Kuten olen joskus ennenkin tainnut mainita, lapsuudessa yksi suosikkileikkini oli leikkiä parantajaa. Keräsin metsästä ja pelloilta kasveja joita käytin sitten ”lääkitsemiseen”. Joidenkin tehon tiesin aivan oikeasti, esimerkiksi ratamon kyvyn tyrehdyttää verenvuoto ja pajun kuoren teho särkylääkkeenä. Valtaosa ”yrteistä” oli kuitenkin vain osa leikkiä ja mukaan kerääntyi milloin oravan irroittamia kävyn suomuja, milloin tietyllä tavalla kiertynyttä heinää.

Varttuessa nuo leikit jäivät, samoin ajatus parantamisesta. Kunnes jossain vaiheessa kaipaus hyvinvointiin heräsi ja polkuni lähti kulkemaan askel kerrallaan kohti omaa ja muiden hyvinvointia.

Nyt olen ottanut uuden askeleen kohti tuota lapsuuden unelma-ammattia. Olen aloittanut opiskelun Terveysopisto Saluksessa, tähtäimessä valmistua ravintoterapeutiksi.

Jatkossa jaan tässä blogissa koulutuksen edetessä mieleen nousevia ajatuksia ja pohdintoja terveydestä ja hyvinvoinnista, sekä jaan vinkkejä ja ohjeita kuinka voit yksinkertaisesti tehdä omasta elämästäsi parempaa. Edelleen voit varata ajan henkilökohtaiseen konsultaatioon, on kyse sitten arkisen hyvinvoinnin tai painonhallinnan tavoitteiden asettamisesta tai jatkossa myös selkeämmin sairauksien tukemisesta ja  hoitamisesta siltä osin kuin se ravitsemuksellisesti vain on mahdollista. Siihen asti, kunnes oma pätevyyteni riittää terapeutin töihin, taustatukena ovat ammattilaiset yhteistyökumppanini ja menttorini.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että aina on helpompi ja parempi ennaltaehkäistä sairauksia fiksuilla valinnoilla kuin yrittää löytää ratkaisuja ongelmien jo ilmaannuttua. Eli mielummin ota yhteys vaikkei mitään ongelmia vielä edes olisikaan, ja jos on, käänny puoleeni jo ennen kuin ongelmat ovat kasvaneet elämää vakavasti häiritseväksi.

Olen hyvin kalenteriorjentoitunut ihminen. Samoin rakastan erilaisten listojen tekemistä ja muistilaput täyttävät yleensä työpöytäni, sillä tiedostan sen etten muista asioita ellen kirjoita niitä ylös.

Ennen joulua törmäsin ensimmäisen kerran ilmiöön nimeltä bullet journal. Bullet coffee oli entuudestaan tuttu hyvinvoinnin biohakkeroinnissa, ja jotenkin tuo nimi ”Bullet Journal” loi heti fiiliksen samalla tavoin arjen hakkeroinnista. Ja siitä tässä todellakin oli kyse. En kuitenkaan heti syttynyt idealle, aika ja keskittymiskyky oli kortilla, joten idea jäi muhimaan.

Tammikuun lopussa kun tyhjensin työhuoneeni Töölössä ja siirsin toiminnan taas vaihteeksi kotiin, totesin että päiviini vapautui pari tuntia lisää aikaa, se aika mikä ennen oli mennyt autossa istuessa kaupunkiin ajaessa. Nyt oli aikaa paneutua myös bujoon.

Bullet journal on siis oman näköinen, tekijänsä näköinen, yhdistelmä kalenteria, muistilappuja, listoja ja päiväkirjaa. Hakusanoilla #bulletjournal ja #bujo löytyy miljoonia ideoita niin youtubesta, instasta kuin pinterestistä.

Tässä videossa on järjestelmän kehittäjän lyhyt johdatus asiaan. Ja vinkki, asetuksista löytyy videoon myös suomenkielinen tekstitys, jos sitä kaipaa ja jos se ei näy suoraan.

Omalla kohdallani aloitus oli varsin yksinkertainen:

  • Ostin kauniskantisen kirjasen, jossa on valkoiset sivut. (toiset suosivat valmiiksi painettuja bujo-kirjoja, toiset valitsevat ruutuvihon, joku tykkää pisteistä sivuilla)
  • Kirjasin ensimmäiselle aukeamalle ”avaimen”, eli koodit joita käytän (arvaan että nämä tulevat muuttumaan ajan kanssa) ja ensimmäisen Index-sivun. Olisin toki voinut kirjoittaa ihan suomeksi sisällysluettelo, mutta jostain syystä tuo Index houkutti enemmän. Jätin seuraavan aukeaman tyhjäksi, sillä sisällysluettelo tulee jatkumaan sinne.
  • Seuraavalle aukeamalle kirjasin tulevan 6 kk ”tulevaisuus lokin”, eli ne oleelliset tapahtumat jotka kunkin kuukauden aikana tapahtuvat. Omassa lokissani nämä ovat koulutuksia ja koiriini liittyviä (kisoja, näytttelyitä, seminaareja). Kirjasin myös tavoitteeni työn parissa, eli millä uraportaalla haluan olla missäkin vaiheessa.
  • Seuraavaksi tuli helmikuun kalenteri. Eli aukeaman ensimmäiselle sivulle kuukauden päivät (tein riveinä, taidan maaliskuulle kokeilla seinäkalenterimaista ruudukkoa). Ja aukeaman toiselle sivulle listaus mitä kaikkea kuukauden aikana pitää muistaa. Tyyliin: ”ilmoita koirat talvimaastoihin”, ”sovi ihonhoitoluokka Anninan kanssa” jne.
  • Ja sitten oli vuorossa päiväkohtainen listaus. Oma kalenterini alkoi 1.2 joka oli keskiviikko, joten aukeamalle tuli nyt päivät ke-su. Kirjoitan joka päivä, illalla ennen nukkumaan menoa seuraavan päivän tehtävälistan sen päivän kohdalle (tyyliin 6 most important-list, mutten ole rajoittanut määrää kuuteen, vaan kirjaan sinne kaikki mitä pitää muistaa). Päivän mittaan, sitä mukaa kun asiat on hoidettu merkitsen ne valmiiksi ja illalla tarkistan mitä on jäänyt tekemättä, mietin onko se vielä ajankohtainen, jos on siirrän seuraavalle päivälle tai seuraavaan sopivaan ajankohtaan ja jos ei ole enää oleellinen, viivaan sen listasta yli. Kirjaan päiväkohtaisiin myös päivän tuntemuksia, jos päivä on ollut erinomainen kirjaan sen ylös, jos asiat on menneet pieleen kirjaan toimintaidean vastaavien tilanteiden varalle.
  • Sitten ovat listaussivuni. Kenelle minun pitäisi muistaa kertoa työstäni, kenen kanssa sopia tapaamisia jne. Eli aina kun mieleeni tulee joku jolle pitää muistaa soittaa tai laittaa viestiä, kirjaan hänet listaani.
  • Kirjasin BuJooni myös treenipäiväkirjan koirien kanssa, säästösuunnitelman kesän reissuja varten (eli merkitsen sinne kun siirrän rahaa säästötilille), ja ajatuksia-sivun johon kirjaan oivalluksia joita mieleeni herää.
  • Tulevaisuudessa listoiltani varmaan löytyvät kirjat joita haluan lukea (ja kirjat joita olen lukenut) samoin kuin omat treenit, reissupäiväkirjat, pakkauslistat matkoille jne.

Itselläni on tähän mennessä takana 5 vuorokautta BuJon kanssa, ja voin sanoa että olen rakastunut. En luovu sähköisestä kalenterista (iphonessa ja mäkissä icloudin kautta), sillä sen kanssa saan muistutukset, löydän ajo-ohjeet navigaattorista ja saan helposti haettua listaukset menneistä tapahtumista. Enkä tule luopumaan exelistä seurantakaavioiden tekemisessä. Mutta olen jo muutamassa päivässä huomannut kuinka luovuus on jälleen herännyt kun asioita kirjaa käsin kirjoittamalla sen sijaan että ne vain naputtelee tietokoneelle.

Varsinkin kaltaiseni, kalenteri-muistilappu-lista-päiväkirja-ihminen saa varmasti tästä paljon iloa. BuJon sisällysluettelo tekee oikean asian löytämisen helpoksi, kaikki muistiliput ja laput ovat taatusti tallessa ja jos taiteilijaluonne saa tällä elämänsä järjestykseen, niin että niitä listoja tulee myös noudatettua, eikä vain tehtyä, niin kuinka paljon vapaammaksi elämä tästä vielä muuttuukaan?

Joko sinä olet kokeillut BuJo’a?

Sain tänään aamun parhaat naurut huolestuneen asiakkaan toimesta. Hän, kehokuurin käyneenä, oli huolissaan siitä kuka nyt onkaan oikeassa kun oli löytänyt netistä tekstin jossa CellRESET-kehokuuria parjattiin pelkäksi pyramidi-huuhaaksi ja nyt oli herännyt epäilys siitä kuka tiesikään totuuden kuurista…

Pyysin linkin ja kävin lukemassa mitä bloggari aiheesta kirjoittaa. Sain viikon aluksi parhaat naurut.
Kommentteja lukiessa kävi ilmi että alkuperäistä blogitekstiä oli muokattu sen mukaan kun ihmiset oliva asiavirheitä kommentoineet (mm puhe parsasta ja kuva parsakaalista). Itselleni asiasta nousi lähinnä mieleen ajatus siitä että jos kyseessä olisi ollut toimittajan kirjoittama teksti, olisi asiaa käsitelty jo julkisen sanan neuvostossa ja tekstistä olisi tehty oikaisu ja julkinen anteeksipyyntö ellei jopa olisi kunninanloukkaus syytettäkin vedetty esiin. Nyt kun kyse on yksityisestä ihmisestä ja hänen mielipiteestään, suojaa sananvapaus sitä että hänellä on täysi oikeus ilmaista mielipiteensä, vaikka se mielipide ei perustukaan faktoihin vaan kuulopuheisiin ja mutu-tuntumaan.

Neitokainen esittää blogissaan ihan hyviä kysymyksiä. Olkoonkin että moni niistä on sellainen joita olisi kannattanut kysyä jo sielä infossa istuessa tai siltä ihmiseltä joka kuuria hänelle markkinoi. Nostan esiin ne aamun nauruni aiheuttajat.

Kaikki omat valmennettavani ovat kuulleet kyllästymiseen asti hokemani mantran: ”Juo vettä! Juo lisää vettä!!” Sillä, tosiasia on se, että valtaosa ihmisistä juo ihan liian vähän vettä ja usein aineenvaihduntaan saadaan hyvin potkua jo sillä, että vettä juodaan enemmän. Silti tämä infotilaisuudessa, omien sanojensa mukaan, istunut neitokainen kehtaa väittää seuraavaa:

Kehokuurin aikana on tarkoitus käyttää määrättyjä Fitlinen tuotteita. Muut nesteet on tarkoitus jättää kokonaan pois.

Siis mitä??!?? Neito väittää ”suututtaneensa” kuurivalmentajia sillä että on esittänyt kysymyksiä joihin kukaan ei ole osannut vastata. No silloin luulisi myös tuon  veden juomisen nousseen kysymyksenä esiin. Itselleni ainakin (terveydestä ja hyvinvoinnista kiinnostuneena), jos joku olisi sanonut jossain yhteydessä etten saisi juoda kuin tietyt vitamiinijuomat, niin esittäisin todellakin ensimmäisenä kysymyksen: MIKSI? Ja selityksen saatuani varmistaisin vielä, että olen ymmärtänyt oikein sen mitä on sanottu.

Hän parjaa myös:
Kuinka oikeudenmukaisen mielipiteen tuotteista luulette saavanne firman tuotteiden myyjältä, joka itse hyötyy myös rahallisesti siitä, jos sinä ostat Fitlinen tuotteita? Fitlinen ja Kehokuurin markkinointi perustuu myös pyramidi-myyntiin, joten tuotteen päätarkoitus on tehdä rahaa, ei auttaa kuluttajan terveyttä.

Henkilökohtaisesti en tiedä tai tunne yhtään ravitsemus/ravinto-valmentajaa tai personal traineria joka ei tekisi työtään rahasta. Yleensä maksetaan jo konsultaatiosta, sitten maksetaan valmennuksesta ja sen jälkeen (ylläri ylläri) ostetaan ne valmentajan suosittelemat ravintolisät sen terveellisen ruuan lisäksi ja hyvin usein on tilanne se että se valmentaja saa sen oman provikkansa niiden tuotteiden myynnistä. Tämä sama pätee siis myös muihin kuin ”pyramiideihin”. Tämän saman on varmasti kirjoittajakin huomannut kun nyt oli tämän vuoden puolella hakeutunut PT:n valmennettavaksi ja kuinka ollakaan näytti se ruokavalio kääntyneen paljon enemmän kehokuuria muistuttavaan suuntaan runsaalla proteiinilla varustettuna.

Ja korjataanpa tähän väliin pieni termistöllinen virhe: Pyramiidijärjestelmät ovat niitä laissa kiellettyjä joissa kerätään rahaa vastikkeettomasti. Verkostomarkkinointi on täysin laillinen ja kansainvälisesti varsin yleinen tapa jolla markkinoidaan tuotteita joiden kohtalla parempaa markkinointia saadaan suosittelulla kuin sillä että raha käytettäisiin mainoksiin. Ja kyllä, Fitline on verkostomarkkinointi-yritys, myynti perustuu siis käyttäjien saamiin kokemuksiin, jokainen ei ole välttämättä terveysalan ammattilainen, mutta ohjeistus onkin, että kysymysten kanssa käännytään lähimmän PRO-valmentajien puoleen ja tarvittaessa vastaukset saadaan suoraan Saksasta asiantuntijaryhmästä, josta löytyvät sitten ihan alan huippuammattilaiset. Eli kyllä ainakin itse ja jokainen oma tiimiläiseni kertoo tuotteista ja kuurista enemmän ihan siitä innosta mitä on omassa terveydessä kokenut ja tietäessään, että näistä voi löytyä apu moneen vaivaan, kuin rahan kiilto silmissä.

Siinä hän on täysin oikeassa että:
Mä olen kyllä ainakin itse puhtaan, ravitsevan ja terveen ravinnon puolesta puhuja. Vitamiinilisät ovat erittäin hyvä ja tarpeellinen asia, mutta sitäkin tärkeämpää olisi kiinnittää huomiota siihen vitamiinien saamiseen tavallisesta ravinnosta. Jo nimikiin sanoo, että ne ovat vitamiiniLISIÄ, eivät terveellisen ruoan korvikkeita. Ensimmäinen askel kehon hyvinvointiin on oikeanlainen ruokavalio ja elämäntapamuutos, ei mikään kuuri tai dieetti.

Totta joka sana, mutta.. Kuinka moni tietää kuinka paljon mitäkin kasvista, lihaa tai viljatuotteita pitää päivässä suusta sisään pistää jotta saa kaikki elimistön tarvitsemat ravintoaineet oikeassa suhteessa toisiinsa. Neitokainen julistaa ylipainon olevan vain folaatin puutetta.. No juu ja ei, folaatilla on toki tärkeä asema metabolisen aineenvaihdunnan toiminnassa, mutta eipä sekään taas toimi jos ei muita palikoita ole paikalla. Ja kuinka moni ylipainon kanssa kamppaileva on vakaasti päättänyt muutta elintapansa terveellisemmäksi heti seuraavana maanantaina. Ja kuinka moni on kompastunut vakaan päätöksen motivaation päättymiseen ennen seuraavaa viikonloppua?? Minä ainakin voin rehellisesti nostaa käteni ja myöntää että niin on monta kertaa elämässä tapahtunut. Omalla kohdallani uskoin kehokuuriin vasta kun lähdin sitä tekemään. Kun ensimmäisen viikon aikana joka päivä painoa putosi reilusti, motivoi se jatkamaan seuraavaan päivään, katsomaan mitä huomenna tapahtuu. Ja kun ensimmäinen viikko oli selätetty kunnialla, oli helppo siirtyä uuteen monipuolisempaan ruokavalioon (joka by the way, sisältää pääsääntöisesti juuri niitä kasviksia jotka sisältävät runsaasti folaattia).

Eli oikeastaan hyvin monelle uuden, terveemmän elämän alku on tämä 90-päivän ohjelma jolla opetellaan valmistamaan ja syömään terveellistä ja monipuolista ruokaa ja varmistamaan vitamiineilla se että elimistö saa kaiken tarvitsemansa. Neitokainen on toki oikeassa myös siinä ettei Kehokuuri toimi kaikille, toisille parempi vaihtoehto on se että muuttaa elämäntavat pieni askel kerrallaan, useimmille kuitenkin se että kerralla tehdään ”suursiivous” jolla häädetään kropasta lisäaineiden jäänteet ja höttöhiilareiden kertymät (ne ei oikeasti toimi kyllä kenenkään kropalle, toisten kehot vaan sietää niitä pidempään reagoimatta). Aivan sama on se että toiset lopettavat tupakoinnin vähentämällä polttamisen määrän ensin kahdesta askista yhteen per päivä ja siitä sitten vaiheittain siihen että pääsevät kokonaan irti. Useimmat tekevät sen kuitenkin mielummin kertarykäisynä ja pyrkivät vierottamaan itsensä nikotiinista heti, eli samoin kuin kuurilla vieroittaudutaan sokerista ja ylenpalttisesta suolasta kerralla.

Kirjoittaja perää myös näyttöä siitä että kuurilla on saatu pysyviä tuloksia. Hänen bloggauksensa on kirjoitettu vuosi sitten ja tuolloin CR oli oikeastaan vasta kunnolla rantautunut Suomeen, eli pitkäaikaisia kokemuksia ei massoittain ollut. Nyt vuotta myöhemmin voi sanoa että, kaikki ne jotka ovat kuurin aikana sisäistäneet terveellisyyde perusperiaatteet ja säilyttäneet terveelliset elintavat, ovat säilyttäneet kuurin aikana saavutetut tulokset. Ja useimmilla joilla ylipainoa on ollut reilusti, on muuttuneen ruokailutavan ansiosta painon putoaminen jatkunut hyvään tahtiin vielä kauan kuurin jälkeenkin. Toki on myös niitä jotka ovat palanneet entiseen ruokavalioon, entiseen ruokailurytmiin, ja silloin luonnollisesti saavutettu tuloskin on kadonnut herkkujen alle. Jos kehokuurin ottaa pikadiettinä, ei sillä saavuta pitkäaikaisita tulosta, mutta jos asennoituu siihen että 90-päivän aikana opettelee terveellisen tavan ravita kehonsa, on tulokset pysyviä.

Lopuksi vielä pari sanaa noista folaateista ja foolihapoista.
Ihminen ei kykene valmistamaan elimistössään folaattia eikä foolihappoa, joten meidän on saatava niitä ravinnosta tai ravintolisistä. Folaatti on luonnollinen, sitä esiintyy monissa vihreissä kasviksissa ja itseasiassa siitä sen nimikin juontuu (folium = lehti). Kasvikset kuitenkin menettävät nopeasti suuren osan folaatistaan: säilyttäminen huoneen lämmössä hävittää 70% vitamiinista kolmessa päivässä ja vihannesten keittäminen vedessä vie siitä 95%. Suosi siis kotimaisia kasviksia, mieluiten luomuna ja suoraan pellolta/ruukusta poimittuna ja nauti runsaasti kasviksia kypsentämättömänä jos haluat saada folaatit hyödyksesi. Jos taas olet yhtä laiska kuin allekirjoittanut, eli ne vihreät kasvikset saattavat seistä pöydällä/jääkaapissa useamman päivän (miettimättäkään sitä kuinka kauan ne ovat aikaa viettäneet kuljetuksessa tuottajalta kauppaan), kannattaa silloin lisätä se foolihappo purkista, ja mieluiten niin että se on optimaalisessa suhteessa imeytymisen varmistavan C-vitamiinin ja sinkin kanssa.

Jos huomaat muistisi pätkivät tai mielialojen heilahtelevan, voi se(kin) olla merkki foolihapon puutteesta. Foolihapon pitkäaikainen puute nostaa veren homokysteiiniä, mikä puolestaan aiheuttaa aivojen valkean kudoksen katoa, leukoaraioosia. Kato voi aiheuttaa muistihäiriöitä, masennusta ja jopa dementiaa. Kaikista muista foolihapon eduista ja puutteen aiheuttamista haitoista voit lukea lisää täältä.

Kun pyrit hyvään folaatti/foolihappo-annokseen vuorokaudessa, tähtää siis vähintään tuohon 400 mikrogrammaan (tai jopa siihen 800 mikrogrammaan) ja jos sen haluat saada esimerksiksi siitä parsakaalista, niin syödessäsi päivittäin noin 400g parsakaalia raakana, saavutat riittävän annostuksen.  Hieman pienemmällä annostuksella eli reilulla 200g raakaa pinaattia pääset jo samaan tulokseen.

Kehoitan jokaista, netistä infoa omien päätösten tueksi etsivää, miettimään tykönään kenen sanalla oikeasti on painoarvoa. Osaako, esimerkiksi tässä tapauksessa, realistisen ja totuudenmukaisen vastauksen kuurista, sen toimintaperiaatteista ja siitä kuinka kuuri räätälöidään vastaamaan henkilökohtaisia tarpeita, vastata ihminen joka on ollut kuuntelemassa satunnaisen infon, mutta joka ei ole kuuria itse kokeillut? Vai kenties ihminen joka on itse kuurin läpi käynyt?

Kaikki kehokuuraajat eivät ole terveyden ja hyvinvoinnin ammattilaisia, mutta mukana on myös heitä jotka työskentelevät terveydenhuollon parissa, omaavat perusteellisen ravaitsemuskoulutukset tai ovat tutkija-taustansa takia perehtyneet solubiologiaan hyvin syvällisesti. Verkostossa toimiminen tarkoittaa sitä, että aina on lähellä apuna syvällisempi tieto ja osaaminen, kun vain osataan oikeat kysymykset esittää.

Joten, jos haluat lisää tietoa siitä kuinka CellRESET-kehokuuri toimii, ota yhteys niin kerron mielelläni mitä se todellisuudessa pitää sisällään. Ja jos päätät aloittaa, saat 30 päivän tyytyväisyystakuun sen suhteen että saat uudelle elämällesi suunnan josta on helppo jatkaa lopun elämän terveelliseen, monipuoliseen ja hyvinvointia tuottavaan ruokavalioon.

Kesän aikana uutiset ovat jälleen olleet pullollaan tietoja lomautuksista, irtisanomisista ja YT-neuvotteluista. Itse sain aikanaan elämässä muutoksen parempaan juuri yrityksen YT-neuvotteluiden aikaan. En jäänyt miettimään irtisanotaanko minut vai ei, vaan mietin mitä elämässä halusin ja marssin sitten esimiehen luo kertomaan että olen enemmän kuin vapaaehtoinen irtisanottavaksi. Tuolloin itse näin mahdollisuuden siinä että saatoin kokeilla siipiäni, testata toimiko ideani. Ja samalla tiesin että jos tilanne menee mahdottomaksi, pääsisin kyllä koska tahansa työttömyyskortistoon. Mutta miksi jäädä odottamaan sitä??

Kun elämä heittää kohdalle jotakin haastavaa: työpaikanmenetyksen, eron, sairastumisen jne, on se meille aina mahdollisuus valita haluammeko olla uhreja vai ottaa vastuun omasta elämästä. Uhrin aseman valitseva löytää syyllisen ulkopuoleltaan: huono taloustilanne, tyhmä esimies, huonot geenit. Syyllinen on aina joku muu. Uhrin elämä on rankkaa, mutta samalla helppoa. Hän voi tiputtaa hanskat siihen ja kertoa ettei tästä mitään tule kuitenkaan. Ei kannata yrittää mitään, ei ainakaan kokeilla siipiään yrittäjänä sillä senhän kaikki tietävät ettei suomessa yrittäminen kannata. Ei parane ottaa sitä riskiä että joutuu olemaan muutaman viikon työkkärin karanteenissa jos homma ei otakaan tuulta siipien alle. Parempi on jäädä odottamaan jos joku sittenkin kantaisi kultatarjottimella sen työpaikan jossa maksetaan huippupalkkaa siitä että vaivautuu saapumaan työpaikalle. Ja jos sekään ei satu sinä päivänä kiinnostamaan niin ainahan sitä voi hakea sairaslomatodistuksen ja jäädä päiväksi tuijottamaan televisiota..

Onneksi tämä maa ei ole täynnä niitä jotka valitsevat uhrin osan. Jos olisi ei meillä olisi palveluita. Jos jokainen odottaisi saavansa työpaikan ja palkan siitä että näyttää naamansa työpaikalla, ei silloin olisi oikeasti kenelläkään työpaikkaa. Jonkun on otettava se riski ja alettava yrittää. Jonkun on uskallettava poistua turvavyöhykkeeltä jotta muillekin saadaan töitä.

Yrittäjyys ei ole suuri mörkö. Itsestään vastuun ottaminen ei ole paha asia. Pahin mitä voi tapahtua on se että yrittää ja toteaa ettei minusta ole tähän. Silloin se on kokeiltu. Ja jos kokeilun on tehnyt tosissaan, noudattaen niiden ohjeita jotka ovat jo sen tien kulkeneet. Jos tosissaan on tehnyt kaikkensa sen sijaan että istuu kotona murjottamassa ettei tästä mitään tule, silloin voi tyytyväisin mielin todeta ettei yrittäjyys ollut minua varten. Mutta.. Mutta entäs jos sen tekee tosissaan ja huomaakin onnistuvansa? Entäs jos huomaakin ympärillä olevien ihmisten ihastuvan tuotteisiin? Entä jos huomaa itse päivä päivältä kasvavansa yrittäjyyteen, oppivansa uutta, pääsevänsä eroon niistä elämää ja arkea rajoittavista piirteistä itsessään??

Ihminen ei ole muuttumaton. Toiset meistä ovat luonnostaan avoimia ja sosiaalisia, toiset joutuvat opettelemaan sitä. Toiset meistä osaavat lukea kanssaihmisen tunneälyä ja toiset potkivat varpaita kiviin ja lyövät päätä seinään melkoisen monta kertaa ennenkuin oppivat kanssakäymisen muiden kanssa.
Monet niistä jotka tuntevat minut nykyään pitävät minua varmaankin melkoisen avoimena, sosiaalisena ja hyvin ihmisten kanssa toimeen tulevana. Niin uskoisin nykyään olevanikin. Mutta silloin joskus, urani alussa, olin ujo, hiljainen ja erittäin huonolla itsetunnolla varustettu. Jos minä olen voinut näiden vuosien myötä muuttua, kuka tahansa voi.

Minä en halunnut jäädä uhriksi vaan mielummin päätän itse omasta elämästäni. Miten sen elän ja millaisia tuloksia saan aikaan. Haluaako joku muu kokeilla miten Hopeasiivet kantaa? Heart of Silver Wings-tiimissä on vielä tilaa. Kerron mieluusti miten otat ensimmäisen askeleen…