liikunta, Ravinto, Terveys

Kuinka kuunnella kehoa?

Kuunteletko kehoasi?

Sitä mukaa kun vuosirenkaita on kertynyt lisää, olen oppinut kuuntelemaan kehoani tarkemmin. Se kertoo kyllä varsin helposti tarpeensa. Kiputilat, näköhäiriöt, ”sähköiskut”, evvvk-olotila, tasapainon heittelyt jne jne jne. Nämä kaikki olivat kehon signaaleja jolla se kertoi että tasapainotila oli kärsinyt. Pieniä oireita, sellaisia mihin joskus nuorempana ei kiinnittänyt mitään huomiota. Pieniä oireita, johon useimmat ihmiset eivät varmaan lainkaan kiinnitä huomiota. Niistä oli tullut minulle ohjauspaneeli josta pystyin seuraamaan olotilaani. Muutaman päivän saatoin ”venyä” jos kalenteri oli täynnä vaikka kroppa ilmoitti levon tarpeesta. Mutta jos kalenteri oli täynnä seuraavat pari viikkoa, kun ensimmäiset varoitussignaalit ilmenivät, silloin en edes yrittänyt venyä, silloin piti priorisoida ja järjestää aikaa palautumiselle, sillä tiedostin sen, että muuten kroppa ottaisi sen tavalla tai toisella.

Monet tuntemani ihmiset vaativat keholtaan liikaa ja moittivat heikkoudeksi sitä jos kuuntelee kehon merkkejä. Sitten nämä samat ihmiset ovat niitä, jotka ihmettelevät kun kroppa pettää tavalla tai toisella ”ihan yhtäkkiä”. En tarkoita nyt sitä etteikö kehoa saisi rasittaa, enkä sitä että treenissä kipu olisi välittömästi merkki siitä että treeni tulee lopettaa. Ei, vaan silloin on mietittävä tekeekö jotain väärin, liikaa tai puuttuuko jotain. Kun esimerkiksi kuuntelee kehon ensimmäisiä merkkejä treenatessa maratoonille, voi välttää marssimurtumat jaloissa. Ensimmäinen merkki voi olla epämiellyttävä tunne säärissä tai jalkahovissa. Ei siis edes kipu, vaan sellainen vähän outo olo jolle ei edes löydä kuvailevia sanoja. Pitääkö lopettaa juokseminen? Ei! Pitääkö olla välittämättä tunteesta ja juosta vaan? Ei! Se mitä tarvitsee tehdä, on miettiä ovatko käytössä olevat kengät sopivat? Jos juoksee asfaltilla tarvitsee paremman vaimennuksen kengissä kuin jos juoksee metsäpoluilla tai pururadalla.  Toiseksi, onko liikeradat ja tekniikat oikein? Jos lantion alueen lihaksissa ja/tai kalvoissa on kireyttä, voi jalkojen asento olla väärä, jolloin sääri kiertyy väärään asentoon ja altistuu vammoille. Tässä kannattaa konsultoida fysiologiaan ja juoksutekniikkaan perehtynyttä henkilöä joka osaa neuvoa. Ja kolmanneksi tarkastele yritätkö liikaa. Jos suoraan lähdet ilman treenaamista juoksemaan täyden maratonin, on lopputulos varmasti katastrofi. Jos asteittain opetat kehon vaativampiin suorituksiin, aloittaen (tarvittaessa) vaikka kävelemällä ensin kertaalleen urheilukentän ympäri, ja seuraavalla kerralla juosten sen pätkittäin jne saat kropan toimimaan haluamallasi tavalla. Kaikki on mahdollista, mutta kuta rankempia suorituksia keholta haluat vaatia, sitä paremman valmistautumisen se vaatii ennakkoon.

Kehon eri merkit kertovat eri tarpeista. Kehon merkkejä tulisi kuunnella samalla tavalla kuin pienen lapsen vanhempi kuuntelee lapsen antamia merkkejä. Lapsi joka osaa jo puhua antaa usein pienen merkin kertomalla että on jano. Jos vanhemmat eivät reagoi tähän merkkiin, voimistaa lapsi ääntään ja esittää vaatimuksen uudestaan. Jos tähänkään ei reagoida, on lopputuloksena itkupotku-raivarit jota ei voi enää jättää huomiotta. Keho toimii samalla tavoin, ensin se antaa vaivihkaisen merkin, seuraavaksi seuraa muutama selkeämpi merkki joihin olisi jo aiheellista reagoida, sillä siinä vaiheessa kun kroppa saa ”itkupotkuraivarit” on usein jo tapahtunut jokin vaurio ja toipuminen vaatii aikaa. Se ensimmäiseen varovaiseen merkkiin reagointi auttaa toimimaan kehon kanssa yhteistyössä parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitkä kehon antamat merkit liittyvät ravitsemukseen?

Ravintoneuvojana olen toki tottunut kiinnittämään huomion varsinkin asioihin joita voi korjata ravitsemuksella ja lisäravinteilla, ja niitä on todella paljon. Yleensä siinä vaiheessa kun ihmiset hakeutuvat asiakkaakseni he ovat jo varsin usein jo tuossa ”itkupotkuraivari”-tilassa, eli kroppa oireilee merkein joista ei voi erehtyä. Vatsakivut, ummetus, ripuli,  päänsäryt, iho-oireet, nivelkivut, PMS oireilut, vaihdevuosioireilut jne. Kaikki sellaisia joihin ravinnolla olisi ollut helppo vaikuttaa aikaisemmin, mutta johon silti voidaan yhä tuoda helpotusta oireiden ollessa jo selkeät.

Oireet, joita moni ei miellä edes oireeksi, mutta joita olisi hyvä havainnoida, on mm vatsan toiminnan hidastuminen/kiihtyminen, ilmavaivat, hikka, röyhtäilyt, haiseva uloste, ”suonenvedot” ja elohiiri silmässä, ihon ”kukkiminen”, hilseilevä päänahka, kutina, ihon värimuutokset, palelu tai hikoilu silloin kun sille ei ole selkeää syytä, painon nousu tai lasku. Myös se jos ei kahdeksan tunnin yöunien jälkeen koe itseään levänneeksi tai pinna on koko ajan tiukalla ja kärsii mielialan alavireisyydestä tai ailahteluista on merkki siitä ettei kaikki ole tasapainossa.

Kuinka hoitaa terveyttä?

Valtaosa meistä puhuu terveydenhoidosta ja silti käytännössä hoidetaan sairautta. Terveyden hoito ei ole vain sairauden poistamista, vaan elimistön tasapainon ylläpitämistä ja sairauden ennaltaehkäisyä. Valitettavan moni tosiaan kiinnittää huomion terveyteen vasta kun kuomaa sen puuttuvan. Silloin päädytään samaan tilanteeseen kuin jos meillä on puhdas ehjä vaate, emmekä välitä varjella sitä, vaan sallimme sen likaantua ja rikkoutua. Saamme toki pestyä (useimmiten) sen puhtaaksi ja parsittua reijän umpeen, mutta se ei ole enää se sama tahraton ja täysin ehjä vaate.

Terveys on helpoin ylläpitää kuuntelemalla kehon antamia merkkejä, hahmottamalla riskitekijät ja toimimalla sitten tavoin jotka tukevat tavoitetta, eli terveyden säilyttämistä. Riskien kartoituksessa auttavat geenitestit. Kehon pienimmätkin merkit kertovat mihin huomio pitäisi kiinnittää ja tarvittaessa syiden selvittämiseen voidaan hyödyntää sitten verikokeita arvojen ja mahdollisten yliherkkyyksien selvittämiseen. Hyvin monesti se terveyden ylläpitäminen vaatii vain hienosäätöä. Hienosäätöä, jolla parannetaa tasapainoa ja saadaan kaikki toimimaan optimaalisesti. Elimistömme on hienovarainen järjestelmä jossa kaikki on yhteydessä kaikkeen. Hormonit säätelevät ravinteiden imeytymistä soluihin ja ravinteet säätelevät hormonien toimintaa. Yhden kohdan epätasapaino ei välttämättä heti näy tai tunnu missään, mutta pikkuhiljaa vaikutus laajenee ja oireilu muuttuu näkyväksi. Reaktio on sama kuin jos auton renkaasta putoaa tasapainotuspala. Ensin et huomaa sitä lainkaan, mutta hiljalleen huomaat että rengas täristää ja vähitellen ongelma laajenee kunnes edessä voi olla kallis korjaamokeikka. Puutu siis ongelmiin siinä vaiheessa kun ne ovat vielä vähäpätöisiä ja mitättömiä, niin niiden tasapainottaminenkin on kiinni yhdestä kahdesta pikkuseikasta ja niiden korjaamisesta.

Mikä on yleisin syy elimistön ongelmiin?

Tämä kysymys on varsin oleellinen ja erittäin yksinkertainen. Vastaus löytyy kun mietit mitä ilman ihminen ei kykene elämään. Ihminen kykenee pärjäämään viikkokausia ilman ruokaa, ja tarvittaessa melko kauan jopa ilman vettäkin. Mutta ilman happea emme pärjää montaa minuuttia. Yleisin syys elimistön ongelmiin on siis hapen puute kudoksessa. Se ensimmäinen pieni teko hyvinvointisi parhaaksi olkoon siis ryhdin ojentaminen ja muutama kunnollinen syvä ja rauhallinen sisään ja ulos hengitys . Kun elimistösi saa happea, toimivat kehon prosessit heti jo hieman paremmin.

Jos nyt tuli mieleesi että ehkä elimistösi on yrittänyt viime aikoina vaivihkaa antaa merkkejä, mutta et osaa niitä itse tulkita, älä epäröi ottaa yhteyttä ja varata aikaa konsultaatioon niin katsotaan mitä kehosi yrittää kertoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.