Stressivatsaa käsittelevässä artikkelissa sivusin jo hieman yliaktiivisen suolen toimintaa, mutta pureudutaan nyt tähän ongelmaan tarkemmin. Artikkeli sisältää myös tuote-esittelyä sekä tarjouslinkin.

Kuinka rauhoittaa yliaktiivinen suoli?

Mennään ensin taas perusasioihin, eli mikä on yliaktiivinen suoli? Jokainen meistä on joskus kokenut tilanteen jolloin on syönyt jotain sopimatonta ja suolisto on ilmoittanut hetken päästä haluttomuudesta yhteistyöhön ja on tullut kiire vessaan. Tällöin suolisto pyrkii tyhjentämään sisältönsä käsittelemättä sitä sen kummemmin ja ruoka päätyy pönttöön lähes samassa muodossa, kuin missä se on nielaistu.

Tämä on elimistön täysin normaali puolustusreaktio ja sinänsä hyvä ominaisuus, että suolisto voi näin tehdä. Toinen keino jolla elimistö pyrkii poistamaan haitallisia tekijöitä on oksentaminen. En nyt lähde paneutumaan siihen milloin, miten ja miksi elimistö valitsee toisinaan poistamisen ylä- ja toisinaan alakautta, mutta ymmärrät, että kyse on tavallaan saman asian eri variaatioista.

Stressivatsa-artikkelissa mainitsin tosiaan siitä, että jännittäminen ja sitä kautta aktivoituvat hormonaaliset toiminnot aiheuttavat vastaavan reaktion. Silloin kyse ei ole sinänsä haitallisesta aineesta elimistössä, vaan enemmän elimistön ”taistele tai pakene”-reaktiosta johon liittyy suoliston tyhjentyminen, jotta kaikki veri voidaan hyödyntää hengissä säilymiseen (aivot ja lihaksisto), eikä sitä tarvita ruuansulatuksen toimintaan.

On kuitenkin olemassa suuri joukko ihmisiä, jolla syystä tai toisesta suolisto toimii näin joka päivä, useita kertoja päivässä. Tällöin puhutaan yliaktiivisesta suolesta.

Yliaktiivisen suolen syyt

Mikä sitten aiheuttaa yliaktiivisen suolen? Yleisimmin suolen yliaktiivisen toiminnan taustalta löytyy ruoka-aine yliherkkyyksiä, jolloin suolisto toimii edellä mainitun haitallisen tekijän poistorituaalin mukaan. Ruoka-aine yliherkkyydet pitävät yllä myös elimistön tulehdustilaa, joten pitkittyneenä nämä altistavat elimistöä myös kroonisille sairauksille, esim colitis ulcerosalle tai ärtyneen suolen oireyhtymälle (IBS).

Toinen suuri, ellei ehkä jopa suurin tekijä on stressi, varsinkin pitkittynyt stressi, joka ylläpitää jatkuvasti elimistön korkeaa kortisolitasoa ja aiheuttaa jatkuvan taistele tai pakene reagoinnin suolistossa. Myös tämä pitää yllä tulehdustilaa ja altistaa sairauksille.

Kolmas tekijä liippaa läheltä ruoka-aine yliherkkyyksiä, mutta tässä on kyse elimistön omasta toiminnasta joka kääntyy sitä itseään vastaan, eli histamiiniyliherkkyys. Tietyt ruoka-aineet sisältävät histamiinia, tietyt vapauttavat elimistön omaa histamiinia enemmän kuin muut, ja tämä histamiinin liikamäärä aiheuttaa taas sen että suolisto pyrkii tyhjenemään ja samalla elimistö altistuu tulehdukselle.

Neljäs yleinen syy on osittain taas kytköksissä histamiiniin, sillä histamiini on monoamiini, eli hermovälittäjäaine, ja yksi sen oleellinen tehtävä on vatsalaukun suolahapon muodostus. Eli neljäs syy liittyy vatsahappojen vähäisyyteen, ja sen aiheuttamaan elimistön epätasapainotilaan jota keho pyrkii kompensoimaan hankkiutumalla eroon ruokamassasta jota se ei kykene käsittelemään.

Viides, ja viimeinen tässä yhteydessä eriteltävä syy on suoliston mikrobiston epätasapaino. Tämä tila on saattanut muodostua suht nopeasti, esimerkiksi toistuvien antibioottikuurien seurauksena, tai pitkällä aikavälillä huonon ruokavalion seurauksena. Samalla tavoin kuin kaikki edellä mainitut, myös tämä syy altistaa elimistön pitkittyneelle tulehdustilalle ja voi hoitamattomana aiheuttaa kroonisen sairauden.

Muitakin syitä saattaa olla, erilaiset virus ja bakteritulehdukset voivat myös olla taustasyynä. Samoin rakenteellisia häiriöitä tai solujen erilaisten muutosten aiheuttamia.  Nämä ovat kuitenkin suhteessa harvinaisempia ja vaativat lääkärin konsultaatiota, joten en käsittele niitä tässä yhteydessä tämän enempää. Ravintoneuvontaan tullessa nämä vaihtoehdot otetaan myös huomioon ja tarvittaessa asiakas ohjataan konsultoimaan asiasta lääkärin kanssa.

Yliaktiivisen suolen rauhoittaminen

Jos suoli toimii yliaktiivisesti 1-2 päivän ajan, ei siitä tarvitse olla sen suuremmin huolissaan. Todennäköisesti syynä on stressipiikki, lääkekuuri tai epäsopiva ruoka. Stressiin, usein tämä on esiintymisjännitystä tai vastaavaa, auttaa vain vagus hermon rauhoittelu, eli hengitä syvään, meditoi, testaa EFT-naputtelua tai akupunktiota jotka kaikki voivat auttaa jännitystilan rauhoittamiseen. Jos epäilet syyksi epäsopivaa ruokaa, kannattaa elimistöä tukea niin hiilitableteilla (imevät mahdolliset myrkyt itseensä), ruuansulatusentsyymeillä ja kuituvalmisteilla. Turistiripuli on hyvä esimerkki tällaisesta akuutista yliaktiivisesta suolesta. Siihen kannattaa varautua jo matkalle lähtiessä ja varata mukaan esim precosan jonka sisältämä Saccharomyces boulardii, hiivapohjainen probiootti, auttaa suoliston mikrobikantaa tasapainottumaan ja puolustautumaan elimistöön livahtanutta virus- tai bakteeri vihollista vastaan. Precosan toimii myös antibioottikuurin aiheuttamaan suoliston epätasapainoon, tosin silloin kannattaa sitten tukea muutenkin suoliston hyvän bakteerikannan palautumista lääkekuurin jälkeen.

Jos oireilu jatkuu pidempään kuin muutaman päivän, on aihetta kiinnittää syihin jo suuremmin huomiota. Helpoiten tämä toteutuu ruoka- ja oirepäiväkirjalla. Seuraa siis mitä syöt ja milloin elimistö kiukuttelee. Onko läsnä stressitekijöitä? Onko elimistö ehtinyt palautua edellisen päivän rasituksista jne jne. Löydät varsin todennäköisesti syyn mikä nämä toistuvat reaktiot aiheuttavat.

Mikäli oirepäiväkirja kertoo että vatsasi tyhjenee ärhäkästi aamukahvin jälkeen, kannattaa harkita että testaat jättää kahvin muutamaksi päiväksi pois ja katsot mitä tapahtuu. Jos vatsa rauhoittuu voit muutaman päivän jälkeen vuorostaan testata miten elimistö reagoi kun palautat kahvin aamurutiiniin jne. Jos tuntuu ettet itse löydä syytä reagoinnille tai yksittäiset ruoka-aineet eivät osoittaudu syyllisiksi, eli selkeä kaava puuttuu kokonaisuudesta, voit varata ajan ravintoneuvontaan ja katsotaan yhdessä mistä se syyllinen löytyy.

Voit myös testata auttaako ruuansulatusentsyymien ja kuitujen lisääminen rauhoittamaan vatsaa. Oman ongelmavatsani pelasti aikanaan FitLinen Optimaalisetti, ja siitä oleellisempana tekijänä Basics, suoliston hyvinvointijuoma joka sopii hyvin herkkävatsaiselle. Basics sisältää siis 32 erilaista kasviperäistä ruuansulatusentsyymiä, liukenevia ja liukenemattomia kuituja, sekä kahta kantaa maitohappobakteereita. Nykyään käytän päivittäin suolistoni hyvinvoinnin turvaajana sen ”luksus versiota” eli Powercoctailia joka antaa myös energiaa B-vitamiinien muodossa ja sisältää monipuolisemman yrttikattauksen kuin hellävarainen Basics.

Yliaktiivisen suolen hoitopolku ravintoneuvonnassa

Aina omat voimavarat ja tietotaito eivät riitä ratkaisun löytämiseen. Silloin suosittelen kääntymään ravintoneuvojan tai -terapeutin puoleen. Pitkittyneitä suolisto-oireita korjatessa kannattaa asennoitua siihen että korjautuminen ei valitettavasti tapahdu sormia napsauttamalla, vaan se vaatii aikaa. Tästä syystä suolisto-oireiden korjaamiseen kannattaa varata joko 3 kk tai 6 kk hoito-ohjelma. Näissä ensimmäisellä kerralla kartoitetaan tilanne ja tehdään hoitosuunnitelma jossa mietitään tarvitaanko mahdollisesti yliherkkyys- tai suolistotestejä. Mikäli tarvitaan, otetaan ne ja hoitoprotokolla rakennetaan tarkemmin sitten niiden päälle.

Hoito-ohjelma etenee askel kerrallaan, edeten aina sen mukaan miten keho on reagoinut edellisiin muutoksiin. Karkeasti sanottuna ensin poistetaan haitalliset tekijät, sitten tuetaan suoliston kuntoa ja autetaan kehoa taltuttamaan mahdollinen tulehdus, sen jälkeen istutetaan suolistoon terve bakteerikanta ja luodaan monipuolinen ja ravitseva ruokavalio joka ylläpitää hyvän bakteerikannan kasvua.

Jos taustalla on stressitekijät, ravintoneuvonnan yhteydessä kartoitetaan myös keinoja jolla stressitasot saadaan laskettua ja elimistölle mahdollistetaan hyvä uni ja palautuminen. Tarvittaessa ravintoneuvonnasta ohjataan sitten jatkohoitoon rentoutusterapiaan, akupunktioon, elämänhallinnan valmentajalle tai työnohjaajalle. Usein stressin laskemisen kotihoidoksi riittää ”reseptillä” määrätty kävely metsässä tai joogan aloittaminen.

Mitä aikaisemmassa vaiheessa oireiluun puuttuu, sitä nopeammin oireet saa korjattua. Tämä pätee varsinkin lapsiin ja nuoriin. Eli jos perheen nuoriso-osasto on valittanut vatsaansa viikon pari, ja ramppaa vessassa tiuhaan tahtiin, ei kannata jäädä pitkäksi aikaa oireita seuraamaan, vaan mielummin varata ennemmin, kuin myöhemmin konsultaatioaika jossa tilanne saadaan kartoitettua ja tarvittavat suolistoa tukevat toimet aloitettua, niin vaiva ei pääse kroonistumaan. Tällöin ei yleensä tarvita myöskään pitkiä hoito-ohjelmia, vaan 1-2 tapaamista riittää ongelman ratkaisuun.

Alussa lupailin tarjouslinkin, saat itse asiassa käyttöösi kolme linkkiä josta voit valita mieluisamman. Jos koet suolesi olevan yliaktiivinen, ja kaipaat siihen ravintoneuvojan apuja, voit nyt elokuun ajan tilata alkukartoituksen, 3 kk tai 6 kk paketin ravintoneuvontaa -10% alennuksella käyttämällä kassalla koodia BLOGI10. Pääset näkemään tarkemmat kuvaukset siitä, mitä alkukartoitus ja paketit pitävät sisällään hinnasto-sivulta. Toimi nopeasti, kalenterini täyttyy syksyn osalta varsin hyvää vauhtia.

Monella meistä on selkeä mielikuva siitä, mikä ruoka on terveellistä. Tiedämme kaikki että perunalastut transrasvoineen ovat haitallisia. Miellämme että parsakaali on terveellistä. Viime vuosina on hehkutettu mm välimeren ruokavalion puolesta. Kuinka terveellistä meille onkaan oliiviöljy, salaatit ja vähähiilihydraattisuus…

Yleistys on aina vaarallista. Huomasin sen jo vuosia sitten kun testailin Atkinsin-diettiä omaksi ruokavaliokseni. Minulle se sopi, monelle muulle ei. Samoihin lopputulemiin olen tullut nyt myös CellRESET kehokuurin kanssa. Minulle se toimi, tiettyyn pisteeseen asti loistavasti, osalle valmennettavistani vielä paremmin ja osalle ei nin hyvin. Osteopaattini suositteli minulle sitten Alcat-testiä, ja lopulta jouduttuani toteamaan tulehduksen jylläävän kehossani huolimatta siitä että mielestäni söin ”terveellisesti”. Varasin siis ajan verikokeisiin ja nyt pari viikkoa olotilaani seurattua voin kertoa vaikutuksista.

Valitsin testiksi 200 ruoka-ainetta ja 50 wellness-ainesta. Koska päivittäin nautin ravintolisiä, halusin saada varmuuden siitä ettei elimistöni kärsi noiden takia.  Valmiina pakettina olisi ollut vähän vastaava paletti Metabolic, mutta henkilökohtaisesti totesin sen kemikaalien olevan sellaisia joista valtaosaa välttelen jo valmiiksi (väriaineita, fluori jne), joten otin mielummin itselleni hyödyllisemmän kokonaisuuden vaikakin hintaa kertyi hieman enemmän.

Hieman jännitin kuinka käy niille ruoka-aineille joita olen CR kehokuurin jälkeen vakiinnuttanut ruokavaliooni suhteellise runsaissa määrin. Kun sitten sain tuloslistan eteeni, olin suorastaan järkyttynyt. Pahimmat tulehduksen aiheuttajat, eli ne jolle kehoni voimallisesti reagoi olivat: Kampasimpukka, linssi, mango, nauris, oliivi, panimohiiva, punajuuri, retiisi ja vuohenmaito.

Oliiveja en sinänsä ollut pitkiin aikoihin syönyt, mutta oliiviöljyä käytin varsin runsaasti kaikkeen ruuanlaittoon. Linssit olin ottanut mukaan ruokavalioon vasta kuurin jälkeen, ajatellen niitä terveellisenä proteiinilisänä ja korvaavana vaihtoehtona pastoille. Nauriita olin napostellut nyt jonkin verran, ne kun olivat juuri parhaimmillaan, mutta niiden käyttömäärä on suhteellisen vähäinen, samoin kuin punajuurien ja retiisinkin. Kampasimpukoita, mangoa tai vuohenmaitoa sisältäviä ruokia en muista edes koska olisin syönyt. Panimohiivaa oli toki tullut viikottaisen saunaoluen muodossa ja satunnaisten sipsien lisäaineena.

Lisäksi elimistölläni oli keskivahva reagointi: Banaani, basilika, cashew, cayannepippuri, chilipippuri, greippi, härkäpapu, hunaja, kahvi, kamomilla, kesäkurpitsa, lampaanmaito, mansikka, munakoiso, paprikat, persilja, ruijanpallas, ruis ja turska. Ja koska elimistöni reagoi hiivasienelle, tuli välttää myös leivontahiivaa sekä sokerijuurikkaan että sokeriruo’on  kaikkia valmisteita ja vaahterasiirappia ja sen johdannaisia. Elimistöni reagoi myös keskivahvasti gliadiinille, joten tuli välttää myös kauraa, spelttiä, mallasta, vehnää ja ohraa kaikissa muodoissa. Ja koska elimistöni reagoi keskivahvasti myös kaseiinille, oli myös lehmän maidon johdannaiset pannassa.

Näiden lisäksi elimistöni reagoi vielä lievästi humalaan, juustokuminaan, kardemummaan, kikherneisiin, qinoaan, kookokseen, kurkkuun, limapapuihin, limeen, naudan maksaan, meriahveneen, mungopapuun, muskottipähkinään, omenaan, papayaan, parsaan, pellavan siemeniin, perunaan, purjosipuliin, salviaan, seesaminsiemeniin, selleriin, siikaan, tammenterhokurpitsaan, taskurapuihin, timjamiin, vaniljaan ja omasi lisäksi heikon intoleranssin gluteiinille ja heralle..

Wellness tuotteista reaktioita löytyi vain ketunliekolle, mangostanille, acaimarjalle, chlorellalle, kava-kavalle ja poimuhierrakalle, joten sen puolen kattaus stevioineen, oraksineen ja spiruliinoineen antoi luvan jatkaa monen ravintolisän käyttöä.

Ruokalistalleni jäi toki reilusti vaihtoehtoja. Olin pelännyt mm kananmunien, kanan ja kaalien puolesta, niitä kun olin viime aikoina syönyt varsin runsaasti. Yksikään näistä ei kuitenkaan aiheuttanut mitään reaktiota, joten saatoin huoletta jatkaa niiden nauttimista. Ruisleipä, yksi paheistani, joutui nyt kuitenkin täydellisesti pannaan. Samoin kuin kahvi jota olin päivittäin juonut, tosin vain sen mukillisen, mutta mukillinen ylläpiti tulehdusta varsin selkeästi.

Muutaman päivän jouduin pohdiskelemaan millä korvaan tiettyjä juttuja joihin olin ruuan valmistuksessa tottunut. Kuten esimerkiksi se oliiviöljy. No onneksi ruokavaliossani oli sallittuina monia öljyn lähteitä, joten salaatin päälle saattoi jatkossa lorauttaa avokado-, maapähkinä- tai auringonkukkaöljyä. Avokadoöljy kesti myös kuumennusta, joten se toimi gheen rinnalla paistamiseen. Leivät olivat yksi josta luopuminen oli hieman haasteellista. Se kun oli ollut se ”uupuneena kotiin ja äkkiä jotain suuhun” ratkaisu. No onneksi sallittuja olivat hirssi, tattari, maissi, riisi ja tapioka. Joten jouduin vain opettelemaan uusien jauhojen kanssa toimimisen ja onneksi myös runsas joukko siemeniä ja pähkinöitä oli sallituissa, joten pyöräytin hätävaraksi pellillisen sallituista aineksista koostuvaa siemennäkkäriä. Sitä on sitten sen jälkeen tullut tehtyä lähes joka päviä jossain muodossa, kun niissä on ilmeisesti jotain vikaa kun eivät säily korissa kaapin päällä vaan katoavat tuhka tuuleen…

Testin tuloksiin kuuluu neljän päivän kiertona noudatettava rotaatiodietti jolla vältetään elimistön herkistymistä ruoka-aineille. Tuohon rytmitykseen en ole vielä päässyt kiinni, mutta olen pyrkinyt siihen että ruoka-aineet kuitenkin kiertävät ruokavaliossani. Eli en syö useana päivänä peräkkäin samoja ruoka-aineita. Tavoittelen kuitenkin rotaation noudatusta, sillä tiedän noiden ruoka-aineiden toimivan sitten myös keskenään parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitä vaikutuksia olen sitten kehosta huomannut näiden puolentoista viikon aikana?
Ensimmäinen huomio oli menttaalitasolla. Kun sokerit ja viljat poistuivat ruokavaliosta ei stressi ole enää tuntunut ylitsepääsemättömältä masennukselta vaan mieliala on huomattavasti positiivisempi. SE vanha minä alkaa kaivautua esiin. Nukun huomattavasti rauhallisemmin kuin ennen. En muista kävelleeni unissani yhtenäkään yönä sinä aikana kun olen ruokavaliota noudattanut. Ei painajaisia tai säpsyjä kesken unien. Herään aamulla virkeänä. Viikonlopun heräämiset ennen viittä koiramessuille suunnatessa eivät olleet lainkaan niin tuskaa kuin joskus ennen. Turvotus kehosta on selkeästi vähenemään päin, sormus pyörii sormessa valtoimenaan ja ihon alainen ”lillukerros” on lähes kokonaan häipynyt. Reisien selluliittikertymätkin näyttävät siloittuneen, tosin sen osalta voi vielä olla kyse pelkästä toiveajattelusta, sillä en ole tämän kahden viikon aikana treenannut lainkaan, jos ei oteta lukuun kävelylenkkejä koirien kanssa.

Toki tilanteeseen kuuluu myös puhdistusreaktioita, välittömästi aloittaessani ruokavalion karsimisen roihahti huuliherpes ja pari päivää kärsin suuresti nivelkivuista koko selkärangan alueella. Tosin tuo kipuilu saattoi johtua myös jostain viruksesta, päätellen puoliskon samoihin aikoihin sairaslomalle pakottaneesta kuumeilusta. Itselläni ei tuon rankakivun lisäksi ollut mitään muita oireita, joten syyllinen saatoi olla kumpi vain.

Vaikutus omaan olotilaan on selkeästi positiivinen. Ei aamuisia yskänkohtauksia, ei päänsärkyjä, ei menkkakipuja, ei väsymystä, ei ärtymystä. Vaa’an suhteen muutos on ollut 1,5 kiloa pudotusta, eli selkeästi tulehdusnesteet poistuvat. Ja nyt on takana tosiaan vasta 1,5 viikkoa uutta ruokavaliota.

Jos sinua on mietityttänyt oma ruokavaliosi, sen terveellisyys itsellesi. Tai jos kärsit oireista joihin lääkäri ei ole löytänyt mitään järkevää syytä: väsymys, vatsakivut, päänsäryt jne suosittelen lämpimästi hakeutumista Alcat-testiin. http://www.globuliwellness.com

Toisinaan tulee eteen tilanne että kaipaisi leipää. Omalla kohdallani on kuitenkin se tilanne että tiedän etteivät perinteiset viljat tee keholleni kovin hyvää, joten tulee etsittyä vaihtoehtoja.

Ystäväni vinkkasi loistavan ohjeen gluteenittomista sämpylöistä Globuli Wellnessin fb-sivuilla, ja kun sämpylähimo kävi mahdottomaksi ajattelin tehdä oman versioni näistä. Silloin kun leivontainto iskee päälle, on käytettävä sitä mitä kaapista löytyy ja sovellettava ohjetta. Omista tuotoksistani ei tullut yhtä kauniita kuin Globulin versiot, mutta maukkaita ja asiansa ajavia kyllä. Jopa siinä määrin, että näitä saisin kuulemma mieluusti tehdä toistekin maistaja-raadin mukaan. Joten pistetäänpä ohje talteen ja teidän muidenkin iloksi ja hyödyksi.

Viljattomat maissi-papu-mantelisämpylät

Mitat ovat noin mittoja, käytin annosteluun parin desin juomalasia ja mutu-tuntumaa, sovella sen mukaan mitä omasta kaapista sattuu löytymään.
2 dl Maissitärkkelystä (Rivercote)
3 dl Mungpapu-jauho (Pint Brand, itämaisesta kaupasta)
2 dl Soijajauhoa (Soyolk)
3 dl Luomu mantelijauho (Ölmühle Solling)
1 dl Pellavasiemenrouhetta
1 dl Kuivattuja yrttejä (oregano, meirami, basilika)
Ropsaus ruususuolaa
3 rl intiaanisokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl oliiviöljyä
7 dl vettä
Ensin kuivat aineet sekaisin, soija ja mungpapujauho tekevät jauhoseoksesta jo aavistuksen ”öljyisen” eli sotku näyttää siltä kuin sinne olisi jo nypitty rasvaa joukkoon. Kun kuivat on sekaisin kaada joukkoon öljy, sekoita ja kippaa mukaan ensin 5 desiä vettä ja sekoita. Lisää nestettä sitä mukaa kun tuntuu että seos ”kuivahtaa”. Taikina saa jäädä huomattavasti normaalia sämpylätaikinaa kosteammaksi. Muotoile käsin uunipellille sämpyläpallot. Itse sain tästä määrästä 12 kämmenen kokoista sämpylää. Paista 250 asteessa 30-35 minuuttia.
Suunnattoman paljon nämä eivät uunissa kohonneet, mutta koostumus oli kuitenkin kuohkea. Ehkä jos muotoilun olisi tehnyt jauhotetuin käsin olisi lopputulos voinut olla kauniimpi, mutta rapsakka rustiikkinen kuori maistui näinkin taivaalliselta eikä lämmin sämpylä kaivannut muuta kuin sipaisun voita pintaan ja ääntä kohden. Aamulla lämmitin halkaistun sämpylän leivänpaahtimessa ja maku ja koostumus oli kuin olisi juuri uunista ottanut, joten toimii myös seuraavana päivänä.

Jo Hippokrates aikanaan sanoi:”Ruoka olkoon lääkkeemme.” Miksi sitten syömme itsemme sairaaksi? Miksi länsimaisen ihmisen ruokavalio koostuu pääsääntöisesti viljoista, sokerista ja maidosta? Miksi proteiinin lähteinä käytetty liha on syötetty myös viljoilla ja sokerilla?

En pohdiskele asiaa maatalouspoltiittiselta kannalta, sen voi jokainen tehdä tykönään. Mutta sitä todellakin pohdin, miksi valitsemme lautaselle mielummin näitä ruoka-aineita jotka tekevät meidät sairaaksi?

Käsiini osui artikkeli Rauli Mäkelästä. Hän on funktionaalisen lääketieteen lääkäri joka hoitaa mm reumapotilaita ruokavaliolla. Valitettavan moni tuntemani reumapotilas alistuu siihen että sairaus runtelee kehon ja loppu vastustuskyky nujerretaan voimattomaksi agressiivisilla lääkehoidoilla (jopa sytostaateilla). Mäkelä kuitenkin toteaa omassa hoito-ohjelmassaan tarkistavansa ensimmäisenä reumapotilaan ruokavalion.

– Samat hoitolinjat pätevät sekä sellaisiin reumoihin, missä reumakokeet vahvistavat sairauden reumaksi, mutta myös sellaisiin niveltulehduksiin, joita reumakokeissa ei näy. Ihminen voi olla aivan invalidi, vaikka reumakokeet eivät vahvista sairautta reumaksi. Tällainen tila voi tulla esimerkiksi silloin, jos jostakin huonon hygienian maasta sattuu saamaan kampylobakteerin tai salmonellan, jonka seurauksena on ensin ripuli ja sitten hyvin kipeä niveltulehdus. Tätä sanotaan reaktiiviseksi artriitiksi.
Rauli Mäkelä toteaa kokemuksen osoittaneen, että ruokayliherkkyydet aiheuttavat hyvin usein niveltulehduksia.
– Manipuloimalla potilaan dieettiä saadaan monasti paljon hyvää aikaan. Useimmiten syylliseksi paljastuvat kotimaiset (gluteeni) viljat, ja kun niveltulehdusta poteva potilas laitetaan gluteenittomalle ruokavaliolle, tilanne kohentuu nopeasti. Mieluiten pistän potilaani ihan aluksi oikealle eliminaatioruokavaliolle, missä poistetaan gluteenien lisäksi lehmänmaito, sokeri ja hiiva. Sen jälkeen rupean purkamaan dieettiä siten, että ensin puran muita tekijöitä ja jätän viimeiseksi viljat, koska useimmiten syyllinen löytyy sieltä. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä mekanismia, miksi gluteeniviljat ovat usein syyllisiä reumaattisiin tulehduksiin. Toiseksi yleisin syyllinen lienee maito.
– Jos potilas jaksaa ja on riittävän motivoitunut, pistän hänet ns. alkupaastolle eli pehmeälle paastolle, jolloin hän käyttää vain lisäravinnepulveria johon on sekoitettu vitamiineja, hivenaineita, aminohappoja ja tulehdusta hillitseviä lääkekasviuutteita, jolloin saadaan nesteeseen sekoitettava ravintolisäpulveri, joka juodaan.
Hoidon toiseksi kivijalaksi Rauli Mäkelä nimeää probiootit. Funktionaalisen lääketieteen mukaan tulehduksen ydin sijaitsee suolistossa, jolloin suoliston pieneliökantaa pyritään manipuloimaan.
– Eräs voimakas manipuloinnin tapa on alkupaasto, jos potilas vain jaksaa sen tehdä, ja paastoon yhdistetään usein suolen tyhjennys. Tässä voidaan käyttää samaa menetelmää kuin paksusuolen tähystyksessä, jolloin potilas huuhtelee itsensä yläkautta puhtaaksi. Tämä aiheuttaa vallankumouksen suoliston pieneliökannassa, mutta jos potilas ei jaksa tehdä tätä, hänelle aloitetaan ainakin probioottien syöttäminen. Useimmiten silloin puhutaan maitohappobakteereista.
Hoidon kolmanneksi tukipilariksi tohtori Mäkelä nimeää tulehdusta hillitsevät vitamiinit, hivenaineet, rasvahapot ja ravintolisät. Mäkelä pitää hyvin tärkeänä tulehduksen hillinnässä myös välttämättömiä rasvahappoja, ja erityisesti omega-3-sarjaan kuuluvia EPAa ja DHAta.
Jossakin vaiheessa mukaan hoitokuvioon tulevat neljäntenä tekijänä myös proteiineja pilkkovat eli proteolyyttiset entsyymit.
– Puhutaan systeemisestä entsyymihoidosta. Ihmiset ovat käyttäneet maailman sivu entsyymitabletteja helpottamaan ruuansulatusta, jos omat ruuansulatusrauhaset ja haima eivät tuota riittävästi ruokaa pilkkovia entsyymejä. Systeemisessä entsyymihoidossa ideana onkin se, että mahdollisimman tyhjään vatsaan otetaan entsyymejä, jotka vastoin vanhoja oppikirjatietoja imeytyvät suurelta osin ehjinä limakalvon läpi verenkiertoon. Ehjät entsyymimolekyylit, joita valmistetaan muun muassa ananaksesta ja papaijasta, hakeutuvat tulehtuneille alueille, missä ne pilkkovat tulehdusjätteitä ja lieventävät tulehdusta.
”Tyytyväinen tuloksiin”
Lääkäri Rauli Mäkelä toteaa, että pehmeässä reumatautien hoidossa valtaosa reumapotilaistani havaitsee selvää apua. Olen pystynyt vierottamaan monta potilasta solumyrkyistä ja muista kovista reumalääkkeistä. Hyvin monilla jää jossain määrin rajoitettu dieetti pysyväksi. Jos potilas on hyötynyt gluteiinittomasta dieetistä, he useimmiten jatkavat sitä. Potilaat valitsevat yleensä dieetin riesan mieluummin kuin jatkuvat säryt.
– Normaali hoitojakso kestää useita kuukausia. Ensimmäinen hoitokerta vie yleensä runsaasti aikaa, kun potilaalle selitetään kaikki hänelle uudet hoidot. Kontrolli on kuukauden kuluttua, jolloin potilas tulee kertomaan, mitä mieltä hän on asioista, ja valtaosa potilaista kertoo jo tuolloin voivansa selvästi paremmin kuin hoitoon hakeutuessa. Puolen vuoden kuluttua hoitojen alkamisesta potilaalla on yleensä yhä joitakin dieettirajoituksia ja myös jonkinlainen ylläpitoannos tulehdusta hillitsevistä ravintolisistä, vitamiineista, hivenaineista ja rasvahapoista. Näin tilanne pystytään pitämään hallinnassa.
Entä kuinka reumalääkärit suhtautuvat näihin hoitoihin?
– He sanovat potilailleni, että no joo, jatkakaa nyt niitä hoitoja, jos te luulette ja tykkäätte että niistä on jotakin hyötyä, mutta kyllä tiede on osoittanut, ettei niistä voi olla mitään hyötyä, tohtori Rauli Mäkelä naurahtaa. – Olen kuitenkin saanut selkäreumoissa, suurten nivelien ja käsien nivelien tulehduksissa aivan ällistyttäviä tuloksia.
Jos haluat tutustua tarkemmin reuman luonnonmukaiseen hoitoon, suosittelen lukemaan Rauli Mäkelän kirjan .

Miksi tämä sitten kiinnosti itseäni niin suuresti? Siksi että monet nivelkivuista ja reuman oireista kärsineet ovat saaneet CellRESET – kehokuurista avun. Mietin itse alkuun miksi kuurilla on vaikutusta myös niveliin, mutta nyt ymmärrän että koska kuurin ruokavalio poistaa samalla tavoin tulehdusta aiheuttavat ruoka-aineet lautaselta, ja koska kuurin aikana myös huolehditaan elimistön tarvitsemien vitamiinien, hivenaineiden ja mineraalien sekä aminohappojen saamisesta ja siitä että suolistomme saa probiootit ja entsyymit, siksi vaikutus on luonnollisesti täysin sama kuin lääkärin antaessa vastaavat ohjeet. Jos siis haluat ottaa keholle korjausliikkeen ennenkuin tarvitset siihe lääkärin apua, olen mielelläni valmentajasi prosessin läpi.

Lainaus: Rauli Mäkelän haastattelu.

Havahduin muutama viikko takaperin siihen tosiasiaan, että tämä on ensimmäinen kevät yli kymmeneen vuoteen kun en ole kaivannut antihistamiineja. Joskus maalis-huhtikuun taitteissa sairastin kolmen päivän pikaflunssan ja kun oireista tuolloin tuli mieleen jokakeväiset siitepölyallergiani, tutkin mitä siitepölytiedotteet silloin näyttivät. Leppä ja pähkinäpensas kukkivat silloin keskieuroopassa ja ensimmäiset maininnat siitepölyjen leijumisesta Suomeenkin löysin juuri siltä päivältä kun flunssani alkoi.

Flunssa tuli ja meni kolmessa päivässä. Maltoin tuolloin pysähtyä lepäämään ja antamaan nenäni vuotaa niagrana. Kun kolme päivää oli ohi, oli flunssa kadonnut täydellisesti. Unohdin joksikin aikaa asian, kunnes ympärillä alkoivat ihmiset valittaa allergiaansa. Oli tukkoista nenää, oli kirveleviä silmiä. Kuulemma aikainen kevät aiheutti sen että oireet iskivät monelle pahempana kuin moneen vuoteen. Ihmettelin kun nenäni ei ollut tukossa ja aivastelinkin vain niinä päivinä kun Helsingin yllä leijui tuo harmaa katupölyn pilvi. Sille ja sen mekaaniselle ärsytykselle nenässäni en minäkään ollut immuuni.

Flunssa- ja vatsatauti-aallot kaatoivat ihmisiä vuoteeseen ja minä mennä porskutin täysin kunnossa. Aloin miettiä mitä oli muuttunut viime keväästä? Olin syksyllä tehnyt cellRESET-kehokuurin ensimmäisen vaiheen (28 päivää) ja mässättyäni joulun otin keväällä uuden parin viikon tiivispuhdistuksen keholle ja jatkoin siitä sitten huolellisella optimoinnilla. Sen lisäksi olin systemaattisesti vähentänyt ruokavaliosta teolliset valmisruuat (paria kiirepäivän poikkeusta lukuunottamatta) ja jättänyt pois pääsääntöisesti valkoiset viljat, sokerit ja maitotuotteet voita ja itse valmistettua jugurttia lukuunottamatta.

Sen tiesin, että maitotuotteet lisäsivät liman muodostumista, eli niiden karsiminen auttoi siihen etten aamuisin enää ollut tukehtua yskänpuuskaan. Viljojen poistaminen puolestaan vei pois vatsakivut ja vähensi turvotuksen niihin satunnaisiin päiviin jolloin olin syystä tai toisesta tietoisella riskillä syönyt jotain jauhoa sisältävää. Sokereiden kohdalla tilanne oli sikäli mutkikkaampi että pyrin poistamaan kaikki ne missä oli piilosokereita, mutta jos minun teki mieli suklaapatukkaa, saatoin sallia itselleni suklaapatukan. Sokeri kun on se orjuuttaja jonka suhteen irti pääseminen voi olla yhtä haasteellista tai jopa haastavampaa kuin tupakasta. Vaikka keho todellisuudessa ei todellakaan tarvitse sitä sokeria (se voi valmistaa kaiken aivojen tarvitseman sokerin elimistössämme syömästämme ravinnosta), niin silti välillä oli helpompi hiljentää tuo tuskissaan aivoissani kiemurteleva sokerinarkki pienellä herkkupalalla kuin käydä itseni kanssa väsytystaistelua.

Kehoni reagoi huomattavasti entistä selkeämmin aina kun söin jotain sopimatonta, joten jos päätinkin uhmata itseäni ja syödä jotain sellaista joka ei ollut niin hyvä, sain palautteen keholtani välittömästi. Eräs ystäväni kommentoi kauhuissaan kuinka järkyttävää moinen kehoni herkistyminen oli. Omasta mielestäni tämä herkistyminen, siis se että kehoni antaa välittömän palautteen, on huomattavasti parempi kuin se että kroppani olisi edelleen tuudittautunut jatkuvaan turtuneeseen usvaan josta en edes erottaisi yksittäisen ruoka-aineen reaktiota, kun pahoinvointi ja väsymys olisi kehon normaalia olotilaa elinvoimaisuuden ja aktiivisuuden sijaan. Minua ei haittaa lainkaan se ettei elimistöni enää halua vastaanottaa valmisruokia tai reagoi säilöntäaineille, väriaineille tms. En minä kuole siihen jos haluankin jostain syystä syödä jotakin sellaista joka ei ole keholleni hyväksi ja saan vastineeksi reaktion. Otan silloin tietoisen riskin ja vastaan seurauksista. Kummasti ne mieliteota vähenevät näitä epäterveitä asioita kohtaan kun voi ennalta jo valmiiksi miettiä onko se suussa maistettu nautinto sen ”rangaistuksen” arvoinen. Ja kummasti ne mielihalujen kohteen muuttuvat. Tiesittekös esimerkiksi kuinka herkullisia ovat kotimaiset miniluumutomaatit? Tai millaista herkkua on retikka? Tai sen että kuivatut kurkkuviipaleet maistuvat oikeasti aivan järjettömän herkulliselta ihan sellaisenaan.

Tieto lisää tuskaa – vai lisääkö?

Etenin omaa tutkimusmatkaani terveyteen yrityksen ja erehdyksen kautta. Sen saatoin julistaa että cellRESET oli poistanut kehostani herkkyyden siitepölyille, mutta oliko syynä koko kuuri, vai se että sen seurauksena rustasin ruokavaliotani keholleni paremmaksi? Sitä en tiennyt. Omalla kohdallani oleellisinta oli tapahtunut muutos, ei se mikä oli täsmällinen toimintamekanismi.

Kun tiedostin muutokset kehossani ja sen reaktioissa, heräsi halu tietää lisää. En ole vieläkään saanut itseäni raahattua Alcat-testeihin, mutta se on edessä lähiaikoina, sillä haluan täsmällistä tietoa siitä mitkä ruoka-aineet ovat niitä joita kannattaa välttää ja mitä voin syödä huoletta. Kehoni alkaa koostumukseltaan olla muuten jo sellainen kuin haluan, vielä kun saan nuo väärien ruoka-aineiden aiheuttamat jatkuvat tulehdukset ja tulehdusnesteet pois, uskon sekä vaa’an että peilikuvan näyttävän juuri sellaisia tuloksia joita olen halunnutkin. Vielä peilikuvaa oleellisempi on kuitenkin ajatus siitä että kun saan tulehdukset lopullisesti katoamaan kehostani, ottaa vastustuskykyni vielä aimo harppauksen parempaan ja kun sen tilan saavuttaa…
..niin, sitten on mahdollisuus katsoa mikä tämän kehon todellinen potentiaali ja suorituskyky on. Uskon että meidän jokaisen keho on suunniteltu toimimaan täydellisesti ja sen tason haluan kokea.

Olen aina rakastanut hyvää ruokaa. Rakkaimmat muistot lapsuudesta liittyivät niihin hetkiin jolloin kokoonnuttiin sukulaisten kanssa joko joulupöytään tai rapujuhliin. Tai kesällä naapureiden kanssa yhdessä vietetyt grillijuhlat. En muista sitä oliko silloin minulle se ruoka varsinaisesti SE juttu, vai oliko suurempi merkitys sillä että paikalla oli iso joukko rakkaita ihmisiä ja fiilis hyväntuulinen.

Muistan kuitenkin sen että ruoka oli aina hyvää. Isoäitini ruuat olivat herkullisia ja mikäli oikein muistan niin pitkälle myös terveellisiä. Naapuruston grillijuhlien ruoka ei ehkä ollut sitä terveellisintä mutta taatusti herkullisimmasta päästä. Olen lapsesta asti saanut kokea makuelämyksiä maailmalta. Isovanhempani matkustelivat suht paljon ja toivat tullessaan sitten aina paikallisia herkkuja. Moni sellainen makuelämys joka minulle tuo lapsuuden mieleen on sellainen joita tiedän joidenkin lapsuusajan ystävieni kokeneen vasta aikuisella iällä (elleivät sitten vierailleet meillä juuri oikeaan aikaan). Silti olen pitkälle kasvanut perinteisen suomalaisen kotiruuan varassa. Perunalaatikko, karjalanpaisti, makaroonilaatikko, keittoperunat ja makkara- tai jauhelihakastike ovat tuttuakin tutumpia.

Ruuan suhteen olen oppinut myös sen millaisen vaivan vaatii että se peruna sinne ruokapöytään saadaan ja kantanut lukemattomat vesiämpärit, ruokaämpärit ja heinäpaalit elikoiden eteen, jotta sitä lihaakin on pöydässä ollut. Samoin olen soutanut ja huovannut tarpeen mukaan jotta verkot on saatu vesille ja saatu sitten myös ylöskin vedestä. Kalankin otan eteeni mieluiten vielä sätkivänä (tai no jos rehellisiä ollaan niin vastaperattuna). Opin siis pienestä pitäen miten ruoka tuotetaan ja kuinka siitä valmistetaan syömäkelpoista.

Jossain vaiheessa elämä muuttui muka niin hektiseksi ettei ruokailuun ehtinyt tai halunnut kiinnittää huomiota. En niinkään voi sanoa langenneeni pikaruokaan. Siitä piti oirehtiva elimistöni huolen. Hampurilainen on hyvin harvinainen herkku minun lautasellani. Ja yleensä silloinkin voin liki 90% varmuudella varautua siihen että elimistöni, tai lähinnä vatsani esittää protestoivan vastalauseen kipuilun tai turvotuksen muodossa. Einespitsat, valmiit mikroateriat ja helposti ja nopeasti valmistellut puolivalmisteet olivat jossain vaiheessa hitti. Helppoa ja nopeaa? Kyllä. Ravitsevaa ja terveellistä? Ei todellakaan. Ja tietysti opiskelijan budjetti huolehti jossain vaiheessa myös siitä ettei ruoka ollut välttämättä se johon rahaa olisi eniten halunnut käyttää, joten silloin tulivat erittäin tutuksi nuudelit, makarooni, riisi ja kaikki muukin nopeasti ja edullisesti täyttävä ruoka. Huono puolihan oli toki se ettei niiden ravintoarvo ollut mitenkään merkittävä.

Näiden terveen elämän etsimisen vuosieni aikana olen entistä enemmän kiinnittänyt huomiota siihen mitä lautaselleni laitan. Olen esimerkiksi äärimmäisen huono ravintolassa kävijä. Johtuen aivan siitä yksinkertaisesta syystä että tiedän olevani niin hyvä ruuanlaittaja, että ravintolan tarjoamat makuelämykset ovat usein tuottaneet pettymyksen. Toki positiivisiakin yllätyksiä on vastaan tullut. Ja varsinkin etnisemmät ruuat ovat sellaiset joiden kohdalla voin vielä luottaa ravintolan kokin omaavan enemmän taitoa hyppysissään kuin itselläni on. Toinen syy on se että kun laitan ruuan itse, voin luottaa siihen että sen raaka-aineet ovat sellaiset joita elimistöni sietää.

Kehokuurin jälkeen olen tosin päässyt toteamaan sen ettei elimistöni reagointi olekaan itsestäänselvää, tai sen reagoimattomuus. Mausteet joita aikanaan lääkäri kehoitti välttämään vatsakatarrin kanssa ovat juuri niitä joiden kanssa elimistö tuntuu nykyään voivan erittäin hyvin, eikä negatiivisia reaktioita ilmene. Nykyään käytänkin runsaasti paprikaa, chiliä, valkosipulia, inkivääriä, pippureita ja etikkaa. Eli juuri kaikkea sitä mitä lääkäri aikanaan varoitteli. Kaikki nämä ovat sellaisia jotka tehostavat ruuansulatusta, joten elimistöni polttaa ravinnon tehokkaammin ja saan ruuasta parhaalla tavalla kaikki ravintoaineet irti. Toki käytän runsaasti myös erilaisia yrttejä sekä sitruunamehua sekä todellakin reilusti mm oliiviöljyä, kookosöljyä ja jopa ihan voita. Kauhean vaarallisia ruoka-aineita sanovat jotkut. Tosiasia kuitenkin on että ihminen tarvitsee rasvaa jotta rasvaliukoiset vitamiinit voivat sulahtaa elimistön käytettäviksi. Vastaavasti kehoni tuntuu esittävän vastaväitteitä sellaisille ruoka-aineille joita ennen olen sietänyt ongelmitta, kuten porkkana ja banaani.

Olen viime aikoina karsinut ruokavaliostani jokseenkin täysin valkaistut jauhot, sokerit ja ylipäätään kaiken edes puolivalmisteeksi tehdyn. Lihat hankin ilman marinointia ja kalat tosiaan mieluiten tuoretiskiltä jos ei ole mahdollisuutta kalastaa itse. Kasvikset löytyvät mieluiten kotimaisista, vaikka täytyy myöntää että eräs herkkuni on espanjalainen miniluumutomaatti. Ne ovat makeita ja niiiin herkullisia.

Nyt kun kehoni on puhdistunut kuurin kanssa olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota niihin ruoka-aineisiin joille elimistöni tuntuu reagoivan viiveellä tai johtuen ruoka-aineiden yhdistelmistä. Sain tovi takaperin vinkin testistä jolla verestä voidaan mitata vasta-aineet myös niille ruoka-aineille joille elimistö ei reagoi välittömästi. Onneksi tiedustelulla Helsingistä löytyi paikka jossa testin voi käydä tekemässä, joten nyt mielenkiinnolla odottelen sitä hetkeä kun pääsen testin ottamaan ja varsinkin sitä että saan tulokset. Veikkaanpa että sen jälkeen lautaselle löytyy vain niitä raaka-aineita joiden kanssa elimistöni on ystävä. Sillä sen jälkeen loppuvat ainakin ruuan aiheuttamat selittämättömät reagoinnit, turvotukset ja vatsanväänteet. Sain myös kuulla tämän testin olevan avain onneen niille joille mikään dietti ei muuten ole purrut. Sillä jos elimistöön jatkuvasti laitetaan ruoka-aineita joita elimistö ei siedä, aiheuttaa se päättymättömän tulehdustilan kehossa joka voi sitten osaltaan aiheuttaa myös turvotusta ja ylipainoa..

Pysykää kuulolla, lisätietoa seuraa kunhan olen itse kokemusta rikkaampi.