Tuo armas puolisko lopetti joulukuussa lihan syömisen kaikissa muodoin. Kalaa meillä syödään ja satunnaisesti menee maitotuotteita (muutakin kuin voita) ja kananmunia, mutta punaista lihaa hän ei syö lainkaan. Omakin ruokavalio on siirtynyt entistä kasvispitoisemmaksi, kun mieluusti haastan itseäni miettimällä reseptejä joita kumpikin voi syödä ja jotka täyttävän sekä ravintoarvoiltaan että maittavuudeltaan vaativat kriteerit.

Olen jo muutamaan otteeseen kokkaillut Lidlin valikoimasta löytyvästä Next Level kasvisjauhelihasta. Noudattaen ihan muuten samoja reseptejä kuin eläinperäisestä jauhelihasta tehdessä, mutta nyt ei tehnyt mieli jauhotuotteitakaan, joten syntyi

Nopea viljaton vegaani spagetti bolognese

Löysin vihdoin pari viikkoa sitten kaapistani kasvismandoliinista sopivan terän jolla on helppo tehdä kesäkurpitsasta spagettia. Vaikka yhä haaveilen sellaisesta oikeasta spiraalileikkurista jolla kaikista kasviksista saisi sorvattua hyviä vaihtoehtoja jauhospagetille, niin tämä noin puolen sentin suikaletta tekevä terä oli ihan hyvä vaihtoehto. Viikonlopun ruokia miettiessä ajattelin kokeilla miten ihan perinteinen spagetti bolognese onnistuu näistä aineksista. Ja hyvinhän se onnistui. Aikaa ruuan laittamiseen meni sen että suikaloin kesäkurpitsat, ruskistaa jauhiksen ja antaa kaiken muhia noin 5 min. Eli todellista pikaruokaa. Jos olisi ollut oikein kiire olisi jauheliha voinut ruskistua toki jo samalla kun suikaloi kesäkurpitsoja.

Ohjeeseen tulee meillä tällä suikalointitekniikalla varata hieman enemmän kesäkurpitsaa. Käytän ruokaan lähinnä uloimman osan, joka on napakkaa, keskeltä noin 2x2cm soiro päätyy apukokkien (koirien) natusteltavaksi. Jos käytössä on spiraalileikkuri riittää todennäköisesti 1 keskikokoinen kesäkurpitsa per syöjä.

Jääkaapissa oli parhaat hetkensä nähneitä vihreitä parsoja jotka pilkoin pannulle ruskistumaan jauhelihan kanssa. Nämä ovat täysin optio, mutta ne antoivat annokseen kyllä kivaa rapsakkuutta, niin maun kuin rakenteen puitteissa.

Annoksesta tulee kahdelle todella nälkäiselle tai 3-4 vähemmän nälkäiselle.

Ainekset:
Nokare voita (tai gheetä, tai loraus oliiviöljyä
1 paketillinen Next Level kasvisjauhista
3 (2) keskikokoista kesäkurpitsaa suikaloituna ”spagetiksi”
8 vihreän parsan vartta leikattuna noin sentin paloiksi (tämä optiona)
1 tölkki paseerattua tomaattia / tomaattimurskaa
Mustapippuria
jeeraa
pippuriseosta
suolaa

Valmistusohje:

Suikaloi kesäkurpitsa spagettimaiseksi nauhaksi.
Pistä pannu lämpiämään ja voi (tai muu käyttämäsi rasva) pannulle.
Pilko parsat ja lisää pannulle. Lisää ”jauheliha” ja pilko sitä paistilastalla sopivan pieneksi muruksi. Ruskista se keskilämmöllä. Lisää mausteet ja kippaa joukkoon parin desin tölkki tomaattimurskaa. Sekoita kastikeainekset tasaiseksi ja säädä lämpö niin että kastike kiehuu ”hymyillen” lisää kesäkurpitsa suikaleet joukkoon kourallinen kerrallaan, sekoittele kastikkeen joukkoon. Kun kaikki kesäkurpitsat ovat kastikkeessa, säädä lämpö minimille ja anna ruuan tekeytyä kannen alla 5 min.

Jos käytät maitotuotteita, lisää lautaselle annoksen päälle juustoraastetta. Täysvegaanina voit lisätä päälle esim pähkinäparmesaania tai vain ripauksen oluthiiva-hiutaleita. Välttämättä annos ei kaipaa mitään lisukkeita.

Sen verran täydestä pasta-ateriasta tämä juustoraasten kanssa meni, että makutuomari luuli annoksen koostuvan sekä spagetista että kesäkurpitsasta, ja jos ei olisi tiennyt jauhiksen olevan peräisin sienistä ja muista kasviproteiineistä, olisi tätä syönyt ihan tyytyväisenä lihansyöjäkin.

Kasviperäiset lihan korvikkeet

Vaikka usein kehoitan välttämään teollisia ja prosessoituja ruokia ja ostamaan mahdollisimman käsittelemättömiä raaka-aineita, jotta oikeasti tiedät mitä syöt. Niin nyt kun olen testaillut näitä Next Levelin lihan korvikkeita, olen todennut ne loistaviksi, ainakin satunnaiskäyttöön näin sekasyöjän makunystyröille. Uskoisin että nämä voivat helpottaa aika monen kotikokin arkea kun haluaa vähentää sitä punaisen lihan käyttöä, muttei ole ihan vielä sillä tasolla että haluaa koko makumaailmaa pistää täysin uusiksi. Ja esimerkiksi kesän grillaamisiin saman sarjan vegepihvit sopivat loistavasti. Niitäkin tuossa testasimme ja voi taas todeta, että jos ei olisi tiennyt syövänsä vegepihviä, olisi luullut lautasella olevan eläinperäinen jauhelihapihvi.

Toisinaan tulee eteen tilanne että kaipaisi leipää. Omalla kohdallani on kuitenkin se tilanne että tiedän etteivät perinteiset viljat tee keholleni kovin hyvää, joten tulee etsittyä vaihtoehtoja.

Ystäväni vinkkasi loistavan ohjeen gluteenittomista sämpylöistä Globuli Wellnessin fb-sivuilla, ja kun sämpylähimo kävi mahdottomaksi ajattelin tehdä oman versioni näistä. Silloin kun leivontainto iskee päälle, on käytettävä sitä mitä kaapista löytyy ja sovellettava ohjetta. Omista tuotoksistani ei tullut yhtä kauniita kuin Globulin versiot, mutta maukkaita ja asiansa ajavia kyllä. Jopa siinä määrin, että näitä saisin kuulemma mieluusti tehdä toistekin maistaja-raadin mukaan. Joten pistetäänpä ohje talteen ja teidän muidenkin iloksi ja hyödyksi.

Viljattomat maissi-papu-mantelisämpylät

Mitat ovat noin mittoja, käytin annosteluun parin desin juomalasia ja mutu-tuntumaa, sovella sen mukaan mitä omasta kaapista sattuu löytymään.
2 dl Maissitärkkelystä (Rivercote)
3 dl Mungpapu-jauho (Pint Brand, itämaisesta kaupasta)
2 dl Soijajauhoa (Soyolk)
3 dl Luomu mantelijauho (Ölmühle Solling)
1 dl Pellavasiemenrouhetta
1 dl Kuivattuja yrttejä (oregano, meirami, basilika)
Ropsaus ruususuolaa
3 rl intiaanisokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl oliiviöljyä
7 dl vettä
Ensin kuivat aineet sekaisin, soija ja mungpapujauho tekevät jauhoseoksesta jo aavistuksen ”öljyisen” eli sotku näyttää siltä kuin sinne olisi jo nypitty rasvaa joukkoon. Kun kuivat on sekaisin kaada joukkoon öljy, sekoita ja kippaa mukaan ensin 5 desiä vettä ja sekoita. Lisää nestettä sitä mukaa kun tuntuu että seos ”kuivahtaa”. Taikina saa jäädä huomattavasti normaalia sämpylätaikinaa kosteammaksi. Muotoile käsin uunipellille sämpyläpallot. Itse sain tästä määrästä 12 kämmenen kokoista sämpylää. Paista 250 asteessa 30-35 minuuttia.
Suunnattoman paljon nämä eivät uunissa kohonneet, mutta koostumus oli kuitenkin kuohkea. Ehkä jos muotoilun olisi tehnyt jauhotetuin käsin olisi lopputulos voinut olla kauniimpi, mutta rapsakka rustiikkinen kuori maistui näinkin taivaalliselta eikä lämmin sämpylä kaivannut muuta kuin sipaisun voita pintaan ja ääntä kohden. Aamulla lämmitin halkaistun sämpylän leivänpaahtimessa ja maku ja koostumus oli kuin olisi juuri uunista ottanut, joten toimii myös seuraavana päivänä.

Olen aina rakastanut hyvää ruokaa. Rakkaimmat muistot lapsuudesta liittyivät niihin hetkiin jolloin kokoonnuttiin sukulaisten kanssa joko joulupöytään tai rapujuhliin. Tai kesällä naapureiden kanssa yhdessä vietetyt grillijuhlat. En muista sitä oliko silloin minulle se ruoka varsinaisesti SE juttu, vai oliko suurempi merkitys sillä että paikalla oli iso joukko rakkaita ihmisiä ja fiilis hyväntuulinen.

Muistan kuitenkin sen että ruoka oli aina hyvää. Isoäitini ruuat olivat herkullisia ja mikäli oikein muistan niin pitkälle myös terveellisiä. Naapuruston grillijuhlien ruoka ei ehkä ollut sitä terveellisintä mutta taatusti herkullisimmasta päästä. Olen lapsesta asti saanut kokea makuelämyksiä maailmalta. Isovanhempani matkustelivat suht paljon ja toivat tullessaan sitten aina paikallisia herkkuja. Moni sellainen makuelämys joka minulle tuo lapsuuden mieleen on sellainen joita tiedän joidenkin lapsuusajan ystävieni kokeneen vasta aikuisella iällä (elleivät sitten vierailleet meillä juuri oikeaan aikaan). Silti olen pitkälle kasvanut perinteisen suomalaisen kotiruuan varassa. Perunalaatikko, karjalanpaisti, makaroonilaatikko, keittoperunat ja makkara- tai jauhelihakastike ovat tuttuakin tutumpia.

Ruuan suhteen olen oppinut myös sen millaisen vaivan vaatii että se peruna sinne ruokapöytään saadaan ja kantanut lukemattomat vesiämpärit, ruokaämpärit ja heinäpaalit elikoiden eteen, jotta sitä lihaakin on pöydässä ollut. Samoin olen soutanut ja huovannut tarpeen mukaan jotta verkot on saatu vesille ja saatu sitten myös ylöskin vedestä. Kalankin otan eteeni mieluiten vielä sätkivänä (tai no jos rehellisiä ollaan niin vastaperattuna). Opin siis pienestä pitäen miten ruoka tuotetaan ja kuinka siitä valmistetaan syömäkelpoista.

Jossain vaiheessa elämä muuttui muka niin hektiseksi ettei ruokailuun ehtinyt tai halunnut kiinnittää huomiota. En niinkään voi sanoa langenneeni pikaruokaan. Siitä piti oirehtiva elimistöni huolen. Hampurilainen on hyvin harvinainen herkku minun lautasellani. Ja yleensä silloinkin voin liki 90% varmuudella varautua siihen että elimistöni, tai lähinnä vatsani esittää protestoivan vastalauseen kipuilun tai turvotuksen muodossa. Einespitsat, valmiit mikroateriat ja helposti ja nopeasti valmistellut puolivalmisteet olivat jossain vaiheessa hitti. Helppoa ja nopeaa? Kyllä. Ravitsevaa ja terveellistä? Ei todellakaan. Ja tietysti opiskelijan budjetti huolehti jossain vaiheessa myös siitä ettei ruoka ollut välttämättä se johon rahaa olisi eniten halunnut käyttää, joten silloin tulivat erittäin tutuksi nuudelit, makarooni, riisi ja kaikki muukin nopeasti ja edullisesti täyttävä ruoka. Huono puolihan oli toki se ettei niiden ravintoarvo ollut mitenkään merkittävä.

Näiden terveen elämän etsimisen vuosieni aikana olen entistä enemmän kiinnittänyt huomiota siihen mitä lautaselleni laitan. Olen esimerkiksi äärimmäisen huono ravintolassa kävijä. Johtuen aivan siitä yksinkertaisesta syystä että tiedän olevani niin hyvä ruuanlaittaja, että ravintolan tarjoamat makuelämykset ovat usein tuottaneet pettymyksen. Toki positiivisiakin yllätyksiä on vastaan tullut. Ja varsinkin etnisemmät ruuat ovat sellaiset joiden kohdalla voin vielä luottaa ravintolan kokin omaavan enemmän taitoa hyppysissään kuin itselläni on. Toinen syy on se että kun laitan ruuan itse, voin luottaa siihen että sen raaka-aineet ovat sellaiset joita elimistöni sietää.

Kehokuurin jälkeen olen tosin päässyt toteamaan sen ettei elimistöni reagointi olekaan itsestäänselvää, tai sen reagoimattomuus. Mausteet joita aikanaan lääkäri kehoitti välttämään vatsakatarrin kanssa ovat juuri niitä joiden kanssa elimistö tuntuu nykyään voivan erittäin hyvin, eikä negatiivisia reaktioita ilmene. Nykyään käytänkin runsaasti paprikaa, chiliä, valkosipulia, inkivääriä, pippureita ja etikkaa. Eli juuri kaikkea sitä mitä lääkäri aikanaan varoitteli. Kaikki nämä ovat sellaisia jotka tehostavat ruuansulatusta, joten elimistöni polttaa ravinnon tehokkaammin ja saan ruuasta parhaalla tavalla kaikki ravintoaineet irti. Toki käytän runsaasti myös erilaisia yrttejä sekä sitruunamehua sekä todellakin reilusti mm oliiviöljyä, kookosöljyä ja jopa ihan voita. Kauhean vaarallisia ruoka-aineita sanovat jotkut. Tosiasia kuitenkin on että ihminen tarvitsee rasvaa jotta rasvaliukoiset vitamiinit voivat sulahtaa elimistön käytettäviksi. Vastaavasti kehoni tuntuu esittävän vastaväitteitä sellaisille ruoka-aineille joita ennen olen sietänyt ongelmitta, kuten porkkana ja banaani.

Olen viime aikoina karsinut ruokavaliostani jokseenkin täysin valkaistut jauhot, sokerit ja ylipäätään kaiken edes puolivalmisteeksi tehdyn. Lihat hankin ilman marinointia ja kalat tosiaan mieluiten tuoretiskiltä jos ei ole mahdollisuutta kalastaa itse. Kasvikset löytyvät mieluiten kotimaisista, vaikka täytyy myöntää että eräs herkkuni on espanjalainen miniluumutomaatti. Ne ovat makeita ja niiiin herkullisia.

Nyt kun kehoni on puhdistunut kuurin kanssa olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota niihin ruoka-aineisiin joille elimistöni tuntuu reagoivan viiveellä tai johtuen ruoka-aineiden yhdistelmistä. Sain tovi takaperin vinkin testistä jolla verestä voidaan mitata vasta-aineet myös niille ruoka-aineille joille elimistö ei reagoi välittömästi. Onneksi tiedustelulla Helsingistä löytyi paikka jossa testin voi käydä tekemässä, joten nyt mielenkiinnolla odottelen sitä hetkeä kun pääsen testin ottamaan ja varsinkin sitä että saan tulokset. Veikkaanpa että sen jälkeen lautaselle löytyy vain niitä raaka-aineita joiden kanssa elimistöni on ystävä. Sillä sen jälkeen loppuvat ainakin ruuan aiheuttamat selittämättömät reagoinnit, turvotukset ja vatsanväänteet. Sain myös kuulla tämän testin olevan avain onneen niille joille mikään dietti ei muuten ole purrut. Sillä jos elimistöön jatkuvasti laitetaan ruoka-aineita joita elimistö ei siedä, aiheuttaa se päättymättömän tulehdustilan kehossa joka voi sitten osaltaan aiheuttaa myös turvotusta ja ylipainoa..

Pysykää kuulolla, lisätietoa seuraa kunhan olen itse kokemusta rikkaampi.