Edellisessä blogipostauksessa käsiteltiin yliaktiivisen suolen toimintaa ja se on herättänyt jonkun verran kysymyksiä siitä, mitä haittaa yliaktiivisesti toimivasta suolesta sitten oikeasti on? Oleellisin kysymys yliaktiivisen suolen kohdalla on

Saatko ruuasta tarvittavat ravinteet?

Koska ravinteiden imeytyminen liittyy muuhunkin kuin vain suolen yliaktiivisuuteen, käyn sitä nyt laajemminkin läpi.

Ruuansulatus alkaa suussa

Ensimmäinen ja hyvin oleellinen asia ruuansulatuksessa on se miten ruoka hienonnetaan. Pureskellessa ei pelkästään hienonneta mekaanisesti ruuan kappaleet, vaan samalla erittyy sylkeä, joka sisältää mm amylaasia, joka on hiilihydraatteja pilkkova entsyymi. Näin ruoka alkaa hajota kemiallisen prosessin seurauksena jo ennen vatsalaukkuun päätymistä.

Pienille lapsille, siis aivan sylivauvoille, annetaan ruoka valmiiksi soseutettuna. Jos koskaan olet miettinyt miksi näin, niin juuri siksi että pienen vauvan elimistö ei tuota vielä riittävästi kaikkia tarvittavia ruuansulatusentsyymejä, joten soseutuksella helpotetaan sekä puuttuvan purukaluston että varsinkin herkän suoliston toimintaa.

Hyvin moni tuntee jonkun sellaisen ihmisen jonka ruokailu on kiireistä hotkimista. Ruisleipä haukataan neljällä viidellä puraisulla, eikä paloja juurikaan hienonneta hampaissa, vaan ne nielaistaan vauhdissa juoman avulla. Ja lautasellinen ruokaa voi olla imuroitu sisuksiin reilusti alle kymmenessä minuutissa. Siinä voi miettiä montako puruliikettä koko aterialle on ehditty tekemään? Hyvin usein nämä pikasyömärit, hotkijat ja kiirehtijät ovat myös niitä jotka valittavat eri vatsaoireita. Tai jos eivät valita, niin sen näkee naamasta ja tuntee hajusta. Eli hyvin usein näiden seurauksena on kaasuvaivoja ja vatsanväänteitä jotka saavat naaman nurinpäin…

Eli halutessasi varmistaa sen että ruoka on vatsalaukkuun päätyessä siinä muodossa, että ravinteiden on edes jollain tasolla mahdollista imeytyä ruuasta, muista pureskella jokainen suupala vähintään 32 kertaa. Saatat oikeasti hämmästyä kuinka vähän pureskeluja olet tottunut tekemään ennenkuin nielaiset suun tyhjäksi. Haastan jokaisen testaamaan moneenko pureskeluun pääset normaali syöntityylilläsi.

Liikahappoa vai liian vähän vatsahappoa?

Seuraavaksi hienonnettu ruokamassa päätyy vatsalaukkuun, jossa sitä odottaa suolahappokylpy. Vatsalaukun toiminta vaikuttaa mielestäni hieman pesukoneelta, sillä vatsalaukku sekoittelee sisältöään liikkumalla ja pyrkien uittamaan kaiken tasaisesti tuossa mahanestekylvyssä. Mahaneste sisältää suolahappoa ja pepsiiniä jotka puolestaan käynnistää proteiinien hajoamisen.

Tv:ssä pyörii lähes jokaisella mainoskatkolla jonkinlainen närästykseen ja liikahappoisuuteen avun tuovan lääkkeen mainos. En sano etteikö oikeasti ole näitäkin joilla todellakin on liikaa vatsahappoja, mutta useimmissa tapauksissa kyse onkin siitä että vatsahappoja on liian vähän silloin kun niitä tarvittaisiin. Jos koet närästyksen proteiinipitoisen aterian jälkeen, tai tuntuu että vatsalaukkusi silloin turpoaa ”ilmapalloksi”, on kyseessä hapottomuus. Eli sen sijaan että vatsahapot sulattaisivat proteiinit siistiksi ruokasulaksi, josta elimistö voi suolistossa aloittaa aminohappojen ja muiden ravinteiden imeyttämisen, käynnistyykin vatsalaukussa hapottomuuden seurauksena liian emäksisessä ympäristössä ruuan käyminen ja mätäneminen joka puolestaan tuottaa ylimääräistä kaasua joka purkautuu happamina röyhtäyksinä.

Jos kyseessä on hapoton maha, lievittävät närästyslääkkeet kyllä hetkellisesti epämiellyttävää tunnetta ruokatorvessa, mutta valitettavasti ne samalla vain pahentavat hapottomuuskierrettä, estämällä vatsalaukkua erittämästä suolahappoa silloin kun sitä tarvitaan. Vatsan hapottomuudessa on myös omat riskinsä. Vatsahappojen yksi tehtävä on tuhota ruuansulatuselimistöön päätyvät pöpö, eli se toimii osaltaan myös osana immuunipuolustusta. Samoin vatsahapoilla on tärkeä merkitys kivennäis- ja hivenaineiden imeytymisessä. Eli esimerkiksi kalsiumin imeytyminen luuston tueksi on täysin riippuvainen siitä kykeneekö elimistö irroittamaan sitä ravinnosta (tai onko ravintolisä siinä muodossa että se kykenee imeytymään jos vatsahapot puuttuvat).

Ongelmia ohutsuolessa?

Vatsalaukusta ruokasulan kuuluisi annostautua pienin erin ohutsuoleen. Jos ruokamassa on hyvin hienonnettu ja sopivasti kylvetetty, alkaa tässä vaiheessa ravinteiden pääsääntöinen imeytyminen verenkiertoon. Sisäelimet, haima, maksa ja sappi vapauttavat omia entsymaattisia ja suoloja sisältäviä ruuansulatusnesteitään ja ruokamassa jatkaa niiden voimin pilkkoutumista yhä pienemmiksi molekyylirakenteiksi ja imeytyen suolen seinämän kautta verenkiertoon ja sieltä joko jatkokäsittelyyn maksaan tai suoraan polttoaineeksi soluihin.

Näin olisi siis ideaalitilanteessa. Jos ruokamassa onkin se neljällä haukkauksella nielaistu, nesteen voimin alas huuhdeltu ruisleipä jonka päällä vielä tuhdisti voita ja hyvä siivu kinkkumakkaraa, niin miten sujuvasti veikkaat että se on tähän mennessä hajonnut, varsinkin jos kyseessä on vielä se vatsalaukku joka on kuorrutettu päivittäin happosalpaajilla..? Tai jos kyseessä on höttöhiilarinen einesateria, yhtä vauhdikkaasti einehdittynä, niin massa on ehkä vapauttanut verenkiertoon jotain: nopeita hiilareita, jotka puolestaan antavat muutaman mutkan kautta haimaan tiedon, että verenkierrossa on paljon sokeria, joten tarvitaan insuliinia jotta se saadaan varastoitua.. Samalla kun sokeri siirtyisi soluihin, pitäisi sokerin mukana siirtyä myös ravinteita. Vaan entä jos prosessoitu einesateria ei niitä juurikaan sisällä? Seuraus on vähän sama kuin naapurin kakaroiden leikki käydä soittamassa naapurin mummun ovikelloa ja juosta piiloon. Aikansa mummu viitsii vaivautua ovelle, mutta koska kerta toisensa jälkeen sielä on vastassa pelkkää tyhjää, jää oven avaaminen jatkossa tekemättä. Tämä on siis karrikoidusti insuliiniresistenssi tila soluissa.

Jos ohutsuolessa matkaava ruokasula ei ole muodossa jossa se voisi luovuttaa elimistölle ravinteita, muuttuu se ongelmajätteeksi, jolloin suolisto pyrkii herkästi hankkiutumaan eroon ylimääräisestä taakasta (ripuli) tai vaihtoehtoisesti ruuansulatus hidastuu odottamaan prosessointiin tarvittavia ravinteita (ummetus).

Paksusuolen bakteerit

Moni vatsan väänteistä kärsinyt on saanut ohjeeksi testata FODMAP-ruokavaliota, jossa vältetään pitkäketjuisia hiilihydraatteja. Ongelma sinänsä ei ole niissä hiilihydraateissa vaan suoliston virheellisessä bakteerikannassa, tai oikeammin bakteerikannan epätasapainossa jolloin ruuansulatuskanavan alkupäässä ei ruoka pilkkoudu oikein ja nämä pitkäketjuiset hiilihydraatit päätyvät pilkkoutumatta paksusuoleen asti ja aiheuttavat sielä sitten paksusuolen bakteerien vaikutuksesta kaasun muodostumista (taas käyminen ja mätäneminen). Ja jälleen päästään yhteen syyhyn yliaktiivisen suolen toiminnassa, eli kun keho saa signaalin että kaikki ei ole suolistossa kunnossa, pyrkii se tyhjentämään koko putken mahdollisimman rivakasti häiriköistä ja seuraus on siis ripuli.

Suoliston bakteerikannan tasapainotukseen tärkein tekijä on ruokavalio. Jos syöt pääsääntöisesti niitä ruoka-aineita jotka ruokkivat huonoja bakteereita, saat suoliston täyteen näitä ”väärin” toimivia bakteereita. Ja kun syöt ruoka-aineita jotka ruokkivat sitä hyvää bakteerikantaa, ottavat hyvät tyypit vallan suolistossasi ja sitä kautta paranee niin ravinteiden imeytyminen kuin elimistön immuunipuolustus.

Helpot korjausliikkeet

Muutama perusasia auttaa jo helposti korjaamaan ruuansulatuksen toimintaa. Voit lähteä näistä liikkeelle ja hakeutua sitten tarpeen mukaan ravintoneuvontaan jolloin paneudutaan niihin yksilöllisempiin täsmäohjeisiin. Jos suolistosi on kiukutellut viikkoja, kuukausia tai vuosia, ymmärräthän ettei sen palautuminenkaan tapahdu ihan päivässä parissa ja sormia napsauttamalla. Korjaaminen vaatii useamman kuukauden (joissakin tapauksissa jopa vuoden tai vuosien) säännönmukaisen linjauksen valintoja paremman terveyden puolesta.

  1. Rauhoita ruokailu ja pureskele ruoka huolellisesti.
  2. Vältä pitkälle prosessoituja ruokia, valkoinen sokeri, valkoviljat ja einekset ovat huonojen bakteerien ruokaa.
  3. Valitse lautaselle tuoreita kasviksia. Aloita varovasti, suolistobakteerit voivat ”innostua” jos yhtäkkiä annat lautasen täydeltä tuoretta, jos tähän asti olet elänyt einesruualla tai pelkillä perunoilla ja läskisoosilla. Suoliston mahdollinen oireilu tuoreeseen ei tarkoita etteikö se olisi sinulle hyväksi, vaan se on vain merkki siitä ettei suolistossasi vielä ole tarpeeksi tarvittavaa bakteeristoa. Aloita pienestä ja kasvata tuore annosta vähitellen.
  4. Tue ruuansulatusta tarvittaessa ravintolisillä jotka varmistavat ravinteiden imeytymisen, hyvien bakteerien ruokkimisen ja hillitsevät mahdollista tulehdustilaa suolistossa.

Arvonta Hyvinvoinnin alkemian facebookissa ja instagramissa

Syyskuun kunniaksi käynnistyi Hyvinvoinnin alkemian facebooksivuilla ja instagramissa arvonta jossa voit voittaa 3 kk ravintoneuvontapaketin (arvo 450€). Osallistut arvontaan tykkäämällä sivusta, postauksesta ja kommentoimalla kuka paketin mielestäsi tarvitsisi. Arvonta on käynnissä syyskuun loppuun asti.

Jos et halua jättää onneasi vain onnettaren käsiin, voit varata oman konsultaation tai ravintoneuvontapaketin zaida@hyvinvoinninalkemia.fi tai 0445309323. Kaikki palveluvaihtoehdot löydät hinnastosta.

Viikonloppuna oli puhetta erään pienen ihmisen vatsan oireiluista, ja kun muutaman väärän valinnan seurauksena oma vatsani antoi myös muistutuksia siitä mikä kaikki sopii ja mikä ei, kumpusi tästä hyvä syy ottaa tämän viikon blogin aiheeksi

Kuinka rauhoittaa stressivatsaa?

Kun rakastan pohdiskella näitä syy ja seuraus kuvioita, eli tässäkin tapauksessa sitä mikä on varsinainen syy ja mikä vain seurauksena tuleva oire, niin mietitäänpä kokonaisuutta.

Stressivatsa

Mikä ensinnäkin on stressivatsa? Tämä ei ole millään tasolla virallinen lääketieteellinen termi, joten turha kaivaa tälle selitystä lääkärikirjoista. Stressivatsa on siis oireilu, joka ilmenee siinä vaiheessa kun jokin asia saa harmostuneeksi. Sen voi laukaista myös ruoka-aineet, mutta silloin törmätään usein siihen ettei lääkäri löydä mitään yliherkkyyttä, keliakiaa tai maitoallergiaan viittaavaa, vatsa vai oireilee, välillä hyvinkin kivuliaasti. Stressivatsaan voi toki liittyä myös ihan diagnosoituja sairauksia, yliherkkyyksiä yms. Mutta hyvin usein tilanne on niin että stressivatsa on se joka nämä diagnoosit sitten aiheuttaa pitkittyessään. Tästä syystä suosittelen että stressivatsa kannattaa huomioida jo ennenkuin oireilut muuttuvat vakaviksi, jotta sairauksilta vältytään.

Oma stressivatsani ilmeni jo lapsuudessa. Kun oli tilanne joka jännitti/hermostutti, meni vatsani aina aivan sekaisin. Ja vessaan tuli todellakin kiirus jos ei halunnut mennä vaihtamaan housuja. Toisilla stressivatsa aiheuttaa jännitystilanteessa ylen antamisen, minun kohdallani se oli ripuli. Sinänsä tämä oireilu ei ole mitenkään kehon virhetoiminto, päinvastoin. Kun paneudutaan hieman siihen mitä kehossa silloin tapahtuu, ymmärrämme miksi näin tapahtuu

Taistele-pakene-reaktio

Ihmiseen on sisäänrakennettu taistele-pakene-reaktio. Tämä toimintamalli on peruja luolamies-kaudelta, ja vastaa käytännössä kaikkien eläinten selviytymis-mekanismeja. Aivojen mantelitumake tunnistaa ja arvioi uhkatilanteita tulkitsemalla ääniä ja kuvia. Aiemmin opitun perustella mantelitumake määrittää kohdatun tilanteen vaaralliseksi, ja lähettää välittömästi hätäsignaalin hypotalamukseen, joka toimii komentokeskuksena, joka aktivoi sympaattisen hermoston eri hormonaalisten käskyjen kautta.

Uhkatilanteessa aivot antavat käskyn kehoon vapauttaa ensin adrenaliinia ja noradrenaliinia. Nämä käynnistävät taistele tai pakene -reaktion, jonka myötä pulssi nousee, sydämen iskuvoima kasvaa ja lihasten verisuonet laajenevat. Ihon ja sisäelinten verisuonet puolestaan supistuvat ja verenpaine nousee. Keuhkoputket laajenevat, jolloin ilma virtaa paremmin keuhkorakkuloihin. Elimistö valmistautuu siis tehostamaan lihasten toimintaa kaikin keinoin.

Jos uhka on todellinen ja taistelu väistämätön, aktivoituu ensimmäisen adrenaliinipiikin ehtyessä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akseli. Sen tehtävänä on pitää sympaattinen hermosto aktiivisena niin pitkään kuin tarvitaan.

Seuraavassa hetkessä lisämunuaisesta vapautuu kortisolia ja keho alkaa samalla vapauttaa varastoitua sokeria ja rasvaa lihasten käyttöön. Samalla ruuansulatus hidastuu, sillä kaikki veri on johdettu lihasten avuksi, eikä sitä riitä ruuansulatuskanavan tarpeisiin. Joten mitä tekee ruuansulatuskanava? Se pyrkii hankkiutumaan eroon ylimääräisestä rasitteesta joka ei edistä mahdollista taistele tai pakene tilanteen käsittelyä, joten vatsalaukku ja suolisto pyrkii tyhjenemään.

Tämä kaikki edellä mainittu on siis normaalia, luontaista ja jopa toivottavaa kehon reagointia. Ongelmaksi se muodostuu siinä vaiheessa jos stressi on jatkuvaa tai elimistö ei saa palauduttua hälytystilasta. Jos mantelitumake ei saa viestiä että parasympaattisen hermoston voi aktivoida palauttaakseen elmistön normaaliin rentoutuneeseen tilaan. Keholta menee noin 20 minuuttia toipua fyysisesti akuutista stressireaktiosta. Adrenaliinin vaikutus haihtuu nopeiten, joten jos hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-akseli ei ehdi aktivoida sympaattista hermostoa, on palautuminen nopeampi. Näin tapahtuu esimerkiksi jos säikähdät kaatuvan tuolin rymähdystä, jolloin adrenaliinipiikki iskee, mutta hormonaalinen viestintä ei käynnisty ennenkuin havaitset ettei todellista vaaraa ollut, ja ainoa oire jonka havaitset on hetken aikaa villinä laukkaava sydän.

Mistä tunnistaa stressin aiheuttajan?

Olemme kaikki erilaisia ja se minkä joku voi kokea stressinä voi toiselle olla ihan helppoa ja täysin stressitöntä. Itselläni yksi stressitekijä lapsuudessa oli ujouteni. Jo vieraan ihmisen tervehtiminen saattoi saada vatsani sekaisin. Reaktio oli sama myös silloin kun pitkän tauon jälkeen näki jonkun tutunkin ihmisen. Kouluikäisenä kun en enää pelännyt jokaista vierasta ihmistä, liittyi stressioireilut sekä koulun kokeisiin että esiintymisiin. Rakastin esiintyä, mutta aina ennen esiintymistä kärsin hirvittävästä ramppikuumeesta ja vatsani oli aivan sekaisin. Kumpa olisin silloin tiennyt sen minkä nyt tiedän hermoston rauhoittamisesta. Tiedän myös että tämä reagointi on meillä vahvasti geneettistä, eli äitini on samanlainen vatsalla stressaaja ja samoin oli hänen äitinsä…

Edelleen tunnen tuon pienen jännityksen valmistautuessani puhumaan vieraille ihmisille tai luennoimaan suuremmalle väkijoukolle. Nykyään tiedän kuitenkin tämän toimintamekanismin ja osaan käsitellä sitä paremmin. Nyt tuo jännitys on enemmän hyvä työväline kuin haitallinen tekijä elämässäni.

On siis hyvä tunnistaa mikä aiheuttaa reaktion. Kaikki ihmiset eivät oireile vatsallaan, eli stressireaktio voi näkyä kehossa myös päänsärkynä tai lihasjännityksenä. Nämä ovat aivan yhtä huomionarvoisia merkkejä, ja niihin kannattaa puuttua samalla tavoin kuin vatsan oireiluunkin vaikka hermoston heijastuspiste on niissä eri paikassa.

Stressi ja vagus-, eli kiertäjähermo

Jos stressitekijä on enemmän menttaalinen kuin fyysinen, eli esimerkiksi tietyt tilanteet aiheuttavat reaktion, eikä niinkään syödyt ruoka-aineet. On helpoin lähteä purkamaan stressiä hermoston kautta. Oleellista on toki pyrkiä karsimaan haittaava tekijä mahdollisuuksien mukaan pois. Jos reaktion aiheuttaa esim tietyn ihmisen kanssa kanssakäyminen, kannattaa minimoida nuo kanssakäymiset ja antaa ”hermoille lepoa”. Niin kauan kun sielä on stressitila pinnassa, on täysin turha pyrkiä käsittelemään asiaa sen kummemmin. Sitten kun kehon reagointi on laantunut, sen jälkeen voi lähteä sitten työstämään psyykkistä puolta siitä miksi kyseinen ihminen/tilanne/asia aiheuttaa moisen reaktion.

Hermostollisesti reaktiossa on mukana vagushermo (lat. nervus vagus), eli kiertäjähermo. Vagushermo on parasympaattisen, eli kehoa rauhoittavan hermoston tärkein tekijä, sen pääkatkaisija. Se ulottuu aivorungosta kehon kaikkiin tärkeisiin elimiin, kuten sydämeen, keuhkoihin ja suolistoon, vaikuttaen siten laaja-alaisesti terveyteemme. Vagus tulee latinankielisestä sanasta vaeltaja juuri siksi, että se kiertää ympäri kehoa. Suomeksi vagushermoa kutsutaankin kiertäjähermoksi.

Vagushermo ei ole tahdonalainen hermosto kuten esimerkiksi lihaksia liikuttavat hermot. Et voi siis pelkällä tahdonvoimalla saada sitä tyynnyttämään itseäsi stressissä. Mutta tietoisilla valinnoilla saat aktivoitua vagushermon ja sitä kautta sen toimimaan kuten haluaisit. Tärkein stressitilan laukaisussa ja vaguksen aktivoinnissa on hengitys. Muutama syvä pallealihasta liikuttava hengitys aktivoi kiertäjähermoa ja antaa rauhoittavat signaalit elimistölle. Tähän perustuu myös hyvin perinteisesti annetut ohjeet, siitä kuinka hätätilassa pysähdy ja hengitä syvään! Hengittäminen auttaa myös sikäli että aivot saavat happea ja ajatus kirkastuu, mutta todella myös hermosto rauhoittuu. Hyvin usein stressitilassa unohdamme koko hengityksen, tai hengitys on hyvin pinnallinen. Tällöin vagushermo jää herkästi puristuksiin eikä pääse toimimaan oikein.

Stressi ja vastustuskyky

Vagushermolla on merkittävä vaikutus myös immuunipuolustuksemme toimintaan. Vagushermo vapauttaa asetyylikoliinia joka puolestaan aktivoi PCTR1:n tuotantoa, joka puolestaa auttaa makrofageja taistelemaan bakteereita vastaan. Tämä osaltaan selittää myös sen, miksi usein saamme flunssan tai vastaavan stressin lauettua. Itseasiassa elimistömme on saanut tartunnan jo stressin aikana, kun puolustus ei ole ollut voimissaan. Mutta tunnistamamme flunssan oireet, nuha, yskä, kuume jne ovatkin, ei pöpön hyökkäyksen merkkejä, vaan elimistön puolustustaistelun merkkejä. Eli stressin hellittäessä vagushermo aktivoituu ja antaa oman tukensa immuunipuolustukselle, jolloin taistelu muuttuu näkyväksi.

Mutta palataan siihen stressivatsan rauhoittamiseen ja tarkastellaan millä käytännön nikseillä sitä voi auttaa.

Kuinka rauhoittaa stressivatsa?

  1. Selvitä stressin syy ja mahdollisuuksisen mukaan vältä/eliminöi tekijä.
  2. Aktivoi vagushermoa. Tähän toimivat parhaiten syvät hengitykset, mutta apua tuovat myös meditaatio, nauru, hyräily, jooga ja EFT.
  3. Jos ruoka-aineet aiheuttavat reaktiota, tarkastele ensin ruokailutapasi, eli rauhoitatko ruokailun ja pureskeletko ruokasi huolella. Tarvittaessa selvitä mahdolliset yliherkkyydet, suoliston bakteerikannan epätasapaino ja mahdolliset muista aineista (esim lääkkeet) aiheutuvat altistukset.
  4. Konsultoi asiantuntijan kanssa. Jos oireilu on enemmän ruoka-aine painotteista ota yhteys ravintoneuvojaan/-terapeuttiin. Jos taas oireilu vaikuttaa olevan enemmän ulkoisista tekijöistä johtuvaa, suosittelen konsultoimaan perinteisen kiinalaisen akupunktion osaajan kanssa. Heillä on taito aktivoida vagushermoa. Ja jos koet stressitekijän olevan enemmän pelkotiloja ja vastaavia, suosittelen harkitsemaan myös psykoterapian vaihtoehtoa, niin että tunnelukot puretaan keskustelun kautta.