Viime viikkoina olen istunut taas aktiivisesti koulun penkillä ja loppusuora ravintoterapeutti-opinnoissa alkaa häämöttää. Parin viimeisimmän lähijakson aiheena on ollut enemmän tai vähemmän se

Kuinka aineenvaihdunta toimii?

Näiden viikkojen aikana on pureuduttu siihen onko kalori aina kalori, vai onko sielä mahdollisesti jotain eroa tuleeko kalori hiilihydraatista, rasvasta vai proteiinista? On tutkailtu elimistön toimintaa ja kulutusta anabolisessa ja katabolisessa tilassa, eli miten elimistö toimii ruokailun jälkeen ja paastotilassa. On perehdytty apoptoosiin ja kehon itsekorjausmenetelmiin. Aliravitsemukseen, ravinteiden hyödyntämiseen ja krebsin sykliin (eli sitruunahappokiertoon) ja mitokondrioiden toimintaan ja solujen varauksiin.

Termodynamiikan lait

Aineenvaihdunta, kuten nimikin sanoo, on aineen vaihtamista toiseksi. Kaikki aineenvaihdunta pyörii termodynamiikan lakien mukaan. Ja termodynamiikan ensimmäinen sääntö on, että energiaa ei voida luoda eikä hävittää, ainoastaan muuttaa muodosta toiseen.

Tämä sääntö on koko painonhallinnan peruste. Ja tämä on myös se, jossa ihmisillä tuntuu olevan eniten haasteita ymmärtää. Ihmisen keho kuluttaa määrän x energiaa ihan vain sillä että on olemassa. Niin kutsuttu perusaineenvaihdunta on siis se joka meidän kehossamme tapahtuu silloin kun makaamme vuoteessa ja hengitämme. Tämä vaihtelee henkilön koosta, iästä ja terveydentilasta riippuen noin 1200-2500 kcal välillä. Oma perusaineenvaihdunta on helppo laskea netistä löytyvillä laskureilla, mutta perus sääntö on että pienen aineenvaihdunta on pienempi, suuren suurempi ja lihas kuluttaa energiaa enemmän kuin rasva. Se miltä osin perusaineenvaihdunnan kulutus on oleellinen, jos kehosi saa ravintoa vähemmän kuin perusaineenvaihdunnan edellyttämä määrä, kiskaisee se käsijarrun päälle ja hidastaa aineenvaihduntaa taatakseen hengissä pysymisen. Ja kun aineenvaihdunta hidastuu, vähenee kulutus. Ja kun kulutus vähenee, varastoi kroppa kaiken mahdollisen sitten kun sitä taas saa. Tässä on se yksinkertainen syy, miksi niin monet ovat jojo-diettaajia. Dietillä paino putoaa ja aineenvaihdunta hidastuu (loogista), kun dietin jälkeen palataan normaaliin ruokailuun, ei aineenvaihdunta kiihdykään samalla tavoin, jolloin kroppa varastoi taas kaiken.

Moni tekee myös sen virheen, että halutessaan pudottaa painoa lisää liikuntaa ja samalla vähentää syömistä. Tämä toimintamalli nostaa kyllä hetkellisesti kulutusta, mutta perusaineenvaihdunta hidastuu koska tarve saatavaan ravintomäärään nähden on vajaa. Tässä yhteydessä korostuu myös ruuan ravintotiheys, eli se saadaanko ruuasta energia-arvon lisäksi myös kaikki tarvittavat palikat aineenvaihdunnan pyörittämiseen.

Aineenvaihdunnan aktivointi

Edellisen perusteella voidaan jo vetää yksinkertainen johtopäätös siihen kuinka aineenvaihdunnan saa aktivoitua: Syö riittävästi! Eli huolehdi siitä, että kehosi saa perusaineenvaihdunnan vaatiman määrän energiaa. Ja jos treenaat, huolehdi myös sen vaatimasta energiatankkauksesta.  Toinen oleellinen asia on ruuan laatu. Jos elää ”sipsikaljavegaanina” (eli prosessoiduilla elintarvikkeilla), voi olla varma ettei keho saa kaikkia tarvitsemiaan ravinteita ruuasta. Tämä sama pätee myös siihen jos pääsääntöinen ruoka on voileivät.

Ruuan laadun varmistamisessa ensimmäinen vaihe on ostaa raaka-aineet prosesoimattomina. Kasvikset kokonaisina, tuoreina kasviksina, kalat kokonaisena (tai korkeintaan perattuna), liha kokolihana tai jos haluat jauhelihana, valitse silloin luomua ja mielummin hanki se rekosta tai vastaavasta jossa tiedät saavasi kyseisen tuottajan oman karjan lihaa eikä jotain prosessoituja teurasteollisuuden jämäpaloja jauhettuna. Tähän väliin pieni muisto entisen lähikauppamme palvelusta: Asuessamme Sipoon Myyraksessa, oli lähikauppamme Nikinmäessä, vanhan porvoontien varressa sijainnut Palmén. Tuolla kun osti jauhelihaa, näytti kauppias mielestään sopivaa lihapalaa ja kysyi, jauhetaanko tästä? Ja jauhelihan sai siis pakettiin vasta jauhettuna eikä tuntikausia annosteluastiassa seisseestä tai suojakaasuun pakattuna.

Aktivoiko lisäravinteet aineenvaihduntaa?

Omassa asiakastyössäni törmään usein kysymykseen, että no mikä hyöty niistä ravintolisistä sitten on? Yksi hyöty jonka omassa työssä olen havainnut, on aineenvaihdunnan aktivoituminen. Vaikka esimerkiksi aminohappoja elimistö voi käyttää uudestaan hyödyksi, samoin se kierrättää jossain määrin kivennäis- ja hivenaineita mm sappisuolojen muodossa, ovat vitamiinit ja varsinkin antioksidantit niitä joita elimistö tarvitsee ulkoa päin. Esimerkiksi useilla B-vitamiineilla on oleellinen tehtävä aineenvaihdunnassa. Jos vitamiinit puuttuvat, ei pyöri pyörä, eikä muunnu aineet toiseksi. Vaikka ruokavirasto muistuttaa siitä ettei ravintovalmisteiden osalta saa käyttää terveysväittämiä markkinoinnissa, niin totean nyt yksiselitteisesti, että kyllä niillä ravinteilla on erittäin oleellinen merkitys terveyden ylläpitämisen, kuin myös sairauksien hoidon saralla. Se ettei yksittäisellä vitamiinilla (tai edes vitamiinicoktaililla) ole välttämättä petrimaljassa havaittu todistettavia vaikutuksia, ei tarkoita sitä etteikö sen saanti olisi elintärkeä silloin kun puhutaan näin monimutkaisesta koneistosta kuin ihmiskeho. Paljon on tosiaan sitä mitä keho kykenee valmistamaan itse, paljon on sellaista jonka puuttuminen aiheuttaa elimistössä ”uudelleen järjestäytymistä” ja keho löytää keinon korvata tarpeen toisella toimintamekanismilla, mutta paljon on sellaista joiden osalta se ravinne on vain pakko saada ulkopuolelta tai muuten saa heittää lusikan kokonaan nurkkaan.

Sen selvittämiseen, onko omalla kohdalla aineenvaihdunnan aktivoitumisessa kyse ravinteiden puutteesta, saa selvitettyä varsin helposti. Joko testaamalla kehon ravinnepitoisuudet tai vielä helpommin, ottamalla ravintolisän käyttöön ja seuraamalla huomaako olossa mitään vaikutusta. Ihan päivässä parissa ei kannata ihmeitä odottaa, varsinkin jos kropassa on kremppaa (usein se kremppa kun kertoo juuri siitä että sielä on jo hyvän aikaa ollut joku vajaus joka aiheuttaa toimintahäiriön), mutta niitäkin on jotka huomaavat jo parissa päivässä olossa muutoksen parempaan. Kokeilemalla (tai mittaamalla) tietää mikä on oma tilanne. Yksi jonka mittauttaminen todellakin kannattaa, on D-vitamiini. Se kun ei näy/tunnu välttämättä päälle mitenkään vaikka pitoisuus olisi alhaalla. Alhainen pitoisuus kuitenkin heikentää vastustuskykyä, altistaa osteoporoosille ja rintasyövälle, ja vaikuttaa myös esim masennuksen synnyssä. Puhti-palvelussa saat mittautettua arvot helposti ilman lääkärin lähetettä. Ja tällä hetkellä sielä näyttää olevan tarjouksessa D-vitamiini+ferritiini. Saat Puhdin testeistä vielä -5% alennuksen kun lisäät kassalla koodin hosw_puhti.

Lisäravinteissa löytyy sitten toki vielä erityisesti aineenvaihdunnan aktivointiin tarkoitettuja valmisteita. Näiden toiminta perustuu termogeneesiin, eli ne lisäävät kehon lämmön tuottoa, mikä osaltaan lisää sitten kehon kulutusta. Yksinkertainen keino lisätä samaa lämpötuotantoa on lisätä ruokaan sopivasti tulisia mausteita, esim cayennepippuria, chiliä jne jotka aiheuttavat ruuansulatuksessa lisääntyvää aktiviteettiä. Palelu lisää myös energian kulutusta, sekä siltä osin että keho joutuu työstämään enemmän saadakseen säilytettyä lämmön, että sillä, että palelu aktivoi ruskean rasvan muodostumista, eli käytännössä rasvakudos alkaa kylmässä tehdä töitä lämmön tuotannon eteen ja muuttuu energiaa kuluttavaksi. Pienillä vauvoilla on syntyessään tätä ruskeaa rasvakudosta, siksi pienet lapset yleensä ovatkin varsin lämpimiä. Viisas luonto kun rakentaa elimistön suojamekanismit sellaisiksi että pienokaisen elintärkeät elimet eivät jäähdy liikaa vaikka kehon kokonaiskapasiteetti on suhteellisen pieni.

Dietti vs paasto?

Ketogeeninen ruokavalio on tällä hetkellä päivän sana. Mikä siitä tekee niin autuaaksi tekevän? Kaikille on jollain tasolla tuttu hormoni insuliini. Siitä puhutaan sokeriaineenvaihdunnan yhteydessä. Jos elimistö ei tuota insuliinia, on riskinä vaarallisen korkealle nouseva veren insuliinipitoisuus. Tästä on kyse puhuttaessa niinsanotusta ykköstyypin diabeteksesta. Metabolinen oireyhtymä voi puolestaan tuottaa insuliiniresistenssin tilan, jolloin solujen insuliinireseptorit eivät toimi kuten kuuluu, ja sokerin kulkureitit soluihin eivät näinollen aktivoidu oikein ja solut sokeroituvat ulkoapäin. Se miksi ketogeeninen on niin loistava vaihtoehto on se, että ketogeenisellä tarve insuliinille on minimalistinen. Koska ruokavaliossa elimistöön sisään otettavan sokerin määrä on vähäinen, ei tarvita insuliinia sen siirtämiseksi verestä soluihin. Elimistö kykenee käyttämään polttoaineena ja energian lähteenä ketoaineita. Ketoaineiden muodostaminen vaatii keholta enemmän energiaa, sillä se joutuu prosessoimaan proteiinia ja rasvoja saattaakseen ne lopulta energiantuottoon käytettävään muotoon. Näinollen aineenvaihdunta joutuu siis tekemään enemmän töitä sen eteen että se saa samasta syödystä ruokamäärästä saman energian. Ketogeenisen toinen hyvä puoli on se, että proteiini ja rasva täyttävät paremmin ja pitävät yllä kylläistä oloa kauemmin kuin hiilarit. Eli nälän tunne tulee vasta siinä vaiheessa kun elimistö tarvitsee lisää polttoainetta, ei siinä vaiheessa kun verensokeri laskee insuliinin vaikutuksesta. Tästä syystä ketogeenisellä ruokavaliolla olevalle ei ole mikään ongelma syödä 2-3 ateriaa päivässä, kun hiilihydraattipainotteisesti syövä voi tarvita 5-6 ateriaa.

Kun energiansaanti putoaa, siirtyy keho automaattisesti ketoosiin, eli alkaa muuttaa rasvoja ketoaineiksi. Elimistö valmistaa myös hiilihydraatteja proteiinista, eli missään vaiheessa keho ei ole täysin ilman hiilihydraatteja. Paastotilassa elimistö alkaa automaattisesti siis puhdistaa elimistön kuona-varantoja ja vie huonokuntoisia soluja ohjelmoituun solukuolemaan, saadakseen niiden rakennusaineita uusiokäyttöön. Paaston aikanakin aineenvaihdunta toki hidastuu. Mutta jos verrataan paastoa ja alikaloreilla tehtävää näännytystä, on ero usein siinä, että tarpeeseen nähden liian vähän syövä antaa elimistölle kuitenkin ruokaa joka aktivoi insuliinin tuotantoa, eli sisältää hiilihydraatteja, tällöin apoptoosi (ohjelmoitu solukuolema) ei aktivoidu samalla tavoin. Paastoon kuuluu aina paastoon laskeutuminen ja siitä rauhassa palautuminen. Paastosta palautumisen oleellinen merkitys on siinä, että vaiheittain aineenvaihdunta taas käynnistyy. Idea on vähän sama kuin isoilla voimalaitoksilla tehtävässä huoltoseisakissa (paasto). Kun koneita lähdetään seisauksen jälkeen ajamaan ylös, ei sielä suinkaan paineta vain start nappulaa ja päräytetä koneita täysille, vaan käynnistys tehdään vaiheittain, ensin pienemmät kuljettimet, polttimot jne ja sitten vasta viimeisenä napsautetaan iso pyörä käyntiin joka määrittää sitten koko voimalan toimintatehon. Näin se menee elimistössäkin. Paaston jälkeen herätellään pikkuhiljaa koko ruuansulatuselimistö niin että sielä aktivoituvat niin kuljettimet, kuin ruuan prosessointiin tarvittavat ruuansulatusnesteiden tuotantolinjat. Näin toimittaessa elimistössä ei jää säästöliekki päälle, vaan uudet solut jotka syntyvät apoptoosin jälkeen lähtevät toimimaan täydellä teholla, eikä elimistö ole pullollaan vajaatehoisia soluja joiden solutason aiheenvaihdunta on jumissa säästöliekissä.

Aineenvaihduntaan apua ravintoneuvonnasta

Olen työskennellyt FitLinen ravintolisien ja CellRESET valmennuksen kautta aineenvaihdunnan parissa jo 6 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta tiesin vain että ohjelma toimi ja uskalsin suositella sitä sillä perusteella. Nyt ravintoneuvojan ja -terapeutin opintojen myötä ymmärrykseni siitä mitä ihmiskehossa oikeasti tapahtuu on syventynyt huimasti. Edelleen nämä kuusi vuotta mukana olleet työvälineet ovat merkittävä osa työkalupakkiani, mutta mukaan on tullut iso liuta muitakin välineitä. Nykyään pystyn suosittelemaan laajasta ruokavaliokirjosta kullekin sopivan vaihtoehdon ja ottamaan huomioon erilaisten sairauksien (esim kilpirauhasen vajaatoiminta) ja hormonaalisten epätasapainotilojen vaatimat erityispiirteet ruokavalioille.

Jos koet että painon hallinta on kohdallasi haasteellista, voi ravintoneuvonta tuoda siihen apua. Sopivan ruokavalion löytämiseen, mentorointina ja sopivan mindsetin rakentamisen tukena, sekä avuksi ratkomaan elimistön mahdollisten puutostilojen tarpeiden täyttämistä. Ravintoneuvojana olen perehtynyt kaikkiin näihin asioihin, jotta sinun ei tarvitse ottaa kaikesta selvää ja yrittää löytää suuntaa ruokavalioviidakossa. Ota siis yhteys ja varaa oma ravintoneuvontapakettisi ja muutosmatkasi voi alkaa. Hyvinvoinnin Alkemia on tiennäyttäjäsi tasapainoiseen oloon.

Stressivatsaa käsittelevässä artikkelissa sivusin jo hieman yliaktiivisen suolen toimintaa, mutta pureudutaan nyt tähän ongelmaan tarkemmin. Artikkeli sisältää myös tuote-esittelyä sekä tarjouslinkin.

Kuinka rauhoittaa yliaktiivinen suoli?

Mennään ensin taas perusasioihin, eli mikä on yliaktiivinen suoli? Jokainen meistä on joskus kokenut tilanteen jolloin on syönyt jotain sopimatonta ja suolisto on ilmoittanut hetken päästä haluttomuudesta yhteistyöhön ja on tullut kiire vessaan. Tällöin suolisto pyrkii tyhjentämään sisältönsä käsittelemättä sitä sen kummemmin ja ruoka päätyy pönttöön lähes samassa muodossa, kuin missä se on nielaistu.

Tämä on elimistön täysin normaali puolustusreaktio ja sinänsä hyvä ominaisuus, että suolisto voi näin tehdä. Toinen keino jolla elimistö pyrkii poistamaan haitallisia tekijöitä on oksentaminen. En nyt lähde paneutumaan siihen milloin, miten ja miksi elimistö valitsee toisinaan poistamisen ylä- ja toisinaan alakautta, mutta ymmärrät, että kyse on tavallaan saman asian eri variaatioista.

Stressivatsa-artikkelissa mainitsin tosiaan siitä, että jännittäminen ja sitä kautta aktivoituvat hormonaaliset toiminnot aiheuttavat vastaavan reaktion. Silloin kyse ei ole sinänsä haitallisesta aineesta elimistössä, vaan enemmän elimistön ”taistele tai pakene”-reaktiosta johon liittyy suoliston tyhjentyminen, jotta kaikki veri voidaan hyödyntää hengissä säilymiseen (aivot ja lihaksisto), eikä sitä tarvita ruuansulatuksen toimintaan.

On kuitenkin olemassa suuri joukko ihmisiä, jolla syystä tai toisesta suolisto toimii näin joka päivä, useita kertoja päivässä. Tällöin puhutaan yliaktiivisesta suolesta.

Yliaktiivisen suolen syyt

Mikä sitten aiheuttaa yliaktiivisen suolen? Yleisimmin suolen yliaktiivisen toiminnan taustalta löytyy ruoka-aine yliherkkyyksiä, jolloin suolisto toimii edellä mainitun haitallisen tekijän poistorituaalin mukaan. Ruoka-aine yliherkkyydet pitävät yllä myös elimistön tulehdustilaa, joten pitkittyneenä nämä altistavat elimistöä myös kroonisille sairauksille, esim colitis ulcerosalle tai ärtyneen suolen oireyhtymälle (IBS).

Toinen suuri, ellei ehkä jopa suurin tekijä on stressi, varsinkin pitkittynyt stressi, joka ylläpitää jatkuvasti elimistön korkeaa kortisolitasoa ja aiheuttaa jatkuvan taistele tai pakene reagoinnin suolistossa. Myös tämä pitää yllä tulehdustilaa ja altistaa sairauksille.

Kolmas tekijä liippaa läheltä ruoka-aine yliherkkyyksiä, mutta tässä on kyse elimistön omasta toiminnasta joka kääntyy sitä itseään vastaan, eli histamiiniyliherkkyys. Tietyt ruoka-aineet sisältävät histamiinia, tietyt vapauttavat elimistön omaa histamiinia enemmän kuin muut, ja tämä histamiinin liikamäärä aiheuttaa taas sen että suolisto pyrkii tyhjenemään ja samalla elimistö altistuu tulehdukselle.

Neljäs yleinen syy on osittain taas kytköksissä histamiiniin, sillä histamiini on monoamiini, eli hermovälittäjäaine, ja yksi sen oleellinen tehtävä on vatsalaukun suolahapon muodostus. Eli neljäs syy liittyy vatsahappojen vähäisyyteen, ja sen aiheuttamaan elimistön epätasapainotilaan jota keho pyrkii kompensoimaan hankkiutumalla eroon ruokamassasta jota se ei kykene käsittelemään.

Viides, ja viimeinen tässä yhteydessä eriteltävä syy on suoliston mikrobiston epätasapaino. Tämä tila on saattanut muodostua suht nopeasti, esimerkiksi toistuvien antibioottikuurien seurauksena, tai pitkällä aikavälillä huonon ruokavalion seurauksena. Samalla tavoin kuin kaikki edellä mainitut, myös tämä syy altistaa elimistön pitkittyneelle tulehdustilalle ja voi hoitamattomana aiheuttaa kroonisen sairauden.

Muitakin syitä saattaa olla, erilaiset virus ja bakteritulehdukset voivat myös olla taustasyynä. Samoin rakenteellisia häiriöitä tai solujen erilaisten muutosten aiheuttamia.  Nämä ovat kuitenkin suhteessa harvinaisempia ja vaativat lääkärin konsultaatiota, joten en käsittele niitä tässä yhteydessä tämän enempää. Ravintoneuvontaan tullessa nämä vaihtoehdot otetaan myös huomioon ja tarvittaessa asiakas ohjataan konsultoimaan asiasta lääkärin kanssa.

Yliaktiivisen suolen rauhoittaminen

Jos suoli toimii yliaktiivisesti 1-2 päivän ajan, ei siitä tarvitse olla sen suuremmin huolissaan. Todennäköisesti syynä on stressipiikki, lääkekuuri tai epäsopiva ruoka. Stressiin, usein tämä on esiintymisjännitystä tai vastaavaa, auttaa vain vagus hermon rauhoittelu, eli hengitä syvään, meditoi, testaa EFT-naputtelua tai akupunktiota jotka kaikki voivat auttaa jännitystilan rauhoittamiseen. Jos epäilet syyksi epäsopivaa ruokaa, kannattaa elimistöä tukea niin hiilitableteilla (imevät mahdolliset myrkyt itseensä), ruuansulatusentsyymeillä ja kuituvalmisteilla. Turistiripuli on hyvä esimerkki tällaisesta akuutista yliaktiivisesta suolesta. Siihen kannattaa varautua jo matkalle lähtiessä ja varata mukaan esim precosan jonka sisältämä Saccharomyces boulardii, hiivapohjainen probiootti, auttaa suoliston mikrobikantaa tasapainottumaan ja puolustautumaan elimistöön livahtanutta virus- tai bakteeri vihollista vastaan. Precosan toimii myös antibioottikuurin aiheuttamaan suoliston epätasapainoon, tosin silloin kannattaa sitten tukea muutenkin suoliston hyvän bakteerikannan palautumista lääkekuurin jälkeen.

Jos oireilu jatkuu pidempään kuin muutaman päivän, on aihetta kiinnittää syihin jo suuremmin huomiota. Helpoiten tämä toteutuu ruoka- ja oirepäiväkirjalla. Seuraa siis mitä syöt ja milloin elimistö kiukuttelee. Onko läsnä stressitekijöitä? Onko elimistö ehtinyt palautua edellisen päivän rasituksista jne jne. Löydät varsin todennäköisesti syyn mikä nämä toistuvat reaktiot aiheuttavat.

Mikäli oirepäiväkirja kertoo että vatsasi tyhjenee ärhäkästi aamukahvin jälkeen, kannattaa harkita että testaat jättää kahvin muutamaksi päiväksi pois ja katsot mitä tapahtuu. Jos vatsa rauhoittuu voit muutaman päivän jälkeen vuorostaan testata miten elimistö reagoi kun palautat kahvin aamurutiiniin jne. Jos tuntuu ettet itse löydä syytä reagoinnille tai yksittäiset ruoka-aineet eivät osoittaudu syyllisiksi, eli selkeä kaava puuttuu kokonaisuudesta, voit varata ajan ravintoneuvontaan ja katsotaan yhdessä mistä se syyllinen löytyy.

Voit myös testata auttaako ruuansulatusentsyymien ja kuitujen lisääminen rauhoittamaan vatsaa. Oman ongelmavatsani pelasti aikanaan FitLinen Optimaalisetti, ja siitä oleellisempana tekijänä Basics, suoliston hyvinvointijuoma joka sopii hyvin herkkävatsaiselle. Basics sisältää siis 32 erilaista kasviperäistä ruuansulatusentsyymiä, liukenevia ja liukenemattomia kuituja, sekä kahta kantaa maitohappobakteereita. Nykyään käytän päivittäin suolistoni hyvinvoinnin turvaajana sen ”luksus versiota” eli Powercoctailia joka antaa myös energiaa B-vitamiinien muodossa ja sisältää monipuolisemman yrttikattauksen kuin hellävarainen Basics.

Yliaktiivisen suolen hoitopolku ravintoneuvonnassa

Aina omat voimavarat ja tietotaito eivät riitä ratkaisun löytämiseen. Silloin suosittelen kääntymään ravintoneuvojan tai -terapeutin puoleen. Pitkittyneitä suolisto-oireita korjatessa kannattaa asennoitua siihen että korjautuminen ei valitettavasti tapahdu sormia napsauttamalla, vaan se vaatii aikaa. Tästä syystä suolisto-oireiden korjaamiseen kannattaa varata joko 3 kk tai 6 kk hoito-ohjelma. Näissä ensimmäisellä kerralla kartoitetaan tilanne ja tehdään hoitosuunnitelma jossa mietitään tarvitaanko mahdollisesti yliherkkyys- tai suolistotestejä. Mikäli tarvitaan, otetaan ne ja hoitoprotokolla rakennetaan tarkemmin sitten niiden päälle.

Hoito-ohjelma etenee askel kerrallaan, edeten aina sen mukaan miten keho on reagoinut edellisiin muutoksiin. Karkeasti sanottuna ensin poistetaan haitalliset tekijät, sitten tuetaan suoliston kuntoa ja autetaan kehoa taltuttamaan mahdollinen tulehdus, sen jälkeen istutetaan suolistoon terve bakteerikanta ja luodaan monipuolinen ja ravitseva ruokavalio joka ylläpitää hyvän bakteerikannan kasvua.

Jos taustalla on stressitekijät, ravintoneuvonnan yhteydessä kartoitetaan myös keinoja jolla stressitasot saadaan laskettua ja elimistölle mahdollistetaan hyvä uni ja palautuminen. Tarvittaessa ravintoneuvonnasta ohjataan sitten jatkohoitoon rentoutusterapiaan, akupunktioon, elämänhallinnan valmentajalle tai työnohjaajalle. Usein stressin laskemisen kotihoidoksi riittää ”reseptillä” määrätty kävely metsässä tai joogan aloittaminen.

Mitä aikaisemmassa vaiheessa oireiluun puuttuu, sitä nopeammin oireet saa korjattua. Tämä pätee varsinkin lapsiin ja nuoriin. Eli jos perheen nuoriso-osasto on valittanut vatsaansa viikon pari, ja ramppaa vessassa tiuhaan tahtiin, ei kannata jäädä pitkäksi aikaa oireita seuraamaan, vaan mielummin varata ennemmin, kuin myöhemmin konsultaatioaika jossa tilanne saadaan kartoitettua ja tarvittavat suolistoa tukevat toimet aloitettua, niin vaiva ei pääse kroonistumaan. Tällöin ei yleensä tarvita myöskään pitkiä hoito-ohjelmia, vaan 1-2 tapaamista riittää ongelman ratkaisuun.

Alussa lupailin tarjouslinkin, saat itse asiassa käyttöösi kolme linkkiä josta voit valita mieluisamman. Jos koet suolesi olevan yliaktiivinen, ja kaipaat siihen ravintoneuvojan apuja, voit nyt elokuun ajan tilata alkukartoituksen, 3 kk tai 6 kk paketin ravintoneuvontaa -10% alennuksella käyttämällä kassalla koodia BLOGI10. Pääset näkemään tarkemmat kuvaukset siitä, mitä alkukartoitus ja paketit pitävät sisällään hinnasto-sivulta. Toimi nopeasti, kalenterini täyttyy syksyn osalta varsin hyvää vauhtia.

Artikkeli sisältää tuotemarkkinointia.

Kauppalehti uutisoi 10.7.2019 että Suomessa on yli 100 000 aliravittua yli 65-vuotiasta seniorikansalaista, ja että tilanteen korjaaminen toisi Suomelle yli puolen miljardin euron vuotuiset säästöt.

Suomalaistutkimuksen mukaan 55 prosenttia suomalaisista pitkäaikaishoidossa olevista vanhuksista on vajaaravittuja ja 40 prosenttia vajaaravitsemusriskissä. Kaikista pitkäaikaishoidon potilaista 15 prosenttia on vajaaravittuja ja 68 prosenttia heistä kuuluu riskiryhmään.

Nutricia Suomen julkaiseman laskelman mukaan lääketieteellisen ravitsemuksen ja erityisesti täydennysravintovalmisteiden avulla voitaisiin Suomessa vähentää 650 000 sairaalahoitoon ohjausta. Lisäksi sillä voitaisiin vuosittain estää ikääntyneiden keskuudessa 17 000 antibioottireseptiä ja 54 000 painehaavaa.

Hurjia lukuja. Mieleen tulee esittää kysymys, miten tämä on ylipäätään mahdollista hyvinvointiyhteiskunnassa?

Kuinka korjata seniorikansalaisen vajaaravitsemus?

Mennäänpä ensin taas ihan perusasioihin, eli mitä tarkoittaa vajaaravitsemus ja aliravitsemus? Jokaiselle tulee varmasti aliravitsemuksesta mieleen kuvat katastrofialueiden nälkäänäkevistä lapsista, joiden kylkiluut paistavat ihon alta ja lihaksia ei ole lainkaan on vain pallomainen vatsa. Aliravitsemus on yleensä tila jossa nälkää taltutetaan yhdellä tai kahdella ravintoaineella jotka ovat ravinneköyhiä, eli esimerkiksi ainoa ruoka jota näillä nälkää näkevillä alueilla saatetaan saada on riisimössö (tai jostain paikallisesta vastaavasta viljasta keitelty ateria). Aliravitsemukseen liittyy yleensä myös liian vähäinen kalorien saanti, eli elimistö hidastaa samalla kaikkia aineenvaihdunnan toimintoja, voidakseen säilyttää elimistön kierrätettävänä sen vähän polttoaineen joka on olemassa.

Vajaaravitsemus ei tarkoita sitä, etteikö henkilö saisi tarpeeksi kaloreita, vaan sitä että ne ovat herkästi ns tyhjiä kaloreita, eli ilman ravintoaineita. Usein tähän tilaan ajaudutaan siinä vaiheessa, kun iäkäs ihminen jää yksin, eikä viitsi/jaksa/halua kokata itselleen varsinaisesti mitään, vaan ruokailu hoidetaan eineksillä ja/tai valmisaterioilla.

Hälyttävää on mielestäni se, että erilaisissa hoitokodeissa ja muissa laitoksissa ilmenee tätä vajaaravitsemusta yhtä paljon, ellei enemmän, kuin omatoimisesti kotona asuvien senioreiden keskuudessa. Siinä vaiheessa kun maksetaan hoidosta ja ruuasta laitokselle, pitäisi olla itsestään selvää, että ruoka on toimintakykyä ylläpitävää, monipuolista ja ravitsevaa, eikä pelkästään vatsan täytettä. Valitettavasti näin ei aina ole, varsinkaan jos seniori joutuu jonkin ruokaherkkyyden tai allergian takia syömään rajoitettua ruokavaliota.

Seniorin ravintotarve

Kuinka elimistön ravintotarve muuttuu iän myötä? Ikääntyessä solutason aineenvaihdunta hidastuu ja solujen uudistuminen hidastuu. Monet tulkitsevat tämän virheellisesti niin, ettei elimistö enää tarvitse iän myötä samalla tavalla polttoainetta kuin nuorempana. Kun fyysinen aktiivisuus vähenee, on täysin totta että kaloreita ei tarvita samalla tavoin kun nuoremmalla iällä, mutta se mitä ne kalorit sisältävät on entistä oleellisempaa.

Jos ja kun halutaan säilyttää toimintakyky ja ehkäistä ikääntymisen mukanaan tuomia sairauksia, on huolehdittava ravintoaineiden; vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden sekä rasva- ja aminohappojen riittävästä saannista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että teollisesta perunamuussijauheesta ja eineslihapullista ruskeassa kastikkeessa, parin tuoreen kurkkuviipaleen kera, tai voileivästä (olipa se sitten höttöä vehnäleipää tai täysjyväruista) ja margariinista sekä kevytkalkkunaleikkeestä ei yksinkertaisesti saada sitä kaikkea mitä elimistö tarvitsee. Vatsa niillä voi kyllä tulla täyteen ja nälän tunne poistua, mutta solut huutavat yhä ravintoa ja seurauksena on entisestään hidastuva toimintakyky, vyötärölle kertyvä vararengas, heikosti toimiva suoli ja elimistön erilaiset oireilut, kuten nivelten jäykkyys ja kolotus, lihaskouristukset, sydänoireet jne.

Senioreilla proteiinin tarve on aikuisväestöä merkittävästi suurempi, 1.5 g/kg (15–20 E %). Aamuaterian, lounaan ja päivällisen suositeltava proteiinimäärä on vähintään 20-25 g/ateria. Näiden lisäksi on hyvä nauttia proteiinipitoinen väli- ja iltapala. Keskiverrolla 70 kg painavalla seniorilla päivittäin on siis toivottavaa saada 105 g proteiinia, jolloin jos päivän kolme pääateriaa sisältävät 25g jokainen, jää välipaloille proteiinitarvetta vielä yhteensä 30 g. Jos tuntuu että proteiinin saanti ruuasta on liian vaativaa, kannattaa harkita täydennykseksi välttämättömät aminohapot sisältävää lisäravinnetta. Esimerkiksi ProShape® Amino sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja (eli niitä mitä keho ei voi itse syntetisoida muista aminohapoista) lihaksia ja aivo- sekä hermostotoimintaa ylläpitävässä suhteessa.

Riittävä nesteen saanti on välttämätön terveyden ylläpidossa. Ikääntyessä janontunne väheneee, mikä lisää nestetasapainon häiriöitä. Jos elimistön nesteen saanti vähenee, tarkoittaa se käytännössä heikentyvää suoliston toimintaa (ulostemassa kiinteytyy eikä liiku suolessa kuten pitäisi), kuona-aineiden ja myrkkyjen kertymistä elimistöön kun elimistö imeyttää paksusuolesta ja munuaistiehyistä vettä takaisin elimistön käyttöön. Syljen erittymisen väheneminen on yksi selkeä merkki elimistön liian vähäisestä nestemäärästä. Silloin tietää että kroppa kierrättää ”kakkavettä” rasittaen maksaa, kun se joutuu putsaamaan tätä jätevettä takaisin verenkierron ja solujen nesteytykseen. Hyvä vinkki senioreille (ja toki nuoremmillekin) on varata 2 litran vesikannu pöydälle tai jääkaappiin ja huolehtia siitä että vähintään tuo kannullinen vettä tulee juotua päivän mittaan.

Pehmeä rasva, erityisesti kalan sisältämät omega3-rasvahapot, alentavat veren triglyseridipitoisuutta, estävät verihiutaleiden kokkaroitumista, vähentävät tulehduksia sekä voivat vähentää masentuneisuutta.

Senioreilla on usein ongelmia vatsan toiminnan kanssa. Peristeelinen (eli ulostetta eteenpäin siirtävä) liike heikkenee suoliston lihaksiston heiketessä (pääsemme jälleen siihen tarpeeseen että elimistö tarvitsee aminohapot jotta lihaksisto ei surkastu). Ruuansulatusnesteiden erittyminen voi vähentyä niin nestevajeen kun kivennäis- ja hivenainepuutosten seurauksena, tällöin ruoka ei pilkkoudu kunnolla eikä ravinteet pääse imeytymään. Ja jos tuoreravinnon määrä vähenee ruokavaliosta, esim huonon hampaiston takia, ei suoliston hyvät mikrobit saa tarvitsemaansa entsymaattista ravintoa, jolloin suoliston bakteerikanta heikkenee ja seurauksena voi olla erilaiset suolistovaivat, mm ummetus, ripuli jne.

Lääkehoito ja ravitsemus.

Monet lääkkeet aiheuttavat osaltaan erilaisia oireiluja jotka saattavat vähentää ruokahalua tai vaikeuttaa ruuan imeytymistä/sulamista. Osa lääkkeistä on sellaisia joita voidaan korvata ravinnolla, esimerkiksi diureettien sijaan voi käyttää nesteen poistumista lisäävää yrttiteetä. Mahdollisista vaihtoehdoista lääkkeille on tietenkin aina neuvoteltava lääkärin kanssa, mieluiten yhdessä ravintoneuvojan/-terapeutin kanssa. Seuraavassa on suora lainaus valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeista ikääntyneen ravitsemukselle:

Kuiva suu, metallin maku suussa, mahavaivat, ummetus ja ripuli vähentävät syömistä ja heikentävät ravitsemustilaa.

Seuraavat lääkkeet voivat liittyä näihin oireisiin:

Kuivan suun tunne

diureetit, virtsankarkailun estolääkkeet, antipsykootit

Metallin maku suussa

nukahtamislääkkeet (tsopikloni)

Mahavaivat, pahoinvoinnin tunne

masennuslääkkeet, Alzheimerin taudin lääkkeet

Ummetus

kalsiuminsalpaajat, neuroleptit, vahvat kipulääkkeet (opiaatit), virtsankarkailun estolääkkeet

Ripuli

mangnesiumvalmisteet, tulehduskirpulääkkeet ja antibiootit.

Lääkityksiä on aiheellista tarkistaa lääkärin kanssa vuosittain, jotta ylilääkitsemiseltä vältytään. Ravitsemustilan muutokset vaikuttavat myös lääkityksen tarpeeseen (usein tarvetta vähentäen).

Ravintolisillä lisää toimintakykyä

Oma, nyt jo edesmennyt, isoäitini joka asui palvelutalossa ja ruokaili pääsääntöisesti ateriapalvelun tuomilla aterioilla, meni lopulta niin huonoon kuntoon, että päätyi apaattiseksi, täysin autettavaksi vuodepotilaaksi. Totesimme äitini kanssa, että ehkä ravintolisistä olisi hänellekin hyötyä. Luonnollisesti käyttöön valikoitui samat tuotteet joita itsekin käytimme, eli FitLinen Optimaalisetti (tukee suoliston hyvinvointia sisältämällä liukenevia ja liukenemattomia kuituja, ruuansulatusentsyymejä, maitohappobakteereita sekä laajan kattauksen kasviksista uutettuja vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita), jo edellä mainittu ProShape® Amino (lihaskadon välttämiseen) ja lisäksi vielä Sydänduo (sisältää omega3 ja Q10, eli tukee sydämen ja verisuonten toimintaa ja parantaa mitokondrioiden toimintaa, eli tehostaa solutason aineenvaihduntaa).

Parin kuukauden ravintolisien käytön jälkeen isoäitini yllätti minut iloisesti eräällä vierailullani. Hän tarttui vuoteen laitoihin ja veti itsensä istumaan. Voitte uskoa, että olin erittäin onnellinen tilanteessa. Muutamassa kuukaudessa hän vielä omatoimisesti kuntoutti itsensä jalkeillekin. Muutos parempaan ei tietenkään tapahtunut välittömästi, vaan vaati viikkojen järjestelmällisen työn. Joka päivä piti juoda aamu ja iltajuoma lisäravinteita, alkuun juottaminen tapahtui lähes puoliväkisin, mutta jo reilun viikon jälkeen huomasi muutoksen siinä, että tyhjään ja apaattiseen katseeseen heräsi taas eloa ja se vanha tuttu isoäiti pilkahti taas olemuksesta. Sen jälkeen hän itsekin halusi juoda lisää elinvoimaa tuovat juomat. Pikkuhiljaa toimintakyvyn palautuessa parannettiin myös ruokavaliota pois teollisesta, enemmän terveelliseen kotiruokaan.

Taikasana valituissa ravintolisissä oli imeytyvyys. Kun ravinteet oli kasviksista uutettuja, eli muodossa jonka elimistö tunnistaa, eikä synteettisiä, kykeni elimistö myös hyödyntämään nämä parhaalla mahdollisella tavalla. Pillerit, synteettiset valmisteet ovat herkästi ravintolisissäkin niitä jotka voivat aiheuttaa vastaavia ongelmia kuin lääkeaineet, jos elimistö ei esimerkiksi kykene imeyttämään magnesiumia suoliston limakalvon läpi verenkiertoon ja sieltä soluihin, on lopputuloksena helposti ripuli, sillä magnesium sitoo vettä itseensä ja näinollen se saattaa jopa aiheuttaa nestehukasta johtuvia lihaskouristuksia sen sijaan että ehkäisisi niitä.

Koska on oikea aika puuttua ravitsemukseen?

Sanoisin että koskaan ei ole liian myöhäistä. Mutta mitä paremmassa kunnossa toimintakyky halutaan säilyttää, sitä aikaisemmin asia kannattaa ottaa tarkastelun alle. Korjausliikkeiden vaikutukset näkyvät ja tuntuvat viikoissa ja kuukausissa, mutta ne virheliikkeet, ne tekevät huomaamatonta kavalaa myyräntyötään sielä taustalla pikkuhiljaa. Eli käytännössä ruokavaliovalinnat jota teet 50 vuotiaana, näkyvät 55-60 vuotiaana jos meno jatkuu samana. Eli jos haluat jäädä eläkkeelle hyvinvoivana, energisenä ja täynnä elinvoimaa, on 50+ viimeistään se hyvä hetki varmistaa että elimistö saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet jotta toiminta pysyy hyvänä koko elämän. Nuoremmalla iällä tottuminen riittävään määrään tuoreita kasviksia päivittäisessä ruokailussa, hyvälaatuisen proteiinin riittävä saanti, elimistön nestetasapainon ylläpitäminen ja kaiken sen välttäminen joka ylläpitää kehon tulehdustilaa lupaa terveempiä elinvuosia pitkälle tulevaisuuteen.

Jos perhepiirissä on seniori-ikäinen jonka ruokavalio ja ravinteiden saanti mietityttää, ota yhteys ja tarkistetaan tilanne ravintoneuvonnan avulla. Samassa yhteydessä voidaan tarkistaa myös lääkelistat ja saatte suosituksen minkä lääkkeiden kohdalla olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa mahdollisesta lääkityksen purkamisesta jos ja kun elimistö saadaan toimimaan paremmin ruokavalion avulla. Vähemmillä lääkkeillä vältetään aina tehokkaammin lääkkeiden aiheuttamien sivuvaikutusten riskejä.