By |

Viime viikkoina olen istunut taas aktiivisesti koulun penkillä ja loppusuora ravintoterapeutti-opinnoissa alkaa häämöttää. Parin viimeisimmän lähijakson aiheena on ollut enemmän tai vähemmän se

Kuinka aineenvaihdunta toimii?

Näiden viikkojen aikana on pureuduttu siihen onko kalori aina kalori, vai onko sielä mahdollisesti jotain eroa tuleeko kalori hiilihydraatista, rasvasta vai proteiinista? On tutkailtu elimistön toimintaa ja kulutusta anabolisessa ja katabolisessa tilassa, eli miten elimistö toimii ruokailun jälkeen ja paastotilassa. On perehdytty apoptoosiin ja kehon itsekorjausmenetelmiin. Aliravitsemukseen, ravinteiden hyödyntämiseen ja krebsin sykliin (eli sitruunahappokiertoon) ja mitokondrioiden toimintaan ja solujen varauksiin.

Termodynamiikan lait

Aineenvaihdunta, kuten nimikin sanoo, on aineen vaihtamista toiseksi. Kaikki aineenvaihdunta pyörii termodynamiikan lakien mukaan. Ja termodynamiikan ensimmäinen sääntö on, että energiaa ei voida luoda eikä hävittää, ainoastaan muuttaa muodosta toiseen.

Tämä sääntö on koko painonhallinnan peruste. Ja tämä on myös se, jossa ihmisillä tuntuu olevan eniten haasteita ymmärtää. Ihmisen keho kuluttaa määrän x energiaa ihan vain sillä että on olemassa. Niin kutsuttu perusaineenvaihdunta on siis se joka meidän kehossamme tapahtuu silloin kun makaamme vuoteessa ja hengitämme. Tämä vaihtelee henkilön koosta, iästä ja terveydentilasta riippuen noin 1200-2500 kcal välillä. Oma perusaineenvaihdunta on helppo laskea netistä löytyvillä laskureilla, mutta perus sääntö on että pienen aineenvaihdunta on pienempi, suuren suurempi ja lihas kuluttaa energiaa enemmän kuin rasva. Se miltä osin perusaineenvaihdunnan kulutus on oleellinen, jos kehosi saa ravintoa vähemmän kuin perusaineenvaihdunnan edellyttämä määrä, kiskaisee se käsijarrun päälle ja hidastaa aineenvaihduntaa taatakseen hengissä pysymisen. Ja kun aineenvaihdunta hidastuu, vähenee kulutus. Ja kun kulutus vähenee, varastoi kroppa kaiken mahdollisen sitten kun sitä taas saa. Tässä on se yksinkertainen syy, miksi niin monet ovat jojo-diettaajia. Dietillä paino putoaa ja aineenvaihdunta hidastuu (loogista), kun dietin jälkeen palataan normaaliin ruokailuun, ei aineenvaihdunta kiihdykään samalla tavoin, jolloin kroppa varastoi taas kaiken.

Moni tekee myös sen virheen, että halutessaan pudottaa painoa lisää liikuntaa ja samalla vähentää syömistä. Tämä toimintamalli nostaa kyllä hetkellisesti kulutusta, mutta perusaineenvaihdunta hidastuu koska tarve saatavaan ravintomäärään nähden on vajaa. Tässä yhteydessä korostuu myös ruuan ravintotiheys, eli se saadaanko ruuasta energia-arvon lisäksi myös kaikki tarvittavat palikat aineenvaihdunnan pyörittämiseen.

Aineenvaihdunnan aktivointi

Edellisen perusteella voidaan jo vetää yksinkertainen johtopäätös siihen kuinka aineenvaihdunnan saa aktivoitua: Syö riittävästi! Eli huolehdi siitä, että kehosi saa perusaineenvaihdunnan vaatiman määrän energiaa. Ja jos treenaat, huolehdi myös sen vaatimasta energiatankkauksesta.  Toinen oleellinen asia on ruuan laatu. Jos elää ”sipsikaljavegaanina” (eli prosessoiduilla elintarvikkeilla), voi olla varma ettei keho saa kaikkia tarvitsemiaan ravinteita ruuasta. Tämä sama pätee myös siihen jos pääsääntöinen ruoka on voileivät.

Ruuan laadun varmistamisessa ensimmäinen vaihe on ostaa raaka-aineet prosesoimattomina. Kasvikset kokonaisina, tuoreina kasviksina, kalat kokonaisena (tai korkeintaan perattuna), liha kokolihana tai jos haluat jauhelihana, valitse silloin luomua ja mielummin hanki se rekosta tai vastaavasta jossa tiedät saavasi kyseisen tuottajan oman karjan lihaa eikä jotain prosessoituja teurasteollisuuden jämäpaloja jauhettuna. Tähän väliin pieni muisto entisen lähikauppamme palvelusta: Asuessamme Sipoon Myyraksessa, oli lähikauppamme Nikinmäessä, vanhan porvoontien varressa sijainnut Palmén. Tuolla kun osti jauhelihaa, näytti kauppias mielestään sopivaa lihapalaa ja kysyi, jauhetaanko tästä? Ja jauhelihan sai siis pakettiin vasta jauhettuna eikä tuntikausia annosteluastiassa seisseestä tai suojakaasuun pakattuna.

Aktivoiko lisäravinteet aineenvaihduntaa?

Omassa asiakastyössäni törmään usein kysymykseen, että no mikä hyöty niistä ravintolisistä sitten on? Yksi hyöty jonka omassa työssä olen havainnut, on aineenvaihdunnan aktivoituminen. Vaikka esimerkiksi aminohappoja elimistö voi käyttää uudestaan hyödyksi, samoin se kierrättää jossain määrin kivennäis- ja hivenaineita mm sappisuolojen muodossa, ovat vitamiinit ja varsinkin antioksidantit niitä joita elimistö tarvitsee ulkoa päin. Esimerkiksi useilla B-vitamiineilla on oleellinen tehtävä aineenvaihdunnassa. Jos vitamiinit puuttuvat, ei pyöri pyörä, eikä muunnu aineet toiseksi. Vaikka ruokavirasto muistuttaa siitä ettei ravintovalmisteiden osalta saa käyttää terveysväittämiä markkinoinnissa, niin totean nyt yksiselitteisesti, että kyllä niillä ravinteilla on erittäin oleellinen merkitys terveyden ylläpitämisen, kuin myös sairauksien hoidon saralla. Se ettei yksittäisellä vitamiinilla (tai edes vitamiinicoktaililla) ole välttämättä petrimaljassa havaittu todistettavia vaikutuksia, ei tarkoita sitä etteikö sen saanti olisi elintärkeä silloin kun puhutaan näin monimutkaisesta koneistosta kuin ihmiskeho. Paljon on tosiaan sitä mitä keho kykenee valmistamaan itse, paljon on sellaista jonka puuttuminen aiheuttaa elimistössä ”uudelleen järjestäytymistä” ja keho löytää keinon korvata tarpeen toisella toimintamekanismilla, mutta paljon on sellaista joiden osalta se ravinne on vain pakko saada ulkopuolelta tai muuten saa heittää lusikan kokonaan nurkkaan.

Sen selvittämiseen, onko omalla kohdalla aineenvaihdunnan aktivoitumisessa kyse ravinteiden puutteesta, saa selvitettyä varsin helposti. Joko testaamalla kehon ravinnepitoisuudet tai vielä helpommin, ottamalla ravintolisän käyttöön ja seuraamalla huomaako olossa mitään vaikutusta. Ihan päivässä parissa ei kannata ihmeitä odottaa, varsinkin jos kropassa on kremppaa (usein se kremppa kun kertoo juuri siitä että sielä on jo hyvän aikaa ollut joku vajaus joka aiheuttaa toimintahäiriön), mutta niitäkin on jotka huomaavat jo parissa päivässä olossa muutoksen parempaan. Kokeilemalla (tai mittaamalla) tietää mikä on oma tilanne. Yksi jonka mittauttaminen todellakin kannattaa, on D-vitamiini. Se kun ei näy/tunnu välttämättä päälle mitenkään vaikka pitoisuus olisi alhaalla. Alhainen pitoisuus kuitenkin heikentää vastustuskykyä, altistaa osteoporoosille ja rintasyövälle, ja vaikuttaa myös esim masennuksen synnyssä. Puhti-palvelussa saat mittautettua arvot helposti ilman lääkärin lähetettä. Ja tällä hetkellä sielä näyttää olevan tarjouksessa D-vitamiini+ferritiini. Saat Puhdin testeistä vielä -5% alennuksen kun lisäät kassalla koodin hosw_puhti.

Lisäravinteissa löytyy sitten toki vielä erityisesti aineenvaihdunnan aktivointiin tarkoitettuja valmisteita. Näiden toiminta perustuu termogeneesiin, eli ne lisäävät kehon lämmön tuottoa, mikä osaltaan lisää sitten kehon kulutusta. Yksinkertainen keino lisätä samaa lämpötuotantoa on lisätä ruokaan sopivasti tulisia mausteita, esim cayennepippuria, chiliä jne jotka aiheuttavat ruuansulatuksessa lisääntyvää aktiviteettiä. Palelu lisää myös energian kulutusta, sekä siltä osin että keho joutuu työstämään enemmän saadakseen säilytettyä lämmön, että sillä, että palelu aktivoi ruskean rasvan muodostumista, eli käytännössä rasvakudos alkaa kylmässä tehdä töitä lämmön tuotannon eteen ja muuttuu energiaa kuluttavaksi. Pienillä vauvoilla on syntyessään tätä ruskeaa rasvakudosta, siksi pienet lapset yleensä ovatkin varsin lämpimiä. Viisas luonto kun rakentaa elimistön suojamekanismit sellaisiksi että pienokaisen elintärkeät elimet eivät jäähdy liikaa vaikka kehon kokonaiskapasiteetti on suhteellisen pieni.

Dietti vs paasto?

Ketogeeninen ruokavalio on tällä hetkellä päivän sana. Mikä siitä tekee niin autuaaksi tekevän? Kaikille on jollain tasolla tuttu hormoni insuliini. Siitä puhutaan sokeriaineenvaihdunnan yhteydessä. Jos elimistö ei tuota insuliinia, on riskinä vaarallisen korkealle nouseva veren insuliinipitoisuus. Tästä on kyse puhuttaessa niinsanotusta ykköstyypin diabeteksesta. Metabolinen oireyhtymä voi puolestaan tuottaa insuliiniresistenssin tilan, jolloin solujen insuliinireseptorit eivät toimi kuten kuuluu, ja sokerin kulkureitit soluihin eivät näinollen aktivoidu oikein ja solut sokeroituvat ulkoapäin. Se miksi ketogeeninen on niin loistava vaihtoehto on se, että ketogeenisellä tarve insuliinille on minimalistinen. Koska ruokavaliossa elimistöön sisään otettavan sokerin määrä on vähäinen, ei tarvita insuliinia sen siirtämiseksi verestä soluihin. Elimistö kykenee käyttämään polttoaineena ja energian lähteenä ketoaineita. Ketoaineiden muodostaminen vaatii keholta enemmän energiaa, sillä se joutuu prosessoimaan proteiinia ja rasvoja saattaakseen ne lopulta energiantuottoon käytettävään muotoon. Näinollen aineenvaihdunta joutuu siis tekemään enemmän töitä sen eteen että se saa samasta syödystä ruokamäärästä saman energian. Ketogeenisen toinen hyvä puoli on se, että proteiini ja rasva täyttävät paremmin ja pitävät yllä kylläistä oloa kauemmin kuin hiilarit. Eli nälän tunne tulee vasta siinä vaiheessa kun elimistö tarvitsee lisää polttoainetta, ei siinä vaiheessa kun verensokeri laskee insuliinin vaikutuksesta. Tästä syystä ketogeenisellä ruokavaliolla olevalle ei ole mikään ongelma syödä 2-3 ateriaa päivässä, kun hiilihydraattipainotteisesti syövä voi tarvita 5-6 ateriaa.

Kun energiansaanti putoaa, siirtyy keho automaattisesti ketoosiin, eli alkaa muuttaa rasvoja ketoaineiksi. Elimistö valmistaa myös hiilihydraatteja proteiinista, eli missään vaiheessa keho ei ole täysin ilman hiilihydraatteja. Paastotilassa elimistö alkaa automaattisesti siis puhdistaa elimistön kuona-varantoja ja vie huonokuntoisia soluja ohjelmoituun solukuolemaan, saadakseen niiden rakennusaineita uusiokäyttöön. Paaston aikanakin aineenvaihdunta toki hidastuu. Mutta jos verrataan paastoa ja alikaloreilla tehtävää näännytystä, on ero usein siinä, että tarpeeseen nähden liian vähän syövä antaa elimistölle kuitenkin ruokaa joka aktivoi insuliinin tuotantoa, eli sisältää hiilihydraatteja, tällöin apoptoosi (ohjelmoitu solukuolema) ei aktivoidu samalla tavoin. Paastoon kuuluu aina paastoon laskeutuminen ja siitä rauhassa palautuminen. Paastosta palautumisen oleellinen merkitys on siinä, että vaiheittain aineenvaihdunta taas käynnistyy. Idea on vähän sama kuin isoilla voimalaitoksilla tehtävässä huoltoseisakissa (paasto). Kun koneita lähdetään seisauksen jälkeen ajamaan ylös, ei sielä suinkaan paineta vain start nappulaa ja päräytetä koneita täysille, vaan käynnistys tehdään vaiheittain, ensin pienemmät kuljettimet, polttimot jne ja sitten vasta viimeisenä napsautetaan iso pyörä käyntiin joka määrittää sitten koko voimalan toimintatehon. Näin se menee elimistössäkin. Paaston jälkeen herätellään pikkuhiljaa koko ruuansulatuselimistö niin että sielä aktivoituvat niin kuljettimet, kuin ruuan prosessointiin tarvittavat ruuansulatusnesteiden tuotantolinjat. Näin toimittaessa elimistössä ei jää säästöliekki päälle, vaan uudet solut jotka syntyvät apoptoosin jälkeen lähtevät toimimaan täydellä teholla, eikä elimistö ole pullollaan vajaatehoisia soluja joiden solutason aiheenvaihdunta on jumissa säästöliekissä.

Aineenvaihduntaan apua ravintoneuvonnasta

Olen työskennellyt FitLinen ravintolisien ja CellRESET valmennuksen kautta aineenvaihdunnan parissa jo 6 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta tiesin vain että ohjelma toimi ja uskalsin suositella sitä sillä perusteella. Nyt ravintoneuvojan ja -terapeutin opintojen myötä ymmärrykseni siitä mitä ihmiskehossa oikeasti tapahtuu on syventynyt huimasti. Edelleen nämä kuusi vuotta mukana olleet työvälineet ovat merkittävä osa työkalupakkiani, mutta mukaan on tullut iso liuta muitakin välineitä. Nykyään pystyn suosittelemaan laajasta ruokavaliokirjosta kullekin sopivan vaihtoehdon ja ottamaan huomioon erilaisten sairauksien (esim kilpirauhasen vajaatoiminta) ja hormonaalisten epätasapainotilojen vaatimat erityispiirteet ruokavalioille.

Jos koet että painon hallinta on kohdallasi haasteellista, voi ravintoneuvonta tuoda siihen apua. Sopivan ruokavalion löytämiseen, mentorointina ja sopivan mindsetin rakentamisen tukena, sekä avuksi ratkomaan elimistön mahdollisten puutostilojen tarpeiden täyttämistä. Ravintoneuvojana olen perehtynyt kaikkiin näihin asioihin, jotta sinun ei tarvitse ottaa kaikesta selvää ja yrittää löytää suuntaa ruokavalioviidakossa. Ota siis yhteys ja varaa oma ravintoneuvontapakettisi ja muutosmatkasi voi alkaa. Hyvinvoinnin Alkemia on tiennäyttäjäsi tasapainoiseen oloon.

By |

Muutama päivä takaperin osui Facebookin ihmeellisestä maailmasta silmiin artikkeli sitruunaveden juomisen hyödyistä ja haitoista. Yksi artikkelista esiin noussut kappaleen puolikas nosti taas niskakarvat pystyyn: ”Huuhaata on etenkin sitruunaveden väitetty vaikutus elimistön pH-arvoon. Ruokien ja juomien happamuus tai emäksisyys ei vaikuta terveen ihmisen veren tai solujen pH-arvoon, sillä elimistö säätelee happamuutta tehokkaasti.” Asiantuntijana artikkelissa oli TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti.

Funktionaalisella puolella on aina tiedostettu mikä merkitys ruoka-aineiden happokuormalla on terveyteen ja hyvinvointiin. Koululääketieteen puolella nojataan tuohon edellä mainittuun lauseeseen kuin kallioon, joten avataan hieman sitä mitä oikeasti tarkoittaa

Happo-emäs tasapaino

Ihmisen keho on fiksu vekotin, kuten on todettu jo lukemattomia kertoja ennenkin. On totta, että elimistö pyrkii pitämään veren ph-tason vakaana. Elimistön nesteiden normaali pH-arvo on 7,35–7,45, ne ovat siis lievästi emäksisen puolella. Mikäli veren ph heilahtaa tästä alaspäin on keho tilassa jota kutsutaan asidoosiksi ja noustessa yli on kyseessä alkaloosi. Tästä olemme täysin samaa mieltä koulukunnasta riippumatta.

Terveellä ihmisellä ruokien ja juomien happamuus tai emäksisyys ei vaikuta mitään veren tai solujen pH-arvoon, sillä munuaiset säätelevät happamuutta tehokkaasti. Hapanta ruokaa syödessä munuaiset erittävät liiat vetyionit nopeasti virtsaan ja emäksisen ruuan jälkeen ne välittömästi vähentävät vetyionien erittymistä. (lähde terveyskirjasto)

Tästäkin olemme täysin samaa mieltä, että munuaiset pyrkivät säätämään elimistön happo-emäs tasapainoa, mutta funktionaalisella puolella asiaa ei tarkastella ihan noin yksioikoisesti ja viime aikoina on myös esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimusta aiheeseen liittyen, ohessa pätkä tutkimuksen tuloksista:

Hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien aineenvaihdunnassa syntyy inorgaanisia happoja, jotka lisäävät vetyionikonsentraatiota ja siten myös happamuutta kehon nesteissä. Lepotilassa elimistön nesteissä on enemmän emäksiä kun happoja, ja lihaksien pH on noin 7,1 ja valtimoveren pH noin 7,4. (Wilmore & Costill 2004, 265.) Valtimoveren alin pH, jossa ihminen voi selvitä hengissä muutaman tunnin ajan, on 6,8 ja korkein 8,0. Soluvälinesteen pH on matalampi kuin plasman, sillä soluvälinesteessä on runsaasti solujen aineenvaihdunnassa syntyneitä happoja. Soluista riippuen solujen sisäisen nesteen pH vaihtelee välillä 6,0 ja 7,4. Virtsan pH voi vaihdella välillä 4,5 ja 8,0. (Guyton & Hall 2011, 380.)

Elimistössä on kolme tärkeää puskurointijärjestelmää: kemialliset puskurit, jotka sitovat aineenvaihdunnassa syntyviä vetyioneja, hengitys, jonka myötä elimistöstä poistetaan hiilidioksidia CO2 sekä munuaiset, jotka pystyvät erittämään ylimääräiset vetyionit pois elimistöstä virtsan mukana. Kemialliset puskurit ovat ensimmäisen linjan puolustus pH:n muutoksia vastaan ja ne toimivat nopeasti sitomalla kehon nesteisiin vapautuneita vetyioneja. Ne eivät kuitenkaan pysty poistamaan vetyioneja elimistöstä vaan sitovat niitä siihen asti, kun tasapaino on jälleen saavutettu. (lihavointi oma lisäykseni) Keuhkot toimivat toisen linjan puolustuksessa pH:n muutoksia vastaan ja keuhkojen puskurointikapasiteetti käynnistyy muutamassa minuutissa. Kolmannen linjan puolustus eli munuaiset poistavat elimistöstä ylimääräiset vetyionit. Munuaisten puskurointikapasiteetti käynnistyy hitaasti, tuntien tai useiden päivien kuluessa, mutta munuaiset ovat tehokkain tapa säädellä elimistön happo-emästasapainoa. (Guyton & Hall 2011, 380.)
(lähde Malmivaara Liikuntafysiologian kandidaatin tutkielma)

Käytännössä siis elimistön happo-emäs tasapainon säätelyyn VAIKUTTAA se mitä syömme ja juomme, sillä kuta enemmän syömämme ruoka sisältää PRAL-arvoltaan (eli vetyjäämä) korkeita ruoka-aineita, sitä enemmän elimistömme joutuu puskuroimaan happoylijäämää. Ei siis ole yksiselitteistä päättää, että olisi aivan sama mitä syö, kyllä munuaiset hoitaa ylimääräisen pois. Tutkimukset ovat osoittaneet että ihmiset ketkä kärsivät erilaisista tulehduksellisista aineenvaihdunnalista sairauksista, kuten esimerkiksi diabetes, reuma ja kihti omaavat myös happaman kehon, eli elimistöön on soluvälinesteeseen (ja soluihin) kertynyt enemmän kuona-aineita (=happamuutta), kuin ihmisellä jolla ei näitä sairauksia ole.

Tähän väliin pieni täsmennys, kun puhutaan happovaivoista, puhutaan yleensä vatsalaukun suolahappopitoisuuden haasteista. Se sinänsä ei ole suoraan yhteydessä kehon happamoitumiseen. Eli jos ruuan jälkeen röyhtyyttää, ei siitä voi tehdä mitään johtopäätöksiä siitä kuinka happamoitunut keho on. (Olkoonkin että usein ne happovaivatkin löytyvät samoilta ihmisiltä jolla on nämä muutkin ongelmat, mutta silti käsitellään ne kahtena erillisenä asiana, eikä sotketa puuroja ja vellejä keskenään).

En lähde tähän purkamaan suoranaisesti vetyatomin sielunelämää ja sen kulkua elimistössä, jos haluat perehtyä siihen puoleen syvällisemmin, kannattaa lukea tuo Malmivaaran tutkielma, siinä asia on väännetty hyvin perusteellisesti rautalangasta. Vaan hypätään suoraan PRAL-arvoihin (potential renal acid load) ja siihen millaista happokuormaa eri ruoka-aineet elimistössä voivat aiheuttaa.

Kaapistani löytyy Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon vuonna 1932 kirjoittama WSOYn Keittotaito-kirja (Isoäitini peruja) , josta löytyy osionsa Ruuan tuhka ja sen laatu. ”Kun ruoka palaa ruumiissamme, jäävät sen kivennäisaineet tuhkana jäljelle. Ei ole suinkaan yhdentekevää, millaista tämä tuhka on, sillä sen laadusta riippuu terveytemme suuresti. Voimme syödä ravintoa, joka liiaksi rasittaa erinäisiä elimiä, joka voi tehdä veren paksummaksi ja siis huonommin juoksevaksi, aiheuttaa korkeata verenpainetta, verisuonten kalkkeutumista, reumatismia ym. sairauksia.. Meikäläisessä ruoassa on keskimäärin noin 15-20 mg happo-enemmyyttä, kun pitäisi olla noin 25 mg emäsenemmyyttä.” Eli kun jo 30-luvulla tiedostettiin se että ruoka-aineet jotka sisälsivät varsinkin rikkipitoisia yhdisteitä omasivat happamoittavan ominaisuuden ja puolestaan kaliumpitoiset olivat niitä emäksisoiviä.

PRAL voidaan laskea seuraavalla kaavalla:
PRAL (mEq/d) = fosfori (mg/d) × 0,0366 + proteiini (g/d) × 0,4888) – kalium (mg/d) × 0,0205 + kalsium (mg/d) × 0,0125 + magnesium (mg/d) × 0,0263). (Alexy ym. 2007.)

Ei tarvitse lähteä erikseen laskeskelemaan PRALeja, kun netti on pullollaan taulukoita joissa nämä laskelmat on valmiiksi tehty. Eläinproteiini on kaikkein merkittävin happoa tuottava ravintoaine, sillä se tuottaa metabolisessa oksidaatiossa lopulta rikki- ja fosforihappoa. Emästä tuottavia ruokia puolestaan ovat mm. hedelmät, vihannekset, juurekset ja jossain määrin pähkinät. Kasviproteiinit menevät myös tuonne emäksiselle puolelle, joten ei ole lainkaan huono idea lisätä proteiinin lähteeksi niitä ja vähentää suhteessa lihan määrää. Negatiivinen PRAL-arvo siis tarkoittaa, että ruoka-aine lisää emästen tuottoa elimistössä ja positiivinen puolestaan happokuormaa.

Taas pieni välihuomautus, se miten happamalta joku ruoka maistuu, ei sitten kerro yhtään mitään kyseisen aineen happamoittavasta tai emäksisöivästä vaikutuksesta. Voi jopa sanoa ennemminkin niin, että ne happaman/karvaan makuiset tuppaavat olemaan niitä joilla kehossa on suurin emäksisöivä vaikutus, kuten esimerkiksi juuri sitruuna ja rukola, mutta jotta poikkeus vahvistaa säännön, on esimerkiksi hiilihapotettu kolajuoma, joka siis maistuu happamalle ja hapokkaalle, juuri sitä, pelkkää happokuormaa.

Suolisto on ensimmäinen elin, jolla on tärkeä vaikutus happo–emästasapainon metaboliaan. Suolisto itsessään ei  muodosta happo–tai emästekijöitä, mutta riippuen nautitun ruoan koostumuksesta antaa suolisto eri singnaalit haimalle lisätä tai vähentää alkaalien määrää ja muokata tätä kautta veren bikarbonaattitasoa. Lisäksi suolisto päättää kuinka paljon rikkiä sisältäviä aminohappoja ja metabolisoituvien organisten happojen alkalisia suoloja imeytyy. Imeytymisen  jälkeen nämä aineet päätyvät maksaan ja muihin aktiivisiin kudoksiin vaikuttimiksi emäksen tai hapon muodostamiseen. Suolisto ei siis suoraan muodosta happoa tai emästä, vaan se välillisesti muodostaa happo – ja emäskuormia. Maksa ja muut metabolisesti aktiiviset kudokset puolestaan toimivat todellisen hapon ja emäksen muodostajana.

Kuten Somersalo  – Koskimiehen Keittotaito-kirjassa todettiin, oli jo viime vuosisadan alkupuolella suomalainen ruokavalio happokuormaa tuottava. Sen jälkeen ruokavaliomme on happamoitunut entisestään kun prosessoitu (valkoviljat ja sokerit) ruoka on noussut ensisijaiseksi ravinnon lähteeksi. Eli happokuorma on moninkertaistunut, ei siis ihme että erilaisten aineenvaihdunnallisten sairauksien määrä on kasvanut samassa suhteessa.

Palataan vielä postauksen alkupuolelle ja kanditutkielmasta lainaamaani pätkään lisäämääni lihavointiin: Ne eivät kuitenkaan pysty poistamaan vetyioneja elimistöstä vaan sitovat niitä siihen asti, kun tasapaino on jälleen saavutettu.
Eli koska keho pyrkii tasapainottamaan happo-emäs tasapainon, sitoo se kemiallisesti ylijäämäksi kertyneen vedyn pitääkseen veren ph-arvon tasapainossa. Mihinkäs se sen vedyn sitten sitoo? Arvauksia? No osin aiemmin jo mainittuun soluväli-nesteeseen, mutta koska sekin pitää kuitenkin pitää liikkuvana, nesteenä, siirretään loput ylimääräiset varastoitavat… *rumpujen pärinää* rasvakudokseen. Eikä tässä sitten vielä suinkaan kaikki! Monen terveyden kannalta oleellinen kysymys on sitten myös se, mistäkäs se kemiallinen puskuriaine otetaan jos niitä puskuroivia tekijöitä ei tule tarpeeksi ruuasta? No se otetaan veren emäspuskurivaraston loppuessa luustosta. Eli happamoittava ruokavalio lisää osteoporoosin riskiä..

Kanditutkielmassa oli silti myös muutama hyvin lohdullinen lause, varsinkin ajatellen heitä jotka tuskailevat ylimääräisen kertyneen rasvataakan kanssa. ”Keuhkot toimivat toisen linjan puolustuksessa pH:n muutoksia vastaan ja keuhkojen puskurointikapasiteetti käynnistyy muutamassa minuutissa. …hengitys, jonka myötä elimistöstä poistetaan hiilidioksidia CO2.. Eli, yksi tehokas keino poistaa happamuutta on lisätä keuhkotuuletusta. Elimistö tekee sen automaattisesti hyperventilaatiolla jos asidoositila uhkaa, mutta tätä tietoa voi käyttää myös tietoisesti, hengittämällä syvään. Hengityksen ja painonhallinnan yhteydestä voit lukea vanhasta blogipostauksestani Hengitä!

Halutessasi siis helpottaa elimistösi jatkuvaa kampailua veren ja kudosnesteiden ph-arvon tasapainotuksen puolesta ja tukeaksesi elimistösi happo-emäs tasapainoa, valitse lautaselle niitä tuoreita vihreitä vaihtoehtoja, lisää juomaveteesi sitruunaa, ei vain maun vaan hyvinvoinnin vuoksi, ja muista myös hengittää!

 

By |

Tänään on tuhkakeskiviikko, joka perinteisesti aloittaa pääsiäistä edeltävän 40 päivän paaston ajanjakson. Nykypäivänä ei ole enää samalla tavoin normaalia paastota joka vuosi ennen pääsiäistä, vaikka tuo luontainen elimistön lepokausi ja puhdistautuminen olisi edelleen paikallaan.
 
Ihmiskeho ei toimi ympäri vuoden samalla tavoin. Esimerkiksi valon määrä, lämpötila ja saatavilla oleva ravinto on aina rytmittänyt muun muassa elimistön hormonitoimintaa. Ihmiskeho käyttää ravintoaineita eri tavoin eri vuodenaikaan. Syksyllä kehomme varastoi herkemmin ja keväällä keho päästää herkemmin varastoista irti. Tämän on huomannut myös moni kevät paastoja harrastanut, paino putoaa silloin paljon helpommin kuin syksyllä paastotessa.
 
Paaston tärkein tehtävä ei tosin ole painon pudottaminen. Se tapahtuu yleensä kehon puhdistumisen sivutuotteena. Paaston on tarkoitus antaa suolistolle aikaa uudistuua, talven aikaan ruokavalio (ennen aikaan) koostui pääsääntöisesti tärkkelyspitoisesta ruuasta, joten keväällä oli aiheellista antaa suoliston siivota itsensä, jotta kevään uudet ravinnerikkaat kasvikset pääsevät puolestaan luovuttamaan elimistölle aarteensa käyttöön esteettä. Tärkkelyspitoinen ruoka oli aiheuttanut myös rasvan varastoitumista maksaan (aivan kuten nykypäivänäkin), joten kevään paasto auttoi elimistöä käyttämään nämä varastorasvat, niin että keho olisi energinen ja voimissaan siinä vaiheessa kun maan muokkaus ja kylvötyöt oli aika loppukeväästä aloittaa.
Aikanaan paasto muodostui luonnollisesti. Kevättalvesta alkoivat ruokavarastot ammottaa tyhjyyttään, joten niukkuudessa oli helppoakin aloitta paastoaminen. Nykypäivänä kun elintarvikkeita on saatavilla runsaasti ympäri vuoden, on ehkä haastavampaa paastota. Siksi nykypäivänä on tarjolla useita eri vaihtoehtoja elimistön detox-puhdistuksiin ja paastoa matkiviin ruokavalioihin. Terveydellisissä ongelmissa perinteiset mehu- ja vesipaasto ovat edelleen vertaansa vailla, mutta kun haluaa vain aktivoida aineenvaihduntaa ja auttaa kehoa uudistumaan, on vaihtoehtoja tarjolla runsaasti. Jopa niin runsaasti että siinä viidakossa voi olla hieman eksyksissäkin.
Ravintoneuvoja osaa auttaa tässäkin asiassa. Hän kartoittaa yhdessä kanssasi mikä vaihtoehto tukee parhaiten elämäntilannettasi ja antaa toivomasi tulokset, jota paastolle asetat. Ravintoneuvoja voi myös ohjata sinut paaston läpi, jolloin et ole yksin mahdollisten kehosi puhdistusreaktioiden kanssa. Ohjatussa paastossa noudatat keskieuroopan kylpylöissä ja paastoklinikoilla vuosikymmenien aikana turvalliseksi todettuja metodeja, etkä ole googlesta löytyvien satunnaisohjeiden varassa. Ravintoneuvoja myös kertoo jos esimerkiksi stressitasosi tai terveydentilasi on sellainen ettei paastoa tässä vaiheessa suositella. Saat häneltä silloin kehollesi hellävaraisemmat ohjeet kuinka voit tukea suoliston ja maksan puhdistumista ilman että aiheutat elimistölle turhaa rasitusta.
Ota yhteys 044-5309323 ja varaa aika omaan konsultaatioon ja aloita matka onnistuneeseen keväiseen uudistumiseen.

By |

Painonhallinan kolmas sääntö: Syö aitoa, puhdasta, oikeaa ruokaa!

Meidän elimistömme on aikanaan kehittynyt käyttämään ravintona sitä mitä luontaisesti ympäristössämme ilmenee: Kasviksia, sieniä, marjoja, siemeniä, lihaa, kalaa, hedelmiä. Nämä ovat ravintoaineita joita elimistömme tunnistaa, ymmärtää ja osaa käyttää hyväkseen.

Ongelma nykypäivänä on pitkälle prosessoitu ruoka ja ”ruuan kaltaiset” valmisteet joita elimistömme ei osaa tulkita oikein ja joista se ei saa kaipaamaansa ravintoainetta.

Jo se että jätät einekset, sipsit, karkit ja muut turhakkeet pois ruokavaliosta ja vaihdat tilalle puhtaita raaka-aineita joista valmistat itse maittavat ateriat, saat painosi lähemmäs ideaalia tasoa.

Oleellista ruokailuissa on myös säännöllisyys. Kehoissamme on eroja, on ”metsästäjä-tyyppi” jonka keho toimii loistavasti yhdellä kunnon  aterialla päivässä (ja lisänä muutama marjaisa/hedelmäinen välipala) ja on ”keräilijä-tyyppi” jonka elimistö voi parhaiten saadessaan 4-5 tasapainoista ateriaa päivän mittaan. Kummassakin tyypissä on oleellista se, että keho saa tarvitsemansa säännönmukaisesti. Jos oletat olevasi metsästäjä ja pärjäät arkipäivät yhdellä lämpimällä aterialla ja viikonloppuisin löydät itsesi jatkuvasti jääkaapilta, olet todennäköisesti keräilijä joka pakottaa kehonsa väärään moodiin arkisin. 97% ihmisistä on keräilijöitä ja vain harvat todellisuuden metsästäjinä (määritelmä on siis paleo-tyyppinen ei perustu siihen metsästääkö henkilö ravintonsa vai ei). Keräilijän keho toimii parhaiten saadessaan säännöllisesti tasapainoista polttoainetta. Jos tällaisen kehon painoa pyritään pudottamaan niukalla kalorimäärällä, paastoamalla tai syömällä vain yksi ateria päivässä (tai pahimmillaan korvaamalla ateriat jollain pussikeitolla), on lopputuloksena se että keho menee säästöliekille ja se takertuu hankittuihin vararavintoihin sen sijaan että polttaisi vararavinnon pois.

Halutessasi siis hankkiutua eroon vyötärölle kertyneestä vararenkaasta, syö säännöllisesti ja opetat kehosi että polttoainetta tulee jatkuvasti eikä sitä tarvitse varastoida. Säännöllinen ruokailu tehostaa kehon aineenvaihduntaakin, joten keho polttaa saamansa polttoaineen tehokkaammin. Jos kroppasi on jumissa aineenvaihdunnaltaan, tarvitset todennäköisesti apua aineenvaihdunnan käynnistämiseen, se on asia johon henkilökohtainen hyvinvointivalmennukseni voi tuoda helpotusta.

Kannattaa muistaa että markkinoilla on lukemattomia erilaisia ateriankorvikkeita. Monen  tuotteen etuna on se että niissä on huomioitu elimistön mahdollista vitamiini- ja kivennäisainetarvetta dietin aikana, mutta koska ne samalla ovat täysin prosessoituja (niin hyvässä kuin huonossa), niin ne eivät suinkaan opeta kehoa toimimaan oikein, kuten tuottamaan oikeita ruuansulatusentsyymejä, vatsahappoja jne. Käytännössä silloin kun korvataan kaikki ateriat korvikkeilla, tehdään elimistölle karhunpalvelusta. Painon voi kyllä saada putoamaan, mutta koska elimistö on tuollaisen pussikuurin aikana sammuttanut toimintoja sen sijaan että käynnistäisi niitä, on erittäin todennäköistä että kuurin jälkeen normaaliin ruokavalioon palaaminen palauttaa kilot varsin nopeasti. Toki nämä pussidietit voivat toimia hyvänä lähtölaukauksena jolla hukataan kehosta ylimääräiset nesteet ja saadaan vaaka näyttämään kivempia lukemia, mutta todellinen työ painon alas saamiseksi alkaa sitten vasta kun lautaselle kerätään se tasapainoinen ateria.

Ateriankorvikkeilla on olemassa yksi hyvä ja toimiva funktio. Silloin kun olet kiireinen etkä ehdi syödä päivän mittaan neljää täysipainoista ateriaa, silloin voit hyvin korvata yhden aterian tällaisella korvikkeella ja huolehdit siitä että elimistösi saa kuitenkin säännöllisen impulssin että polttoainetta on tasaisesti saatavilla.

Ja se mikä oikeasti on kaikkein tärkeintä ruuassa silloin(kin) kun on kyse painon hallinnasta: Nauti joka suupalasta! Laadukkaat raaka-aineet, huolella ja rakkaudella ateriaksi valmistettuina maistuvat herkulliselta. Uhraa jokaiselle suupalalle sen ansaitsema huomio, nauti sen mausta, koostumuksesta ja siitä kuinka se ravitsee kehoa. Kun syöt, keskity syömiseen, älä tee sitä kiireessä kaiken muun ohella, vaan ole läsnä! Jo biologian oppikirja ala-asteella muistutti siitä kuinka ruoka tulisi pureskella 32 kertaa jotta ruuansulatus käynnistyy. Nauti siis ruuastasi!

By |

Painonhallinnan toinen sääntö: Juo vettä!

Vanhan kansan sanonta kuuluu:”Vesi vanhin voitehista!” Ja se todellakin pitää monipuolisesti paikkansa myös painonhallinnassa.

Kehomme koostuu 60-80% vedestä. Jokaisen solumme sisällä on solunestettä jonka tärkein ainesosa on vesi (H2O). Monet jotka ovat käyneet kehonkoostumus-mittauksessa ennen ja jälkeen painon pudotuksen ovat saaneet huomata elimistön nestetasapainossa suuren muutoksen painon pudotuksen jälkeen, solakammassa olemuksessa on suhteessa enemmän vettä kuin ylipainoisessa.

Usein kuulee sanottavan että meidän tulisi juoda päivän mittaan 2 litraa vettä. Sääntö ei itseasiassa ole ihan noin yksioikoinen, vaikka toki hyvänä perustana sitä voidaankin pitää. Tutkimusten mukaan 2% vaje nesteessä kehon painosta aiheuttaa janon tunteen.  Siinä vaiheessa kehossa on siis jo selkeä nestevaje. Keskiverto naisella (paino 60 kiloa) tuo vaje on siis 1,2 litran menetyksessä. Vastaavasti keskiverto miehellä  (85kg) vastaava nestevajeen raja on 1,7 litraa. 2-3% vajeen kohdalla havaitaan usein ärtyisyyttä, aivojen sumuisuutta ja monesti oireet sekoitetaan verensokerin heittelyyn ja suuhun päätyy syötävää sen sijaan että juotaisiin vettä. Jos kehosta katoaa 4-5% nestettä, oireet alkavat olla selkämmät, silmänympärysiho näyttää tummalta, silmien  lihaksiston jäntevyys heikkenee (katse harhailee), limakalvot kuivuvat ja kyynelten eritys heikkenee. 6-8% kohdalla seuraavat alkavan shokin oireet kuten jatkuva palelu, elimistön turpoaminen ja keskittymiskyvyn heikkeneminen ja jos elimistöstä poistuu 9-10% nesteistä on vaarana joutua shokkiin.

Keho poistaa nestettä elimistöstä hikoilun, hengityksen ja virtsan sekä ulosteen mukana. Normaalin olemisen ollessa kyseessä, on päivän keskiverto haihdutus tuon 2-3 prosentin luokkaa, riippuen henkilön aineenvaihdunnasta ja esimerkiksi vuodenajasta. Talven kuiva pakkaskausi poistaa elimistöstä selkeästi enemmän nestettä kuin leppeän lämmin alkukesän päivä. Liikunta ja kaikki muu hikoilua lisäävä lisää myös nesteen haihtumista.

Perusolosuhteissa suositus on juoda 2-3 desiä vettä per hereillä olo tunti. Jos syystä tai toisesta elimistön nesteenpoistaminen on kiihtynyt, tulee juotua vesimäärää lisätä sopivassa suhteessa. Painon hallinnan kannalta suositus on lisäksi juoda 0,5 litraa vettä noin puoli tuntia ennen ruokailua. Tämä käynnistää elimistön vastaanottamaan ruuansulatusjärjestelmään saapuvan ruuan ja samalla kuitenkin hillitsee ruokahalua.

Tutkimuksen mukaan, juomalla 0,5 litraa vettä voi hetkellisestä boostata aineenvaihduntaa jopa 24-30% Kuvan ylempi linja näyttää kuinka puolen litran juominen lisää aineenvaihduntaa (EE – Energy Expenditure). Voit nähdä kuinka selkeä vaikutus on 90 minuutin ajan juomisesta, verrattuna puolen desin juomiseen.

Tämä tutkimus osoitti että juomalla 2 litraa päivässä, poltti elimistö keskimäärin 96 kaloria enemmän päivässä. Kalorien palaminen johtui osittain elimistön tarpeesta lämmittää viileä vesi.
Toinen tutkimus puolestaan osoitti että juomalla puoli litraa vettä ennen ateriaa, saattoi painoaan pudottava saada aikaiseksi jopa 44% suuremman painonpudotuksen 12 viikon aikana verrattuna henkilöön joka ei vettä juonut.

Vesi huuhtoo kuona-aineet elimistöstä, mutta se huuhtoo myös mineraaleja.
Kannattaa säilyttää kuitenkin tolkku veden juonnissa. Mikäli et työsi puolesta joudu hikoilemaan koko päivää, tai vietä aikaa patikoiden helteessä, on säännöllisesti yli neljän litran juominen päivässä jo kohtuuton määrä. Huolehdi, lisätessäsi veden juontia, että pääsääntöisesti juot sen pieninä annoksina pitkin päivää, ei litroittain kerralla. Ja huolehdi siitä että elimistösi saa korvattua poistuneet mineraalit ja hivenaineet. Huomioi myös että diureetit (mm. kahvi, tee, alkoholi) poistavat nestettä elimistöstä suhteessa nopeammin, eli jos nautit runsaasti diureetteja, lisää suhteessa puhtaan veden määrää.

Monet kokevat dietteihin ja ruokavalion muutoksiin liittyen päänsärkyä. Se johtuu pääsääntöisesti elimistön kuona-aineiden liikkeelle lähdöstä, eli aiemmin paikallaan jumittaneet myrkyt lähtevät liikkeelle aiheuttaen niin päänsärkyä kuin pahoinvointia. Voit ehkäistä näitä oireita aloittamalla diettisi suolihuuhtelulla. Eli peräruiskepussiin kehon lämpöistä vettä (voit lisätä pienen määrän merisuolaa tai ruokasoodaa jos haluat lisätä suoliston emäksisyyttä). Suolihuuhtelua voi ja kannattaa käyttää muutenkin silloin kun tuntuu että suoli jumittaa. Se on huomattavasti hellävaraisempi tapa poistaa suolistossa mahdolllisesti jumittava tulppa kuin syömällä/juomalla laksatiiveja ja odottamalla että niiden vaikutus imeytyy suoliston tukkivan massan läpi aiheuttaen samalla enemmän tai vähemmän vatsan väänteitä…

Käytä siis vettä runsaasti, tarpeen mukaan sekä ylä- että alakautta. Huomaat veden positiiviset vaikutukset myös ihossasi, hiustesi hyvinvoinnissa ja yleisessä virkeydessä, puhumattakaan siitä että oletettavasti sekä mahdolliset poskiontelotulehdukset että virtsatieinfektiot tulevat vähenemään solujesi kyetessä huuhtomaan haitalliset moskat pois elimistöstä.

By |

Syömäsi lääkkeet voivat vaikuttaa kehosi metylaation onnistumiseen!

Metylaatio on soluissasi tapahtuva prosessi missä molekyyli antaa tai ottaa metyyliryhmän (CH3). Metylaatio vaikuttaa mm. epigenetiikkaan (eli DNAn ilmentymisen muutoksiin), aivojen välittäjäaineiden valmistukseen ja hormoneihin.
Metyyliryhmät liittyvät useisiin elimistön synteeseihin, kaikkeen kehon korjaamiseen ja rakentamiseen. Metylaatio tapahtuu elimistössä noin miljardi kertaa sekunnissa. Metylaatio pitää mm. aivot terävinä.

Metylaatiokierto on maksan II vaiheen pääasiallinen toksiinien poistoreitti, jossa vaikeasti tunnistettavat ja huonosti veteen liukenevat tai kokonaan liukenemattomat aineet muutetaan vesiliukoiseen muotoon, jotta ne voidaan poistaa helposti. Metylaatiossa poistettaviin yhdisteisiin lisätään metyyliryhmä (CH3), jonka jälkeen suuremmat molekyylit voidaan poistaa sapen ja pienemmät munuaisten kautta virtsan mukana.

Huonon metylaation oireita ovat mm. hermosärky, puutuminen tai pistely, krooninen väsymys, ahdistuneisuus, unettomuus, masennus, mielialan vaihtelut, kohdunkaulan dysplasia, keskenmeno, ”aivosumu”, heikkous ja paljon allergioita.

Kun pyritään korjaamaan jotakin elimistön epätasapainoa, määrätään nykypäivänä herkästi lääkkeitä tämän korjausliikkeen aikaansaamiseksi. Valitettavasti moni näistä lääkkeistä häiritsee metylaatiota:

Kolestrolilääke kolestyramiini (Questran) joka vaikuttaa sitoutumalla sappihappoon ja syntynyt liukenematon yhdiste erittyy ulosteeseen. Lääke voi ”ryöstää” folaattia ja rasvaliukoisia vitamiineja, kuten D-vitamiinia, A, E ja K. Muista, jos ei ole folaattia, ei ole metylaatiota!

Estrogeenia sisältävät hormonilääkkeet tai ehkäisypillerit kuluttavat magnesiumia, B6 ja B2 (riboflaviini); tämä asia tauottaa metylaatiota. Jos olo tuntuu masentavalta ja syöt esim. e-pillereitä, niin masentuneisuutesi voi johtua siitä, ettei metylaatio toimi hyvin.

Protonipumpun estäjät (Nexium, Somac, Losec ja muut). Nämä lääkkeet ehkäisevät suolahapon erityksen ja samalla heikentävät mm. magnesiumin ja B-vitamiinien imeytymistä ja määrää elimistössä. Seurauksena on se ettei elimistö yksinkertaisesti voi suorittaa metylaatiota ilman riittävää ravintoaineiden määrää!

Antibiootit kuten amoksisilliini, sulfametoksatsoli, doksisykliini ja kymmenet muut tappavat suoliston mikrobiston. Ilman hyvää suolistoflooraa, ei kehosi voi tuottaa B12:ta (methylcobalamin). Et voi myöskään aktivoida riboflaviinia tai folaattia ja taas metylaatio on estetty.

Ibuprofeeni ” ryöstää” folaatin, joten se estää metylaatiota suoraan varastamalla folaattia.

Verenpaine pillerit kuin ACE: n estäjät (enalapriili, lisinopriili, jne) aiheuttavat lisääntynyttä sinkin poistumista elimistöstä. Tarvitset siis lisää sinkkiä jotta metylaatio onnistuu.

Metylaatiota voi tukea ruokavaliolla lisäämällä metyyliryhmiä sisältäviä ruokia ja glutationia lisääviä rohdoksia sekä tarvittaessa käyttämällä sopivia ravintolisiä esim. B-vitamiineja ja probiootteja.

Metyyliryhmien luovuttajia ovat ainakin vitamiinit B2, B6, B12 (metyylikobalamiini), B9 (metyylifolaatti) ja betaiini (trimetyyliglysiini). Lisäksi B3- ja B5 vitamiineja, kurkumaa, teaniinia ja MSM:ää (metyylisulfonyylimetaani eli orgaaninen rikki) pidetään metyyliryhmien luovuttajina. Voit lisätä, jos et ole yliherkkä, esimerkiksi päivittäiseen ruokavalioosi luomukurkumaa mausteena mustapippurin kanssa jne.

Glutationia lisääviä ravintolisiä ovat mm. alfalipoiinihappo, maarianohdake ja schisandra chinensis.
Foolihappoa ei esiinny luonnossa, vaan se on oksidoitunut synteettinen yhdiste, jonka metylaatioon vaadittavaa entsyymiä on ihmisellä hyvin vähän. Siksi synteettinen foolihappo metaboloituu liian hitaasti ja kertyy elimistöön epäluonnollisen korkeina määrinä (UMFA unmetabolised folic acid). Jos käytät foolihappoa niin käytä siis folaatti-muotoja ja mieluiten metyylifolaattimuotoa metylaation tukemiseen. Parhaiten elimistösi hyödyntää vihreistä kasviksista saamansa folaatit, huolehdi siis että syöt monipuolisesti ja jokaisella aterialla tuoreita vihreitä kasviksia saadaksesi sekä folaatin että sen hyödyntämiseen tarvittavat C-vitamiinin, raudan ja sinkin.

Kannattaa muistaa että annetut vitamiinisuositukset, paljonko päivittäin tulisi mitäkin vitamiinia saada, on määritetty TERVEEN ihmisen tarpeiden mukaan, eli silloin kun keho toimii optimaalisesti. Sairaudet, stressi, huonot ruokailutottumukset, raskaus, runsas liikunta ja kuten mainittua erilaiset lääkitykset vaikuttavat tarpeen kasvuun. Joten älä lääkitse itseäsi sairaaksi, vaan huolehdi tarvittavien vitamiinien, mineraalien ja hivenaineiden riittävästä saannista myös suuremman tarpeen aikana saavuttaaksesi ja säilyttääksesi elimistösi tasapainoisen tilan.

Lisätietoa lääkkeistä ja metylaatiosta voit lukea täältä.

By |

Lapsuudestani on jäänyt mieleen otsikon toteamus: ”Riippuu mistä roikkuu.” Yleensä tuon lauseen kohdalla oli kyse savolaisesta vastauksesta jolla ei ollut mitään tekemistä fyysisen roikkumisen tai riippumisen kanssa, vaan enemmänkin siitä miten joku asia oli suhteessa johonkin toiseen.

Moni runsaan ylipainon kanssa taistellut ja runsaasti painoa pudottanut tietää kuitenkin sen inhottavan tunteen kun diettaamisen jälkeen ympäri kehoa riippuu ja roikkuu löysää nahkaa.  Olen törmännyt jopa 10-15 kilon ylipainon kanssa elävien toteamukseen ettei halua laihtua liikaa ettei nahka ala roikkua..

Silloin jos ja kun painon pudotus tapahtuu ”kuihduttamalla”, silloin helposti käykin niin että nahka ei pysy menossa mukana. Tämä tapahtuu helposti varsinkin vatsalaukun kutistusleikkauksen yhteydessä.

Kun painon pudotus perustuu solutasolla tehokkaasti käynnistyvään aineenvaihduntaan, tapahtuu oikeastaan juuri päinvastoin. Keho tiivistyy ja kiinteytyy enemmän kuin pelkästään rasvan painoa pudottamalla. Monet valmennettavani ovat todenneet vaa’an näyttävän huomattavasti vähäisempää pudonnutta kilo määrää kuin mitä vaatekoon muutosta katsomalla voisi veikata. Tämähän johtuu siitä että lihas painaa noin kolme kertaa enemmän kuin läski.

Eli kun haluat tiivistyä kauttaaltaan, huolehdi että kehosi saa kaiken sen mitä se tarvitsee voidakseen toimia oikein. Keho vaatii oikeassa suhteessa toisiinsa nähden vitamiinit, mineraalit, kivennäis- ja hivenaineet samoin kuin suoliston flooraa tasapainottavat bakteerit, pro- ja prebiootit ja elimistölle välttämättömät aminohapot. Vasta silloin kun kaikki palikat on paikallaan voi kroppa toimia oikein ja saavuttaa täydellisen tasapainon.

Eli kun haluat että kutistuminen tapahtuu mielummin näiden jälkimmäisten kuvien kaltaisella tavalla, kuin tuon ensimmäisen kuvan tavalla, silloin voin auttaa sinua terveellisesti ja turvallisesti kohti tavoitetta.

Huolehdin siitä että saat syödä neljä kertaa päivässä kehollesi soveltuvia (varmistetaan verikokeilla) puhtaita, ravitsevia raaka-aineita (kalaa/kanaa ja  muita proteiininlähteitä sekä laadukkaita vihanneksia) joista opit valmistamaan herkullisia ja kehollesi soveltuvia aterioita ja optimaalisesti kehollesi suunnitellut ravintolisät tukemaan tavoitteen saavuttamista.

Lisätietoja saat hoswstudio@icloud.com tai 044-5309323.

By |

Perinteisesti ajateltuna laskiaisesta alkaa paaston aika, joka jatkuu sitten pääsiäiseen asti. Vaikkein ajatukseni kaiken suhteen ole raamatun mukainen, niin paastoamista olen aina ajatellut ihmiseen ohjelmoituna toimintona. Meidän kehomme kaipaa puhdistumista, tyhjentymistä talven ruokavalion jäljiltä. Talvella tulee usein syötyä huomattavasti raskaampaa ruokaa kuin lämpimänä kesäkautena. Elimistö kun kaipaa pakkasiin lisää polttoainetta, lämmikettä.

Miksi sitten paastoamista pidetään usein ”viherpiipertäjien ja hihhuleiden” hommina? Onko meidät kyllästetty niin ajatuksella että elimistömme ei selviä ilman ruokaa tai juomaa? Katsoin yle areenasta dokumentin paastoamisesta. (dokkari on katsottavissa maaliskuun loppupuolelle asti). Ohjelmassa esiteltiin useampia paastoja, rankkoja versioita joita voi tehdä vain lääkärin valvovan silmän alla (vesipaasto) ja jokaisen kohdalla oli selkeästi havaittavia vaikutuksia elimistön toimintaan ja terveydentilaan. Esimerkiksi reuma oli selkeästi sellainen johon paasto vaikutti, metabolisesta oireyhtymästä puhumattakaan. Ja mikä mielenkiintoisinta, kun oli puhe syövän hoidosta solumyrkyillä, oli selkeästi todettu paaston, ennen hoitojaksoa, vähentävän solumyrkkyjen tuottamia sivuvaikutuksia kuten pahoinvointia.

Valitettavan moni havahtuu omaan terveyteensä vasta siinä vaiheessa kun jotain on jo pielessä. Silloin usein hakeudumme lääkäriin ja vasta silloin kiinnitämme huomiota ruokavalioon ja siihen kuinka elimistömme toimii. Jos ajatellaan ihmisen aikanaan eläneen niin että ruoka piti ensin itse saada kiinni tai kerätä pellolta ja metsistä, on melko automaattista olettaa keväällä syödyn lähinnä satunnaista vaaleaa proteiinia (kalaa ja lintuja), vihannesten, kasvisten ja marjojen säilyvyys kun on ollut varsin heikkoa ajalla jolloin elettiin luolissa. Eli elimistömme on rakentunut kevään puhdistumaan talven rasvaisemmasta ja raskaammasta ruokavaliosta (juurekset ja suurriistan liha). Voin hyvin myös kuvitella kevään lopun sujuneen juoden hunaja-teetä, yrtit kun säilyivät kuivattuna ja muita teeaineita sai ympäri vuoden. Hunajakin on luonnostaan säilyvää ja sen energiamäärä auttaa jaksamaan yllättävän hyvin.

Monet paastoavat kristillisen paaston aikaan, eli juuri ennen pääsiäistä. Useilla on silloin ohjelmassa nestepaasto jolloin juodaan erilaisia vihannesmehuja, toiset puolestaan nauttivat pussikeittoja ja todella extremet nauttivat vain vettä ja vaahterasiirappia/hunajaa. Monet paaston kokeilleet ovat kokeneet siihen liittyvät päänsäryt, vatsaoireet ja ”höntin olon”. Jo parin päivän paasto antaa elimistölle lepotauon arjen ruuansulatusurakasta, mutta keskimäärin viikko tarvitaan siihen että terveydelliset vaikutukset alkavat näkyä. Raamatun mukaan paaston aika on 40 vuorokautta. Sen vaikutus terveyteen on jo huomattava, sillä kuta pidemmän aikaa elimistö joutuu tuottamaan ravinnon itselleen kropasta itsestään, sitä tehokkaammin soluvälit puhdistuvat ja solutason aineenvaihdunta tehostuu. Miksi sitten ei suositella yksinkertaisesti venäläisen-paastoklinikan ohjetta juoda pelkkää vettä määrätty aika jotta tulokset syntyvät? Meidän elimistömme kun reagoi myös niin että se ajautuu ”hälytystilaan” siinä vaiheessa kun ruuan saannissa tulee muutosta. Seurauksena ovat rytmihäiriöt, pahoinvointi, krampit ja muut ”vieroitusoireet”. Näiden oireiden taustalla on aina jokin terveydentilan häiriö, oire itsessään ei välttämättä ole mitenkään hengenvaarallinen, vain epämiellyttävä, mutta jos ihminen ei tunne omaa kehoaan, eikä tiedä kuinka tilanne tulisi korjata tällaisen oireen ilmaantuessa, silloin seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

Katsoessani tuota paastoamisen ohjelmaa löysin sieltä aivan samat elementit jotka toteutuvat myös valmentamassani CellReset-elämäntapamuutoksessa. Vastaavat oireet saavat helpotusta kuin paaston kautta, kehon puhdistuminen lisää energiaa ja samalla kehoon annetaan tarvittavat vitamiinit, mineraalit ja hivenaineet sekä aminohapot joita keho tarvitsee kyetäkseen rakentamaan uusia soluja ja aktivoimaan olemassa olevien solujen toiminnan. CR vaikuttaa samalla tavoin hormoonitoimintaan käynnistäen niiden hormoonien toiminnan jotka riittämättömän ravinnon, väärän tyylisen ruokailurytmin tai muuten elimistöä stressaavien elintapojen takia ovat ”lukittuneet” kieltäytymällä toimimasta kuten asiaan kuuluu. Verrattuna esimerkiksi vesipaastoon tai ”low calorie dietteihin” CellReset antaa keholle jatkuvasti polttoainetta, aivan normaalin ruuan muodossa, mutta jaksotettuna niin että keho samalla polttaa turhat rasvavarannot kropasta ja tehostaa solutason aineenvaihduntaa. Lisäksi optimoidut ravintolisät huolehtivat siitä että keho saa kaiken sen mitä tarvitsee voidakseen lisätä energiantuotantoa ja vaikuttaa näin myös energisyyteen ja jaksamiseen.

Minä aloitin tämän kevään 28 päivän kehon uudelleenohjelmoinnin tänään. Jos haluat tehdä huolellisen kevätsiivouksen kehossasi, poistaen pitkään jyllänneen flunssan, toistuvat poskiontelotulehdukset, parantaa vatsan toimintaa, hankkiutua eroon talven mittaan kertyneistä kiloista… Tai jos haluat vain olla energisempi, saada parempia tuloksia urheilurintamalla tai kaipaat vain parempaa yöunta, ota yhteyttä niin kerron millaisella puhdistuskuurilla sinä voit kohdata tulevan kesän huomattavasti pirteämpänä, energisempänä ja terveempänä.

By |

Viimeinen reilu seitsemän vuotta elämästäni on ollut terveellisen elämän etsintää. Yhtenä osa-alueena tuolla matkalla on ollut ylimääräisestä läskistä eroon hankkiutuminen.

Lukioikäisenä painoin suurimmillaan +/-70 kiloa, ja nyt kun olen tuon aikakauden kuvia katsonut näytän mielestäni järkyttävältä possulta. Osansa tuohon aikaan vaikutti varmasti se että pääsääntöisesti elin leivällä ja herkuilla. Koulun ja asuntolan ruokalan tarjoilema kasvisruoka kun ei aina saanut varauksetonta ruokahaluani. Ja luonnollisesti kun pitkiä öitä luettiin kokeisiin (siis sen jälkeen kun alkuilta oli lorvittu kavereiden kanssa) tuli syötyä karkkia ja sipsejä jotta jaksoi valvoa.

Lukion jälkeen ruokavalio muuttui hieman terveellisemmäksi, kun totesin ettei kilot tehneet minusta kauniimpaa. Halusin todistella kauneuttani ja hain mitä erilaisempiin missimittelöihin ja pärjätäkseni niissä piti saada painoa alas ja hyviä muotoja kroppaan. Alhaisimmillani painoin 52 kiloa. Itse olin tyytyväinen vaa’an lukemiin, vaikka ympäristö kauhisteli sitä miltä näytin. En mielestäni ollut tuolloin alipainoinen. Enkä tavallaan näe itseäni vieläkään että olisin silloin ollut alipainoinen. Tosin täytyy tunnustaa ettei siltä aikakaudelta ole juurikaan kuvia tallessa. Minulla ei ollut juurikaan lihaksia, sillä käyttämäni dietit eivät tukeneet lihasmassan kasvua vaan hävittivät tasaisesti niin rasvan kuin lihaksen. Reidet ja pakarat taisivat silloin olla parhaimmat kohtani, koska kesällä rullaluistelin usein ainakin töihin, ellen sitten kotiinkin. Matkaa oli suuntaansa muistaakseni viitisen kilometriä ja tunnetusti rullaluistelu tekee hyvää jälkeä reisille ja pakaroille. Sitten muutimme ja tuo hyötyliikunta jäi.

Vaihdoin sitten työpaikkaakin (kotoa oli noin 500 metriä töihin) joten hyötyliikuntaa siinä ei kertynyt. Liikunta muilta osin rajoittui koiran vientiin koirapuistoon (n 300 metriä suuntaansa) ja pariin pidempään lenkkiin viikossa. Työpaikan etuihin kuului niin aamupuuro kuin lounas ja huomasin pian painavani jälleen pitkälle päälle 60 kiloa. Jätin lounaan ruokalassa pois ja tein itselleni töihin eväät. Aamupuuron nautin edelleen ja sorruin kahvitunnilla vieläkin kekseihin ja muihin herkkuihin. Paino kuitenkin normalisoitui 62-64 kilon välille varsinkin kun otin ohjelmaan pidemmät lenkit ja kaivoin uudestaan rullaluistimet esiin. Taisin siihen aikaan saada itseni punttisalillekin kun löytyi kaveri joka patisti satunnaisesti liikkeelle.

Tätä jojoilua kesti sitten tuohon seitsemän vuoden taakse asti. Välillä liikkuen, välillä eläen erittäin sohvaperunana. Huolehdin sentään siitä ettei vaaka kivunnut yli 65 kilon, se oli kipuraja joka tuotti aina ruokaremontin. Pidin pari viikkoa ruokapäiväkirjaa ja havaitsin ne yllättävät energialähteet joita en tiedostanut syöväni. Enhän minä syönyt kuin hyvää ja terveellistä ruokaa, jos nyt ei lasketa lukuun satunnaisia suklaapatukoita, suolapähkinöitä ja popcorneja. Terveellinen kotiruokakin voi lihottaa jos sitä syö yhden kohtuullisen annoksen sijaan kolme suurta.

Seitsemän vuotta sitten sain itselleni mentorin joka alkoi järjestelmällisesti ohjata valintojani terveellisempään elämään. Hän ei ole personal trainer, en saa häneltä selkeää treeniohjelmaa tai ruokalistaa. Sain ohjeet ruoka-aineista jotka jätän kokonaan pois ja aineista joiden suhteen vähennän merkittävästi. Samoin sain suositukset mitä lisätä. Sain ohjeistukset vitamiineista joita elimistöni kaipasi. Tarkan listan poikkeuksellisen suurista annostuksista joilla elimistöni tila tasapainotettiin. Ja kun tasapaino löytyi, keho alkoi toimia kuten sen kuului, voitiin siirtyä annostuksissa ns. ylläpitotilaan.

Suunnilleen niihin aikoihin kun kehoni tasapaino oli löytymässä tutustuin Fitlinen ravintolisiin ja kuukauden testijakson jälkeen sain mentoriltani siunauksen sille että saatoin vaihtaa osan hänen suosittelemistaan näihin. Siitä lähtien optimaali-setti on kulkenut matkassa mukana. Toki on kausia jolloin olen pitänyt paussia kaikista vitamiineista. Esimerkiksi loppukesä on usein sellainen jolloin en koe kaipaavani fitskuja kun elän lähes täysin tuoreilla kasviksilla ja marjoilla. Ja vastaavasti  tarpeen mukaan täydennän vitamiiniarsenaalia täsmäaseilla niin Fitlinen kuin muiden valmistajien valikoimasta.

Syksyllä 2013 sain tarpeekseni Fitline kouluttajani hehkutuksesta kuurista jolla porukalta kilot karisevat lähes maagiseen vauhtiin. Olin joitakin vuosia sitten testannut Fitlinen painonhallintajärjestelmän ja saanut sillä pari kiloa katoamaan, mutta nuo olivat sitten tulleet myös takaisin kun tiukasta jaksosta luopui. En siksi ollut vuoden aikana juurikaan kiinnittänyt huomiota kouluttajan hehkutukseen vaan lähinnä kohauttanut olkiani vauhkoamiselle. Nyt oli kuitenkin kesän aikana paino hiipinyt yli tuon kipurajani ja kun pitkän koulutusviikonlopun jälkeen tuntui etten ollut muuta tehnyt kuin istunut autossa ja luentosalissa ja syönyt, syönyt ja syönyt. Tunsin oloni turvonneeksi syöttöpossuksi. Nyt oli siis hyvä hetki testata miten tämä ylistetty kehokuuri toimisi kun kuitenkin halusin painon nopeasti alas. Voisin sitten sanoa että testattu on, ei toimi. Mutta se toimi.

Se todellakin toimi! Vaikka kuurin alku oli kompurointia, reilussa parissa viikossa painoni putosi liki 67 kilosta alle 60. Ja kuurin viimeisten päivien aikana saavutin ja alitin tuon mielessäni maagisena häämöttäneen 59 kilon rajan. Olo oli loistava. Lihakset piirtyivät kehostani näkyviin kauniina, ja vaikka toki vielä reisissä näkyi ylimääräistä muhkuraa olin olemukseen erittäin tyytyväinen. Ei siis ihme että halusin auttaa myös muita saavuttamaan painonhallinnallisia ja terveyden parantamiseen tähtääviä tavoitteita CellReset® – Kehokuuri-valmentajana.

Omasta kuurista on nyt vierähtänyt reilut kolme kuukautta. Koemielessä sallin itselleni todellisen mässäysjoulun syöden päivittäin vähintään 200 grammaa suklaata levynä tai konvehteina, puhumattakaan siitä mitä kaikkea muuta ei-niin-terveellistä ruokavalioon tuolloin kuului. Mielenkiintoisita sinänsä oli se että loppiaisena, jonka olin itselleni asettanut mässäyskauden päätepisteeksi, herkuttelu loppui kuin seinään ja kahden huolellisesti ruokaillun päivän jälkeen joulun ”vararavinto” oli kehosta kadonnut. Ainoa haitta jonka tuosta mässäämisestä huomasin oli silmien ja korvien kutina. Selkeät merkit jotka kertoivat suuren sokerimäärän räjäyttäneen kehoni uinuneen hiivasyndrooman aktiiviseksi.

Vuoden vaihteessa olin aloittanut liikunnan Facebookin lankkuhaasteen muodossa. 20 sekunttia keskivartalon pitoa oli riittävän pehmeä lasku uuden vuoden liikuntaan. Loppiaisen jälkeen liikunta-annokseni kuitenkin moninkertaistui kun ensin innostuin mukaan myös kyykky-haasteeseen ja sitten starttasivat myös Natural BootCampin aamutreenit. Mielenkiintoisin havainto kehossani kuitenkin oli se, että treenien alettua myös painoni alkoi nousta. En punninnut itseäni suinkaan enään päivittäin kuten kuurin aikana, jolloin oli mielenkiintoista katsoa montako sataa grammaa paino oli edellisestä päivästä hukannut. Joten en tiedä millaista päivävauhtia painon nousu oli. Viikossa tuli kuitenkin reilu kilo ja nyt vajaassa parissa viikossa on kertynyt reilut pari kiloa.

Ensireaktio oli huolestuminen: ”Apua! Mitä tapahtuu, miksi vaaka on taas muuttunut viholliseksi??” Sitten peliin astui mukaan järki. Asetuin peilin eteen tarkastelemaan vartaloani kriittisesti. Kyllä, vatsa oli hieman pömpöllään, mutta ajatellessani viime viikkojen ruokailua myönsin sortuneeni muutamaan kokoussämpylään ja kokeneeni joka kerta sen että vaikka nuo täysjyväsämpylät maistuivat hyvältä suussa, niiden jälkeen vatsasa oli turvoksissa ja maha ei toiminut seuraavana päivänä kuten asiaan kuuluu. Muilta osin keho näytti edelleen hyvältä. Ei yhtä ”kuivalta” kuin varsinaisen kuurin jälkeen, mutta ennemminkin vaikutti siltä että ihon alla oli nestettä kuin että sielä olisi rasvaa. Olin treenikauden alettua mitannut salin vaa’alla myös rasvaprosenttini. Se oli viime keväänä treenikauden päättyessä ollut 33 ja nyt tuo laite oli armeliaasti näyttänyt lukua 27. En uskonut että rasvaprosentti olisi parissa viikossa kiivennyt takaisin kevään lukemiin. Mikä sitten oikein aiheutti sen että vaaka näytti suurempaa lukua? Siihen oli kaksi syytä: 1. Lihas. Olin treeni-innossani saanut kehooni lihaksia. Yksi lihssolu painaa kolme kertaa enemmän kuin rasvasolu. Eli kun treenasin normaalin NBC-treenin lisäksi myös lankku ja kyykkyhaastetta oli tuo varsinainen ongelma-alueeni eli reisi-pakara-alue alkanut muodostaa läskistä lihasta ja se näkyi vaa’assa. Näkyi se myös peilissä, sillä entinen roikkopeppu alkoi olla varsin kaunismuotoinen puolipallo. 2. Pakkanen. Kylmä rasittaa elimistöä. Kroppa vetäytyy horrostilaan keräten ympärilleen lämmikettä. Huomaan pakkasen vaikutuksen joka vuosi. Pakkaskauden alkaessa muutun hitaaksi, elimistöni tuntuu imevän nestettä sisäänsä kuin sieni (huulet kuivuvat, iho huutaa kosteutta ja vaikka juon litroittain nestettä ei tarvitse ravata pissillä kuten normaalisti). Kuitenkaan tuo neste ei kerry elimistöön näkyväksi turvotukseksi. Sormet eivät turpoa kuten helteellä, vaan tuntuu että sormukset putoavat  jos niistä ei pidä kiinni. Jonnekin tuo neste kuitenkin varastoituu ja SE näkyy myös puntarissa.

Totesin joutuvani miettimään unelmapainoni, joka ennen oli mielestäni 57,5kg , uudestaan. Saan heittää romukoppaan ajatuksen oikeasta painoindeksistä ja määrittää unelmavartalon enemmän peilikuvan, mittanauhan ja rasvaprosentin lukeman mukaan. Otan kuuri uudestaan lähiaikoina pelkästään terveydellisistä syistä, varmaankin sen aikana taas joku kilo katoaa, mutta sitä tärkeämpää on poistaa sokerin haittavaikutukset elimistöstäni ja avata soluihin vielä paremmin tietä ravintoaineille. Tiedän sortuvani varmasti vielä monta kertaa vahtaamaan sitä vaakaa, tokihan se antaa suuntaa kokonaiskuvasta, mutta enemmän kuin sen lukemiin opin luottamaan siihen miltä minusta tuntuu ja miltä peilikuva näyttää. Ei tekosyitä sille miksi ”repsahtaa” vaan loogista ajattelua ja järjen käyttöä kokonaisuuden suhteen.

Tervetuloa kauniiksi ja hyvinvoivaksi!