Ravinto, Ravintolisät, Terveys

Saatko ruuasta tarvittavat ravinteet?

Edellisessä blogipostauksessa käsiteltiin yliaktiivisen suolen toimintaa ja se on herättänyt jonkun verran kysymyksiä siitä, mitä haittaa yliaktiivisesti toimivasta suolesta sitten oikeasti on? Oleellisin kysymys yliaktiivisen suolen kohdalla on

Saatko ruuasta tarvittavat ravinteet?

Koska ravinteiden imeytyminen liittyy muuhunkin kuin vain suolen yliaktiivisuuteen, käyn sitä nyt laajemminkin läpi.

Ruuansulatus alkaa suussa

Ensimmäinen ja hyvin oleellinen asia ruuansulatuksessa on se miten ruoka hienonnetaan. Pureskellessa ei pelkästään hienonneta mekaanisesti ruuan kappaleet, vaan samalla erittyy sylkeä, joka sisältää mm amylaasia, joka on hiilihydraatteja pilkkova entsyymi. Näin ruoka alkaa hajota kemiallisen prosessin seurauksena jo ennen vatsalaukkuun päätymistä.

Pienille lapsille, siis aivan sylivauvoille, annetaan ruoka valmiiksi soseutettuna. Jos koskaan olet miettinyt miksi näin, niin juuri siksi että pienen vauvan elimistö ei tuota vielä riittävästi kaikkia tarvittavia ruuansulatusentsyymejä, joten soseutuksella helpotetaan sekä puuttuvan purukaluston että varsinkin herkän suoliston toimintaa.

Hyvin moni tuntee jonkun sellaisen ihmisen jonka ruokailu on kiireistä hotkimista. Ruisleipä haukataan neljällä viidellä puraisulla, eikä paloja juurikaan hienonneta hampaissa, vaan ne nielaistaan vauhdissa juoman avulla. Ja lautasellinen ruokaa voi olla imuroitu sisuksiin reilusti alle kymmenessä minuutissa. Siinä voi miettiä montako puruliikettä koko aterialle on ehditty tekemään? Hyvin usein nämä pikasyömärit, hotkijat ja kiirehtijät ovat myös niitä jotka valittavat eri vatsaoireita. Tai jos eivät valita, niin sen näkee naamasta ja tuntee hajusta. Eli hyvin usein näiden seurauksena on kaasuvaivoja ja vatsanväänteitä jotka saavat naaman nurinpäin…

Eli halutessasi varmistaa sen että ruoka on vatsalaukkuun päätyessä siinä muodossa, että ravinteiden on edes jollain tasolla mahdollista imeytyä ruuasta, muista pureskella jokainen suupala vähintään 32 kertaa. Saatat oikeasti hämmästyä kuinka vähän pureskeluja olet tottunut tekemään ennenkuin nielaiset suun tyhjäksi. Haastan jokaisen testaamaan moneenko pureskeluun pääset normaali syöntityylilläsi.

Liikahappoa vai liian vähän vatsahappoa?

Seuraavaksi hienonnettu ruokamassa päätyy vatsalaukkuun, jossa sitä odottaa suolahappokylpy. Vatsalaukun toiminta vaikuttaa mielestäni hieman pesukoneelta, sillä vatsalaukku sekoittelee sisältöään liikkumalla ja pyrkien uittamaan kaiken tasaisesti tuossa mahanestekylvyssä. Mahaneste sisältää suolahappoa ja pepsiiniä jotka puolestaan käynnistää proteiinien hajoamisen.

Tv:ssä pyörii lähes jokaisella mainoskatkolla jonkinlainen närästykseen ja liikahappoisuuteen avun tuovan lääkkeen mainos. En sano etteikö oikeasti ole näitäkin joilla todellakin on liikaa vatsahappoja, mutta useimmissa tapauksissa kyse onkin siitä että vatsahappoja on liian vähän silloin kun niitä tarvittaisiin. Jos koet närästyksen proteiinipitoisen aterian jälkeen, tai tuntuu että vatsalaukkusi silloin turpoaa ”ilmapalloksi”, on kyseessä hapottomuus. Eli sen sijaan että vatsahapot sulattaisivat proteiinit siistiksi ruokasulaksi, josta elimistö voi suolistossa aloittaa aminohappojen ja muiden ravinteiden imeyttämisen, käynnistyykin vatsalaukussa hapottomuuden seurauksena liian emäksisessä ympäristössä ruuan käyminen ja mätäneminen joka puolestaan tuottaa ylimääräistä kaasua joka purkautuu happamina röyhtäyksinä.

Jos kyseessä on hapoton maha, lievittävät närästyslääkkeet kyllä hetkellisesti epämiellyttävää tunnetta ruokatorvessa, mutta valitettavasti ne samalla vain pahentavat hapottomuuskierrettä, estämällä vatsalaukkua erittämästä suolahappoa silloin kun sitä tarvitaan. Vatsan hapottomuudessa on myös omat riskinsä. Vatsahappojen yksi tehtävä on tuhota ruuansulatuselimistöön päätyvät pöpö, eli se toimii osaltaan myös osana immuunipuolustusta. Samoin vatsahapoilla on tärkeä merkitys kivennäis- ja hivenaineiden imeytymisessä. Eli esimerkiksi kalsiumin imeytyminen luuston tueksi on täysin riippuvainen siitä kykeneekö elimistö irroittamaan sitä ravinnosta (tai onko ravintolisä siinä muodossa että se kykenee imeytymään jos vatsahapot puuttuvat).

Ongelmia ohutsuolessa?

Vatsalaukusta ruokasulan kuuluisi annostautua pienin erin ohutsuoleen. Jos ruokamassa on hyvin hienonnettu ja sopivasti kylvetetty, alkaa tässä vaiheessa ravinteiden pääsääntöinen imeytyminen verenkiertoon. Sisäelimet, haima, maksa ja sappi vapauttavat omia entsymaattisia ja suoloja sisältäviä ruuansulatusnesteitään ja ruokamassa jatkaa niiden voimin pilkkoutumista yhä pienemmiksi molekyylirakenteiksi ja imeytyen suolen seinämän kautta verenkiertoon ja sieltä joko jatkokäsittelyyn maksaan tai suoraan polttoaineeksi soluihin.

Näin olisi siis ideaalitilanteessa. Jos ruokamassa onkin se neljällä haukkauksella nielaistu, nesteen voimin alas huuhdeltu ruisleipä jonka päällä vielä tuhdisti voita ja hyvä siivu kinkkumakkaraa, niin miten sujuvasti veikkaat että se on tähän mennessä hajonnut, varsinkin jos kyseessä on vielä se vatsalaukku joka on kuorrutettu päivittäin happosalpaajilla..? Tai jos kyseessä on höttöhiilarinen einesateria, yhtä vauhdikkaasti einehdittynä, niin massa on ehkä vapauttanut verenkiertoon jotain: nopeita hiilareita, jotka puolestaan antavat muutaman mutkan kautta haimaan tiedon, että verenkierrossa on paljon sokeria, joten tarvitaan insuliinia jotta se saadaan varastoitua.. Samalla kun sokeri siirtyisi soluihin, pitäisi sokerin mukana siirtyä myös ravinteita. Vaan entä jos prosessoitu einesateria ei niitä juurikaan sisällä? Seuraus on vähän sama kuin naapurin kakaroiden leikki käydä soittamassa naapurin mummun ovikelloa ja juosta piiloon. Aikansa mummu viitsii vaivautua ovelle, mutta koska kerta toisensa jälkeen sielä on vastassa pelkkää tyhjää, jää oven avaaminen jatkossa tekemättä. Tämä on siis karrikoidusti insuliiniresistenssi tila soluissa.

Jos ohutsuolessa matkaava ruokasula ei ole muodossa jossa se voisi luovuttaa elimistölle ravinteita, muuttuu se ongelmajätteeksi, jolloin suolisto pyrkii herkästi hankkiutumaan eroon ylimääräisestä taakasta (ripuli) tai vaihtoehtoisesti ruuansulatus hidastuu odottamaan prosessointiin tarvittavia ravinteita (ummetus).

Paksusuolen bakteerit

Moni vatsan väänteistä kärsinyt on saanut ohjeeksi testata FODMAP-ruokavaliota, jossa vältetään pitkäketjuisia hiilihydraatteja. Ongelma sinänsä ei ole niissä hiilihydraateissa vaan suoliston virheellisessä bakteerikannassa, tai oikeammin bakteerikannan epätasapainossa jolloin ruuansulatuskanavan alkupäässä ei ruoka pilkkoudu oikein ja nämä pitkäketjuiset hiilihydraatit päätyvät pilkkoutumatta paksusuoleen asti ja aiheuttavat sielä sitten paksusuolen bakteerien vaikutuksesta kaasun muodostumista (taas käyminen ja mätäneminen). Ja jälleen päästään yhteen syyhyn yliaktiivisen suolen toiminnassa, eli kun keho saa signaalin että kaikki ei ole suolistossa kunnossa, pyrkii se tyhjentämään koko putken mahdollisimman rivakasti häiriköistä ja seuraus on siis ripuli.

Suoliston bakteerikannan tasapainotukseen tärkein tekijä on ruokavalio. Jos syöt pääsääntöisesti niitä ruoka-aineita jotka ruokkivat huonoja bakteereita, saat suoliston täyteen näitä ”väärin” toimivia bakteereita. Ja kun syöt ruoka-aineita jotka ruokkivat sitä hyvää bakteerikantaa, ottavat hyvät tyypit vallan suolistossasi ja sitä kautta paranee niin ravinteiden imeytyminen kuin elimistön immuunipuolustus.

Helpot korjausliikkeet

Muutama perusasia auttaa jo helposti korjaamaan ruuansulatuksen toimintaa. Voit lähteä näistä liikkeelle ja hakeutua sitten tarpeen mukaan ravintoneuvontaan jolloin paneudutaan niihin yksilöllisempiin täsmäohjeisiin. Jos suolistosi on kiukutellut viikkoja, kuukausia tai vuosia, ymmärräthän ettei sen palautuminenkaan tapahdu ihan päivässä parissa ja sormia napsauttamalla. Korjaaminen vaatii useamman kuukauden (joissakin tapauksissa jopa vuoden tai vuosien) säännönmukaisen linjauksen valintoja paremman terveyden puolesta.

  1. Rauhoita ruokailu ja pureskele ruoka huolellisesti.
  2. Vältä pitkälle prosessoituja ruokia, valkoinen sokeri, valkoviljat ja einekset ovat huonojen bakteerien ruokaa.
  3. Valitse lautaselle tuoreita kasviksia. Aloita varovasti, suolistobakteerit voivat ”innostua” jos yhtäkkiä annat lautasen täydeltä tuoretta, jos tähän asti olet elänyt einesruualla tai pelkillä perunoilla ja läskisoosilla. Suoliston mahdollinen oireilu tuoreeseen ei tarkoita etteikö se olisi sinulle hyväksi, vaan se on vain merkki siitä ettei suolistossasi vielä ole tarpeeksi tarvittavaa bakteeristoa. Aloita pienestä ja kasvata tuore annosta vähitellen.
  4. Tue ruuansulatusta tarvittaessa ravintolisillä jotka varmistavat ravinteiden imeytymisen, hyvien bakteerien ruokkimisen ja hillitsevät mahdollista tulehdustilaa suolistossa.

Arvonta Hyvinvoinnin alkemian facebookissa ja instagramissa

Syyskuun kunniaksi käynnistyi Hyvinvoinnin alkemian facebooksivuilla ja instagramissa arvonta jossa voit voittaa 3 kk ravintoneuvontapaketin (arvo 450€). Osallistut arvontaan tykkäämällä sivusta, postauksesta ja kommentoimalla kuka paketin mielestäsi tarvitsisi. Arvonta on käynnissä syyskuun loppuun asti.

Jos et halua jättää onneasi vain onnettaren käsiin, voit varata oman konsultaation tai ravintoneuvontapaketin zaida@hyvinvoinninalkemia.fi tai 0445309323. Kaikki palveluvaihtoehdot löydät hinnastosta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s