Terveys

Kuinka rauhoittaa stressivatsaa?

Viikonloppuna oli puhetta erään pienen ihmisen vatsan oireiluista, ja kun muutaman väärän valinnan seurauksena oma vatsani antoi myös muistutuksia siitä mikä kaikki sopii ja mikä ei, kumpusi tästä hyvä syy ottaa tämän viikon blogin aiheeksi

Kuinka rauhoittaa stressivatsaa?

Kun rakastan pohdiskella näitä syy ja seuraus kuvioita, eli tässäkin tapauksessa sitä mikä on varsinainen syy ja mikä vain seurauksena tuleva oire, niin mietitäänpä kokonaisuutta.

Stressivatsa

Mikä ensinnäkin on stressivatsa? Tämä ei ole millään tasolla virallinen lääketieteellinen termi, joten turha kaivaa tälle selitystä lääkärikirjoista. Stressivatsa on siis oireilu, joka ilmenee siinä vaiheessa kun jokin asia saa harmostuneeksi. Sen voi laukaista myös ruoka-aineet, mutta silloin törmätään usein siihen ettei lääkäri löydä mitään yliherkkyyttä, keliakiaa tai maitoallergiaan viittaavaa, vatsa vai oireilee, välillä hyvinkin kivuliaasti. Stressivatsaan voi toki liittyä myös ihan diagnosoituja sairauksia, yliherkkyyksiä yms. Mutta hyvin usein tilanne on niin että stressivatsa on se joka nämä diagnoosit sitten aiheuttaa pitkittyessään. Tästä syystä suosittelen että stressivatsa kannattaa huomioida jo ennenkuin oireilut muuttuvat vakaviksi, jotta sairauksilta vältytään.

Oma stressivatsani ilmeni jo lapsuudessa. Kun oli tilanne joka jännitti/hermostutti, meni vatsani aina aivan sekaisin. Ja vessaan tuli todellakin kiirus jos ei halunnut mennä vaihtamaan housuja. Toisilla stressivatsa aiheuttaa jännitystilanteessa ylen antamisen, minun kohdallani se oli ripuli. Sinänsä tämä oireilu ei ole mitenkään kehon virhetoiminto, päinvastoin. Kun paneudutaan hieman siihen mitä kehossa silloin tapahtuu, ymmärrämme miksi näin tapahtuu

Taistele-pakene-reaktio

Ihmiseen on sisäänrakennettu taistele-pakene-reaktio. Tämä toimintamalli on peruja luolamies-kaudelta, ja vastaa käytännössä kaikkien eläinten selviytymis-mekanismeja. Aivojen mantelitumake tunnistaa ja arvioi uhkatilanteita tulkitsemalla ääniä ja kuvia. Aiemmin opitun perustella mantelitumake määrittää kohdatun tilanteen vaaralliseksi, ja lähettää välittömästi hätäsignaalin hypotalamukseen, joka toimii komentokeskuksena, joka aktivoi sympaattisen hermoston eri hormonaalisten käskyjen kautta.

Uhkatilanteessa aivot antavat käskyn kehoon vapauttaa ensin adrenaliinia ja noradrenaliinia. Nämä käynnistävät taistele tai pakene -reaktion, jonka myötä pulssi nousee, sydämen iskuvoima kasvaa ja lihasten verisuonet laajenevat. Ihon ja sisäelinten verisuonet puolestaan supistuvat ja verenpaine nousee. Keuhkoputket laajenevat, jolloin ilma virtaa paremmin keuhkorakkuloihin. Elimistö valmistautuu siis tehostamaan lihasten toimintaa kaikin keinoin.

Jos uhka on todellinen ja taistelu väistämätön, aktivoituu ensimmäisen adrenaliinipiikin ehtyessä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akseli. Sen tehtävänä on pitää sympaattinen hermosto aktiivisena niin pitkään kuin tarvitaan.

Seuraavassa hetkessä lisämunuaisesta vapautuu kortisolia ja keho alkaa samalla vapauttaa varastoitua sokeria ja rasvaa lihasten käyttöön. Samalla ruuansulatus hidastuu, sillä kaikki veri on johdettu lihasten avuksi, eikä sitä riitä ruuansulatuskanavan tarpeisiin. Joten mitä tekee ruuansulatuskanava? Se pyrkii hankkiutumaan eroon ylimääräisestä rasitteesta joka ei edistä mahdollista taistele tai pakene tilanteen käsittelyä, joten vatsalaukku ja suolisto pyrkii tyhjenemään.

Tämä kaikki edellä mainittu on siis normaalia, luontaista ja jopa toivottavaa kehon reagointia. Ongelmaksi se muodostuu siinä vaiheessa jos stressi on jatkuvaa tai elimistö ei saa palauduttua hälytystilasta. Jos mantelitumake ei saa viestiä että parasympaattisen hermoston voi aktivoida palauttaakseen elmistön normaaliin rentoutuneeseen tilaan. Keholta menee noin 20 minuuttia toipua fyysisesti akuutista stressireaktiosta. Adrenaliinin vaikutus haihtuu nopeiten, joten jos hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-akseli ei ehdi aktivoida sympaattista hermostoa, on palautuminen nopeampi. Näin tapahtuu esimerkiksi jos säikähdät kaatuvan tuolin rymähdystä, jolloin adrenaliinipiikki iskee, mutta hormonaalinen viestintä ei käynnisty ennenkuin havaitset ettei todellista vaaraa ollut, ja ainoa oire jonka havaitset on hetken aikaa villinä laukkaava sydän.

Mistä tunnistaa stressin aiheuttajan?

Olemme kaikki erilaisia ja se minkä joku voi kokea stressinä voi toiselle olla ihan helppoa ja täysin stressitöntä. Itselläni yksi stressitekijä lapsuudessa oli ujouteni. Jo vieraan ihmisen tervehtiminen saattoi saada vatsani sekaisin. Reaktio oli sama myös silloin kun pitkän tauon jälkeen näki jonkun tutunkin ihmisen. Kouluikäisenä kun en enää pelännyt jokaista vierasta ihmistä, liittyi stressioireilut sekä koulun kokeisiin että esiintymisiin. Rakastin esiintyä, mutta aina ennen esiintymistä kärsin hirvittävästä ramppikuumeesta ja vatsani oli aivan sekaisin. Kumpa olisin silloin tiennyt sen minkä nyt tiedän hermoston rauhoittamisesta. Tiedän myös että tämä reagointi on meillä vahvasti geneettistä, eli äitini on samanlainen vatsalla stressaaja ja samoin oli hänen äitinsä…

Edelleen tunnen tuon pienen jännityksen valmistautuessani puhumaan vieraille ihmisille tai luennoimaan suuremmalle väkijoukolle. Nykyään tiedän kuitenkin tämän toimintamekanismin ja osaan käsitellä sitä paremmin. Nyt tuo jännitys on enemmän hyvä työväline kuin haitallinen tekijä elämässäni.

On siis hyvä tunnistaa mikä aiheuttaa reaktion. Kaikki ihmiset eivät oireile vatsallaan, eli stressireaktio voi näkyä kehossa myös päänsärkynä tai lihasjännityksenä. Nämä ovat aivan yhtä huomionarvoisia merkkejä, ja niihin kannattaa puuttua samalla tavoin kuin vatsan oireiluunkin vaikka hermoston heijastuspiste on niissä eri paikassa.

Stressi ja vagus-, eli kiertäjähermo

Jos stressitekijä on enemmän menttaalinen kuin fyysinen, eli esimerkiksi tietyt tilanteet aiheuttavat reaktion, eikä niinkään syödyt ruoka-aineet. On helpoin lähteä purkamaan stressiä hermoston kautta. Oleellista on toki pyrkiä karsimaan haittaava tekijä mahdollisuuksien mukaan pois. Jos reaktion aiheuttaa esim tietyn ihmisen kanssa kanssakäyminen, kannattaa minimoida nuo kanssakäymiset ja antaa ”hermoille lepoa”. Niin kauan kun sielä on stressitila pinnassa, on täysin turha pyrkiä käsittelemään asiaa sen kummemmin. Sitten kun kehon reagointi on laantunut, sen jälkeen voi lähteä sitten työstämään psyykkistä puolta siitä miksi kyseinen ihminen/tilanne/asia aiheuttaa moisen reaktion.

Hermostollisesti reaktiossa on mukana vagushermo (lat. nervus vagus), eli kiertäjähermo. Vagushermo on parasympaattisen, eli kehoa rauhoittavan hermoston tärkein tekijä, sen pääkatkaisija. Se ulottuu aivorungosta kehon kaikkiin tärkeisiin elimiin, kuten sydämeen, keuhkoihin ja suolistoon, vaikuttaen siten laaja-alaisesti terveyteemme. Vagus tulee latinankielisestä sanasta vaeltaja juuri siksi, että se kiertää ympäri kehoa. Suomeksi vagushermoa kutsutaankin kiertäjähermoksi.

Vagushermo ei ole tahdonalainen hermosto kuten esimerkiksi lihaksia liikuttavat hermot. Et voi siis pelkällä tahdonvoimalla saada sitä tyynnyttämään itseäsi stressissä. Mutta tietoisilla valinnoilla saat aktivoitua vagushermon ja sitä kautta sen toimimaan kuten haluaisit. Tärkein stressitilan laukaisussa ja vaguksen aktivoinnissa on hengitys. Muutama syvä pallealihasta liikuttava hengitys aktivoi kiertäjähermoa ja antaa rauhoittavat signaalit elimistölle. Tähän perustuu myös hyvin perinteisesti annetut ohjeet, siitä kuinka hätätilassa pysähdy ja hengitä syvään! Hengittäminen auttaa myös sikäli että aivot saavat happea ja ajatus kirkastuu, mutta todella myös hermosto rauhoittuu. Hyvin usein stressitilassa unohdamme koko hengityksen, tai hengitys on hyvin pinnallinen. Tällöin vagushermo jää herkästi puristuksiin eikä pääse toimimaan oikein.

Stressi ja vastustuskyky

Vagushermolla on merkittävä vaikutus myös immuunipuolustuksemme toimintaan. Vagushermo vapauttaa asetyylikoliinia joka puolestaan aktivoi PCTR1:n tuotantoa, joka puolestaa auttaa makrofageja taistelemaan bakteereita vastaan. Tämä osaltaan selittää myös sen, miksi usein saamme flunssan tai vastaavan stressin lauettua. Itseasiassa elimistömme on saanut tartunnan jo stressin aikana, kun puolustus ei ole ollut voimissaan. Mutta tunnistamamme flunssan oireet, nuha, yskä, kuume jne ovatkin, ei pöpön hyökkäyksen merkkejä, vaan elimistön puolustustaistelun merkkejä. Eli stressin hellittäessä vagushermo aktivoituu ja antaa oman tukensa immuunipuolustukselle, jolloin taistelu muuttuu näkyväksi.

Mutta palataan siihen stressivatsan rauhoittamiseen ja tarkastellaan millä käytännön nikseillä sitä voi auttaa.

Kuinka rauhoittaa stressivatsa?

  1. Selvitä stressin syy ja mahdollisuuksisen mukaan vältä/eliminöi tekijä.
  2. Aktivoi vagushermoa. Tähän toimivat parhaiten syvät hengitykset, mutta apua tuovat myös meditaatio, nauru, hyräily, jooga ja EFT.
  3. Jos ruoka-aineet aiheuttavat reaktiota, tarkastele ensin ruokailutapasi, eli rauhoitatko ruokailun ja pureskeletko ruokasi huolella. Tarvittaessa selvitä mahdolliset yliherkkyydet, suoliston bakteerikannan epätasapaino ja mahdolliset muista aineista (esim lääkkeet) aiheutuvat altistukset.
  4. Konsultoi asiantuntijan kanssa. Jos oireilu on enemmän ruoka-aine painotteista ota yhteys ravintoneuvojaan/-terapeuttiin. Jos taas oireilu vaikuttaa olevan enemmän ulkoisista tekijöistä johtuvaa, suosittelen konsultoimaan perinteisen kiinalaisen akupunktion osaajan kanssa. Heillä on taito aktivoida vagushermoa. Ja jos koet stressitekijän olevan enemmän pelkotiloja ja vastaavia, suosittelen harkitsemaan myös psykoterapian vaihtoehtoa, niin että tunnelukot puretaan keskustelun kautta.

1 vastaus artikkeliin “Kuinka rauhoittaa stressivatsaa?”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s