Sain vuosi sitten joululahjaksi älykellon jossa yhtenä ominaisuutena oli ns bodybattery, eli kello tutkaili ja tulkitsi elimistön palautumista. Eihän tällainen kello sinänsä ole mittaustulokseltaan yhtä luotettava kuin vaikka paikalleen kiinnitettävä, kylläkin saman valmistajan ohjelmistoa käyttävä, FirstBeat joka mittaa ja analysoi yksityiskohtaisemmin elimistön signaaleja, mutta päivittäisessä käytössä body battery on kertonut varsin hyvin sitä, kuinka elimistö on palautunut. Olen siitä voinut seurata päivittäisellä tasolla sitä mitkä asiat kuormittavat ja mitkä tukevat palautumista. Myös asiakkaideni kohdalla usein oleellinen kysymys on se

Kuinka palautua paremmin?

Muistan kuinka eräällä luennolla puhuja totesi 35 ikävuoden jälkeen elimistömme valmistautuvan kuolemaan. Tuolloin ajatus huvitti. Olin vasta hetki sitten ohittanut kyseisen virstanpylvään ja koin olevani elämäni kunnossa, mutta vuosien vieriessä olen joutunut toteamaan sanojen olleen valitettavan totta. Nyt kun vuosirenkaita on kertynyt sen verran, että lähin kymmenluku vaatii koko käden sormet käyttöön, olen nöyrtynyt myöntämään että elimistö ei enää palaudu samaan tapaan kuin joskus parikymppisenä, jolloin kynttilää saattoi huoletta poltella molemmista päistä ja keskeltäkin ja silti virtaa vaan piisasi. Nykyään elimistö priorisoi palautumisen järjestelmää niin, että vaikutuksen huomaa, lisäravinteiden kanssakin, jos yrittää pakottaa kropan jaksamaan yli palautuspisteen.

Mitkä asiat sitten ovat oleellisia palautumisen näkökannalta? Lainataanpa muutama fakta viisaampien kertomana:

Autonomisen hermoston rakenne ja toiminta

Autonominen hermosto on pääosin tahdosta riippumaton hermoston osa, jonka tehtävänä on huolehtia elimistön tasapainosta. Se säätelee mm. sisäelinten, sileiden lihasten, sydämen sekä rauhasten toimintaa. Tietoiset ja tiedostamattomat psyykkiset tilat vaikuttavat autonomisen hermoston tilaan: kun suutumme tai jännitymme, niin sympaattisen osan aktivoituminen kiihdyttää sydämen sykettä, halusimme sitä tai emme. Tahtomme vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan jonkin verran, mutta emme voi kuitenkaan sopivan ärsykkeen tullessa esimerkiksi hillitä kasvojemme punastumista. Emme myöskään voi pelkän tahtomme avulla laskea kohonnutta verenpainetta välittömästi, mutta pitkäjänteisillä elämäntapavalinnoillamme voimme siihen vaikuttaa.

Autonominen hermosto ja endokriininen järjestelmä ylläpitävät elimistön tasapainoa. Tasapainoa horjuttavassa stressitilassa, fysiologisista ja/tai psyykkisistä mekanismeista alkunsa saavassa, elimistö pyrkii ylläpitämään tasapainotilaa hormonaalisin ja hermostollisin keinoin. Elimistö kokee ohimeneviä stressitilanteita jatkuvasti, mutta pitkittyneessä stressitilassa elimistön sympaattinen aktivaatio voimistuu ja mm kortisolihormonin eritys kiihtyy. Pitkäaikainen stressi vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan ja sen alaisiin säätelyjärjestelmiin: ruoansulatus huononee, elimistön energiavarastot tyhjenevät, lepoverenpaine kohoaa ja immuunipuolustus heikkenee, jne. (Guyton, Hall 2006)

Autonominen hermosto osallistuu ydinjatkeen kautta esimerkiksi hengityksen, yskimisen, sydämen ja verisuonten toiminnan, syljenerityksen ja oksentamisen säätelyyn. Selkäytimen alaosassa on virtsaamista, ulostamista ja seksuaalitoimintoja sääteleviä alueita (Hamill ym. 2004, Guyton, Hall 2006). Vaikka autonomisen hermoston ydinosat ovat anatomisesti osa myös somaattista hermostoa säätelevää keskushermostoa, niin sen ääreisosat kulkevat pääosin eri kohteisiin. Kun somaattiset hermot kulkevat pääosin luurankolihaksiin ja aistielimiin, autonomiset hermot hermottavat pääosin sisäelimiä, niitä ympäröiviä lihaksia sekä verisuonten seinämiä.

Useimpiin autonomisen hermoston kohde-elimiin tulee sekä sympaattisia että parasympaattisia hermosyitä. Näiden vaikutus kohde-elimissä on yleensä toisilleen vastakkainen ja vaikutuksen voimakkuus erilainen (Thomas 2010). Esimerkiksi sydämeen tulevien sympaattisten hermosyiden aktivoituminen kiihdyttää sydämen sinusrytmiä ja lisää sydänlihaksen supistumisvoimaa, kun taas parasympaattinen, vagaalinen aktivaatio vapauttaa asetyylikoliinia hermopäistä rauhoittaen sinusrytmiä ja pienentäen supistumisvoimaa (Guyton, Hall 2006, Thomas 2010).

Autonominen hermosto jakautuu sympaattiseen ja parasympaattiseen osaan, jotka toimivat tiiviisti yhteistyössä. Erilaisten ärsykkeiden alaisina ja eri tilanteissa toinen autonomisen hermoston osista aktivoituu, jolloin sen vaikutus kohde-elimeen on voimakkaampi. Yleistäen voisi sanoa, että sympaattinen aktivaatio voimistaa vireystilaa ja kiihdyttää elintoimintoja (pakene tai kuole) ja parasympatikus rauhoittaa ja palauttaa (lepää ja korjaa). Parasympaattisen osan aktivoituminen on voimakasta esimerkiksi levon aikana. Sympaattinen hermosto hallitsee pitkälti verenkiertoelimistön hermostollista säätelyä. Sen hermopäätteet hermottavat verisuonia, sydäntä, lisämunuaisia ja munuaisia tuottaen laaja-alaisen suoran tai epäsuoran vaikutuksen verenkiertoelimistölle. Parasympaattinen hermotus yltää verenkiertoelimistön alueella vain sydämeen ja pieneen määrään verisuonia. Rajatusta vaikutusalastaan huolimatta parasympaattinen hermotus on tärkeä osa sydämen autonomista kontrollia. (Thomas 2010)

Sympaattinen hermosto

Sympaattinen hermosto kiihdyttää elimistön toimintoja. Se aktivoituu voimakkaasti esimerkiksi uhkaavissa tilanteissa: verenkierto vilkastuu, sydämen syke nopeutuu, sydämen iskutilavuus suurenee, ihon ja sisäelinten verisuonet supistuvat, verenpaine nousee, sydänlihaksen ja toimivien luustolihasten verisuonet laajenevat, pienten keuhkoputkenhaarojen sileät lihassyyt veltostuvat, niin että hengitystiet avartuvat, ruoansulatus hidastuu, silmän mustuaiset laajenevat, hien eritys lisääntyy jne. Sympaattisen hermoston aktivoituminen kohottaa veren glukoosipitoisuutta sekä vapaiden rasvahappojen pitoisuutta, jolloin energiaa vapautuu käyttöön (Barrett ym. 2010). Sympaattinen hermosto säätelee esimerkiksi verisuonten seinämien sileiden lihasten avulla suonten jäntevyyttä, mikä vaikuttaa verenpaineen vaihteluun. Sympaattisista, postganglionaarisista hermopäätteistä pääasiallisesti erittyvä välittäjäaine, noradrenaliini, leviää verenkierron mukana laajalti koko kehoon ja sen vaikutusaika on pidempi kuin asetyylikoliinin (Barrett ym. 2010). Sympaattisen hermoston voimakas aktivoituminen aiheuttaa siksi usein laajoja vaikutuksia, kun taas parasympaattisen hermoston aktivoituminen on paikallisempaa.
Sympaattinen hermosto on herkkä elinympäristöstä tuleville ulkopuolisille uhille. Siksi sympatikuksen aktivoitumista kuvataankin usein ”fight or flight” –reaktioksi. Sympatikuksen aktivoituminen ei kuitenkaan liity vain ympäristöstä tuleviin ärsykkeisiin, vaan sitä tarvitaan koko ajan elimistön toimintojen, kuten verenpaineen ja lämpötilan, säätelyyn (Barrett ym. 2010).

Parasympaattinen hermosto

Parasympaattiset efferentit hermot alkavat aivohermojen (III, V , VII, IX ja X) tumakkeista ja ristiluun alueen selkäytimestä (Antila ym. 1994). Preganglionaariset, kraniaaliset syyt kulkevat useissa aivohermoissa, etenkin vagushermossa. Noin 75 % kaikista parasympaattisista hermosäikeistä saa alkunsa vagushermosta eli kymmenennestä aivohermosta (Guyton, Hall 2006). Sieltä ne jatkavat matkaa rintarangan ja vatsaontelon läpi, johdattaen parasympaattisia hermoja sydämeen, keuhkoihin, ruokatorveen, mahalaukkuun, suolistoon, maksaan, sappirakkoon, haimaan, munuaisiin ja virtsanerityselinten yläosaan (Guyton, Hall 2006). Muut aivohermojen tumakkeista alkavat parasympaattiset efferentit hermot kulkevat pään alueelle mm. silmien ja nenän alueelle. Sakraalialueen parasympaattiset hermot kulkevat somaattisten hermojen kanssa samoja reittejä S2:n ja S3:n tasoilla. Ne hermottavat lantion alueen elimiä kuten virtsarakkoa, ulkoisia sukupuolielimiä sekä paksu- ja peräsuolta. (Guyton, Hall 2006).

Parasympaattiset hermosolmut sijaitsevat kohde-elinten läheisyydessä, joten toisin kuin sympaattiset hermot, parasympaattiset preganglionaariset hermosyyt ovat pitkiä ja postganglionaariset hermosyyt lyhyitä. Sekä pre- että postganglionaarisissa hermopäätteissä välittäjäaine on asetyylikoliini (Antila ym. 1994, Guyton, Hall 2006). Asetyylikoliini ei yleensä kierrä verenkierrossa ja siksi sen vaikutukset ovat usein tarkkarajaisia ja lyhytaikaisia (Barrett ym. 2010). Parasympaattiset hermot kulkevat samoihin elimiin kuin sympaattisetkin. Hermosyiden määrässä on kuitenkin eroja: esimerkiksi ruoansulatuskanavassa on enemmän parasympaattisia hermosyitä, kun taas sydämessä ja verisuonissa on enemmän sympaattisia syitä.

Vaikutuksiltaan parasympatikus on usein vastakkainen sympatikuksen vaikutuksille. Sen aktivaatio liitetään usein kasvuun, vahvistumiseen, palautumiseen ja voimien keräämiseen. Parasympatikuksen vaikutuksen ollessa voimakkaana verenkierto ja sydämen syke rauhoittuvat, verenpaine laskee, ruoansulatus ja ravintoaineiden imeytyminen voimistuvat ja aineenvaihdunta muuttuu kuluttavasta varastoja kartuttavaan suuntaan. Näistä syistä parasympaattista hermostoa kutsutaan joskus anaboliseksi hermostoksi (Barrett ym. 2010). Parasympaattisen hermoston toiminnan taso on hyvä kuvaaja hermoston toiminnalliselle kapasiteetille; mitä korkeampi toiminnan taso on, sitä suurempi vaihteluväli ja kapasiteetti autonomisella hermostolla on vastata sille asetettuihin vaatimuksiin (Kaikkonen ym. 2006).

Syke autonomisen hermoston tilan kuvaajana

Yksi autonomisen hermoston tilasta kertova parametri on syke. Sykettä (heart rate, HR) voidaan mitata EKG-laitteella eli elektrokardiografialla tai sykemittarilla. Yleistäen voidaan sanoa, että mitä suurempi syke sitä voimakkaampi sympaattinen aktiivisuus ja mitä pienempi syke, sitä voimakkaampi parasympaattinen aktiivisuus. Syke reagoi kehon fysiologisiin ja psyykkisiin ärsykkeisiin. Makuuasennossa leposyke aikuisella on yleensä noin 60 – 80 lyöntiä minuutissa. Tähän vaikuttavat mm. autonomisen hermoston aktivaatiotaso sekä hormonien erittyminen: katekoliamiinit, kilpirauhashormoni ja glukagoni lisäävät lyöntitiheyttä. (Kaikkonen ym. 2006)

Sykkeessä tapahtuu suuria muutoksia liikunnan aikana. Muutokset sykkeessä johtuvat pääosin autonomisen hermoston tilan muutoksista: parasympaattinen aktivaatio vähenee ja sympaattinen kasvaa (Hautala 2004). Vaikka sympaattinen tonus kasvaa hetkellisesti liikuntaharjoittelun aikana, niin harjoittelun pitkäaikaisvaikutukset näyttäisivät pääosin lisäävän parasympaattista tonusta (Mueller 2007). Liikuntaharjoittelun on voitu osoittaa voimistavan sydämen vagaalista säätelyä (Routledge ym. 2010). Leposykettä mittaamalla voi seurata myös liikunnan pitkäaikaisvaikutuksia aikuisen autonomisen hermoston toimintaan. Aamulla mitattu matala leposyke kertoo etenkin kestävyysharjoittelun positiivisista harjoitusvaikutuksista verenkiertoelimistöön. Korkea leposyke aamuisin voi taas kertoa joko heikosta aerobisesta kunnosta myös psyykkisestä tai fyysisestä ylirasituksesta.

Sykevaihtelu autonomisen hermoston tilan kuvaajana

Autonomisen hermoston tilaa voidaan arvioida paitsi sykkeen myös sykevaihtelun eli sykevälivaihtelun (heart rate variability, HRV) avulla. Sykevaihtelulla tarkoitetaan sydämen peräkkäisten lyöntien välillä tapahtuvaa autonomisen hermoston ohjaamaa pientä vaihtelua. Parasympaattinen ja sympaattinen hermostollinen aktivaatio vaikuttavat vastakkaisesti sydämen sinusrytmiin. Näiden toisilleen vastakkaisten jatkuvien, autonomisten aktivaatiomuutosten vuoksi sydämen syketaajuus vaihtelee ja siinä voidaan erottaa tiettyjä rytmejä (Tarvainen 2006). HRV on hyvä mittari, kun halutaan tehdä kattava analyysi terveen, aikuisen ihmisen autonomisen hermoston tilasta: pienentynyt sykevälivaihtelu levossa saattaa olla merkki autonomisen hermoston toimintahäiriöstä, etenkin sympaattisen osan yliaktivaatiosta (Routledge ym. 2010).

Terveellä aikuisella sykevälien kestot ovat epäsäännöllisiä. Sykevälit kuvastavat jatkuvaa keskushermoston ja autonomisen hermoston reseptorien välistä palautejärjestelmää (Kaikkonen ym. 2006). Sykevaihtelua pidetään pääosin sydämen parasympaattisen eli vagaalisen osan toimintaa kuvaavana mittarina. Sykevälien muutokset ovat vagaalisen aktivaation seurauksena nopeita: ne tapahtuvat yksittäisten lyöntien aikana ja synkronoivat näin lyönnit hengityksen tahtiin. Sympaattisen hermoston toiminnan kiihtyessä sykintätaajuus suurenee, mutta sykintätaajuuden vaihtelu, R-piikkien välimatkan vaihtelu, vaimentuu. (Gockel, Lindholm 2000)Hengitysrytmi vaikuttaa sykkeeseen: se suurenee sisäänhengityksessä ja laskee uloshengityksessä. Tätä kutsutaan respiratoriseksi sinusarytmiaksi (Kaikkonen ym. 2006). Respiratorinen sinusarytmia eli RSA on selvimmin havaittava rytmisyys HRV- signaalissa. RSA-komponentin katsotaan olevan pääasiassa parasympaattista alkuperää (Tarvainen 2006). Sykevaihtelu on sitä suurempaa, mitä syvempää hengitys on (Hoffman 1997).

Autonominen hermosto ja aineenvaihduntaongelmat

Autonominen hermosto osallistuu insuliinin erityksen säätelyyn: parasympaattinen aktivaatio stimuloi insuliinin eritystä esimerkiksi ruokailun yhteydessä. Sympaattisten hermosyiden aktivoituminen taas estää insuliinin eritystä. Insuliinin erittyminen on tärkeää elimistön energia-aineenvaihdunnan kannalta, koska se tehostaa glukoosin, triglyseridien ja aminohappojen sisäänottoa soluihin (Guyton, Hall 2006). Diabetespotilailla kaikki autonomisen hermoston hermottamat elimet ovat alttiita vahingoittumaan (Ertl ym. 2004). Tutkimukset ehdottavat, että autonomisen hermoston tasapainotus saattaa vähentää monia insuliiniresistenssiin liittyviä valtimotaudeille altistavia riskitekijöitä, sekä voi auttaa niiden hoidossa sekä muissa insuliiniresistenssiin liittyvissä tiloissa. Tasapainoisuus parantaa glukoosin sietokykyä, insuliinisensitiivisyyttä, veren lipidiarvoja, kehon koostumusta, verenpainetta, helpottaa oksidatiivista stressiä, vähentää sympaattista aktivaatiota sekä helpottaa keuhkotoimintoja. Hermoston tasapainotus saattaa estää tyypin 2 diabeteksen puhkeamista, se voi osittain jopa korvata insuliinihoitoa ja sillä saattaa olla kardiovaskulaarisia komplikaatioita ehkäisevä vaikutus diabetes 2 potilailla. (Innes ym. 2007)

Lainaus Katja Keräsen Kandidaatintutkielma Lääketieteen laitos/Biolääketiede Liikuntalääketiede Terveystieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto joulukuu 2011. (Sivun alalaidasta löydät yhteenvedon artikkelissa mainituista lähteistä.)

 Kuinka siis palautua paremmin?

Palataanpa takaisin alkuperäiseen kysymykseen? Kuinka palautua paremmin? Kuinka herätellä se parasympaattinen hermosto?

Ihmisissä on eroja sen suhteen mikä kenellekin on palauttavaa. Henkilökohtaisesti olen esim yksilö jonka stressitasot ovat hyvin alhaalla ja mittareiden mukaan kehoni on palautuvassa tilassa silloin kun uppoudun opiskelemaan uutta. Tämä on ehkä yksi syy siihen miksi olen aina rakastanut uuden tiedon omaksumista. Jollekin toiselle vastaava tilanne voi nostaa stressitasoja suuresti. Selvitä siis mikä auttaa sinua palautumaan. Onko se samoilu metsässä, aika perheen parissa, maalaaminen tai saunominen tai jokin ihan muu.

Palautumisen kannalta oleellisia asioita ovat toki kaikkien kohdalla ravinto ja uni. Myös liikunnalla on oma oleellinen osuutensa, riippuen toki siitä, mistä ollaan palautumassa. Jos palautumista vaatii rankka fyysinen rasitus, esim urheilusuoritus, ei se liikunta ehkä olekaan se mikä palauttaa, vaikka rento ”höntsäily” toki auttaa kehoa poistamaan elimistöstä maitohappoja ja muita rasituksen tuottamia endotoksiineja, niin kuitenkin tällöin tärkeämpiä tekijöitä ovat ne lepo, ravinto ja uni.

Urheilijat tietävät termin ylikunto. Tähän päädytään silloin kun treenien ja suoritusten välillä keho ei saa tarpeeksi palautumisaikaa ja kroppa reagoi kuin auto jossa samalla painetaan kaasua ja jarrua. Valitettavasti ylikuntoon voi päätyä myös ihan se kuntoliikkujakin silloin kun palautuminen estyy tai viivästyy kokonaisuuden käydessä liian rasittavaksi.

Palautumisen kannalta oleellisin tekijä on kuitenkin hermosto, eli sen parasympaattisen puolen aktivointi. Tähän oleellisimmat tavat vaikuttaa ovat hengitys ja se mitä ajattelet. Olen aikaisemmin jo kirjoittanut hengityksen merkityksestä painonhallinnan osana. Samoin olen kirjoittanut ajatusten merkityksestä hormoneihin ja epigenetiikkaan liittyen.

Hengityksen vaikutus parasympaattisen hermoston toimintaan on erittäin merkittävä. Tärkein hengityslihaksemme pallea stimuloi liikkuessaan vagushermoa. Kuten edellä jo mainittua, on vagushermo tärkein parasympaattisen hermoston hermo 75% osuudella. Kun hengität syvään, niin että pallea liikkuu kunnolla, ”hieroo” se liikkuessaan pallean läpi kulkevaa vagushermoa. Jokainen tietää sen, että kun säikähtää jotakin, pelkää tai stressaa, muuttuu hengitys. Säikähtäessä pidätämme hengitystä, pelätessä ja stressissä hengitys muuttuu hyvin pinnalliseksi ja saatat samalla tuntea kuinka pallea kuristuu kokoon. Pallean pysähtynyt liike siis osaltaan myös pysäyttää vagushermon, vaikkakin varmasti oleellisempi tekijä on sympaattisen hermoston aktivoituminen näissä hetkissä.

Hengityksen, pallean liikkeen ja sen aktivoiman vagushermon toiminta on myös yksi syy siihen miksi meditaatiolla, jossa keskitytään hengitykseen, on niin tehokkaasti palauttava vaikutus. Meditaatiossa vaikutetaan myös mieleen, ajatuksiin ja sitä kautta tunteisiin.

Palautumisen toinen merkittävä tekijä hermoston kannalta on siis ajattelusi. Elimistösi ei tiedä ovatko ajatuksesi totta vai pelkkää ajatusta. Kehosi vastaa ajatuksiisi tunteilla, eli lähettämällä aivoista kehoosi sähkömagneettisia impulsseja joihin keho vastaa tuottamalla ja vapauttamalla hormoneja. Jos mietit asioita jotka lisäävät stressihormonin tuotantoa, vastaa elimistösi tuottamalla adrenaliinia ja kortisolia, eli valmistautuen pakenemaan tai taistelemaan. Jos taas ajatuksesi ovat enemmän positiivisissa, iloisissa, onnellisissa ja rakkauden täyttämissä asioissa, on kehosi vaste tuottaa oksitoniinia, endorfiinia ja serotoniinia, eli onnellisuushormoneita. Pystyt siis ajatuksillasi säätelemään sitä kemiallista vastetta mitä kehosi lähettää. Tästä syystä olen aina sanonut, ettei oleellista ole se mitä sinulle tapahtuu, vaan se miten suhtaudut siihen mitä tapahtuu. Otatko siis tietoisesti vastuun ajatuksistasi ja tunteistasi vai uhriudutko syyttäen kaikesta muita?

Palautuminen, ruuansulatus ja painonhallinta

Omassa asiakaskunnassani suuri osa on ihmisiä jotka kamppailevat ruuansulatusongelmien ja painon hallinnan kanssa. Hyvin monen kohdalla näen ravintoterapeuttina yhtenä oleellisimpana syynä näihin ongelmiin stressin. Hyvin monen kohdalla näen myös sen, että kun stressi saadaan hallintaan, saadaan pikkuhiljaa korjattua myös ne muut ongelmat, esimerkiksi ne ruuansulatukseen liittyvät haasteet.

Kun elimistö tuottaa stressihormoneja, lamaa se käytännössä tuolloin ruuansulatuksen. Jos sinulla on tarve juosta karkuun sapelihammastiikeriä, on hengissä säilymisen kannalta aivan se ja sama, onko lounaasi sulatettu vai ei. Se jos sapelihammastiikerin sijaan stressin aiheuttajana onkin deadline, pottumainen pomo tai riita puolison kanssa, aivosi ja hermostosi eivät näe eroa, joten hormonaalinen vaste on aivan sama.

Karkeasti sanottuna on sama mitä stressattuna syöt, ruuansulatuksesi ei kykene hyödyntämään sitä kunnolla kuitenkaan, eli kroppasi pistää, riippuen geneettisestä tyypistään, sen kaiken varastoon odottamaan sitä hetkeä jolloin voi sitä prosessoida, tai lähettää koko syödyn paketin prosessoimatta putken toisesta päästä pihalle. Stressattuna on siis äärimmäisen oleellista antaa elimistölle ravinteita helposti sulatettavassa ja imeytettävässä muodossa, sillä silloin se pystyy edes osittain hyödyntämään ravinteet.

Se ettei ruuansulatus toimi oikein eikä elimistö saa ravinteita, varsinkin jos energiatarvetta täytetään vain energiarikkaalla roskaruualla ravintotiheän ruuan sijaan, voi pitkittyessään johtaa erilaisiin sairauksiin ja useimmilla se aiheuttaa herkästi myös painon kertymistä. Tässä kohtaa moni painon pudottaja menee metsään kun aloittaa suunnattoman kropan rääkkäämisen salilla tai muun liikunnan parissa, sen sijaan että pyrkisi vähentämään stressiä, aktivoimaan parasympaattisen hermoston toimintaa ja antaisi elimistölle sen kaipaamia ravinteita.

Viisi vinkkiä parempaan palautumiseen

  1. Hengitä! Elimistösi tarvitsee happea, mutta hengittäminen liikuttaa myös palleaa joka aktivoi vagushermoa joka aktivoi parasympaattista hermostoasi.
  2. Pureskele ruokasi! Ruuan huolellinen pureskelu aktivoi myös parasympaattista hermostoa ja samalla se tukee ruuansulatusta kun ruoka on hyvin hienonnettua ennen päätymistä vatsaan.
  3. Keskity läsnä olevaan hetkeen! Käytä aistejasi ja tunne ja tunnista miltä kehossasi ja ympäristössäsi tapahtuu ja mitä tuntemuksia se aiheuttaa. Nyt-hetki on stressitön, sillä stressi on aina sidoksissa menneeseen tai tulevaan.
  4. Ajattele mitä ajattelet! Huomioi mitä signaaleja ajatuksesi lähettää kehoosi. Ole tietoinen ajatuksistasi ja tunteistasi.
  5. Nuku! Riittävä uni on tärkein tekijä palautumisen kannalta. Keho korjaa itseään kun sinä nukut. Mahdollista itsellesi 8 tuntia häiriötöntä unta. Varaa siis yli 8 tuntia aikaa nukkumiselle ja rauhoita ilta hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa.

Lähteet:
Antila K, Länsimies E. 1994. Autonominen hermosto. Rakenne ja toiminta. Kirjassa: Sovijärvi A, Uusitalo A, Länsimies E, Vuori I. toim. Kliininen fysiologia. Jyväskylä: Kustannus Oy Duodecim, s. 314–322.Barrett K, Barman S, Boitano S, Brooks H. 2010. Ganong’s Review of Medical Physiology. 23nd edition. New York: Mc Graw Hill Medical Companies, s.261-271.
Ertl C, Pfiefer M, Davis S. 2004. Diabetic autonomic dysfunction. Teoksessa: Primer on The Autonomic Nervous System (toim. Robertson D). 2. painos. London: Elsevier Academic Press, s. 328-331.
Gockel M, Lindholm H. Stressin elinvaikutusten mittaaminen. Duodecim 2000;116(20):2259-65.
Guyton AC, Hall JE 2006. Text book of medical physiology. 11. painos. Philadelphia: Saunders Elsevier, 141, 432, s. 729-739. Hamill RW, Shapiro RE 2004. Peripheral autonomic nervous system. Teoksessa: Primer on The Autonomic Nervous System (toim. Robertson D.). 2. painos. London: Elsevier Academic Press, s. 20-27. 
Hautala A. 2004. Effect of physical exercise to autonomic regulation of heart rate. Oulu University: Department of Internal Medicine. Väitöskirja.Hautala AJ, Kiviniemi AM, Tulppo MP. Individual responses to aerobic exercise: The role of the autonomic nervous system. Neurosci Biobehav Rev 2009;33(2):107-15.
Hoffmann T. 1997. Autonomisen hermoston kardiovaskulaariset, noninvasiiviset tutkimusmenetelmät ja niiden merkitys urheilijan harjoittelun seurannassa. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto. Pro gradu –tutkielma.
Innes KE, Vincent HK. The Influence of yoga-based programs on risk profiles in adults with type 2 diabetes mellitus: A systematic review. Evidence Based Complement Alternat Med 2007;4(4):469–486
Kaikkonen P, Nummela A, Hynynen E, Merikari J, Rusko H, Teljo M. & Vänttinen S. Kuormittuminen ja palautuminen yksittäisissä harjoituksissa sekä kahdeksan viikon harjoittelujakson aikana harjoittelemattomilla. Kilpa- ja urheilulajien tutkimuskeskuksen (KIHU) julkaisusarja 2006; No.5.Keränen K. Joogan asanaharjoittelun vaikutukset autonomiseen hermostoon. 2011 Itä-Suomen yliopisto, Lääketieteen laitos/Biolääketiede Liikuntalääketiede Terveystieteiden tiedekunta, kandidaattitutkielma.
Mueller PJ. Exercise training and sympathetic nervous system activity: evidence for physical activity dependent neural plasticity. Clin Exp Pharmacol Physiol 2007; 34(4):377-384.
Routledge FS, Campbell TS, McFetridge-Durdle JA, Bacon SL 2010. Improvements in heart rate variability with exercise therapy. Can J Cardiol 2010;26(6):303-312.Tarvainen M. Lääketieteellinen signaalianalyysi. Luentomoniste 2006. Sovelletun fysiikan laitos. Kuopion yliopisto. Thomas G. Neural control of circulation. Adv Physiol Educ 2011; 35(1):28-32. doi:10.1152/advan.00114.2010. 

Olen tehnyt painonhallinnan kanssa aktiivisesti töitä vuodesta 2013. Tuona aikana suoraan tai välillisesti valmennuksessani olleiden ihmisten yhteenlaskettu pudotetun painon määrä liikkuu tuhansissa kiloissa. Huikeimmat onnistumistarinat yhden ihmisen kohdalla ovat yli 30 kilon pudotuksia muutamassa kuukaudessa. Painonhallinta ei aina tarkoita kuitenkaan painon pudotusta, vaan osalle asiakkaista tavoitteena onkin sen painon nousu ja lihasmassan lisääminen. Eli ehkä oleellisempi olisi puhuakin painon muutoksesta.

Moni näistä onnistumistarinoista on johtanut pysyviin tuloksiin, mutta mukaan on mahtunut myös niitä, joiden kohdalla onni on ollut lyhytaikaisempi ja kiloja on sitten kertynyt syystä tai toisesta uudestaan. Oma tietämys ja osaaminen on näiden 7 vuoden aikana kehittynyt suuresti ja nykyään tuloksena ovat useammin ne pysyvät muutokset kuin hetkelliset onnistumiset. Joten tässä muutama ajatus siitä,

kuinka hallita painoa onnistuneesti?

Ensimmäinen ja oleellisin asia onnistuneeseen elämänmuutokseen, jos olet yrittänyt joskus aikaisemminkin ja päätynyt aina lopulta samaan lopputulokseen, tai jopa siihen että paino on lopulta korkeampi kuin aikaisemmin: Hanki apua!

Ammattilainen ravintoneuvoja tai ravintoterapeutti tuntee ja tietää ihmiskehon ja osaa ottaa huomioon myös (ja varsinkin) hormonaaliset muutokset elimistössä. Kun puhutaan painon hallinnasta, ei kyse ole vain ja ainoastaan makroista, eli siitä paljonko kaloreita syöt ja missä suhteessa hiilarit, proteiinit ja rasvat lautasellesi tulevat. Oleellista tulosten saavuttamisessa on selvittää se että saat riittävästi elimistösi kaipaamia mikroravinteita, eli vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita, amino- ja rasvahappoja.

Ammattilainen osaa antaa myös sen menttaalituen. Mindset, eli se miten asioista ajattelet vaikuttaa siihen kuinka hyvin tuloksiin pääset ja kuinka pysyviä ne ovat. Jos ajatuksenasi on että ajanjakson x olet dietillä jolla pudotat painon ja palaat sitten entiseen ja odotat tulosten säilyvän, voin sanoa jo suoraan että lopputulos on tuhoon tuomittu. Samoin jos miellät painon hallinnan olevan itsekuria ja kieltäytymistä ja jatkuvasti kiinnität huomiosi vain siihen mikä kaikki ihanuus on kiellettyä, mitäpä veikkaat, miten nämä ajatukset tukevat tavoitettasi ja kuinka nopeasti palaat entisiin tapoihin..?

Terveellinen ruoka

Yli- tai alipainon taustalla voi olla hyvinkin monia syitä. Syistä riippuen toimiva tapa aloittaa painonhallintaa voi vaihdella. Hyvin monella omista ylipainoisista asiakkaistani on ongelmana liian vähäinen syöminen. Eli kun tuijotetaan pelkkiä kaloreita ja pyritään korvaamaan aterioita ja minimoimaan energian saantia, voi lopputuloksena olla ns säästöliekki-tila, jossa kroppa pyrkii minimoimaan kulutuksen hidastamalla aineenvaihduntaa. Toki näännytysdietilläkin saa painon pudotettua, mutta jos aineenvaihduntaa ei ole aktivoitu, kroppa säästääkin sitten kaiken syödyn ”pahan päivän varalle” eli heti kun dietti vaihtuu normaaliin syömiseen alkaa kiloja taas kertyä.

Oleellista on siis rakentaa terveellinen ruokavalio jossa elimistö saa polttoainetta niin että se uskaltaa lähteä purkamaan rasvavarastoja. Ruokavalion tulee olla myös tulehdusta hillitsevää, sillä hyvin usein suuri osa elimistön ylimääräisestä painosta onkin varastoitunutta kuona-ainetta ja tulehdusnestettä, jolloin kun tulehdus helpottaa lähtee painoakin rivakasti. Ei pidä myöskään unohtaa ravintolisien oleellista merkitystä painonhallinnassa. Varsinkin jos keho on pitkään ollut epätasapainossa on elimistössä aina silloin puutetta mikroravinteista, joten varsinkin painonhallinnan alkuvaiheessa on suotavaa paikata näitä vajauksia ravintolisillä.

Vesi vanhin voitehista

Elimistön nesteytyksen merkitystä painonhallinnassa ei voi kylliksi korostaa. Meidän kehostamme yli 70% pitäisi olla vettä. Jopa aivoista ja luustosta löytyy runsaasti vettä. Jokainen solu koostuu suurelta osalta vedestä. Ihmisten solujen toiminta on elektromagneettisesti säädeltyä ja jotta tämä säätely toimii, tarvitaan sielä myös vettä. Jos elimistö ei saa riittävästi puhdasta vettä käytettäväkseen, imeyttää se kaiken mahdollisen veden paksusuolesta, jolloin ulostemassa kuivuu (seurauksena ummetusta) ja maksa joutuu prosessoimaan sen, suoraan sanottuna paskaveden, ennenkuin sitä voidaan käyttää muualla elimistössä. Joten arvannet varmaan mikä ylikuormitus siitä seuraa maksallesi sen sijaan että se voisi keskittyä prosessoimaan varastorasvoja energianlähteeksi.

Elimistö osaa toki ottaa hyödykseen myös tuoreissa kasviksissa olevan nesteen, eli kaikki nesteytyksesi ei tule pelkästään juomastasi vedestä, vaan nestepitoisten kasvisten syöminen auttaa lisäämään elimistön saamaa nestemäärää ja kasvisten mukana tulee myös niitä hyviä ja tarpeellisia mikroravinteita.

Hengitä!

Elimistömme tarvitsee kahta oleellista kaasua, happea ja hiilidioksidia. Näiden kahden tasapaino säilyy vain silloin kun käytät keuhkojasi ja palleaasi. En suosittele ylihengittämään jatkuvasti, mutta esimerkiksi liikuntasuorituksen aikana on hyvä tietoisesti puristaa keuhkoista kaikki vanha ilma pois ja täyttämään keuhkot puhtaalla, happirikkaalla ilmalla.

Palaminen, on se sitten puiden polttamista takassa tai rasvan palamista elimistössä, vaatii toteutuakseen happea. Ja kun elimistössä rasva palaa, vapautuu hiilidioksidia ja vettä. Vaikka elimistömme tarvitseekin sitä hiilidioksidiakin voidakseen vapauttaa hemoglobiinin kuljettaman hapen solujen käyttöön, on se hiilidioksidin liikamäärä taas jäte josta on hankkiuduttava eroon. Eli hengitä nyt rauhallisesti nenän kautta sisään, pidä pieni viive ja anna sitten keuhkojen tyhjentyä raotettujen huulten välistä purkautuvalla henkäyksellä. Taas pieni viive, kunnes sisäänhengitys ilmaantuu täyttämään keuhkosi.. Toista tätä niin kauan kun tuntuu hyvältä.

Vähennä stressiä

Hengittelitkö hetken? Huomasitko mitä kehossasi tapahtui? Samalla kun kiinnitit huomiosi hengitykseen annoit palleallesi mahdollisuuden työskennellä. Pallean liike ei pelkästään laajenna keuhkoja palkeiden tavoin, vaan samalla kun se vetää keuhkoja alemmas kohti suolistoa se myös hieroo sisäelimiä ja aktivoin näin osaltaan niiden toimintaa. Pallean liikkeellä on myös oleellinen merkitys kiertäjä- eli vagushermon aktivoinnissa. Vagushermo vastaa parasympaattisen hermoston aktivoitumisesta, eli siitä kuinka elimistö palautuu stressitilasta. Silloin kun sympaattinen hermostomme on aktivoitunut, olemme stressin alla, valmiina pakenemaan tai taistelemaan, ei esimerkiksi ruuansulatuksemme toimi oikein. Ruuansulatusentsyymien erittyminen ei toimi, ravinteet eivät imeydy jne. Elimistö on siis käytännössä valmis juoksemaan karkuun sapelihammastiikeriä vaikka kyseessä olisi vain deadline asiakkaalle toimitettavan tarjoussähköpostin kirjoittamisessa.

Stressihormoni kortisoli sotkee elimistön insulinituotantoa ja saattaa osaltaan aiheuttaa ns insuliiniresistenssin tilan jolloin taas sen sijaan että solut käyttäisivät energiaa polttoaineeksi jemmataan se rasvasoluihin odottamaan sitä hetkeä että on taas rauha maassa ja voidaan purkaa rauhassa niitä varastoja. Liikunta on yksi hyvä keino insuliiniresistenssi tilan korjaamiseen, mutta tällöin kannattaa muistaa että se liikunta, tyypistä riippuen, voi olla myös stressitekijä elimistölle. Suosittelen siis mielummin valitsemaan lajeja jotka auttavat laskemaan stressitasoa kuin nostavat sitä. Rauhallinen kävely jonka aikana kertyy 7 – 10 000 askelta on mitä parhainta stressinhallintaa ja aineenvaihdunnan aktivointia.

Nuku!

Liian vähäinen unen määrä nostaa stressitasoja ja lisää elimistön kortisolimäärää. Aivomme ja hermostomme, samoin kuin suolistomme, tekee omaa puhdistus ja huolto-ohjelmaansa yön tunteina. Yksilöllinen unen tarve on erilainen, mutta pääsääntöisesti riittävä ja palauttava unen määrä on noin 7,5 tuntia. Näistä nukutuista tunneista oleellisimmat ovat alkuyön klo 22 ja 24 väliin jäävät tunnit, talvella, pimeyden laskeutuessa jo aikaisemmin aikaistuu tämä tehoaika vielä jonkin verran. Eli jos tuntuu että kehosi ja pääsi kaipaavat unta jo klo 20-21 alkaen, kuuntele kroppaa ja anna sille mahdollisuuksien mukaan mahdollisuus uneen niin aikaisin kuin se sitä kaipaa.

Riittävä ja oikea-aikainen uni tukee aivojen glymfaattisen järjestelmän toimintaa. Glymfaattinen järjestelmä on aivojen ”pesuohjelma” jonka aikana aivot prosessoivat ja järjestelevät muistiin päivän aikana kertynyttä dataa ja aivo- ja selkäydinneste virtaa aivojen läpi ja poistaa aivojen kuona-aineita kuten esim beeta-amyloidia. Toimiakseen oikein vaatii järjestelmä vaaka-asennossa makuuta. Joten sen sijaan että nukut sohvalla niska vänkyrässä hakeudu sinne vuoteeseen ja sopivaan nukkuma-asentoon ajoissa. Mikäli beeta-amyloidia ei poisteta aivoista säännöllisesti, kertyy se aivoihin altistaen mm parkinsonin taudille ja alzheimerille.

Liiku!

Jotta rasva palaa ja lihasmassa pysyy ennallaan (tai kasvaa) on liikkuminen oleellista. Painoa hallittaessa en suosittele rääkkäävää liikuntaa, varsinkaan alkuvaiheessa. Jos elimistösi on jämähtänyt ja peilikuvasta tulee ensisijaisesti mieleen päärynä jolla on jalat, eli orastava outokumpu ei ole kovin orastava, aiheutat rankalla liikunnalla enemmän stressiä kuin tuottavia tuloksia.

Aloita siis jo edellä mainitulla kävelyllä. Kävele sen verran reippaaseen tahtiin että pystyt vielä keskustelemaan hengästymättä, mutta että sinulle silti tulee selkeästi lämmin. 10 000 askelta päivässä on hyvä tavoite aineenvaihdunnan aktivoimiseen ja ylläpitämiseen. Kaikkia askelia ei toki tarvitse ottaa lenkillä vaan myös kaikki hyötyliikunta lasketaan. Valitse ylös mennessä rappuset silloin kun se vaihtoehto on olemassa hissin sijaan ja jos noustavana on useita kerroksia, kuuntele kehoa ja aloita yhden kerrosvälin rappusten nousulla ja kun se sujuu lisää noustavien kerrosten määrää.

Ota ohjelmaan jokin liikunta joka auttaa sinua venyttämään lyhentyneet lihakset, aktivoimaan hengitystäsi ja tukemaan parasympaattisen hermoston aktivoitumista. Oma suosikkini tällaisesta lajista on Method Putkisto, mutta esim shakta- tai yinjooga ovat myös hyviä vaihtoehtoja. Vasta kun olet saanut kehon ”auki”, pidennettyä lihakset niin että ne mahdollistavat liikkumisen vapaasti ilman revähdysriskiä suosittelen siirtymään räväkämpiin lajeihin. Painoharjoittelu kuntosalilla on toki jo alussa spinnigiä tai bodycombatia parempi vaihtoehto, mutta pyydä silloin kehonhallintaan erikoistunutta ohjaajaa (esim fustra) ohjaamaan sinulle painoharjoittelun liikeradat oikein. Muuten on riskinä että painoharjoittelulla vahvistat lihaksia virheasentoon, jolloin sitten päädytään taas ojasta allikkoon ja riski erilaisille kiputiloille nivelissä kasvaa. Venyttävä, lihaksia pidentävä ja ryhtiä parantava liikunta tekee vartalosta muodoltaan solakamman ja tehostaa aineenvaihduntaa kun kiristävät lihakset, jänteet ja faskiat eivät purista verisuonia ja lymfakanavia tukkoon estäen ravinteiden ja kuona-aineiden kulkua elimistöön ja sieltä pois.

Haluatko aloittaa vuoden 2021 uutena ihmisenä?

Jos olet ”kokeillut jo kaiken” ja aina syystä tai toisesta löytänyt itsesi samasta jamasta tai pari askelta väärään suuntaan kulkeneena, on sinulla nyt mahdollisuus lähteä mukaan kokonaisvaltaiseen valmennukseen jossa saat apua ja tukea kaikkiin edellä mainittuihin asioihin ja lisäksi sen uuden elämän mindsetin rakentamiseen.

11.1.2021 starttaa Uusi minä valmennus joka koostuu:

  • Method Putkisto 30 pv teho-ohjelma
  • 30 + 90 pv ravintovalmennus
  • 120 pv ravintolisät
  • FB-ryhmä jossa vertaistukea ja tsemppausta
  • Henkilökohtainen valmentaja

11.1.-7.2.2021 käytössäsi on Method Putkiston digikurssi jossa tarjolla joka viikko 10 lisensoidun MP-ohjaajan pitämät online live tunnit. Valittavinasi on siis joka viikko 10 tuntia joista voit valita mille tunnille osallistut ja lisäksi käytössäsi on videokirjasto josta löydät ohjeita oman harjoittelun tueksi ja FB-ryhmä jossa saat ohjaajan jatkuvan tuen harjoittelulle. Joka viikko suositeltavaa osallistua 2-5 tunnille. Tämän jakson jälkeen FB-ryhmässä on joka viikko katsottavissa yksi ylläpitävä viikkotunti-tallenne oman aikataulun mukaisesti.

Ajanjaksolle 11.1-7.2.2021 saat viikko kerrallaan noudatettavat ruokavalio-ohjeet. Ohjeet tukevat aineenvaihdunnan aktivoimista, ja ottavat huomioon 30 pv teho-ohjelman aiheuttaman lisäkulutuksen ja tarpeet. Ruokavalio-ohjeissa otetaan huomioon henkilökohtaiset allergiat ja yliherkkyydet. Seuraavan 90 päivän ajan opit sitten rakentamaan itse terveellistä ruokavaliota tavalla jota on helppo ylläpitää loppuelämän. FB-ryhmässä saatavilla ohjaajan jatkuvaa tukea ja muiden valmennuksessa olevien vertaistukea ja tsemppausta.

120 pv ravintolisät joilla tuet aineenvaihdunnan aktivoitumista ja täytät elimistön mahdollisia vajeita vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden, amino- ja rasvahappojen osalta. Henkilökohtaisena valmentajanasi otan ravintolisävalinnoissa huomioon terveydelliset tekijät ja mahdollisten käytössä olevien lääkitysten aiheuttamat rajoitteet ja/tai lisätarpeet ravintolisien suhteen.

Ryhmävalmennusten lisäksi saat joka kk henkilökohtaisen konsultaation jonka aikana käymme läpi mindsettiä ja mahdollisia henkilökohtaisia tarpeita valmennuksen osalta.

Valmennuksen hinta nyt vain 1 499,00 € (tai 379€/kk jos haluat maksaa osissa). Paketin arvo on yli 1800 €. Tarjoushinta voimassa 4.1.2021 asti. Lunasta paikkasi valmennukseen Hyvinvoinnin Alkemian Holvi-verkkokaupasta.

Tein muutama viikko sitten oman Evogenom Sport geenitestin ja eilen oli tulokset muistitikulla postilaatikossani. Mitään suunnattomia ylläreitä ei testituloksista löytynyt, mutta muutama mielenkiintoinen kohta kuitenkin. Alla olevassa tekstissä lihavoituna tai kursivoituna löytyy testin tuloksista kopioidut ja omat kommenttini tällä kirjasimella.

Omat Evogenom Sport-geenitestin tulokset

Tuloksia oli vaivaisen 121 sivun verran. Olin valinnut omaan testiini kaikki saatavilla olevat sairausriskit, joten raportti piteni normaalista noin 80 sivusta sen johdosta jonkun verran. Noukin tähän omalta kannaltani oleelliset vastaukset ja avaan hieman kokemuspohjaa miten geenit ja huomaamani faktat osuvat kohdilleen osaltani. Esimerkin siitä miltä malliraportti näyttää, löydät oheisen linkin takaa.

VALMENNUS- JA HARJOITTELUOMINAISUUKSIA

Alfa-aktiini-3 -geenisi (ACTN3) genotyyppi

Alfa-aktiniini-3 -geenissä esiintyvä R557X-muunnos on eräs tunnetuimmista suorituskykyyn liittyvistä geenimuunnoksista. Geenin normaali alleeli on R577, joka tuottaa alfa-aktiniini-3 -proteiinia, mutta 577X on muunnos, joka estää proteiinin tuotannon. Alfa-aktiniini-3 -proteiinia tuotetaan nopeissa lihassoluissa, ja tutkimusten mukaan se on keskeisessä roolissa nopeiden lihassolujen toiminnan kannalta. R-alleelin on havaittu olevan huomattavan yleinen juuri nopeusvoimaa vaativien lajien harrastajilla. Näiden lajien olympiatason urheilijoista vain pieni osa on genotyypiltään XX, ja useimmat ovat joko RX tai RR. On esitetty, että X-alleeli lisäisi lihasten hapenkäyttötehoa ja kestävyysominaisuuksia, mutta altistaisi lihasvaurioille. Tutkimustulokset aiheesta ovat kuitenkin ristiriitaisia. Geenimuunnoksen yleisyys vaihtelee – esimerkiksi Afrikassa X-alleeli on melko harvinainen, mutta Pohjois-Euroopassa yleisempi.

Genotyyppisi on RX. Toinen alleelisi tuottaa nopeusvoimaa ja toinen alleelisi lisää kestävyystehoa.

Angiotensiinientsyymisi (ACE) genotyyppi

Angiotensiinientsyymi on verenpainetta ja verisuonten supistumista säätelevä entsyymi. Monissa tutkimuksissa on havaittu sen eri versioiden vaikutus suorituskykyyn. Entsyymiä koodaavassa geenissä voi olla insertio (I), joka aiheuttaa ylimääräisen toistojakson, tai deleetio (D), jolloin kyseinen toistojakso puuttuu.

I-alleeli vähentää entsyymin määrää veressä. Tällöin I-alleelin kantajilla on hitaampi vaste urheilun tuottamaan verenpaineen nousuun, sydämen sykkeeseen ja heillä on suurempi maksimihapenottokapasiteetti. I-alleeli lisää siten kestävyyttä.

D-alleelin kantajilla on puolestaan suurempi määrä entsyymiä veressä. D-alleelin kantajilla verenpaine ja sydämen syke nousevat nopeammin ja hapenottokyvyn maksimi saavutetaan urheillessa aiemmin. D-alleelin kantajilla myös sydämen vasen kammio kasvaa nopeammin liikuntaharjoittelun johdosta. I-alleelia tavataan keskimääräistä todennäköisemmin kestävyysurheilijoilla ja D-alleelia puolestaan räjähtävää tehoa vaativien lajien harrastajilla.

Angiotensiinientsyymisi genotyyppi on DD. Suorituskykysi on tältä osin painottunut voimaurheiluun.

Nopean ja hitaan lihaskudoksen suhde:

Lihaskudoksesi perinnöllinen rakenne on painottunut nopean lihaskudoksen suuntaan.

Voimaurheilu

Nopeusvoiman perinnöllinen kapasiteettisi on huomattavasti keskivertoa parempi.

Suorituksesi teho kasvaa voimalajeja treenattaessa keskivertoa nopeammin.

Kestävyysurheilu

Genotyyppisi on kestävyysurheilun suhteen hyvää keskitasoa.

Perinnöllinen hapenkäyttötehosi kestävyysliikunnan aikana on hieman keskivertoa pienempi.

Perinnöllinen hapenkäyttötehosi kestävyysliikunnan aikana on hieman keskivertoa pienempi.

Hapenotto

Vähähappinen harjoittelu:

Näiden perintötekijöidesi suhteen elimistösi reagoi huomattavasti keskivertoa hitaammin vähähappiseen harjoitteluun. (Tämä oli kohta jossa palkissa ei ollut yhtään ruutua. Eli käytännössä korkeanpaikan leirille on täysin turha lähteä, sillä ei ole mitään vaikutusta hapenottokyvyn paranemiseen) 😀

VO2 max:

Genotyyppisi yhteenlaskettujen alleelien tulos oli 9 tai alle. Näiden perintötekijöidesi näkökulmasta maksimaalisen hapenottokykysi keskimääräinen kasvu harjoiteltaessa on noin 210-220 ml/min.

Harjoittelu ja lihasten kestokyky sekä väsyminen

Nämä perintötekijäsi tekevät harjoittelusta keskimääräistä helpompaa.

Nämä perintötekijäsi helpottavat pärjäämistäsi ääriolosuhteissa.

Elimistösi tulehdusvaste harjoitteluun on näiden perintötekijöiden suhteen keskivertoa matalampi.

Näiden perintötekijöiden suhteen harjoittelun jälkeinen palautumisnopeutesi on keskivertoa nopeampaa.

Harjoittelun jälkeen näiden perintötekijöiden näkökulmasta lihaksesi ovat keskivertoa vähemmän kipeät.

Näiden perintötekijöiden suhteen harjoittelun jälkeen kreatiinikinaasitasosi pysyy huomattavasti keskivertoa matalampana.

Kipukynnyksesi on näiden perintötekijöiden suhteen keskivertoa tasoa.

Henkilökohtaisesti koen että treenaamisen suurin este on ollut pelkästään motivaation puute. Todella rankan treenin jälkeen lihakset voivat olla kipeät, mutta silloin kun saan treenivaiheen päälle, ei normaali päivätreeni aiheuta juurikaan kipuiluja. Tämä on osaltaan tuonut myös fiiliksen ettei sielä tapahdu kunnolla mitään jos kerran lihakset eivät kipeydy. Tauon jälkeen treenin aloittaminen on aina palkitsevampaa, kun silloin se treeni myös tuntuu. Ehkä tässä nyt voi ottaa erilaisen lähestymisen koko treeniin ja luottaa että sielä tapahtuu vaikkei saisi lihaksia kipeäksi.

CRP-tulehdustekijät

Perinnöllinen CRP-tasosi on normaali.

Perinnölliset vaurioitumisriskit

Näiden geeniesi suhteen perinnöllinen riskisi akillesjänteen tulehdukselle on normaali.

Näiden geeniesi suhteen perinnöllinen riskisi eturistisidevammalle on normaali.

Kun 45 vuoteen mennessä näiden suhteen ei ole ollut mitään ongelmaa, olisi pitänyt varsin outona jos näihin olisi nyt yhtäkkiä liittynyt kohonnut riski.

UNI JA LEPO

Perinnöllinen unentarpeesi on samankaltainen kuin väestöllä keskimäärin. Näiden geeniesi perusteella tarvitset unta yleisten suositusten verran, eli 7-9 tuntia vuorokaudessa. Tämän allekirjoitan ihan oman kokemuksen perusteella.

Näiden geeniesi perusteella todennäköisyytesi päätyä vuorotyöalalle ei ole kohonnut, eli sinulla ei siis ole erityistä geneettistä taipumusta vuorotöissä työskentelemiseen. Testattu joskus, ei ollut mun juttu.

Näiden geeniesi perusteella todennäköisyytesi päätyä vuorotyöalalle ei ole kohonnut, eli sinulla ei siis ole erityistä geneettistä taipumusta vuorotöissä työskentelemiseen. Yleisesti ottaen mähän kykenen nukkumaan missä vaan, hassuimpia paikkoja jossa olen nukkunut on ollut teekkaribileissä miksauspöydän alla, bussin lattialla leirikoulureissussa ja aikanaan asematunnelin rappusilla kun ei ollut majapaikkaa Ankkarokin jälkeen.

Perimäsi suoma vuorokausirymisi on väestön keskiarvon suuntaista. Jos ulkoiset tekijät eivät vaikuta rytmiisi, et ole erityisen aamuvirkku, mutta et myöskään iltamyöhään valvoja. Elämäntapojesi ja ympäristön ohjaamana saatat silti suosia jompaakumpaa vuorokausirytmiä. Nuorempana olin enemmän illanvirkku, nykyään aamut ovat parasta aikaa. Ja todellakin rytmi kääntyy sen mukaan mikä sopii elämäntilanteeseen parhaiten.

NAUTINTOAINEET

Kahvi ja kofeiini

Näiden muunnelmiesi perusteella kofeiniiaineenvaihduntasi on keskivertoa tehokkaampaa. Kofeiini poistuu elimistöstäsi keskivertoa nopeammin, eikä täten sen vaikutus kestä niin pitkään. Muutama vuosi sitten todettiin yliherkkyys kahville, se aiheuttaa sen, että jos juon kahvia iltapäivällä, on turha kuvitella pääsevänsä nukkumaan ajoissa. Muut kofeiinilähteet eivät vaikuta niin pitkittyneesti.

Perintötekijöidesi näkökulmasta katsottuna juot kofeiinipitoisia juomia, esimerkiksi kahvia, hiukan enemmän kuin keskiverron määrän. Kyllä, olin jo lapsena kahvikissa ja parhaimmillan/pahimmillaan meni se 12 kuppia kahvia päivässä (silloin se ei muuten valvottanut) joten ei sinänsä ihme että onnistuin kehittämään yliherkkyyden kahviin.

Näiden perintötekijöidesi perusteella kofeiini voi lisätä ahdistuneisuudentunnettasi, erityisesti jos nautit sitä 150 milligrammaa tai yli. Tämä määrä on noin puolessatoista keskikokoisessa kahvikupillisessa. Pitää paikkansa, suuria määriä juodessa saattoi olla pahemmat ahdistuskohtaukset kuin ilman kahvia.

Alkoholi

Näiden geeniesi puolesta kuulut alkoholia hieman keskivertoa enemmän kuluttavaan väestöryhmään, eli Sinulla on perinnöllinen taipumus nauttia alkoholia hieman keskivertoa runsaammin. En ole koskaan ollut varsinaisesti alkoholin suurkuluttaja, ja humaltumisen toleranssi on varsin alhainen.

Sinulla on tavanomainen ALDH2-entsyymi. Tämän perintötekijän suhteen koet alkoholin nauttimisen jälkeen samankaltaisia huonon olon tuntemuksia kuin keskivertoväestö. Posket punottaa ja pahoinvointia pukkaa.. 😀

Etanoli ja impulsiivisuus, serotoniinireseptori HTRB2, rs79874540

Suomalaisesta populaatiosta on löydetty harvinainen geenimuunnos, jota ei ole havaittu muualla maailmassa. Geenimuunnos lopettaa serotoniinireseptori HTRB2:n valmistamisen liian aikaisin, jolloin kyseistä reseptoria ei ilmennetä lainkaan. Tämä rs79874540-geenimuunnos esiintyy noin 2 %:lla suomalaisista ja altistaa impulsiiviselle ja aggressiiviselle käytökselle, erityisesti alkoholin vaikutuksen alaisena. Muunnoksen kantajilla on lisääntynyt riski joutua tappeluihin, syyllistyä rattijuopumukseen tai toimia muuten ajattelemattomasti. Geenimuunnos ei altista alkoholismille, mutta lisää kantajissaan alkoholin haitallisia vaikutuksia huomattavasti. Geenimuunnoksen kantajille varmin keino vähentää ominaisuuden aiheuttamia ongelmia on alkoholinkäytöstä pidättäytyminen.

Genotyyppisi on CC. Tämä on normaali genotyyppi. Vaikkei geenit sitä kohdallani osoita, tiedän että kyseinen virhe aktivoituu kohdallani varsinkin vodka-tyyppisissä juomissa, jonka takia into aktiiviseen alkoholin käyttöön on varsin vähäinen.

PAINONHALLINTA

Näiden geeniesi puolesta elimistösi perusaineenvaihdunta on normaalia tasoa. Elimistösi siis tuottaa lämpöä ja kuluttaa energiaa lepotilassa kuten keskivertoväestöllä.

Näiden geeniesi puolesta elimistösi varastoi energiaa tavanomaisella tehokkuudella. Perimäsi ei hankaloita painonpudotusta väestön keskiarvoon verrattuna. En siis voi syyttää geenejä siitä jos kertyy ylimääräisiä kiloja. 😀

Ravinto ja painonpudotus

Näiden geeniesi perusteella runsaalla kuidunsaannilla ei ole merkitystä painonpudotuksesi kannalta. Riittävä kuidunsaanti osana monipuolista ruokavaliota on silti vatsan terveyden kannalta suositeltavaa. 

Painonpudotuksesi on mahdollista sekä matala- että korkearasvaisella ruokavaliolla.

Näiden geeniesi puolesta suhteellisen vähärasvainen ruokavalio edesauttaa lihasmassasi säilymistä painonpudotuksen yhteydessä. Sinulle edullisin tapa ehkäistä lihasmassan suhteellista vähenemistä on ruokavalio, jossa 20 % tai vähemmän päivittäisestä energiansaannista koostuu rasvasta.

Perimäsi puolesta hitaita hiilihydraatteja sisältävät ruoka-aineet ovat hyödyllisiä painonhallintasi kannalta. Sinulle painonhallinta on helpompaa, jos saat ravinnostasi vähintään 140 grammaa hitaita hiilihydraatteja päivittäin.

Jos ruokavaliosi energiasisällöstä yli 30 % on rasvaa, pitämällä kertatyydyttymättömien rasvahappojen osuuden korkealla painonhallintasi on helpompaa kuin jos rasvansaantisi koostuisi pääasiassa tyydyttyneistä rasvoista.

Näiden geeniesi puolesta kuulut ryhmään, jonka painonhallinnan kannalta maltillisesti proteiinia sisältävä ruokavalio on suositeltavin – painonhallintasi on helpompaa, jos päivittäisen ravintosi kokonaisenergiasta enintään 15 % tulee proteiineista.

Ruokahalusi rasvan ja proteiinien suhteen on keskivertoa tasoa. 

Koet kasvikset maukkaina.

Tämä osio antoi mielenkiintoista tietoa, varsinkin rasvan ja proteiinin osalta, ketogeeninen ei siis ole minulle paras vaihtoehto. Oleellista on myös hiilihydraattien tyyppi, hitaat hiilarit toimivat, nopeat eivät. Tämän tosin on jo kokemus osoittanut muutenkin.

VITAMIINIT

Näiden geeniesi näkökulmasta katsottuna retinolitasosi on hivenen keskivertoa matalampi.

Perintötekijäsi nostavat hiukan B-12-vitamiinitasoasi ja niiden vaikutuksesta luontainen tasosi on näiden geeniesi perusteella hivenen keskivertoa korkeampi.

HIVENAINEET JA MINERAALIT

Perinnöllinen kalsiumtasosi on näiden geeniesi perusteella keskivertoa matalampi. Ihmekös olen aina himoinnut pikkukaloja (sardiini, makrilli, pikkumuikku), pähkinöitä ja rakastanut parsakaalia, rucolaa ja muita hyviä kalsiuminlähteitä.

Sokeriaineenvaihdunta

Paastonaikainen perinnöllinen verensokeritasosi on keskivertoa tasoa korkeampi. Olen siis niitä ihmisiä jolle paasto sopii. Elimistö muuttaa tehokkaasti varastorasvoja glukoosiksi. Tämä osaltaan selittää myös sen miksi verensokerini pysyy paremmin tasaisena pitkillä ruokailuväleillä kuin jos syön 5 ateriaa päivässä.

Näiden perintötekijöidesi puolesta paastonajan triglyseriditasosi ovat normaalia korkeammat. Palaten ruokavalion kohdalla todettuun, ketogeeninen ei ole minulle välttämättä paras vaihtoehto, mutta elimistö käyttää paastossa hyvin varastorasvoja polttoaineeksi.

Näiden perintötekijöidesi suhteen suola nostaa verenpainettasi tavanomaista enemmän. Tätä vaikutusta voi vähentää samanaikaisella kalsiumin nauttimisella. Tässä täytyy taas muistaa että puhutaan natriumista, ei suolasta. Alhaisen verenpaineen omaavana, olen ikäni himoinnut suolaa, eikä sillä ole ollut haitallisia vaikutuksia verenpaineeseen. Tilanne olisi ehkä toinen jos taakkana olisi runsas ylipaino.

Näiden geeniesi perusteella unenpuute nostaa verenpainetaudin riskiäsi keskivertoa enemmän. Tämän allekirjoitan, sillä huomaan valvomisen aiheuttavan heilahduksia verenpaineessa.

Erilaisten tautien vastustuskyky

Olet genotyypiltäsi heterotsygootti I/D. Sinulla on osittain kohonnut vastustuskyky M-trooppiselle HI-1-virukselle. Emme silti suosittele riskikäyttäytymisen lisäämistä tätä testataksesi.

Genotyyppisi on AA. Ruotsalaisessa tutkimuksessa on todettu tämän genotyypin antavan immuniteetin Norwalk-tyypin norovirukselle.

Genotyyppisi on CC. Tämä genotyyppi on ihmislajin alkuperäinen genotyyppi ja täten altistaa laktoosi-intoleranssille lapsuusiän mentyä ohi. Tämän tiesin jo yliherkkyystestin perusteella.

ALLERGIAT

Nämä geenisi lisäävät maapähkinäallergian esiintymistodennäköisyyttä noin puolitoistakertaiseksi keskivertoväestöön verrattuna. Ei ole tähän ikään mennessä ilmentynyt, tuskin siis tulevaisuudessakaan.

Näiden geeniesi suhteen sinulla on lievästi kohonnut perinnöllinen alttius heinänuhalle. Aikanaan oli heinänuha, ruokavalion muutoksilla virhe on neutraloitunut eikä oireita ole ollut muutamaan vuoteen.

Addiktioherkkyys

Näiden geenien perusteella opit keskivertoa huonommin virheistäsi, mutta vastapainona pakko-oireisen häiriön riskisi on madaltunut. Riippuvuuusherkkyytesi on kohonnut ja saatat jäädä keskivertoa helpommin asioihin kiinni. Jos tupakoit ja haluat lopettaa, bupropionista ei ole kohdallasi tässä juuri apua. Olen tiedostanut addiktioherkkyyden jo nuorena, siksi kai koskaan ei oikeasti tullut aloitettua tupakointia. Ajoittaista peliriippuvuutta, tv-sarjariippuvuutta ja ruoka-aineriippuvuutta puhumattakaan muista addiktioista on kyllä ilmentynyt. Ja kyllä, olen huono oppimaan virheistä, ne täytyy usein toistaa 2-3 kertaa että vakuutun siitä että se oli virhe eikä hetkellinen häiriö. 😀

LÄÄKEVASTEET

Tämä oli osio jota ehkä kaikkein eniten tästä testistä odotin. Nykypäivänä käytän varsin harvoin lääkkeitä, useimmiten korvaan kipulääkkeetkin esim kurkumalla, B-vitamiinien ja kofeiinin yhdistelmällä jne. Nämä olivat kuitenkin asioita joiden kohdalla voi tulevaisuudessa olla tarvetta tiedostaa mahdolliset haittavaikutukset ja poikkeavat toimintamekanismit.

Entsyymi CYP1A2, rs2069514, rs28399424, rs56276455, rs762551

Näiden muunnelmiesi perusteella CYP1A2-entsyymisi toiminta on nopeampaa kuin väestöllä keskimäärin. Täten sen välityksellä toimivat lääkkeet toimivat eri nopeudella kuin normaalisti, varsinainen vaikutus ollen aina lääkkeestä riippuvainen.

Geeni SLCO1B1, rs4149056, 521T>C

Genotyyppisi on CT. Metaboliasi on tämän ominaisuuden suhteen muuttunut. Olet sivuvaikutusten riskissä statiinilääkitystä käytettäessä.

Geeni SLCO1B1, rs4363657

Genotyyppisi on CC. Metaboliasi on tämän ominaisuuden suhteen huomattavasti muuttunut. Olet suuressa sivuvaikutusten riskissä statiinilääkitystä käytettäessä.

Näiden lisäksi oli 35 täyttä sivullista taulukkoa geeneistäni jotka voivat altistaa eri lääkkeiden haittavaikutuksille. Mikäli joskus tulee tarve ottaa jokin lääke käyttöön, kiikutan tuon pumaskan ensin lääkärille ja sitten vielä farmaseutille, jotta osaavat valita sellaisen lääkkeen joka ei riitele maksaentsyymieni kanssa.

Sairausriskit

Edellä mainittujen lisäksi testattiin sairausriski astmaan (normaali), alzhaimeriin (elintapariskillä hieman kohonnut), rintasyövälle (normaali), diabetekselle (1 ja 2 tyypin) 1 tyypille kohonnut kahdella sektorilla ja normaalia pienempi yhdellä. Lopputulos se että elintavoista huolimatta se onneksi ei ole tähän ikään mennessä kohonnut. 2 tyypille samoin kohonnut riski. Onneksi 2 tyyppi on elintapariippuvainen, eli hyvä itsehoito jatkuu tulevaisuudessakin.

Lisäksi tutkittiin alttius keliakialle (kohonnut riski). Munasarjasyöpä (normaali). Reuma ja nivelrikko (kohonnut riski). Verenpainetauti (liki 30-kertainen riski sairastumiselle), mikä on sinänsä mielenkiintoinen tulos, kun nykyiseellään verenpaineeni on useimmiten hyvin alakanttiin sen sijaan että olisi koholla.

Kaikki nuo edellämainitut sairausriskit sisälsivät useita eri geenejä joiden kohdalta arvio annettiin ja lisäksi niistä oli ilmoitettu kokonaisriski. Mainitsemani riskitasot olivat sitten näiden yhteenvetoja.

Raakadata

Testissähän luetaan genomista satoja tuhansia datapisteitä joista testin mukana tulee raakadata. Tästä datasta on myöhemmin mahdollista tehdä lisää analyyseja sitä mukaa kun tutkimustietoa saadaan lisää.

Jos haluat teettää oman testin, saat kauttani Evogenom Sport geenitestin (normaalihinta 295€), nyt hintaan 250€. Tilauksen voit tehdä Holvi-verkkokaupasta.  Saat muutaman päivän päästä tilauksesta Evogenomilta postitse testipakkauksen ohjeineen kuinka toimitat sylkinäytteen suoraan laboratoriolle. Muutaman viikon kuluttua saat geenitestin raportin ja raakadatan suoraan kotiisi salasanasuojatulla muistitikulla toimitettuna.

Hyvinvoinnin alkemia on aloittanut kaupallisen yhteistyön suomalaisen avainlippuyrityksen Evogenomin kanssa. Tässä artikkelissa löydät lisätietoa mitä hyötyjä geenitestauksesta voi olla hyvinvoinnin kannalta.

Jokainen meistä ihmisistä koostuu noin 600 eri solutyypistä ja 37 biljoonasta solusta. Jokaisen solun sisältä löytyy dna-ketju joka koostuu emäspareista. Kaikkiaan ihminen koostuu 3,2 miljardista emäsparista. Nämä emäsparit määrittävät sen millainen ihminen on, rakenteeltaan ja toiminnoiltaan.

Mitä ihmisen geeneistä tiedetään?

Geenikartan osasista hieman yli 700 000 yksittäistä ”snippiä” SNP (Single Nucleotide Polymorphism) on tunnistettu ja luetaan geenitestissä. Näiden yksittäisten SNPien kautta löytyy geneettiset erot mm siitä, miten aineenvaihdunta toimii, millaisia lihassoluja omaat, miten esimerkiksi maksan entsyymit toimivat, eli kuinka esim sokeri, alkoholi ja eri lääkeaineet kehossasi käyttäytyvät jne. Samoin näistä snipeistä löytyy tieto mahdollisesta alttiudesta esimerkiksi diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, allergioihin ja myös siihen onko akilesjänteesi tai polven ristiside herkempi vaurioitumaan kuin keskivertokansalaisilla.

Kuinka geenitesti voisi auttaa harjoittelussa?

ACTN3, eli Alfa-aktiini-3 -geenissä esiintyvä R557X-muunnos on eräs tunnetuimmista suorituskykyyn liittyvistä. R577 on geenin normaali muoto, ja 577X puolestaan muunnos, joka estää alfa-aktiini-3 -proteiinin ilmentymisen. Jos tätä proteiinia ei ilmennetä, lihasten tuottama teho jää pienemmäksi. Tutkimusten mukaan R-alleeli eli R-versio on huomattavan yleinen nopeusvoimaa vaativien lajien harrastajilla. Näiden lajien olympiatason urheilijoista vain häviävän pieni osa on genotyypiltään XX, ja useimmat ovat joko RX tai RR. X puolestaan joidenkin tutkimusten mukaan lisää lihasten hapenkäyttötehoa ja kestävyysurheiluominaisuuksia, mutta toiset tutkimukset ovat havainneet kestävyysedun katoavan, kun on verrattu keskenään kestävyyskuntoa aktiivisesti harjoittaneita X- ja R-alleelisia. Lisäksi ääriolosuhteissa, kuten maratonia juostessa, X saattaa altistaa lihasvaurioille. Tiedostamalla mikä oma ACTN3 muotosi on, tiedät onko valitsemasi laji itsellesi se ominaisin ja mihin osa-alueisiin kannattaa kiinnittää huomiota jotta saisit lisää tehoa.

ACE, eli Angiotensiinientsyymi säätelee verenpainetta ja verisuonten supistumista. Monissa tutkimuksissa on havaittu sen eri versioiden eli alleelien vaikutus suorituskykyyn. Vaihtoehtoina ovat joko insertio (I), jossa geenissä on ylimääräinen toistojakso, tai deleetio (D), jossa kyseinen jakso puuttuu.
Insertio (I) vähentää entsyymin määrää veressä. Tällöin I-alleelin kantajilla on hitaampi vaste urheilun tuottamaan verenpaineen nousuun, sydämen sykkeeseen sekä heillä on suurempi maksimihapenottokapasiteetti. I-alleeli on täten kestävyyttä lisäävä alleeli.
D-alleelisilla on puolestaan suurempi määrä entsyymiä veressä. Täten D-alleelin kantajilla urheillessa verenpaine ja sydämen syke nousevat nopeammin ja VO2-maksimi saavutetaan aiemmin. Myös sydämen vasen kammio kasvaa nopeammin harjoittelun johdosta. I-alleelia tavataan todennäköisemmin kestävyys- ja D-alleelia puolestaan räjähtävää tehoa vaativien lajien urheilijoilla. Oletko valinnut geneettisesti sopivan lajin?

Geenitesti kertoo myös nopean ja hitaan lihaskudoksen keskinäisen suhteen. Samoin se kertoo voimaurheiluun liittyen nopeusvoiman kapasiteetin ja suorituksen kehittymisnopeuden. Kestävyysurheilun osalta se puolestaan kertoo kestävyyden ja jaksamisen, hapen käytöstä kestävyysurheilussa ja suorituksen hapenkäytöstä ja kehittymisnopeudesta kestävyyslajeissa. Happi on varsin oleellinen treenin ja suorituksen kannalta, siksi varsinkin kilpaurheilussa on hyvä tietää millä nopeudella kehosi reagoi vähähappiseen treeniympäristöön, millainen geneettinen VO2 max sinulla on.

Harjoittelun siedolla ja palautumisella on myös yksilöllisiä eroja. Testi kertoo millainen treenin sieto lihaksistollasi on ja miten kehosi sietää ääriolosuhteita. Samoin se kertoo palautumisen kannalta oleelliset asiat, kuten tulehdusvasteen, palautumisnopeuden ja lihasarkuuden. Viimeksimainitun olet varmasti huomannut jo itsekin, joten tämä toimii hyvänä tarkistuspisteenä sen suhteen miten vastaavat asiat mitä testi kertoo, huomaa arjessa. Testi kertoo myös kipukynnyksestäsi, onko se keskivertoa alhaisempi, normaali vai korkeampi. Tämä kertoo varsinkin valmentajalle paljon treeniohjelmaa suunnitellessa, mutta myös arkipäiväiset asiat kuten tarve puudutukselle hammaslääkärissä selittyy tällä. Korkean kipukynnyksen ihminen tiedostaa kivun, mutta sen mekanismi ei estä toimintakykyä, kun alhaisen kipukynnyksen ihminen voi vastaavasta kivusta lamautua täysin toimintakyvyttömäksi.

Vaikuttavatko geenit stressitasoon?

Useimmille aikuisille ihmisille pitkällä aikavälillä tarvittava unen vähimmäismäärä on seitsemän ja yhdeksän tunnin välillä, keskiarvon ollessa kahdeksan tuntia. Krooninen unen puute on terveysriskin lisäksi suuri riski mm. liikenteessä ja tarkkuutta vaativassa työssä. Unentarpeesta huoletiminen on terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta erittäin tärkeää, ja useimmat suomalaiset nukkuvatkin valitettavasti säännönmukaisesti liian vähän. Uni on, vanhaa sanontaa laajentaaksemme, kaiken ikäiselle kuin rahaa pankkiin laittaisi! Joillakin harvoilla ihmisillä on perinnöllinen kyky tulla toimeen pienemmällä unimäärällä ja silti säilyttää normaali toimintakyky. He eivät tarvitse samassa määrin unta kuin keskivertoyksilö, vaan nukkuvat säännönmukaisesti 1-2 tuntia vähemmän. Jos et kuulu tähän geneettiseen vähemmistöön, altistat jatkuvalla univajeella itsesi mm alzhaimerille, siksi on hyvä tietää mikä on geneettinen unen tarpeesi.

Testi kertoo myös geneettisen perimäsi siihen kuinka syvää unta nukut ja millainen unisyklisi on. Jos testi kertoo että sinulla pitäisi olla hyvät unenlahjat ja heräilet öisin jatkuvasti tai kärsit unihäiriöistä, on se jo vakava merkki stressistä. Puolestaan ne kenen unisykli on lyhyempi saattavat heräillä öisin ja nukahtaa helposti uudestaan eikä tämä häiritse heidän stressitasoja.

Ihmisillä on sisäinen kello, jonka vuorokauden pituus on hieman yli 24 tuntia. Jotkut valvovat yleensä myöhempään kuin toiset, jotka saattavat suunnistaa höyhensaarille hyvinkin aikaisin. Ihmisten luontainen nukkumaanmenoaika vaihtelee niin opittujen tapojen kuin elämäntilanteenkin kautta, ja myös perinnöllisillä taipumuksilla on vaikutusta asiaan. Joillain henkilöillä perintötekijät suosivat aamuvirkkua elämäntapaa, ja joillain toisilla taas paras aktiivisuuden vaihe tulee vasta iltapäivästä tai illasta. Aamuvirkut myös nukkuvat keskimäärin hivenen enemmän kuin iltavirkut. Iltavirkut puolestaan saattavat kärsiä ajoittaisesta unettomuudesta ja suosia esimerkiksi töitä, jotka tapahtuvat ilta-aikaan. Onko oma rytmisi geneettisesti sinulle sopiva?

Geenit kertovat myös luontaisen dopamiinitason kehossa, eli suoraan sen, oletko ”stressierkki” vai ”rentoreiska”. Ja voit näinollen tarvittaessa tehdä valintoja jotka tukevat stressinsietokykyäsi.

Miten geenitesti auttaa painonhallinnassa?

Kehomme kuluttaa levossakin energiaa perustoimintojen, kuten solunjakautumisen ja lämpötilan säätelyn ylläpitämiseen. Joillakuilla lämmöntuotanto toimii hiukan eri tavalla. Heidän elimistönsä valmistaa vähemmän lämmöntuotosta vastaavia ruskeita rasvasoluja. Tällöin lämpöä tuotetaan perusaineenvaihdunnassa vähemmän ja säästynyt energia varastoidaan rasvana valkoisiin rasvasoluihin. Myös kylmä saattaa tuntua epämiellyttävämmältä pienemmän lämmöntuotannon tähden.

Joillain ihmisillä keho varastoi energiaa tehokkaammin kuin toisilla. Esihistoriallisina aikoina, ruoansaannin ollessa epäsäännöllisempää, tämä saattoi merkitä eroa elämän ja kuoleman välillä. Nykyään ruoan määrän yltäkylläisyys on kääntynyt ennen suosiollista genotyyppiä vastaan, ja kerätty vararavinto saattaa pysytellä mukana huomattavan sitkeästi painonkaristamisyrityksistä välittämättä.

Testi mittaa ja kertoo ruskean ja valkean rasvan suhteesta elimistössäsi, eli varastoitko rasvaa vai toimiiko aineenvaihdunta automaattisesti tehokkaasti. Huoli pois, jos olet tätä valkoista ryhmää, joudut vain tekemään hieman määrätietoisempia valintoja jotta saat aktivoitua aineenvaihduntaasi, tämä ei siis ole tuomio ikuiseen ylipainoon.

Geenitesti kertoo kehosi toiminnan sen suhteen miten se käyttää kuituja, hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja. Kaikille ei suinkaan ole sopiva ketogeeninen ruokavalio ja proteiinin tarpeemme vaihtelee yksilöllisesti riippuen siitä onko esimerkiksi painoa pudottaessa geneettisesti oleellisempi lihasten säilymiselle rasvan saanti vai proteiinin saanti. Testin perusteella on siis helpompi luoda täsmällisesti tarpeitasi vastaava ruokavalio jossa energianlähteet ovat oikeassa suhteessa keskenään.

Samoin nuorella iällä tehtynä geenitestistä saa tiedon omaako alttiutta metaboliselle oireyhtymälle ja onko oma genotyyppi sellainen, että se altistaa painon nousulle. Jälleen helpottaa mahdollisia valinnan paikkoja sillä että tietää miten oma keho eri asoihin suhtautuu.

Ruokailurytmi on myös opitun lisäksi geneettinen. On napostelijan-genotyyppi, joka ei suinkaan tarkoita sitä että tämän geenivariantin omaavan pitäisi napostella herkkuja, vaan tällainen tyyppi kykenee paremmin sulattamaan vähäisen määrän kerralla, kun jonkun toisen elimistö toimii paremmin sillä, että saa harvemmin suuremman satsin sulatettavaa. Tähän vaikuttaa osin myös mielihyväkeskuksen toiminta, jota sitäkin säätelee geneettinen tausta. Geenit kertovat myös sen, onko itselle paras kasvisruokavalio vai sekaravinto.

Miten geenit suhtautuvat vitamiineihin sekä kivennäis- ja hivenaineisiin?

Verenkierrossa esiintyvien karotenoidien (A-vitamiini) ja tokoferolien (E-vitamiini) pitoisuus on jossain määrin suhteessa perintötekijöihin. Ne toimivat elimistössä mm. antioksidantteina ja vaikuttavat terveyttä edistävästi. Tiettyjen geenimuunnosten ansiosta veressä voi esiintyä suhteessa enemmän näitä yhdisteitä. Tässä on myös syy siihen miksi elimistöt reagoivat eri tavoin eri vitamiinipitoisuuksiin. Jollakulla on puutosoireet vaikka vitamiinipitoisuus veressä on viitearvojen sisällä, tällainen ihminen on tyyppiä jolla pitoisuus pitäisi olla siis keskivertoa korkeampi. Vastaavat markkerit löytyvät myös B12 ja D-vitamiineista.

Samalla tavoin kehoilla on eri tarpeet kivennäis- ja hivenaineiden osalta. Magnesium, fosfori, sinkki, kalsium ja kupari ovat markkerit joilla on merkitys mm lihasten toiminnassa, vastustuskyvyn toiminnassa, luuston ylläpidossa ja raudan varastoitumisessa. Ja vastaavasti kuin vitamiinit, niidenkin tarve voi olla yksilöllisesti suurempi.

Evogenom Sport geenitesti

Nämä markkerit ja lukuisia muita, yhteensä noin 300 SNPsiä on kerätty 60-70 sivuiseen ”henkilökohtaiseen käyttöohjekirjaan”. Mukana on myös mm maksan entsymien toimintaan vaikuttavat markkerit, jotka kertovat eri nautinto ja lääkeaineiden sopivuudesta juuri sinulle. Yhteenveto jota lääkärit nykypäivänä arvostavat suuresti miettiessä eli lääkkeiden soveltuvuutta hoitoprotokollaan. Ei tarvitse testata miten joku lääke sopii, kun raportista näkee suoraan tiedon onko kyseisen aineen metaboloitumiseen vaikuttavalla reitillä mutaatioita vai ei, eli toimiiko lääke kuten halutaan vai aiheuttaako se ongelmia.

Evogenom Sport geenitesti (normaalihinta 590€), nyt koodilla HOSWSPORT saat sen tutustumishintaan 250€. Voit itse tilata geenitestin suoraan Evogenomin verkkokaupasta käyttäen kassalla koodia HOSWSPORT. Saat suoraan Evogenomilta postitse testipakkauksen ohjeineen kuinka toimitat sylkinäytteen suoraan laboratoriolle. Saat geenitestin raportin ja raakadatan suoraan kotiin salasanasuojatulla muistitikulla toimitettuna. Tästä voit tutustua malliraporttiin.

Tilatessasi geenitestin voit lisätä raporttiin myös tarkemmin kohdennettua tietoa terveysriskeistäsi. Yksittäisiä terveysriskikartoituksia ei voi tilata ilman perusraporttia. Tällä hetkellä voit tilata arvion seuraavista riskeistä:

  • Alzheimerin tauti
  • Astma
  • Diabetes
  • Eturauhassyöpä
  • Keliakia
  • Munasarjasyöpä
  • Reuma ja nivelrikko
  • Rintasyöpä
  • Verenpainetauti

Riskiarviot kustantavat 20€/kpl

Mikäli haluat apua raportin tulkintaan tai ruokavalio/elintapamuutoksiin voit varata raportin saavuttua konsultaatioajan (90€).

Valittavissasi on myös neljä erilaista palvelupakettia jotka kaikki pitävät sisällään Evogenom Sport raportin, raakadatan, sekä haluamasi ravintoneuvontakokonaisuuden. Löydät näistä lisätietoa evogenom-geenitesti sivultamme. Hinnat löytyvät sivun alalaidasta.

Hinnat ovat voimassa toistaiseksi, oikeus hinnanmuutoksiin pidätetään.

 

Millä ruoka-aineilla voi tasapainottaa mieltä?

Aika ajoin törmään kysymykseen, millä ruoka-aineilla voisi tasapainottaa mieltä. Stressi, masennus, PMS-oireet ovat varsinkin näitä hetkiä jolloin tasapainotusta tarvitaan. Jokainen tietää sen kuinka kaikkiin näihin tuntuu liittyvän enemmän tai vähemmän makeanhimo. Kaipaako elimistö todellakin näissä tilanteissa sokeria, vai onko se vain jonkinlainen sijaistoiminto?

Jokainen on varmasti joskus kuullut hyvänolon hormoneista serotoniinista ja dopamiinista:

Serotoniini, eli 5-hydroksi-tryptamiini (5-HT) on kudoshormoni (paikallisesti solussa vaikuttava hormoni), sekä aivojen välittäjä aine. Sen toiminta keskushermostossa vaikuttaa muun muassa mielialaan, vireystilaan, aggressiivisuuteen ja ruokahaluun. Muualla elimistössä serotoniini osallistuu verenpaineen säätelyyn ja ruoansulatuskanavan toimintaan.

Serotoniini vaikuttaa mielialaan ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä. Koska serotoniini on pimeähormoni melatoniinin esiaste, sen puute vaikuttaa jossain määrin myös nukkumiseen. Serotoniini säätelee ihmisen ruoka- ja seksihaluja: serotoniinin puute voi aiheuttaa ruokahalun ja makeanhimon lisääntymistä. Elimistön liika serotoniinipitoisuus vähentää puolestaan seksuaalista halukkuutta ja kykyä seksuaaliseen nautintoon.

Dopamiini on eräs keskushermoston välittäjäaineena  toimiva hormoni, joka vaikuttaa pääasiassa dopamiinireseptoreihin. Dopamiinia tuotetaan aivojen hypotalamuksen tyvitumakkeissa. Dopamiinin eritys hidastuu iän myötä.

Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä. Tämä johtaa huumeidenkäyttäjien kohonneeseen psykoosialttiuteen. Dopamiini vaikuttaa elimistöön piristävästi ja energiaa lisäävästi nostaen sydämen sykettä ja verenpainetta. Dopamiini tehostaa myös oppimista.

Dopamiini kuuluu katekoliamiinien ryhmään ja toimii adrenaliinin sekä noradrenaliinin esiasteena.

(Lähde Wikipedia)

Jälleen kerran kun seurataan johtolankoja, päädytään lopulta sylttytehtaalle, eli suolistoon. Viimeaikaiset tutkimuksethan ovat osoittaneet selkeästi että suolisto on toiset aivomme. Ei siksi että suolisto itsessään suorittaisi tietoista ajattelutyötä, ei se on edelleen pääkopan sisällä olevien aivojen tehtävä, mutta sillä, että suolisto tuottaa aivojen toiminnassa tarvittavia välittäjäaineita. Oikaistaan nyt muutama mutka ja puhutaan siitä mistä näitä aineita saa ja mitä suolistossa tapahtuu.

Välittäjäaineiden esiasteiden lähteet ja välittäjäaineiden muodostuminen elimistössä

Serotoniini ja dopamiini ovat siis aineita joita kehomme itse muodostaa. Jotta tämä rakennusprosessi toteutuisi, tarvitaan kyseisten välittäjäaineiden esiasteita, joita elimistö siis muokkaa valmistaessaan välittäjäaineita. Serotoniinin esiaste on tryptofaani ja dopamiinin esiaste tyrosiini. Nämä ovat puolestaan aminohappoja, eli molekyylejä jotka rakentuvat amino- ja karboksyyliryhmästä. Aminohapot ovat proteiiniketjujen pienimmäksi pilkkoutuneita osasia.

Aminohapot, jotka ovat siis proteiinin molekyylejä, löytyvät luontaisesti proteiinipitoisesta ruuasta.
Tryptofaania sisältävät mm soija, kurpitsansiemenet, juustot, maksa, punainen liha, cashew-pähkinät ja chian siemenet.
Tyrosiinia sisältävät mm juustot (etenkin parmesan), liha, kala, kananmuna, linssit ja pavut, täysjyväviljat sekä siemenet ja pähkinät. Fenyylialaniinin lähteitä on vielä enemmän alkaen herneistä ja päätyen aspartamia sisältäviin elintarvikkeisiin.

Kun sanon että kehomme valmistaa näitä välittäjäaineita, puhun itseasiassa palturia, sillä valmistusprosessia ei suorita vain oma kehomme, vaan kehossamme vaikuttava mikrobiarmeija, suolistobakteerit. Tryptofaani on niin sanottu välttämätön aminohappo, eli sitä on saatava ravinnosta. Suolistossa tapahtuu sen muokkaus 5-hydroksitryptofaaniksi joka sitten puolestaan muuntuu serotoniiniksi. Tyrosiini puolestaan ei ole normaalisti välttämätön aminohappo, sillä keho voi muodostaa sitä fenyylialaniinista. Sanoin normaalisti, sillä ihmiset joilla on fenyyliketonuria puuttuu entsyymi, jolla fenyylialaniini muuntuisi tyrosiiniksi. Tällaisten ihmisten on saatava tyrosiini valmiina aminohappona ravinnosta.

Jotta nämä muutosprosessit toimisivat elimistössä oikein, tarvitaan sitten se oikea bakteerikanta, ja sille soveltuva ruoka. Eli jälleen kerran muistutus siitä, kuinka oleellista on huolehtia kaiken kaikkiaan suoliston hyvinvoinnista, kuiduista, maitohappobakteereista ja entsyymeistä. Puhumattakaan hyvistä rasvahapoista, vitamiineista ja kivennäis- ja hivenaineiden tasapainosta. Jälleen on hyvä muistaa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja yhdenkin palasen puuttuminen tekee koko mikrobiomin toiminnasta huteron kuin korttitalo, joka voi yhdestä henkäyksestä luhistua.

Välittäjäaineiden reagointi elimistössä

Palataanpa takaisin alkuun ja lainataan taas hieman wikipedian lauseita: ”Serotoniini vaikuttaa mielialaan ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä. Koska serotoniini on pimeähormoni melatoniinin esiaste, sen puute vaikuttaa jossain määrin myös nukkumiseen. Serotoniini säätelee ihmisen ruoka- ja seksihaluja: serotoniinin puute voi aiheuttaa ruokahalun ja makeanhimon lisääntymistä. Elimistön liika serotoniinipitoisuus vähentää puolestaan seksuaalista halukkuutta ja kykyä seksuaaliseen nautintoon.

Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä.”

Eli makeanhimo voi olla yksi merkki serotoniinin puutoksesta. Samoin jos uni on katkonaista tai kärsii nukahtamisvaikeuksista, voi syy löytyä serotoniinista. Agressiivinen ja ailahteleva käytös voi myös viitata serotoniinin alhaiseen määrään. Dopamiini puolestaan liittyy sokeriin sillä, että sokerin syöminen toimii aivan kuten edellämainitut huumeet, heroiini, kokaiini ja amfetamiini, vapauttaen dopamiinia. Tämä myös osaltaan selittää myös sen miksi sokeri-riippuvuus voi olla yhtä koukuttavaa, ellei koukuttavampaa kuin huumeriippuvuus. Mainitsin aiemmin myös, että aspartami on kehossa hajotessa fenyylialaniinin lähde, eli samoin kuin sokeri, se antaa aivoille myös tämän mielihyväsingnaalin.

Nyt jotta ei synny väärää mielikuvaa dopamiinista, kerrotaan se huono uutinen: Sokerin, aspartamin ja huumeiden aiheuttama ”dopamiinipiikki” ei ole hyvä juttu mielenterveyden kannalta, sillä se aiheuttaa dopamiinireseptoreissa resistenssin tilan. Tarvitaan entistä suurempia annoksia jotta saavutetaan sama hyvinvoinnin tila. Lisäksi sokeri ja keinomakeuttajat vaikuttavat insuliinintuotantoon, jolloin aikaansaadaan myös insuliiniresistenssi joka sitten taas puolestaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin. Eikä sovi myöskään unohtaa sitä että sokerilla ja tärkkelyksellä joka muuttuu elimistössä sokeriksi, on lisäksi negatiivinen vaikutus suoliston bakteerikantaan, se ruokkii huonoja bakteereita ja näännyttää hyvät bakteerit, eli välittäjäaineiden muodostuminen häiriintyy.

Neljä syytä miksi kannattaa käyttää aminohappoja lisäravinteena

Löytyy siis liuta ruoka-aineita jotka toimivat serotoniinin ja dopamiinin esiasteiden lähteenä. Miksi sitten pitäisi edes harkita aminohappojen ottamista purkista lisäravinteena?

  1. Suppea ruokavalio – Vegaani, vegetaristi, ruoka-aine yliherkkyydet ja allergiat, tai mikä tahansa muu syy joka aiheuttaa sen, ettei ruokavalio ole monipuolinen ja sisällä riittävästi välittäjäaineiden raaka-aineita.
  2. Imeytymishäiriöt – Syystä tai toisesta suoliston kunto ei aina ole priimaa, tai suolistosta puuttuu ruuan pilkkomiseen tarvittavat entsyymit tai bakteerikanta on muodossa ettei esiasteesta päästä muokkaamaan aminohappoja tarvittavaan muotoon.
  3. Lisääntynyt tarve – Jos syystä tai toisesta elimistön tarve saada aminohappoja on suuri, on maksan ja munuaisten kannalta hellävaraisempaa antaa aminohapot valmiiksi pilkotussa muodossa, eikä odottaa saavansa kaikki tarvittava osana runsasproteiinista ruokavaliota.
  4. Selkeät elimistön epätasapainosta kertovat merkit – Aminohappojen lisääminen ravintolisänä elimistön tasapainotuksen tueksi ei tarkoita sitä että niitä tarvitsisi popsia pillereinä lopun ikäänsä. Akuutissa tasapainotustilanteessa, 1-6 kk ajan, on hyvä tukea elimistöä lisäravinteina annettavilla aminohapoilla, jolloin voidaan turvata riittävä aminohappojen saanti. Kun tilanne korjautuu ja ruokavaliosta saatavien aminohappojen määrä ja imeytyvyys on varmistettu, voi lisäravinteena käytettävien aminohappojen käytön lopettaa turvallisesti. Aminohapot eivät aiheuta riippuvuutta.

Oma kokemukseni aminohapoista lisäravinteena

Ensimmäisen kerran otin tietoisesti käyttöön aminohappo-lisäravinteen joskus vuoden 2007 paikkeilla. Sain silloin vinkin että L-lysiini auttaa hillitsemään huuliherpestä. Käytin tuolloin yhden purkillisen, popsien nappuloita lähinnä vain silloin kun tuntui että herpes oli puhkeamassa. Tuon yhden purkin kuurin jälkeen herpes laantuikin remissiotilaan useaksi vuodeksi, joten aminohappojen käyttö jäi tauolle.

Seuraavan kerran otin aminohappoja käyttöön syksyllä 2013 aloittaessani CellRESET valmennuksen. Tuossa yhteydessä aminohappojen tärkein tehtävä oli tehostaa rasvan polttoa ja tukea lihasmassan muodostumista. Sen lisäksi että aminokapselit slimmasivat yhdessä ruokavalion ja treenin kanssa kroppani nopeammin kuin koskaan ennen, huomasin ihoni kiinteytyvät ja tunteiden vuoristoradan tasoittuvan. Tämän lisäksi tuntui että elimistön hormonitoiminta kaiken kaikkiaan tasoittui. Nyt en enää ihmettele moista toimintaa, sillä tiedän aminohappojen toimivan monen eri hormonin esiasteena.

Nykyäänkin käytän aminohappoja suht säännöllisesti. Näin vaihdevuosi-ikäisenä naisena olen huomannut että jättäessäni nappulat ottamatta, pinnani kiristyy huomattavasti herkemmin, ja varsinkin jos päällä on vielä jonkinlainen stressitila työ- tai opiskelukiireiden tai muun elämän tasapainoa sotkevan häiriötekijän takia, koen aminojen antavan minulle tyyneyttä kohdata vastoinkäymiset. Aminot eivät kuitenkaan turruta tunteita samalla tavoin kuin masennuslääkkeet tekevät (kyllä, olen aikanaan kokeillut myös niitä tunnevuoristoradan tasaamiseen), eli tunnen elämän ilot ja surut, mutta nyt voin itse valita miten näihin haluan suhtautua sen sijaan, että joko heittelehtisin holtittomasti tunteiden vuoristoradassa, tai olisin tunteeton zombie. Aika ajoin saan myös kuulla kanssaihmisiltä ihmetteleviä kommentteja siitä kuinka pitkä pinna minulla joidenkin asioiden suhteen on, veikkaan että tämä pitkäpinnaisuus on ensisijaisesti nuppinappieni eli aminohappojen ansiota.

Omassa käytössäni on FitLinen ProShape (Amino)-kapselit. Voit halutessasi tilata ne itsellesikin edellä olevan linkin kautta. Kyseinen tuote sisältää 8/9 välttämättömistä aminohapoista. Se ei sisällä histidiiniä siitä yksinkertaisesta syystä että kyseinen aminohappo on hiukan haasteellinen veijari. Histiidin aineenvaihdunta on hiukan vajaa, ja osa elimistön soluista muuntaa sitä itsessään histamiinimuotoon. Tämän vapautuminen soluista aiheuttaa histamiinireaktion, joka on monelle tuttu esimerkiksi siitepölyn aiheuttamana. Histamiinireaktio on sinänsä kehon normaali puolustusreaktio, mutta jos histiidiä kertyy elimistöön runsaasti aiheuttaa se puolestaan histamiiniyliherkkyyden. Eli vaikka kyseessä on välttämätön aminohappo, ei sen välttämättömyys tarkoita sitä että sitä tarvitsisi tankata elimistöön suuria määriä.

Aminohapot eivät kuitenkaan ole ainoa mielen hyvinvointiin vaikuttava ruoka-aine. Käsittelen seuraavassa postauksessa sitten muita mielialaan vaikuttavia ainesosasia. Ja mikäli kaipaat apua oman elimistösi tilanteen kartoittamiseen ja mahdollisen epätasapainon tasapainottamiseen otathan yhteyttä.

Törmään hyvinvointivalmennettavissani aika ajoin gastriitista ja refluksista kärsiviin. Monen kohdalla ensimmäinen korjausliike on ruokavalion korjaaminen ja ruuansulatuskanavan hyvinvointia lisäävien ravintolisien lisääminen ruokavalioon. Näillä on hyvinvoinnin kannalta varsin suuri merkitys kummallakin.

Lievemmissä tapauksissa, varsinkin silloin jos närästys ja vatsan ärsytys on satunnainen ongelma, saattaa ongelmaan löytyä poikkeuksellisen yksinkertainen apu. Nukkuma-asennon tarkastelu saattaa jo auttaa asiaa. Ihmisen fysiologia noudattaa yleensä tiettyä kaavaa. Sydän sijaitsee useimmilla hieman rintalastan vasemmalla puolella, maksa löytyy puolestaan oikeasta kyljestä jne. Samalla tavoin ruuansulatuselimistön rakenne noudattaa tiettyä järjestystä ja sijaitsee tietyissä kohdin toisiinsa nähden. Tästä syystä varsinkin vuoteessa havaittavat refluksioireet voivat hyvinkin helpottaa ihan pelkästään asentoa tarkastelemalla.

Lääkärit neuvovat usein refluksipotilaita nostamaan sängyn päätypuolta hieman jalkopäätä ylemmäs. Tämä auttaa osaltaan siihen etteivät happamat nesteet virtaisi niin herkästi takaisin ruokatorveen. Vielä tätäkin paremmin auttava vinkki on tarkistella kummalla kyljellä nukkuu. Selällään ja vatsallaan nukkuvat kärsivät usein runsaista oireista, samoin useimmat oikealla kyljellä nukkuvista. Ongelma voi ratketa niinkin yksinkertaisesti kuin totuttautumalla nukkumaan vasemmalla kyljellä.
Alla oleva kuva selittää miksi tämä muutos voi vaikuttaa suuresti. (kuva tosin valehtelee vatsalaukun sijainnista, mutta idea selviää siitä).

Samaa nukkuma-asennon muutosta kannattaa kokeilla myös oksennustaudin kohdalla. Oksennustautiinkin helpotusta tuo myös kehon, tai varsinkin ruuansulatuselimistön emäksisöinti ja runsas maitohappobakteereiden nauttiminen. Tällöin keho pystyy tehokkaasti poistamaan ruuansulatuselimistöön päätyneet haitalliset bakteerit.
Jos pelkkä nukkumakyljen vaihto ei ongelmaasi auta, ota yhteys niin kartoitetaan mitä ruokavaliossa ja lisäravinteissa kannattaa muuttaa jotta voisit paremmin.

Painonhallinnan 4. sääntö: Nuku riittävästi!

Monet paahtavat menemään ympäripyöreitä päiviä ja kehuvat sillä kuinka pärjäävät muutaman tunnin yöunilla. Usein nämä samat ihmiset ovat niitä jotka ovat kerryttäneet keskivartalon alueelle varsin kattavan vararenkaan.

Elimistösi kaipaa kunnon yöunet voidakseen palautua päivän tapahtumista. Jos et nuku riittävästi, kokee kehosi tilanteen stressaavaksi. Elimistön stressitila puolestaan lisää stressihormonin, eli kortisolin tuotantoa. Kortisoli on keholle tärkeä lisämunuaiskuoren erittämä glukokortikoidi eli hiilihydraattiaineenvaihduntaan vaikuttava steroidihormoni. Sen tärkein tehtävä on muinaisuudessa ollut lisätä toimintakykyä ”pakene tai kuole”-tilanteissa. Stressin aiheuttamana kortisolin lisääntynyt määrä kuitenkin aiheuttaa häiriötä hiilihydraattiaineenvaihdunnalle. Jo kolmen tunnin mittainen yöunen lyheneminen johtaa alle viikossa sokerin siedon heikkenemiseen ja (onneksi) ohimenevään insuliiniresistenssiin, eli insuliinin tehon heikkenemiseen. Univaje lisää myös näläntunnetta ja näinollen lisää usein myös tarpeetonta syömistä.

Omalla kohdallani huomaan valvomisen kerryttävän nestettä elimistöön, itselleni se on selkeä merkki elimistön toimintahäiriöstä. Moni painonhallinnan kanssa kamppaileva on huomannut painon pysyvän helpommin kurissa silloin kun elimistö saa kaipaamansa pitkät yöunet. Varsinkin silloin, kun käytännössä tekee kaiken muun oikein painonhallinan kannalta, ja paino vain jumittaa liian korkeissa lukemissa, syy löytyy yleensä huonosta unirytmistä.

Oheinen kuva näyttää (musta käyrä) kuinka kortisolin tuotannon tulisi olla korkeimmillaan aamulla heräämisen aikaan. Tällöin herääminen on vaivatonta ja koet nukkuneesi tarpeeksi. Valkoinen käyrä puolestaan näyttää kuinka elimistön korjaamiseen vaikuttavat hormonit aktivoituvat iltaa kohden ja ”rakentavat” meidät uudestaan yön aikana.

Valitettavan monella elimistön rytmitys näyttää kuitenkin enemmän tältä:

Eli kortisoli jyrää pitkälle iltaan ja kun vuoteeseen mennään vasta puolen yön aikaan (tai sen jälkeen), jää elimistön toipumiseen auttamatta liian vähän aikaa. Tilanne on toki vielä huonompi silloin jos elimistöstä puuttuvat rakennuspalikat jolla korjaaminen voidaan tehdä. Mineraalien puute voi aiheuttaa unettomuutta, eli vaikka koet itsesi väsyneeksi muttet vuoteeseen mennessä silti saa unta, tai unesi on katkonaista ja levotonta. Itselleni olen saanut avun mineraalivajeeseen tästä.
Nuku siis elimistösi kaipaamat kauneusunet!

Perinteisesti ajateltuna laskiaisesta alkaa paaston aika, joka jatkuu sitten pääsiäiseen asti. Vaikkein ajatukseni kaiken suhteen ole raamatun mukainen, niin paastoamista olen aina ajatellut ihmiseen ohjelmoituna toimintona. Meidän kehomme kaipaa puhdistumista, tyhjentymistä talven ruokavalion jäljiltä. Talvella tulee usein syötyä huomattavasti raskaampaa ruokaa kuin lämpimänä kesäkautena. Elimistö kun kaipaa pakkasiin lisää polttoainetta, lämmikettä.

Miksi sitten paastoamista pidetään usein ”viherpiipertäjien ja hihhuleiden” hommina? Onko meidät kyllästetty niin ajatuksella että elimistömme ei selviä ilman ruokaa tai juomaa? Katsoin yle areenasta dokumentin paastoamisesta. (dokkari on katsottavissa maaliskuun loppupuolelle asti). Ohjelmassa esiteltiin useampia paastoja, rankkoja versioita joita voi tehdä vain lääkärin valvovan silmän alla (vesipaasto) ja jokaisen kohdalla oli selkeästi havaittavia vaikutuksia elimistön toimintaan ja terveydentilaan. Esimerkiksi reuma oli selkeästi sellainen johon paasto vaikutti, metabolisesta oireyhtymästä puhumattakaan. Ja mikä mielenkiintoisinta, kun oli puhe syövän hoidosta solumyrkyillä, oli selkeästi todettu paaston, ennen hoitojaksoa, vähentävän solumyrkkyjen tuottamia sivuvaikutuksia kuten pahoinvointia.

Valitettavan moni havahtuu omaan terveyteensä vasta siinä vaiheessa kun jotain on jo pielessä. Silloin usein hakeudumme lääkäriin ja vasta silloin kiinnitämme huomiota ruokavalioon ja siihen kuinka elimistömme toimii. Jos ajatellaan ihmisen aikanaan eläneen niin että ruoka piti ensin itse saada kiinni tai kerätä pellolta ja metsistä, on melko automaattista olettaa keväällä syödyn lähinnä satunnaista vaaleaa proteiinia (kalaa ja lintuja), vihannesten, kasvisten ja marjojen säilyvyys kun on ollut varsin heikkoa ajalla jolloin elettiin luolissa. Eli elimistömme on rakentunut kevään puhdistumaan talven rasvaisemmasta ja raskaammasta ruokavaliosta (juurekset ja suurriistan liha). Voin hyvin myös kuvitella kevään lopun sujuneen juoden hunaja-teetä, yrtit kun säilyivät kuivattuna ja muita teeaineita sai ympäri vuoden. Hunajakin on luonnostaan säilyvää ja sen energiamäärä auttaa jaksamaan yllättävän hyvin.

Monet paastoavat kristillisen paaston aikaan, eli juuri ennen pääsiäistä. Useilla on silloin ohjelmassa nestepaasto jolloin juodaan erilaisia vihannesmehuja, toiset puolestaan nauttivat pussikeittoja ja todella extremet nauttivat vain vettä ja vaahterasiirappia/hunajaa. Monet paaston kokeilleet ovat kokeneet siihen liittyvät päänsäryt, vatsaoireet ja ”höntin olon”. Jo parin päivän paasto antaa elimistölle lepotauon arjen ruuansulatusurakasta, mutta keskimäärin viikko tarvitaan siihen että terveydelliset vaikutukset alkavat näkyä. Raamatun mukaan paaston aika on 40 vuorokautta. Sen vaikutus terveyteen on jo huomattava, sillä kuta pidemmän aikaa elimistö joutuu tuottamaan ravinnon itselleen kropasta itsestään, sitä tehokkaammin soluvälit puhdistuvat ja solutason aineenvaihdunta tehostuu. Miksi sitten ei suositella yksinkertaisesti venäläisen-paastoklinikan ohjetta juoda pelkkää vettä määrätty aika jotta tulokset syntyvät? Meidän elimistömme kun reagoi myös niin että se ajautuu ”hälytystilaan” siinä vaiheessa kun ruuan saannissa tulee muutosta. Seurauksena ovat rytmihäiriöt, pahoinvointi, krampit ja muut ”vieroitusoireet”. Näiden oireiden taustalla on aina jokin terveydentilan häiriö, oire itsessään ei välttämättä ole mitenkään hengenvaarallinen, vain epämiellyttävä, mutta jos ihminen ei tunne omaa kehoaan, eikä tiedä kuinka tilanne tulisi korjata tällaisen oireen ilmaantuessa, silloin seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

Katsoessani tuota paastoamisen ohjelmaa löysin sieltä aivan samat elementit jotka toteutuvat myös valmentamassani CellReset-elämäntapamuutoksessa. Vastaavat oireet saavat helpotusta kuin paaston kautta, kehon puhdistuminen lisää energiaa ja samalla kehoon annetaan tarvittavat vitamiinit, mineraalit ja hivenaineet sekä aminohapot joita keho tarvitsee kyetäkseen rakentamaan uusia soluja ja aktivoimaan olemassa olevien solujen toiminnan. CR vaikuttaa samalla tavoin hormoonitoimintaan käynnistäen niiden hormoonien toiminnan jotka riittämättömän ravinnon, väärän tyylisen ruokailurytmin tai muuten elimistöä stressaavien elintapojen takia ovat ”lukittuneet” kieltäytymällä toimimasta kuten asiaan kuuluu. Verrattuna esimerkiksi vesipaastoon tai ”low calorie dietteihin” CellReset antaa keholle jatkuvasti polttoainetta, aivan normaalin ruuan muodossa, mutta jaksotettuna niin että keho samalla polttaa turhat rasvavarannot kropasta ja tehostaa solutason aineenvaihduntaa. Lisäksi optimoidut ravintolisät huolehtivat siitä että keho saa kaiken sen mitä tarvitsee voidakseen lisätä energiantuotantoa ja vaikuttaa näin myös energisyyteen ja jaksamiseen.

Minä aloitin tämän kevään 28 päivän kehon uudelleenohjelmoinnin tänään. Jos haluat tehdä huolellisen kevätsiivouksen kehossasi, poistaen pitkään jyllänneen flunssan, toistuvat poskiontelotulehdukset, parantaa vatsan toimintaa, hankkiutua eroon talven mittaan kertyneistä kiloista… Tai jos haluat vain olla energisempi, saada parempia tuloksia urheilurintamalla tai kaipaat vain parempaa yöunta, ota yhteyttä niin kerron millaisella puhdistuskuurilla sinä voit kohdata tulevan kesän huomattavasti pirteämpänä, energisempänä ja terveempänä.

Viimeinen reilu seitsemän vuotta elämästäni on ollut terveellisen elämän etsintää. Yhtenä osa-alueena tuolla matkalla on ollut ylimääräisestä läskistä eroon hankkiutuminen.

Lukioikäisenä painoin suurimmillaan +/-70 kiloa, ja nyt kun olen tuon aikakauden kuvia katsonut näytän mielestäni järkyttävältä possulta. Osansa tuohon aikaan vaikutti varmasti se että pääsääntöisesti elin leivällä ja herkuilla. Koulun ja asuntolan ruokalan tarjoilema kasvisruoka kun ei aina saanut varauksetonta ruokahaluani. Ja luonnollisesti kun pitkiä öitä luettiin kokeisiin (siis sen jälkeen kun alkuilta oli lorvittu kavereiden kanssa) tuli syötyä karkkia ja sipsejä jotta jaksoi valvoa.

Lukion jälkeen ruokavalio muuttui hieman terveellisemmäksi, kun totesin ettei kilot tehneet minusta kauniimpaa. Halusin todistella kauneuttani ja hain mitä erilaisempiin missimittelöihin ja pärjätäkseni niissä piti saada painoa alas ja hyviä muotoja kroppaan. Alhaisimmillani painoin 52 kiloa. Itse olin tyytyväinen vaa’an lukemiin, vaikka ympäristö kauhisteli sitä miltä näytin. En mielestäni ollut tuolloin alipainoinen. Enkä tavallaan näe itseäni vieläkään että olisin silloin ollut alipainoinen. Tosin täytyy tunnustaa ettei siltä aikakaudelta ole juurikaan kuvia tallessa. Minulla ei ollut juurikaan lihaksia, sillä käyttämäni dietit eivät tukeneet lihasmassan kasvua vaan hävittivät tasaisesti niin rasvan kuin lihaksen. Reidet ja pakarat taisivat silloin olla parhaimmat kohtani, koska kesällä rullaluistelin usein ainakin töihin, ellen sitten kotiinkin. Matkaa oli suuntaansa muistaakseni viitisen kilometriä ja tunnetusti rullaluistelu tekee hyvää jälkeä reisille ja pakaroille. Sitten muutimme ja tuo hyötyliikunta jäi.

Vaihdoin sitten työpaikkaakin (kotoa oli noin 500 metriä töihin) joten hyötyliikuntaa siinä ei kertynyt. Liikunta muilta osin rajoittui koiran vientiin koirapuistoon (n 300 metriä suuntaansa) ja pariin pidempään lenkkiin viikossa. Työpaikan etuihin kuului niin aamupuuro kuin lounas ja huomasin pian painavani jälleen pitkälle päälle 60 kiloa. Jätin lounaan ruokalassa pois ja tein itselleni töihin eväät. Aamupuuron nautin edelleen ja sorruin kahvitunnilla vieläkin kekseihin ja muihin herkkuihin. Paino kuitenkin normalisoitui 62-64 kilon välille varsinkin kun otin ohjelmaan pidemmät lenkit ja kaivoin uudestaan rullaluistimet esiin. Taisin siihen aikaan saada itseni punttisalillekin kun löytyi kaveri joka patisti satunnaisesti liikkeelle.

Tätä jojoilua kesti sitten tuohon seitsemän vuoden taakse asti. Välillä liikkuen, välillä eläen erittäin sohvaperunana. Huolehdin sentään siitä ettei vaaka kivunnut yli 65 kilon, se oli kipuraja joka tuotti aina ruokaremontin. Pidin pari viikkoa ruokapäiväkirjaa ja havaitsin ne yllättävät energialähteet joita en tiedostanut syöväni. Enhän minä syönyt kuin hyvää ja terveellistä ruokaa, jos nyt ei lasketa lukuun satunnaisia suklaapatukoita, suolapähkinöitä ja popcorneja. Terveellinen kotiruokakin voi lihottaa jos sitä syö yhden kohtuullisen annoksen sijaan kolme suurta.

Seitsemän vuotta sitten sain itselleni mentorin joka alkoi järjestelmällisesti ohjata valintojani terveellisempään elämään. Hän ei ole personal trainer, en saa häneltä selkeää treeniohjelmaa tai ruokalistaa. Sain ohjeet ruoka-aineista jotka jätän kokonaan pois ja aineista joiden suhteen vähennän merkittävästi. Samoin sain suositukset mitä lisätä. Sain ohjeistukset vitamiineista joita elimistöni kaipasi. Tarkan listan poikkeuksellisen suurista annostuksista joilla elimistöni tila tasapainotettiin. Ja kun tasapaino löytyi, keho alkoi toimia kuten sen kuului, voitiin siirtyä annostuksissa ns. ylläpitotilaan.

Suunnilleen niihin aikoihin kun kehoni tasapaino oli löytymässä tutustuin Fitlinen ravintolisiin ja kuukauden testijakson jälkeen sain mentoriltani siunauksen sille että saatoin vaihtaa osan hänen suosittelemistaan näihin. Siitä lähtien optimaali-setti on kulkenut matkassa mukana. Toki on kausia jolloin olen pitänyt paussia kaikista vitamiineista. Esimerkiksi loppukesä on usein sellainen jolloin en koe kaipaavani fitskuja kun elän lähes täysin tuoreilla kasviksilla ja marjoilla. Ja vastaavasti  tarpeen mukaan täydennän vitamiiniarsenaalia täsmäaseilla niin Fitlinen kuin muiden valmistajien valikoimasta.

Syksyllä 2013 sain tarpeekseni Fitline kouluttajani hehkutuksesta kuurista jolla porukalta kilot karisevat lähes maagiseen vauhtiin. Olin joitakin vuosia sitten testannut Fitlinen painonhallintajärjestelmän ja saanut sillä pari kiloa katoamaan, mutta nuo olivat sitten tulleet myös takaisin kun tiukasta jaksosta luopui. En siksi ollut vuoden aikana juurikaan kiinnittänyt huomiota kouluttajan hehkutukseen vaan lähinnä kohauttanut olkiani vauhkoamiselle. Nyt oli kuitenkin kesän aikana paino hiipinyt yli tuon kipurajani ja kun pitkän koulutusviikonlopun jälkeen tuntui etten ollut muuta tehnyt kuin istunut autossa ja luentosalissa ja syönyt, syönyt ja syönyt. Tunsin oloni turvonneeksi syöttöpossuksi. Nyt oli siis hyvä hetki testata miten tämä ylistetty kehokuuri toimisi kun kuitenkin halusin painon nopeasti alas. Voisin sitten sanoa että testattu on, ei toimi. Mutta se toimi.

Se todellakin toimi! Vaikka kuurin alku oli kompurointia, reilussa parissa viikossa painoni putosi liki 67 kilosta alle 60. Ja kuurin viimeisten päivien aikana saavutin ja alitin tuon mielessäni maagisena häämöttäneen 59 kilon rajan. Olo oli loistava. Lihakset piirtyivät kehostani näkyviin kauniina, ja vaikka toki vielä reisissä näkyi ylimääräistä muhkuraa olin olemukseen erittäin tyytyväinen. Ei siis ihme että halusin auttaa myös muita saavuttamaan painonhallinnallisia ja terveyden parantamiseen tähtääviä tavoitteita CellReset® – Kehokuuri-valmentajana.

Omasta kuurista on nyt vierähtänyt reilut kolme kuukautta. Koemielessä sallin itselleni todellisen mässäysjoulun syöden päivittäin vähintään 200 grammaa suklaata levynä tai konvehteina, puhumattakaan siitä mitä kaikkea muuta ei-niin-terveellistä ruokavalioon tuolloin kuului. Mielenkiintoisita sinänsä oli se että loppiaisena, jonka olin itselleni asettanut mässäyskauden päätepisteeksi, herkuttelu loppui kuin seinään ja kahden huolellisesti ruokaillun päivän jälkeen joulun ”vararavinto” oli kehosta kadonnut. Ainoa haitta jonka tuosta mässäämisestä huomasin oli silmien ja korvien kutina. Selkeät merkit jotka kertoivat suuren sokerimäärän räjäyttäneen kehoni uinuneen hiivasyndrooman aktiiviseksi.

Vuoden vaihteessa olin aloittanut liikunnan Facebookin lankkuhaasteen muodossa. 20 sekunttia keskivartalon pitoa oli riittävän pehmeä lasku uuden vuoden liikuntaan. Loppiaisen jälkeen liikunta-annokseni kuitenkin moninkertaistui kun ensin innostuin mukaan myös kyykky-haasteeseen ja sitten starttasivat myös Natural BootCampin aamutreenit. Mielenkiintoisin havainto kehossani kuitenkin oli se, että treenien alettua myös painoni alkoi nousta. En punninnut itseäni suinkaan enään päivittäin kuten kuurin aikana, jolloin oli mielenkiintoista katsoa montako sataa grammaa paino oli edellisestä päivästä hukannut. Joten en tiedä millaista päivävauhtia painon nousu oli. Viikossa tuli kuitenkin reilu kilo ja nyt vajaassa parissa viikossa on kertynyt reilut pari kiloa.

Ensireaktio oli huolestuminen: ”Apua! Mitä tapahtuu, miksi vaaka on taas muuttunut viholliseksi??” Sitten peliin astui mukaan järki. Asetuin peilin eteen tarkastelemaan vartaloani kriittisesti. Kyllä, vatsa oli hieman pömpöllään, mutta ajatellessani viime viikkojen ruokailua myönsin sortuneeni muutamaan kokoussämpylään ja kokeneeni joka kerta sen että vaikka nuo täysjyväsämpylät maistuivat hyvältä suussa, niiden jälkeen vatsasa oli turvoksissa ja maha ei toiminut seuraavana päivänä kuten asiaan kuuluu. Muilta osin keho näytti edelleen hyvältä. Ei yhtä ”kuivalta” kuin varsinaisen kuurin jälkeen, mutta ennemminkin vaikutti siltä että ihon alla oli nestettä kuin että sielä olisi rasvaa. Olin treenikauden alettua mitannut salin vaa’alla myös rasvaprosenttini. Se oli viime keväänä treenikauden päättyessä ollut 33 ja nyt tuo laite oli armeliaasti näyttänyt lukua 27. En uskonut että rasvaprosentti olisi parissa viikossa kiivennyt takaisin kevään lukemiin. Mikä sitten oikein aiheutti sen että vaaka näytti suurempaa lukua? Siihen oli kaksi syytä: 1. Lihas. Olin treeni-innossani saanut kehooni lihaksia. Yksi lihssolu painaa kolme kertaa enemmän kuin rasvasolu. Eli kun treenasin normaalin NBC-treenin lisäksi myös lankku ja kyykkyhaastetta oli tuo varsinainen ongelma-alueeni eli reisi-pakara-alue alkanut muodostaa läskistä lihasta ja se näkyi vaa’assa. Näkyi se myös peilissä, sillä entinen roikkopeppu alkoi olla varsin kaunismuotoinen puolipallo. 2. Pakkanen. Kylmä rasittaa elimistöä. Kroppa vetäytyy horrostilaan keräten ympärilleen lämmikettä. Huomaan pakkasen vaikutuksen joka vuosi. Pakkaskauden alkaessa muutun hitaaksi, elimistöni tuntuu imevän nestettä sisäänsä kuin sieni (huulet kuivuvat, iho huutaa kosteutta ja vaikka juon litroittain nestettä ei tarvitse ravata pissillä kuten normaalisti). Kuitenkaan tuo neste ei kerry elimistöön näkyväksi turvotukseksi. Sormet eivät turpoa kuten helteellä, vaan tuntuu että sormukset putoavat  jos niistä ei pidä kiinni. Jonnekin tuo neste kuitenkin varastoituu ja SE näkyy myös puntarissa.

Totesin joutuvani miettimään unelmapainoni, joka ennen oli mielestäni 57,5kg , uudestaan. Saan heittää romukoppaan ajatuksen oikeasta painoindeksistä ja määrittää unelmavartalon enemmän peilikuvan, mittanauhan ja rasvaprosentin lukeman mukaan. Otan kuuri uudestaan lähiaikoina pelkästään terveydellisistä syistä, varmaankin sen aikana taas joku kilo katoaa, mutta sitä tärkeämpää on poistaa sokerin haittavaikutukset elimistöstäni ja avata soluihin vielä paremmin tietä ravintoaineille. Tiedän sortuvani varmasti vielä monta kertaa vahtaamaan sitä vaakaa, tokihan se antaa suuntaa kokonaiskuvasta, mutta enemmän kuin sen lukemiin opin luottamaan siihen miltä minusta tuntuu ja miltä peilikuva näyttää. Ei tekosyitä sille miksi ”repsahtaa” vaan loogista ajattelua ja järjen käyttöä kokonaisuuden suhteen.

Tervetuloa kauniiksi ja hyvinvoivaksi!