Kesä on vihdoin täällä ja kohta toivottavasti myös hellekelit, siksipä on taas aiheellista palata lempi aiheeseeni eli kehon nesteytykseen.

Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota omaan veden juontiini (ja juomattomuuteen) ja havainnut hyvinkin herkästi elimistön reagoinnit nesteytykseen. Normaali päivinä juon aamulla ensimmäiseksi herättyäni, tyhjään mahaan 3-5 desiä puhdasta vettä. Käytössäni on muutamia eri kokoisia tuoppeja ja laseja, joten veden määrä vaihtelee sen mukaan minkä kokinen kuppi ensimmäisenä osuu käteen.

Tämän jälkeen sekoitan Powercoctailin samaan mukiin (eli 3-5 desiin vettä) ja juon sen. Eli käytännössä ensimmäisen hereillä olo vartin aikana olen juonut 6-10 desiä vettä. Tämän jälkeen on vuorossa muut aamutoimet ja viimeistään hampaiden harjauksen jälkeen tekee mieli juoda vielä yksi mukillinen vettä, eli tunnin, puolentoista sisällä heräämisestä olen juonut vähintään sen litran.

Jos vietän kotipäivää, huomaan juovani tuollaisen ison mukillisen puolen tunnin – tunnin välein. Jos taas lähden liikekannalle, on autossa aina vesipullo mukana ja viimeistään puolen tunnin päästä liikkeelle lähdöstä huomaan ottavani ensimmäisen huikan. Liikekannalla ollessa pullosta juomani kerta-annos on noin desin luokkaa (juomapullo on 0,75 litraa), tosin liikekannallakin mahdollisuuksien mukaan silloinkin juon lasillisia.

Kotona lisään usein veden joukkoon sitruunaa, kurkkua tai mineraalipitoista Restoratea, varsinkin kelien lämmetessä, sillä kun hikoilu lisääntyy haihduttaa keho myös enemmän nestettä ja kuluttaa mineraalivarantojaan.

Normaalina kotipäivänä juon siis vähintään 5,5 litraa vettä ja suurimmillaan määrä voi olla jopa 9 litraa. Päivinä jolloin olen liikekannalla määrä on huomattavasti vähäisempi, vähimmillään 2-3 litraa. Huomaan olossani selkeän eron näiden vähän ja runsasnesteisten päivien välillä. Mitä vähäisempi juomani vesimäärä on, sitä väsyneempi olen, sitä enemmän ajatus harhailee tai tuntuu kuin olisin ”sumussa”. Vähäisten juomisten kanssa huomaan myös lihasten jumittavan, ajoittain jopa kramppaavan. Ja tietenkin silmän aluset näyttävät tummilta, huulet rohtuvat ja tuollaisina päivinä kynnet tuntuvat haurailta ja katkeilevat tai murtuvat herkästi.

Viime viikonloppu oli loistava esimerkki huonon nesteytyksen päivästä. Olin päivän vinttikoirakisoissa, keli oli puolipilvinen ja tuulinen, ja vaikka olin aamulla juonut normaalin 1,5 litraa ja matkassa oli vesipulloni, niin tuon täyttäminen jostain syystä päivän mittaan jäi. Vaikka iltamyöhällä kotiutuessani yritin korjata nestehukkaa parilla isolla lasillisella vettä, ei korjausliike riittänyt. Koko seuraavan päivän olin väsynyt ja sumussa. Huulet olivat neljä päivää rohtuneet ja huomasin silmien kirvelevän kuivuudesta ja pari päivää sain kärsiä virtsatulehdusta muistuttavista oireista.

Mistä sitten tietää että juo omalle keholleen riittävästi?

Virtsasta. Keskiverto virtsarakko antaa merkin virtsaustarpeesta siinä vaiheessa kun rakkoon on kertynyt 2,5 desiä nestettä. Normaali virtsa on kirkasta tai vaalean keltaista. Mitä kuivempi elimistö sitä tummempaa virtsa on (huomioi toki se että jos olet syönyt esimerkiksi punajuurta, värjää se virtsan tummemmaksi/punertavaksi). Jos virtsan tuoksu on voimakas kertoo sekin yleensä kuivuudesta (tai bakteeritulehduksesta), makea tuoksu viittaa puolestaan diabetekseen ja asetoonimainen tuoksu runsaisiin ketoaineisiin (yleistä usein proteiinipitoisten diettien yhteydessä).

Muista että keho ei poista nestettä vain virtsan kautta, vaan osa siitä poistuu myös hikoilun ja hengityksen kautta, eli jos huomaat ettet lämmössä/rasituksessa hikoile, on se merkki kehon kuivumisesta. Normaali olosuhteissa aikuisen ihmisen iholta haihtuu noin 0,5 dl hikoiluna, eli hikoilun kautta vuorokaudessa haihtuu jo 1,2 litraa. Hikoilu on se ainoa keino jolla kehomme pyrkii säätelemään elimistön ydinlämpöä, näinollen helteellä keho lisää hikoilua, ja vastaavasti jotta vältyt kuivumiselta lisää myös juomista.

Nesteytysmatematiikkaa

Eli yksinkertaisena laskukaavana, jos oleilet ”normaalilämpötilassa” jossa kehosi haihduttaa iholta 0,5 desiä tunnissa ja käyt pissillä noin kerran tunnissa jolloin poistat kehosta virtsana noin 2,5 desiä per kerta. Tarkoittaa se elimistöstä poistuvia nesteitä ainakin 3 desin edestä (plus hengityksen kautta poistuva) tunnissa, siksi on varsin hyvä huolehtia siitä että elimistö saa vähintään sen 3 desiä vettä per tunti.
Liian suuret kerta-annokset eivät imeydy, vaan ne lähinnä vilkastuttavat aineenvaihduntaa munuaisissa ja suoliston tyhjenemistä, pahimmillaan liiallinen kerta-annos voi aiheuttaa aivojen turpoamista mineraalitasapainon järkkymisen vuoksi. Vastaavasti kehosi ei välttämättä kaipaa näinkään paljon nestettä jos syöt runsaasti nestepitoista kasvisruokaa. Esimerkiksi kurkku sisältää 97% painostaan vettä, samoin vesimelooni, eli varsinkin hellekautena on hyvä nauttia tuoreita hedelmiä ja kasviksia niin ruokana kuin välipalana, tällöin elimistö saa samalla kaipaamiaan kivennäis- ja hivenaineita.
Jos urheilet tai olet esimerkiksi kehon aineenvaihduntaa boostaavalla ruokavaliolla, huomioi elimistön tehostunut nesteen haihdutus, eli lisää nestetytystä ja huolehdi samalla elektrolyyttien saamisesta.

Nestehukan oireita

Löytääksesi sopivan tasapainon omalle elimistölle kuuntele kehoasi ja seuraa mahdollisia nestehukan merkkejä. Monet näistä ilmenevät jo kauan ennen varsinaista janon tunnetta.
Oireina voivat olla päänsärky,  turvotus, alhainen verenpaine, huimaus tai pyörtyminen. Oireina voi olla myös ”lumisadetta” näkökentässä, sydämen tykytys (nopealyöntisyys), ihon punoitus ja kuivuminen, hikoilun lakkaaminen, ruokahalun heikkeneminen, väsymys ja selkeän yksinkertaisesti virtsan värin tummuminen.

Kun nestevajaus pahenee, pulssi ja hengitystiheys nousee kompensoidakseen vähentynyttä veren tilauutta. Kun nestevajaus on 5-6% nestepainosta, käytös alkaa muistuttaa päihtynyttä ja uneliasta. Päänsärky ja pahoinvointi vaivaavat, raajoissa tuntuu pistelyä, kordinaatiokyky heikkenee. Kun vajaus on 10-15% lihakset kangistuvat, iho rypistyy ja sekavuus vaivaa. Kun nestevajaus on yli 15%, seuraa yleensä kuolema.

Kesän helteillä ja terassien kutsuessa, kannattaa muistaa että alkoholi, kahvi ja musta tee ovat diureetteja, eli käytännössä ne poistavat elimistöstä enemmmän nestettä kuin mitä niitä juodessa ottaa sisään. Eli välttääksesi nestehukkaa (ja ehkäistäksesi samalla krapulaa), kannattaa terassilla nauttia jokaista alkoholiannosta kohden annos vettä, jotta elimistö ei kuivu oluthanojen äärelle..

Kesäinen jaksamisjuoma

1 tl ruususuolaa tai harmaata merisuolaa (sisältävät mineraaleja)
1 rl intiaanisokeria tai kotimaista hunajaa
1/2 sitruunan mehu
2 litraa vettä
tuoretta minttua

Tällä juomalla ylläpidät turvallisesti nestetasapainoa kesän helteissä. Halutessasi juoman makuun vaihtelua voit korvata mintun kourallisella marjoja, muutamalla kurkkuviipaleella, basilikalla tai muulla tuoreella yrtillä. Kokeile myös esim tuoreita inkiväärilastuja veden joukossa.

Ihania hellepäiviä!

Havahduin muutama viikko takaperin siihen tosiasiaan, että tämä on ensimmäinen kevät yli kymmeneen vuoteen kun en ole kaivannut antihistamiineja. Joskus maalis-huhtikuun taitteissa sairastin kolmen päivän pikaflunssan ja kun oireista tuolloin tuli mieleen jokakeväiset siitepölyallergiani, tutkin mitä siitepölytiedotteet silloin näyttivät. Leppä ja pähkinäpensas kukkivat silloin keskieuroopassa ja ensimmäiset maininnat siitepölyjen leijumisesta Suomeenkin löysin juuri siltä päivältä kun flunssani alkoi.

Flunssa tuli ja meni kolmessa päivässä. Maltoin tuolloin pysähtyä lepäämään ja antamaan nenäni vuotaa niagrana. Kun kolme päivää oli ohi, oli flunssa kadonnut täydellisesti. Unohdin joksikin aikaa asian, kunnes ympärillä alkoivat ihmiset valittaa allergiaansa. Oli tukkoista nenää, oli kirveleviä silmiä. Kuulemma aikainen kevät aiheutti sen että oireet iskivät monelle pahempana kuin moneen vuoteen. Ihmettelin kun nenäni ei ollut tukossa ja aivastelinkin vain niinä päivinä kun Helsingin yllä leijui tuo harmaa katupölyn pilvi. Sille ja sen mekaaniselle ärsytykselle nenässäni en minäkään ollut immuuni.

Flunssa- ja vatsatauti-aallot kaatoivat ihmisiä vuoteeseen ja minä mennä porskutin täysin kunnossa. Aloin miettiä mitä oli muuttunut viime keväästä? Olin syksyllä tehnyt cellRESET-kehokuurin ensimmäisen vaiheen (28 päivää) ja mässättyäni joulun otin keväällä uuden parin viikon tiivispuhdistuksen keholle ja jatkoin siitä sitten huolellisella optimoinnilla. Sen lisäksi olin systemaattisesti vähentänyt ruokavaliosta teolliset valmisruuat (paria kiirepäivän poikkeusta lukuunottamatta) ja jättänyt pois pääsääntöisesti valkoiset viljat, sokerit ja maitotuotteet voita ja itse valmistettua jugurttia lukuunottamatta.

Sen tiesin, että maitotuotteet lisäsivät liman muodostumista, eli niiden karsiminen auttoi siihen etten aamuisin enää ollut tukehtua yskänpuuskaan. Viljojen poistaminen puolestaan vei pois vatsakivut ja vähensi turvotuksen niihin satunnaisiin päiviin jolloin olin syystä tai toisesta tietoisella riskillä syönyt jotain jauhoa sisältävää. Sokereiden kohdalla tilanne oli sikäli mutkikkaampi että pyrin poistamaan kaikki ne missä oli piilosokereita, mutta jos minun teki mieli suklaapatukkaa, saatoin sallia itselleni suklaapatukan. Sokeri kun on se orjuuttaja jonka suhteen irti pääseminen voi olla yhtä haasteellista tai jopa haastavampaa kuin tupakasta. Vaikka keho todellisuudessa ei todellakaan tarvitse sitä sokeria (se voi valmistaa kaiken aivojen tarvitseman sokerin elimistössämme syömästämme ravinnosta), niin silti välillä oli helpompi hiljentää tuo tuskissaan aivoissani kiemurteleva sokerinarkki pienellä herkkupalalla kuin käydä itseni kanssa väsytystaistelua.

Kehoni reagoi huomattavasti entistä selkeämmin aina kun söin jotain sopimatonta, joten jos päätinkin uhmata itseäni ja syödä jotain sellaista joka ei ollut niin hyvä, sain palautteen keholtani välittömästi. Eräs ystäväni kommentoi kauhuissaan kuinka järkyttävää moinen kehoni herkistyminen oli. Omasta mielestäni tämä herkistyminen, siis se että kehoni antaa välittömän palautteen, on huomattavasti parempi kuin se että kroppani olisi edelleen tuudittautunut jatkuvaan turtuneeseen usvaan josta en edes erottaisi yksittäisen ruoka-aineen reaktiota, kun pahoinvointi ja väsymys olisi kehon normaalia olotilaa elinvoimaisuuden ja aktiivisuuden sijaan. Minua ei haittaa lainkaan se ettei elimistöni enää halua vastaanottaa valmisruokia tai reagoi säilöntäaineille, väriaineille tms. En minä kuole siihen jos haluankin jostain syystä syödä jotakin sellaista joka ei ole keholleni hyväksi ja saan vastineeksi reaktion. Otan silloin tietoisen riskin ja vastaan seurauksista. Kummasti ne mieliteota vähenevät näitä epäterveitä asioita kohtaan kun voi ennalta jo valmiiksi miettiä onko se suussa maistettu nautinto sen ”rangaistuksen” arvoinen. Ja kummasti ne mielihalujen kohteen muuttuvat. Tiesittekös esimerkiksi kuinka herkullisia ovat kotimaiset miniluumutomaatit? Tai millaista herkkua on retikka? Tai sen että kuivatut kurkkuviipaleet maistuvat oikeasti aivan järjettömän herkulliselta ihan sellaisenaan.

Tieto lisää tuskaa – vai lisääkö?

Etenin omaa tutkimusmatkaani terveyteen yrityksen ja erehdyksen kautta. Sen saatoin julistaa että cellRESET oli poistanut kehostani herkkyyden siitepölyille, mutta oliko syynä koko kuuri, vai se että sen seurauksena rustasin ruokavaliotani keholleni paremmaksi? Sitä en tiennyt. Omalla kohdallani oleellisinta oli tapahtunut muutos, ei se mikä oli täsmällinen toimintamekanismi.

Kun tiedostin muutokset kehossani ja sen reaktioissa, heräsi halu tietää lisää. En ole vieläkään saanut itseäni raahattua Alcat-testeihin, mutta se on edessä lähiaikoina, sillä haluan täsmällistä tietoa siitä mitkä ruoka-aineet ovat niitä joita kannattaa välttää ja mitä voin syödä huoletta. Kehoni alkaa koostumukseltaan olla muuten jo sellainen kuin haluan, vielä kun saan nuo väärien ruoka-aineiden aiheuttamat jatkuvat tulehdukset ja tulehdusnesteet pois, uskon sekä vaa’an että peilikuvan näyttävän juuri sellaisia tuloksia joita olen halunnutkin. Vielä peilikuvaa oleellisempi on kuitenkin ajatus siitä että kun saan tulehdukset lopullisesti katoamaan kehostani, ottaa vastustuskykyni vielä aimo harppauksen parempaan ja kun sen tilan saavuttaa…
..niin, sitten on mahdollisuus katsoa mikä tämän kehon todellinen potentiaali ja suorituskyky on. Uskon että meidän jokaisen keho on suunniteltu toimimaan täydellisesti ja sen tason haluan kokea.