Viikonloppuna oli puhetta erään pienen ihmisen vatsan oireiluista, ja kun muutaman väärän valinnan seurauksena oma vatsani antoi myös muistutuksia siitä mikä kaikki sopii ja mikä ei, kumpusi tästä hyvä syy ottaa tämän viikon blogin aiheeksi

Kuinka rauhoittaa stressivatsaa?

Kun rakastan pohdiskella näitä syy ja seuraus kuvioita, eli tässäkin tapauksessa sitä mikä on varsinainen syy ja mikä vain seurauksena tuleva oire, niin mietitäänpä kokonaisuutta.

Stressivatsa

Mikä ensinnäkin on stressivatsa? Tämä ei ole millään tasolla virallinen lääketieteellinen termi, joten turha kaivaa tälle selitystä lääkärikirjoista. Stressivatsa on siis oireilu, joka ilmenee siinä vaiheessa kun jokin asia saa harmostuneeksi. Sen voi laukaista myös ruoka-aineet, mutta silloin törmätään usein siihen ettei lääkäri löydä mitään yliherkkyyttä, keliakiaa tai maitoallergiaan viittaavaa, vatsa vai oireilee, välillä hyvinkin kivuliaasti. Stressivatsaan voi toki liittyä myös ihan diagnosoituja sairauksia, yliherkkyyksiä yms. Mutta hyvin usein tilanne on niin että stressivatsa on se joka nämä diagnoosit sitten aiheuttaa pitkittyessään. Tästä syystä suosittelen että stressivatsa kannattaa huomioida jo ennenkuin oireilut muuttuvat vakaviksi, jotta sairauksilta vältytään.

Oma stressivatsani ilmeni jo lapsuudessa. Kun oli tilanne joka jännitti/hermostutti, meni vatsani aina aivan sekaisin. Ja vessaan tuli todellakin kiirus jos ei halunnut mennä vaihtamaan housuja. Toisilla stressivatsa aiheuttaa jännitystilanteessa ylen antamisen, minun kohdallani se oli ripuli. Sinänsä tämä oireilu ei ole mitenkään kehon virhetoiminto, päinvastoin. Kun paneudutaan hieman siihen mitä kehossa silloin tapahtuu, ymmärrämme miksi näin tapahtuu

Taistele-pakene-reaktio

Ihmiseen on sisäänrakennettu taistele-pakene-reaktio. Tämä toimintamalli on peruja luolamies-kaudelta, ja vastaa käytännössä kaikkien eläinten selviytymis-mekanismeja. Aivojen mantelitumake tunnistaa ja arvioi uhkatilanteita tulkitsemalla ääniä ja kuvia. Aiemmin opitun perustella mantelitumake määrittää kohdatun tilanteen vaaralliseksi, ja lähettää välittömästi hätäsignaalin hypotalamukseen, joka toimii komentokeskuksena, joka aktivoi sympaattisen hermoston eri hormonaalisten käskyjen kautta.

Uhkatilanteessa aivot antavat käskyn kehoon vapauttaa ensin adrenaliinia ja noradrenaliinia. Nämä käynnistävät taistele tai pakene -reaktion, jonka myötä pulssi nousee, sydämen iskuvoima kasvaa ja lihasten verisuonet laajenevat. Ihon ja sisäelinten verisuonet puolestaan supistuvat ja verenpaine nousee. Keuhkoputket laajenevat, jolloin ilma virtaa paremmin keuhkorakkuloihin. Elimistö valmistautuu siis tehostamaan lihasten toimintaa kaikin keinoin.

Jos uhka on todellinen ja taistelu väistämätön, aktivoituu ensimmäisen adrenaliinipiikin ehtyessä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akseli. Sen tehtävänä on pitää sympaattinen hermosto aktiivisena niin pitkään kuin tarvitaan.

Seuraavassa hetkessä lisämunuaisesta vapautuu kortisolia ja keho alkaa samalla vapauttaa varastoitua sokeria ja rasvaa lihasten käyttöön. Samalla ruuansulatus hidastuu, sillä kaikki veri on johdettu lihasten avuksi, eikä sitä riitä ruuansulatuskanavan tarpeisiin. Joten mitä tekee ruuansulatuskanava? Se pyrkii hankkiutumaan eroon ylimääräisestä rasitteesta joka ei edistä mahdollista taistele tai pakene tilanteen käsittelyä, joten vatsalaukku ja suolisto pyrkii tyhjenemään.

Tämä kaikki edellä mainittu on siis normaalia, luontaista ja jopa toivottavaa kehon reagointia. Ongelmaksi se muodostuu siinä vaiheessa jos stressi on jatkuvaa tai elimistö ei saa palauduttua hälytystilasta. Jos mantelitumake ei saa viestiä että parasympaattisen hermoston voi aktivoida palauttaakseen elmistön normaaliin rentoutuneeseen tilaan. Keholta menee noin 20 minuuttia toipua fyysisesti akuutista stressireaktiosta. Adrenaliinin vaikutus haihtuu nopeiten, joten jos hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-akseli ei ehdi aktivoida sympaattista hermostoa, on palautuminen nopeampi. Näin tapahtuu esimerkiksi jos säikähdät kaatuvan tuolin rymähdystä, jolloin adrenaliinipiikki iskee, mutta hormonaalinen viestintä ei käynnisty ennenkuin havaitset ettei todellista vaaraa ollut, ja ainoa oire jonka havaitset on hetken aikaa villinä laukkaava sydän.

Mistä tunnistaa stressin aiheuttajan?

Olemme kaikki erilaisia ja se minkä joku voi kokea stressinä voi toiselle olla ihan helppoa ja täysin stressitöntä. Itselläni yksi stressitekijä lapsuudessa oli ujouteni. Jo vieraan ihmisen tervehtiminen saattoi saada vatsani sekaisin. Reaktio oli sama myös silloin kun pitkän tauon jälkeen näki jonkun tutunkin ihmisen. Kouluikäisenä kun en enää pelännyt jokaista vierasta ihmistä, liittyi stressioireilut sekä koulun kokeisiin että esiintymisiin. Rakastin esiintyä, mutta aina ennen esiintymistä kärsin hirvittävästä ramppikuumeesta ja vatsani oli aivan sekaisin. Kumpa olisin silloin tiennyt sen minkä nyt tiedän hermoston rauhoittamisesta. Tiedän myös että tämä reagointi on meillä vahvasti geneettistä, eli äitini on samanlainen vatsalla stressaaja ja samoin oli hänen äitinsä…

Edelleen tunnen tuon pienen jännityksen valmistautuessani puhumaan vieraille ihmisille tai luennoimaan suuremmalle väkijoukolle. Nykyään tiedän kuitenkin tämän toimintamekanismin ja osaan käsitellä sitä paremmin. Nyt tuo jännitys on enemmän hyvä työväline kuin haitallinen tekijä elämässäni.

On siis hyvä tunnistaa mikä aiheuttaa reaktion. Kaikki ihmiset eivät oireile vatsallaan, eli stressireaktio voi näkyä kehossa myös päänsärkynä tai lihasjännityksenä. Nämä ovat aivan yhtä huomionarvoisia merkkejä, ja niihin kannattaa puuttua samalla tavoin kuin vatsan oireiluunkin vaikka hermoston heijastuspiste on niissä eri paikassa.

Stressi ja vagus-, eli kiertäjähermo

Jos stressitekijä on enemmän menttaalinen kuin fyysinen, eli esimerkiksi tietyt tilanteet aiheuttavat reaktion, eikä niinkään syödyt ruoka-aineet. On helpoin lähteä purkamaan stressiä hermoston kautta. Oleellista on toki pyrkiä karsimaan haittaava tekijä mahdollisuuksien mukaan pois. Jos reaktion aiheuttaa esim tietyn ihmisen kanssa kanssakäyminen, kannattaa minimoida nuo kanssakäymiset ja antaa ”hermoille lepoa”. Niin kauan kun sielä on stressitila pinnassa, on täysin turha pyrkiä käsittelemään asiaa sen kummemmin. Sitten kun kehon reagointi on laantunut, sen jälkeen voi lähteä sitten työstämään psyykkistä puolta siitä miksi kyseinen ihminen/tilanne/asia aiheuttaa moisen reaktion.

Hermostollisesti reaktiossa on mukana vagushermo (lat. nervus vagus), eli kiertäjähermo. Vagushermo on parasympaattisen, eli kehoa rauhoittavan hermoston tärkein tekijä, sen pääkatkaisija. Se ulottuu aivorungosta kehon kaikkiin tärkeisiin elimiin, kuten sydämeen, keuhkoihin ja suolistoon, vaikuttaen siten laaja-alaisesti terveyteemme. Vagus tulee latinankielisestä sanasta vaeltaja juuri siksi, että se kiertää ympäri kehoa. Suomeksi vagushermoa kutsutaankin kiertäjähermoksi.

Vagushermo ei ole tahdonalainen hermosto kuten esimerkiksi lihaksia liikuttavat hermot. Et voi siis pelkällä tahdonvoimalla saada sitä tyynnyttämään itseäsi stressissä. Mutta tietoisilla valinnoilla saat aktivoitua vagushermon ja sitä kautta sen toimimaan kuten haluaisit. Tärkein stressitilan laukaisussa ja vaguksen aktivoinnissa on hengitys. Muutama syvä pallealihasta liikuttava hengitys aktivoi kiertäjähermoa ja antaa rauhoittavat signaalit elimistölle. Tähän perustuu myös hyvin perinteisesti annetut ohjeet, siitä kuinka hätätilassa pysähdy ja hengitä syvään! Hengittäminen auttaa myös sikäli että aivot saavat happea ja ajatus kirkastuu, mutta todella myös hermosto rauhoittuu. Hyvin usein stressitilassa unohdamme koko hengityksen, tai hengitys on hyvin pinnallinen. Tällöin vagushermo jää herkästi puristuksiin eikä pääse toimimaan oikein.

Stressi ja vastustuskyky

Vagushermolla on merkittävä vaikutus myös immuunipuolustuksemme toimintaan. Vagushermo vapauttaa asetyylikoliinia joka puolestaan aktivoi PCTR1:n tuotantoa, joka puolestaa auttaa makrofageja taistelemaan bakteereita vastaan. Tämä osaltaan selittää myös sen, miksi usein saamme flunssan tai vastaavan stressin lauettua. Itseasiassa elimistömme on saanut tartunnan jo stressin aikana, kun puolustus ei ole ollut voimissaan. Mutta tunnistamamme flunssan oireet, nuha, yskä, kuume jne ovatkin, ei pöpön hyökkäyksen merkkejä, vaan elimistön puolustustaistelun merkkejä. Eli stressin hellittäessä vagushermo aktivoituu ja antaa oman tukensa immuunipuolustukselle, jolloin taistelu muuttuu näkyväksi.

Mutta palataan siihen stressivatsan rauhoittamiseen ja tarkastellaan millä käytännön nikseillä sitä voi auttaa.

Kuinka rauhoittaa stressivatsa?

  1. Selvitä stressin syy ja mahdollisuuksisen mukaan vältä/eliminöi tekijä.
  2. Aktivoi vagushermoa. Tähän toimivat parhaiten syvät hengitykset, mutta apua tuovat myös meditaatio, nauru, hyräily, jooga ja EFT.
  3. Jos ruoka-aineet aiheuttavat reaktiota, tarkastele ensin ruokailutapasi, eli rauhoitatko ruokailun ja pureskeletko ruokasi huolella. Tarvittaessa selvitä mahdolliset yliherkkyydet, suoliston bakteerikannan epätasapaino ja mahdolliset muista aineista (esim lääkkeet) aiheutuvat altistukset.
  4. Konsultoi asiantuntijan kanssa. Jos oireilu on enemmän ruoka-aine painotteista ota yhteys ravintoneuvojaan/-terapeuttiin. Jos taas oireilu vaikuttaa olevan enemmän ulkoisista tekijöistä johtuvaa, suosittelen konsultoimaan perinteisen kiinalaisen akupunktion osaajan kanssa. Heillä on taito aktivoida vagushermoa. Ja jos koet stressitekijän olevan enemmän pelkotiloja ja vastaavia, suosittelen harkitsemaan myös psykoterapian vaihtoehtoa, niin että tunnelukot puretaan keskustelun kautta.

Monella meistä on selkeä mielikuva siitä, mikä ruoka on terveellistä. Tiedämme kaikki että perunalastut transrasvoineen ovat haitallisia. Miellämme että parsakaali on terveellistä. Viime vuosina on hehkutettu mm välimeren ruokavalion puolesta. Kuinka terveellistä meille onkaan oliiviöljy, salaatit ja vähähiilihydraattisuus…

Yleistys on aina vaarallista. Huomasin sen jo vuosia sitten kun testailin Atkinsin-diettiä omaksi ruokavaliokseni. Minulle se sopi, monelle muulle ei. Samoihin lopputulemiin olen tullut nyt myös CellRESET kehokuurin kanssa. Minulle se toimi, tiettyyn pisteeseen asti loistavasti, osalle valmennettavistani vielä paremmin ja osalle ei nin hyvin. Osteopaattini suositteli minulle sitten Alcat-testiä, ja lopulta jouduttuani toteamaan tulehduksen jylläävän kehossani huolimatta siitä että mielestäni söin ”terveellisesti”. Varasin siis ajan verikokeisiin ja nyt pari viikkoa olotilaani seurattua voin kertoa vaikutuksista.

Valitsin testiksi 200 ruoka-ainetta ja 50 wellness-ainesta. Koska päivittäin nautin ravintolisiä, halusin saada varmuuden siitä ettei elimistöni kärsi noiden takia.  Valmiina pakettina olisi ollut vähän vastaava paletti Metabolic, mutta henkilökohtaisesti totesin sen kemikaalien olevan sellaisia joista valtaosaa välttelen jo valmiiksi (väriaineita, fluori jne), joten otin mielummin itselleni hyödyllisemmän kokonaisuuden vaikakin hintaa kertyi hieman enemmän.

Hieman jännitin kuinka käy niille ruoka-aineille joita olen CR kehokuurin jälkeen vakiinnuttanut ruokavaliooni suhteellise runsaissa määrin. Kun sitten sain tuloslistan eteeni, olin suorastaan järkyttynyt. Pahimmat tulehduksen aiheuttajat, eli ne jolle kehoni voimallisesti reagoi olivat: Kampasimpukka, linssi, mango, nauris, oliivi, panimohiiva, punajuuri, retiisi ja vuohenmaito.

Oliiveja en sinänsä ollut pitkiin aikoihin syönyt, mutta oliiviöljyä käytin varsin runsaasti kaikkeen ruuanlaittoon. Linssit olin ottanut mukaan ruokavalioon vasta kuurin jälkeen, ajatellen niitä terveellisenä proteiinilisänä ja korvaavana vaihtoehtona pastoille. Nauriita olin napostellut nyt jonkin verran, ne kun olivat juuri parhaimmillaan, mutta niiden käyttömäärä on suhteellisen vähäinen, samoin kuin punajuurien ja retiisinkin. Kampasimpukoita, mangoa tai vuohenmaitoa sisältäviä ruokia en muista edes koska olisin syönyt. Panimohiivaa oli toki tullut viikottaisen saunaoluen muodossa ja satunnaisten sipsien lisäaineena.

Lisäksi elimistölläni oli keskivahva reagointi: Banaani, basilika, cashew, cayannepippuri, chilipippuri, greippi, härkäpapu, hunaja, kahvi, kamomilla, kesäkurpitsa, lampaanmaito, mansikka, munakoiso, paprikat, persilja, ruijanpallas, ruis ja turska. Ja koska elimistöni reagoi hiivasienelle, tuli välttää myös leivontahiivaa sekä sokerijuurikkaan että sokeriruo’on  kaikkia valmisteita ja vaahterasiirappia ja sen johdannaisia. Elimistöni reagoi myös keskivahvasti gliadiinille, joten tuli välttää myös kauraa, spelttiä, mallasta, vehnää ja ohraa kaikissa muodoissa. Ja koska elimistöni reagoi keskivahvasti myös kaseiinille, oli myös lehmän maidon johdannaiset pannassa.

Näiden lisäksi elimistöni reagoi vielä lievästi humalaan, juustokuminaan, kardemummaan, kikherneisiin, qinoaan, kookokseen, kurkkuun, limapapuihin, limeen, naudan maksaan, meriahveneen, mungopapuun, muskottipähkinään, omenaan, papayaan, parsaan, pellavan siemeniin, perunaan, purjosipuliin, salviaan, seesaminsiemeniin, selleriin, siikaan, tammenterhokurpitsaan, taskurapuihin, timjamiin, vaniljaan ja omasi lisäksi heikon intoleranssin gluteiinille ja heralle..

Wellness tuotteista reaktioita löytyi vain ketunliekolle, mangostanille, acaimarjalle, chlorellalle, kava-kavalle ja poimuhierrakalle, joten sen puolen kattaus stevioineen, oraksineen ja spiruliinoineen antoi luvan jatkaa monen ravintolisän käyttöä.

Ruokalistalleni jäi toki reilusti vaihtoehtoja. Olin pelännyt mm kananmunien, kanan ja kaalien puolesta, niitä kun olin viime aikoina syönyt varsin runsaasti. Yksikään näistä ei kuitenkaan aiheuttanut mitään reaktiota, joten saatoin huoletta jatkaa niiden nauttimista. Ruisleipä, yksi paheistani, joutui nyt kuitenkin täydellisesti pannaan. Samoin kuin kahvi jota olin päivittäin juonut, tosin vain sen mukillisen, mutta mukillinen ylläpiti tulehdusta varsin selkeästi.

Muutaman päivän jouduin pohdiskelemaan millä korvaan tiettyjä juttuja joihin olin ruuan valmistuksessa tottunut. Kuten esimerkiksi se oliiviöljy. No onneksi ruokavaliossani oli sallittuina monia öljyn lähteitä, joten salaatin päälle saattoi jatkossa lorauttaa avokado-, maapähkinä- tai auringonkukkaöljyä. Avokadoöljy kesti myös kuumennusta, joten se toimi gheen rinnalla paistamiseen. Leivät olivat yksi josta luopuminen oli hieman haasteellista. Se kun oli ollut se ”uupuneena kotiin ja äkkiä jotain suuhun” ratkaisu. No onneksi sallittuja olivat hirssi, tattari, maissi, riisi ja tapioka. Joten jouduin vain opettelemaan uusien jauhojen kanssa toimimisen ja onneksi myös runsas joukko siemeniä ja pähkinöitä oli sallituissa, joten pyöräytin hätävaraksi pellillisen sallituista aineksista koostuvaa siemennäkkäriä. Sitä on sitten sen jälkeen tullut tehtyä lähes joka päviä jossain muodossa, kun niissä on ilmeisesti jotain vikaa kun eivät säily korissa kaapin päällä vaan katoavat tuhka tuuleen…

Testin tuloksiin kuuluu neljän päivän kiertona noudatettava rotaatiodietti jolla vältetään elimistön herkistymistä ruoka-aineille. Tuohon rytmitykseen en ole vielä päässyt kiinni, mutta olen pyrkinyt siihen että ruoka-aineet kuitenkin kiertävät ruokavaliossani. Eli en syö useana päivänä peräkkäin samoja ruoka-aineita. Tavoittelen kuitenkin rotaation noudatusta, sillä tiedän noiden ruoka-aineiden toimivan sitten myös keskenään parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitä vaikutuksia olen sitten kehosta huomannut näiden puolentoista viikon aikana?
Ensimmäinen huomio oli menttaalitasolla. Kun sokerit ja viljat poistuivat ruokavaliosta ei stressi ole enää tuntunut ylitsepääsemättömältä masennukselta vaan mieliala on huomattavasti positiivisempi. SE vanha minä alkaa kaivautua esiin. Nukun huomattavasti rauhallisemmin kuin ennen. En muista kävelleeni unissani yhtenäkään yönä sinä aikana kun olen ruokavaliota noudattanut. Ei painajaisia tai säpsyjä kesken unien. Herään aamulla virkeänä. Viikonlopun heräämiset ennen viittä koiramessuille suunnatessa eivät olleet lainkaan niin tuskaa kuin joskus ennen. Turvotus kehosta on selkeästi vähenemään päin, sormus pyörii sormessa valtoimenaan ja ihon alainen ”lillukerros” on lähes kokonaan häipynyt. Reisien selluliittikertymätkin näyttävät siloittuneen, tosin sen osalta voi vielä olla kyse pelkästä toiveajattelusta, sillä en ole tämän kahden viikon aikana treenannut lainkaan, jos ei oteta lukuun kävelylenkkejä koirien kanssa.

Toki tilanteeseen kuuluu myös puhdistusreaktioita, välittömästi aloittaessani ruokavalion karsimisen roihahti huuliherpes ja pari päivää kärsin suuresti nivelkivuista koko selkärangan alueella. Tosin tuo kipuilu saattoi johtua myös jostain viruksesta, päätellen puoliskon samoihin aikoihin sairaslomalle pakottaneesta kuumeilusta. Itselläni ei tuon rankakivun lisäksi ollut mitään muita oireita, joten syyllinen saatoi olla kumpi vain.

Vaikutus omaan olotilaan on selkeästi positiivinen. Ei aamuisia yskänkohtauksia, ei päänsärkyjä, ei menkkakipuja, ei väsymystä, ei ärtymystä. Vaa’an suhteen muutos on ollut 1,5 kiloa pudotusta, eli selkeästi tulehdusnesteet poistuvat. Ja nyt on takana tosiaan vasta 1,5 viikkoa uutta ruokavaliota.

Jos sinua on mietityttänyt oma ruokavaliosi, sen terveellisyys itsellesi. Tai jos kärsit oireista joihin lääkäri ei ole löytänyt mitään järkevää syytä: väsymys, vatsakivut, päänsäryt jne suosittelen lämpimästi hakeutumista Alcat-testiin. http://www.globuliwellness.com

Perinteisesti ajateltuna laskiaisesta alkaa paaston aika, joka jatkuu sitten pääsiäiseen asti. Vaikkein ajatukseni kaiken suhteen ole raamatun mukainen, niin paastoamista olen aina ajatellut ihmiseen ohjelmoituna toimintona. Meidän kehomme kaipaa puhdistumista, tyhjentymistä talven ruokavalion jäljiltä. Talvella tulee usein syötyä huomattavasti raskaampaa ruokaa kuin lämpimänä kesäkautena. Elimistö kun kaipaa pakkasiin lisää polttoainetta, lämmikettä.

Miksi sitten paastoamista pidetään usein ”viherpiipertäjien ja hihhuleiden” hommina? Onko meidät kyllästetty niin ajatuksella että elimistömme ei selviä ilman ruokaa tai juomaa? Katsoin yle areenasta dokumentin paastoamisesta. (dokkari on katsottavissa maaliskuun loppupuolelle asti). Ohjelmassa esiteltiin useampia paastoja, rankkoja versioita joita voi tehdä vain lääkärin valvovan silmän alla (vesipaasto) ja jokaisen kohdalla oli selkeästi havaittavia vaikutuksia elimistön toimintaan ja terveydentilaan. Esimerkiksi reuma oli selkeästi sellainen johon paasto vaikutti, metabolisesta oireyhtymästä puhumattakaan. Ja mikä mielenkiintoisinta, kun oli puhe syövän hoidosta solumyrkyillä, oli selkeästi todettu paaston, ennen hoitojaksoa, vähentävän solumyrkkyjen tuottamia sivuvaikutuksia kuten pahoinvointia.

Valitettavan moni havahtuu omaan terveyteensä vasta siinä vaiheessa kun jotain on jo pielessä. Silloin usein hakeudumme lääkäriin ja vasta silloin kiinnitämme huomiota ruokavalioon ja siihen kuinka elimistömme toimii. Jos ajatellaan ihmisen aikanaan eläneen niin että ruoka piti ensin itse saada kiinni tai kerätä pellolta ja metsistä, on melko automaattista olettaa keväällä syödyn lähinnä satunnaista vaaleaa proteiinia (kalaa ja lintuja), vihannesten, kasvisten ja marjojen säilyvyys kun on ollut varsin heikkoa ajalla jolloin elettiin luolissa. Eli elimistömme on rakentunut kevään puhdistumaan talven rasvaisemmasta ja raskaammasta ruokavaliosta (juurekset ja suurriistan liha). Voin hyvin myös kuvitella kevään lopun sujuneen juoden hunaja-teetä, yrtit kun säilyivät kuivattuna ja muita teeaineita sai ympäri vuoden. Hunajakin on luonnostaan säilyvää ja sen energiamäärä auttaa jaksamaan yllättävän hyvin.

Monet paastoavat kristillisen paaston aikaan, eli juuri ennen pääsiäistä. Useilla on silloin ohjelmassa nestepaasto jolloin juodaan erilaisia vihannesmehuja, toiset puolestaan nauttivat pussikeittoja ja todella extremet nauttivat vain vettä ja vaahterasiirappia/hunajaa. Monet paaston kokeilleet ovat kokeneet siihen liittyvät päänsäryt, vatsaoireet ja ”höntin olon”. Jo parin päivän paasto antaa elimistölle lepotauon arjen ruuansulatusurakasta, mutta keskimäärin viikko tarvitaan siihen että terveydelliset vaikutukset alkavat näkyä. Raamatun mukaan paaston aika on 40 vuorokautta. Sen vaikutus terveyteen on jo huomattava, sillä kuta pidemmän aikaa elimistö joutuu tuottamaan ravinnon itselleen kropasta itsestään, sitä tehokkaammin soluvälit puhdistuvat ja solutason aineenvaihdunta tehostuu. Miksi sitten ei suositella yksinkertaisesti venäläisen-paastoklinikan ohjetta juoda pelkkää vettä määrätty aika jotta tulokset syntyvät? Meidän elimistömme kun reagoi myös niin että se ajautuu ”hälytystilaan” siinä vaiheessa kun ruuan saannissa tulee muutosta. Seurauksena ovat rytmihäiriöt, pahoinvointi, krampit ja muut ”vieroitusoireet”. Näiden oireiden taustalla on aina jokin terveydentilan häiriö, oire itsessään ei välttämättä ole mitenkään hengenvaarallinen, vain epämiellyttävä, mutta jos ihminen ei tunne omaa kehoaan, eikä tiedä kuinka tilanne tulisi korjata tällaisen oireen ilmaantuessa, silloin seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

Katsoessani tuota paastoamisen ohjelmaa löysin sieltä aivan samat elementit jotka toteutuvat myös valmentamassani CellReset-elämäntapamuutoksessa. Vastaavat oireet saavat helpotusta kuin paaston kautta, kehon puhdistuminen lisää energiaa ja samalla kehoon annetaan tarvittavat vitamiinit, mineraalit ja hivenaineet sekä aminohapot joita keho tarvitsee kyetäkseen rakentamaan uusia soluja ja aktivoimaan olemassa olevien solujen toiminnan. CR vaikuttaa samalla tavoin hormoonitoimintaan käynnistäen niiden hormoonien toiminnan jotka riittämättömän ravinnon, väärän tyylisen ruokailurytmin tai muuten elimistöä stressaavien elintapojen takia ovat ”lukittuneet” kieltäytymällä toimimasta kuten asiaan kuuluu. Verrattuna esimerkiksi vesipaastoon tai ”low calorie dietteihin” CellReset antaa keholle jatkuvasti polttoainetta, aivan normaalin ruuan muodossa, mutta jaksotettuna niin että keho samalla polttaa turhat rasvavarannot kropasta ja tehostaa solutason aineenvaihduntaa. Lisäksi optimoidut ravintolisät huolehtivat siitä että keho saa kaiken sen mitä tarvitsee voidakseen lisätä energiantuotantoa ja vaikuttaa näin myös energisyyteen ja jaksamiseen.

Minä aloitin tämän kevään 28 päivän kehon uudelleenohjelmoinnin tänään. Jos haluat tehdä huolellisen kevätsiivouksen kehossasi, poistaen pitkään jyllänneen flunssan, toistuvat poskiontelotulehdukset, parantaa vatsan toimintaa, hankkiutua eroon talven mittaan kertyneistä kiloista… Tai jos haluat vain olla energisempi, saada parempia tuloksia urheilurintamalla tai kaipaat vain parempaa yöunta, ota yhteyttä niin kerron millaisella puhdistuskuurilla sinä voit kohdata tulevan kesän huomattavasti pirteämpänä, energisempänä ja terveempänä.

Olen aina rakastanut hyvää ruokaa. Rakkaimmat muistot lapsuudesta liittyivät niihin hetkiin jolloin kokoonnuttiin sukulaisten kanssa joko joulupöytään tai rapujuhliin. Tai kesällä naapureiden kanssa yhdessä vietetyt grillijuhlat. En muista sitä oliko silloin minulle se ruoka varsinaisesti SE juttu, vai oliko suurempi merkitys sillä että paikalla oli iso joukko rakkaita ihmisiä ja fiilis hyväntuulinen.

Muistan kuitenkin sen että ruoka oli aina hyvää. Isoäitini ruuat olivat herkullisia ja mikäli oikein muistan niin pitkälle myös terveellisiä. Naapuruston grillijuhlien ruoka ei ehkä ollut sitä terveellisintä mutta taatusti herkullisimmasta päästä. Olen lapsesta asti saanut kokea makuelämyksiä maailmalta. Isovanhempani matkustelivat suht paljon ja toivat tullessaan sitten aina paikallisia herkkuja. Moni sellainen makuelämys joka minulle tuo lapsuuden mieleen on sellainen joita tiedän joidenkin lapsuusajan ystävieni kokeneen vasta aikuisella iällä (elleivät sitten vierailleet meillä juuri oikeaan aikaan). Silti olen pitkälle kasvanut perinteisen suomalaisen kotiruuan varassa. Perunalaatikko, karjalanpaisti, makaroonilaatikko, keittoperunat ja makkara- tai jauhelihakastike ovat tuttuakin tutumpia.

Ruuan suhteen olen oppinut myös sen millaisen vaivan vaatii että se peruna sinne ruokapöytään saadaan ja kantanut lukemattomat vesiämpärit, ruokaämpärit ja heinäpaalit elikoiden eteen, jotta sitä lihaakin on pöydässä ollut. Samoin olen soutanut ja huovannut tarpeen mukaan jotta verkot on saatu vesille ja saatu sitten myös ylöskin vedestä. Kalankin otan eteeni mieluiten vielä sätkivänä (tai no jos rehellisiä ollaan niin vastaperattuna). Opin siis pienestä pitäen miten ruoka tuotetaan ja kuinka siitä valmistetaan syömäkelpoista.

Jossain vaiheessa elämä muuttui muka niin hektiseksi ettei ruokailuun ehtinyt tai halunnut kiinnittää huomiota. En niinkään voi sanoa langenneeni pikaruokaan. Siitä piti oirehtiva elimistöni huolen. Hampurilainen on hyvin harvinainen herkku minun lautasellani. Ja yleensä silloinkin voin liki 90% varmuudella varautua siihen että elimistöni, tai lähinnä vatsani esittää protestoivan vastalauseen kipuilun tai turvotuksen muodossa. Einespitsat, valmiit mikroateriat ja helposti ja nopeasti valmistellut puolivalmisteet olivat jossain vaiheessa hitti. Helppoa ja nopeaa? Kyllä. Ravitsevaa ja terveellistä? Ei todellakaan. Ja tietysti opiskelijan budjetti huolehti jossain vaiheessa myös siitä ettei ruoka ollut välttämättä se johon rahaa olisi eniten halunnut käyttää, joten silloin tulivat erittäin tutuksi nuudelit, makarooni, riisi ja kaikki muukin nopeasti ja edullisesti täyttävä ruoka. Huono puolihan oli toki se ettei niiden ravintoarvo ollut mitenkään merkittävä.

Näiden terveen elämän etsimisen vuosieni aikana olen entistä enemmän kiinnittänyt huomiota siihen mitä lautaselleni laitan. Olen esimerkiksi äärimmäisen huono ravintolassa kävijä. Johtuen aivan siitä yksinkertaisesta syystä että tiedän olevani niin hyvä ruuanlaittaja, että ravintolan tarjoamat makuelämykset ovat usein tuottaneet pettymyksen. Toki positiivisiakin yllätyksiä on vastaan tullut. Ja varsinkin etnisemmät ruuat ovat sellaiset joiden kohdalla voin vielä luottaa ravintolan kokin omaavan enemmän taitoa hyppysissään kuin itselläni on. Toinen syy on se että kun laitan ruuan itse, voin luottaa siihen että sen raaka-aineet ovat sellaiset joita elimistöni sietää.

Kehokuurin jälkeen olen tosin päässyt toteamaan sen ettei elimistöni reagointi olekaan itsestäänselvää, tai sen reagoimattomuus. Mausteet joita aikanaan lääkäri kehoitti välttämään vatsakatarrin kanssa ovat juuri niitä joiden kanssa elimistö tuntuu nykyään voivan erittäin hyvin, eikä negatiivisia reaktioita ilmene. Nykyään käytänkin runsaasti paprikaa, chiliä, valkosipulia, inkivääriä, pippureita ja etikkaa. Eli juuri kaikkea sitä mitä lääkäri aikanaan varoitteli. Kaikki nämä ovat sellaisia jotka tehostavat ruuansulatusta, joten elimistöni polttaa ravinnon tehokkaammin ja saan ruuasta parhaalla tavalla kaikki ravintoaineet irti. Toki käytän runsaasti myös erilaisia yrttejä sekä sitruunamehua sekä todellakin reilusti mm oliiviöljyä, kookosöljyä ja jopa ihan voita. Kauhean vaarallisia ruoka-aineita sanovat jotkut. Tosiasia kuitenkin on että ihminen tarvitsee rasvaa jotta rasvaliukoiset vitamiinit voivat sulahtaa elimistön käytettäviksi. Vastaavasti kehoni tuntuu esittävän vastaväitteitä sellaisille ruoka-aineille joita ennen olen sietänyt ongelmitta, kuten porkkana ja banaani.

Olen viime aikoina karsinut ruokavaliostani jokseenkin täysin valkaistut jauhot, sokerit ja ylipäätään kaiken edes puolivalmisteeksi tehdyn. Lihat hankin ilman marinointia ja kalat tosiaan mieluiten tuoretiskiltä jos ei ole mahdollisuutta kalastaa itse. Kasvikset löytyvät mieluiten kotimaisista, vaikka täytyy myöntää että eräs herkkuni on espanjalainen miniluumutomaatti. Ne ovat makeita ja niiiin herkullisia.

Nyt kun kehoni on puhdistunut kuurin kanssa olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota niihin ruoka-aineisiin joille elimistöni tuntuu reagoivan viiveellä tai johtuen ruoka-aineiden yhdistelmistä. Sain tovi takaperin vinkin testistä jolla verestä voidaan mitata vasta-aineet myös niille ruoka-aineille joille elimistö ei reagoi välittömästi. Onneksi tiedustelulla Helsingistä löytyi paikka jossa testin voi käydä tekemässä, joten nyt mielenkiinnolla odottelen sitä hetkeä kun pääsen testin ottamaan ja varsinkin sitä että saan tulokset. Veikkaanpa että sen jälkeen lautaselle löytyy vain niitä raaka-aineita joiden kanssa elimistöni on ystävä. Sillä sen jälkeen loppuvat ainakin ruuan aiheuttamat selittämättömät reagoinnit, turvotukset ja vatsanväänteet. Sain myös kuulla tämän testin olevan avain onneen niille joille mikään dietti ei muuten ole purrut. Sillä jos elimistöön jatkuvasti laitetaan ruoka-aineita joita elimistö ei siedä, aiheuttaa se päättymättömän tulehdustilan kehossa joka voi sitten osaltaan aiheuttaa myös turvotusta ja ylipainoa..

Pysykää kuulolla, lisätietoa seuraa kunhan olen itse kokemusta rikkaampi.