Muutama viikko sitten sain lahjaksi Elma B:n Hymypoika-hunajaa. Kun ensimmäiset syysflunssa päivitykset ilmaantuivat someen, muistin jostain lapsuusvuosiltani hunajaisten valkosipulikynsien maun. Mielikuva oli että ne herkulliset kynnet oli käytetty uunissa hunajan kanssa. En kuitenkaan halunnut tuhota hunajan hyviä entsyymejä tai valkosipulin tehoaineita kuumentamisella. Joten hetken tuumailu ja loogisen ajattelun päätelmänä syntyvä ajatus testauksesta miten nuo toimisivat ilman kuumennusta johti reseptiin joka toimii maultaan ja teholtaan.

Flunssan karkoitus hunajaisella valkosipulilla

Ensimmäinen koe-eräni oli pieni. Kuorin yhden pienen luomuvalkosipulin. Leikkasin kynsien päästä kovan kantaosan pois, ja litistin kynttä hieman veitsen lappeella leikkuulautaa vasten. Kun valkosipulin rakennetta rikkoo näin, alkaa siitä vapautua allisiinia. Lykin valkosipulin kynnet pieneen lasipurkkiin ja lorottelin päälle juoksevaa Hymypoika Vaahteralinna-hunajaa ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes kynnet olivat peitossa. Huomasin tosin kynsien nousevan hunajan yläreunaan, joten suhteessa hunajaa tuli enemmän kuin tarpeeksi. Kansi päälle ja purkki jääkaappiin.

Maistoin muutaman tunnin kuluttua ensimmäisen kynnen. Ja huh-huh.. Maku ei ollut sinnepäinkään kuin mitä lapsuuden muistikuva pehmeästä hunajaisesta valkosipulista. Itseasiassa tuntui että rintakehää korvensi ja sydän taisi jättää muutaman lyönnin väliin pelkästä järkytyksestä. No ainakin valkosipulissa tuntui olevan kunnolla potkua. Näin saattoi todeta myös illalla miehen kotiuduttua töistä, huusholli kun kuulemma löyhkäsi valkosipulilta niin että meinasi ovelle pyörtyä.

No testikeittiö jatkoi koe-erän maistelua kynsi kerrallaan. Päivä päivältä maku pehmeni ja lusikan kärjellinen kerrallaan maisteltu hunajakin imi itseensä valkosipulin makua ja tehoaineita. Yhdestä valkosipulista ei kovin monta päivää riittänyt maistiaisia, mutta vajaassa viikossa maku oli pehmentynyt muistuttaen jo sitä mielikuvissa ollutta makua. Useamman päivän testieräni tuntui siirtävän kytiksellä ollutta flunssaakin. Ja auttoi pitämään itsensä toimintakuntoisena aina pari tuntia eteenpäin jokaisen nautitun kynnen jälkeen. Sitten kun erä loppui, iski se flunssakin. No nyt on valkosipulivarasto täydennetty ja uusi (suurempi) erä tulossa.

Allisiini

Mainitsin aikaisemmin valkosipulista vapautuvan allisiinin. Valkosipuli sisältää alliinia(C6H11NO3S), jota siinä on noin prosentin verran. Kun valkosipuli leikataan tai murskataan, alkaa alliini allinaasi-entsyymin vaikutuksesta muuttua allisiiniksi. Allisiinilla puolestaan on kyky estää bakteereiden, hiivojen, sienten kasvua ja myös virusten lisääntymistä. Joidenkin tutkimusten mukaan sen on todettu estävän myös kasvainten kasvua estäessään kasvaimen mitoosin[1].

Olen antanut kertoa itselleni että alliinin muuttuminen allisiiniksi vaatii hapen vaikutuksen. Tästä syystä jos haluaa valkosipulista sen antibioottisen vaikutuksen, sitä ei kannata murskata ja heittää välittömästi kypsentyvän ruuan joukkoon, vaan mielummin litistää veitsen lappeella niin että rakenne rikkoutuu, antaa sen sitten seistä 5-10 minuuttia jonka aikana entsymaattinen reaktio tapahtuu. Valkosipuli kannattaa lisätä ruokaan vasta valmistuksen loppuvaiheessa, siis mikäli haluaa terveyshyödyt. Allisiini ei kestä kuumennusta. Allisiini on lisäksi ns epävakaa aine. Joidenkin tutkimusten mukaan se hajoaa huoneenlämmössä noin 16 tunnin kuluessa murskauksesta, eli tehoa voi yrittää säilyttää kauemmin jääkaapissa.

Allisiinin antibioottisesta vaikutuksesta on useita tutkimuksia. Sekä ihmiskokeita joissa sen vaikutusta esim flunssan torjunnassa tai paranemisen nopeutumisesta ja myös esim MRSA-bakteerin, eli ns sairaalabakteerin torjunnassa, kuin sitten eristetyn allisiinin testausta suoraan eri patogeeneihin. Näitä tutkimuksia löytyy NCBIn tietokannasta ja tässä yksi varsin mielenkiintoinen esimerkki.

Allisiini siis:

  • Tuhoaa bakteereja ja sieniä
  • Ennaltaehkäisee flunssaa ja siitä toipumista
  • Vähentää ateroskleroosia (valtimoiden kovettuminen)
  • Normalisoi lipoproteiinitasapainoa
  • Alentaa korkeaa verenpainetta
  • Pienentää veritulpan riskiä
  • Vähentää tulehduksia
  • Toimii antioksidanttina

Yksi pieni varoituksen sana kuitenkin. Valkosipuli ja sen sisältämä allisiini vaikuttaa myös esimerkiksi hiivatulehdukseen. Silloin jos ja kun kyseessä on sukuelimissä esiintyvä hiivatulehdus, ei valkosipuli oletettavasti aiheuta haittareaktioita. Jos kyseessä onkin suolistossa oleva hiivatulehdus, kannattaa valkosipulin nauttiminen aloittaa hyvin varovasti, sillä hiivat ovat siinä mielessä ilkeitä tyyppejä, että ne voivat aloittaa vastataistelun, jolloin elimistö reagoi ns candida die off-reaktiolla, eli oireina voi olla pahoinvointia, iho-oireita, vatsan turvottelua yms. Nämä oireet saa vältettyä sillä että aloittaa pienellä annostuksella ja vähitellen kasvattaa annosta. Kypsennetty valkosipuli ei yleensä näitä oireita aiheuta, joten sen suhteen ei tarvitse olla samalla tavalla varovainen. Jos epäilet itselläsi hiivasyndromaa suolistossa, on se hyvä syy tulla ravintoneuvontaan tilanteen korjaamiseksi.

Hunajan

Hunaja on kautta aikojen tiedetty antibakteeriseksi ja antibioottiseksi aineeksi. Kautta maailman tunnettu manuka-hunaja on tunnetuin lääkehunaja. Se on jopa niin tunnettu, että siitä on liikkeellä eniten väärennöksiä. Aidossa manuka-hunajassa tulisi olla vähintään 70% sen sisältämästä siitepölystä manuka-kukan siitepölyä. Tämä on siis se ainesosa joka tekee siitä lääkinnällisesti arvokkaan. Kaikki aidot hunajat ovat kuitenkin hyviä terveyden ylläpitämiseen ja esimerkiksi haavojen paranemisen tehostamiseen. Sanon aidot siksi, että markkinoilla on paljon myös ”hunajaa” joka on käytännössä pelkkää sokerivettä. Halutessasi taatusti hyvää hunajaa, valitse paikallisten tuottajien hunajaa. Lähikaupasta löytyy yleensä aina Suomalaista hunajaa, jonka päällä lukee keneltä mehiläisfarmarilta kyseinen hunaja on tullut. Oma suosikkini on Huhtasrinteen kotihunaja. Heidän mehiläisensä kerää hunajan parin kilometrin säteellä kotoani, joten siinä on parhaat suojaravinteet niitä uhkatekijöitä vastaan jotka tällä alueella elimistöä ärsyttävät. Toki herkullista hunajaa voi käyttää ihan pelkän maunkin vuoksi, ja maantieteellisesti Huhtasrinteen hunaja kattaa ilmastollisena vyöhykkeenä puoli suomea. Eli jos haluat maistaa näitä, voit tehdä tilauksen heidän hunajakaupastaan tai katso löytyykö lähikaupan hyllystä jo purkkeja. Tiedän että Huhtasrinteen hunajaa myydään jopa Tukholmassa, joten uskoisin sitä löytyvän eri puolilta Suomeakin.

Hunajan entsyymit

Hunajassa on yli 200 ainetta. Hunaja sisältää mm. aminohappoja, vitamiineja, aromiaineita, happoja, entsyymejä, mineraaleja ja hivenaineita. Vaikka entsyymien määrä hunajassa on alle prosentin, niin ne ovat tärkeitä tekijöitä hunajan terveellisyydelle. Entsyymit syntyvät mehiläisten rauhasissa. Mehiläiset esimerkiksi erittävät glukoosioksidaasi-entsyymiä, joka on tärkeää hunajan säilymisen kannalta.

Yleensä sanotaan entsyymien tuhoutuvan yli 40 asteen lämpötilassa. Hunajan kasvialkuperällä näyttää olevan merkitystä sen tehojen säilymiseen, toteaa dosentti, tutkimusjohtaja Carina Tikkanen-Kaukanen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista. Tikkanen-Kaukasen tutkimusryhmä selvitti yksikukkahunajien antimikrobisista vaikutuksista.
”Lämpökäsittely 68 asteessa 15 minuutin ajan laski joidenkin hunajien aktiivisuutta, mutta ei kaikkien. Erityisen aktiivisten horsma-, tattari- ja kanervahunajien aktiivisuus säilyi myös kuumentamisen jälkeen”, Tikkanen-Kaukanen kertoo.
”Hunajan perinteinen käyttö teessä tai muussa kuumassa juomassa ei näyttäisi vähentävän ainakaan näiden hunajien vaikutusta.”

Vaikka kuumentaminen ei tuhoa hunajan kaikkia hyviä ominaisuuksia, on se esimerkiksi yskänlääkkeenä paras nauttia ”raakana”. Hunajan tehosta lasten yskään on tietoa esimerkiksi tässä tutkimus-yhteenvedossa. Siinä suositellaan imeskelemään teelusikallinen hunajaa noin 30 minuuttia ennen nukkumaan menoa, jotta hunaja ehkäisee yskän ärsytystä. Jos haluaa tehostaa kurkkua/nielua desinfioivaa vaikutusta, kannattaa sekoittaa hunajan joukkoon kanelia.

Jo muinaiset egyptiläiset..

Hunaja ja valkosipuli ovat ikiaikaisia lääkkeitä, suoranaisia elämän eliksiirejä. Arkeologisissa kaivauksissa on eri puolilta maailmaa löytynyt saviruukkuja johon on säilötty tätä elämän eliksiiriä, hunajan ja valkosipulin yhdistelmää. Eri puolilla siihen lisätyt muut tehoaineet ovat sitten vaihdelleet, mutta nämä kaksi ovat aina olleet hyväksi havaittuja erilaisten pöpöjen häätämiseen. Ainakaan näiden lisääminen säännölliseen ruokavalioon ei tee elämästäsi yhtään huonompaa ja saatat jopa yllättyä positiivisista muutoksista.

Hunajainen valkosipuli – resepti

Ota käsille sopivan kokoinen puhdas lasipurkki. Esimerkiksi lastenruokapurkki tai pieni hillopurkki. Älä tee seosta muovi- tai metalliastiaan, sillä näistä saattaa liueta erilaisia kemikaaleja.

Ainekset:

  • Valkosipulin kynsiä (mieluiten luomu)
  • Hunajaa (mieluiten kotimainen, juokseva koostumus)

Valmistus:

Kuori valkosipulit, leikkaa kova kantapala pois ja litistä kynnet veitsen lappeella leikkuulautaa vasten. Anna käsiteltyjen kynsien olla ilmavasti 5-10 min. Voit pudotella liiskatut kynnet suoraan purkkiin jos ilma pääsee sielä kiertämään kynsien ympärillä. Kun viimeisten kynsien liiskauksesta on kulunut vähintään 5 min valuta purkkiin hunajaa niin että kaikki kynnet ovat peitossa. Sulje kansi ja siirrä purkki valolta suojattuun tilaan (esim kaappi). Anna olla huoneenlämmössä muutama tunti ja painele välillä tänä aikana kynsiä niin että ne pysyvät hunajan alla. Siirrä muutaman tunnin kuluttua purkki jääkaappiin ja anna tekeytyä muutama päivä. Voit tarpeen mukaan käyttää kynsiä/hunajaa jo samana päivänä, mutta varaudu siihen että makuelämys voi olla voimakas (maku riippuu toki myös siitä kuinka voimakkaita valkosipuleita käytät). Suosittelen vähintään viikon kuuria jolloin otat aamulla tyhjään mahaan yhden kynnen ja hieman hunajaa.

Olen työskennellyt varsin paljon painonhallinen parissa. Oma historiani on, enemmän tai vähemmän koko ikäni, tuskailua painohaasteiden parissa ja tietyllä tavoin olin jopa kasvanut ajatukseen että ylipaino on vaarana jos en kiinnitä huomiota siihen mitä syön. Äitini ja isoäitini kävivät läpi mitä ihmeellisempiä diettejä nuoruusvuosinani ja niistä iskostui itsellekin jonkinlainen ajatus siitä että on normaali olla vähän väliä jollain dietillä.

Vuonna 2013 tein itse ensimmäisen CellRESET® ohjelman. Kropastani katosi ensimmäisen 28 päivän aikana 7,5 kiloa. Olin onnessani, sillä olin parin vuosikymmenen tuskailun jälkeen saavuttanut painon joka itselleni oli se niin sanottu menttaali raja. Eli se jonka alle ei päässyt vaikka teki mitä. Olin vakuuttunut ja niin olivat ihmiset ympärillänikin. Valmistuin CellRESET Pro® valmentajaksi ja ohjasin lukemattomia asiakkaita saman 90 päivän ohjelman läpi, yhtä huikein tuloksin.

Valtaosa lähti tekemään ohjelmaa ajatuksella pudottaa painoa, vain harva lähti terveys edellä. Minulle oli siinä vaiheessa aivan sama mikä oli motivaatio ja vaikutin, kun tulokset olivat joka tapauksessa näin huikeita. Ajan kanssa mieleen on tullut enemmän pohdiskeluita siitä miten tulokset käytännössä eroavat silloin kun ohjelmaa tehdään

Terveydellisistä syistä vs painon hallinnan takia

Nykyään suurin osa CellRESET® valmennettavistani aloittaa sen terveyden takia. Päällä on metabolinen oireyhtymä, uhkana (tai jo päällä) diabetes, on korkeaa verenpainetta, kärsitään uniapneasta, on suolisto-oireita ja nivelkipuja jne. Useimmilla heistä on toki ongelmana myös kertynyt ylipaino, mutta se paino ei ole varsinainen syy lähteä tekemään korjausliikettä.

Usein silloin jos huomio kiinnittyy ensisijaisesti tai ainoastaan painoon, haetaan ihmediettiä. Sitä taikanappulaa jolla ylipaino katoaa taivaan tuuliin helposti ja sitten kun ihannepaino on saavutettu, sen jälkeen voi syödä sitten ihan mitä haluaa, miten haluaa ja karistetut kilot eivät koskaan palaa.. Not gonna happend, eli ei toimi!

Kun ajatus on parantaa elimistön terveydentilaa, antaa keholle mahdollisuus päästä tulehduksista ja toimia kuten sen on tarkoitus toimia, silloin mieli on jo asettunut suoraan ajatukselle pysyvästä muutoksesta terveisiin elintapoihin. Silloin satunnainen lipsahdus entisiin tapoihin ei kaada koko järjestelmää, vaan harharetken jälkeen on helppo palata takaisin terveelliselle polulle, ihan vain koska olo tuntuu niin paljon paremmalta sellaisena.

Onko ylipaino sairautta?

Tänä kehopositiivisuuden aikakautena ylipainon arvostelua pidetään kehonegatiivisuutena. ”Suuri on kaunista!” ”Minulla on oikeus olla onnellinen läskeineni!” Ja muut vastaavat iskulauseet julistavat ylipainon oikeutusta.  Hyvinvointialan ihminen, joka yrittää vihjailla, että ylipaino on merkki siitä, että kaikki ei ole välttämättä ihan kunnossa sielä kropassa, päätyy helposti somessa julkisen lynkkauksen alle. Otan silti tietoisen riskin ja sanon ajatuksen ääneen. Perustelen kuitenkin nyt mitä tällä tarkoitan, jottei trollit pääse vääntelemään sanomisiani.

Ylipainosta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä elimistöön kertynyttä ylimääräistä rasvakudosta. Pelkkä korkea BMI ei kerro todellisuudessa kehon ylipainosta, sillä lihas painaa enemmän kuin rasva, ja esimerkiksi kehonrakentaja jolla lihasmassaa on kertynyt voimaharjoittelun tuloksena ei todellakaan ole läski, sillä rasvaprosentti on varsinkin kisakaudella hyvin alhainen, silti hänen BMInsä voi kertoa ylipainosta.

Ylimääräinen rasva on siis ylipainoa, mutta ylipainoa voi olla myös ylimääräinen neste. Kun elimistössä on tulehdustila, liittyy siihen poikkeuksetta tulehdusnesteen tihkuminen kudoksiin. Silloin kun kyseessä on pieni paikallinen tulehdus, kun esimerkiksi tökkäät sormesi nokkospuskaan ja pistokohtaan nousee kihelmöivä kuumottava näppylä, on tuo turvotus juuri tätä tulehdusnestettä. Se on siis osa kehon normaalia puolustusmekanismia. Silloin kun tulehduksesta puhutaan ylipainon yhteydessä, silloin kyse ei ole pienestä paikallisesta tulehduksesta, vaan systeemisestä hiljaisesta tulehduksesta, usein ns hiljaisesta tulehduksesta. Hiljaisen tulehduksen syitä voi olla monia, ruoka-aineyliherkkyydestä stressin aiheuttamaan lisääntyneeseen läpäisevyyteen suoliston seinämässä, hormonaalinen epätasapaino, ravinne-epätasapaino ja monet muut.

Riippumatta siitä, mikä tulehdustilan elimistössä on saanut aikaan, on sen korjaaminen ainoa keino saada tulehdus pois. Hiljaisen tulehduksen kohdalla on aivan turhaa popsia antibioottikuuria, se ei sitä tulehdusta nujerra, päinvastoin. Hyvin monen kohdalla antibiootit ovat jopa se syy miksi elimistö on epätasapainossa. Antibiootit ovat rappeuttaneet elimistön omaa puolustusmekanismia, tappanut suoliston hyvän bakteerikannan ja tästä syystä oma immunipuolustus on niin sanotusti tiltissä. Hiljaisen tulehduksen aikana keho ei yleensä lähetä kipusignaaleja, sillä se kipu jota hiljaisen tulehduksen aikana elimistössä on, on jo ylikuormittanut sensorijärjestelmän. Toki edelleen ”poikkeava” akuutti kipu lähettää omat aistimukset, mutta siitä jatkuvasta turruttavasta aistivirrasta on tullut juuri sitä, turruttavaa. Hiljaisen tulehduksen merkkejä sitävastoin ovat hyvin usein väsymys, sokerihimo ja se ylipaino joka ei katoa vaikka kalorit tiputtaisi kuinka minimiin.

Lohdullista tässä sinänsä on se, että silloin kun kyseessä on tulehdusnesteestä johtuva ylipaino, eli se joka voidaan luokitella sairauden idikaattoriksi, silloin se ylipaino poistuu kehosta todella nopeasti kun tulehdus saadaan hallintaan. Nämä ovat juuri niitä joiden paino saattaa pudota kymmeniä kiloja kuukaudessa. Yksi loistava esimerkki tästä on myös kortisonilääkityksen aiheuttama turvotus. Kortisonilääkitys voi aiheuttaa kymmeniä kiloja lisää painoa ihan muutamassa kuukaudessa, tämä kertoo osaltaan juuri siitä kuinka pahasti lääkitys pistää elimistön systeemejä sekaisin. Ja kun lääkitys lopetetaan ja tuetaan solutason aineenvaihduntaa ja maksan myrkynpoistomekanismeja, katoavat nuo kilot yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Sillä kortisonilla on toki myös aikansa ja paikkansa, joten jos lääkärisi suosittelee sitä, kannattaa kuunnella lääkärin perustelut miksi lääkitys on paikallaan, eikä suoraan kieltäytyä siitä sillä verukkeella ettei halua ylimääräisiä kiloja kannettavakseen.

Onko liikunta paras lääke ylipainoon?

Silloin kun kyse ei ole yksiselitteisesti liiallisesta energian saannista kulutukseen nähden, ei liikunta ole paras lääke. Liikunta on aina hyvästä. Kohtuullinen, lymfanesteitä liikuttava liikunta auttaa aina poistamaan kuona-aineita ja kuljettamaan tulehdusta aiheuttavia tekijöitä imusolmukkeisiin eliminoitavaksi. Kohtuullista liikuntaa on siis reipastahtinen kävely vaikka koiran kanssa, uinti, pyöräily tai ihan vaikka vain siivous. Hyötyliikunta on ihan parasta liikuntaa, joten hyödynnä mahdollisuuksia siihen niin kroppa kiittää, eikä tarvitse sen kummemmin nähdä vaivaa liikunnan eteen. Toki jooga, pilates ja vastaavat kehon liikkuvuutta ja voimaa lisäävät lajit ovat myös hyödyllisiä, samoin painoharjoittelu, mutta en suosittele tekemään mitään näistä ”verenmaku suussa”, sillä jos syynä on tulehdustila, ei stressikynnyksen ylittävä liikunta paranna tilannetta, vaan päinvastoin se pahentaa sitä.

Omista asiakkaistani noin 80% ylipainoisista syö itseasiassa liian vähän kulutukseensa nähden. Jolloin elimistö vetää niin sanotusti  käsijarrun päälle, ja pyrkii varastoimaan kaiken sen sijaan että kiihdyttäisi aineenvaihduntaa. Tässä yhteydessä rankka liikunta ei ole se edistävä vaan hidastava tekijä. Eli ensin täytyy saada kroppa tasapainoon energian saannin suhteen ja sitten liikunnalla voidaan tehostaa käynnistyneen aineenvaihdunnan toimintaa.

Mikä on terveellinen ruokavalio?

Tähän ei voi antaa kattavaa yksiselitteistä vastausta, mutta muutama fakta on jotka pätevät kaikkiin: Terveellinen ruokavalio ei sisällä pitkälle proessoituja ruokia ja ruuan kaltaisia valmisteita. Se ei sisällä valkoista sokeria, ei valkoisia jauhoja eikä suuressa määrin tärkkelystä. Se onko terveellinen ruokavalio ketogeeninen, karppi, paleo vai korkeahiilihydraattinen, se riippuu yksilön genetiikasta ja elintavoista. Terveellinen ruokavalio ei sisällä kyseiselle henkilölle haitallisia ruoka-aineita jotka herkistävät hänet tulehdustilalle. Yhdelle ihmiselle parsakaali on maailman terveellisin ja toiselle se voi olla geneettisesti epäsopiva jolloin se pitää yllä tulehdusta. Vain testaamalla selviää omat herkkyydet. Hyvin usein tulehdusta ylläpitävänä syynä voi olla jokin sellainen ruoka-aine jota ei ole edes tullut ajatelleeksi, jotain jota syö tai juo lähes päivittäin.

Myös ruokailurytmit vaihtelevat yksilöittäin. Jonkun elimistö toimii optimaalisesti kun sen ruokkii 4-5 kertaa päivässä, toiselle riittää 1-2 ateriaa päivässä. Tämä selviää geneettisestä kartasta, mutta tähän pätee yleinen ohje siitä, että jos aineenvaihdunta on pysähtynyt, eli on menty liian pienillä kaloreilla ja kroppa on käsijarru päällä, silloin aterioita tarvitaan käynnistysvaiheessa enemmän, vaikka sitten geneettisesti ideaali olisi se 3 ateriaa päivässä.

Mitä mindset vaikuttaa muutoksessa?

Kun haluaa muutosta olotilaan, on se sitten terveyden näkökannalta tai painonhallinnan, on ensimmäinen ja oleellisin asia pistää mindset ali ajatusmalli kuntoon. Ihmiset saavat usein ns laihisraivareita. Eli kun kuppi vihdoin menee syystä tai toisesta nurin, päätetään pistää elämä uuteen uskoon ja hankkiutua eroon ylimääräisistä kiloista. Valitettavan usein tähän liittyy myös se ajatus siitä kuinka omaa kehoa vihataan ja halutaan jotenkin rankaista sitä päästäkseen sinne unelmakuvaan. Tässä kohtaa kiitän kehopositiivisuuden ideologiaa ajavia ihmisiä, sillä oleellisin asia oikeassa mindsetissä on oman kehon ja oman itsensä rakastaminen. Halu muuttaa asioita, koska rakastaa ja arvostaa itseään ja haluaa itselleen vain parasta. Parasta terveyttä, parasta ulkonäköä.

Jos edetään rankaisumenttaliteetillä, päädytään pian myös ajatukseen siitä, kehoa palkitaan herkuilla. Tällöin herkuista kieltäytymisestä tulee tuskaa. Tämä ajatushan on täysin nurinkurinen, mutta tämä on myös ajatus johon törmään lähes kaikkien asiakkaideni kanssa muodossa tai toisessa. ”Haluan kyllä muutosta, mutta en ole valmis luopumaan viikonlopun oluistani.” tai ”haluan kyllä muutosta, mutta saanhan silti syödä ne ruisleipäni kun tulen töistä kotiin?” tai ”Ei viikonlopun leffamaratonia voi vetää ilman sipsejä ja karkkeja!”.

Mikä on keholle palkinto? Mikä on sille rangaistus? Itse näen että keholle on palkinto se että saavutetaan tasapaino. Kivuton ja tulehdukseton tila jossa keho voi mahdollisimman hyvin. Entä rangaistus? Eikö rangaistus ole se että elimistöä myrkytetään, sen tasapainoa horjutetaan ja luodaan otolliset olosuhteet sairaudelle? Miksi siis ylläpidämme harhaa siitä, että karkit, pullat ja muut elimistön tulehdustilaa ruokkivat ”herkut” olisivat niitä palkintoja? Miksi emme herkästi tiedosta että ne asiat joista on muodostunut meille jonkinlainen pakkomielle josta emme ole valmiit luopumaan muutoksen hetkelläkään ovat juuri niitä jotka ylläpitävät pahaa oloa ja kehon tulehduksia. Kirjoitin asiasta jo syksyllä blogiin aiheella Ruuan himo ja yliherkkyys.

Auttaako ravintoneuvonta  muutoksessa?

Tähän yksiselitteinen vastaus on kyllä! Omalle itselleen ja omille elintavoilleen sokeutuu, jolloin on helpompi kun joku ulkopuolinen käy kanssasi asioita läpi, miettii mistä lähdetään liikkeelle ja millaisin askelin kannattaa edetä. Maailma on pullollaan erilaisia ruokavalioita ja kikka kakkosia joilla saattaa pahimmillaan saada elimistön vain entistä pahemmin solmuun, joten sen sijaan että lähdet testaamaan eri pikadiettejä, kannattaa käydä ammattilaisen kanssa oma terveydentila läpi ja kartoittaa mitkä asiat vaativat huomiota ja rakentaa ruokavalio sitten siltä pohjalta. Ravintoneuvoja osaa myös ohjeistaa tarvittavien lisäravinteiden valinnassa, riippuen onko sielä selkeästi ravinnepuutosta, kaipaako suolisto lisä tukea ruuansulatukseen ja imeytykseen vai onko sielä mahdollisesti huonolaatuisten bakteerien liikakasvua.

Ota ensimmäisenä askeleena ja tee ilmainen hyvinvoinnin kuntotesti ja saat sähköpostiisi pika-analyysin mahdollisista kohdista jotka kaipaisivat huomiota. Sen jälkeen voit halutessasi sitten varata sopivan ravintoneuvontapaketin.

Kesä ja aurinko ovat ihanuudestaan huolimatta varsin tuskaisaa aikaa ruusufinnistä kärsiville. Osalla ruusun kukkiminen kasvoissa on vain ja ainoastaan kosmeettinen haitta, mutta pahentuessaan se muuttuu myös kivuliaaksi ihon poltellessa, kutissessa ja kirvellessä. Maailmassa on tällä hetkellä noin 16 miljoonaa diagnosoitua ruusufinnistä eli rosacnesta kärsivää, montako mahtaa olla niitä jotka eivät ole käyneet diagnoosia noutamassa??

Mikä sitten aiheuttaa ruusufinnin?

Kuten nimi ros-acne kertoo, on kyse ihon tulehduksesta. Kauan etsittiin syyllistä ja milloin epäiltiin geneettistä alttiutta, milloin syylliseksi veikattiin ihon vaurioitumista paleltuman tai palamisen kautta ja tietysti yhtenä epäilynä oli vesirokko-viruksen (herpes zoster) aiheuttama paikallinen vyöruusun esiintymä. Toki kaikki nämä voivat aiheuttaa ihon reagointia epämiellyttävällä tavalla, ja varsin usein ruusufinnin puhkeamisen taustalla onkin useampi kuin yksi syy. Varsinainen syyllinen löytyy kuitenkin silmäripsistä, kulma- ja nenäkarvoista ja päänahasta. Syyllinen on nimittäin välillisesti 0,3-0,4 mm mittainen talipunkki, tarkemmin määriteltynä ripsipunkki (Demodex folliculorum). 

Nämä mikroskooppisen pienet otukset elävät normaalisti ripsien, kulma- ja nenäkarvojen sekä hiusten karvatupissa. Punkit käyttävät ravinnokseen karvatupen yhteydessä olevien rauhasten erittämää talia sekä kuolleita ihosoluja joita ne vaeltavat syömään yöllä. Talipunkin elinkaari ei ole kovin pitkä, se elää vain muutaman viikon, ja tuona aikana tämä pieni otus ei ulosta lainkaan.  Varsinainen syyllinen ei silti kuitenkaan ole tämä punkki, vaan sen suolistossa elävä Bacillus oleronius-bakteeri, joka pääsee punkin kuollessa ja hajotessa iholla/karvatupessa kosketuksiin ihmisen ihon kanssa ja aiheuttaa iholle T-soluvälitteisen tulehdusreaktion.

Syy miksi ruusufinniä esiintyy yleensä vasta 30 ikävuoden jälkeen on varsin yksinkertainen: ennen teini-ikää ihomme ei tuota juurikaan talia, eli lapsen iholla talipunkit eivät elä. Sitä mukaa kun hormonitoiminta käynnistyy alkaa noita punkkeja ilmaantua, sillä ne siirtyvät ihmisestä toiseen kosketuksen välityksellä. Käytännössä jokaisen aikuisen ihmisen iholla niitä on, mutta ongelmia alkaa ilmetä siinä vaiheessa kun punkkien määrä kasvaa suureksi. Yhden yksittäisen bacillus oleronius-bakteerin saastuttaman talipunkkin kuolema iholla ei laukaise ruusufinniä, mutta kun kymmenet tai sadattuhannet punkit päästävät bakteerin ihokosketuksiin puolustautuu elimistömme raivoisasti ja tuo taistelu näkyy ärtyneenä, tulehtuneena ruusufinninä.

Kuinka ehkäistä ruusufinni?

Ennaltaehkäisy on huomattavasti helpompaa kuin puhjenneen taudin hoito.
Punkeista ei tarvitse päästä kokonaan eroon, eikä niistä käytännössä voikaan päästä täysin eroon. Ongelmien ennaltaehkäisy onnistuu silti helposti huolehtimalla ihonhoidosta. Päivittäinen aamuin illoin tapahtuva ihon puhdistus ja kosteutus pitää huolen siitä että punkkien määrä pysyy kurissa ja ihon talin tuotanto tasapainossa. Kun ihosta poistaa säännöllisesti kuolleet ihosolut, ei vain saa kauniin kuulaan ihon, vaan vähentää samalla talipunkkien ”seisovan pöydän” kattausta. Sillä samoin kuin mitkä tahansa muutkin loiseläimet, talipunkit lisääntyvät sitä vilkkaammin mitä enemmän niillä on ruokaa tarjolla.

Puhdistus on oleellinen aamuin illoin. Illalla ihosta poistetaan meikin jäämät ja muut iholle päivän mittaan kertyneet epäpuhtaudet. Aamulla ihon puhdistus poistaa ihon itsensä erittämät kuona-aineet ja mikäli puhdistuksen tekee heti herättyään, saa samalla poistettua osan niistä punkeista jotka eivät ole ehtineet takaisin karvatuppiin päivän ajaksi piiloon. Puhdistusaineena kannattaa suosia omalle ihotyypille sopivaa puhdistusainetta, sillä pelkkä vesi ei poista ihotalia ja meikin jäämiä huolellisesti. Perus saippuat puolestaan kuivattavat ihoa turhaan, jolloin iho sitten lisää talin tuotantoa, joka puolestaan ruokkii punkkeja enemmän. Halutessasi häätää mahdollisimman paljon punkkeja puhdistaessasi, on hyvä käyttää kasvojen puhdistukseen suunniteltua puhdistusharjaa joka tekee työn vielä perusteellisemmin. On myös tärkeää puhdistuksen jälkeen käydä iho läpi kasvovedellä, näin ihohuokoset supistuvat ja ihon ph-arvo tasapainottuu jolloin taas punkkien elinolot heikkenevät ja iho on vastaanottavaisempi kosteusvoiteelle. Kosteus on sikäli merkityksellinen, että ihotyypille sopivan kosteusvoiteen käyttö tasapainottaa ihon talin tuotantoa, eli jälleen kerran pyritään siihen ettei tarjoilla punkille turhaa ravintoa vaan saadaan ja säilytetään ihon paras mahdollinen kosteustasapaino.

Ruuasta puheenollen, myös omalla ruokavaliolla on merkitystä. Jos ruokavaliosi on kovin ”epämääräinen” sisältäen runsaasti sokeria ja lisäaineita tai huonoja rasvoja, olet varmasti huomannut myös ihosi puskevan näin syödessä enemmän rasvaa ulos. Eli valitse ruokavalioon tuoreita kasviksia ja suosi puhtaita raaka-aineita, niin saat elimistöösi paremmin vitamiineja ja antioksidantteja jotka omalta osaltaan suojaavat tulehdusriskiltä.

Kuinka hoitaa ruusufinniä?

Jos kuulut niihin 16 miljoonaan epäonniseen joilla ruusufinni on puhjennut on aihetta ottaa käyttöön ”järeät aseet”. Ensinnäkin ihon hoidon suhteen on viimeistään nyt aika aloittaa säännöllinen hoito päästäksesi eroon punkeista. Jos et tiedä millainen ihotyyppisi on ja millaisilla tuotteilla saat ihosi kuntoon, ota yhteys niin autan sinua löytämään sopivan hoito-ohjelman.

Toiseksi, suojaa ihoa auringolta. Vaikkakin auringon ihoon antama D-vitamiini auttaa taistelussa tulehdusta vastaan, voi suora auringonvalo tulehtuneeseen kohtaan vain pahentaa tilannetta. Käytä siis tarvittaessa suojaavat vaatteet (päähine, huivi) ja suojaa ihosi vähintään spf30 suojakertoimellisilla suojalla jos oleilet ulkona.

Suojaa ihoa myös voimakkailta lämpötilan vaihteluilta, sillä esimerkiksi sauna voi pahentaa oireita (mikä on sinänsä loogista kun kyseessä on tulehdus). Myös alkoholilla, stressillä ja jopa voimakkailla mausteilla on oireita lehahduttava vaikutus, eli pyri välttämään niitä mahdollisuuksien mukaan.

Karsi ruokavaliostasi tulehdusta ylläpitävät ruoka-aineet. Yleisimmät tulehdusta ylläpitävät ovat sokerit, höttöhiilarit, eli valkaistut viljatuotteet, lisä- ja väriaineet ja monelle myös maitotuoteet. Eli karsi ruokavaliosta kaikki prosessoitu ruoka, vältä sokeria ja piilosokeria ja halutessasi nopeita tuloksia jätä pois viljat ja maitotuotteet ruusufinnin häätämisen ajaksi. Toki jokaisella voi olla myös muita tulehdusta ylläpitäviä ruoka-aineita, niistä pääset helpoiten selvyyteen Alcat-testillä (kun vinkkaat hakeutuneesi testiin kauttani, saat alennusta testin toimitusmaksusta).

Lisäksi kannattaa lisätä ruokavalioon tulehdusta hillitseviä tekijöitä, kuten omega-3, aminohapot, vitamiinit ja antioksidantit. Jälleen, jos et tiedä tarpeitasi, niin ota yhteys ja autan kartoittamaan mitä kehosi kaipaa.

Paikallisena kotihoidollisena täsmähoitona voit käyttää teepuu-öljyä, muista kuitenkin että valitset käyttöön puhtaan 100% tea tree-öljyn ja annostelet sitä joko pumpulipuikolla vain ärtyneelle ruusufinnille tai vaihtoehtoisesti sekoitat 1-2 tippaa öljyä shampoon tai kosteusvoiteen joukkoon. Teepuuöljy on antiseptinen ja se tappaa niin talipunkin kuin bacillus oleronius-bakteerin, samalla teepuu on kuitenkin myös rasite iholle, eli kannattaa välttää sen suoraa käyttöä iholla muutoin kuin laimennettuna shampoon tai voiteen joukkoon. Ja HUOM!!! Vältä aurinkoa sen jälkeen kun olet lisännyt teepuuta ihollesi, muuten voi seurauksena olla vakavia palovammoja, eli suosittelen tekemään täsmähoidon iltaisin ennen nukkumaan menoa.

Ripsipunkki – demodex folliculorum  

Jos oireet ovat erittäin pahat, eikä hoitorutiinin ja ruokavalion korjaus auta, on aihetta keskustella lääkärin kanssa lääkekuurista. Suositukseni toimintajärjestykselle on kuitenkin ensin ihonhoito ja ruokavalio ja vasta sitten lääke, sillä muuten saat varautua siihen että saat loppuelämäsi popsia lääkekuureja jos elimistön tila on punkille otollinen eikä tulehdustila pääse laskemaan. Kannattaa myös muistaa se, että kerran puhjettuaan ruusufinni puhkeaa herkästi uudestaan, sillä elimistössäsi on vasta-aineet sille olemassa ja heti bakteerin ilmaantuessa uudestaan on tulehdustila jälleen päällä, siksi kannattaa siis pyrkiä tekemään ihostasi hoidolla ja ruokavaliolla sellainen ettei punkki sielä villiinny vaan pysyy kurissa ja nuhteessa.

Lähteet:
Tutkijat: Ruusufinnin aiheuttaja löytyy ihopunkin suolesta
Quantification of Demodex folliculorum by PCR in rosacea and its relationship to skin innate immune activation
 Parasitic mites of medical and veterinary importance – is there a common research agenda?
Causes of Rosacea 

TallennaTallenna

Painonhallinnan toinen sääntö: Juo vettä!

Vanhan kansan sanonta kuuluu:”Vesi vanhin voitehista!” Ja se todellakin pitää monipuolisesti paikkansa myös painonhallinnassa.

Kehomme koostuu 60-80% vedestä. Jokaisen solumme sisällä on solunestettä jonka tärkein ainesosa on vesi (H2O). Monet jotka ovat käyneet kehonkoostumus-mittauksessa ennen ja jälkeen painon pudotuksen ovat saaneet huomata elimistön nestetasapainossa suuren muutoksen painon pudotuksen jälkeen, solakammassa olemuksessa on suhteessa enemmän vettä kuin ylipainoisessa.

Usein kuulee sanottavan että meidän tulisi juoda päivän mittaan 2 litraa vettä. Sääntö ei itseasiassa ole ihan noin yksioikoinen, vaikka toki hyvänä perustana sitä voidaankin pitää. Tutkimusten mukaan 2% vaje nesteessä kehon painosta aiheuttaa janon tunteen.  Siinä vaiheessa kehossa on siis jo selkeä nestevaje. Keskiverto naisella (paino 60 kiloa) tuo vaje on siis 1,2 litran menetyksessä. Vastaavasti keskiverto miehellä  (85kg) vastaava nestevajeen raja on 1,7 litraa. 2-3% vajeen kohdalla havaitaan usein ärtyisyyttä, aivojen sumuisuutta ja monesti oireet sekoitetaan verensokerin heittelyyn ja suuhun päätyy syötävää sen sijaan että juotaisiin vettä. Jos kehosta katoaa 4-5% nestettä, oireet alkavat olla selkämmät, silmänympärysiho näyttää tummalta, silmien  lihaksiston jäntevyys heikkenee (katse harhailee), limakalvot kuivuvat ja kyynelten eritys heikkenee. 6-8% kohdalla seuraavat alkavan shokin oireet kuten jatkuva palelu, elimistön turpoaminen ja keskittymiskyvyn heikkeneminen ja jos elimistöstä poistuu 9-10% nesteistä on vaarana joutua shokkiin.

Keho poistaa nestettä elimistöstä hikoilun, hengityksen ja virtsan sekä ulosteen mukana. Normaalin olemisen ollessa kyseessä, on päivän keskiverto haihdutus tuon 2-3 prosentin luokkaa, riippuen henkilön aineenvaihdunnasta ja esimerkiksi vuodenajasta. Talven kuiva pakkaskausi poistaa elimistöstä selkeästi enemmän nestettä kuin leppeän lämmin alkukesän päivä. Liikunta ja kaikki muu hikoilua lisäävä lisää myös nesteen haihtumista.

Perusolosuhteissa suositus on juoda 2-3 desiä vettä per hereillä olo tunti. Jos syystä tai toisesta elimistön nesteenpoistaminen on kiihtynyt, tulee juotua vesimäärää lisätä sopivassa suhteessa. Painon hallinnan kannalta suositus on lisäksi juoda 0,5 litraa vettä noin puoli tuntia ennen ruokailua. Tämä käynnistää elimistön vastaanottamaan ruuansulatusjärjestelmään saapuvan ruuan ja samalla kuitenkin hillitsee ruokahalua.

Tutkimuksen mukaan, juomalla 0,5 litraa vettä voi hetkellisestä boostata aineenvaihduntaa jopa 24-30% Kuvan ylempi linja näyttää kuinka puolen litran juominen lisää aineenvaihduntaa (EE – Energy Expenditure). Voit nähdä kuinka selkeä vaikutus on 90 minuutin ajan juomisesta, verrattuna puolen desin juomiseen.

Tämä tutkimus osoitti että juomalla 2 litraa päivässä, poltti elimistö keskimäärin 96 kaloria enemmän päivässä. Kalorien palaminen johtui osittain elimistön tarpeesta lämmittää viileä vesi.
Toinen tutkimus puolestaan osoitti että juomalla puoli litraa vettä ennen ateriaa, saattoi painoaan pudottava saada aikaiseksi jopa 44% suuremman painonpudotuksen 12 viikon aikana verrattuna henkilöön joka ei vettä juonut.

Vesi huuhtoo kuona-aineet elimistöstä, mutta se huuhtoo myös mineraaleja.
Kannattaa säilyttää kuitenkin tolkku veden juonnissa. Mikäli et työsi puolesta joudu hikoilemaan koko päivää, tai vietä aikaa patikoiden helteessä, on säännöllisesti yli neljän litran juominen päivässä jo kohtuuton määrä. Huolehdi, lisätessäsi veden juontia, että pääsääntöisesti juot sen pieninä annoksina pitkin päivää, ei litroittain kerralla. Ja huolehdi siitä että elimistösi saa korvattua poistuneet mineraalit ja hivenaineet. Huomioi myös että diureetit (mm. kahvi, tee, alkoholi) poistavat nestettä elimistöstä suhteessa nopeammin, eli jos nautit runsaasti diureetteja, lisää suhteessa puhtaan veden määrää.

Monet kokevat dietteihin ja ruokavalion muutoksiin liittyen päänsärkyä. Se johtuu pääsääntöisesti elimistön kuona-aineiden liikkeelle lähdöstä, eli aiemmin paikallaan jumittaneet myrkyt lähtevät liikkeelle aiheuttaen niin päänsärkyä kuin pahoinvointia. Voit ehkäistä näitä oireita aloittamalla diettisi suolihuuhtelulla. Eli peräruiskepussiin kehon lämpöistä vettä (voit lisätä pienen määrän merisuolaa tai ruokasoodaa jos haluat lisätä suoliston emäksisyyttä). Suolihuuhtelua voi ja kannattaa käyttää muutenkin silloin kun tuntuu että suoli jumittaa. Se on huomattavasti hellävaraisempi tapa poistaa suolistossa mahdolllisesti jumittava tulppa kuin syömällä/juomalla laksatiiveja ja odottamalla että niiden vaikutus imeytyy suoliston tukkivan massan läpi aiheuttaen samalla enemmän tai vähemmän vatsan väänteitä…

Käytä siis vettä runsaasti, tarpeen mukaan sekä ylä- että alakautta. Huomaat veden positiiviset vaikutukset myös ihossasi, hiustesi hyvinvoinnissa ja yleisessä virkeydessä, puhumattakaan siitä että oletettavasti sekä mahdolliset poskiontelotulehdukset että virtsatieinfektiot tulevat vähenemään solujesi kyetessä huuhtomaan haitalliset moskat pois elimistöstä.

Me suomalaiset sanomme yleensä ”terveydeksi!” kun joku aivastaa. Englanninkielisissä maissa toivotetaan aivastuksen jälkeen siunausta. Jäin miettimään miksi näin oli. Kukaanhan ei halunnut sairastua, joten kai terveyden toivottaminen oli luontevaa, jopa silloin kun tiesimme toisen tilan olevan jo ”menetetty”. Ehkä suomalainen vain halusi silloin sitten suojata itsensä tuolla ”loitsulla”.

Nyt kun syksy on saapunut flunssa- ja vatsatauti-kausineen, pääsee tuota toivotusta hokemaan varsin usein. Perheet joissa on pieniä lapsia tapaavat nämä tutut syksyn airuet vielä lapsettomia nopeammin, sillä yleensä päiväkodit ja koulut kierrättävät pöpöt nopeammin kuin työelämä.

Sekä flunssa että vatsatauti on varsin helppo välttää yksinkertaisilla perusasioilla: Huolehdi hyvästä käsihygieniasta ja siitä että elimistösi on vastustuskykyinen.

Käsihygienia ei tarkoita sitä että pitäisi yltiöpäisesti läträtä käsidesin kanssa, vaan sitä että kädet pesee ennen ruokailua, wc-käynnin jälkeen ja aina saapuessaan ulkomaailmasta sisätiloihin. En todellakaan suosittele jokin aika sitten suuresti markkinoituja antibakteerisia käsisaippuoita, sillä jos elimistön totuttaa liian steriiliin ympäristöön, silloin on vaarana että elimistö ei enää edes tunnista bakteereita, ja laskee viimeisenkin puolustuksen. Toki sille käsidesi-pullolle on paikkansa pahimman vatsatautiepidemian aikaan ja ymmärrän hyvin miksi esimerkiksi sairaaloiden ja vanhustentalojen käytävillä on seinään kiinnitettynä desinfiointiainepullot, silloin kun on ympäristössä jossa on suurempi riski bakteerien leviämiselle, silloin on hyvä toki desinfiointia käyttääkin.

Käsihygieniaa vielä oleellisempikin on elimistön vastustuskyky. Vastustuskyky auttaa sekä tauteja vastaan taistelussa että siinä kuinka nopeasti sairaudesta toipuu. Meidän vastustuskykymme pohja ja perusta on suolistossa ja sen hyvinvoinnissa. Valitettava tosiasiahan on se että antibioottikuuri jolla sitkeä flunssa hoidetaan, tuhoaa samalla elimistön omaa hyvää bakteerikantaa. Onneksi useimmat lääkärit suosittelevat jo nykypäivänä maitohappobakteereita antibioottikuurin rinnalle, mutta useimmat eivät tee asiakkaalle (sairastuneitaha ei saa enää kutsua potilaiksi vaan asiakkaiksi) selväksi sitä MIKSI maitohappobakteereita tulisi antibioottien kanssa käyttää, ei ehkäisemään vatsan sekaisin menoa (kuten monet luulevat), vaan antaakseen suoliston bakteerikannalle edes pienen mahdollisuuden selvitä hengissä.

Henkilökohtaisesti söin viimeisen antibioottikuurin vuonna 2007, toki muutaman kuurin on lääkäri sen jälkeen kirjoittanut, mutten ole edes noutanut lääkkeitä apteekista. Tein silloin valinnan parantaa elimistöni kuntoa ja katkaista kierre. Jokainen syömämme antibioottikuuri kun sotkee suoliston bakteerikannan vähintään puoleksi vuodeksi, joidenkin tutkimusten mukaan kaaos elimistössä voi jatkua jopa kaksi vuotta kuurin jälkeen. Jos ja kun vastustuskykymme lepää suoliston hyvinvoinnin varassa, on itsestään selvää että jokainen antibioottikuuri, vaikka sen hetkiseen tautiin auttaakin, heikentää vastustuskykyä entisestään.

Sanoin halunneeni katkaista kierteen. Päätökseni jälkeen kärsin yhden poskiontelotulehduksen ja monia erilaisia flunssia. En siis suinkaan muuttunut täysin terveeksi kerralla. Huomasin vain sen että alkaessani huolehtia suoliston hyvinvoinnista syöden runsasbakteerista maitohappobakteeri-jugurttia ja lisäten kehon vastustuskykyä tarjoten sille optimaaliset vitamiinit joilla keho pystyi jälleenrakentamaan immuunipuolustusta, flunssieni voimakkuus ja kesto lyhenivät. Flunssa oli flunssa, ei poskiontelotulehdus. Yskä oli yskä, ei keuhkoputkentulehdus.

Omalla kohdallani huomasin oleellisimmaksi sairastumisen ehkäisyksi mielentilan. Vaikka ympärillä väki kaatui vuoteeseen milloin minkäkin pöpön runtelemana, niin jos oma mieleni oli positiivinen ja innostunut elämästä, vältin taudin. Ja jos puolestaan olin stressaantunut ja mieleni kaipasi lepoa, sairastuin melko varmasti.

Sairauden kestoon tärkeimmäksi vaikuttajaksi koin sen kuinka nopeasti ensi oireiden jälkeen maltoin antaa kehollein mahdollisuuden lepoon. Monet kun pitävät itseään työpaikalla lähes korvaamattomina ja raahautuvat työpaikalle puolikuntoisena, levittäen samalla pöpöjä sitten kaikkien muiden tartuttamiseksi. Hyvän työntekijän tittelin kalastelu tällä tavoin kääntyy usein kaikin tavoin itseä vastaan. Ensinnäkin se ettei heti sairastuessa malta antaa keholle paria päivää lepoa ja mahdollisuutta puolustautua pöpöjä vastaan silloin kun niiden määrä elimistössä on vielä suhteellisen vähäinen aiheuttaa sen että tauti helposti pahenee ja pitkittyy. Toinen huono asia on se, että kun puolikuntoisena tullaan töihin ja tartutetaan kaikki muut, leviää tautiaalto vain laajemmalle ja kasaa työtaakkaa sitten entistä rankempana omille harteille kun sairastelun jälkeen yrittää palata töihin kaikkien muiden sairastaessa siinä vaiheessa.. Eli kierre on valmis.

Kuinka siis huolehtia terveydestä ja lyhentää sairastumisen kestoa:

  1. Huolehdi, varsinkin flunssa/vatsatautikautena, suoliston hyvinvoinnista hyvälaatuisilla maitohappobakteereilla. Suosittelen joko apteekista/luontaistuotekaupasta löytyviä DDS+ maitohappobakteereita tai tätä itse käyttämääni Fitlinen Pro-B-4jugurttijuomaa (huom! tarvitsee haudutusastian).
  2. Anna keholle monipuolinen kattaus vitamiineja, mineraaleja ja hivenaineita syömällä terveellisesti ja monipuolisesti. Täydennä ruokavaliota tarpeen mukaan korkealaatuisilla monivitamiineilla. Flunssakauden tärkeimmät vitamiini ovat B12, C ja D-vitamiini, sekä sinkki ja seleeni.
  3. Jos sairastut, jää mahdollisimman nopeasti lepäämään. Ensimmäiset kaksi päivää oireiden ilmaantuessa ovat elimistön immuunipuolustuksen kannalta oleellisimmat, jos keho joutuu silloin käymään ylikierroksilla yrittäessä samalla hoitaa arjen työt ja taistella tautia vastaan, on todennäköistä että sairastat ainakin seuraavan pari viikkoa. Jos taas lepäät nuo kaksi ensimmäistä päivää, olet todennäköisesti työkuntoinen jo kolmantena päivänä.
  4. Harkitse tarkkaan menisikö tauti ohi levolla vai tarvitsetko todella antibioottikuurin? Tavalliseen flunssaan riittävät usein lääkkeeksi tulehduskipulääkkeet ja tukkoista oloa helpottamaan tarvittaessa antihistamiini. Lääkärin vastaanotolla on hyvä esittää kysymys: Meneekö tämä ohi ilman antibioottia? Jos lääkärin vastaus on kyllä (vaikka siihen tulee sitten pitkä litania miksi se antibioottikuuri voisi kuitenkin olla hyvä), niin suosittelen antamaan elimistöllesi mahdollisuus puolustautua ihan itse.
Jos haluat henkilökohtaisia suosituksia millaisella vitamiinikattauksella voit parantaa immuunipuolustusta ja välttää tämän syksyn/talven flunssat niin autan mielelläni, ota siis yhteyttä!

Jo Hippokrates aikanaan sanoi:”Ruoka olkoon lääkkeemme.” Miksi sitten syömme itsemme sairaaksi? Miksi länsimaisen ihmisen ruokavalio koostuu pääsääntöisesti viljoista, sokerista ja maidosta? Miksi proteiinin lähteinä käytetty liha on syötetty myös viljoilla ja sokerilla?

En pohdiskele asiaa maatalouspoltiittiselta kannalta, sen voi jokainen tehdä tykönään. Mutta sitä todellakin pohdin, miksi valitsemme lautaselle mielummin näitä ruoka-aineita jotka tekevät meidät sairaaksi?

Käsiini osui artikkeli Rauli Mäkelästä. Hän on funktionaalisen lääketieteen lääkäri joka hoitaa mm reumapotilaita ruokavaliolla. Valitettavan moni tuntemani reumapotilas alistuu siihen että sairaus runtelee kehon ja loppu vastustuskyky nujerretaan voimattomaksi agressiivisilla lääkehoidoilla (jopa sytostaateilla). Mäkelä kuitenkin toteaa omassa hoito-ohjelmassaan tarkistavansa ensimmäisenä reumapotilaan ruokavalion.

– Samat hoitolinjat pätevät sekä sellaisiin reumoihin, missä reumakokeet vahvistavat sairauden reumaksi, mutta myös sellaisiin niveltulehduksiin, joita reumakokeissa ei näy. Ihminen voi olla aivan invalidi, vaikka reumakokeet eivät vahvista sairautta reumaksi. Tällainen tila voi tulla esimerkiksi silloin, jos jostakin huonon hygienian maasta sattuu saamaan kampylobakteerin tai salmonellan, jonka seurauksena on ensin ripuli ja sitten hyvin kipeä niveltulehdus. Tätä sanotaan reaktiiviseksi artriitiksi.
Rauli Mäkelä toteaa kokemuksen osoittaneen, että ruokayliherkkyydet aiheuttavat hyvin usein niveltulehduksia.
– Manipuloimalla potilaan dieettiä saadaan monasti paljon hyvää aikaan. Useimmiten syylliseksi paljastuvat kotimaiset (gluteeni) viljat, ja kun niveltulehdusta poteva potilas laitetaan gluteenittomalle ruokavaliolle, tilanne kohentuu nopeasti. Mieluiten pistän potilaani ihan aluksi oikealle eliminaatioruokavaliolle, missä poistetaan gluteenien lisäksi lehmänmaito, sokeri ja hiiva. Sen jälkeen rupean purkamaan dieettiä siten, että ensin puran muita tekijöitä ja jätän viimeiseksi viljat, koska useimmiten syyllinen löytyy sieltä. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä mekanismia, miksi gluteeniviljat ovat usein syyllisiä reumaattisiin tulehduksiin. Toiseksi yleisin syyllinen lienee maito.
– Jos potilas jaksaa ja on riittävän motivoitunut, pistän hänet ns. alkupaastolle eli pehmeälle paastolle, jolloin hän käyttää vain lisäravinnepulveria johon on sekoitettu vitamiineja, hivenaineita, aminohappoja ja tulehdusta hillitseviä lääkekasviuutteita, jolloin saadaan nesteeseen sekoitettava ravintolisäpulveri, joka juodaan.
Hoidon toiseksi kivijalaksi Rauli Mäkelä nimeää probiootit. Funktionaalisen lääketieteen mukaan tulehduksen ydin sijaitsee suolistossa, jolloin suoliston pieneliökantaa pyritään manipuloimaan.
– Eräs voimakas manipuloinnin tapa on alkupaasto, jos potilas vain jaksaa sen tehdä, ja paastoon yhdistetään usein suolen tyhjennys. Tässä voidaan käyttää samaa menetelmää kuin paksusuolen tähystyksessä, jolloin potilas huuhtelee itsensä yläkautta puhtaaksi. Tämä aiheuttaa vallankumouksen suoliston pieneliökannassa, mutta jos potilas ei jaksa tehdä tätä, hänelle aloitetaan ainakin probioottien syöttäminen. Useimmiten silloin puhutaan maitohappobakteereista.
Hoidon kolmanneksi tukipilariksi tohtori Mäkelä nimeää tulehdusta hillitsevät vitamiinit, hivenaineet, rasvahapot ja ravintolisät. Mäkelä pitää hyvin tärkeänä tulehduksen hillinnässä myös välttämättömiä rasvahappoja, ja erityisesti omega-3-sarjaan kuuluvia EPAa ja DHAta.
Jossakin vaiheessa mukaan hoitokuvioon tulevat neljäntenä tekijänä myös proteiineja pilkkovat eli proteolyyttiset entsyymit.
– Puhutaan systeemisestä entsyymihoidosta. Ihmiset ovat käyttäneet maailman sivu entsyymitabletteja helpottamaan ruuansulatusta, jos omat ruuansulatusrauhaset ja haima eivät tuota riittävästi ruokaa pilkkovia entsyymejä. Systeemisessä entsyymihoidossa ideana onkin se, että mahdollisimman tyhjään vatsaan otetaan entsyymejä, jotka vastoin vanhoja oppikirjatietoja imeytyvät suurelta osin ehjinä limakalvon läpi verenkiertoon. Ehjät entsyymimolekyylit, joita valmistetaan muun muassa ananaksesta ja papaijasta, hakeutuvat tulehtuneille alueille, missä ne pilkkovat tulehdusjätteitä ja lieventävät tulehdusta.
”Tyytyväinen tuloksiin”
Lääkäri Rauli Mäkelä toteaa, että pehmeässä reumatautien hoidossa valtaosa reumapotilaistani havaitsee selvää apua. Olen pystynyt vierottamaan monta potilasta solumyrkyistä ja muista kovista reumalääkkeistä. Hyvin monilla jää jossain määrin rajoitettu dieetti pysyväksi. Jos potilas on hyötynyt gluteiinittomasta dieetistä, he useimmiten jatkavat sitä. Potilaat valitsevat yleensä dieetin riesan mieluummin kuin jatkuvat säryt.
– Normaali hoitojakso kestää useita kuukausia. Ensimmäinen hoitokerta vie yleensä runsaasti aikaa, kun potilaalle selitetään kaikki hänelle uudet hoidot. Kontrolli on kuukauden kuluttua, jolloin potilas tulee kertomaan, mitä mieltä hän on asioista, ja valtaosa potilaista kertoo jo tuolloin voivansa selvästi paremmin kuin hoitoon hakeutuessa. Puolen vuoden kuluttua hoitojen alkamisesta potilaalla on yleensä yhä joitakin dieettirajoituksia ja myös jonkinlainen ylläpitoannos tulehdusta hillitsevistä ravintolisistä, vitamiineista, hivenaineista ja rasvahapoista. Näin tilanne pystytään pitämään hallinnassa.
Entä kuinka reumalääkärit suhtautuvat näihin hoitoihin?
– He sanovat potilailleni, että no joo, jatkakaa nyt niitä hoitoja, jos te luulette ja tykkäätte että niistä on jotakin hyötyä, mutta kyllä tiede on osoittanut, ettei niistä voi olla mitään hyötyä, tohtori Rauli Mäkelä naurahtaa. – Olen kuitenkin saanut selkäreumoissa, suurten nivelien ja käsien nivelien tulehduksissa aivan ällistyttäviä tuloksia.
Jos haluat tutustua tarkemmin reuman luonnonmukaiseen hoitoon, suosittelen lukemaan Rauli Mäkelän kirjan .

Miksi tämä sitten kiinnosti itseäni niin suuresti? Siksi että monet nivelkivuista ja reuman oireista kärsineet ovat saaneet CellRESET – kehokuurista avun. Mietin itse alkuun miksi kuurilla on vaikutusta myös niveliin, mutta nyt ymmärrän että koska kuurin ruokavalio poistaa samalla tavoin tulehdusta aiheuttavat ruoka-aineet lautaselta, ja koska kuurin aikana myös huolehditaan elimistön tarvitsemien vitamiinien, hivenaineiden ja mineraalien sekä aminohappojen saamisesta ja siitä että suolistomme saa probiootit ja entsyymit, siksi vaikutus on luonnollisesti täysin sama kuin lääkärin antaessa vastaavat ohjeet. Jos siis haluat ottaa keholle korjausliikkeen ennenkuin tarvitset siihe lääkärin apua, olen mielelläni valmentajasi prosessin läpi.

Lainaus: Rauli Mäkelän haastattelu.

Havahduin muutama viikko takaperin siihen tosiasiaan, että tämä on ensimmäinen kevät yli kymmeneen vuoteen kun en ole kaivannut antihistamiineja. Joskus maalis-huhtikuun taitteissa sairastin kolmen päivän pikaflunssan ja kun oireista tuolloin tuli mieleen jokakeväiset siitepölyallergiani, tutkin mitä siitepölytiedotteet silloin näyttivät. Leppä ja pähkinäpensas kukkivat silloin keskieuroopassa ja ensimmäiset maininnat siitepölyjen leijumisesta Suomeenkin löysin juuri siltä päivältä kun flunssani alkoi.

Flunssa tuli ja meni kolmessa päivässä. Maltoin tuolloin pysähtyä lepäämään ja antamaan nenäni vuotaa niagrana. Kun kolme päivää oli ohi, oli flunssa kadonnut täydellisesti. Unohdin joksikin aikaa asian, kunnes ympärillä alkoivat ihmiset valittaa allergiaansa. Oli tukkoista nenää, oli kirveleviä silmiä. Kuulemma aikainen kevät aiheutti sen että oireet iskivät monelle pahempana kuin moneen vuoteen. Ihmettelin kun nenäni ei ollut tukossa ja aivastelinkin vain niinä päivinä kun Helsingin yllä leijui tuo harmaa katupölyn pilvi. Sille ja sen mekaaniselle ärsytykselle nenässäni en minäkään ollut immuuni.

Flunssa- ja vatsatauti-aallot kaatoivat ihmisiä vuoteeseen ja minä mennä porskutin täysin kunnossa. Aloin miettiä mitä oli muuttunut viime keväästä? Olin syksyllä tehnyt cellRESET-kehokuurin ensimmäisen vaiheen (28 päivää) ja mässättyäni joulun otin keväällä uuden parin viikon tiivispuhdistuksen keholle ja jatkoin siitä sitten huolellisella optimoinnilla. Sen lisäksi olin systemaattisesti vähentänyt ruokavaliosta teolliset valmisruuat (paria kiirepäivän poikkeusta lukuunottamatta) ja jättänyt pois pääsääntöisesti valkoiset viljat, sokerit ja maitotuotteet voita ja itse valmistettua jugurttia lukuunottamatta.

Sen tiesin, että maitotuotteet lisäsivät liman muodostumista, eli niiden karsiminen auttoi siihen etten aamuisin enää ollut tukehtua yskänpuuskaan. Viljojen poistaminen puolestaan vei pois vatsakivut ja vähensi turvotuksen niihin satunnaisiin päiviin jolloin olin syystä tai toisesta tietoisella riskillä syönyt jotain jauhoa sisältävää. Sokereiden kohdalla tilanne oli sikäli mutkikkaampi että pyrin poistamaan kaikki ne missä oli piilosokereita, mutta jos minun teki mieli suklaapatukkaa, saatoin sallia itselleni suklaapatukan. Sokeri kun on se orjuuttaja jonka suhteen irti pääseminen voi olla yhtä haasteellista tai jopa haastavampaa kuin tupakasta. Vaikka keho todellisuudessa ei todellakaan tarvitse sitä sokeria (se voi valmistaa kaiken aivojen tarvitseman sokerin elimistössämme syömästämme ravinnosta), niin silti välillä oli helpompi hiljentää tuo tuskissaan aivoissani kiemurteleva sokerinarkki pienellä herkkupalalla kuin käydä itseni kanssa väsytystaistelua.

Kehoni reagoi huomattavasti entistä selkeämmin aina kun söin jotain sopimatonta, joten jos päätinkin uhmata itseäni ja syödä jotain sellaista joka ei ollut niin hyvä, sain palautteen keholtani välittömästi. Eräs ystäväni kommentoi kauhuissaan kuinka järkyttävää moinen kehoni herkistyminen oli. Omasta mielestäni tämä herkistyminen, siis se että kehoni antaa välittömän palautteen, on huomattavasti parempi kuin se että kroppani olisi edelleen tuudittautunut jatkuvaan turtuneeseen usvaan josta en edes erottaisi yksittäisen ruoka-aineen reaktiota, kun pahoinvointi ja väsymys olisi kehon normaalia olotilaa elinvoimaisuuden ja aktiivisuuden sijaan. Minua ei haittaa lainkaan se ettei elimistöni enää halua vastaanottaa valmisruokia tai reagoi säilöntäaineille, väriaineille tms. En minä kuole siihen jos haluankin jostain syystä syödä jotakin sellaista joka ei ole keholleni hyväksi ja saan vastineeksi reaktion. Otan silloin tietoisen riskin ja vastaan seurauksista. Kummasti ne mieliteota vähenevät näitä epäterveitä asioita kohtaan kun voi ennalta jo valmiiksi miettiä onko se suussa maistettu nautinto sen ”rangaistuksen” arvoinen. Ja kummasti ne mielihalujen kohteen muuttuvat. Tiesittekös esimerkiksi kuinka herkullisia ovat kotimaiset miniluumutomaatit? Tai millaista herkkua on retikka? Tai sen että kuivatut kurkkuviipaleet maistuvat oikeasti aivan järjettömän herkulliselta ihan sellaisenaan.

Tieto lisää tuskaa – vai lisääkö?

Etenin omaa tutkimusmatkaani terveyteen yrityksen ja erehdyksen kautta. Sen saatoin julistaa että cellRESET oli poistanut kehostani herkkyyden siitepölyille, mutta oliko syynä koko kuuri, vai se että sen seurauksena rustasin ruokavaliotani keholleni paremmaksi? Sitä en tiennyt. Omalla kohdallani oleellisinta oli tapahtunut muutos, ei se mikä oli täsmällinen toimintamekanismi.

Kun tiedostin muutokset kehossani ja sen reaktioissa, heräsi halu tietää lisää. En ole vieläkään saanut itseäni raahattua Alcat-testeihin, mutta se on edessä lähiaikoina, sillä haluan täsmällistä tietoa siitä mitkä ruoka-aineet ovat niitä joita kannattaa välttää ja mitä voin syödä huoletta. Kehoni alkaa koostumukseltaan olla muuten jo sellainen kuin haluan, vielä kun saan nuo väärien ruoka-aineiden aiheuttamat jatkuvat tulehdukset ja tulehdusnesteet pois, uskon sekä vaa’an että peilikuvan näyttävän juuri sellaisia tuloksia joita olen halunnutkin. Vielä peilikuvaa oleellisempi on kuitenkin ajatus siitä että kun saan tulehdukset lopullisesti katoamaan kehostani, ottaa vastustuskykyni vielä aimo harppauksen parempaan ja kun sen tilan saavuttaa…
..niin, sitten on mahdollisuus katsoa mikä tämän kehon todellinen potentiaali ja suorituskyky on. Uskon että meidän jokaisen keho on suunniteltu toimimaan täydellisesti ja sen tason haluan kokea.