Facebookista putkahti muistoista esiin päivitys vuodelta 2017, eli ajalta ennenkuin aloitin opiskelut Terveysopisto Saluksessa. Kun tämä korona-kevät on ollut niin hektistä aikaa etten ole malttanut päivittää blogia säännölliseen tahtiin, niin olkoon nämä muutaman vuoden takaiset ajatukset omasta terveydestä kertomassa minun tarinaani siitä, miksi ajauduin opiskelemaan ravintoneuvontaa ja -terapiaa.

Pari kiitollista ajatusta 💖

Olen joka päivä kiitollinen siitä kivuttomasta elämästä jota nykyään saan pääsääntöisesti elää. Pari päivää sitten vaivannut selkärankakipu muistutti taas varsin huolellisesti siitä millaista kivun kanssa eläminen on. Ja vaikka/koska sain taas kivut kuriin pelkästään fitskuja juomalla*, muistin vahvasti sen ajan jolloin arkeni koostui taistelusta vatsakipujen, päänsärkyjen ja selkäkipujen kanssa.

Kun olen itse elänyt jonkinlaisen ”lääkeriippuvuuden” (otin siis vain lääkkeet jotka lääkäri oli määrännyt enkä kokenut sitä riippuvuudeksi vaikka päivittäin meni buranaa, litalginia, somacia sekä serotoniliä ja keskimäärin joka toinen kk joku antibioottikuuri), keväisin ja kesäisin näiden lisäksi antihistamiinit ja silti kaikista näistä lääkkeistä huolimatta vietin vähintään yhden päivän kuukaudessa huutaen suoraa huutoa vatsakouristusten tai migreenikohtauksen takia.. Oli enemmän sääntö kuin poikkeus että olin kuukaudessa vähintään pari päivää sairaslomalla kun migreenikohtaus oli sellainen etten voinut ajaa autoa tai yksinkertaisesti nähnyt mitään näyttöpäätteestä, joten työnteosta ei tullut mitään vaikka kivun olisikin turruttanut särkylääkkeillä. Tunnollisena työntekijänä pyrin toki sinnittelemään työpäivät parhaani mukaan, joten usein sain kohtaukset sitten viikonlopulla, silloin kun oli paremmin aikaa sairastaa, mutta aina ei se silti onnistunut..

Muistan ne lukemattomat yöt jotka vietin kylmä kääre vatsani päällä, sisusteni tuntuessa palavan lääkkeistä huolimatta. Kun yritin edes maata hiljaa, valittamatta, että toinen saisi nukuttua rauhassa. Ja monet yöt siirryinkin sohvalle ”nukkumaan” kun kivun takia ei voinut maata äänettömänä paikallaan..

Lääkärit eivät löytäneet alkuun moneen vuoteen mitään vikaa. Kehoittivat vain välttämään ruoka-aineita jotka aiheuttivat kohtauksia. Punaviini, kahvi, pähkinät, rasvaiset ruuat, sipuli, paprika, kaalit, chili ja muut vahvat mausteet kaikki nämä olivat ehdottomasti nou nou. Jos ruoka-aine ei aiheuttanut vatsaoireita, laukaisi se migreenin. Lopulta, letkun nieleskelyn jälkeen löytyi vatsakatarri ja syyksi oletettu helikobakteeri jonka häädöksi sain sitten vahvat antibiootit jotka laukaisivat antabusreaktion jopa ruisleivän syönnistä..

Koko tämän ajan lääkärit ja ympäristö kertoivat minun olevan terve nuori nainen. Että nämä oireilut olivat ”normaalia” ja johtuivat vain siitä että koska olin perinyt huonot geenit. Valitettavasti näiden geenien kanssa joutuisin syömään lääkkeitä pitääkseni oireet kurissa. Kukaan ei kertonut ruokavalion vaikutuksesta (paitsi lääkäri joka kehoitti välttämään niitä jotka laukaisevat oireet). Kukaan ei kertonut että elo voisi olla kivutonta tai että kipu ei kuulu normaaliin arkeen. Kaikillahan on joskus pää tai maha kipeä. Kaikillahan oireilee satunnaisesti polvet tai muut nivelet. Kaikkihan on keväisin siitepölystä tukossa…

Reilu 10 vuotta sitten alkoi muutos. Kyllästyin kipuihin, kyllästyin siihen pahaan oloon. Jätin ensin einesruuat pois ruokavaliosta. Tutustuin Fitskuihin ja jätin sitten vähitellen lääkkeetkin pois yksi kerrallaan. Paneuduin enemmän kehon toimintamekanismeihin ja ihmiseen kokonaisuutena. Löysin elämääni menttorit jotka ohjasi enemmän funktionaalisen hoitotavan suuntaan, perehdytti sekä osteopatian, homeopatian, ravintoaineiden ja tietoisuuduuden merkityksestä terveydelle. Keskityin enemmän terveyden kuin sairauden hoitoon.

Olen kiitollinen niistä oppitunneista jota elämä on eteeni antanut. Jos en olisi elänyt kivun kanssa, en ymmärtäisi ja arvostaisi terveyden merkitystä. Asian kääntöpuolena on toki se että tyrkytän terveen elämän mahdollisuutta kaikille vähänkin vaikutuspiirissäni oleville ihmisille. Moni joka ”nauttii” uhriudestaan kokee terveyden hehkutukseni ärsyttävänä. Kun olen elänyt kivun kanssa, tiedän että myös kivuton elämä on mahdollista.

Olen kiitollinen näistä ihmisistä jotka elämä on matkalleni tuonut. Ihanista kolleegoista joiden kanssa saan tehdä töitä ja jakaa samat visiot. Menttoreista jotka ovat näyttäneet oikean suunnan ja asiakkaista jotka haastavina tapauksina opettavat minulle kaikkein eniten.

Olen kiitollinen niistä tapauksista jossa saan kuulla voineeni välillisesti tuoda avun ihmiselle. Parantaen hänen vointiaan, antaen mahdollisuuden terveenpään elämään, hankkiutua lääkkeistä eroon tai jopa löytää ratkaisu kehon oireiluun johon lääkkeitä ei ole löytynyt.

Kun katson ajassa taaksepäin reilut kolmisenkymmentä vuotta, tiedostan saavani nyt tehdä työkseni juuri sitä mitä silloin haaveilin kun vietin koulupäivien ja läksyjen lukemisen ulkopuolella aikani metsässä, leikkien mielikuvitusystävieni kanssa. Noissa leikeissä olin shamaaninainen, parantaja joka tunsi luonnon ihmeet ja keräsi lääkelaukkuunsa yrtit ja pajunkuoret. Parantaja joka kykeni tarjoamaan jokaiseen vaivaan tarvittavat lääkejuomat.. Lapsena jo keräsin tietoa siitä millä tyrehdytetään verenvuoto luontaisesti tai mikä auttoi yskään ja mikä särkyyn. Olen kaikki nämä vuodet siis kulkenut tuota samaa polkua, tietämättäni.

Olen kiitollinen, että saan elää lapsuuden unelmaani todeksi. 💖

(*lisähuomautus omalla kohdallani mainittua kipuilua helpottaa kun elimistön verenkierto ja hapen kuljetus tehostuu. Tämä vaikutus tulee b-vitamiineista, varsinkin niasiinista sen ”avatessa” verisuonia niin että mikroverenkierto paranee.)

Hyvinvoinnin Alkemisti Zaida ja Eveliina Eveliinan polulta istahtivat sohvalle keskustelemaan siitä miten stressi vaikuttaa elämään. Kolmas osa Virtaa Sohvalla-podcast sarjastamme on nyt siis kuunneltavissa soundcloudissa:

Olen aina pohtinut sitä mikä vaikutus ihmisen ajatuksilla on häneen ja ympäristöönsä. Olin haltioissani 90-luvun lopun hittielokuvasta Matrix. Sillä mielsin sen kertovan, ei niinkään siitä mitä todellisuutemme voisi joskus olla, vaan juuri siitä, mitä kaikkea mielemme tekee todellisuuden ulkopuolella. 2000 luvun alkupuolella törmäsin ensin elokuvaan The Secret ja hieman sen jälkeen elokuvaan What the bleep do we know. Kumpikin muistutti varsin vahvasti siitä, että oli tärkeää olla tietoinen omista ajatuksistaan ja tunteistaan, eli

Ajattele mitä ajattelet

Me ihmiset ajattelemme keskimäärin 60-70 000 ajatusta vuorokaudessa. Hyvin suuri osa näistä ajatuksista on havaintoja arjen elämästä (nälkä, jano, kylmä, kuuma, kiire, rauha jne) mutta yhtä suuri osa, ellei vielä suurempi liittyy menneisyyden kokemuksiin ja tulevaisuuden pelkoihin ja valtaosa näistä ajatuksista on samoja päivästä toiseen.

Mikä vaikutus ajatuksilla oikeasti on elämäämme?

Usein puhutaan positiivisesta ajattelusta. Kuinka asioihin tulisi suhtautua positiivisemmin jotta elämä sujuisi mukavasti. Menneet viisaat ovat sanoneet:

Kylvä ajatus; korjaa teko.
Kylvä teko; korjaa tapa.
Kylvä tapa; korjaa luonne.
Kylvä luonne; korjaa kohtalo

Eli ajatuksemme luovat sen, kuinka toimimme. Toiminnastamme syntyy toistuvasti tehtynä tapa. Tapa määrittää sen millainen luonteemme on ja luonteemme puolestaan sen, millaiseksi kohtalomme muodostuu. Yksinkertaista, eikö vain?

Omalla kohdallani opettelin aikanaan ajattelemaan positiivisesti. Luotin siihen että kun riittävästi uskon ja luotan hyviin asioihin, muuttuu elämä paremmaksi ja terveys, yltäkylläisyys ja viisaus täyttää elämäni. Tiedostin sen, että ihan pelkkä usko ei riittänyt. Vaan vaaditaan myös toimia jotka vievät asioita siihen suuntaan kuin haluan. Terveys oli ensimmäinen jonka kohdalla otin tietoisesti vastuun siitä mitä ajattelin. Tiedostin että vain ja ainoastaan minä olen vastuussa siitä, korjautuuko suolistoni ja poistuvatko selkäkipuni ja migreenini. En tarkoita sitä, että minun olisi pitänyt kieltäytyä kaikesta lääkäriavusta tai luopua hierojan tai osteopaatin palveluista, vaan tarkoitan sitä, että minun oli itse vahdittava mitä syön ja huolehdittava rankaa tukevien lihasten vahvistamisesta jotta osteopaatti saattoi tehdä omia ”ihmeitään”. Se lottovoitto ei kuitenkaan ilmaantunut korjaamaan taloudellista tilaa, vaikka kuinka positiivisesti sen suhteen ajattelin. Toki lottovoiton saamiseen olisi voinut parantaa todennäköisyyksiä jos sen lottokupongin olisi täyttänyt ja palauttanut (edes virtuaalisena muotona) useammin kuin kerran vuodessa.

Miten ankkuroit tunteita?

Vuosi 2012 oli merkittävä elämässäni. Elämässä oli ollut monia vastoinkäymisiä, mutta sen vuoden aikana opin yhden erittäin merkittävän asian. Mikä merkitys tunteilla oli. Olen aina ollut voimakkaasti tunneihminen ja antanut itseni kokea tunteita. Elin tunteiden vuoristoradassa ja selitin itselleni, siinä kuin muillekin, että oli oikein tuntea voimakkaita tunteita. Kun meni hyvin, nautin tunteiden tuomasta hyvästä olosta, ja kun meni huonosti, sukelsin sinne pohjamutiin täysiä rähmälleni ja löysin aina syyn epäonnistumisiin jostain itseni ulkopuolelta.

Pari vuotta aikaisemmin olin löytänyt henkisen menttorini joka muistutti, että tunteet ovat hyvästä, mutta sen sijaan että annan niiden riepotella itseäni miten sattuu, olisi aiheellista opetella itse hallitsemaan tunteita. Asia ei avautunut minulle kunnolla vielä siinä vaiheessa. Vasta kun kesällä 2012 koirani kisasi vinttikoirien maastokisoissa euroopanmestaruudesta Unkarissa opin mitä se tunteiden hallinta tarkoitti.

Oman rotumme palkintojen jako tapahtui lähellä puolta yötä. Muistan kuinka pilkkopimeää kaikkialla oli, vain se valo joka taskulampuista ja lyhdyistä valaisi podiumia. Taivaanrannassa välkkyi lähestyvä ukonilma, ja jännitimme sen lisäksi miten tuloksissa on käynyt, sitä saadaanko palkinnot jaettua ja pääsemmekö takaisin leiriin kuivana vai saammeko ukkosmyrskyn niskaan. Sijoitukset lueteltiin kuudennesta voittajaan. Kolmannen sijan kohdalla tajusin, ettei koirani nimeä ole vieläkään sanottu. Tunsin kuinka rintakehässäni alkoi nousta ukkosmyrskyäkin voimallisempi tunne. Toisena julistettiin toisen koiran nimi. Kuulin kuinka huuto purkautui huuliltani, Alfa oli voittanut Euroopanmestaruuden. Halasin koiraa (joka tietysti järkyttyi tunteenpurkauksestani) ja kyynelten valuessa pitkin poskiani juoksin koiran kanssa vastaanottamaan ensimmäisen palkinnon. Tunsin sen tunteen täyttävän koko kehoni.

Olin kuullut aikaisemmin tunteiden ankkuroinnista, mutta en ollut oikein koskaan onnistunut siinä. Nyt minulla oli hallussani voimallinen tunne joka vaikutti koko kehossa. Niinpä syksyllä 2012 kun asetin itselleni uratavoitteen joka vaati määrätietoista etenemistä ja jonkin ”viisastenkiven” johon tunteet saattoi ankkuroida, saatoin käyttää sitä tunnetta jonka olin kokenut sinä hetkenä kun koirani julistettiin euroopanmestariksi. Visualisoin päivittäin miltä minusta tuntuu siinä vaiheessa kun saavutan tavoitteen. Mikä tunne valtaa kehoni kun odotettu puhelu pääkonttorilta tulee. Ja täsmälleen siltä minusta tuntui sen puhelun lopulta saapuessa.

Missä energiassa elät?

Puhun ravintoneuvonta-asiakkailleni paljon mindsetistä. Mikä merkitys sillä on miten asioista ajattelemme ja miten itsellemme puhumme. Varsinkin silloin kun elämässä on jotakin johon haluamme muutosta, on oleellista tietoisesti kääntää huomio siitä mikä on ollut, siihen mitä haluamme sen olevan.

Ajatuksemme ovat mitattavissa olevaa sähkömagneettista energiaa. Elektroenkefalografiassa (EEG) eli aivosähkökäyrätutkimuksessa mitataan tätä aivojen sähköistä toimintaa. Ajatuksemme kulkevat sähköisinä hermoimpulsseina neuronista toiseen. Ja kun palaamme tuohon vanhaan lausahdukseen kylvä ajatus – korjaa teko, kylvä teko – korjaa tapa. Pääsemme siihen ytimeen, että ajatukset muuttuvat teoiksi ja teot tavaksi josta muodostuu luonne ja kohtalo. Eli kun haluamme muuttaa jotakin elämässä, meidän täytyy ensin muuttaa ajatuksemme ja vasta sitten voimme muuttaa tapamme ja kohtalomme.

Ajatukset eivät ole pelkkää sähkövirtaa. Jokainen ajatus lähettää elimistölle myös alitajuisen impulssin kemiallisesta viestistä. Tämä kemiallinen viesti on usein hormonaalinen. Esimerkiksi stressitilanteessa, vaaran uhatessa, hermosto vapauttaa kortisolia, stressihormonia, joka lähettää puolestaan impulssin lisätä insuliinin tuotantoa, jotta lihakset ovat valmiit pakenemaan tai taistelemaan.

Aina kun ajatukseen liittyy tunne, on se sitten ihana tai inhottava, välittyy elimistöön hormoneja jotka puolestaan säätelevät sitä millainen energia tunteeseen ja ajatukseen liittyy. Pysähdy nyt hetkeksi ja mieti millaisia tuntemuksia omaan päivittäiseen arkeesi kuuluu? Iloa, onnellisuutta, rakkautta, intohimoa, tyytyväisyyttä, mielenrauhaa? Vai koostuuko arkesi tunnetila enemmän stressistä, kiireestä, ahdistuksesta, pelosta, kivusta, ärtymyksestä?

Tunteiden turrutus

Edellisen blogitekstin aiheena oli masennus ja varsinkin masennuslääkitys. Masennuslääkityksen yksi oleellinen tekijä on on tunteiden poistaminen/hillitseminen. Lääkkeillä poistetaan se ahdistuksen tunne, jolloin keho ei lähetä enää hälytystilaviestiä ja toipuminen mahdollistuu. Valitettavan usein hoidon aikana ei puututa kuitenkaan siihen syyhyn miksi se ahdistus vyöryy päälle. Tätä puolta kun ei käsittele lääke, eikä usein lääkärikään, vaan terapeutti jolla on aikaa keskustella henkilön kanssa ja käydä läpi psykoterapiasessioita.

Psykoterapiassa käsitellään tunteita. Kaivetaan syitä miksi joku tietty tapahtuma tai asia herättää tietyn tunteen ja mitä ne tunteet kertovat, miten niihin suhtaudumme jne. Kun löydetään selkeä syy-seuraus-jatkumo, on omia tunteita huomattavasti helpompi hallita, kun tiedostaa miksi tietty tunne nousee, ja voi jättää reagoimatta sen tunteen aiheuttamaan kemialliseen vasteeseen.

Kuten alussa sanoin, ajattelemme päivittäin 60-70 000 ajatusta. Näistä 90% on samoja ajatuksia kuin edellisinä päivinä. Kun tietty ajatus toistuu riittävän usein, muodostuu aivoihin sen kohdalle ”kiinteä yhteys”, eli neuronit valitsevat aina sen saman reitin saman impulssin saadessa. Jos katsotaan EEG kuvia, nähdään että ajatukset välkkyvät neuroneissa kuin jouluvalot. Jenkkiläiset aivotutkijat sanovatkin että neuronit jotka fire up together (eli syttyvät yhdessä) wire up together (eli yhdistyvät). Jokainen meistä muistaa esimerkiksi kouluaikaisen kertotaulun opettelun. Kun niitä lukuja tankattiin kerta toisensa jälkeen ja aina vain tuntui että osa niistä oli niin vaikeita ettei niitä opi koskaan, mutta veikkaan vahvasti että joka ikinen omaan ikäluokkaani kuuluva osaa vaikka unissaan 1-10 kertotaulut, koska ne muistijäljet on aikanaan hinkattu niin vahvaksi. Sama pätee päivittäisiin rutiineihin. Ei vaadi erillistä ajattelua että löydät kotona tiesi aamulla vuoteesta vessaan ja kahvin- tai vedenkeittimelle. Ei vaadi erillistä ajattelua ja keskittymistä pukea vaatteita ylle ja lähteä töihin. Nämä on niin monta kertaa toistettuja asioita, että kehomme osaa hoitaa ne omatoimisesti ilman että tarvitaan ajattelun apua. (No joo, ehkä siihen vaatekerran valintaan joutuu hieman uhraamaan ajatuksia).

Ne asiat johon liittyy voimakas tunne, niistä jää helpoiten voimakas muistijälki. Vanhempi ikäpolvi muistaa kaikki missä olivat kun Kennedy ammuttiin tai kun ensimmäinen ihminen astui kuun pinnalle. Nuorempi ikäpolvi muistaa missä oli sillä hetkellä kun kuuli lentokoneiden törmänneen WTC torneihin. Jokainen muistaa sen ensisuudelman, ensirakkauden, mutta myös sen suurimman menetyksen ja katkerimman pettymyksen hetken.

Tunteet säätelevät geenejämme

Se että tunteet säätelevät geenejämme on monelle ihmiselle varmaan vielä hieman vieras ajatus, joten avataan tätä polkua hieman. Tunteet vaikuttavat hormonituotantoon. Ja hormonit puolestaan vaikuttavat siihen, miten meidän DNA kopioituu silloin kun elimistö tuottaa uusia proteiineja, eli käytännössä ajatuksilla ja tunteilla on siis vaikutus siihen miten geenimme ilmentyvät.

Epigenetiikassa on tutkittu sekä ravinnon että tunteiden vaikutusta siihen miten DNA kopioituu, ja kummallakin näistä on merkittävä vaikutus siihen mitkä geenit ”syttyvät” ja mitkä ”sammuvat”. Siihen, mikä on se geeniperimämme, siihen ei sinänsä voi ajatuksilla luoda muutosta. Geeniensä takia 150 cm mittaiseksi jäänyt ei aikuisena ajatuksen voimalla kasva 190 cm mittaiseksi. Mutta se, jos hän säännöllisesti kurottelee sekä fyysisellä että henkisellä puolella, lisää sitä mahdollisuutta, että hänen lapsensa venähtävätkin suhteessa pidemmäksi koska geenien ilmentyminen voi muuttua.

Konkreettisella tasolla ajatusten ja tunteiden vaikutus geeneihin näkyy syöpäkasvaimissa. Terveet solut värähtelevät tietyllä taajuudella, ja syöpäsolut toisella. Syöpäsolu ei sinänsä ole kehon ulkopuolelta hyökännyt solu, vaan aivan tavallinen oman kehomme solu jonka jakautuminen häiriintyy geeniin tulevan mutaation takia. Normaalisti oma elimistömme hoitaa pois päiviltään sen solun jossa tapahtuu mutaatio, mutta siinä vaiheessa kun ajatuksemme ja sitä kautta tunteemme tuottavat pääsääntöisesti hormoneja jotka häiritsevät, eivätkä tue, immuunipuolustustamme, silloin syöpäsolut saavat mahdollisuuden jakautua hallitsemattomasti ja kasvaa syöpäkasvaimeksi.

Kun kärsimys tuntuu hyvältä

Jokainen meistä on joskus kohdannut ihmisen joka on juuttunut johonkin huonoon tunnetilaan. On niitä jotka rakastavat velloa omassa surkeudessaan. Kun tällaiselta ihmiseltä kysymme mikä on vialla, miksi hän on huonolla tuulella, huomaa sen tietynlaisen nautinnon kun hän pääsee käymään läpi kokemaansa ”vääryyttä.” On sinänsä normaalia, että lounastunnin jälkeen saatamme olla tuohtuneita työmaalle palatessa, jos lounastauolla joku on kolhinut autoamme. Mutta jos elämme saman tuohtumuksen vallassa vielä seuraavana päivänä, seuraavalla viikolla tai vuoden tai vuosien jälkeen, silloin olemme todella jääneet koukkuun siihen pahan olon hormonikylpyyn.

Monet ihmiset jotka rakentavat identiteettinsä oman sairautensa ympärille, ja vetoavat aina sairauteensa kun haluavat (tai eivät halua) jotakin. Heidän kohdallaan on muodostunut voimakas addiktio siihen kemialliseen tilaan jonka sairauden tunne heissä aiheuttaa. Sama pätee usein myös esim ylipainossa. Jos kerta toisensa jälkeen hoemme itsellemme sitä kuinka vaikea on laihduttaa, kuinka ylimääräiset kilot tarttuvat kun vain vilkaisenkin ruokaan, ja kuinka laihduttamisen jälkeen paino tulee aina takaisin heti kun lopetan dietin… Arvaatko jo mitä ajatus-tunne-hormoni-geeni-ketjua tässä ylläpidetään? Varsinkin jos samaan lisätään vielä ahdistuneen kateellinen vertailu siihen naapuriin joka on läpipasko ja voi syödä ihan mitä vain ilman että sinne tarttuu mitään…

Kuinka helppo onkaan vedota aina siihen että itsekurini on heikko kun on tarve tehdä muutoksia. Se on luonnollista ja inhimillistä. Jokainen joka ei ole tietoinen siitä mitä ajattelee ja tuntee on heikko. Sillä kuten jo tiedämme, aivot valitsevat aina sen reitin joka kuluttaa vähiten energiaa, eli tekee sen saman valinnan jonka joka kerta aikaisemminkin, jos annamme sen vain käyttää samoja neuroniväyliä. Kun kiinnität huomion siihen mitä ajattelet ja mitä tunnet, otatkin ohjat keho-mielen automaatiolta takaisin omiin käsiisi. Kun teet asiat tietoisesti hieman eri tavoin, huomaat että asiat alkavat muuttua. Et voi tehdä kuten tähänkin asti, ja odottaa että jotakin muuttuisi. Huomaat että muutos tuntuu aina hieman epämiellyttävältä ja joudut jonkin aikaa kouluttamaan neuroneita jotta uusi muistijälki muodostuu, mutta samaan tapaan kuin joudut kerta toisensa jälkeen ottamaan koiranpennun suusta kengän ja antamaan tilalle lelun jos haluat kouluttaa koiran jättämään kenkäsi rauhaan, samalla tavalla joudut kouluttamaan omia aivojasi. Voit tehdä yksinkertaisen testin millainen tunne-ero tutulla ja turvallisella (vaikka ehkä haitallisella) tavalla on verrattuna uuteen: Risti kätesi kuin rukoillaksesi. Kumpi peukalo jäi uloimmaiseksi? Risti nyt uudestaan niin että lomitus muuttuu niin että toinen peukalo on nyt uloimmaisena. Tuntuu oudolta, eikö vain? Tekisi mieli palauttaa kädet siihen ensimmäiseen muotoon, koska se on tuttu.

Tunteiden hallinta

Mitä sitten on se tunteiden hallinta? Sitä että tiedostat minkä tunnetilan haluat pitää käynnissä. Tiedostat mitä tunnet ja tiedostat itse haluatko kokea sitä tunnetta vai haluatko vaihtaa tunnetilaa. Tiedosta vellotko itsesäälissä vain rakkaudessa. Kun tiedostat mikä tunnetila on sellainen jonka toivoisit jatkuvan ikuisesti, voit opetella tietoisesti nostamaan sen tunnetilan pintaan, jolloin koko kehosi värähtelee siinä tunnetilassa ja se tunnetila luo hiljalleen tulevaisuuteesi lisää sitä tunnetta.

Tunteet ovat lopputuotteita menneisyyden kokemuksistamme ja ne tämän hetken tunteet luovat tulevaisuutemme. Aivot ja keho ei erota mikä on todellista tapahtumaa ja mikä on puolestaan sitä minkä kerromme itsellemme todeksi. Jos tunnekokemuksella saat ankkuroitua aivoille ja keholle uskomuksen siitä että olet jo saavuttanut halutun tilan, tekee keho kaikkensa mahdollistaakseen sen toteutumisen niin että pääset kokemaan kyseisen olotilan.

Meditointi on nopein keino opettaa kehoa tunnetiloihin. Kun saat meditoidessa huomiosi pois kehostasi (no body), pois ympäröivistä ihmisistä (no one), pois asioista (no thing), pois siitä missä olet (no where) ja pois ajasta (no time) saavutat sen tason jossa on vain tietoisuus.

Jos meditointi ei tunnu heti omalta jutulta, kiinnitä vain huomiosi arjen keskellä siihen mitä ajattelet ja tunnet. Keskity läsnä olevaan hetkeen. Muista että tunteista jotka nousevat jostakin menneisyydestä yli puolet on valhetta jota itsellesi ja muille kerrot. Et ole sama ihminen kuin se joka aikanaan on jotakin kokenut. Solusi, jokainen niistä, on uudistunut jo monta kertaa viimeisen parin vuoden sisälläkin, joten kaikki ne muistijäljet ovat jonkun toisen jättämiä. Kannattaako siis takertua niihin tunteisiin jotka ovat myrkyttäneet mieltä tähän asti ja joita ajattelemalla tunnet vain kärsimyksen tunteita? Vai kannattaako valita niitä hyviä tunteita jotka luovat tulevaisuuden jossa oikeasti haluat elää. Sinä päätät!

Lähteet:

What the bleep do we know 

The Secret-movie

Dr Joe Dispenza

EEG

Syöpäsolut

Yle uutisoi eilen siitä kuinka yhä useampi jää sairaslomalle mielenterveysongelmien takia. Mielenterveysongelmista johtuvat poissaolot ovat lisääntyneet varsinkin nuorilla ja naisilla. Olin jo tovin pyöritellyt mielessäni seuraavaa blogitekstiä. Nyt oli aika siis kirjoittaa

Seksiä – Uupuneen masentunutta synnytystalkoilua

Tämä on mielestäni aihe, josta on aihetta keskustella avoimesti ja lisätä ihmisten tietoisuutta.

Masennuksen käypähoitosuositukset uudistuivat tässä vuoden 2020 alussa. Muutos ei ollut merkittävän suuri, mutta sen verran oleellinen kuitenkin että herätti myös lehdistön mielenkiinnon ja aiheeseen liittyen julkaistiin muutamia artikkeleita. Yksi asioista joka noista artikkeleista herätti oman mielenkiintoni, oli masennuslääkkeiden aiheuttamat ongelmat seksielämässä ja varsinkin PSSD.

Viime aikoina on huudeltu runsaasti synnytystalkoiden perään, sillä Suomessa syntyi vuosituhannen alussa 55 000 – 60 000 lasta vuosittain. 2010 ja 2018 välillä syntyneiden määrä on pienentynyt noin viidenneksen ja syntyvyys on laskussa. Myös kokonaishedelmällisyys on alentunut. Se oli vuonna 2018 koko Suomen mittaushistorian alhaisin, 1.40 lasta naista kohti. Väestöliiton sivulta löydät taulukoita aiheesta.

Samaan aikaan kun syntyvyys on laskenut syöksylaskuaan on masennuslääkitystä käyttävien määrä noussut jyrkässä kulmassa. Miksi näillä olisi niin suora yhteys?

Masennuslääkkeiden haittavaikutuksia

Marraskuussa 1996 astuivat masennuslääkkeet elämääni ja tietoisuuteeni. Ei omaan käyttööni, ei siinä vaiheessa, mutta hyvin lähelle. Kyseisellä ihmisellä oli jokin aika aiemmin ollut hyvin pahoja paniikkikohtauksia ja lääkitykseksi oli määrätty masennuslääkkeet. Pääsin siis seuraamaan, silloin vielä tietämättäni, pitkäaikaista ihmiskoetta.

Istuin kuukausi takaperin keskustelemassa yhteistyökumppanin kanssa yhteistyökuvioista ja keskustelu polveili sitten eri elämäntapahtumissa ja samalla ohimennen mainitussa lyhytaikaisessa lääkityksessä, jonka muutaman kuukauden käytön jälkeinen alasajo jätti hermostollisia oireita. Lupasin selvitellä asiaa sen suhteen kuinka noita oireita voisi helpottaa.

Kuinka ollakaan käytössä ollut lääke oli kummassakin tapauksessa sama. Tai -90 luvulla aloitettu lääkitys oli jossain vaiheessa vaihdettu samaksi jota toinenkin oli syönyt. Kaivoin esiin pharma fennican ja luin yhteisvaikutusten ja haitta-aineiden listaa enemmän tai vähemmän järkyttyneenä.

Näistä haittavaikutuksista lääkäritkin muistavat puhua: päänsärky, pahoinvointi, huimaus, unettomuus, vapina ja mahdolliset lihas- ja nivelkivut, sekä vaikutus ruokahaluun (vähentäen tai kasvattaen) ja suolisto-ongelmat ummetuksen tai ripulin muodossa. Se mistä lääkärit eivät puhu ovat heikentynyt libido, erektiohäiriöt, haluttomuus, orgasmihäiriöt..

Serotoniinin aiheuttama seksuaalinen haluttomuus/kyvyttömyys

Masennuslääkkeet, niinsanotut SSRI-lääkkeet pyrkivät useimmiten lisäämään välittäjäaine serotoniinin määrää kehossa. Serotoniini on tärkeä seksuaalisen halun ja toiminnan säätelyssä. Siksi ei ole ihme, että seksuaalisia häiriöitä tuleekin useimmille aineiden käyttäjille. Useimmilla ongelmat poistuvat vähitellen käytön lopettamisen jälkeen, mutta joillekin ne jäävät pysyviksi haitoiksi.

Masennuslääkkeiden tuottamista seksuaalisen toiminnan häiriöistä voi olla vaikea saada selvää. Niistä ei välttämättä kerrota kenellekään, ei lääkärille eikä psykoterapeutille, vaikka ne voivat olla hyvin merkittäviä henkilön elämänlaadun, minäkuvan ja mielialan kannalta. Valitettavasti ne tulkitaan lähes aina erheellisesti masennuksen oireiksi.

Alun perin raportoitiin, että seksuaalisia häiriöitä tulisi alle 30 prosentille SSRI:n käyttäjistä. Tulos perustui siihen, kuinka moni aktiivisesti valitti asiasta hoitavalle lääkärille. Asiaa varta vasten kysyttäessä useimmat kuitenkin kertovat seksuaalisista vaikeuksista, joita lääkkeet aiheuttavat. 

Seksuaalisuustutkimukset SSRI lääkityksen yhteydessä

Laajimman tehdyn tutkimuksen, Clayton et.al. 2006, mukaan seksuaalinen kiinnostus, kiihottuminen tai orgasmi katoaa 96 prosentilla SSRI:n käyttäjistä. Tämä on ikävää. Vielä ikävämpää on se, että osalle tämä kyvyttömyys seksiin jää pysyväksi lääkkeen lopettamisen jälkeenkin.

Seksuaalinen toiminta voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: haluun, kiihottumiseen ja orgasmiin. Tutkijat selvittivät, oliko tutkittavilla jollakin osa-alueella masennuslääkkeiden aiheuttamia ongelmia. Osoittautui, että 96 prosentilla naisista ja 98 prosentilla miehistä oli merkittäviä vaikeuksia vähintään yhdellä näistä alueista. Miehillä tyypillisesti seksuaalinen kiinnostuneisuus oli mennyt tai heillä ei ollut kykyä siemensyöksyyn. Naisilla pulmia oli ennen kaikkea kiihottumisessa. Nämä seikat alensivat heidän elämänlaatuaan. Vain 2 prosenttia tutkituista SSRI:n käyttäjistä oli säästynyt seksuaalisiltaa vaikeuksilta.

Tavallisimpia ovat genitaalialueen tunnottomuus tai vähentynyt tuntoherkkyys, seksuaalinen haluttomuus, erektiovaikeudet ja orgasmin saamisen vaikeutuminen tai orgasminaikainen mielihyvän puute. Pisin raportoitu kesto on ollut 18 vuotta. Useimmat potilaat ovat olleet miehiä.

Osalla seksuaalinen toimintakyky palautuu normaaliksi, kun SSRI-aineiden käyttö lopetetaan, mutta osalla häiriö jää pysyväksi. Pitkäaikaistutkimuksia ei ole tehty, mutta tapauskertomuksia pitkäaikaisista seksuaalielämän häiriöistä on paljon.

Kesällä 2019 European Medicines Agency liitti virallisesti PSSD:n (Post -SSRI Sexual Dysfunction) eli SSRI käytön jälkeisen seksuaalisen häiriön viralliseen tautiluokitukseensa. Kyseessä on sen mukaan seksuaalinen häiriö, jonka tiedetään liittyvän SSRI:n ja SNRI:n käyttöön ja joka yleensä korjaantuu kun käyttö lopetetaan. Se voi osalla potilaista olla pitkäkestoinen käytön jälkeenkin, jolloin kyseessä on PSSD. Oireisiin kuuluu genitaalialueen tunnottomuus, seksuaalisen kiinnostuksen puuttuminen sekä erektio- ja kiihottumisvaikeudet.

Eniten seksuaalisia haittavaikutuksia on selektiivisillä serotoniinin takaisinoton estäjillä (SSRI) ja selektiivisellä serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä (SNRI) venlafaksiinilla.

Miksi seksihalut ja kyky katoavat osalta SSRI:n myötä pitkäaikaisesti? Teorioita on paljon. Yksinkertaisimmat liittyvät suoraan serotoniiniin: sen takaisinoton esto lisää käytettävissä olevan serotoniinin määrää liian paljon. Keho puolustautuu niin, että sitä vastaanottavien reseptorien määrä vähenee. Serotoniini säätelee seksiä ja suoliston toimintaa paljon selvemmin kuin mielialaa. Liiallinen serotoniinin määrä myös epäherkistää reseptoreja, jotka säätelevät seksitoimintoja serotoniinin avulla.

Synnytystalkoot

Viime aikoina on puhuttu paljon synnytystalkoista ja pohdittu sitä miksi suomalaiset eivät lisäänny enää entiseen malliin. Kun otetaan huomioon se, että tällä hetkellä liki 500 000 suomalaista syö jotakin masennuslääkettä, ei siis ihme että vällyt ei heilu siihen tahtiin että vauvoja syntyisi. Ja kuten psykiatri Mika Määttä toteaa iltalehden artikkelissa ”masennuslääkitys aloitetaan terveydenhuollossa usein liian aikaisin ilman, että puututaan taustalla oleviin asioihin. Lievässä tai keskivaikeassa masennuksessa kyse on yleensä ympäristötekijöistä tai joistakin persoonallisuustekijöistä, jotka voivat altistaa masennukselle. Niihin on mahdollista vaikuttaa muilla keinoin kuin lääkityksellä.

– Jos lääke aloitetaan liian nopeasti ja potilas kuuluu siihen ryhmään, jossa lääke dumppaa tunteita, on se vaara, että ihminen saattaa jäädä itselleen vahingolliseen tilanteeseen, esimerkiksi huonoon parisuhteeseen tai huonoon työpaikkaan.

Lääke saattaa peittää ne ahdistuksen tunteet, jotka tarkoittavat, että asioita tulisi muuttaa.

– Surullisia tapauksia ovat ne, joissa potilas on käyttänyt 20 vuotta masennuslääkettä ja kun lopetetaan lääkitys, he tajuavat olleensa esimerkiksi väärässä parisuhteessa.

Määtän mukaan masennuslääkitystä käytetäänkin usein liian pitkään.

– Optimaalinen tilanne olisi se, että aina kun määrätään lääke, sovittaisiin milloin katsotaan, onko lääkkeelle vielä tarvetta, ja mitä voitaisiin tehdä, jotta tarve loppuisi.”

Vuonna 2018 noin 14 300 alle 18 vuotiasta söi masennuslääkkeitä. Yritin etsiä tilastoja jotka olisivat kertoneet mihin ikäluokkaan loput yli 400 000 masennuslääkkeiden käyttäjää kuuluvat, mutten löytänyt tilastointia aiheesta. Uskallan kuitenkin väittää että suuri osa näistä sijoittuu juuri niihin nuoriin aikuisiin ja siitä varhaiseen keski-ikään, eli juuri niihin ikäryhmiin joiden vastuulla ne vauvatalkoot oliisvat. 

Kuinka monen parisuhteen seksiongelmat mahtavat oikeasti johtua jomman kumman osapuolen masennuslääkityksestä? Nykypäivänä kun ei ole lainkaan tavatonta että nainen on se osapuoli joka valittaa sitä ettei kotona saa riittävästi seksiä. Nuoruusvuosiltani muistan, että silloin miehet valittivat enemmän sitä, että naisilla oli kroonista päänsärkyä joka esti seksin harrastamisen. Nyt valituksia kuuluu enemmän puutteessa olevilta naisilta.

Valitettavan harvoin masennuslääkityksen rinnalle suodaan kelakorvattua psykoterapiaa. Tai masennusta lähdetään ensin purkamaan terapian kautta ja vasta sitten täydennetään hoitoa lääkityksellä. Tilastojen mukaan valitettavan paljon masennuslääkkeitä määräävät aivan terveyskeskuksen yleislääkärit, joilta käsittääkseni puuttuu ammattitaito mielen sairauksien aitoon diagnosointiin. Tästä kertonee osaltaan myös juuri nämä tilanteet jossa kela ei korvaakaan mielen uupumisen hoitoa. Kokemuksesta tiedän että parisuhdeterapiassa ei läheskään aina huomioida mahdollisen lääkityksen vaikutusta osapuolen halujen katoamiseen. Ja jos parisuhde ajautuu kriisiin siksi, että toinen ei halua ja tästä syystä toinen kokee seksuaalista turhautumista kun häntä ei haluta (puhumattakaan siitä ettei sitä seksiä saa). Onneksi sentään seksuaaliterapiassa tiedostetaan nykypäivänä lääkkeiden vaikutus haluun ja asiaa voidaan sielä käsitellä paremmin kuin parisuhdeterapiassa. Ja ravintoterapian avulla voidaan myös lääkityksen haittoja poistaa elimistöstä, eli tämänkään murheen kanssa ei kannata jäädä yksin.

Stressi, uupumus, masennus ja ravinto

Suomen kansalaisten yleinen pahoinvointi kertoo kyllä jotakin olevan perustavaa laatua pielessä. Tiedän että tilanteen korjaaminen vaatisi kokonaisvaltaisen puuttumisen ja arvomuutoksen. Stressi joka on siis yksinkertaisuudessaan elimistön epätasapainotila, aiheutuu herkästi liiasta työtaakasta, liiasta vaatimustasosta (joko omasta tai ympäristön aiheuttamasta). Ja pitkittynyt stressi johtaa uupumukseen joka puolestaan voi johtaa masennukseen. Ja tiedän, että vaikkei nuoret naiset olisikaan masennuslääkkeillä turrutettuja, ei stressin ja uupumuksen/masennuksen tilassa olla parhaimmassa asemassa uuden perheenjäsenen hankkimiselle. Jos tuntuu että voimat eivät riitä oman elämän hanskaamiseen, niin tuskin silloin haluttaisiin siihen lasta lisätaakaksi.

Se vähä mitä omalla ammattitaidolla ja osaamisella voin asiaan avuksi tarjota. On muistuttaa ravintorikkaan ruuan merkityksestä stressin aikana. Stressitilassa elimistö kuluttaa huomattavasti enemmän mikroravinteita, eli vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä amino- ja rasvahappoja, kuin silloin kun elämä on seesteistä ja tasapainoista. Lisäksi kun huomioidaan se, että valtaosa hermovälittäjäaineista syntyy suolistossa mikrobien tuottamana, ja suolisto lähettää aivoille yli 400 kertaa enemmän signaaleja hermoston kautta kuin aivot suolistolle, niin ei ole lainkaan kaukaa haettua vanha mainoslause: ”Hyvä ruoka – parempi mieli”.

Suoliston kunnon lisäksi myös verensokerin tasaisuudella on suuri merkitys mielen tasapainolle. Rajusti vaihteleva verensokeri ja sen seurauksena haiman tuottamat suuret insuliiniannokset ovat aivojen ja hermoston hyvinvoinnille myrkkyä. Jos koet siis taipumusta stressiin tai masennukseen. Karsi ensitöiksesi ruokavaliosta pois sokerit ja höttöhiilarit samoin kuin kaikki keinomakeutetut valmisteet. Ne aiheuttavat vastaavan insuliinipiikin vaikkei ne sisälläkään sokeria. Jos olo on jo kovin voimaton, ja tuntuu että jopa terveellisen ruuan valmistaminen on liian raskasta, suosittelen lämpimästi ottamaan käyttöön laadukkaat monivitamiinit jotka auttavat elimistöä täyttämään ravinnevajetta. Tällöin tosin tarvitaan usein terapeuttisia annoksia, eikä perus multivitamiinipilleri yksin riitä. Joten jos koet tarvitsevasi yksilöllisempiä ohjeita ja neuvoja, älä epäröi ottaa yhteyttä, sillä voin auttaa sinua.

Lähteet:

http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet
https://www.kaypahoito.fi/hoi50023
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/27/40/053/sll472017-2747.pdf
https://yle.fi/uutiset/3-11175017
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaalinen-haittavaikutus-voi-jatkua-kayton-jalkeenkin/?public=e6a1bd3417895ce93146b7d82c2abefd&

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jennygingerrostain/217361-kuinka-selvisin-hengissa-lopetettuani-masennuslaakkeet-19-vuoden-jalkeen/?fbclid=IwAR1ykt0WM8XjK23mU7ogZ0sTv4-wIsLs3_4f5W0dFJSw8eHyn9er1HuhxbU

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/118360/voiko_masennuslaakkeen_aiheuttama_2018.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Artikkelikuva Alejandro Lorenzo – photography

Koska ennaltaehkäisy ja terveyden ylläpitäminen on aina helpompaa, edullisempaa ja toimivampaa kuin sairauden hoito, päätin palata takaisin juurilleni ja tarjota kiinnostuneille mahdollisuuden kerätä muutama ystävä kasaan ja kutsua minut luokseen pitämään maksuttoman 1,5-2 tunnin

Hyvinvoinnin Alkemian hyvinvointi-hetken

Kyseessä ei siis ole mikään varsinainen luento, vaan rento keskusteluhetki jossa keskustellaan ravinnon ja ravintolisien merkityksestä hyvinvointiin. Saatte maistella erilaisia ravintolisiä ja vastailen hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin siltä osin kun osaan. Ja ne kysymykset joihin en osaa vastata, nehän ovat toki tapaamisten rikkaus, sillä saan hyvän syyn ottaa lisää asioita selville.

Jos haluat kutsua muutaman ystävän, työkaverin, lastesi koulu- tai tarhakaverien vanhemman tms luoksesi aiheen puitteissa varaa aika joko numerosta 044-530 9323 tai sähköpostilla zaida@hyvinvoinninalkemia.fi. Tilaisuus on maksuton kun se järjestetään 100 km säteellä Juornaankylästä. Sitä pidemmällä järjestettävistä veloitan matkakulut (20€ /+100km suuntaansa). Tilaisuuden yhteydessä on mahdollista ostaa ravintolisiä, mutta mitään ostovelvoitetta ei tilaisuuteen sisälly.

Kurkkaa oheisesta videosta vielä muutama sana aiheesta ja varaa sinulle ja ystävillesi oma hyvinvointihetki!

Hyvinvoinnin Alkemisti Zaida ja Eveliina Eveliinan polulta istahtivat sohvalle keskustelemaan siitä miten uudenvuoden lupausten kanssa on tammikuun loppuun mennessä käynyt. Jatkossa podcasteja eri hyvinvoinnin teemoilla julkaistaan joka kuukauden viimeisenä torstaina.

Löydät podcastin myös soundcloud palvelusta

Katsoin tuossa muistin virkistykseksi vuonna 2014 julkaistun dokumentaarisen elokuvan Fed Up jossa esitettiin kysymys, miksi 8 kertaa kokaiinia voimakkaamman riippuvuuden aiheuttava sokeri on sallittu?

Sokeririippuvuus

Elokuva löytyy tällä hetkellä Netflixin valikoimasta, mutta voit katsoa sen (ilman tekstityksiä) myös youtubesta. Leffassa seurataan muutaman amerikkalaisen teinin kamppailua ylipainoa vastaan. Kuinka haastavaa on, kun kouluruoka koostuu pikaruokaloiden valikoimasta, juoma-automaatit ovat täynnä limuja ja kaikessa on enemmän tai vähemmän piilosokeria.

Suomalaisen ihmisen näkökannalta katsottuna tilanne vaikuttaa hieman absurdilta. Meillä kouluruoka, vaikkei nyt välttämättä olekaan sitä ihan parasta ja ravintorikkainta, on kuitenkin edes suht terveellistä. Mutta, niin silti sielä on se iso mutta! Suomessakin on varhaisteinejä jotka kamppailevat metabolisen oireyhtymän kourissa ja saavat lääkäriltä toistuvasti ukaaseja alkavasta 2-tyypin diabeteksesta. Eli ongelma ei ole meilläkään tuntematon, ja nyt jos koska on viimeiset hetket tehdä korjausliikettä jotta nuorisomme ei päädy samaan jamaan kuin rapakon toisella puolella.

Sokeririippuvuus

Sanoin alussa että sokeri on 8 kertaa voimakkaammin riippuvuutta aiheuttava kuin kokaiini. Katsotaanpa ensin miten wikipedia määrittää riippuvuuden:

”Moniin aineisiin voi muodostua fyysinen ja psyykkinen riippuvuus. Riippuvuutta aiheuttaneen aineen säännöllisen käytön lopettamisesta voi seurata fyysisiä ja/tai psyykkisiä vieroitusoireita. Riippuvuuteen liittyy myös elimistön kyky kehittää sietokyky eli toleranssi riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen, jolloin tarvitaan jatkuvasti suurempia annoksia saman vaikutuksen saamiseksi.

Lääkeriippuvuus havaitaan yleensä vasta siinä vaiheessa, kun potilas lopettaa riippuvuuden aiheuttaneen lääkevalmisteen käytön tai yrittää vähentää annostusta esimerkiksi lääkkeen aiheuttamien haittavaikutusten vähentämiseksi. Esimerkiksi unettomuuden, kivun ja epilepsian hoitoon käytettyjen keskushermoston toimintaa lamaavien bentsodiatsepiinien tai masennuslääkkeiden lopettamisesta voi seurata voimakkaita ja pitkäkestoisia vieroitusoireita.”

Kyselin Linked inissä kontakteiltani kuinka moni uskaltaa myöntää olevansa sokerikoukussa, tai tunnistaa lähipiirissään sokerikoukussa olevan. Kukaan ei uskaltanut myöntää.

Dopamiini

Sokeririippuvuus on yksi dopamiiniriippuvuuksista. Eli saamme hyvänolontunteen siitä kun nautintoaine laukaisee elimistöön dopamiinivyöryn. Sokeri ”sytyttää” aivoissa nämä aivan samat reagointialueet kuin huumeetkin aiheuttaessaan mielihyvää. Riippuvuudesta kärsivillä hermosolujen toiminta on heikentynyt sillä aivojen otsalohkon alueella, joka yleensä hillitsee himoa. Sen sijaan alueella, joka lisää aineen saamisen himoa, hermosolut toimivat epätavallisen aktiivisesti.

Rottakokeissa testattiin kokaiiniriippuvaisia rottia, joille tarjottiin mahdollisuus nauttia nestettä jossa oli kokaiinia tai nestettä jossa oli sokeria. Nämä kokaiiniriippuvaiset elukat pääsivät eroon kokaiinista valitsemalla sokeriveden. Ihan sama toimintatapa ei toimi  ihmis narkomanien vieroitushoidossa, vaikka kuulemma sokeria kuluu heidänkin vieroitushoidossaan merkittävästi. Ilmeisesti sillä on edes jonkinlainen vaikutus vieroitusoireiden ehkäisyyn. Jotain sokerin ja huumeiden samankaltaisuudesta kertoo myös se että yhdysvaltalainen addiktiokeskus listaa sokeririippuvuuden huumeriippuvuuksien kanssa samaan kategoriaan. Suomessahan jokapaikan asiantuntia M. Fogelholm on kertonut ettei ole olemassa edes sellaista kuin sokeririippuvuus…

Kuinka sokeri hiipi ruokavalioomme?

Harva kuluttaja on tietentahtoen haalinut ruokavalioonsa ylimääräisen sokerin. WHO (maailman terveysjärjestö) on antanut suosituksen että maksimissaan 10% päivittäisestä kalorinsaannista saisi tulla lisätystä sokerista. Tämä tarkoittaa noin 2000 kcal päiväsaannilla varustetulla aikuisella käytännössä 200 kcal sokeria, eli 50 g, eli noin 12 teelusikallista sokeria. Ja sokerilla ei tarkoiteta nyt vain sokeri-sokerina syötävää (makeisia yms) vaan kaikessa ruuanlaitossa, missä tahansa vaiheessa lisättyä sokeria ja/tai valkoviljoja, muita prosessoituja vilja ja tärkkelystuotteita jotka muuttuvat elimistössä sokeriksi sekä hedelmämehuja.

Amerikan sydänyhdistys antaa vielä kohtuullisemman suosituksen:  miehille 36g (9tl) ja naisille 25g (6,25tl) sokeria. Huvittavaa tässä on se, että suomen sydänyhdistys suosittelee tuota 12 teelusikallisen mallia ja kehoittaa vielä valitsemaan sydänmerkittyjä tuotteita, joiden joukosta löytyy kyllä valitettavia sokeripommeja, kuten esimerkiksi tämä Elovena valmiskaurapuuro, jossa yksi 175 g purkillinen sisältää jo huikeat 10,15g sokeria, eli noudatettavasta ohjeistuksesta riippuen viidesosasta liki puoleen päivän sallitusta sokerimäärästä. Tässä taas hyvä esimerkki siitä ettei kannata sokeasti luottaa mihinkään elintarvikkeiden ”olen hyväksi sinulle”-leimoihin, vaan aina kannattaa ottaa se tuotesisältö / ravintosisältö esiin ja katsoa mitä ne luvut sielä ihan oikeasti kertovat. Sokeri on sokeria kun se on mainittu ravintosisällön sokeri-osiossa. Hiilihydraatti-arvo kokonaisuutena kertoo myös kuidun ja tärkkelyksen osuuden. Tärkkelyksestä taas ei ravintosisällön perusteella suoraan tiedä onko se resistenttiä tärkkelystä vai sellaista joka pilkkoutuu elimistössä sokereiksi, mutta siitä pääsee sitten kärryille lukemalla ainesosaluettelon.

Kevyt-kapina

Kirjoitin sokerin haitoista blogissa jo vuonna 2014 otsikolla ”Hyvä – paha sokeri”. Ja jo tuolloin mainitsin ongelman nimeltä kevyt tuotteet. Edelleen ne ovat mielestäni pahin mahdollinen kirosana. Kun tuotteesta poistetaan siihen luontaisesti kuuluva rasva, esimerkiksi vaikka makkarasta, kärsii myös maku. Joten mitä silloin lisätään tuotteeseen  jotta saadaan se maistuvaksi? Sokeria.

Vastaavasti ne kevyttuotteet joissa sokeri on korvattu keinotekoisilla makeutusaineilla altistaa elimistön insuliiniresistenssille tilalle josta seurauksena on sitten  metabolinen oireyhtymä ja ajan kanssa diabetes. Nämä keinotekoisesti makeutetut ovat elimistölle sinänsä harmillisia, että kun elimistö aistii makeuden, se riittää indikaattoriksi vapauttaa insuliinia, eli elimistö varautuu siihen että kohta tulee ruuansulatuskanavasta sokeria joka täytyy siirtää soluihin. Ja sitten kun näin ei tapahdukaan varastoi elimistö silti kaiken minkä pystyy. Toisekseen nämä keinomakeudet eivät anna elimistölle vastaavaa tyytyväisyyssignaalia kuin sokeri, joten tutkimuksissa on todettu light limujen ja vastaavien juojien ahmivan suurempia annoksia ruokaa kuin  henkilöt jotka näitä kevyttuotteita eivät käytä. Joten jos haluat nauttia makeudesta, anna mielummin itsellesi pieni annos aitoa makeutta ja tyydytä himo sillä kuin että annat ruokateollisuuden huijata sinua juomaan ja syömään ”tyhjiä” kaloreita.

Sokerivero

Dokumentti herätti minut taas pohtimaan sitä miten raha säätelee yhteiskuntaamme. Suomessa on muutamaan otteeseen ollut käytössä makeisvero, jolla on verotettu makeisia ja kivennäisvesiä, muttei esim keksejä, mikä aiheutti erilaisten ”keksikarkkien” ilmaantumisen markkinoille. Viimeisin makeisvero poistui 2011. Olen muutamaankin otteeseen heitellyt ilmoille mahdollisuutta sokeriverosta, jossa kaikkea sitä missä on raaka-aineena muodossa tai toisessa olisi sokeria, verotettaisiin. Tällöin vero kohdistuisi oikeasti suurimman terveyshaitan aiheuttajaan ja ohjaisi kuluttajia ostamaan ensisijaisesti terveellistä ruokaa.

Holhousyhteiskunta

Makeisveroa pidettiin osaltaan ”holhousyhteiskunnan” verona. Eikö ihmiset muka osaa valita omatoimisesti niitä terveellisempiä vaihtoehtoja? No tuoreimman FinTerveys-tutkimuksen mukaan selkeästi ei osaa. Kun nuorista aikuisista liki puolet on ylipainoisia ja viidennes lihavia, eikä lasten luvut näytä paljoakaan tätä ruusuisemmalta, näkisin aiheelliseksi havahtua siihen että ihan pelkkä kehoitus syödä terveellisesti ei enää vaan riitä.

Oheiset käppyrät on poimittu FinTerveys 2017 raportista.

Lasten raportti puolestaan on kerätty THL:n keräämästä aineistosta neuvoloista ja kouluterveydenhuollosta.

Miksei Ruokavirasto ole huolissaan?

Viime viikolla osui silmiini FB-kaverini postaus Facebookissa. Postauksessa hän päivitteli kuinka illalla klo 21 jälkeen televisiossa esitetyn nuortenelokuvan mainoskatkoilla oli ollut ”ei lapsikelpoista mainontaa”. Omalla logiikalla siihen kellonaikaan esitetty ohjelma ei ole suunnattu alle 16 vuotiaille vaikka elokuvan oma ikäraja olisi 12 vuoden kieppeissä. Harry Potterit ja vastaavat ovat myös aikuisille viihdyttävää katsottavaa ja mainonta oli varmasti suunnattu enemmän aikuisille.

Minua huolestuttaa huomattavasti enemmän selkeästi lastenohjelmien mainoskatkoille ympätyt roskaruoka-, limu- ja karkkimainokset. Miksi ruokaviraston mielestä on oleellisempaa estää aikuisia ihmisiä joutumasta kotimaisen, ulkomailla palkitun laatuginin mainonnan ”uhriksi”, kieltämällä kyseistä yritystä julkaisemasta omalla fb-sivullaan mainintaa saadusta palkinnosta, kuin kieltää edellä mainittuja tahoja pyörittämästä lastenohjelmien ympärillä hyvin vaikutuksille alttiille ikäluokalle haitallista mainontaa??

Alkoholin ja tupakan mainostaminen on tarkkaan rajattua suomen rajojen sisällä. Miksi yhtä vakavia terveyshaittoja aiheuttavia ravitsemuksellisia tekijöitä ei valvota yhtä tarkasti? Olisiko aika vaatia järjen käyttöä tähänkin? Edellyttää samoin kuin aikanaan jenkeissä edellytettiin tv-kanavien antavan yhtä paljon aikaa tupakoinnin vastaiselle mainonnalle kuin antoivat tupakkamainoksille. Miksi emme siis vaatisi että jokaista pikaruokamainosta kohden on pyörittävä yhtä paljon mainoksia jotka kertovat terveellisestä ruokavaliosta, valistavat roskaruuan vaaroista ja julkituovat faktoja siitä millaiseen terveydelliseen tilaan voi päätyä jos ei tee fiksuja valintoja. 70- ja 80- luvuilla suomessa poltettiin sisällä ja autoissa. Oli ihan normaalia että lapset altistuivat tupakansavulle. Kuinka moni vanhempi antaisi nykypäivänä lapsensa hypätä koulutaksiin jossa kuljettaja tupruttelisi röökiä koko matkan?? Miksi annamme ruokateollisuuden myrkyttää lapsemme?

Omien mielipiteideni lisäksi kehoitan vielä lukemaan tämän artikkelin joka perustuu arvostetuinpaan sokerista tehtyyn tutkimukseen. Jos haluat alkusysäyksen omalle sokerista vierottautumiselle, voit ladata maksuttoman Hyvinvoinnin Alkemian Irti sokerista-e-oppaan täältä, annat vain sähköpostiosoitteesi ja saat ladattua oppaan koneellesi. Oppaasta löydät paljon faktaa sokerista ja piilosokereista. Ja jos haluat ohjatusti lähteä irroittautumaan sokerikoukusta, on siihen loistava apu neljän viikon Hyvinvoinnin Alkemian Irti sokerista-verkkokurssi. Löydät siitä lisätietoa täältä,