka tiedetään liittyvän SSRI:n ja SNRI:n käyttöön ja joka yleensä korjaantuu kun käyttö lopetetaan. Se voi osalla potilaista olla pitkäkestoinen käytön jälkeenkin, jolloin kyseessä on PSSD. Oireisiin kuuluu genitaalialueen tunnottomuus, seksuaalisen kiinnostuksen puuttuminen sekä erektio- ja kiihottumisvaikeudet.

Eniten seksuaalisia haittavaikutuksia on selektiivisillä serotoniinin takaisinoton estäjillä (SSRI) ja selektiivisellä serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä (SNRI) venlafaksiinilla.

Miksi seksihalut ja kyky katoavat osalta SSRI:n myötä pitkäaikaisesti? Teorioita on paljon. Yksinkertaisimmat liittyvät suoraan serotoniiniin: sen takaisinoton esto lisää käytettävissä olevan serotoniinin määrää liian paljon. Keho puolustautuu niin, että sitä vastaanottavien reseptorien määrä vähenee. Serotoniini säätelee seksiä ja suoliston toimintaa paljon selvemmin kuin mielialaa. Liiallinen serotoniinin määrä myös epäherkistää reseptoreja, jotka säätelevät seksitoimintoja serotoniinin avulla.

Synnytystalkoot

Viime aikoina on puhuttu paljon synnytystalkoista ja pohdittu sitä miksi suomalaiset eivät lisäänny enää entiseen malliin. Kun otetaan huomioon se, että tällä hetkellä liki 500 000 suomalaista syö jotakin masennuslääkettä, ei siis ihme että vällyt ei heilu siihen tahtiin että vauvoja syntyisi. Ja kuten psykiatri Mika Määttä toteaa iltalehden artikkelissa ”masennuslääkitys aloitetaan terveydenhuollossa usein liian aikaisin ilman, että puututaan taustalla oleviin asioihin. Lievässä tai keskivaikeassa masennuksessa kyse on yleensä ympäristötekijöistä tai joistakin persoonallisuustekijöistä, jotka voivat altistaa masennukselle. Niihin on mahdollista vaikuttaa muilla keinoin kuin lääkityksellä.

– Jos lääke aloitetaan liian nopeasti ja potilas kuuluu siihen ryhmään, jossa lääke dumppaa tunteita, on se vaara, että ihminen saattaa jäädä itselleen vahingolliseen tilanteeseen, esimerkiksi huonoon parisuhteeseen tai huonoon työpaikkaan.

Lääke saattaa peittää ne ahdistuksen tunteet, jotka tarkoittavat, että asioita tulisi muuttaa.

– Surullisia tapauksia ovat ne, joissa potilas on käyttänyt 20 vuotta masennuslääkettä ja kun lopetetaan lääkitys, he tajuavat olleensa esimerkiksi väärässä parisuhteessa.

Määtän mukaan masennuslääkitystä käytetäänkin usein liian pitkään.

– Optimaalinen tilanne olisi se, että aina kun määrätään lääke, sovittaisiin milloin katsotaan, onko lääkkeelle vielä tarvetta, ja mitä voitaisiin tehdä, jotta tarve loppuisi.”

Vuonna 2018 noin 14 300 alle 18 vuotiasta söi masennuslääkkeitä. Yritin etsiä tilastoja jotka olisivat kertoneet mihin ikäluokkaan loput yli 400 000 masennuslääkkeiden käyttäjää kuuluvat, mutten löytänyt tilastointia aiheesta. Uskallan kuitenkin väittää että suuri osa näistä sijoittuu juuri niihin nuoriin aikuisiin ja siitä varhaiseen keski-ikään, eli juuri niihin ikäryhmiin joiden vastuulla ne vauvatalkoot oliisvat. 

Kuinka monen parisuhteen seksiongelmat mahtavat oikeasti johtua jomman kumman osapuolen masennuslääkityksestä? Nykypäivänä kun ei ole lainkaan tavatonta että nainen on se osapuoli joka valittaa sitä ettei kotona saa riittävästi seksiä. Nuoruusvuosiltani muistan, että silloin miehet valittivat enemmän sitä, että naisilla oli kroonista päänsärkyä joka esti seksin harrastamisen. Nyt valituksia kuuluu enemmän puutteessa olevilta naisilta.

Valitettavan harvoin masennuslääkityksen rinnalle suodaan kelakorvattua psykoterapiaa. Tai masennusta lähdetään ensin purkamaan terapian kautta ja vasta sitten täydennetään hoitoa lääkityksellä. Tilastojen mukaan valitettavan paljon masennuslääkkeitä määräävät aivan terveyskeskuksen yleislääkärit, joilta käsittääkseni puuttuu ammattitaito mielen sairauksien aitoon diagnosointiin. Tästä kertonee osaltaan myös juuri nämä tilanteet jossa kela ei korvaakaan mielen uupumisen hoitoa. Kokemuksesta tiedän että parisuhdeterapiassa ei läheskään aina huomioida mahdollisen lääkityksen vaikutusta osapuolen halujen katoamiseen. Ja jos parisuhde ajautuu kriisiin siksi, että toinen ei halua ja tästä syystä toinen kokee seksuaalista turhautumista kun häntä ei haluta (puhumattakaan siitä ettei sitä seksiä saa). Onneksi sentään seksuaaliterapiassa tiedostetaan nykypäivänä lääkkeiden vaikutus haluun ja asiaa voidaan sielä käsitellä paremmin kuin parisuhdeterapiassa. Ja ravintoterapian avulla voidaan myös lääkityksen haittoja poistaa elimistöstä, eli tämänkään murheen kanssa ei kannata jäädä yksin.

Stressi, uupumus, masennus ja ravinto

Suomen kansalaisten yleinen pahoinvointi kertoo kyllä jotakin olevan perustavaa laatua pielessä. Tiedän että tilanteen korjaaminen vaatisi kokonaisvaltaisen puuttumisen ja arvomuutoksen. Stressi joka on siis yksinkertaisuudessaan elimistön epätasapainotila, aiheutuu herkästi liiasta työtaakasta, liiasta vaatimustasosta (joko omasta tai ympäristön aiheuttamasta). Ja pitkittynyt stressi johtaa uupumukseen joka puolestaan voi johtaa masennukseen. Ja tiedän, että vaikkei nuoret naiset olisikaan masennuslääkkeillä turrutettuja, ei stressin ja uupumuksen/masennuksen tilassa olla parhaimmassa asemassa uuden perheenjäsenen hankkimiselle. Jos tuntuu että voimat eivät riitä oman elämän hanskaamiseen, niin tuskin silloin haluttaisiin siihen lasta lisätaakaksi.

Se vähä mitä omalla ammattitaidolla ja osaamisella voin asiaan avuksi tarjota. On muistuttaa ravintorikkaan ruuan merkityksestä stressin aikana. Stressitilassa elimistö kuluttaa huomattavasti enemmän mikroravinteita, eli vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä amino- ja rasvahappoja, kuin silloin kun elämä on seesteistä ja tasapainoista. Lisäksi kun huomioidaan se, että valtaosa hermovälittäjäaineista syntyy suolistossa mikrobien tuottamana, ja suolisto lähettää aivoille yli 400 kertaa enemmän signaaleja hermoston kautta kuin aivot suolistolle, niin ei ole lainkaan kaukaa haettua vanha mainoslause: ”Hyvä ruoka – parempi mieli”.

Suoliston kunnon lisäksi myös verensokerin tasaisuudella on suuri merkitys mielen tasapainolle. Rajusti vaihteleva verensokeri ja sen seurauksena haiman tuottamat suuret insuliiniannokset ovat aivojen ja hermoston hyvinvoinnille myrkkyä. Jos koet siis taipumusta stressiin tai masennukseen. Karsi ensitöiksesi ruokavaliosta pois sokerit ja höttöhiilarit samoin kuin kaikki keinomakeutetut valmisteet. Ne aiheuttavat vastaavan insuliinipiikin vaikkei ne sisälläkään sokeria. Jos olo on jo kovin voimaton, ja tuntuu että jopa terveellisen ruuan valmistaminen on liian raskasta, suosittelen lämpimästi ottamaan käyttöön laadukkaat monivitamiinit jotka auttavat elimistöä täyttämään ravinnevajetta. Tällöin tosin tarvitaan usein terapeuttisia annoksia, eikä perus multivitamiinipilleri yksin riitä. Joten jos koet tarvitsevasi yksilöllisempiä ohjeita ja neuvoja, älä epäröi ottaa yhteyttä, sillä voin auttaa sinua.

Lähteet:

http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet
https://www.kaypahoito.fi/hoi50023
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/27/40/053/sll472017-2747.pdf
https://yle.fi/uutiset/3-11175017
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaalinen-haittavaikutus-voi-jatkua-kayton-jalkeenkin/?public=e6a1bd3417895ce93146b7d82c2abefd&

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jennygingerrostain/217361-kuinka-selvisin-hengissa-lopetettuani-masennuslaakkeet-19-vuoden-jalkeen/?fbclid=IwAR1ykt0WM8XjK23mU7ogZ0sTv4-wIsLs3_4f5W0dFJSw8eHyn9er1HuhxbU

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/118360/voiko_masennuslaakkeen_aiheuttama_2018.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Artikkelikuva Alejandro Lorenzo – photography

Ravintoterapeutti-koulutukseen kuuluu 2 opintoviikon verran psykologian opiskelua. Omalta osaltani mennyt viikonloppu oli tämän intensiivikoulutuksen lähiopiskelua ja aiheen ollessa pinnalla omassa mielessä, haluan jakaa ajatukseni

Mielen vaikutuksesta kehon terveyteen

Kaikille lienee tuttu käsite psykosomaattinen oire tai sairaus. Eli se, kuinka kehomme voi reagoida psyykkisiin katastrofeihin fyysisillä oireilla. Yksi yleisimmin tunnistetuista psykosomaattisista sairauksista on astma, joka reagoi hyvin voimallisesti mielen reaktioihin. Psykosomaattisuus ei tarkoita sitä etteikö kyseessä olisi oikea sairaus, oikeine oireineen. Psykosomaattisissa sairauksissa muun kuin psykologisen syyn löytäminen voi vain olla vaikeaa ellei jopa mahdotonta.

Henkiset voimavarat

Opiskeluihin liittyvä psykologian opetus keskittyi tulevien asiakkaiden reaktioiden ja defenssien tunnistamisen lisäksi omaan jaksamiseen ja omien käyttäytymismallien ja defenssien tunnistamiseen. Mitä parempi itsetuntemus auttajalla on, sitä paremmin hän kykenee tunnistamaan omat voimavaransa ja suojelemaan itseään. Samalla tavoin kuin lentokoneen turvaohjeissa kehoitetaan laittamaan happinaamari ensin omille kasvoille, ja vasta sitten auttamaan naamari vieruskaverille, samalla tavoin meidän hoitohenkilöiden tulee muistaa asettaa oma jaksaminen etusijalle jotta kykenemme auttamaan muita. Hapenpuutteesta tajuton ei kykene auttamaan muita vaan muuttuu muille taakaksi, samoin voi käydä terapeutille jos yrittää pelastaa koko maailman ja sivuuttaa samalla omat rajat ja kuluttaa omat voimavarat loppuun.

Tämä oli itselleni äärimmäisen tärkeä oppiläksy tästä viikonlopusta. Vaikka olen tiedostanut jo kaikkina näinä vuosina mitä olen yrittäjänä ja asiakastyössä toiminut, että esimerkin voima on asiakkaille paras mahdollinen keino, niin jotenkin tässä henkisten voimavarojen kohdalla sen sisäistäminen on ollut haastavaa. En ole ongelman kanssa yksin, vaan samaa viestiä tuli muilta kurssilla ja kuulemma tämä on ”ammattitauti”. Kun näen ympärilläni ihmisiä jotka tarvitsevat apua ja tukea, autan aina kun vaan mahdollista. Silti on myönnettävä että omat voimat eivät aina riitä, eivät edes itsestä huolehtimiseen, saati sitten muiden pelastamiseen.

Minun vai muiden tarpeet ensin?

Olen elämässäni kyntänyt useamman kerran syvissä vesissä. Saanut aikanani jopa masennusdiagnoosin ja useampaan otteeseen sen jälkeen saanut ystäviltä ja terveydenhoitajalta kommenttia että kaikki viittaa kohtuullisen vakavaankin masennukseen. Silti olen halunnut pinnistellä omin voimin eteenpäin. En ole halunnut lääkitystä (sen ensimmäisen kerran jälkeen), sillä haluan kokea tunteet enkä turruttaa oloa siihen  tasaiseen turtumukseen. Nykypäivänä lääkitys olisi varmaan kovin erilainen kuin silloin 25 vuotta sitten jolloin lääkkeitä tovin söin, mutta olen silti kokenut selviäväni ilmankin.

Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja tunnistan varoitusmerkit siitä että voimat ovat loppumassa. Tiedostan sen että tarvitsen silloin omaa aikaa, rauhaa ja stressittömyyttä. Vaikka nautin suunnattomasti niistä elämänvaiheista jossa tapahtuu paljon ja olen runsaasti esillä ja ihmisten kanssa tekemisissä, niin silloin kun voimavarat piiputtavat punaisella, silloin tarvitsen erakkoaikaa. Se ei tarkoita sitä etten haluaisi nähdä ketään tai tehdä mitään, vaan sitä että minun on keskityttävä niihin asioihin ja ihmisiin jotka tuovat itselleni lisää voimavaroja ja tuottavat iloa.

Viimeisimmät tällaiset tilanteet jossa olen todennut voimien loppuvan kesken, ovat olleet tilanteita jossa olen huomannut muiden vaativat minulta usein enemmän kuin mitä kykenen antamaan. Minulle on suututtu siitä että sanon ettei voimani nyt riitä muiden huomioimiseen ja tietyt ihmissuhteet ovat heittäytyneet suorastaan lapsellisen huomionkerjääjiksi ihan vain koska olen sanonut etten nyt jaksa. Käytetyt viestikanavat täyttyvät pommittavista viesteistä kuinka häiritsevää on kun en vastaa viesteihin (tai enää edes lue viestejä), kuinka minun TÄYTYY ja PITÄÄ, huomioida hänen tarpeensa enkä saa tai voi itsekkäästi keskittyä vain omiin tarpeisiini. Olen kokenut tämän hyvin kuormittavaksi ja nyt koulutuksen yhteydessä tajusin, ettei minulla ole ainoastaan oikeus huolehtia omasta jaksamisestani ottamalla aikalisää aina kun sitä tarvitsen, vaan minun todellakin PITÄÄ tehdä niin. En ole vastuussa kenenkään muun mielenterveydestä tai onnellisuudesta, vain ja ainoastaan omastani.

Antaako vai ottaako ihmissuhde energiaa?

On olemassa ihmissuhteita jotka kuormittavat meitä. Sellaisia voivat olla esimerkiksi erittäin negatiiviset ihmiset jotka esittävät asiansa aina negatiivisen kautta. Osa heistä vetoaa sarkasmiin ja pitävät omaa tapaansa ilmaista asioita hyvin humoristisena. Osa sitten puolestaan löytää valittamisen aihetta kaikesta tai kaatavat kaikki fyysiset vikansa, sairautensa ja oireensa toisen niskaan, määrittäen itsensä kipujensa kautta. Tämäkin on hyvin kuormittavaa niille ihmisille jotka joutuvat olemaan tekemisissä näiden henkilöiden kanssa.

Toiset ihmiset puolestaan ovat voimaannuttavia. He jaksavat nähdä kaikessa positiivisen, he ovat innostavia ja kannustavia ja heiltä riittää rakkautta antaa jokaisen olla juuri sellainen kuin on, ilman että tarvitsee yrittää olla muuta kuin on heidän seurassaan. Näissäkin ihmisissä on niitä jotka ovat sairaita ja kärsivät kivuista, mutta he eivät määrittele itseään sairauksiensa kautta eivätkä julkituo omia tuskiaan ellei niitä varta vasten heiltä kysytä, ja silloinkin he jaksavat olla kiinnostuneempia toisen ihmisen hyvinvoinnista kuin siitä miten itse jaksavat. Heidän seuransa antaa aina energiaa, eikä koskaan kuluta sitä.

Ja valtaosa ihmisistä on sitten näiden kahden sekoitusta. Hyvänä päivänä energiaa antavia, huonoina sitä vieviä. Omalla kohdallani olen jo melko pitkälle karsinut ne energiasyöpöt ankeuttajat pois, niin että pysyttelen kaukana heidän vaikutuspiiristään. Samaa suosittelen muille. Yksi syy siihen miksi itse vetäydyn ”erakoksi” silloin kun tunnen voimieni loppuvan, on se että tiedostan muuttuvani silloin herkästi ankeuttajaksi niitä kohtaan jotka olisivat niitä minua voimaannuttavia, tai varsinkin niitä kohtaan jotka ovat näitä sekä-että-ihmisiä ja joiden tiedän omaavan heikomman kyvyn suojata itseään. Riittävän vahva ihminen osaa omasta puolestaan suojata itsensä minun ankeuttavuudeltani, joten tarvittaessa saan ja voin hakea apua ja voimavaroja heidän suunnastaan ja tiedän myös sen että he tietävät minun ymmärtävän jos omasta puolestaan tarvitsevat sen ”lataushetken” ilman että kykenevät antamaan minulle mitään.

Hyvin monet ihmissuhteet ovat (onneksi) näitä kahteen suuntaan pelaavia, eli toisinaan ne antavat energiaa ja toisinaan ovat energiasyöppöjä. Se on normaalia että meillä jokaisella on omat hyvät ja huonot päivämme ja energiat vaihtelevat sen mukaan. Jonkun ihmisen seura voi jonakin päivänä olla erittäin voimaannuttavaa, ja toisena päivänä tuota ihmistä ei millään jaksa, ei millään tasolla. Ja mielestäni tämä on suotava meille jokaiselle, vapaus valita onko tänään voimavaroja tuolle ihmiselle vai ei.

Henkisten voimavarojen lataaminen

Meillä on monia keinoja ladata henkisiä voimavaroja ja jokaiselle on ne asiat jotka juuri hänelle toimivat. Minulle parhaita keinoja latautumiselle ovat hetket luonnossa, koirien kanssa metsässä kävely, sienestäminen, marjastaminen. Istuminen nuotion tai takkatulen äärellä antaen ajatusten vaeltaa kaukaisiin aikoihin ja paikkoihin. Myös puulämmitteinen sauna jossa on läsnä samalla tavalla tuo elävän tulen hypnoottinen vaikutus toimii latauksena. Musiikki voimaannuttaa (klassinen ja ambient). Jooga, pilates, venyttely on myös hyvin voimaannuttavaa. Samoin matkaaminen jonnekin kauas pois. Tämän matkaamisen ei tarvitse olla fyysisesti matkaamista, vaan sen voi tehdä yhtä hyvin kirjan tai elokuvan välityksellä. Kun vie ajatukset jonnekin kauas oman arkipäivän huolista ja murheista, saa elimistö lepohetken ja latautuu.

Henkisten latauskeinojen lisäksi on yhtä tärkeää myös fyysisestä kehosta huolehtiminen, eli sen ravitseminen oikein. 90% elimistömme tuottamasta serotoniinista, eli onnellisuushormonista, syntyy suolistobakteerien vaikutuksesta suolistossamme. Masennusta lääkitessä käytetään yleisimmin SSRI-lääkkeitä (selective serotonin reuptake inhibitors) jotka estävät hermovälitilaan vapautuneen serotoniinin takaisinottoa ja tällä pyritään lisäämään serotoniinin määrää, jotta aistimukset kulkevat oikein. Valtaosassa masennuksia löytyy ruokavaliosta vajauksia jotka puolestaan aiheuttavat serotoniinin heikon muodostumisen elimistössä. Atrian käyttämä mainoslause: ”Hyvä ruoka – parempi mieli” pitää todellakin paikkansa. Kun ruokavalio ehkäisee elimistössä hiljaista tulehdusta, tukee suolistobakteerien toimintaa ja sisältää riittävästi rakennuspalikoita josta tarvittavat hermovälittäjäaineet voivat rakentua, voi mielikin paremmin.

Tärkein tekijä henkisten voimavarojen kannalta on kuitenkin stressi. Stressi kuluttaa energiaa mielettömän paljon. Stressi lamaa tiettyjä toimintoja kehossamme ja kiihdyttää toisia. Stressi aiheuttaa herkästi myös sen että voimavarat eivät riitä siihen että vahtii mitä suuhunsa laittaa (vaikka juuri silloin se kannattaisi tehdä) jolloin herkästi napataan energiaksi nopeita hiilihydraatteja ja lähetetään elimistö kohti syöksykierrettä.

Mielen vaikutus fyysiseen terveyteen

Jos joudumme käyttämään henkisen jaksamisen voimavarat äärirajoilleen (tai yli), puolustautuu elimistö lopulta purkamalla tilanteen johonkin oireiluun tai sairauden puhkeamiseen. Se ei tarkoita sitä että päässä naksahtaa ja sekopäisesti lahtaa kaikki lähistöllä olevat. Vaikka toki näitäkin on tapahtunut. Useimmiten psyykkinen väsymys ilmenee selkäkipuna, vatsakipuna, polvikipuna tai päänsärkynä. Käytännössä kipuilu ja oireet voi ilmetä ihan missä päin kehoa tahansa ja missä muodossa tahansa, mutta yhdistävä tekijä kaikissa näissä on se, että elimistö yrittää näin tehdä näkyväksi (ja kuuluvaksi) tarpeensa. Ja hyvin usein tällaisten sairauksien kohdalla todellinen paranemisprosessi saadaan vauhtiin vasta kun myös henkiset voimavarat saadaan tasapainoon ja stressi (aiheuttajineen) kuriin.

Holistinen lähestymiseni ravintoterapiaan hahmottaa ihmisen psykofyysisenä kokonaisuutena. Etsiessämme syytä mahdolliseen oireiluun ja miettiessäni ravitsemuksellisia hoitotoimenpiteitä käyn yhtenä osa-alueena asiakkaan kanssa läpi myös henkiset voimavarat, psyykkisen kunnon ja stressin. Varsin usein niitä huomiota vaativia seikkoja löytyy myös näiden saralta, ja tällöin ohjaan sitten tilanteen ja tarpeen mukaan jatkohoitoon yhteistyökumppanille jolta löytyy tarvittavan osa-alueen erikoisosaamista. Tästä syystä voit hakeutua ravintoneuvontakonsultaatioon myös silloin jos et ole ihan varma siitä onko ravintoneuvonta / -terapia juuri se mitä siihen hetkeen tarvitset. Autan sinua hahmottamaan sopivan hoitopolun ja tarjoan ammattilaisverkostoni käyttöösi. Ota siis yhteys ja varaa aika konsultaatioon.

Stressivatsaa käsittelevässä artikkelissa sivusin jo hieman yliaktiivisen suolen toimintaa, mutta pureudutaan nyt tähän ongelmaan tarkemmin. Artikkeli sisältää myös tuote-esittelyä sekä tarjouslinkin.

Kuinka rauhoittaa yliaktiivinen suoli?

Mennään ensin taas perusasioihin, eli mikä on yliaktiivinen suoli? Jokainen meistä on joskus kokenut tilanteen jolloin on syönyt jotain sopimatonta ja suolisto on ilmoittanut hetken päästä haluttomuudesta yhteistyöhön ja on tullut kiire vessaan. Tällöin suolisto pyrkii tyhjentämään sisältönsä käsittelemättä sitä sen kummemmin ja ruoka päätyy pönttöön lähes samassa muodossa, kuin missä se on nielaistu.

Tämä on elimistön täysin normaali puolustusreaktio ja sinänsä hyvä ominaisuus, että suolisto voi näin tehdä. Toinen keino jolla elimistö pyrkii poistamaan haitallisia tekijöitä on oksentaminen. En nyt lähde paneutumaan siihen milloin, miten ja miksi elimistö valitsee toisinaan poistamisen ylä- ja toisinaan alakautta, mutta ymmärrät, että kyse on tavallaan saman asian eri variaatioista.

Stressivatsa-artikkelissa mainitsin tosiaan siitä, että jännittäminen ja sitä kautta aktivoituvat hormonaaliset toiminnot aiheuttavat vastaavan reaktion. Silloin kyse ei ole sinänsä haitallisesta aineesta elimistössä, vaan enemmän elimistön ”taistele tai pakene”-reaktiosta johon liittyy suoliston tyhjentyminen, jotta kaikki veri voidaan hyödyntää hengissä säilymiseen (aivot ja lihaksisto), eikä sitä tarvita ruuansulatuksen toimintaan.

On kuitenkin olemassa suuri joukko ihmisiä, jolla syystä tai toisesta suolisto toimii näin joka päivä, useita kertoja päivässä. Tällöin puhutaan yliaktiivisesta suolesta.

Yliaktiivisen suolen syyt

Mikä sitten aiheuttaa yliaktiivisen suolen? Yleisimmin suolen yliaktiivisen toiminnan taustalta löytyy ruoka-aine yliherkkyyksiä, jolloin suolisto toimii edellä mainitun haitallisen tekijän poistorituaalin mukaan. Ruoka-aine yliherkkyydet pitävät yllä myös elimistön tulehdustilaa, joten pitkittyneenä nämä altistavat elimistöä myös kroonisille sairauksille, esim colitis ulcerosalle tai ärtyneen suolen oireyhtymälle (IBS).

Toinen suuri, ellei ehkä jopa suurin tekijä on stressi, varsinkin pitkittynyt stressi, joka ylläpitää jatkuvasti elimistön korkeaa kortisolitasoa ja aiheuttaa jatkuvan taistele tai pakene reagoinnin suolistossa. Myös tämä pitää yllä tulehdustilaa ja altistaa sairauksille.

Kolmas tekijä liippaa läheltä ruoka-aine yliherkkyyksiä, mutta tässä on kyse elimistön omasta toiminnasta joka kääntyy sitä itseään vastaan, eli histamiiniyliherkkyys. Tietyt ruoka-aineet sisältävät histamiinia, tietyt vapauttavat elimistön omaa histamiinia enemmän kuin muut, ja tämä histamiinin liikamäärä aiheuttaa taas sen että suolisto pyrkii tyhjenemään ja samalla elimistö altistuu tulehdukselle.

Neljäs yleinen syy on osittain taas kytköksissä histamiiniin, sillä histamiini on monoamiini, eli hermovälittäjäaine, ja yksi sen oleellinen tehtävä on vatsalaukun suolahapon muodostus. Eli neljäs syy liittyy vatsahappojen vähäisyyteen, ja sen aiheuttamaan elimistön epätasapainotilaan jota keho pyrkii kompensoimaan hankkiutumalla eroon ruokamassasta jota se ei kykene käsittelemään.

Viides, ja viimeinen tässä yhteydessä eriteltävä syy on suoliston mikrobiston epätasapaino. Tämä tila on saattanut muodostua suht nopeasti, esimerkiksi toistuvien antibioottikuurien seurauksena, tai pitkällä aikavälillä huonon ruokavalion seurauksena. Samalla tavoin kuin kaikki edellä mainitut, myös tämä syy altistaa elimistön pitkittyneelle tulehdustilalle ja voi hoitamattomana aiheuttaa kroonisen sairauden.

Muitakin syitä saattaa olla, erilaiset virus ja bakteritulehdukset voivat myös olla taustasyynä. Samoin rakenteellisia häiriöitä tai solujen erilaisten muutosten aiheuttamia.  Nämä ovat kuitenkin suhteessa harvinaisempia ja vaativat lääkärin konsultaatiota, joten en käsittele niitä tässä yhteydessä tämän enempää. Ravintoneuvontaan tullessa nämä vaihtoehdot otetaan myös huomioon ja tarvittaessa asiakas ohjataan konsultoimaan asiasta lääkärin kanssa.

Yliaktiivisen suolen rauhoittaminen

Jos suoli toimii yliaktiivisesti 1-2 päivän ajan, ei siitä tarvitse olla sen suuremmin huolissaan. Todennäköisesti syynä on stressipiikki, lääkekuuri tai epäsopiva ruoka. Stressiin, usein tämä on esiintymisjännitystä tai vastaavaa, auttaa vain vagus hermon rauhoittelu, eli hengitä syvään, meditoi, testaa EFT-naputtelua tai akupunktiota jotka kaikki voivat auttaa jännitystilan rauhoittamiseen. Jos epäilet syyksi epäsopivaa ruokaa, kannattaa elimistöä tukea niin hiilitableteilla (imevät mahdolliset myrkyt itseensä), ruuansulatusentsyymeillä ja kuituvalmisteilla. Turistiripuli on hyvä esimerkki tällaisesta akuutista yliaktiivisesta suolesta. Siihen kannattaa varautua jo matkalle lähtiessä ja varata mukaan esim precosan jonka sisältämä Saccharomyces boulardii, hiivapohjainen probiootti, auttaa suoliston mikrobikantaa tasapainottumaan ja puolustautumaan elimistöön livahtanutta virus- tai bakteeri vihollista vastaan. Precosan toimii myös antibioottikuurin aiheuttamaan suoliston epätasapainoon, tosin silloin kannattaa sitten tukea muutenkin suoliston hyvän bakteerikannan palautumista lääkekuurin jälkeen.

Jos oireilu jatkuu pidempään kuin muutaman päivän, on aihetta kiinnittää syihin jo suuremmin huomiota. Helpoiten tämä toteutuu ruoka- ja oirepäiväkirjalla. Seuraa siis mitä syöt ja milloin elimistö kiukuttelee. Onko läsnä stressitekijöitä? Onko elimistö ehtinyt palautua edellisen päivän rasituksista jne jne. Löydät varsin todennäköisesti syyn mikä nämä toistuvat reaktiot aiheuttavat.

Mikäli oirepäiväkirja kertoo että vatsasi tyhjenee ärhäkästi aamukahvin jälkeen, kannattaa harkita että testaat jättää kahvin muutamaksi päiväksi pois ja katsot mitä tapahtuu. Jos vatsa rauhoittuu voit muutaman päivän jälkeen vuorostaan testata miten elimistö reagoi kun palautat kahvin aamurutiiniin jne. Jos tuntuu ettet itse löydä syytä reagoinnille tai yksittäiset ruoka-aineet eivät osoittaudu syyllisiksi, eli selkeä kaava puuttuu kokonaisuudesta, voit varata ajan ravintoneuvontaan ja katsotaan yhdessä mistä se syyllinen löytyy.

Voit myös testata auttaako ruuansulatusentsyymien ja kuitujen lisääminen rauhoittamaan vatsaa. Oman ongelmavatsani pelasti aikanaan FitLinen Optimaalisetti, ja siitä oleellisempana tekijänä Basics, suoliston hyvinvointijuoma joka sopii hyvin herkkävatsaiselle. Basics sisältää siis 32 erilaista kasviperäistä ruuansulatusentsyymiä, liukenevia ja liukenemattomia kuituja, sekä kahta kantaa maitohappobakteereita. Nykyään käytän päivittäin suolistoni hyvinvoinnin turvaajana sen ”luksus versiota” eli Powercoctailia joka antaa myös energiaa B-vitamiinien muodossa ja sisältää monipuolisemman yrttikattauksen kuin hellävarainen Basics.

Yliaktiivisen suolen hoitopolku ravintoneuvonnassa

Aina omat voimavarat ja tietotaito eivät riitä ratkaisun löytämiseen. Silloin suosittelen kääntymään ravintoneuvojan tai -terapeutin puoleen. Pitkittyneitä suolisto-oireita korjatessa kannattaa asennoitua siihen että korjautuminen ei valitettavasti tapahdu sormia napsauttamalla, vaan se vaatii aikaa. Tästä syystä suolisto-oireiden korjaamiseen kannattaa varata joko 3 kk tai 6 kk hoito-ohjelma. Näissä ensimmäisellä kerralla kartoitetaan tilanne ja tehdään hoitosuunnitelma jossa mietitään tarvitaanko mahdollisesti yliherkkyys- tai suolistotestejä. Mikäli tarvitaan, otetaan ne ja hoitoprotokolla rakennetaan tarkemmin sitten niiden päälle.

Hoito-ohjelma etenee askel kerrallaan, edeten aina sen mukaan miten keho on reagoinut edellisiin muutoksiin. Karkeasti sanottuna ensin poistetaan haitalliset tekijät, sitten tuetaan suoliston kuntoa ja autetaan kehoa taltuttamaan mahdollinen tulehdus, sen jälkeen istutetaan suolistoon terve bakteerikanta ja luodaan monipuolinen ja ravitseva ruokavalio joka ylläpitää hyvän bakteerikannan kasvua.

Jos taustalla on stressitekijät, ravintoneuvonnan yhteydessä kartoitetaan myös keinoja jolla stressitasot saadaan laskettua ja elimistölle mahdollistetaan hyvä uni ja palautuminen. Tarvittaessa ravintoneuvonnasta ohjataan sitten jatkohoitoon rentoutusterapiaan, akupunktioon, elämänhallinnan valmentajalle tai työnohjaajalle. Usein stressin laskemisen kotihoidoksi riittää ”reseptillä” määrätty kävely metsässä tai joogan aloittaminen.

Mitä aikaisemmassa vaiheessa oireiluun puuttuu, sitä nopeammin oireet saa korjattua. Tämä pätee varsinkin lapsiin ja nuoriin. Eli jos perheen nuoriso-osasto on valittanut vatsaansa viikon pari, ja ramppaa vessassa tiuhaan tahtiin, ei kannata jäädä pitkäksi aikaa oireita seuraamaan, vaan mielummin varata ennemmin, kuin myöhemmin konsultaatioaika jossa tilanne saadaan kartoitettua ja tarvittavat suolistoa tukevat toimet aloitettua, niin vaiva ei pääse kroonistumaan. Tällöin ei yleensä tarvita myöskään pitkiä hoito-ohjelmia, vaan 1-2 tapaamista riittää ongelman ratkaisuun.

Alussa lupailin tarjouslinkin, saat itse asiassa käyttöösi kolme linkkiä josta voit valita mieluisamman. Jos koet suolesi olevan yliaktiivinen, ja kaipaat siihen ravintoneuvojan apuja, voit nyt elokuun ajan tilata alkukartoituksen, 3 kk tai 6 kk paketin ravintoneuvontaa -10% alennuksella käyttämällä kassalla koodia BLOGI10. Pääset näkemään tarkemmat kuvaukset siitä, mitä alkukartoitus ja paketit pitävät sisällään hinnasto-sivulta. Toimi nopeasti, kalenterini täyttyy syksyn osalta varsin hyvää vauhtia.

Viikonloppuna oli puhetta erään pienen ihmisen vatsan oireiluista, ja kun muutaman väärän valinnan seurauksena oma vatsani antoi myös muistutuksia siitä mikä kaikki sopii ja mikä ei, kumpusi tästä hyvä syy ottaa tämän viikon blogin aiheeksi

Kuinka rauhoittaa stressivatsaa?

Kun rakastan pohdiskella näitä syy ja seuraus kuvioita, eli tässäkin tapauksessa sitä mikä on varsinainen syy ja mikä vain seurauksena tuleva oire, niin mietitäänpä kokonaisuutta.

Stressivatsa

Mikä ensinnäkin on stressivatsa? Tämä ei ole millään tasolla virallinen lääketieteellinen termi, joten turha kaivaa tälle selitystä lääkärikirjoista. Stressivatsa on siis oireilu, joka ilmenee siinä vaiheessa kun jokin asia saa harmostuneeksi. Sen voi laukaista myös ruoka-aineet, mutta silloin törmätään usein siihen ettei lääkäri löydä mitään yliherkkyyttä, keliakiaa tai maitoallergiaan viittaavaa, vatsa vai oireilee, välillä hyvinkin kivuliaasti. Stressivatsaan voi toki liittyä myös ihan diagnosoituja sairauksia, yliherkkyyksiä yms. Mutta hyvin usein tilanne on niin että stressivatsa on se joka nämä diagnoosit sitten aiheuttaa pitkittyessään. Tästä syystä suosittelen että stressivatsa kannattaa huomioida jo ennenkuin oireilut muuttuvat vakaviksi, jotta sairauksilta vältytään.

Oma stressivatsani ilmeni jo lapsuudessa. Kun oli tilanne joka jännitti/hermostutti, meni vatsani aina aivan sekaisin. Ja vessaan tuli todellakin kiirus jos ei halunnut mennä vaihtamaan housuja. Toisilla stressivatsa aiheuttaa jännitystilanteessa ylen antamisen, minun kohdallani se oli ripuli. Sinänsä tämä oireilu ei ole mitenkään kehon virhetoiminto, päinvastoin. Kun paneudutaan hieman siihen mitä kehossa silloin tapahtuu, ymmärrämme miksi näin tapahtuu

Taistele-pakene-reaktio

Ihmiseen on sisäänrakennettu taistele-pakene-reaktio. Tämä toimintamalli on peruja luolamies-kaudelta, ja vastaa käytännössä kaikkien eläinten selviytymis-mekanismeja. Aivojen mantelitumake tunnistaa ja arvioi uhkatilanteita tulkitsemalla ääniä ja kuvia. Aiemmin opitun perustella mantelitumake määrittää kohdatun tilanteen vaaralliseksi, ja lähettää välittömästi hätäsignaalin hypotalamukseen, joka toimii komentokeskuksena, joka aktivoi sympaattisen hermoston eri hormonaalisten käskyjen kautta.

Uhkatilanteessa aivot antavat käskyn kehoon vapauttaa ensin adrenaliinia ja noradrenaliinia. Nämä käynnistävät taistele tai pakene -reaktion, jonka myötä pulssi nousee, sydämen iskuvoima kasvaa ja lihasten verisuonet laajenevat. Ihon ja sisäelinten verisuonet puolestaan supistuvat ja verenpaine nousee. Keuhkoputket laajenevat, jolloin ilma virtaa paremmin keuhkorakkuloihin. Elimistö valmistautuu siis tehostamaan lihasten toimintaa kaikin keinoin.

Jos uhka on todellinen ja taistelu väistämätön, aktivoituu ensimmäisen adrenaliinipiikin ehtyessä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akseli. Sen tehtävänä on pitää sympaattinen hermosto aktiivisena niin pitkään kuin tarvitaan.

Seuraavassa hetkessä lisämunuaisesta vapautuu kortisolia ja keho alkaa samalla vapauttaa varastoitua sokeria ja rasvaa lihasten käyttöön. Samalla ruuansulatus hidastuu, sillä kaikki veri on johdettu lihasten avuksi, eikä sitä riitä ruuansulatuskanavan tarpeisiin. Joten mitä tekee ruuansulatuskanava? Se pyrkii hankkiutumaan eroon ylimääräisestä rasitteesta joka ei edistä mahdollista taistele tai pakene tilanteen käsittelyä, joten vatsalaukku ja suolisto pyrkii tyhjenemään.

Tämä kaikki edellä mainittu on siis normaalia, luontaista ja jopa toivottavaa kehon reagointia. Ongelmaksi se muodostuu siinä vaiheessa jos stressi on jatkuvaa tai elimistö ei saa palauduttua hälytystilasta. Jos mantelitumake ei saa viestiä että parasympaattisen hermoston voi aktivoida palauttaakseen elmistön normaaliin rentoutuneeseen tilaan. Keholta menee noin 20 minuuttia toipua fyysisesti akuutista stressireaktiosta. Adrenaliinin vaikutus haihtuu nopeiten, joten jos hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-akseli ei ehdi aktivoida sympaattista hermostoa, on palautuminen nopeampi. Näin tapahtuu esimerkiksi jos säikähdät kaatuvan tuolin rymähdystä, jolloin adrenaliinipiikki iskee, mutta hormonaalinen viestintä ei käynnisty ennenkuin havaitset ettei todellista vaaraa ollut, ja ainoa oire jonka havaitset on hetken aikaa villinä laukkaava sydän.

Mistä tunnistaa stressin aiheuttajan?

Olemme kaikki erilaisia ja se minkä joku voi kokea stressinä voi toiselle olla ihan helppoa ja täysin stressitöntä. Itselläni yksi stressitekijä lapsuudessa oli ujouteni. Jo vieraan ihmisen tervehtiminen saattoi saada vatsani sekaisin. Reaktio oli sama myös silloin kun pitkän tauon jälkeen näki jonkun tutunkin ihmisen. Kouluikäisenä kun en enää pelännyt jokaista vierasta ihmistä, liittyi stressioireilut sekä koulun kokeisiin että esiintymisiin. Rakastin esiintyä, mutta aina ennen esiintymistä kärsin hirvittävästä ramppikuumeesta ja vatsani oli aivan sekaisin. Kumpa olisin silloin tiennyt sen minkä nyt tiedän hermoston rauhoittamisesta. Tiedän myös että tämä reagointi on meillä vahvasti geneettistä, eli äitini on samanlainen vatsalla stressaaja ja samoin oli hänen äitinsä…

Edelleen tunnen tuon pienen jännityksen valmistautuessani puhumaan vieraille ihmisille tai luennoimaan suuremmalle väkijoukolle. Nykyään tiedän kuitenkin tämän toimintamekanismin ja osaan käsitellä sitä paremmin. Nyt tuo jännitys on enemmän hyvä työväline kuin haitallinen tekijä elämässäni.

On siis hyvä tunnistaa mikä aiheuttaa reaktion. Kaikki ihmiset eivät oireile vatsallaan, eli stressireaktio voi näkyä kehossa myös päänsärkynä tai lihasjännityksenä. Nämä ovat aivan yhtä huomionarvoisia merkkejä, ja niihin kannattaa puuttua samalla tavoin kuin vatsan oireiluunkin vaikka hermoston heijastuspiste on niissä eri paikassa.

Stressi ja vagus-, eli kiertäjähermo

Jos stressitekijä on enemmän menttaalinen kuin fyysinen, eli esimerkiksi tietyt tilanteet aiheuttavat reaktion, eikä niinkään syödyt ruoka-aineet. On helpoin lähteä purkamaan stressiä hermoston kautta. Oleellista on toki pyrkiä karsimaan haittaava tekijä mahdollisuuksien mukaan pois. Jos reaktion aiheuttaa esim tietyn ihmisen kanssa kanssakäyminen, kannattaa minimoida nuo kanssakäymiset ja antaa ”hermoille lepoa”. Niin kauan kun sielä on stressitila pinnassa, on täysin turha pyrkiä käsittelemään asiaa sen kummemmin. Sitten kun kehon reagointi on laantunut, sen jälkeen voi lähteä sitten työstämään psyykkistä puolta siitä miksi kyseinen ihminen/tilanne/asia aiheuttaa moisen reaktion.

Hermostollisesti reaktiossa on mukana vagushermo (lat. nervus vagus), eli kiertäjähermo. Vagushermo on parasympaattisen, eli kehoa rauhoittavan hermoston tärkein tekijä, sen pääkatkaisija. Se ulottuu aivorungosta kehon kaikkiin tärkeisiin elimiin, kuten sydämeen, keuhkoihin ja suolistoon, vaikuttaen siten laaja-alaisesti terveyteemme. Vagus tulee latinankielisestä sanasta vaeltaja juuri siksi, että se kiertää ympäri kehoa. Suomeksi vagushermoa kutsutaankin kiertäjähermoksi.

Vagushermo ei ole tahdonalainen hermosto kuten esimerkiksi lihaksia liikuttavat hermot. Et voi siis pelkällä tahdonvoimalla saada sitä tyynnyttämään itseäsi stressissä. Mutta tietoisilla valinnoilla saat aktivoitua vagushermon ja sitä kautta sen toimimaan kuten haluaisit. Tärkein stressitilan laukaisussa ja vaguksen aktivoinnissa on hengitys. Muutama syvä pallealihasta liikuttava hengitys aktivoi kiertäjähermoa ja antaa rauhoittavat signaalit elimistölle. Tähän perustuu myös hyvin perinteisesti annetut ohjeet, siitä kuinka hätätilassa pysähdy ja hengitä syvään! Hengittäminen auttaa myös sikäli että aivot saavat happea ja ajatus kirkastuu, mutta todella myös hermosto rauhoittuu. Hyvin usein stressitilassa unohdamme koko hengityksen, tai hengitys on hyvin pinnallinen. Tällöin vagushermo jää herkästi puristuksiin eikä pääse toimimaan oikein.

Stressi ja vastustuskyky

Vagushermolla on merkittävä vaikutus myös immuunipuolustuksemme toimintaan. Vagushermo vapauttaa asetyylikoliinia joka puolestaan aktivoi PCTR1:n tuotantoa, joka puolestaa auttaa makrofageja taistelemaan bakteereita vastaan. Tämä osaltaan selittää myös sen, miksi usein saamme flunssan tai vastaavan stressin lauettua. Itseasiassa elimistömme on saanut tartunnan jo stressin aikana, kun puolustus ei ole ollut voimissaan. Mutta tunnistamamme flunssan oireet, nuha, yskä, kuume jne ovatkin, ei pöpön hyökkäyksen merkkejä, vaan elimistön puolustustaistelun merkkejä. Eli stressin hellittäessä vagushermo aktivoituu ja antaa oman tukensa immuunipuolustukselle, jolloin taistelu muuttuu näkyväksi.

Mutta palataan siihen stressivatsan rauhoittamiseen ja tarkastellaan millä käytännön nikseillä sitä voi auttaa.

Kuinka rauhoittaa stressivatsa?

  1. Selvitä stressin syy ja mahdollisuuksisen mukaan vältä/eliminöi tekijä.
  2. Aktivoi vagushermoa. Tähän toimivat parhaiten syvät hengitykset, mutta apua tuovat myös meditaatio, nauru, hyräily, jooga ja EFT.
  3. Jos ruoka-aineet aiheuttavat reaktiota, tarkastele ensin ruokailutapasi, eli rauhoitatko ruokailun ja pureskeletko ruokasi huolella. Tarvittaessa selvitä mahdolliset yliherkkyydet, suoliston bakteerikannan epätasapaino ja mahdolliset muista aineista (esim lääkkeet) aiheutuvat altistukset.
  4. Konsultoi asiantuntijan kanssa. Jos oireilu on enemmän ruoka-aine painotteista ota yhteys ravintoneuvojaan/-terapeuttiin. Jos taas oireilu vaikuttaa olevan enemmän ulkoisista tekijöistä johtuvaa, suosittelen konsultoimaan perinteisen kiinalaisen akupunktion osaajan kanssa. Heillä on taito aktivoida vagushermoa. Ja jos koet stressitekijän olevan enemmän pelkotiloja ja vastaavia, suosittelen harkitsemaan myös psykoterapian vaihtoehtoa, niin että tunnelukot puretaan keskustelun kautta.

Millä ruoka-aineilla voi tasapainottaa mieltä?

Aika ajoin törmään kysymykseen, millä ruoka-aineilla voisi tasapainottaa mieltä. Stressi, masennus, PMS-oireet ovat varsinkin näitä hetkiä jolloin tasapainotusta tarvitaan. Jokainen tietää sen kuinka kaikkiin näihin tuntuu liittyvän enemmän tai vähemmän makeanhimo. Kaipaako elimistö todellakin näissä tilanteissa sokeria, vai onko se vain jonkinlainen sijaistoiminto?

Jokainen on varmasti joskus kuullut hyvänolon hormoneista serotoniinista ja dopamiinista:

Serotoniini, eli 5-hydroksi-tryptamiini (5-HT) on kudoshormoni (paikallisesti solussa vaikuttava hormoni), sekä aivojen välittäjä aine. Sen toiminta keskushermostossa vaikuttaa muun muassa mielialaan, vireystilaan, aggressiivisuuteen ja ruokahaluun. Muualla elimistössä serotoniini osallistuu verenpaineen säätelyyn ja ruoansulatuskanavan toimintaan.

Serotoniini vaikuttaa mielialaan ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä. Koska serotoniini on pimeähormoni melatoniinin esiaste, sen puute vaikuttaa jossain määrin myös nukkumiseen. Serotoniini säätelee ihmisen ruoka- ja seksihaluja: serotoniinin puute voi aiheuttaa ruokahalun ja makeanhimon lisääntymistä. Elimistön liika serotoniinipitoisuus vähentää puolestaan seksuaalista halukkuutta ja kykyä seksuaaliseen nautintoon.

Dopamiini on eräs keskushermoston välittäjäaineena  toimiva hormoni, joka vaikuttaa pääasiassa dopamiinireseptoreihin. Dopamiinia tuotetaan aivojen hypotalamuksen tyvitumakkeissa. Dopamiinin eritys hidastuu iän myötä.

Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä. Tämä johtaa huumeidenkäyttäjien kohonneeseen psykoosialttiuteen. Dopamiini vaikuttaa elimistöön piristävästi ja energiaa lisäävästi nostaen sydämen sykettä ja verenpainetta. Dopamiini tehostaa myös oppimista.

Dopamiini kuuluu katekoliamiinien ryhmään ja toimii adrenaliinin sekä noradrenaliinin esiasteena.

(Lähde Wikipedia)

Jälleen kerran kun seurataan johtolankoja, päädytään lopulta sylttytehtaalle, eli suolistoon. Viimeaikaiset tutkimuksethan ovat osoittaneet selkeästi että suolisto on toiset aivomme. Ei siksi että suolisto itsessään suorittaisi tietoista ajattelutyötä, ei se on edelleen pääkopan sisällä olevien aivojen tehtävä, mutta sillä, että suolisto tuottaa aivojen toiminnassa tarvittavia välittäjäaineita. Oikaistaan nyt muutama mutka ja puhutaan siitä mistä näitä aineita saa ja mitä suolistossa tapahtuu.

Välittäjäaineiden esiasteiden lähteet ja välittäjäaineiden muodostuminen elimistössä

Serotoniini ja dopamiini ovat siis aineita joita kehomme itse muodostaa. Jotta tämä rakennusprosessi toteutuisi, tarvitaan kyseisten välittäjäaineiden esiasteita, joita elimistö siis muokkaa valmistaessaan välittäjäaineita. Serotoniinin esiaste on tryptofaani ja dopamiinin esiaste tyrosiini. Nämä ovat puolestaan aminohappoja, eli molekyylejä jotka rakentuvat amino- ja karboksyyliryhmästä. Aminohapot ovat proteiiniketjujen pienimmäksi pilkkoutuneita osasia.

Aminohapot, jotka ovat siis proteiinin molekyylejä, löytyvät luontaisesti proteiinipitoisesta ruuasta.
Tryptofaania sisältävät mm soija, kurpitsansiemenet, juustot, maksa, punainen liha, cashew-pähkinät ja chian siemenet.
Tyrosiinia sisältävät mm juustot (etenkin parmesan), liha, kala, kananmuna, linssit ja pavut, täysjyväviljat sekä siemenet ja pähkinät. Fenyylialaniinin lähteitä on vielä enemmän alkaen herneistä ja päätyen aspartamia sisältäviin elintarvikkeisiin.

Kun sanon että kehomme valmistaa näitä välittäjäaineita, puhun itseasiassa palturia, sillä valmistusprosessia ei suorita vain oma kehomme, vaan kehossamme vaikuttava mikrobiarmeija, suolistobakteerit. Tryptofaani on niin sanottu välttämätön aminohappo, eli sitä on saatava ravinnosta. Suolistossa tapahtuu sen muokkaus 5-hydroksitryptofaaniksi joka sitten puolestaan muuntuu serotoniiniksi. Tyrosiini puolestaan ei ole normaalisti välttämätön aminohappo, sillä keho voi muodostaa sitä fenyylialaniinista. Sanoin normaalisti, sillä ihmiset joilla on fenyyliketonuria puuttuu entsyymi, jolla fenyylialaniini muuntuisi tyrosiiniksi. Tällaisten ihmisten on saatava tyrosiini valmiina aminohappona ravinnosta.

Jotta nämä muutosprosessit toimisivat elimistössä oikein, tarvitaan sitten se oikea bakteerikanta, ja sille soveltuva ruoka. Eli jälleen kerran muistutus siitä, kuinka oleellista on huolehtia kaiken kaikkiaan suoliston hyvinvoinnista, kuiduista, maitohappobakteereista ja entsyymeistä. Puhumattakaan hyvistä rasvahapoista, vitamiineista ja kivennäis- ja hivenaineiden tasapainosta. Jälleen on hyvä muistaa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja yhdenkin palasen puuttuminen tekee koko mikrobiomin toiminnasta huteron kuin korttitalo, joka voi yhdestä henkäyksestä luhistua.

Välittäjäaineiden reagointi elimistössä

Palataanpa takaisin alkuun ja lainataan taas hieman wikipedian lauseita: ”Serotoniini vaikuttaa mielialaan ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä. Koska serotoniini on pimeähormoni melatoniinin esiaste, sen puute vaikuttaa jossain määrin myös nukkumiseen. Serotoniini säätelee ihmisen ruoka- ja seksihaluja: serotoniinin puute voi aiheuttaa ruokahalun ja makeanhimon lisääntymistä. Elimistön liika serotoniinipitoisuus vähentää puolestaan seksuaalista halukkuutta ja kykyä seksuaaliseen nautintoon.

Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä.”

Eli makeanhimo voi olla yksi merkki serotoniinin puutoksesta. Samoin jos uni on katkonaista tai kärsii nukahtamisvaikeuksista, voi syy löytyä serotoniinista. Agressiivinen ja ailahteleva käytös voi myös viitata serotoniinin alhaiseen määrään. Dopamiini puolestaan liittyy sokeriin sillä, että sokerin syöminen toimii aivan kuten edellämainitut huumeet, heroiini, kokaiini ja amfetamiini, vapauttaen dopamiinia. Tämä myös osaltaan selittää myös sen miksi sokeri-riippuvuus voi olla yhtä koukuttavaa, ellei koukuttavampaa kuin huumeriippuvuus. Mainitsin aiemmin myös, että aspartami on kehossa hajotessa fenyylialaniinin lähde, eli samoin kuin sokeri, se antaa aivoille myös tämän mielihyväsingnaalin.

Nyt jotta ei synny väärää mielikuvaa dopamiinista, kerrotaan se huono uutinen: Sokerin, aspartamin ja huumeiden aiheuttama ”dopamiinipiikki” ei ole hyvä juttu mielenterveyden kannalta, sillä se aiheuttaa dopamiinireseptoreissa resistenssin tilan. Tarvitaan entistä suurempia annoksia jotta saavutetaan sama hyvinvoinnin tila. Lisäksi sokeri ja keinomakeuttajat vaikuttavat insuliinintuotantoon, jolloin aikaansaadaan myös insuliiniresistenssi joka sitten taas puolestaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin. Eikä sovi myöskään unohtaa sitä että sokerilla ja tärkkelyksellä joka muuttuu elimistössä sokeriksi, on lisäksi negatiivinen vaikutus suoliston bakteerikantaan, se ruokkii huonoja bakteereita ja näännyttää hyvät bakteerit, eli välittäjäaineiden muodostuminen häiriintyy.

Neljä syytä miksi kannattaa käyttää aminohappoja lisäravinteena

Löytyy siis liuta ruoka-aineita jotka toimivat serotoniinin ja dopamiinin esiasteiden lähteenä. Miksi sitten pitäisi edes harkita aminohappojen ottamista purkista lisäravinteena?

  1. Suppea ruokavalio – Vegaani, vegetaristi, ruoka-aine yliherkkyydet ja allergiat, tai mikä tahansa muu syy joka aiheuttaa sen, ettei ruokavalio ole monipuolinen ja sisällä riittävästi välittäjäaineiden raaka-aineita.
  2. Imeytymishäiriöt – Syystä tai toisesta suoliston kunto ei aina ole priimaa, tai suolistosta puuttuu ruuan pilkkomiseen tarvittavat entsyymit tai bakteerikanta on muodossa ettei esiasteesta päästä muokkaamaan aminohappoja tarvittavaan muotoon.
  3. Lisääntynyt tarve – Jos syystä tai toisesta elimistön tarve saada aminohappoja on suuri, on maksan ja munuaisten kannalta hellävaraisempaa antaa aminohapot valmiiksi pilkotussa muodossa, eikä odottaa saavansa kaikki tarvittava osana runsasproteiinista ruokavaliota.
  4. Selkeät elimistön epätasapainosta kertovat merkit – Aminohappojen lisääminen ravintolisänä elimistön tasapainotuksen tueksi ei tarkoita sitä että niitä tarvitsisi popsia pillereinä lopun ikäänsä. Akuutissa tasapainotustilanteessa, 1-6 kk ajan, on hyvä tukea elimistöä lisäravinteina annettavilla aminohapoilla, jolloin voidaan turvata riittävä aminohappojen saanti. Kun tilanne korjautuu ja ruokavaliosta saatavien aminohappojen määrä ja imeytyvyys on varmistettu, voi lisäravinteena käytettävien aminohappojen käytön lopettaa turvallisesti. Aminohapot eivät aiheuta riippuvuutta.

Oma kokemukseni aminohapoista lisäravinteena

Ensimmäisen kerran otin tietoisesti käyttöön aminohappo-lisäravinteen joskus vuoden 2007 paikkeilla. Sain silloin vinkin että L-lysiini auttaa hillitsemään huuliherpestä. Käytin tuolloin yhden purkillisen, popsien nappuloita lähinnä vain silloin kun tuntui että herpes oli puhkeamassa. Tuon yhden purkin kuurin jälkeen herpes laantuikin remissiotilaan useaksi vuodeksi, joten aminohappojen käyttö jäi tauolle.

Seuraavan kerran otin aminohappoja käyttöön syksyllä 2013 aloittaessani CellRESET valmennuksen. Tuossa yhteydessä aminohappojen tärkein tehtävä oli tehostaa rasvan polttoa ja tukea lihasmassan muodostumista. Sen lisäksi että aminokapselit slimmasivat yhdessä ruokavalion ja treenin kanssa kroppani nopeammin kuin koskaan ennen, huomasin ihoni kiinteytyvät ja tunteiden vuoristoradan tasoittuvan. Tämän lisäksi tuntui että elimistön hormonitoiminta kaiken kaikkiaan tasoittui. Nyt en enää ihmettele moista toimintaa, sillä tiedän aminohappojen toimivan monen eri hormonin esiasteena.

Nykyäänkin käytän aminohappoja suht säännöllisesti. Näin vaihdevuosi-ikäisenä naisena olen huomannut että jättäessäni nappulat ottamatta, pinnani kiristyy huomattavasti herkemmin, ja varsinkin jos päällä on vielä jonkinlainen stressitila työ- tai opiskelukiireiden tai muun elämän tasapainoa sotkevan häiriötekijän takia, koen aminojen antavan minulle tyyneyttä kohdata vastoinkäymiset. Aminot eivät kuitenkaan turruta tunteita samalla tavoin kuin masennuslääkkeet tekevät (kyllä, olen aikanaan kokeillut myös niitä tunnevuoristoradan tasaamiseen), eli tunnen elämän ilot ja surut, mutta nyt voin itse valita miten näihin haluan suhtautua sen sijaan, että joko heittelehtisin holtittomasti tunteiden vuoristoradassa, tai olisin tunteeton zombie. Aika ajoin saan myös kuulla kanssaihmisiltä ihmetteleviä kommentteja siitä kuinka pitkä pinna minulla joidenkin asioiden suhteen on, veikkaan että tämä pitkäpinnaisuus on ensisijaisesti nuppinappieni eli aminohappojen ansiota.

Omassa käytössäni on FitLinen ProShape (Amino)-kapselit. Voit halutessasi tilata ne itsellesikin edellä olevan linkin kautta. Kyseinen tuote sisältää 8/9 välttämättömistä aminohapoista. Se ei sisällä histidiiniä siitä yksinkertaisesta syystä että kyseinen aminohappo on hiukan haasteellinen veijari. Histiidin aineenvaihdunta on hiukan vajaa, ja osa elimistön soluista muuntaa sitä itsessään histamiinimuotoon. Tämän vapautuminen soluista aiheuttaa histamiinireaktion, joka on monelle tuttu esimerkiksi siitepölyn aiheuttamana. Histamiinireaktio on sinänsä kehon normaali puolustusreaktio, mutta jos histiidiä kertyy elimistöön runsaasti aiheuttaa se puolestaan histamiiniyliherkkyyden. Eli vaikka kyseessä on välttämätön aminohappo, ei sen välttämättömyys tarkoita sitä että sitä tarvitsisi tankata elimistöön suuria määriä.

Aminohapot eivät kuitenkaan ole ainoa mielen hyvinvointiin vaikuttava ruoka-aine. Käsittelen seuraavassa postauksessa sitten muita mielialaan vaikuttavia ainesosasia. Ja mikäli kaipaat apua oman elimistösi tilanteen kartoittamiseen ja mahdollisen epätasapainon tasapainottamiseen otathan yhteyttä.

Painonhallinnan 4. sääntö: Nuku riittävästi!

Monet paahtavat menemään ympäripyöreitä päiviä ja kehuvat sillä kuinka pärjäävät muutaman tunnin yöunilla. Usein nämä samat ihmiset ovat niitä jotka ovat kerryttäneet keskivartalon alueelle varsin kattavan vararenkaan.

Elimistösi kaipaa kunnon yöunet voidakseen palautua päivän tapahtumista. Jos et nuku riittävästi, kokee kehosi tilanteen stressaavaksi. Elimistön stressitila puolestaan lisää stressihormonin, eli kortisolin tuotantoa. Kortisoli on keholle tärkeä lisämunuaiskuoren erittämä glukokortikoidi eli hiilihydraattiaineenvaihduntaan vaikuttava steroidihormoni. Sen tärkein tehtävä on muinaisuudessa ollut lisätä toimintakykyä ”pakene tai kuole”-tilanteissa. Stressin aiheuttamana kortisolin lisääntynyt määrä kuitenkin aiheuttaa häiriötä hiilihydraattiaineenvaihdunnalle. Jo kolmen tunnin mittainen yöunen lyheneminen johtaa alle viikossa sokerin siedon heikkenemiseen ja (onneksi) ohimenevään insuliiniresistenssiin, eli insuliinin tehon heikkenemiseen. Univaje lisää myös näläntunnetta ja näinollen lisää usein myös tarpeetonta syömistä.

Omalla kohdallani huomaan valvomisen kerryttävän nestettä elimistöön, itselleni se on selkeä merkki elimistön toimintahäiriöstä. Moni painonhallinnan kanssa kamppaileva on huomannut painon pysyvän helpommin kurissa silloin kun elimistö saa kaipaamansa pitkät yöunet. Varsinkin silloin, kun käytännössä tekee kaiken muun oikein painonhallinan kannalta, ja paino vain jumittaa liian korkeissa lukemissa, syy löytyy yleensä huonosta unirytmistä.

Oheinen kuva näyttää (musta käyrä) kuinka kortisolin tuotannon tulisi olla korkeimmillaan aamulla heräämisen aikaan. Tällöin herääminen on vaivatonta ja koet nukkuneesi tarpeeksi. Valkoinen käyrä puolestaan näyttää kuinka elimistön korjaamiseen vaikuttavat hormonit aktivoituvat iltaa kohden ja ”rakentavat” meidät uudestaan yön aikana.

Valitettavan monella elimistön rytmitys näyttää kuitenkin enemmän tältä:

Eli kortisoli jyrää pitkälle iltaan ja kun vuoteeseen mennään vasta puolen yön aikaan (tai sen jälkeen), jää elimistön toipumiseen auttamatta liian vähän aikaa. Tilanne on toki vielä huonompi silloin jos elimistöstä puuttuvat rakennuspalikat jolla korjaaminen voidaan tehdä. Mineraalien puute voi aiheuttaa unettomuutta, eli vaikka koet itsesi väsyneeksi muttet vuoteeseen mennessä silti saa unta, tai unesi on katkonaista ja levotonta. Itselleni olen saanut avun mineraalivajeeseen tästä.
Nuku siis elimistösi kaipaamat kauneusunet!

Häts-hii!! Terveydeksi!

Hoidatko sinä terveyttä vai sairautta? Kuinka moni työelämässä oleva luokittelee olevansa lähestulkoon korvaamaton sairastuessaan? Kuinka moni rämpii työpaikalle vaikka nenä vuotaa, aivastelee ja niiskuttaa? Tai jos on vain vähän lämpöä, kurkkua kaihertaa? Tai vaikka vatsassa pikkaisen kiertää ja on käynyt vasta vain kerran oksentamassa tai viettänyt aamulla tunnin pidempään pöntöllä sisuksiaan tyhjentämässä..?

Jostain kumman syystä työelämässä on vallalla ajatus ettei sairaslomapäivää voi pitää ellei ole pää kainalossa ja täydellisen kykenemätön hoitamaan työtehtäviään. Myönnän sen, olin itse työntekijänä pitkään samanlainen. En halunnut saattaa työkavereita pulaan ilmoittamalla olevani sairas, vaan raahauduin puolikuntoisena töihin ja vieläpä vastustelin siinä vaiheessa kun työkaverit ”pakottivat” kotiin lepäämään.

Siirryttyäni täysin yksityisyrittäjäksi on menttaliteettini sairaana työskentelyyn muuttunut radikaalisti. Nyt heti kokiessani elimistössäni vähänkin merkkejä sairauden ensi oireista, siirrän saman tien mahdollisuuksien mukaan päivän töitä niin että voin levätä sen ensimmäisen oireilupäivän. Aina tähän ei ole mahdollisuutta. Joskus se flunssa on minullekin iskenyt niin vauhdilla että aamulla olen lähtenyt päivän puuhiin täysin kunnossa ja päivän mittaan ylleni on vyörynyt infernaalinen flunssa kuumeineen. Silloin olen sen päivän kitunut ja hoitanut hommat joita en ole voinut siirtää, ja tyhjentänyt sitten kalenterin seuraavan päivän osalta kokonaan.

Olen itse todennut, että lyhennän sairauden kestoa viikosta parista tällä tavoin päivään pariin. Toisekseen näin toimiessani en kulje tuolla ihmisten keskuudessa tartuttamassa tautia kaikkiin kenet tapaan. Minulla yksityisyrittäjänä ei ole yksinkertaisesti aikaa ja varaa sairastaa. Siksi mielummin ylläpidän terveyttäni kuin hoidan sairautta.

Aina silloin kun elimistö antaa varoitusmerkkejä sairaudesta, on se myös muistutus siitä että en ole huolehtinut itsestäni täydellä teholla. Se että harrastan liikuntaa lähes päivittäin, syön pääsääntöisesti terveellisesti, huolehdin siitä että elimistöni saa kaipaamansa vitamiinit, mineraalit ja hivenaineet ja pyrin nukkumaan riittävästi. Silti välillä minullakin on stressaavampi jakso tai uppoudun niin innoissani johonkin tekemiseen että unohdan itseni. Jos elimistö tavalla tai toisella ylirasittuu, löytää se ainoan keinon saada huomioni painamalla ”paniikkinappulaa” eli puskemalla ulos jonkun sairauden oireen. Onneksi olen opetellut kuuntelemaan elimistöni varoitusmerkkejä, enkä juurikaan enää ajattele että ”hoidan vielä tämän ja tuon ja sitten voin sairastaa”. Ei, vaan mielummin reagoin oireeseen heti ja annan elimistölle sen kaipaavan lepohetken heti. Silloin tiedän voivani kiihdyttää uudestaan täyteen vauhtiin jo parissa päivässä. Jos syystä tai toisesta joudun väkisin paahtamaan varoitusmerkeistä välittämättä, tiedän joutuvani maksamaan siitä kalliimman hinnan kun elimistö joutuu tekemään enemmän töitä korjatakseen aiheutuneet vauriot.

Mielestäni elimistömme on erittäin fiksusti rakennettu. Oma ikäluokkani varmaankin muistaa 80-luvulla televisiossa tulleen Olipa kerran elämä-piirrossarjan (on tuo kai tullut useampaan otteeseen uusintana sen jälkeen). Muistan kuinka sarjassa esitettiin esimerkiksi valkosolujen toiminta. Kuinka nämä suonistomme ”poliisit” partioivat sisuksissamme ja löytäessään sitten tunkeutujan (virus, pöpö) eliminoivat sen. Omassa mielessäni näen elimistössäni parveilevat poliisit ja niiden yrityksen pitää elimistö puhtaana tunkeutujista. Me kaikki tiedämme mitä tapahtuu silloin jos jostain osa-alueesta yhteiskunnasta vähennetään määrärahoja: Hommat yritetään hoitaa yhtä hyvin kuin ennenkin, mutta pikkuhiljaa on pakko karsia jostain. Joten jos elimistöni kaikki palikat eivät ole tasapainossa ja tunkeutuja pääsee elimistööni, mitä silloin tapahtuu? Määrärahojen puutteesta johtuen poliiseja ei ole riittävästi partioimassa ja koska huomio suunnataan sinne mihin oma toimintani sen käskee, eli työn tekemiseen, sinnittelyyn, pääsevät tunkeutujat tekemään tuhoja ilman että poliisit voisivat koko voimallaan puolustaa elimistöäni. Vasta sitten kun maltan asettua lepäämään, antaa keholle mahdollisuuden suunnata koko huomionsa tunkeutujiin, vasta silloin pääsen paranemaan.

Tästä syystä olen itse valinnut sen että suon itselleni ”lorvipäivän” heti kun on vähänkin sellainen olo etten ole täydessä iskussa. Uskoisin tämän tavan tuovan suuremmillekin yrityksille ja yhteiskunnalle säästöjä pidemmällä aikavälillä kun annetaan ihmisten kuunnella kehoaan ja toimia sen parhaaksi. Näin vältettäisiin pitkittyneet sairaslomat, turha stressi ja kiristynyt ilmapiiri työpaikalla. Kun sen sijaan että paheksutaan sitä joka ottaa saikkupäivän sairastumisen alkupuolella paheksuttaisiinkin sitä joka tulee sairaana töihin muita tartuttamaan. Tällä katkeaisivat flunssakierteet, vähenisivät turhat antibioottikuurit ja ihmisten vastustuskyky vahvistuisi. Sitäpaitsi on huomattavasti mieltä piristävämpää pitää itsensä hemmottelupäivä silloin kun on vain vähän poissa parhaasta terästä, sen sijaan että sitten makaa sängyn pohjalla raatona ja kykenemättömänä tekemään yhtään mitään muuta kuin nukkumaan lääketokkurassa.

Ai niin, tällä omalla tavallani hoitaa terveyttä sairauden sijaan on ollut se seuraus että viimeisen vuoden aikana olen ottanut tasan yhden särkylääkkeen, poikkeukselliseen repivään päänsärkyyn. Muuten kaikki ”sairastumiseni” on menneet ohi päivässä parissa vitamiinien yliannostuksilla ja lepäilyllä hyvän kirjan tai elokuvien seurassa. Ja tietenkin yksi suunnattoman parantava elementti on sohvalla viereen, lämpöpatteriksi, käpertyvä vinttikoira. ❤

Mistä tämä ajatus nyt nousikaan mieleen? No tietenkin siitä että tänään on ollut tuollainen lorviaamu. Aamutreenit jäivät väliin kun herätessä oli hieman sellainen olo että flunssa yrittää kimppuun. Olen viettänyt pitkää rauhallista aamua loikoillen vuoteessa aamuteevetä katsellen, extrafitskut nauttien ja blogia päivitellen. Tänään taidan vain nauttia olostani, aurinkoisesta talvisäästä, hyvästä ruuasta ja ystävien seurasta puhelimitse. Se on ehdottomasti parasta lääkettä.

Terveyttä ylläpitävää päivää kaikille! ❤