Olen työskennellyt varsin paljon painonhallinen parissa. Oma historiani on, enemmän tai vähemmän koko ikäni, tuskailua painohaasteiden parissa ja tietyllä tavoin olin jopa kasvanut ajatukseen että ylipaino on vaarana jos en kiinnitä huomiota siihen mitä syön. Äitini ja isoäitini kävivät läpi mitä ihmeellisempiä diettejä nuoruusvuosinani ja niistä iskostui itsellekin jonkinlainen ajatus siitä että on normaali olla vähän väliä jollain dietillä.

Vuonna 2013 tein itse ensimmäisen CellRESET® ohjelman. Kropastani katosi ensimmäisen 28 päivän aikana 7,5 kiloa. Olin onnessani, sillä olin parin vuosikymmenen tuskailun jälkeen saavuttanut painon joka itselleni oli se niin sanottu menttaali raja. Eli se jonka alle ei päässyt vaikka teki mitä. Olin vakuuttunut ja niin olivat ihmiset ympärillänikin. Valmistuin CellRESET Pro® valmentajaksi ja ohjasin lukemattomia asiakkaita saman 90 päivän ohjelman läpi, yhtä huikein tuloksin.

Valtaosa lähti tekemään ohjelmaa ajatuksella pudottaa painoa, vain harva lähti terveys edellä. Minulle oli siinä vaiheessa aivan sama mikä oli motivaatio ja vaikutin, kun tulokset olivat joka tapauksessa näin huikeita. Ajan kanssa mieleen on tullut enemmän pohdiskeluita siitä miten tulokset käytännössä eroavat silloin kun ohjelmaa tehdään

Terveydellisistä syistä vs painon hallinnan takia

Nykyään suurin osa CellRESET® valmennettavistani aloittaa sen terveyden takia. Päällä on metabolinen oireyhtymä, uhkana (tai jo päällä) diabetes, on korkeaa verenpainetta, kärsitään uniapneasta, on suolisto-oireita ja nivelkipuja jne. Useimmilla heistä on toki ongelmana myös kertynyt ylipaino, mutta se paino ei ole varsinainen syy lähteä tekemään korjausliikettä.

Usein silloin jos huomio kiinnittyy ensisijaisesti tai ainoastaan painoon, haetaan ihmediettiä. Sitä taikanappulaa jolla ylipaino katoaa taivaan tuuliin helposti ja sitten kun ihannepaino on saavutettu, sen jälkeen voi syödä sitten ihan mitä haluaa, miten haluaa ja karistetut kilot eivät koskaan palaa.. Not gonna happend, eli ei toimi!

Kun ajatus on parantaa elimistön terveydentilaa, antaa keholle mahdollisuus päästä tulehduksista ja toimia kuten sen on tarkoitus toimia, silloin mieli on jo asettunut suoraan ajatukselle pysyvästä muutoksesta terveisiin elintapoihin. Silloin satunnainen lipsahdus entisiin tapoihin ei kaada koko järjestelmää, vaan harharetken jälkeen on helppo palata takaisin terveelliselle polulle, ihan vain koska olo tuntuu niin paljon paremmalta sellaisena.

Onko ylipaino sairautta?

Tänä kehopositiivisuuden aikakautena ylipainon arvostelua pidetään kehonegatiivisuutena. ”Suuri on kaunista!” ”Minulla on oikeus olla onnellinen läskeineni!” Ja muut vastaavat iskulauseet julistavat ylipainon oikeutusta.  Hyvinvointialan ihminen, joka yrittää vihjailla, että ylipaino on merkki siitä, että kaikki ei ole välttämättä ihan kunnossa sielä kropassa, päätyy helposti somessa julkisen lynkkauksen alle. Otan silti tietoisen riskin ja sanon ajatuksen ääneen. Perustelen kuitenkin nyt mitä tällä tarkoitan, jottei trollit pääse vääntelemään sanomisiani.

Ylipainosta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä elimistöön kertynyttä ylimääräistä rasvakudosta. Pelkkä korkea BMI ei kerro todellisuudessa kehon ylipainosta, sillä lihas painaa enemmän kuin rasva, ja esimerkiksi kehonrakentaja jolla lihasmassaa on kertynyt voimaharjoittelun tuloksena ei todellakaan ole läski, sillä rasvaprosentti on varsinkin kisakaudella hyvin alhainen, silti hänen BMInsä voi kertoa ylipainosta.

Ylimääräinen rasva on siis ylipainoa, mutta ylipainoa voi olla myös ylimääräinen neste. Kun elimistössä on tulehdustila, liittyy siihen poikkeuksetta tulehdusnesteen tihkuminen kudoksiin. Silloin kun kyseessä on pieni paikallinen tulehdus, kun esimerkiksi tökkäät sormesi nokkospuskaan ja pistokohtaan nousee kihelmöivä kuumottava näppylä, on tuo turvotus juuri tätä tulehdusnestettä. Se on siis osa kehon normaalia puolustusmekanismia. Silloin kun tulehduksesta puhutaan ylipainon yhteydessä, silloin kyse ei ole pienestä paikallisesta tulehduksesta, vaan systeemisestä hiljaisesta tulehduksesta, usein ns hiljaisesta tulehduksesta. Hiljaisen tulehduksen syitä voi olla monia, ruoka-aineyliherkkyydestä stressin aiheuttamaan lisääntyneeseen läpäisevyyteen suoliston seinämässä, hormonaalinen epätasapaino, ravinne-epätasapaino ja monet muut.

Riippumatta siitä, mikä tulehdustilan elimistössä on saanut aikaan, on sen korjaaminen ainoa keino saada tulehdus pois. Hiljaisen tulehduksen kohdalla on aivan turhaa popsia antibioottikuuria, se ei sitä tulehdusta nujerra, päinvastoin. Hyvin monen kohdalla antibiootit ovat jopa se syy miksi elimistö on epätasapainossa. Antibiootit ovat rappeuttaneet elimistön omaa puolustusmekanismia, tappanut suoliston hyvän bakteerikannan ja tästä syystä oma immunipuolustus on niin sanotusti tiltissä. Hiljaisen tulehduksen aikana keho ei yleensä lähetä kipusignaaleja, sillä se kipu jota hiljaisen tulehduksen aikana elimistössä on, on jo ylikuormittanut sensorijärjestelmän. Toki edelleen ”poikkeava” akuutti kipu lähettää omat aistimukset, mutta siitä jatkuvasta turruttavasta aistivirrasta on tullut juuri sitä, turruttavaa. Hiljaisen tulehduksen merkkejä sitävastoin ovat hyvin usein väsymys, sokerihimo ja se ylipaino joka ei katoa vaikka kalorit tiputtaisi kuinka minimiin.

Lohdullista tässä sinänsä on se, että silloin kun kyseessä on tulehdusnesteestä johtuva ylipaino, eli se joka voidaan luokitella sairauden idikaattoriksi, silloin se ylipaino poistuu kehosta todella nopeasti kun tulehdus saadaan hallintaan. Nämä ovat juuri niitä joiden paino saattaa pudota kymmeniä kiloja kuukaudessa. Yksi loistava esimerkki tästä on myös kortisonilääkityksen aiheuttama turvotus. Kortisonilääkitys voi aiheuttaa kymmeniä kiloja lisää painoa ihan muutamassa kuukaudessa, tämä kertoo osaltaan juuri siitä kuinka pahasti lääkitys pistää elimistön systeemejä sekaisin. Ja kun lääkitys lopetetaan ja tuetaan solutason aineenvaihduntaa ja maksan myrkynpoistomekanismeja, katoavat nuo kilot yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Sillä kortisonilla on toki myös aikansa ja paikkansa, joten jos lääkärisi suosittelee sitä, kannattaa kuunnella lääkärin perustelut miksi lääkitys on paikallaan, eikä suoraan kieltäytyä siitä sillä verukkeella ettei halua ylimääräisiä kiloja kannettavakseen.

Onko liikunta paras lääke ylipainoon?

Silloin kun kyse ei ole yksiselitteisesti liiallisesta energian saannista kulutukseen nähden, ei liikunta ole paras lääke. Liikunta on aina hyvästä. Kohtuullinen, lymfanesteitä liikuttava liikunta auttaa aina poistamaan kuona-aineita ja kuljettamaan tulehdusta aiheuttavia tekijöitä imusolmukkeisiin eliminoitavaksi. Kohtuullista liikuntaa on siis reipastahtinen kävely vaikka koiran kanssa, uinti, pyöräily tai ihan vaikka vain siivous. Hyötyliikunta on ihan parasta liikuntaa, joten hyödynnä mahdollisuuksia siihen niin kroppa kiittää, eikä tarvitse sen kummemmin nähdä vaivaa liikunnan eteen. Toki jooga, pilates ja vastaavat kehon liikkuvuutta ja voimaa lisäävät lajit ovat myös hyödyllisiä, samoin painoharjoittelu, mutta en suosittele tekemään mitään näistä ”verenmaku suussa”, sillä jos syynä on tulehdustila, ei stressikynnyksen ylittävä liikunta paranna tilannetta, vaan päinvastoin se pahentaa sitä.

Omista asiakkaistani noin 80% ylipainoisista syö itseasiassa liian vähän kulutukseensa nähden. Jolloin elimistö vetää niin sanotusti  käsijarrun päälle, ja pyrkii varastoimaan kaiken sen sijaan että kiihdyttäisi aineenvaihduntaa. Tässä yhteydessä rankka liikunta ei ole se edistävä vaan hidastava tekijä. Eli ensin täytyy saada kroppa tasapainoon energian saannin suhteen ja sitten liikunnalla voidaan tehostaa käynnistyneen aineenvaihdunnan toimintaa.

Mikä on terveellinen ruokavalio?

Tähän ei voi antaa kattavaa yksiselitteistä vastausta, mutta muutama fakta on jotka pätevät kaikkiin: Terveellinen ruokavalio ei sisällä pitkälle proessoituja ruokia ja ruuan kaltaisia valmisteita. Se ei sisällä valkoista sokeria, ei valkoisia jauhoja eikä suuressa määrin tärkkelystä. Se onko terveellinen ruokavalio ketogeeninen, karppi, paleo vai korkeahiilihydraattinen, se riippuu yksilön genetiikasta ja elintavoista. Terveellinen ruokavalio ei sisällä kyseiselle henkilölle haitallisia ruoka-aineita jotka herkistävät hänet tulehdustilalle. Yhdelle ihmiselle parsakaali on maailman terveellisin ja toiselle se voi olla geneettisesti epäsopiva jolloin se pitää yllä tulehdusta. Vain testaamalla selviää omat herkkyydet. Hyvin usein tulehdusta ylläpitävänä syynä voi olla jokin sellainen ruoka-aine jota ei ole edes tullut ajatelleeksi, jotain jota syö tai juo lähes päivittäin.

Myös ruokailurytmit vaihtelevat yksilöittäin. Jonkun elimistö toimii optimaalisesti kun sen ruokkii 4-5 kertaa päivässä, toiselle riittää 1-2 ateriaa päivässä. Tämä selviää geneettisestä kartasta, mutta tähän pätee yleinen ohje siitä, että jos aineenvaihdunta on pysähtynyt, eli on menty liian pienillä kaloreilla ja kroppa on käsijarru päällä, silloin aterioita tarvitaan käynnistysvaiheessa enemmän, vaikka sitten geneettisesti ideaali olisi se 3 ateriaa päivässä.

Mitä mindset vaikuttaa muutoksessa?

Kun haluaa muutosta olotilaan, on se sitten terveyden näkökannalta tai painonhallinnan, on ensimmäinen ja oleellisin asia pistää mindset ali ajatusmalli kuntoon. Ihmiset saavat usein ns laihisraivareita. Eli kun kuppi vihdoin menee syystä tai toisesta nurin, päätetään pistää elämä uuteen uskoon ja hankkiutua eroon ylimääräisistä kiloista. Valitettavan usein tähän liittyy myös se ajatus siitä kuinka omaa kehoa vihataan ja halutaan jotenkin rankaista sitä päästäkseen sinne unelmakuvaan. Tässä kohtaa kiitän kehopositiivisuuden ideologiaa ajavia ihmisiä, sillä oleellisin asia oikeassa mindsetissä on oman kehon ja oman itsensä rakastaminen. Halu muuttaa asioita, koska rakastaa ja arvostaa itseään ja haluaa itselleen vain parasta. Parasta terveyttä, parasta ulkonäköä.

Jos edetään rankaisumenttaliteetillä, päädytään pian myös ajatukseen siitä, kehoa palkitaan herkuilla. Tällöin herkuista kieltäytymisestä tulee tuskaa. Tämä ajatushan on täysin nurinkurinen, mutta tämä on myös ajatus johon törmään lähes kaikkien asiakkaideni kanssa muodossa tai toisessa. ”Haluan kyllä muutosta, mutta en ole valmis luopumaan viikonlopun oluistani.” tai ”haluan kyllä muutosta, mutta saanhan silti syödä ne ruisleipäni kun tulen töistä kotiin?” tai ”Ei viikonlopun leffamaratonia voi vetää ilman sipsejä ja karkkeja!”.

Mikä on keholle palkinto? Mikä on sille rangaistus? Itse näen että keholle on palkinto se että saavutetaan tasapaino. Kivuton ja tulehdukseton tila jossa keho voi mahdollisimman hyvin. Entä rangaistus? Eikö rangaistus ole se että elimistöä myrkytetään, sen tasapainoa horjutetaan ja luodaan otolliset olosuhteet sairaudelle? Miksi siis ylläpidämme harhaa siitä, että karkit, pullat ja muut elimistön tulehdustilaa ruokkivat ”herkut” olisivat niitä palkintoja? Miksi emme herkästi tiedosta että ne asiat joista on muodostunut meille jonkinlainen pakkomielle josta emme ole valmiit luopumaan muutoksen hetkelläkään ovat juuri niitä jotka ylläpitävät pahaa oloa ja kehon tulehduksia. Kirjoitin asiasta jo syksyllä blogiin aiheella Ruuan himo ja yliherkkyys.

Auttaako ravintoneuvonta  muutoksessa?

Tähän yksiselitteinen vastaus on kyllä! Omalle itselleen ja omille elintavoilleen sokeutuu, jolloin on helpompi kun joku ulkopuolinen käy kanssasi asioita läpi, miettii mistä lähdetään liikkeelle ja millaisin askelin kannattaa edetä. Maailma on pullollaan erilaisia ruokavalioita ja kikka kakkosia joilla saattaa pahimmillaan saada elimistön vain entistä pahemmin solmuun, joten sen sijaan että lähdet testaamaan eri pikadiettejä, kannattaa käydä ammattilaisen kanssa oma terveydentila läpi ja kartoittaa mitkä asiat vaativat huomiota ja rakentaa ruokavalio sitten siltä pohjalta. Ravintoneuvoja osaa myös ohjeistaa tarvittavien lisäravinteiden valinnassa, riippuen onko sielä selkeästi ravinnepuutosta, kaipaako suolisto lisä tukea ruuansulatukseen ja imeytykseen vai onko sielä mahdollisesti huonolaatuisten bakteerien liikakasvua.

Ota ensimmäisenä askeleena ja tee ilmainen hyvinvoinnin kuntotesti ja saat sähköpostiisi pika-analyysin mahdollisista kohdista jotka kaipaisivat huomiota. Sen jälkeen voit halutessasi sitten varata sopivan ravintoneuvontapaketin.

Nykypäivänä tuntuu että valtaosa suomalaisista kärsii suolisto-oireista. Osalla oireilu on vähäistä, ilmavaivoja, turvotusta ruokailun jälkeen, osalla tietyt ruoka-aineet aiheuttavat nipistelyitä ja kouristuksia ja osalla polttelee ruokatorvessa nousseet hapot.
Yksi suurimmista syistä nykyisiin oireiluihin ovat liian pitkälle prosessoidut ruoka-aineet. Elimistömme ei ole alkujaan kehittynyt pilkkomaan ravinnoksi ruuan kaltaisia valmisteita, vaan se ymmärtää vain aitoja, oikeita ruoka-aineita, kasviksia, sieniä, marjoja, hedelmiä, siemeniä ja eläinkunnan tuotteita, lihaa, kalaa ja nilviäisiä.
Ruuansulatuskanavan, varsinkin suoliston limakalvojen eheyteen vaikuttavat monet tekijät, perimä, ravinto ja elimistön yleinen myrkkykuormitus. Ravintoaineet ja varsinkin niiden kyky imeytyä vaikuttavat suoliston kuntoon. Suoliston toiminnalle tärkeää on suolen limakalvon uusiutuminen, tämän toteutumiseen tarvitaan hyvää pienoisravintotekijöiden tasapainoa. Pienoisravintotekijöitä ovat mm. hivenaineet, vitamiinit ja rasvahapot.
Ympäristöstä tulevat ja elimistön sisällä syntyvät myrkyt haittaavat ruoansulatuskanavan tilaa ja toimintakykyä. Ympäristöstä tulevista myrkyistä merkittävämpiä ovat ruoan lisäaineet, ruoka-aineyliherkkyyttä aiheuttavat yhdisteet, kemialliset lääkkeet ja ympäristömyrkyt. On huomioitava myös yksilölliset erot siitä mitkä ruoka-aineet kenellekin sopivat. Yhdelle parsakaali on terveyden lähde, toiselle se sama parsakaali voi ylläpitää hiljaista tulehdusta.
Kun suoliston pintasolukko ja nukka vaurioituvat, sisäsyntyiset ja ulkoa tulevat myrkyt voivat imeytyä väärille alueille. Tällöin puhutaan vuotavan suolen oireyhtymästä (leaky gut syndrome).
Monet yleisesti käytettävät lääkkeet kuten tulehduskipulääkkeet, antibiootit, sytostaatit eli solumyrkyt sekä alkoholi voivat lisätä suolen läpäisevyyttä. Myös monet muut haitat kuten tupakointi, ruoka-aineallergiat, dysbioosi (häiriintynyt suoliston mikrobiflooran tasapaino) ja jotkut tulehdukset tekevät samoin. Suolen läpäisevyys johtaa immuunipuolustuksen yliaktivoitumiseen, mikä puolestaan voi aiheuttaa allergioita, yliherkkyyksiä ja elimistön sisäsyntyisiä sairauksia, autoimmuunitauteja.
Ruoansulatuskanavaa haittaavia tekijöitä

• ruoan lisäaineet
• ruoka-aineyliherkkyyttä aiheuttavat yhdisteet
• kemialliset lääkkeet
• ympäristömyrkyt
• alkoholi
• tulehdukset
• tupakointi
• ruoka-aineallergiat ja yliherkkyydet
• häiriintynyt suoliston mikrobiflooran tasapaino eli dysbioosi.

Suoliston immuunijärjestelmä

Suolen sisällön koostumus: 1/3 ruoan imeytymätöntä materiaalia, 1/3 suolen limakalvoston kuolleita soluja, 1/3 suolen sisällä autonomisesti elävää pieneliöstöä eli bioosia.

Jotta estettäisiin ulostemassassa olevien myrkkyjen pääsy elimistön sisään, on suoliston limakalvon  oltava paitsi eheä ja suojattu, myös tehokkaasti toimiva. Suoliston immuunisolujen tulisi kyetä erottelemaan tauteja aiheuttavat mikrobit sellaisista, jotka ovat hyödyllisiä tai vaarattomia. Suolistossamme eläviä mikrobeita, joilla on osuutensa myös ruokamassan pilkkomisessa ja imeyttämisessä, on sisällämme käytännössä enemmän kuin omassa kehossamme on soluja. Siksi on hyvin tärkeä huolehtia että tuo mikrofloora koostuu niistä mikrobeista jotka ovat meille hyödyllisiä.
On arvioitu, että suurin osa ihmiskehon imukudoksesta sijaitsee ruoansulatuskanavan alueella. Suolisto tuottaa lähes 70 % elimistön puhdistuksessa tarvittavista vasta-aineista. Suolistofloora eli ns. hyvät bakteerit ehkäisevät suoliston ympäristön imukudoksen ja limakalvon vaurioita. Jos suolisto on vaurioitunut on hoitojärjestys varsin yksinkertainen:
  1. karsi ruokavaliosta haitalliset ruoka-aineet
  2. edistä suolistoflooran korjaantumista hyvillä ruoka-aineilla
  3. lisää ravintolisät jotka tukevat suolistoflooran tasapainotusta (entsyymit, liukenevat kuidut sekä eri maitohappobakteerikannat)
Happosalpaajat ja ruuansulatuselimistön toimintaa lamaavat lääkkeet eivät poista ongelmaa, et siis voi syödä lääkkeitä ja jatkaa entisellä ruokavaliolla ja elintavoilla odottaen paranevasi. Niin kauan kuin tulehdusta aiheuttavat tekijät ovat ruokavaliossa, niin kauan suoliston tila vain pahenee.
Jos haluat hahmottaa oman elimistösi tilaa, ja sitä olisiko aiheellista tehdä jotain ennenkuin on myöhäistä, tee kehon hyvinvoinnin kuntotesti tästä. Testin tekemiseen menee pari minuuttia ja saat tulokset lähipäivinä sähköpostiisi henkilökohtaisten toimintasuositusten kera.

Painonhallinnan 4. sääntö: Nuku riittävästi!

Monet paahtavat menemään ympäripyöreitä päiviä ja kehuvat sillä kuinka pärjäävät muutaman tunnin yöunilla. Usein nämä samat ihmiset ovat niitä jotka ovat kerryttäneet keskivartalon alueelle varsin kattavan vararenkaan.

Elimistösi kaipaa kunnon yöunet voidakseen palautua päivän tapahtumista. Jos et nuku riittävästi, kokee kehosi tilanteen stressaavaksi. Elimistön stressitila puolestaan lisää stressihormonin, eli kortisolin tuotantoa. Kortisoli on keholle tärkeä lisämunuaiskuoren erittämä glukokortikoidi eli hiilihydraattiaineenvaihduntaan vaikuttava steroidihormoni. Sen tärkein tehtävä on muinaisuudessa ollut lisätä toimintakykyä ”pakene tai kuole”-tilanteissa. Stressin aiheuttamana kortisolin lisääntynyt määrä kuitenkin aiheuttaa häiriötä hiilihydraattiaineenvaihdunnalle. Jo kolmen tunnin mittainen yöunen lyheneminen johtaa alle viikossa sokerin siedon heikkenemiseen ja (onneksi) ohimenevään insuliiniresistenssiin, eli insuliinin tehon heikkenemiseen. Univaje lisää myös näläntunnetta ja näinollen lisää usein myös tarpeetonta syömistä.

Omalla kohdallani huomaan valvomisen kerryttävän nestettä elimistöön, itselleni se on selkeä merkki elimistön toimintahäiriöstä. Moni painonhallinnan kanssa kamppaileva on huomannut painon pysyvän helpommin kurissa silloin kun elimistö saa kaipaamansa pitkät yöunet. Varsinkin silloin, kun käytännössä tekee kaiken muun oikein painonhallinan kannalta, ja paino vain jumittaa liian korkeissa lukemissa, syy löytyy yleensä huonosta unirytmistä.

Oheinen kuva näyttää (musta käyrä) kuinka kortisolin tuotannon tulisi olla korkeimmillaan aamulla heräämisen aikaan. Tällöin herääminen on vaivatonta ja koet nukkuneesi tarpeeksi. Valkoinen käyrä puolestaan näyttää kuinka elimistön korjaamiseen vaikuttavat hormonit aktivoituvat iltaa kohden ja ”rakentavat” meidät uudestaan yön aikana.

Valitettavan monella elimistön rytmitys näyttää kuitenkin enemmän tältä:

Eli kortisoli jyrää pitkälle iltaan ja kun vuoteeseen mennään vasta puolen yön aikaan (tai sen jälkeen), jää elimistön toipumiseen auttamatta liian vähän aikaa. Tilanne on toki vielä huonompi silloin jos elimistöstä puuttuvat rakennuspalikat jolla korjaaminen voidaan tehdä. Mineraalien puute voi aiheuttaa unettomuutta, eli vaikka koet itsesi väsyneeksi muttet vuoteeseen mennessä silti saa unta, tai unesi on katkonaista ja levotonta. Itselleni olen saanut avun mineraalivajeeseen tästä.
Nuku siis elimistösi kaipaamat kauneusunet!

Painonhallinnan toinen sääntö: Juo vettä!

Vanhan kansan sanonta kuuluu:”Vesi vanhin voitehista!” Ja se todellakin pitää monipuolisesti paikkansa myös painonhallinnassa.

Kehomme koostuu 60-80% vedestä. Jokaisen solumme sisällä on solunestettä jonka tärkein ainesosa on vesi (H2O). Monet jotka ovat käyneet kehonkoostumus-mittauksessa ennen ja jälkeen painon pudotuksen ovat saaneet huomata elimistön nestetasapainossa suuren muutoksen painon pudotuksen jälkeen, solakammassa olemuksessa on suhteessa enemmän vettä kuin ylipainoisessa.

Usein kuulee sanottavan että meidän tulisi juoda päivän mittaan 2 litraa vettä. Sääntö ei itseasiassa ole ihan noin yksioikoinen, vaikka toki hyvänä perustana sitä voidaankin pitää. Tutkimusten mukaan 2% vaje nesteessä kehon painosta aiheuttaa janon tunteen.  Siinä vaiheessa kehossa on siis jo selkeä nestevaje. Keskiverto naisella (paino 60 kiloa) tuo vaje on siis 1,2 litran menetyksessä. Vastaavasti keskiverto miehellä  (85kg) vastaava nestevajeen raja on 1,7 litraa. 2-3% vajeen kohdalla havaitaan usein ärtyisyyttä, aivojen sumuisuutta ja monesti oireet sekoitetaan verensokerin heittelyyn ja suuhun päätyy syötävää sen sijaan että juotaisiin vettä. Jos kehosta katoaa 4-5% nestettä, oireet alkavat olla selkämmät, silmänympärysiho näyttää tummalta, silmien  lihaksiston jäntevyys heikkenee (katse harhailee), limakalvot kuivuvat ja kyynelten eritys heikkenee. 6-8% kohdalla seuraavat alkavan shokin oireet kuten jatkuva palelu, elimistön turpoaminen ja keskittymiskyvyn heikkeneminen ja jos elimistöstä poistuu 9-10% nesteistä on vaarana joutua shokkiin.

Keho poistaa nestettä elimistöstä hikoilun, hengityksen ja virtsan sekä ulosteen mukana. Normaalin olemisen ollessa kyseessä, on päivän keskiverto haihdutus tuon 2-3 prosentin luokkaa, riippuen henkilön aineenvaihdunnasta ja esimerkiksi vuodenajasta. Talven kuiva pakkaskausi poistaa elimistöstä selkeästi enemmän nestettä kuin leppeän lämmin alkukesän päivä. Liikunta ja kaikki muu hikoilua lisäävä lisää myös nesteen haihtumista.

Perusolosuhteissa suositus on juoda 2-3 desiä vettä per hereillä olo tunti. Jos syystä tai toisesta elimistön nesteenpoistaminen on kiihtynyt, tulee juotua vesimäärää lisätä sopivassa suhteessa. Painon hallinnan kannalta suositus on lisäksi juoda 0,5 litraa vettä noin puoli tuntia ennen ruokailua. Tämä käynnistää elimistön vastaanottamaan ruuansulatusjärjestelmään saapuvan ruuan ja samalla kuitenkin hillitsee ruokahalua.

Tutkimuksen mukaan, juomalla 0,5 litraa vettä voi hetkellisestä boostata aineenvaihduntaa jopa 24-30% Kuvan ylempi linja näyttää kuinka puolen litran juominen lisää aineenvaihduntaa (EE – Energy Expenditure). Voit nähdä kuinka selkeä vaikutus on 90 minuutin ajan juomisesta, verrattuna puolen desin juomiseen.

Tämä tutkimus osoitti että juomalla 2 litraa päivässä, poltti elimistö keskimäärin 96 kaloria enemmän päivässä. Kalorien palaminen johtui osittain elimistön tarpeesta lämmittää viileä vesi.
Toinen tutkimus puolestaan osoitti että juomalla puoli litraa vettä ennen ateriaa, saattoi painoaan pudottava saada aikaiseksi jopa 44% suuremman painonpudotuksen 12 viikon aikana verrattuna henkilöön joka ei vettä juonut.

Vesi huuhtoo kuona-aineet elimistöstä, mutta se huuhtoo myös mineraaleja.
Kannattaa säilyttää kuitenkin tolkku veden juonnissa. Mikäli et työsi puolesta joudu hikoilemaan koko päivää, tai vietä aikaa patikoiden helteessä, on säännöllisesti yli neljän litran juominen päivässä jo kohtuuton määrä. Huolehdi, lisätessäsi veden juontia, että pääsääntöisesti juot sen pieninä annoksina pitkin päivää, ei litroittain kerralla. Ja huolehdi siitä että elimistösi saa korvattua poistuneet mineraalit ja hivenaineet. Huomioi myös että diureetit (mm. kahvi, tee, alkoholi) poistavat nestettä elimistöstä suhteessa nopeammin, eli jos nautit runsaasti diureetteja, lisää suhteessa puhtaan veden määrää.

Monet kokevat dietteihin ja ruokavalion muutoksiin liittyen päänsärkyä. Se johtuu pääsääntöisesti elimistön kuona-aineiden liikkeelle lähdöstä, eli aiemmin paikallaan jumittaneet myrkyt lähtevät liikkeelle aiheuttaen niin päänsärkyä kuin pahoinvointia. Voit ehkäistä näitä oireita aloittamalla diettisi suolihuuhtelulla. Eli peräruiskepussiin kehon lämpöistä vettä (voit lisätä pienen määrän merisuolaa tai ruokasoodaa jos haluat lisätä suoliston emäksisyyttä). Suolihuuhtelua voi ja kannattaa käyttää muutenkin silloin kun tuntuu että suoli jumittaa. Se on huomattavasti hellävaraisempi tapa poistaa suolistossa mahdolllisesti jumittava tulppa kuin syömällä/juomalla laksatiiveja ja odottamalla että niiden vaikutus imeytyy suoliston tukkivan massan läpi aiheuttaen samalla enemmän tai vähemmän vatsan väänteitä…

Käytä siis vettä runsaasti, tarpeen mukaan sekä ylä- että alakautta. Huomaat veden positiiviset vaikutukset myös ihossasi, hiustesi hyvinvoinnissa ja yleisessä virkeydessä, puhumattakaan siitä että oletettavasti sekä mahdolliset poskiontelotulehdukset että virtsatieinfektiot tulevat vähenemään solujesi kyetessä huuhtomaan haitalliset moskat pois elimistöstä.

Muistan lapsuudestani erään tv-taikurin hokeman:”Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!” Tuolloin ei ollut kyse ruuasta vaan siitä että kämmeneen piilotettu kolikko saatiin katoamaan kun sen päälle ”ripoteltiin suolaa”. Taika onnistui joka kerta ja suola oli pienen tytön mielestä ihana ihmeaine. Elintarviketeollisuus on ottanut saman hokeman omakseen sikäli että kaikessa tuntuu nykypäivänä olevan niin suolaa kuin sokeria.

Suola itsessään ei ole mikään paha mörkö. Elimistömme tarvitsee sitä toimiakseen oikein. Tarvitsemme sitä elektrolyyttinä hermoston impulssien välittäjänä, samoin solumme tarvitsevat sitä voidakseen sitoa nestettä, puhumattakaan kaikesta muusta elimistön toiminnasta. Suolaliuosta annetaan nesteytyksessä, verenhukassa ja sillä huuhdellaan elimistöä lisämunuaisen häiriöissä puhumattakaan monista muista hoitotoimenpiteistä. Tosiasiassa elimistömme tarvitsee suolaa toimiakseen vain 1,5 grammaa vuorokaudessa (eli 0,6 grammaa natriumia), sillä normaalitilanteessa elimistön suolamäärä pysyy suhtellisen vakiona suolan varastoituessa elimistöön. Saamme suolaa kuitenkin moninkertaisia määriä päivittäisen ruuan mukana. Suolan/natriumin lisäksi elimistömme tarvitsee toimiakseen myös monia muita mineraaleja ja hivenaineita.

On olemassa suolaa ja ”suolaa”. Elintarviketeollisuus käyttää lähinnä puhdistettua, raffinoitua, valkaistua suolaa. Raffinointi poistaa suolasta muut mineraalit ja hivenaineet, jättäen jäljelle vain kiteisen natriumin. Lisäksi pöytä-/ruokasuolaan lisätään jodi (kaliumjodidi, kaliumjodaatti), sekä paakkuuntumisen estoaine (E535 natriumferrosyanidi). Pieni kemisti minussa heräsi ja tutkailin hieman lisää taustatietoa kaliumjodidista ja kaliumjodaatista. Kävi ilmi että ihmiskeho hyödyntää jodidi-ionin tyroksiinin valmistukseen, mutta jodaatti joka on epäorgaaninen yhdiste, keho ei käytännössä saa irti mitään hyödyllistä, sillä se ei kykene tuota pilkkomaan hyödynnettävään muotoon. Eli käytännössä puhdistettu ruokasuola jossa on natriumferrosyanidi ja kaliumjodaatti, siinä ei ole yhtikäs mitään hyvää ja hyödyllistä kehollemme. Tämä huomio kertoikin sen miksi ruokasuola toimii niin etana karkoitteena kasvimaalla kuin häätämässä muurahaisia sisätiloista. Muurahaisille riitti kun ripotti reitille suolaa ja parissa päivässä liikenne oli lakannut. Ilmeisesti kantoivat kiteitä pesään ja saivat syanidimyrkytyksen.

Jotta suolasta olisi keholle sen kaipaamaa hyötyä, suosittelen mielummin valitsemaan puhdistamattomia versioita niin meri- kuin vuorisuolasta. Niiden paremmuudesta en tee vertailua, sillä tämä lista on jo hyvin kartoittanut niiden mineraali ja hivenainepitoisuuksia. Omasta ruokakaapista löytyy sekä Delivon Del mare harmaa merisuola, joka pussin mukaan on haihdutuksen jälkeen kerätty käsin savikerroksen päältä, ja Masajon Ruususuola joka louhitaan käsin Bolivian vuoristossa. Näiden maku eroaa hieman toisistaan, ja valitsen yleensä käyttämäni suolan sen mukaan mitä olen kokkaamassa. Merisuola sopii paremmin kalan kanssa ja mielestäni ruususuola korostaa paremmin kasvisten makua.

Viimeisen puolen vuoden aikana suolapurkki on ollut käsissäni vajaan kymmenkunta kertaa, sillä sen jälkeen kun syyskuussa kävin läpi CellReset®-Kehokuurin ja elin kuukauden täysin vailla millään muotoa lisättyä suolaa, huomasin ruuan maistuvan huomattavasti paremmalta kun maustamiseen käyttää mausteita eikä suolaa. Palautettuani kuurin jälkeen ruuanvalmistukseeni joitakin teollisiavalmisteita, olen huomannut niiden olevan järjettömän suolaisia.

Mielenkiintoni heräsi sen suhteen paljonko normaaliksi luokitellusta ruuasta kertyy päivässä suolaa? Tarvitsemme siis vain 1,5 g suolaa (0,6 g natriumia). Suolan saannin yläraja suositus on nykyään 5g/vrk. Tein mielenkiinnosta muutamia huomioita siitä mitä omasta keittiöstä löytyi: Oululaisen jälkiuuni palat sisältävät yhdessä viipaleessa 0,4 grammaa suolaa. Maininta kertoo suolan olevan merisuolaa, mutta ei sitä onko kyseessä puhdistettu vai puhdistamaton. Eli jos syön 4 viipaletta leipää (eli 2 paria) niin minimi on saavutettu, eikä siihen ole vielä edes laskettu päälle voideltua voita. Normaalisuolaisessa voissa suolaa on 1,5g/100g eli teelusikallisessa jonka lasketaan olevan kerta-annos 5 gramman painoisena on suolaa 0,075g. Eli jos syön kolme leipää joiden päälle sipaisen kullekin teelusikallisen voita, olen saanut jo 1,425 grammaa suolaa. Jos päälle haluaa vielä laittaa juustoa (kaapista löytyi Polar 15 jossa suolapitoisuus oli 1,5%, eli 700 gramman pala sisältää siis 10,5 grammaa suolaa, toivottavasti kukaan nyt ei koko juustoa kerralla syö… Tai jos vahditaan niitä linjoja niin leivän päällehän valitaan silloin todennököisesti keittokinkku. HKn keittokinkkupaketti kertoo yhden viipaleen painavan noin 6 grammaa ja sisältävän 0,1 grammaa suolaa..

Eli jos mietimme täyttyykö kehomme kaipaama natriumin tarve (0,6 g/vrk) ilman lisättyä suolaa, kertoo esimerkiksi finelli.fi sivusto 17% naudan jauhelihan sisältävän 0,056 g natriumia /100g. Naudan paistin vastaava arvo oli 0,041.Broileri sisälsi 0,051g/100g ja lehtisalaatistakin saamme jo 0,023 g/100g.. Eli tällä perusteella uskallan vahvasti väittää ettei kukaan kuole suolan tai natriumin puutteeseen vaikkei sitä koskaan lisäisi ruokaan missään muodossa.

Haastankin nyt jokaisen blogin lukijan edes yhtenä päivänä pitämään kirjaa paljonko saa elimistöönsä lisättyä suolaa, joko käyttämällä elintarvikkeita joiden valmistukseen on käytetty suolaa (esim voi, juusto, makkarat) tai lisäämällä ateriakastikkeita, ketsupia, sinappia tms jossa on suolaa. Puhumattakaan sitten tietysti valmisaterioista joiden suolapitoisuus taitaa olla ihan omaa luokkaansa (niiden kohdalta en pääse asiaa tarkistamaan kun ei kaapista tuotteita löydy). Uskoisin että moni tulee hämmästymään tulosta samalla tavoin kuin itse siitä järkytyin.

En siis suinkaan sano että suolasta tulisi luopua täysin, ei todellakaan. Ja silloin kun elimistö kuluttaa natriumia enemmän (urheilu tai muu voimakasta hikoilua aiheuttava tekijä) on tietenkin varantoja tasapainotettava, ja itse olen kokenut kesän helteissä hyödylliseksi solen tai yksinkertaisesti muutaman harmaan merisuolarakeen tipauttamisen vesipulloon treenijuomana.

Viimeinen reilu seitsemän vuotta elämästäni on ollut terveellisen elämän etsintää. Yhtenä osa-alueena tuolla matkalla on ollut ylimääräisestä läskistä eroon hankkiutuminen.

Lukioikäisenä painoin suurimmillaan +/-70 kiloa, ja nyt kun olen tuon aikakauden kuvia katsonut näytän mielestäni järkyttävältä possulta. Osansa tuohon aikaan vaikutti varmasti se että pääsääntöisesti elin leivällä ja herkuilla. Koulun ja asuntolan ruokalan tarjoilema kasvisruoka kun ei aina saanut varauksetonta ruokahaluani. Ja luonnollisesti kun pitkiä öitä luettiin kokeisiin (siis sen jälkeen kun alkuilta oli lorvittu kavereiden kanssa) tuli syötyä karkkia ja sipsejä jotta jaksoi valvoa.

Lukion jälkeen ruokavalio muuttui hieman terveellisemmäksi, kun totesin ettei kilot tehneet minusta kauniimpaa. Halusin todistella kauneuttani ja hain mitä erilaisempiin missimittelöihin ja pärjätäkseni niissä piti saada painoa alas ja hyviä muotoja kroppaan. Alhaisimmillani painoin 52 kiloa. Itse olin tyytyväinen vaa’an lukemiin, vaikka ympäristö kauhisteli sitä miltä näytin. En mielestäni ollut tuolloin alipainoinen. Enkä tavallaan näe itseäni vieläkään että olisin silloin ollut alipainoinen. Tosin täytyy tunnustaa ettei siltä aikakaudelta ole juurikaan kuvia tallessa. Minulla ei ollut juurikaan lihaksia, sillä käyttämäni dietit eivät tukeneet lihasmassan kasvua vaan hävittivät tasaisesti niin rasvan kuin lihaksen. Reidet ja pakarat taisivat silloin olla parhaimmat kohtani, koska kesällä rullaluistelin usein ainakin töihin, ellen sitten kotiinkin. Matkaa oli suuntaansa muistaakseni viitisen kilometriä ja tunnetusti rullaluistelu tekee hyvää jälkeä reisille ja pakaroille. Sitten muutimme ja tuo hyötyliikunta jäi.

Vaihdoin sitten työpaikkaakin (kotoa oli noin 500 metriä töihin) joten hyötyliikuntaa siinä ei kertynyt. Liikunta muilta osin rajoittui koiran vientiin koirapuistoon (n 300 metriä suuntaansa) ja pariin pidempään lenkkiin viikossa. Työpaikan etuihin kuului niin aamupuuro kuin lounas ja huomasin pian painavani jälleen pitkälle päälle 60 kiloa. Jätin lounaan ruokalassa pois ja tein itselleni töihin eväät. Aamupuuron nautin edelleen ja sorruin kahvitunnilla vieläkin kekseihin ja muihin herkkuihin. Paino kuitenkin normalisoitui 62-64 kilon välille varsinkin kun otin ohjelmaan pidemmät lenkit ja kaivoin uudestaan rullaluistimet esiin. Taisin siihen aikaan saada itseni punttisalillekin kun löytyi kaveri joka patisti satunnaisesti liikkeelle.

Tätä jojoilua kesti sitten tuohon seitsemän vuoden taakse asti. Välillä liikkuen, välillä eläen erittäin sohvaperunana. Huolehdin sentään siitä ettei vaaka kivunnut yli 65 kilon, se oli kipuraja joka tuotti aina ruokaremontin. Pidin pari viikkoa ruokapäiväkirjaa ja havaitsin ne yllättävät energialähteet joita en tiedostanut syöväni. Enhän minä syönyt kuin hyvää ja terveellistä ruokaa, jos nyt ei lasketa lukuun satunnaisia suklaapatukoita, suolapähkinöitä ja popcorneja. Terveellinen kotiruokakin voi lihottaa jos sitä syö yhden kohtuullisen annoksen sijaan kolme suurta.

Seitsemän vuotta sitten sain itselleni mentorin joka alkoi järjestelmällisesti ohjata valintojani terveellisempään elämään. Hän ei ole personal trainer, en saa häneltä selkeää treeniohjelmaa tai ruokalistaa. Sain ohjeet ruoka-aineista jotka jätän kokonaan pois ja aineista joiden suhteen vähennän merkittävästi. Samoin sain suositukset mitä lisätä. Sain ohjeistukset vitamiineista joita elimistöni kaipasi. Tarkan listan poikkeuksellisen suurista annostuksista joilla elimistöni tila tasapainotettiin. Ja kun tasapaino löytyi, keho alkoi toimia kuten sen kuului, voitiin siirtyä annostuksissa ns. ylläpitotilaan.

Suunnilleen niihin aikoihin kun kehoni tasapaino oli löytymässä tutustuin Fitlinen ravintolisiin ja kuukauden testijakson jälkeen sain mentoriltani siunauksen sille että saatoin vaihtaa osan hänen suosittelemistaan näihin. Siitä lähtien optimaali-setti on kulkenut matkassa mukana. Toki on kausia jolloin olen pitänyt paussia kaikista vitamiineista. Esimerkiksi loppukesä on usein sellainen jolloin en koe kaipaavani fitskuja kun elän lähes täysin tuoreilla kasviksilla ja marjoilla. Ja vastaavasti  tarpeen mukaan täydennän vitamiiniarsenaalia täsmäaseilla niin Fitlinen kuin muiden valmistajien valikoimasta.

Syksyllä 2013 sain tarpeekseni Fitline kouluttajani hehkutuksesta kuurista jolla porukalta kilot karisevat lähes maagiseen vauhtiin. Olin joitakin vuosia sitten testannut Fitlinen painonhallintajärjestelmän ja saanut sillä pari kiloa katoamaan, mutta nuo olivat sitten tulleet myös takaisin kun tiukasta jaksosta luopui. En siksi ollut vuoden aikana juurikaan kiinnittänyt huomiota kouluttajan hehkutukseen vaan lähinnä kohauttanut olkiani vauhkoamiselle. Nyt oli kuitenkin kesän aikana paino hiipinyt yli tuon kipurajani ja kun pitkän koulutusviikonlopun jälkeen tuntui etten ollut muuta tehnyt kuin istunut autossa ja luentosalissa ja syönyt, syönyt ja syönyt. Tunsin oloni turvonneeksi syöttöpossuksi. Nyt oli siis hyvä hetki testata miten tämä ylistetty kehokuuri toimisi kun kuitenkin halusin painon nopeasti alas. Voisin sitten sanoa että testattu on, ei toimi. Mutta se toimi.

Se todellakin toimi! Vaikka kuurin alku oli kompurointia, reilussa parissa viikossa painoni putosi liki 67 kilosta alle 60. Ja kuurin viimeisten päivien aikana saavutin ja alitin tuon mielessäni maagisena häämöttäneen 59 kilon rajan. Olo oli loistava. Lihakset piirtyivät kehostani näkyviin kauniina, ja vaikka toki vielä reisissä näkyi ylimääräistä muhkuraa olin olemukseen erittäin tyytyväinen. Ei siis ihme että halusin auttaa myös muita saavuttamaan painonhallinnallisia ja terveyden parantamiseen tähtääviä tavoitteita CellReset® – Kehokuuri-valmentajana.

Omasta kuurista on nyt vierähtänyt reilut kolme kuukautta. Koemielessä sallin itselleni todellisen mässäysjoulun syöden päivittäin vähintään 200 grammaa suklaata levynä tai konvehteina, puhumattakaan siitä mitä kaikkea muuta ei-niin-terveellistä ruokavalioon tuolloin kuului. Mielenkiintoisita sinänsä oli se että loppiaisena, jonka olin itselleni asettanut mässäyskauden päätepisteeksi, herkuttelu loppui kuin seinään ja kahden huolellisesti ruokaillun päivän jälkeen joulun ”vararavinto” oli kehosta kadonnut. Ainoa haitta jonka tuosta mässäämisestä huomasin oli silmien ja korvien kutina. Selkeät merkit jotka kertoivat suuren sokerimäärän räjäyttäneen kehoni uinuneen hiivasyndrooman aktiiviseksi.

Vuoden vaihteessa olin aloittanut liikunnan Facebookin lankkuhaasteen muodossa. 20 sekunttia keskivartalon pitoa oli riittävän pehmeä lasku uuden vuoden liikuntaan. Loppiaisen jälkeen liikunta-annokseni kuitenkin moninkertaistui kun ensin innostuin mukaan myös kyykky-haasteeseen ja sitten starttasivat myös Natural BootCampin aamutreenit. Mielenkiintoisin havainto kehossani kuitenkin oli se, että treenien alettua myös painoni alkoi nousta. En punninnut itseäni suinkaan enään päivittäin kuten kuurin aikana, jolloin oli mielenkiintoista katsoa montako sataa grammaa paino oli edellisestä päivästä hukannut. Joten en tiedä millaista päivävauhtia painon nousu oli. Viikossa tuli kuitenkin reilu kilo ja nyt vajaassa parissa viikossa on kertynyt reilut pari kiloa.

Ensireaktio oli huolestuminen: ”Apua! Mitä tapahtuu, miksi vaaka on taas muuttunut viholliseksi??” Sitten peliin astui mukaan järki. Asetuin peilin eteen tarkastelemaan vartaloani kriittisesti. Kyllä, vatsa oli hieman pömpöllään, mutta ajatellessani viime viikkojen ruokailua myönsin sortuneeni muutamaan kokoussämpylään ja kokeneeni joka kerta sen että vaikka nuo täysjyväsämpylät maistuivat hyvältä suussa, niiden jälkeen vatsasa oli turvoksissa ja maha ei toiminut seuraavana päivänä kuten asiaan kuuluu. Muilta osin keho näytti edelleen hyvältä. Ei yhtä ”kuivalta” kuin varsinaisen kuurin jälkeen, mutta ennemminkin vaikutti siltä että ihon alla oli nestettä kuin että sielä olisi rasvaa. Olin treenikauden alettua mitannut salin vaa’alla myös rasvaprosenttini. Se oli viime keväänä treenikauden päättyessä ollut 33 ja nyt tuo laite oli armeliaasti näyttänyt lukua 27. En uskonut että rasvaprosentti olisi parissa viikossa kiivennyt takaisin kevään lukemiin. Mikä sitten oikein aiheutti sen että vaaka näytti suurempaa lukua? Siihen oli kaksi syytä: 1. Lihas. Olin treeni-innossani saanut kehooni lihaksia. Yksi lihssolu painaa kolme kertaa enemmän kuin rasvasolu. Eli kun treenasin normaalin NBC-treenin lisäksi myös lankku ja kyykkyhaastetta oli tuo varsinainen ongelma-alueeni eli reisi-pakara-alue alkanut muodostaa läskistä lihasta ja se näkyi vaa’assa. Näkyi se myös peilissä, sillä entinen roikkopeppu alkoi olla varsin kaunismuotoinen puolipallo. 2. Pakkanen. Kylmä rasittaa elimistöä. Kroppa vetäytyy horrostilaan keräten ympärilleen lämmikettä. Huomaan pakkasen vaikutuksen joka vuosi. Pakkaskauden alkaessa muutun hitaaksi, elimistöni tuntuu imevän nestettä sisäänsä kuin sieni (huulet kuivuvat, iho huutaa kosteutta ja vaikka juon litroittain nestettä ei tarvitse ravata pissillä kuten normaalisti). Kuitenkaan tuo neste ei kerry elimistöön näkyväksi turvotukseksi. Sormet eivät turpoa kuten helteellä, vaan tuntuu että sormukset putoavat  jos niistä ei pidä kiinni. Jonnekin tuo neste kuitenkin varastoituu ja SE näkyy myös puntarissa.

Totesin joutuvani miettimään unelmapainoni, joka ennen oli mielestäni 57,5kg , uudestaan. Saan heittää romukoppaan ajatuksen oikeasta painoindeksistä ja määrittää unelmavartalon enemmän peilikuvan, mittanauhan ja rasvaprosentin lukeman mukaan. Otan kuuri uudestaan lähiaikoina pelkästään terveydellisistä syistä, varmaankin sen aikana taas joku kilo katoaa, mutta sitä tärkeämpää on poistaa sokerin haittavaikutukset elimistöstäni ja avata soluihin vielä paremmin tietä ravintoaineille. Tiedän sortuvani varmasti vielä monta kertaa vahtaamaan sitä vaakaa, tokihan se antaa suuntaa kokonaiskuvasta, mutta enemmän kuin sen lukemiin opin luottamaan siihen miltä minusta tuntuu ja miltä peilikuva näyttää. Ei tekosyitä sille miksi ”repsahtaa” vaan loogista ajattelua ja järjen käyttöä kokonaisuuden suhteen.

Tervetuloa kauniiksi ja hyvinvoivaksi!